Pää kolmantena jalkana

Tämä viikko on taas vaihdettu paikkaa ahkeraan ja sama tahti jatkuu.Viikonlopun koirat olivat hoidossa vanhemmillani, missä Femma on salakavalasti alkanut saavuttaa jopa suosikkikoiran asemaa. Super-sylikoiran ominaisuudet ja rauhoittunut hihnakäytös (vaikka työtä vielä piisaakin) ovat parantaneet Femman osakkeita kummasti.

Kulunut viikko on sujunut niin, että jokainen yö on vietetty eri paikassa kuin edellinen. Tämän seurauksena Femma-raukka on saanut istua autossa oikein urakalla, mutta onneksi se tuntuu toipuvan ikävästä matkasta nopeasti. Seuraavat kaksi viikkoa ollaankin sitten autottomia ja kuljetaan julkisilla.

Pää kolmantena jalkana kuvaa myös hyvin Femman menoa metsässä. Irti päästyään se on aina täyttä vauhtia sinkoilemassa ympäriinsä riistaa hakien. Femman vapaanaolon kanssa on saanut paljon tehdä pohdintaa ja kokeiluja, että mikä toimii meillä parhaiten lähellä pysymisen kanssa. Ässän kanssa homma oli hyvin yksinkertaista, kun sillä ei ole mitään motiivia lähteä minnekkään. Rähinäongelmat teettivätkin sitten myöhemmässä vaiheessa töitä enemmän kuin tarpeeksi, mutta ei niistä tässä sen enempää. Tällä hetkellä Femman meno näyttää tältä (tosin hanki aikalailla hidastaa vauhtia) ja olen pääsääntöisesti ihan tyytyväinen Femman lenkkeilyetäisyyteen.

Vähän on toisella fantsua kurvaila metsässä

Meillä lähelläpysymisen harjoittelussa avainasemassa taisi olla oma oivallus Femman lenkkeilymotiiveista. Femmalla on tasan kaksi asiaa päässä metsässä: missä menee Anne ja missä riista. Jos Annea ei tarvitse tarkkailla, on aikaa jäljittää riistaa enemmän. Parhaiten meillä onkin toiminut se, että metsässä ollessa liikutaan mahdollisimman paljon pois poluilta ja muutenkin kulkusuunta vaihtelee sinne ja tänne. Tällöin koira ei ikinä tiedä mihin omistaja kurvaa seuraavaksi ja sitä on vaan pakko seurailla. Pysyy kierroksetkin matalampana, kun ei voi koohottaa täysin reikäpäänä ympäriinsä. Kaikenlaista muutakin on matkan varrella tullut kokeiltua, mutta eipä ole puskassa rämpimisen voittanutta.

Loppuun on tosin sanottava, että Femma on ihanan helppo, mitä tulee koirakohtaamisiin. Se ei yleensä ole juurikaan kiinnostunut vastaantulijoista rähinämielessä eikä leikkimielessä. Asia, jota osaa arvostaa erittäin paljon Ässän rähinöiden ja pöhinöiden jälkeen. Irtokoiratilanteissa se on jopa hyödyllinen, sillä yltiöystävälliset moikkaamaan tulijat lähestyvät mieluummin Femmaa jättäen Ässän rauhaan, mikä on selvästi helpottanut Ässän oloa koirakohtaamisissa.

Videossa esiintyvää maisemaa on jo ikävä. Ihana plussakeli toi loskan ja jään, ja meidän Helsingin lenkkipuistomme on muuttunut hyiseksi uima-altaaksi. Onneksi tänään on lämpimässä sisähallissa aksaa. jei!

