Koirapuistoilua

Kyllä on taas kiirettä pukannut! Ollaan käyty Ässän kanssa tapaamassa koirakavereita, mutta treeneihin päästään vasta ensviikon tiistaina. Nyt viikonloppuna on sitten aikaa rauhoittua, kun vietämmekin sen rauhaksiin Tampereella.

Tottistelu on lähtenyt nyt hyvin sujumaan patukalla, vaikka Ässä aluksi ei meinannut kunnolla tarttua moiseen. Nyt sillä alkaa olemaan aika hyvä innostus sen kanssa leikkimiseen, ja olen vaatinutkin siltä jo pieniä katsekontakteja, jotka ovat sujuneet hyvin kiinnostuksen säilyessä. Toistaiseksi en ole lelupalkalla enempää vaatinut, koska Ässän kiinnostus herpaantuu vielä helposti hajuihin, jos palkan saanti kestää tai vaikeutuu liikaa liian nopeasti. Tässä pitää nyt edetä hitaasti ja kärsivällisesti (tuottaa välillä tuskaa, kun haluaisi vain rynniä eteenpäin), mutta on kyllä kiva huomata, että se on oikeasti edistynytkin. Vaikkakin sitten vain vähäsen. Olen nyt ottanut lelun aina pitkälle lenkille mukaan, jossa sitten olen leikkinyt sen kanssa lyhyesti useampaankin otteeseen. Se on nyt mielestäni nostanut Ässän innostusta leluun aika paljon lyhyen ajan sisällä.

Treeneistä puheenollen, oltiinkin taas pitkästä aikaa visitoimassa Salossa vanhassa treeniporukassa sunnuntaina! Treenailtiin siis hakua suomusjärvellä. Pistettiin Ässälle kokeilun vuoksi kaksi ekaa valmiina, ja ne se löysikin todella hyvin ja ilmaisikin hienosti. Viimeinen otettiin sitten taputuksilla, ettei tauon jälkeen olisi tullut heti liian raskasta treeniä. Oli kyllä tosi kiva nähdä vanhaa treeniporukkaa, ja koirallakin oli suu korvissa haun jälkeen. Nyt vaan innolla odottelen ensviikon tiistaita, jolloin päästään täällä ekaa kertaa treenaamaan joko raunioita tai tottista.

Eilen oltiin Ässän kanssa myös moikkailemassa koirapuistossa koirakavereita, eli leonbergi Wandaa ja australiankelpie Tupua, sekä tietenkin heidän omistajiaan Iidaa ja Miraa. Ässä ei aluksi kauheasti innostunut leikkimään, kun koiria oli niin paljon. Kun porukka väheni, innostui Ässäkin kirmailemaan Tupun kanssa ympäriinsä. Koirapuistossa kävi myös (monien muiden lisäksi) yksi cockeri ja walesinspringerspanieli. Cockeriä Ässä vaan jännitti, eikä se sitä pahemmin nuuskinut, mutta sprigeri olikin sitten ihan kiva, ja sitä piti seurailla nenä toisessa kiinni. Oli hauska huomata, kuinka samanlaisia eleitä Ässällä oli muiden spanielien kanssa, varsinkin tietty cockerin. Ainakin kaikilla yhteistä oli jatkuvasti heiluva häntä ja pieni hössötys. Ja mahtavan ihana ulkonäkö myös ;) Ässä tosin oli koirapuistossa lähinnä nenä maassa ja omissa oloissaan, koska se ei pahemmin välitä olla suurissa koiralaumoissa. Välillä se tosin leikki jonkun mäyräkoiran ja Tupun kanssa, kun porukkaa oli vähemmän. Oli kyllä kiva päivä, kun sai jutustella ummet ja lammet marsuista, hiiristä, koirista ja vähän muustakin siinä sivussa. Lopuksi vielä käytiin ihailmessa Iidan marsuja ja siimahäntiä! (sivuilta löytyy myös Wanda). Oli kyllä kiva päivä, ja otetaan varmaan joskus taas uusiksi! :)

Mulle on nyt vihdoinkin kertynyt taas kuvia Ässästä! Viime viikonloppuna Salossa ollessa käytiin sienessä, ja kun oli hyvä ilma niin otin kamerankin mukaan. Kyllä olikin taas pitkästä aikaa kiva kuvailla, pitäisipä joku kerta täälläkin tarttua kameraan. Tässä nyt pari "posetuskuvaa" Ässästä, loput löytyy albumista. Ei nyt tullut mitään huikeanhyviä tällä kertaa..

Aivan, unohdin ihan kirjoitella vielä parista viimekerralla mainitsemastani asiasta! Eli ainakin tuosta Ässän stressaamisesta mun poissaoloni takia. Olen nyt tehnyt niin, että heitän Ässälle huoneeseeni pari namia aina ennen lähtöä, joten nykyisin lähtö ei ole ollenkaan kamala. Lisäksi meille on nyt tullut tämä tietty päivärutiini, joten se on ihan tyyni, vaikka tietääkin minun kohta lähtevän. Enää se ei siis kuljeskele perässäni eikä hauku ihmisten lähtiessä. Ihanan sopeutuvainen koira!

