torstai 19. marraskuuta 2015

Ässä Helsingissä


Vanhempieni lomamatka lähestyessä minua jännitti. Miten se Ässä pärjää täällä suur-cityssä, vilinässä ja vilskeessä, ilman päivittäisiä metsälenkkejä ja jälleen kerrostalon asukkaana? Kuinka solmussa hihnat ovat taas kahden väkkärän kanssa ja onko Ässällä jäljellä mitään käytöstapoja kaupungissa asumiseen? Ja ennen kaikkea, stressaisiko raukka muutosta tai kipeytyisikö täällä ollessaan.


Äitini sanoi, ettei ollut nähnyt Ässän hymyilevän hetkeen niin, kuin se olemuksellaan hymyili päästessäni mukaani Helsinkiin. Kai se vaan kuvittelee vieläkin olevansa minun koira, jos koirat nyt osaavat sellaisia ajatella. Salaa olin iloinen, ja onhan meillä kolmella ollut kivaa. Ässä tuo tähän laumaan oman Ässämäisen mausteensa huumorilla höystettynä. 


Mutta koska Ässä on Ässä, eli huonon karman kohde ja altis sattumuksille, se meni repimään kyntensä irti metsälenkillä. Niinpä se kotiuitui Helsinkiin tassu paketissa, mukavasti kipulääkittynä ja pönttö päässä. Ensimmäinen ilta sillä meni sählätessä ja asuntoon kantautuvia ääniä ihmetellessä, mutta sen jälkeen alkoi arjen opettelu kaikille. Ensimmäinen viikko meni itsellä totutellessa kahteen koiraan, sen jälkeen elämä on ollut varsin mukavaa. Nyt tuntuu taas siltä, että täällähän se on ollut aina. 





Ässän tulo on tarkoittanut myös auton tuloa Helsinkiin, sillä vietämme viikonloput pääsääntöisesti Tampereella. Femman ja autoilun suhde on kehittynyt johonkin suuntaan, ehkä kirjoittelen siitä myöhemmin lisää. Auton myötä kunnon metsälenkkejä on kuitenkin mahdollista tehdä viikonlopun lisäksi myös viikolla, vaikka ihan hetkessä tästä ei metsään hurautakaan. Metsälenkkien vähentymisestä huolimatta Ässän vointi on ollut erinomainen, ja satunnaisiin kangisteluihin kotikutoinen hieronta tuntuu tehoavan ihan hyvin. Ässä myös on yllättävän nopeasti sopeutunut kaupunkielämään ja hihnalenkitkin sujuvat hienosti. Oi onnea omistaa kaksi täyspäistä eläintä! 

Tosin tassun parannuttua Ässä kehitti itselleen huulipoimutulehduksen, jota nyt parannellaan. Oppiipa arvostamaan Femman (ainakin toistaiseksi) vaivatonta eloa.

2 kommenttia:

Arttu kirjoitti...

Tuli (taas) niin hyvä mieli, kun kirjoitit tuosta Ässä hymyilystä ja hyvin alkaneesta yhteiselosta uudessa kodissa, uusissa ympyröissä. Kun asenne koiriin on kohdallaan ja voimia eteenpäin puurtamiseen löytyy, monesta kivusta ja särystä omistaja ja koira selviävät yhdessä. Toivotaan, ettei teille enää mitään niin ylipääsemätöntä harmia ja huolta tulisi, ettei asiat voisi rullata jatkossakin mukavasti.
Voimia silti kaikkeen uuteen, kokemuksesta tiedän, miten paljon se syö energiaa! Jota tarvittaisiin ihan jo kynsihaavereihin ja muuhunkin ylimääräiseen, normi elämän lisäksi.
Eipä muuta kuin tervetuloa pk-seudulle :) Täällä jonkun muunkin koira on muuttunut jopa täysipäisemmäksi kuin maalla asuessaan oli ;)

Anne kirjoitti...

Ässän kanssa on kyllä monesta selvitty ja paljon sen kanssa koettu. Kiitos tsempistä, on tämä syksy ollutkin aikamoista hulabaloota. Onneks jouluna on luvassa pitkä joululoma, jolloin on aika ladata taas akkuja :)

Kiitos! Minustakin tuntuu, että saattaa Ässälle tehdä ihan hyvääkin tämä kaupungissa käytöstapojen harjoittelu, ei pääse liiaksi villiintymään ;)