Ei enää ihan mahoton

Meille on Femman kanssa tapahtunut nyt se hetki, jota olen odottanut. Pennun tullessa sitä on ensin ihan ihmeissään, että millainen tämä uusi koira nyt sitten on ja miten sen kanssa ollaan. Siinä yhdessä elellessä se alkaa pikkuhiljaa valjeta ja tottakai se uusi koira on ihan erilainen kuin edellinen. Vanhat kikat eivät enää toimikaan ja koira toimii ja ajattelee ihan eri tavalla mihin on tottunut. Femman kanssa en edelleenkään voi lakata ihmettelemästä sen intoa leikkiä ja ihanaa sosiaalisuutta muita koiria kohtaan. Samalla sormi on mennyt suuhun pariinkin otteeseen linturumban kanssa, kun Ässä on aina ollut sellainen polulla köpöttelijä.

Nyt on kuitenkin tuntuu siltä, että alan tuntea tuon koiran. Sen kanssa osaa jo toimia ja yhteiselo on ikäänkuin mennyt urilleen. Tietysti penneli edelleen kasvaa ja kehittyy ja molemmilla meillä on vielä paljon opittavaa ja opetettavaa. Mutta just nyt meidän yhteiselo on aika kivaa ja sujuvaa lintuongelmista huolimatta.

"Siellä tais vilahtaa lintu!"

Jos sitten pitäisi kuvailla millainen se on, niin mitähän sitä sanoisi. Kaikkia se rakastaa ja muille koirille haluaa tällä hetkellä olla kovin pieni ja kiltti tytteli. Kavereiden kanssa meno voi kuitenkin olla aika rajuakin. Femmassa on ikäänkuin kolme puolta: pienenpieni kiltti ihmistä rakastava sylikoiratyttö, innokas nopea hauska harrastuskaveri ja tosimeiningillä lintuja hakeva metsäkoira. Energiaa ja vauhtia siinä piisaa kuin pienessä kylässä, mutta rauhoittuminenkin onnistuu eikä kuitenkaan vedä överiksi vilkkauden kanssa. Oma ihminen on Tärkeä, joten yksinollessa eteiseen raijataan kasa ihmisten vaatteita, joilla maaten odotetaan omia kotiin. Sisällä sitten nautitaan läheisyydestä, mielellään nokka kiinni ihmisen naamassa tai kaulalla. Leikkiminen on tosi kivaa, mutta namitkin on parhautta. Parasta maailmassa on ehkä kuitenkin ne ihanat linnut, vaikka niihinkin suuntautuvaa käyttäytymistä näköjään pystyy muokkaamaan. Omista taidoista ja viitseliäisyydestä sitten lienee kiinni, miten paljon. Aika tyytyväinen olen tällä hetkellä meidän pikkulikkaan, vaikkei ihan helpolla aina päästäkkään ;)

Pikkulikan perusilme. Ihan on fiksu koira?

Yleisen pohdinnan päätteeksi vähän kuulumisiakin. Ollaan käyty Femman kanssa koiratanssitreeneissä ja kuluvalla viikolla tuli treenattua pitkästä aikaa agilityäkin hyvässä seurassa. Tänään aamulenkillä metsässä (vapaana!) törmättiin 6kk borterterrieriin, josta Femma sai kivan leikkikaverin. Kohtapian selvisi, että hehän asuvat ihan naapurissa! Ehkäpä siis jatkossakin luvassa leikkiseuraa sieltä päin. Yleensähän en päästä Femmaa muita katsomaan ja tämä yksi kerta näyttikin kostautuvan heti seuraavien koirien tullessa vastaan, kun vähän piti käydä luvatta moikkaamassa. Tätä siis treenaillaan edelleen, onneksi vastaantulijat olivat tällä kertaa kilttejä.

Lenkillä saatiin borterterrieripennusta kaveri

Tänään oli iltapäivällä myös luvassa erikois-aktiviteetiiä, kun lähdettiin Femman kanssa Tampereen Pikkukoirien järkkäämään koirauintiin Nokian koirauimalaan! Hienosti se Femma siellä pulikoi kavereiden kanssa ja kivaa oli. Kuivatuksen imuria muistuttava turbofööni vain oli ihan kamala, mutta loppua kohden siihenkin totuttiin. Iltalenkki tehtiin vielä kavereiden kanssa Vuoreksen kaduille ja metsiin geokätköjä hakien. Kyllä on touhua taas riittänyt yhdelle päivälle.

