Juhannuksen vieton takia jon jäänyt parit treenit välistä, mutta onneksi päästiin sunnuntaina treeneihin. Silloin suuntasimme Kiikalaan sahalle, jossa harjoiteltiin hakua. Rompetta oli jos jonkinmoista, ja paikka oli muutenkin ihan erilainen verrattuna normaaliin metsään. Ässälle otettiinkin kaksi ensimmäistä ukkoa ihan peräänlähtönä, ja viimeisen sai sitten itse nenällään etsiä. Homma sujui oikein mallikkaasti, ja vaikka ensimmäisen ukon etsintä kesti niin Ässä teki hyvin töitä koko ajan. Toisenkin se poimi oikein hyvin. Viimeinen ukko poimittiin niin, että kävelin jonkin matkan päässä piilosta ohi, ja seurasin Ässän mahdollista reagointia hajuun (tätähän ollaan siis ennenkin tehty mettässä). Tällä kertaa huomasin selkeästi, milloin Ässä sai hajun (sen kanssa ollut välillä ongelmaa, kun tuo muutenkin häseltää kiskoen joka suuntaan), ja päästettyäni sen etsimään löysi se ukon nopsaan. Tällä kertaa oli erikoisesti loppupalkkiona kokonainen ruoka-annos, josta Ässä oli tietysti suunnattoman innoissaan.
Hakuharjoitusten jälkeen jäin Ässän kanssa alueelle totuttamaan Ässää erilaisiin kävelypintoihin ja paikkoihin. Homma meni aika hyvin putkeen, sillä Ässä ei osoittanut esim. pellin päällä kävellessä mitään arastelua. Erilaiset alustat menivätkin aika leikiten. Yritin myös harjoitella parin paikan avulla sitä vaikeaa alaspäin kiipeämistä tai loikkaamista, kun Ässä on sitä raunioilla nyt arastellut. Kiipeilytin Ässää myös jyrkkiä ja normaaleja portaaleita pitkin, erilaisten tavarakasojen päälle ja sain Ässän myös kiipeämään puisia tikapuita perässäni! Varsinkin tikapuu-saavutuksesta olen suunnattoman ylpeä, sillä eihän se koiralle ole mitenkään helppoa ja Ässä on yleensä aika epävarma tommoisten uusien juttujen suhteen. Tämän jälkeen kiipeilytin sitä pari kertaa tikapuita ja riekuin kepeillä sen kanssa palkkioksi. Ässä oli hieman epävarman näköinen tikapuilla, mutta hienosti se kuitenkin niitä kiipesi. Mun hieno etsintäkoira :)
Maanantaina oli sitten taas rauniotreenit, jossa myös esiintyi viereilevana tähtenä hieman jännitystä tuomassa pieni-Herra kyy. Näissä treeneissä halusin nyt panostaa taas siihen Ässän varmuuteen erilaisessa ympäristössä, joten sen mukaan suunniteltiin sitten treenit. Viimekerralle Ässälle osoittautui ylitsepääsemättömän vaikeaksi piilo, jossa maalimies oli kuopassa tunnellissa. Ässä ei vain yksinkertaisesti uskaltanut mennä sinne, koska alasmeno oli niin kammoittavaa tiilien heiluessa. Nyt otettiin sama piilo uudestaa peräänlähtönä, sillä toivoin innostuksen heiluvasta maalimiehestä vievän Ässän alas piiloon (=hyvä harjoitus siihen pelottavaan alaspäinkiipeämisen totutteluun). Samalla Ässän olisi innostuneena mennyt suorinta ja suht "peloittavaa" ja hankalaa reittiä. Harjoitus meni odotettua paremmin, sillä Ässä kipitti hankalaa reittiä helposti ja ketterästi arastelematta yhtään. Maalimiehellä se hieman vikisi ja pyöri, mutta meni kuitenkin ihan alas asti maalimiehen hieman houkutellessa. Olin aivan todella ylpeä minun pienestä hienosta pässistäni! Toinen maalimies oli sitten aivan normaali nenällä etsittävä ukko, joka kökötti tiilikasojen päällä tiiliaitauksessa. Se sitten sujui ihan perushyvin.
Tässä loman aikana on tullu myös ulkoilutettua marsuja ja Killeä auringon pilkistäessä. Harjoittelin myös taas kuvailua marsujen ja vähän Killenkin kanssa, joten nyt tein Picasaan ensimmäisen marsupainotteisin albumin! On albumissa vähän kuvia Killestä ja Ässästäkin lenkiltä, mutta suurimmaksi osaksia marsuja. Marsulassa on muutenkin nyt taas vähän vipinää, sillä Masille on iskenyt murrosikä. Koko pieni poikamieslauma on sekaisin ja riidoilta ei oikein voi välttyä, sillä Masi hakee nyt paikkaansa laumassa. Masilta katkesivatkin ylähampaat ilmeisesti jonkin kahakan takia, joten nyt poika syö jonkinaikaa raastettua ruokaa. Hölmöintä tässä Masin uhoilussa on nyt se, että myös Väinö ja Veeti kinastelevat taas kunnolla keskenään pitkän tauon jälkeen. Toivottavasti tämä hullunmylly menee taas pian ohi..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti