Hiihtoloma

Kiireiseen kevääseen mahtui myös viikon hiihtoloma pohjoisessa. Vetiseen Vantaaseen verrattuna lunta riitti, eivätkä pakkasetkaan onneksi olleet kovin kovia. Fiksusti meinaan Vantaan ensimmäisinä kurakeleinä trimmailin Ässän takkuuntumaankin päässeen villan aivan alas, joten siitä olikin kiva lähteä pohjoiseen lomailemaan. Onneksi talviloimet on keksitty. Femma ei niitä näin matalilla pakkasilla touhutessaan tarvinnut, joten Ässälle riitti värivalikoimaa.

Pari kertaa Ässä kävi nakunakin ulkoilemassa. 

Lähinnä aika meni omien ulkoiluiden kuten hiihdon ja laskettelun harrastamiseen, mutta kyllä koirienkin kanssa tuli riittämiin tarvottua. Ässä jätti mielellään varsinaiset lumirämpimislenkit väliin, sillä se olisi vain jumittanut itsensä siellä. Femma sen sijaan paineli ihan onnessaan pääasiassa kroolaten ja hyppien puolireiteen ulottuvassa hangessa menemään. Sen lisäksi käytiin jäällä ja teillä lenkkeilemässä Ässälle sopivammassa maastossa.

Mitä lie hajuja..

Automatkat olivat taas Femmalle raskaita. Lyhyet automatkat sujuvat lähinnä hetkellisellä jännityksellä ja stressillä, mutta pitkät ajomatkat ovat eri asia. Onneksi toipuminen on nopeaa, ja Femma nautti hiihtolomaviikosta täysillä. Muuten ei olekaan juuri tarvinnut pitkiä ajomatkoja keväällä tehdä, mikä on ollut kaikkien kannalta mukavaa. Junassa ollaan hieman matkusteltu, ja se on sujunut ihan leppoisasti. Ässähän tietysti nukkui kaikki automatkat, sille matkustaminen on aina ollut parasta.

Muuten kevät on mennyt taas hirmuista vauhtia. Femman kanssa on tehty aksailua ja koiratanssia, ja harkinnassa on koiratanssin möllikisoihin osallistuminen. Koulu tuntuu vievän niin paljon aikaa ja energiaa tällä hetkellä, että väkisinkin harrastelut jäävät hieman taka-alalle. 

Koulun puolesta kävin koirahierontakurssin, jonka avulla toivottavasti osaisin hoitaa Ässän jumituksia entistä paremmin. Ässä on ollut jumitusten suhteen ihan hyvällä mallilla, mutta virtsakidevaivat (struviittikiteet) uusivat pitkästä aikaa. Epäilen syynä olleen ruoan vaihdoksen, mutta seuraillaan tilannetta. Ässä muutti nyt taas Saloon äitiäni viihdyttämään ja joutuu viettämään siellä kesänkin meidän Tampereella ollessamme. Elo yhden koiran kanssa on kyllä helpompaa, mutta ikävöin silti jatkuvasti Ässää.

Kun lunta vielä oli

Kamera temppuilusta huolimatta pääsin vihdoin pitkästä aikaa kuljeskelemaan metsään kamera kourassa. Lenkkeilyyn tulee mukavaa vaihtelua, kun voi pysähdellä räpsimään koirien nautiskellessa ulkoilmasta. Aika pian tämän lenkin jälkeen Ässä kohtasi trimmerin, ja nyt meillä on karvaturilaan sijasta taas valkoinen vasikka.

Ässän huulipoimuoperaatioon tuli lisää käänteitä, kun Ässä sai yllättäen tulehdusreaktion sulavista tikkeistä. Siinä onneksi selvittiin nopsaan puhdistelulla ja vetramilillä. Reaktio paikallistui jännästi vain oikeaan ylähuuleen, josta nypin muutaman näkyviin tulleen tikin poiskin. Ässän terveysjutut menee harvoin niinkuin strömsössä, onneksi nyt arvet ovat siistin ja huomaamattoman näköiset.

Vauhti päällä

Varailtiin kaverin kanssa irtovuoro tunniksi. Kaveri teki rally-tokoa ja itse treenailin Femman kanssa keppejä. Kun kyseessä oli omatoimivuoro, pääsi myös Ässä mukaan. Se oli riemuissaa mukaan pääsystä, mutta nykyisin se on aina hallissa ollessaan vähän ihmeissään, vaikka nytkään ei ollut juuri muita paikalla. Noh, pääsipä tyyppi vähän hömpöttelemään ja syömään nakkia - parasta. 

Femma 3v ja talven kuulumisia

Niin täytti rakas pieni Femma tammikuussa jo kokonaiset 3 vuotta. Iloa ja virtaa riittää ja metsässä painetaan täysiä, mutta malttia on tullut taas iän myötä hieman lisää. Autoilu on edelleen ikävää, mutta ei niin ikävää kuin joskus ja siitä toivutaan nopeasti. Femman kanssa harrastaminen on parasta, se on niin iloinen, yritteliäs ja vauhdikas. Ja jos jotain ei ihan ymmärrä, niin aina voi tarjota tassun antoa, sukkien vetämistä jaloista tai putkeen juoksua. Kunhan vauhti pysyy päällä! Ja onhan Femma edelleen myös maailman paras sylikoira. Tenttiinlukiessa se tulee mielellään istuksimaan syliin tai käy esittelemässä Varastettuja Aarteita eli sukkia, hanskoja tai yllätäviä löytöjä sohvan alta. Joskus voi saada kovasti kehuja, kun löytää kauan kadoksissa olleen (Femman jonnekkin piilottaman) villasukan!

Virallinen 3v kuva

Joulu oli raskasta aikaa.

Tammikuussa alkoi Femman koiratanssikurssi, joka kestää koko kevään. Olen tykännyt kurssista hirveästi ja ollaankin saatu jo paljon uusia eväitä ja intoa kotona treenailuun. Joitain uusia temppuja pitäisi ohjelmaa varten opettaa, mutta muuten mennään entisillä. Kun itse ohjelman sisällössä ja kokonaisuudessakin on vielä paaljon hiottavaa. Jos ohjelma saadaan hyvälle mallille, voisi harkita joskus kisoissa käymistäkin. Hui!

Agilitykin jatkuu vielä kevään kivassa ryhmässä. Kontaktit menee jo osana rataa ja keinu näyttää hyvältä. Kepit ovat edelleen vaiheessa, maan sulettua niitä pääsee onneksi taas pihalle treenaamaan. En ole nyt talven aikana (tai oikeastaan piiitkään aikaan muutenkaan) jaksanut tehdä niille oikein mitään. Sen sijaan pitkälti kotitreenillä koostetyt pysäytyskontaktit ovat siirtyneet ihanan vaivattomasti esteille ja osaksi rataa.

Välillä on nähty kavereitakin. Pikkuinen Kira on jo puolivuotias! 

Tammikuussa oli myös Ässän huulipoimuleikkaus. Leikkaus sujui hyvin ja paraneminen lähti hyvin käyntiin. Kaulurista huolimatta Ässä sai kuitenkin repäistyä toisen puolen huulen tikkien viereen vekin. Käytiin hakemassa uudet tikit ja paraneminen pääsi jatkumaan. Nyt kaikki tikit on poistettu ja tilanne näyttää hyvältä. Huulet eivät selvästi enää ole jatkuvasti kosteat, mikä aiemmin lietsoi jatkuvia tulehduksia. Toivottavasti näistä nyt päästiin!

Kelit vaihteli joululoman aikana märästä lumiseen

Salossa ei lunta ollut

Ässä ja Femma kävivät myös fyssarilla tammikuussa. Femma oli hyvässä kunnossa, haukkareissa oli vähän kiristelyä ja sille neuvottiin hauiksen venytykset. Ässän selkä taas oli joulukuun liukkaiden jäljiltä aivan jökissä, joten sitä availtiin urakalla fasciamanipulaation avulla. Nyt ei ole onneksi ollut kovin liukasta ja lenkkeilykin on maistunut hyvin.

Muutenkin olen keskittynyt nautiskelemaan koirien kanssa olemisesta. Arki rullaa, harrastukset sujuvat ja Femma ja Ässä toimivat hyvin yhteen. Femma mielellään hoitaa Ässän silmiä ja Ässä juoksee innoissaan metsässä Femman perässä. Molemmat tuntuvat ihan tyytyväisiltä toistensa seuraan.