Parasta oli hakea leluja

 Uintikaverit mäykky-cotton Oliver ja snautseri Luna

14 viikkoinen

Likka on taas kasvanut ja karvat siinä mukana. Tassukarvoja trimmattiin eilen, mutta muuten en ole turkkiin koskenut. Jännästi Femmalla tällä hetkellä näyttää jäävän tassujen päällikarva ja siitä vähän ylöspäin jalan etupuoli lyhytkarvaiseksi, Ässällä taas jalat kauttaaltaan kasvavat pitkää karvaa (tietysti kastroiminen on silläkin lisännyt karvan kasvua). Myöskään naaman karva ei näytä kasvavan (jes!). Saa nähdä minkälaiseksi karva lopulta kasvaa. Tällä hetkellä strategiset mitat ovat 5,5 kiloa ja noin 32 cm.

Harjoiteltiin tassukarvojen trimmausta pötköllään, hyvin meni!

Femman kanssa kaikenlaista harjoitellessa olen pistänyt yhden asian merkille. Se on jotenkin keskittyneempi, rauhallisempi ja sen myötä helpompi opettaa kuin Ässä. Ässä aika vilkkaana ja reagoivana koirana ehtii tehdä ja nähdä monta asiaa hetkessä eikä malttaisi olla paikoillaan. Odotin tassutrimmauksessa kyljellään olonkin muodostuvan pieneksi showksi, mutta hienosti penneli malttoi kuvan ottamisen aikanakin pötköttää namin toivossa. En enää täysin muista Ässän pentuaikoja, mutta kyllä ne meidän trimmisessiot taisi olla vähän sellaista hulabaloota. Nyt on tietysti itsekkin erilainen ja varmempi. 

Vielä pari nassukuvaa meidän Hemulista. Se on saanut myös lempinimen Saukko, koska sänkyyn tai sohvalle päästyään syöksyy ihmisten naamojen kimppuun kuin saukko vedessä. Kovaa, matalalta ja päin pläsiä.

Pikku askartelija

Femmalla oli pari vähän tylsempää päivää ja iltavillis sen mukainen. Silloin se mokoma seinä sattu eteen niin hampaillahan siitä piti yrittää läpi. Hupsista. Ja omistaja ei taas mitään tajunnut, vaikka toljotti telkkaa metrin päästä. Vois luulla seinän syömisestä kuuluvan jotenkin kovempi ääni, mutta niin vaan viattomasti kuviteltiin pennun syövän puruluutaan..

 
Aiemmin ei ookkaan osumaa saaneet kuin yhdet crocsit ja reinot, housut ja lipasto pikkaisen (no siihen tipahtanut vitamiiniliuos oli aika namia), plus tietty saatavilla olleet lehdet ja talouspaperit. Taitaa olla ihan sukuvika, sillä tietääkseni Femman emän Lissun edellisessä pentueessa oli ainakin yksi kova remppa-mies ja ainakin yksi Femman siskoista on jo kunnostautunut asunnon muotoilussa. Innolla jäädään odottamaan remppa-Reiskan seuraavaa projektia, onhan se mukavaa kun koko perhe ollaan nyt rakennusalalla.

Pääsiäisriennot

Pääsiäisloma kului kuin siivillä ja Femmakin täytti jo kolme kuukautta! Iso tyttö. Perjantaina käytiin vähän hengailemassa koiratanssikisoissa jonkun neljä tai viisi tuntia. Femma oli aika pätevä likka ja rauhallisesti seuraili tapahtumia, vastaanotti rapsutuksia ja tutustui mm. berhandilaiseen, jonka pään kokoinen oli. Vetäisi myös autuaan tyytyväisenä päikkärit kaiken hälinän keskellä metallihäkissä, vaikka itse en ollut edes näköpiirissä. Tästä viikonloppu jatkui meille tulleita Salolaisia kavereita kestiten ja majoittaen, joka oli Femmasta huisin hauskaa. Toiset nukkui kuitenkin lattialla, joten sinne oli aika ihanaa mennä sänkyihin pyörimään ja riehumaan. Rapsuttajiakin oli triplasti enemmän! Ässäkin nautti vierailijoista ja lisähuomiosta varsinkin, kun elämä on taas rajoittunut vahvasti neljän seinän sisälle.

