Koiraton

Ässä on nyt viikon lomaillut Salossa, ja hienosti on kuulemman mennyt. Äiti on innoissaan lenkkikaverista, kun itse kärvistelen täällä ilman koiran nulikkaa. Nyt sitä huomaa, miten paljon siihen koiraan onkaan tottunut, kun yksinollessakin huomaa tälläisiä juttuja:

1. Ruokaa tehdessä sottaan miten sattuun, niin että ruoat lentää lattialle. Nyt ei auta kuin keräillä ne sotkut, kun koira ei ollutkaan nuolemassa keittoa kaapin ovesta tai myslejä lattialta

2. Tässä koneella istuskellessani katse aina hakeutuu sängylle etsien ketarat kohti kattoa makaavaa koiraa. Se jos mikä piristää aina koulutöiden lomassa..

3. Luulen kuulevani tepsuttelua aina välillä

4. Suunnittelen automaattisesti päivät sen mukaan, että menen aamupäivästä lenkille

5. Olo on todella veltto välillä, kun ei tulekkaan tehtyä päivittäisiä kävelylenkkejä (ihan kuin yksikseni jaksaisin).

On tässä koirattomuudessa tietysti hyviäkin puolia, kun saa mennä ja tulla vapaammin, kun lenkit eivät vaikuta aikatauluihin. Ja onpa sitten tunti päivässä enemmän aikaa, kun ei tarvitse käydä lenkillä. Sekin aika menee kuitenkin yleensä koneen ääressä istuessa.

Mutta viikon päästä se Ässä tulee kotiin!

Ja vaikka sää onkin nyt aika kaukana kesäisestä (täällä tampereella on ainakin ihan mukavasti lunta), niin kesäkansioita kaivellessa päätin laittaa kaverini mökiltä pari kuvaa. Kesällä kun ei tullut kirjoiteltua, niin jäivät kaikki laittamatta.

Palloja potkittaessa Ässän lempipuuhaa oli kaikkien pallojen omiminen, kun Roope-raukka taas yritti niitä kuumeisesti palauttaa potkijalle takaisin.

Potkaise pallo, pliis?