Olen tässä pohtinut Ässälle mahdolliseksi "eläkeläis"-harrastukseksi Nose Workkia, kun Femmallakin on omat juttunsa. Se ei juurikaan kuormita fyysisesti, voi treenata kotona ja nenätyö on Ässän lempparihommaa. Hajuerottelukurssilla joskus ollaankin käyty, mutta pitäisi nyt tutustua tähän Nose Workkiin tarkemmin.. Jos jollakin on hyviä vinkkejä nettisivuista tai kursseista pk-seudulla, niin saa vinkkailla!

Femma RTK1 !

Niin me mentiin ja repäistiin TAMSK:in rallykisoista 18.12 viimeinen hyväksytty tulos eli 85 pistettä, joten Femmasta tuli RTK1 ja saatiin siirto avoimeen luokkaan!

Viimeiset kolme viikkoa koulussa ennen kisoja olivat hyvin uuvuttavia, joten treenit jäivät vähiin. Kisoissa tekeminen ei ollut parasta mahdollista, sillä rutiini puuttui. Tämä näkyi omana sähläyksenä ja epävarmuutena, sekä Femmalla seuraamispaikan pienoisena vaeltamisena, löysinä käännöksinä ja muuna epätarkkuutena. Tällä suorituksella nappasin -10 pistettä omalla kämmäilyllä, -3 pistettä uusimisesta ja pari yksittäistä pistettä hihnasta ja Femman yhdestä poikittamisesta, joten yhteensä saatiin 85 pistettä.

Tästä huolimatta olin Femman tekemiseen erittäin tyytyväinen. Viimeksi se on nähnyt kylttejä lokakuussa ja treenimäärät rallyn suhteen ovat olleet säälittäviä, mutta silti se teki hienon suorituksen eikä ihmetellyt kylttejäkään. Ja kaikkein parasta on se iloisuus ja innokkuus, millä se tekee. Ihana harrastuskaveri.

Tosin nyt taidetaan ainakin hetkisen verran pitää taukoa rallystä ja keskittyä koiratanssiin ja agilityyn. On hyvä olla useampia lajeja, niin pysyy tekeminen monipuolisena ja kiinnostavana.

Joulun kunniaksi Ässän huulipoimut alkoivat oireilemaan jälleen. Kyseessä oli taas varsin resistentti bakteeri, onneksi vielä löytyi tehoava antibiootti. Tämä on jo toinen kerta, joten lääkärin suosituksesta Ässä pääsee huulipoimuleikkaukseen eli kotoisammin faceliftiin vuoden alussa. Myös Ässän selkä on ollut vähän jumissa ikävien liukkaiden kelien takia.

Viimeisen työrupeaman jälkeen on hyvä rauhoittua joululoman viettoon. Tampereen jäisten polkujen ja luistinratana toimivien katujen jälkeen oli ihana tulla Saloon. Täällä ei ole jäästä tietoakaan!

Näin ollen toivotan kaikille täällä vieraileville:

Ässäkin Vantaalla

Ensimmäistä kertaa Vantaalle muuton jälkeen Ässä tuli ihmettelemään pk-seudun elämää. Vähän taas jännitin pässin sopeutumista uuteen kerrostaloon, mutta tällä kertaa Ässän ihmetys oli entistä vähäisempää. Koirat ovat oppineet, että missä on reppu, siellä on sen hetkinen koti. Aluksi Ässän piti olla vain viikon, mutta näillä näkymin se on ainakin jouluun asti. Eihän sitä malttaisi takaisin antaakkaan.

                                

Vantaan metsissä lenkillä

Vantaalla on ihana olla koirien kanssa. Kävelymatkan päässä on metsää ja autolla suhauttaa nopeasti jo useampaankin metsään. Muutenkin elämä on tuntunut normalisoituvan, kun kaikki viikonloput eivät kulu Tampereella. Nyt on ollut eri tavoin energiaa harrastella koirienkin kanssa, joten kevättä silmällä pitäen pistin hakua useampaankin seuraan. Rallyttelyä ja aksailua pitäisi päästä tekemään, mutta täällä ryhmäpaikan saaminen varsinkaan keskellä talvikautta ei ole kovin helppoa. Koiratanssiryhmään ollaan keväällä menossa, eli kuitenkin jotain ohjattua harrastelua on sentään luvassa. Ja onneksi kavereilta voi ostella aksaan irtotunteja, nytkin saatiin loppuvuodeksi 5 irtovuoroa. Ja joulukuussa on ne kolmannet rally-kisat, apua!

