Pikakuulumiset

Huhhuh, pitkästä aikaa taas kuulumisia! Välissä on ollut hiihtolomaa ja rankka kouluviikko, niin ei ole oikein kerennyt päivitellä.

Perjantai 19 pv. käytiin Ässän kanssa lääkärissä pissaongelmien takia, ja lyhyesti homma meni näin. Lääkäri sanoi Ässällä todennäköisesti olevan synnynnäinen ongelma pidätyskyvyn kanssa, jonka takia mm. sisäsiistiksi oppiminen on kestänyt kauan. Nyt sisällepissaus-ongelman on aiheuttanut se, että koira alkaa kitisemään ulos hädän yllättäessä (niinkuin aina Salossa tehnyt), ja hermostuu tästä hädästä kun ulosmeno kestää ja silloin pääsee tippa ja hermostuu enemmän ja tulee pissa. Hoitona vahvistetaan ulos pissaamista hirveästi ja mennään kiireettömästi ulos vaikka namilla vieden. Ennen aina juoksin ulos tiettyyn paikkaan kiireellä, ettei Ässä pissaa kulkutielle tai talon käytäville. Lisäksi vahvistan Ässän merkkailua, kun se ei sitä oikein tee, mutta se vahvistaisi pissanpidätystä ja rakkokin tyhjenisi paremmin. Että tällästä. Nyt ollaan kaksi viikkoa oltu, eikä ainakaan vielä ole tullut pissaa sisälle. Ässä myös merkkailee enemmän ulos ja ulosmeno ei ole enää sellaista hätäilyä ja voidaan jopa kävellä pissapaikalle ilman, että pissaa minne sattuu. Ehkä se tästä :)

Ässän ruokajututkin edistyy. Ässä saa uutta lihaa, eli nautaa, ja katsotaan tuleeko oireita. Ell. kyllä sanoi, että allergiaoireet olisi voineet johtua myös stressistä muuton yhteydestä, mutta kokeillaan nyt silti kaikki aineet erikseen kaiken varalta. Ässällä on kyllä ollut maha satunnaisesti vähän löysällä, jota oli ennenkin, kun Orijenia söi. Muistui näin jälkeenpäin mieleen, kun sitä silloin ennen raakaruokintaan vaihtamista taisin miettiä, mutta ajattelin sen johtuvan vanhempieni salaa antamista makupaloista. Ruokaakin siis pitänee vaihtaa jossain vaiheessa.

Rukareissu sujui hyvin, vaikka aina en mäenlaskun jälkeen jaksanut koiraa lenkittää. Onneksi isänikin sitten vähän kävi koiraa juoksuttamassa, joten ei Ässällä ihan tylsää ollut. Ekana päivänä en kuitenkaan laskenut, joten tehtiin tunnin lenkki, joka oli kyllä ihan liikaa siinä pakkasessa. Kolme päivää sitten laskin, jolloin lähinnä vaan tottistelin koiran kanssa sisällä ja tein ehkä puolentunnin lenkit. Ulkona oli kyllä niin hirveä pakkanen, ettei pitkiä lenkkejä olisi muutenkaan voinut tehdä. Perjantaina oli kuitenkin selkeästi lauhempi sää, enkä mennyt laskettelemaan, joten vetästiin sellainen 13km hiihtolenkki, jossa Ässä suurimman osan meni irti, ja osan matkasta sitten veti mua mun hiihtäessä (valjakkohiihtoa, jee!). Sen jälkeen poika oli kyllä väskä. Kotimatkalla yövyttiin vielä yö mummolassa, jossa Ässä meinasi tunkea ahneuksissaan nokkansa jääkaapin alla olevaan hiirenloukkuun..

Kuuraparta. Tuo mulle mieleen snautserin :)

Tiistaina 2.3 päästiin sittenkin tottistelemaan, vaikka meinasi mennä kyydin puutteen vuoksi sivusuun. Onneksi ryhmävetäjältämme Hannalta sain sitten kyydin, niin päästiin taas tottistelemaan. Ja hyvä kun päästiin, sillä nyt seuraava kerta jääkin väliin tentin takia :( Treenattiin lähinnä seuraamista ja paikallaanmakua muiden koirien treenatessa. Seuraus on kuulemma ihan hyvässä mallissa (hyvä kuulla, luulin sen olevan surkeaa), ja sain vinkkejä sen parantamiseksi. Olen mm. huomaamattani aina hiipinyt koiraan päin kumartuneena, jotta saan tarkkailtua sen virheitä. Meille tulikin ongelmaksi tuo katseen tipahtelu, mutta heti kun Hannan käskystä kiihdytettiin vauhtia, niin meni paremmin. Ei ollut Ässällä niin paljon aikaa vilkuilla kaikkea muuta.

Ässä myös kyttää hirveästi mun namien antoa, ja tuntuu välillä seuraavan vaan namia. Sitten kokeiltiin namin laittamista purkkiin ja purkki keskelle kenttää. Jo parantuikin homma heti! Tätä purkkinamitusta ollaan nyt kotonakin tehty, ja hyvin on pelittänyt. Mm. sivulletulo parani heti, kun Ässä ei vain kyttää namikättä.

Sitten treenattiin vielä paikallamakua muiden treenatessa. Ensin laitoin Ässän sellaisen esteen taakse maate, jottei näköyhteyttä toiseen koiraan ollut. En uskaltanut kauas lähteä, mutta hyvin Ässä näytti pysyvän, eikä paljon vilkuillut muualle. Siinä kävelin sen ympärillä ja palkkasin välillä. En maattanut kauan, kun oli eka kerta muiden treenatessa. Tehtiin tätä makoilua toisenkin kerran muiden treenatessa, ja otin sitä jo vähän kauemmin, ja menin jo puoliksi esteen taakse käymään. Sitten otin Ässän makaamaan niin, että sillä oli näköyhteys treenaavaan koirakkoon, ja pysyin sen lähellä. Hyvin se silti pysyi, eikä meinannutkaan nousta. Tämä siis ainakin meni nappiin! :)

Muistakin eläimistä voisin hieman kertoa kuulumisia nopsaan. Onni ja Veeti rupesivat sitten tappelemaan, joten heidät jouduin erottamaan. Erotettuina tarvitsevat kuitenkin taas enemmän tilaa, jota mulla ei ole nyt järjestää. Niinpä Onni etsii nyt kotia :( Surullista, mutta ehkä kaikki järjestyy. Mimosa-hiirellä taas on turvannut maha (ollut jo jonkin aikaa, en muista oonko täällä vielä kirjotellut siitä), ja syy ei ole monista selvityksistä huolimatta vielä selvinnyt. Hiiru on saanut nyt monta matokuuria ja ruokaa on vaihdettu useaan otteeseen, tuloksetta. Pelkään jatkuvasti löytäväni sen vain joku päivä kuolleena, vaikka se ei kyllä vaikuta mahastaan mitenkään kärsivän.

Huh, onpa pökkelöä tekstiä. Kello on kaksi yöllä, mutta aattelin nyt kerralla päivittää blogini kaikista tapahtumista. Ajatus ei kuitenkaan oikein kulje, joten juttukin on sen mukaista.