tiistai 16. heinäkuuta 2013

Onko marsusta villieläimeksi?

Koska viikonlopun vietossa mukana olleet marsut jäivät edellispostauksessa vallan vaille huomiota, saavat ne nyt oman postauksensa kuvineen päivineen. Marsujen Saloon vieminen on aina oma urakkansa, mutta mitäpä sitä ei tekisi kullannuppujensa eteen, jotta ne edes muutaman kerran kesässä pääsisivät viettämään kunnon villielämää pusikkoon. Niinpä viikonlopusta otettiin ilo irti ja marsut laidunsivat pihalla päivät läpeensä ollen vain yöt sisällä.
 
Rambo pusikossa
 
Tirri piilossa
 
Perjantaina ensimmäistä kertaa ulkona marsuista kuoriutui pelokkaita villieläimiä. Tirri-rukkakin oli sydänjuuriaan myöten järkyttynyt, sillä tämä oli sen ensimmäinen ulkoilukerta ikinä. Niinpä ensimmäinen iltapäivä ja ilta menivätkin puskissa piilossa kökkimällä ja kauhistelemalla, varsinkin jotkut linnunäänet olivat suuri hirvitys ja aiheuttivat välittömän pakoefektin. Lauantaina marsuset alkoivat kuitenkin rentoutua ollen lopulta kuin kotonaan sinkoillen puskan alta toiselle, nukkuen, makoillen ja syöpötellen. Ässä oli merkittävä tekijä marsujen rohkeudessa, sillä jostain syystä Ässän läsnäolo sai marsut rentoutumaan. Taitaa marsujen villieläimen perimä olla aika kauas jäänyttä elämää, kun kuvittelevat olevansa koiran kavereita. Ässä viihtyikin marsujen kanssa takapihalla, sillä tottakai päivittäinen papanansaanti oli turvattava. Bodyguard papanapalkkiolla.
 
Aitaukseen kuului kaksi pikkupuskaa ja mänty, Ässä on jo kovassa papanan metsästykssä..
 
Rambo laiduntamassa ruohikossa
 
Matamia pötkötyttää
 
Lauantaina oli erittäin kuuma päivä ja hieman olin jo huolissani marsujen kuumankestävyydestä. Ne kun eivät hikoile tai läähätä ja helteen porottaessa makoilivat vaan pitkin pituuttaan puskan varjossa. Niimpä järjestin kastelukannun avulla puskaan paikallisen kylmän sadekuuron. Sadekuuron iskiessä puskasta kuului kummallista ölinää herkkähipiäisen villilauman hajaantuessa kaikkiin ilmansuuntiin sadetta pakoon. Sen jälkeen vedettiinkin marsurallia ja kuivattiin toisia kauhean ukkoskuuron vedestä.
 

Kuivaustuokio sadekuuron jälkeen
 
  
 
Sunnuntaina koitti vihdoin surullinen lähdön hetki. Marsut olivat tästä tietysti autuaan tietämättöämiä viettäessään kaunista kesäaamua ja päivää ulkosalla, ja sinne ne varmaan mieluusti olisivat jääneetkin. Lopulta oli kuitenkin pakko räpsiä viimeiset valokuvat ja pakata marsut laatikkoihin. Harmi ettei täällä meidän kerrostaloaluella oikein kehtaa ulkoiluttaa marsuja ulkona, mutta saavat ne sentään nauttia lattialla juoksusta ja parvekkeesta. Ehkäpä meilläkin on joskus vielä oma piha..
 

Kaunis Matami Mustikki
 

Tirri kuiskii salaisuuksia Rambon korvaan
 
Rambo ei tahdo vielä kotiin!

 
Kuvat kokonaisuudessaan kansiossa, vaikka aika hyvin tähän saikin näitä laitettua ;) Näin marsujen kuvapläjäyksen lopuksi vielä huonoja uutisia meidän Kille-Kilpparista, sillä syömättömyyteen määrätyt antibiootit ovat olleet mahdottomia antaa (ei tuon suuta saa auki väkivalloin, eikä se suostu syömään juuri mitään). Niimpä varasimme uuden ajan tällä kertaa Hervannan Eläinlääkäriin ja Kille joutuu piikitettäväksi. Joudumme siis varmaan käymään siellä päivittäin piikillä, sillä tuota konnaa on paha ruveta itse piikittämään. Itseasiassa pelkään onnistuuko lääkärikään, vaikka muiden otusten kanssa taitava on ollutkin. Matelijat ja uppiniskaiset kilpikonnat ovat vain aivan oma lukunsa..


3 kommenttia:

Veera kirjoitti...

Oi ihanaa, kuikkuset ovat päässet kunnolla nauttimaan kesästä. :) Mäkin olen jo pitkään suunnitellut, että toisi marsuset tänne vanhempien luo maalle vähäksi aikaa juurikin jotta pääsivät nekin kunnolla ulkoilemaan, nyt on ollut puhetta että ehkä ensi viikonloppuna. Kaiholla muistelen niitä kesiä, kun pidin entisiä marsujani ulkoaitauksessa koko kesän läpeensä...

Anne kirjoitti...

Itsekkin unelmoin siitä, että kilppari ja marsut voisivat olla pihalla kesän läpeensä, ai että.. Vaan ehkäpä vielä joskus :)

AidaD kirjoitti...

Ihania kuvia! Ai että siinä on marsuilla ollut lokoisat oltavat!