Kuvan otti Liisa

 Tehtiin porukalla ehkä Femman pisin metsälenkki ikinä. Oikealla tytsy hengaa koiratanssikisoissa kisanneen kaverin sylissä.

 Niin ne salaa lähentyy. Tänään otettu kuva, jossa Ässä meni VAPAAEHTOISESTI makoilemaan hetkeksi aikaa Femman viereen. Kipulääke tepsii taas.

Enää ei tarvitse ainakaan hetkeen käyttää pientä pentupantaa, sillä Femma sai kaverin siskon chihulle pieneksi jääneet valjaat lainaan! Kyllä nyt kelpaa ulkoilla. 

Viimeksi kirjoittelin siitä, kuinka en Femmalle opeta vielä juuri mitään "temppuja". Noh, harjoiteltiin yhtenä päivänä istumista ja tyyppi oli niin liekeissä, että pitäähän sen nyt antaa opetella kaikkia hauskoja juttuja. Niinpä harjoiteltiin naksutin ja aloin opettaa sille tassutargettia, jonka kautta on näppärä opettaa muitakin temppuja. Pentu oli ihan ihmeissään tästä uudesta jutusta ja kovin mielissään. Siitä se lähtee.

Yöt ovat edelleen olleet pissattomia ja kakattomia, kunhan noudatetaan tiettyä nukkumaanmeno ja heräämisaikaa. Hihnakävely ja koirien ohittelu on edennyt aimo harppauksin, vaikka puhdasta vastaehdollistamista en nyt ole tehnytkään (älyttömän helppoa olla koiran kanssa, joka lähtökohtaisesti ei yritä hyökkiä vieraita koiria päin!). Ihmetystä on herättänyt se, kuinka helppoa pennelin on vain rauhoittua hengailemaan paikoilleen, se ei meinaan Ässälle vielä tänäkään päivänä ole kovin helppoa..

Huomenna Ässällä onkin lääkäriaika, katsotaan mitä siellä sanotaan.

Pentu oppii

Kauheasti olen kirjoitellut vain meidän menemisistä ja tekemisistä, joten ajattelin tähän väliin kirjoittaa ylös, mitä kaikkea pentu on jo oppinut ja millä tolalla asiat on eri opettelujen suhteen.

Käskyt ja temput (yhdessä tekeminen): Tämä on vähän tälläinen kohta, jota olen pohdiskellut. Mulla ei ole mikään kiire opettaa Femmalle kaiken maailman tokoliikkeitä ja temppuja, niitä ehtii myöhemminkin. Haluaisin kuitenkin opettaa Femmalle, että mun kanssa tekeminen ja oleminen on kamalan kivaa! Joten vähän haen vielä sitä kultaista keskitietä tässä.

Femma osaa luoksetulokäskyn, oman nimensä ja istumisen (ei vielä kunnolla). Vähän ollaan harjoiteltu eri asioita kuten kosketuskeppiä ja luopumista. Olen myös opettanut palkkasanaa "hop", mutta en itse vielä osaa sitä Femman kanssa käyttää. Ylipäätään haluaisin vahvistaa nyt enemmän kaikenlaista omaa hauskaa tarjoamista (vinkki kaverilta), kuten peruuttelua, pyörähtelyitä, esineen tuomista ja kiville kiipeämistä.

Sisäsiisteys: Tässä aiheessa on tapahtunutkin nyt edistystä, sillä viimeyö oli ensimmäinen kotona ollut yö ilman pissaa tai kakkaa! Saa nähdä oliko kyseessä puhdas vahinko, vai saadaanko jo alkaa nauttimaan useamminkin tällaisesta ylellisyydestä. Muutenkin tuo tuntuu pystyvän pidättämään jo kauemmin eikä vahinkoja tapahdu ihan yhtä paljon sisälle.