Ässän saavuttua Vantaalle varailin nopeasti hieronta-ajat molemmille. Femmalle lähinnä tsekkauksen vuoksi, kun toisen koiran saa halvemmalla. Siltäpä löytyi suuret jumitukset lapaluiden välistä, joten piti varata toinenkin kerta ensiviikolle. Ässällä oli sille tyypillisiä pieniä jumituksia, jotka aukenivat kivasti ekalla käsittelyllä. Järkevä liikunta ja venyttelyt ovat pitäneet hyvänä kylmästä ja lumesta huolimatta, jes! Ässä onkin hienosti ja innolla jaksanut pidempiäkin metsälenkkejä, vaikka välillä varmuudeksi ujutan sille myös kevyempiä päiviä.

Femma ekoissa rally-tokokisoissa

Kaverin kanssa tuli puheeksi, kuinka olin katsellut Femmalle rally-tokokisoja. Hän vinkkasi Jyväskylässä 30.10. järjestettävissä rally-tokon tuplakisoissa olevan vielä hyvin tilaa. Olisi kuulemma itsekin menossa ja heiltä saisi tarvittaessa yösijankin, jos haluaisin tulla. Ylipuhumista, kyselyä ja panikointia myöhemmin huomasin ilmoittaneeni meidät kisaamaan Jyväskylään.

Kenraaliharjoitukset rallykurssilla eivät menneet ihan putkeen. Femmalla riittää intoa ja vauhtia, minkä takia sen kanssa onkin niin ihana treenata. Kun siihen päälle lisätään oma jännitys, on tiedossa herkästi keulimista, kun tyyppi lukee mun eleistä tulevat liikkeet etukäteen ja suorittaa tunteella. Kisoissa käytiin ennen suoritusta kävelemässä ja pyrin ennen kehää väsyttämään Femmaa tekemällä radalla olevia temppuja sen verran, että päästään hyvään vireeseen. Toimi ainakin tällä kertaa erinomaisesti!

Ekaa suoritusta jännitin tietysti kovasti, olin jännittänyt jo edeltävällä viikolla. Radalla olin aivan fiiliksissä, kun Femma oli niin hyvässä vireessä, vaikka pari kertaa hyppäsikin päin (tälläistä ei olekaan treeneissä ollut). Miinuspisteitä tuli -1 p x 2 noista päin hyppimisistä, -3 p x 2 uusimisista ja -10 p askeleen lyhyydestä koiran ollessa edessä ja minun peruuttaessa. Yhteensä siis 82 pistettä eli hyväksytty tulos!

Femman toisesta rataprofiilista ei ole valitettavasti kuvaa. Tätä rataa en enää jaksanut stressata, olin jo jännittänyt riittämiin ja Femma toimi hienosti ensimmäiselläkin radalla. Hieman tosin huoletti, alkaako se olla liian väsynyt, kun lämmittely ennen rataa pääsi venähtämään ja takana oli ensimmäisen radan suoritus. Femmasta virta ei niin hevillä kuitenkaan lopu, enpä olisi voinut olla tyytyväisempi meidän suoritukseen! Radalla oli  uskomaton fiilis, kun tyyppi vaan suorittaa täydellisesti kaikki kuten pitääkin. Se on niin hieno pieni.

Pisteitä toisesta radasta saatiin 97. Tällä kertaa virhepisteitä tuli -1p x2 hihnasta sekä -1p epätarkasti suoritetusta liikkeestä, kun Femma 5. kyltillä teki jonkun ylimääräisen pienen koukkauksen/pysähdyksen kiertäessään käännöksessä takaani. Myös muilla oli hienoja suorituksia, joten pisteistä huolimatta ei sijoituttu.

Saatiin meidän eka kisakirja!

Kisojen jälkeen jäi niin hyvät fiilikset, että heti piti alkaa katsella uusia tulevia koitoksia. Vielä yksi hyväksytty tulos tarvittaisiin, niin päästäisiin kisailemaan avoimeen luokkaan. Seuraavat sopivat kisat olisivat joulukuussa, jos päästään mukaan. Rally-tokossa on onneksi paljon treenattavaa, joten odotellessa voikin treenailla ylemmän luokan liikkeitä!