Vielä tähän perään pikkaisen juttua tottistelusta. Tuossa pihalla käydessämme tänään taas tottisteltiin (leikittiin) hiukan, ja vaadin istumisen. Napakasti istahti, eikä keskittyminen herpaantunut muualle. Lelun vaihto rättinarusta tähän patukkaan on osoittautunut myös aika hyväksi, sillä tämän kanssa pystyn paremmin "taistelemaan" Ässän kanssa, eli otan molemmilta puolilta kiinni sen riepotellessa keskeltä. Tämä taas tuntuu olevan oikein kovasti Ässän mieleen. Nyt ollaan Ässän kanssa tottisteltu monessa paikkaan, mutta lähinnä rauhallisissa paikoissa mm. metsässä, sillä Ässä ei vielä kestä ihmisten ohittelua liian läheltä. Tänäänkin se herpaantui hetkeksi ihmisen kävellessä kauempaa ohi, mutta onneksi jatkoi lähes samantein leikkiä, eikä jäänyt haahuilemaan. Ihanaa ihanaa, oma motivaatio kasvaa tässä samalla koiran innon kanssa!

Tampereella

Nyt onkin ollut kunnon päivitystauko, kun meillä on ollut netin kanssa vähän ongelmia. Nyt sen kuitenkin pitäisi toimia joten kuten, joten pääsin vähän blogiakin vihdoin päivittelemään :) Parissa viikossa on kyllä tapahtunut hirveästi kaikkea, joten en mitenkään muista/jaksa kirjoittaa tähän yhteen päivitykseen kaikkea kerralla. Jos vähän yrittäisin ryhmitellä asioita, ja kertoilla niistä sen mitä muistan..

Ässän sopeutuminen Tampereella asumiseen on sujunut oikein mallikkaasti. Vähän poikaa hämmästytti ja stressasi alussa lauman pieneneminen, mutta hienosti se on nyt ottanut Liisan (kämppikseni) laumansa jäseneksi. Poikaa on myös alkanut hieman stressaamaan poissaoloni, mutta sekin on nyt helpottanut. Lähinnä stressaaminen on ilmentynyt minun jatkuvalla seuraamisellani kotona ollessani. Joskus Ässä on myös alkanut ulista minun lähdettyäni, mutta on yleensä lopettanut sen pian.

Katukuvaan sopeutumisessakin oli aluksi joitain ongelmia. Vastaantulevia ihmisiä ja pyöräilijöitä piti pällistellä ja tien reunassa kävely oli vähän hakusessa. Uuden paikan jännitys lisäsi myös hihnassa vetämistä. Niimpä ensimmäisillä lenkeillä Ässä risteili tien laidasta laitaan jatkuvasti vetäen. Nyt poika on kuitenkin oppinut kävelemään reunassa, mitä nyt joskus pitää jonkun ihmisen perään tulla keskelle tietä kyttäämään. Vetäminen on myös vähentynyt harjoittelun myötä ja jännityksen vähennettyä.

Treenauksen puute on aiheuttanut sen, että Ässä välillä tulee luokseni seisoskelemaan ja katselemaan sen näköisenä, että annas jotain hommia. Se on myös hakenut itselleen puuhaa lenkeiltä, jolloin se kulkee entistä enemmän nenä maassa. Meidät onneksi hyväksyttiin nyt Pirkanmaan Pelastuskoiriin treenaamaan, joten ensi viikolla on taas luvassa äksöniä. Johan sitä rupesi itsekkin kaipaamaan..

Matkustaminen busseilla ja junissa on alkukankeuden jälkeen sujunut aika mallikkaasti. Ensimmäisellä junareissullaan Ässä inisi ja ulisi, eikä oikein suostunut rauhoittumaan. Bussissa se myös mekkaloi aina, kun joku nousi kyydistä pois. Toisella kertaa se oli jo junassa paljon rauhallisempi, mitä nyt välillä haukahti muille koirille ja ynisi matkan loppuvaiheessa. Bussissa se osaa jo rentoutua kunnolla, ja makoilee vain rauhallisesti lattialla.

Ulkoilumaastot ovat oikein mukavat täällä Hervannassa. Metsää on paljon vieressä, ja vaikka suuren alan siitä vievätkin kuntoilupolut, niin on siellä tilaa myös pitää koiraa irti. Ässä onkin aina ihan innoissaan, kun se pääsee metsään vapaana kirmaamaan. Monet kerrat olen siellä jo vähän eksynytkin, mutta aina olen kuntopolulta löytätänyt jonkun ystävällisen ihmisen suuntaa neuvomaan. Joka päivä en kuitenkaan metsään jaksa lähteä tarpomaan, mutta onneksi tässä vieressä on kaunis Ahvenisjärvi, jonka ympäri menee polku. Siellä sitten teemme hihnelenkkejä, jolloin Ässä saa tilaisuuden kyttäillä lammen sorsia. Koirapuistokin on ihan vieressä, ja siellä Ässä tykkää käydä nuuskimassa muiden hajuja. Joskus olemme menneet myös muiden koirien kanssa samaan aikaan, ja onpa tuo pari kertaa leikkimäänkin innostunut. Hajut kuitenkin vievät yleensä lopulta voiton kaikesta.

Marsujen kerroshäkkikin on viimein valmis! Ja siitä tulikin todella hieno, vaikka itse sanonkin. Marsut ovat myös sopeutuneet uusiin asuntoihinsa vaivatta, ja minusta on ihanaa, että ne asuvat huoneessani. Aluksi ne tosin valvottivat öisin konserteillaan, mutta nyt saan nukkua yöni jo ilman korvatulppia. Olen myös kiintynyt marsuihin taas huimasti enemmän, kun ne ovat tuossa vieressä kokoajan puuhailemassa ja pulisemassa. Onnista en olekkaan ennen jostain syystä jutellut tänne mitään (kai?), mutta Onni on siis pieni trikkipoika, ja hän tuli tänne Veetin kaveriksi. Onni oli todella piskuinen tullessaan, mutta nyt se on kasvanut ihan hyvin. Voisinkin laittaa tähän kuvan Onnista ja Veetistä Onnin tulopäivänä (oli silloin 5vk). Nykyisinhän se on jo isompi.