Leikkiminen: Tätä ollaan yritetty tehdä monessa paikassa ja muutenkin suht paljon. Femma leikkiikin hirveän innoissaan, eli jotain ainakin mennyt oikein. Ässää ei leikkiminen ole ikinä niin kauheasti kiinnostanut, joten tässä on itsellä opeteltavaa.

Vapaana olo: Metsässä kuljetaan paljon ristiin rastiin niin, että Femma joutuu seurailemaan mun menoa. Tällä hetkellä sen toimintasäde ei ole ainakaan kahdestaan ollessa kovin suuri, mistä olen tyytyväinen.

 10 viikkoisena

Yksinolot: Nyt en ole hetkeen edes videoinut noiden yksinoloja, vaan voin luottaa niiden jäävän kiltisti kahdestaan (Femma toki portin takana keittiössä). Ässääkään ei alun mölinöiden jälkeen ole enää kiinnostanut huudella. Jos lähden aamulla koululle, jätän niille yleensä aamuruoat piiloteltuina etsittäväksi, jolloin Femma oikein hinkuu aitaukseensa syömään. Ilman Ässää yksinoloja ei ole montaa, mutta ne muutamat ovat menneet ongelmitta. Jonkin verran Femma saattaa huutaa tai kitistä, muttei enää juurikaan. Ainoastaan myöhään illalla yksinolo on aiheuttanut hieman huutelua, sitä pitäisi nyt päästäkkin harjoittelemaan.

Hihnakävely: Tämä on hyvän alun jälkeen mennyt ihan ketuille tytön keksittyä, kuinka mahtavaa on tempoilla hihnassa eri suuntiin ja juoksennella. Tämä otetaankin nyt tehoharjoitteluun, en jaksaisi enää toista koiraa aikuisiällä opettaa olemaan vetämättä (vaikka vetää se Ässä silti edelleen jonkun verran). Mulla ei ole tavoitteena mitään täydellistä sivulla kävelyä, riittää että koira osaisi kävellä mun edellä tai reunassa (ei sinkoile ympäriinsä) ja vetämättä.

Vastaehdollistaminen: Tuntuu saaneen idean päästä kiinni, mutta vielä on paljon työnsarkaa erityisesti toisten koirien kanssa.

Rauhoittuminen: Tällä hetkellä tehdään syliin rauhoittumista, joka sujuukin Femmalta tällä hetkellä hyvin! On myös tuntunut hiffanneen sen, että kotona enempi lepäillään ja kerätään voimia sitten päivän lenkkiin tai muuhun aktiviteettiin. Kyllä se täällä silti paljon puuhastelee, mutta ei niin paljon enää rieku.

Pureminen: Alun perinkään penneli ei ollut kauhean kova puremaan käsiä. Nyt se on kuitenkin oppinut vielä paremmin, missä menee kovan puremisen raja. Housujen lahkeissa on silti kauheen kiva roikkua ja kengät on ihan parasta askaretta, jos niitä käsiinsä saa. Vielä tosin ei ole niille suurta vahinkoa aiheuttanut.

Hoitotoimet ja pöydällä olo: Nämä ovat jääneet vähän vähemmälle. Kynsien leikkaus ei ole ollut kauhean helppoa tämän luikertelijan kanssa, joten sitä pitäisi nyt kovasti harjoitella. Pöydällä on ollut ja siinä muutama kerta harjoiteltu harjaamista ja saksimista, niissä ei ole ollut kauheasti ihmeteltävää. Pentu on pesty jo kaksi kertaa ja tassuja useammin, se meneekin jo ihan hyvin. Myös hampaiden katsomista ollaan nyt harjoiteltu, kun se eläinlääkärissä aiheutti kovaa vastarintaa.

Piti kirjoittaa loppuun vielä Ässän voinnista, joka on edelleen vähän huono. Tämä postaus venähti kuitenkin niin, että ehkä palaan suosiolla koulutöiden pariin ja kirjoittelen siitä myöhemmin.