Parikin ihmistä tuli kisoissa kyselemään, onko Femma käyttis. Heti perään ihmeteltiin, miten se on niin kovin rauhallinen. Aina meinaa ruveta naurattamaan tuo rauhalliseksi kuvailu, vaikka todellisuudessahan Femma on kaikenlaisissa halleissa usein hyvinkin lunkki ja rento, kuten kotonakin. Toisaalta se onkin pienestä pitäen hengaillut ja odotellut paljon halleissa. Ulkona ollessa sitä termiä en ihan äkkiä käyttäisi tästä pienestä puskaohjuksesta, vaikka ikä onkin kovasti rauhoittanut.

Tänään pieni paras puskaohjus on saanut nauttia ansaitusta lepopäivästä ja pitkästä metsälenkistä. Siellä se pisteli taas menemään puskat ryskyen. Kotona on tyypilliseen tapaan rötvätty rauhassa koko päivä. Ehkä huomenna voisi vähän pohtia avoimen luokan liikkeitä.

Ei liian kauaa yhdessä paikassa

Kesä tuli, kesä meni. Kesäksi vaihdettiin maisemaa Tampereelle, jossa saatiin nauttia ihanista lenkkimaastoista, sekä treenailla autoilua koko kesä rauhassa. Alkukesästä tosin suoritin navettaharjoittelun Keski-Suomessa, jonne ystävällinen isäntäväki toivotti myös Femman tervetulleeksi. Femma siis vietti pari viikkoa maalaiselämää, joka sopi sille loistavasti. Tuli rymyttyä metsissä, harjoiteltua narun päässä ulkona olemista sekä ihmeteltyä lehmiä.

Myös Ässä oli osan kesästä Tampereella, mikä oli aivan ihanaa. Nuo tulevat niin hyvin juttuun ja tasapainottavat toisiaan, vaikka aikamoisia hösääjiäkin osaavat yhdessä olla. Ässältä tutkittiin kesällä veriarvot, kasvaneet patit ohutneulanäytteellä, huulipoimut (taas yksi tulehdus) ja käytiin fyssarilla.

Ässän vointi on ollut mainio ja se on saanut olla ilman kipulääkettä. Fyssarilta tuli kehuja, että Ässä on surkeaan kävelyasentoonsa, polvileikkauksiin ja lonkkien nivelrikkoon nähden erinomaisessa kunnossa. Lihasten venyttelyissä oli tosin petrattavaa, sillä köyry kävelyasento pistää lihaksia jumiin. Muutenkin pitää jatkossa lenkeillä kulkea mielellään vain ravia (ei paljon laukkailua, eikä varsinkaan peitsaamista), joka Ässällä toteutuu hyvin, kun saa mennä vapaana metsässä. Myös veriarvot ja patit olivat ok. Olen tullut Ässän terveyden kanssa vähän vainoharhaiseksi..

Syyskuussa koitti paluu Helsinkiin ja lokakuun alussa muutettiinkin sitten Vantaalle. Femma sopeutuu mukavasti eri paikkoihin, sille pääasia on, että ollaan yhdessä. Vantaalla meillä on vihdoin kävelymatkan päässä metsää, josta olen erityisen iloinen! Elämä on paljon mukavampaa, jos on mahdollisuus päästä päivittäin metsään.

Tämän vuoden aikana meillä on luvassa toivottavasti vielä yksi muutto, kun Tampereelle jäänyt kaksijalkainen liittyy Helsinki-tiimiimme. Tuleva asuinpaikka on vielä hämärän peitossa, mutta toivottavasti jonkun metsäalueen lähellä. Agilityn ryhmäpaikkakin jäi nyt ottamatta, kun tulevaisuus on niin auki. Sen sijaan mentiin Femman kanssa rally-tokokurssille, jossa vatuli on ollut varsin pätevä yllättäen minutkin. Eihän sen kanssa olla treenattu mitään järkevää, mutta jotenkin se silti osaa kaikenlaista.

Tänään käytiin moikkaamassa kaverille saapunutta shetlanninlammaskoira-bordercollie-mixiä Kiraa, joka on nyt päälle 8 viikkoa. Muut koirat ovat sille vielä vähän jänniä, joten mentiin superkiltin Femman kanssa sosiaalistajiksi. Ja Femmahan oli tähän hommaan vallan mainio, se kun on niin kiltti ja usein vähän välinpitämätönkin muita koiria kohtaan. Missä vaiheessa minun kakarasta on kasvanut niin aikuinen ja osaava koira?