Pikkurakki 10 vk

Hurjan nopeasti kaksi viikkoa on kulunut ja Femmakin täytti eilen jo 10 viikkoa. Kun vertaa tätä kuvaa viikon takaiseen, ei kasvua näytä merkittävästi tapahtuneen. Viimeviikon kuvan on otettu eri putkella, joten se saattaa luoda hieman vääristymää mittasuhteisiin. Painoa ja korkeuttakin on kuitenkin tullut ja Pikkurakin lempinimen saaneen (on meilläkin hienot lempinimet) neitokaisen mitat ovat tällä hetkellä 3,7 kg ja 25cm. Moni on sanonut pennelin näyttävän kuvissa todellisuutta isommalta, joten tässä vertailun vuoksi ensimmäinen yhteiskuva Ässästä ja Femmasta:

 

Pikku rääpyskä ja iso turilas

Kuluneeseen viikkoon on taas mahtunut paljon kaikenlaista häppeninkiä ja puuhaa. Femma (ja Ässäkin) ovat päässeet jo kahteen kertaan treeneihin, missä pikkutirriäinen on leikiskellyt, syönyt nameja, ollut häkissä ja harjoitellut vähän katsekontaktia. Kävipä se vähän tutustumassa pikkuiseen rapisevaan putkeenkin. Myös koiria on tullut nähtyä monenlaisia: treenikaverin bortsu, kolme mäykkyä, vanha herra collie ja 13 viikkoinen tanskalaisruotsalainen pihakoira Tähti. Bortsu oli aluksi hirmuisen jännä, mutta kohta pahin jännitys unohtui vaikkei tutustumaan uskaltauduttukaan. Vanha herra collie ja mäykyt olivat myös jänniä, mutta eivät aiheuttaneet enää niin kovia jännityksiä. Pentuseura taas oli vallan ihanaa, vaikka tarupilla oli aikamoiset terrierin elkeet. Pienillä oli siitä huolimatta kunnon pentupainit ja molemmilla näytti olevan hauskaa.

Myös perusarjen asioita kuten yksinoloa, sisäsiisteyttä ja lenkkeilyä niin hihnassa kuin vapaanakin on harrastettu. Yksinolo on alkanut sujumaan jo aika hienosti ja pentu onkin ollut ilmeisen onnistuneesti yksin 8 tuntia Ässä seuranaan sekä 4,5 tuntia aivan yksin. Sisäsiisteys on vähän mitä sattuun, mutta syytän siitä kyllä ihan itseäni, sillä usein olen tavattoman myöhässä ulosviemisieni kanssa. Muutama pissaton yö on kuitenkin jo takana. Lenkkeilyt sujuvat hienosti, tavoitteenani on vastaehdollistamista apuna käyttäen saada aikaiseksi hienot luoksetulot vapaana ja ohitukset hihnassa. Femma tarjoaa katsekontaktia mielellään ja tulee niin kovin iloiseksi nameista, kehuista tai vaikka kävyllä leikittelystä. Hauska penneli!

"8 h on pitkä aika, mitäs jätitte sen talouspaperin mun ulottuville!"

Viikonlopuksi lähdimme Saloon esittelemään pennelin vanhemmilleni ja muille siellä päässä asuville tyypeille. Ensimmäinen yö oli vähän levoton, mutta muuten mainittavia ihmetyksiä ei ollut. Takapiha oli aika ihanaa sisäsiistiksi opettelevan pennun kanssa, eikä Femma tainnut koko viikonlopun aikana pissata lattialle kuin kahdesti. Viikonloppuun kuului paljon erilaisia ihmisiä, takapihalla ja metsässä riekkumista, Ässän kanssa bondaamista, autossa reissaamista, kissataloudessa vierailua sekä collie-herraan tutustuminen.

"En oo vielä ihan varma mikä tää on, mutta varmasti mun on tärkeetä olla siellä etten jää mistään paitsi!"

"Takapiha on aikas kiva!"

 "Tää puska on aikas kiva!"

"Ihan kummaa touhuu tolla Ässällä, mitä se duunaa.."

Ässällä ja pennelillä tuntui tosiaan olevan hauskaa vanhempiemme takapihalla, kun menivät siellä peräkanaa nenät maassa ja hännät heiluen. Molemmat nautiskelivat aurinkoisista kevätpäivistä omaan tyyliinsä, Femma riekkuen ja järsien Ässän ottaessa rennosti.

 

"Perrkule pentu, nyt otit yhden askeleen liikaa mun personal speissiin!" 

On se vaan kuvauksellinen.

Femma 9 viikkoa

Femma 9 vk

Eilen Femma täytti 9 viikkoa, jonka kunniaksi otettiin illalla hieman surkealaatuinen seisotuskuva salamaa apuna käyttäen (piti salamasta tulleet varjot muokata jälkikäteen pois, että siluetista sai selvän). Olen nyt pari päivää katellut, että ihankuin tyttö olisi kasvanut korkeutta. Kahdeksanviikkoisesta Femmasta ei ole vertailukuvaa, mutta seitsenviikkoiseen verrattuna on kasvanut jo ihan hirveästi, hui! Koipeliini alkaa näyttää jo ihan koiralta. Strategiset mitat tässä iässä ovat 3,1 kg ja 23 cm.

On muuten jännä miten Femma aiemmin näytti silmissäni tummalta roanilta, koska lähes kaikki siskot olivat vaaleampia. Nyt kun sitä katselee ihan yksinään ilman vertauskohtia, niin eihän se nyt niin tumma ole. Ainakaan vielä. Iän myötähän tummuutta tulee vielä lisää, ja isäänsä tummemaksi taitaa tulla ainakin. 

Todistetusti puree muutakin kuin kenkiä, käsiä, mun hiuksia jne. Hieno pentu!

Femma on hauska tyyppi, se tykkää kovasti kantaa esineitä. Jos heitän jotain, se tuo sen yleensä minulle syliin takaisin. Myös kontaktia ottaa aika kivasti, ulkonakin pällistelee melkein minkä kerkeää. Näitä on tietty jonkin verran vahvistettukkin, varsinkin kontaktia. Leluilla se tykkää kovasti leikkiä, ihan erilailla kuin Ässä. Ässän kanssa piti tehdä kovasti töitä, että olisi ollut kiinnostunut lelusta eikä siitä sittenkään tullut mitään hittiä. Tällä taas on kiinnostus jo valmiina, joten vähän tässä ihmettelen, miten siitä saisi rakennettua sellaisen megajutun. Tietysti pitää paljon leikkiä, mutta vielä ei homma ole mulla aina hanskassa. Noh, opiskellaan ja opitaan, molemmat. Onneksi ruokakin on aikamoinen jymyjuttu, sen kanssa osaan pelata paljon paremmin.

Ässä on tainnut päästä takaisin arkeen kiinni, sillä sen yksinolo-ongelmat näyttävät olevan takanapäin. Parina yksinolona on ollut makkarissa sängyssä nukkumassa, joka kertoo täydellisestä rentoudesta. Nyt voidaankin keskittyä pennun yksinoloihin, eilen ne olivat keskenään kaksi tuntia. Pitää vielä erikseen harjoitella pennun yksinoloa ilman Ässää, sillä tällä viikolla saavat olla keskenään aina koulupäivieni ajan. Ässä pystyy tekemään jo 20 minuutin lenkkejä, joten siinä voidaan osaltaan harjoitella yksinoloa. Sitten pitää varmaan ruveta tekemään jotain autolenkkejä pidempiä yksinoloja varten..

Ässä myös sietää pentua paremmin, vaikka edelleenkään Femman ei parane tunkea liian liki. Ehkä eilinen yhteislenkkikin vähän vahvisti Ässän ja Femman laumaantumista, joten aion tehdä niitä  jatkossakin silloin tällöin. Pääasiassa kuitenkin lenkkeillään erikseen, jotta saan rauhassa opettaa Femmalle hihnassakävelyt, koirien ohittamiset ja muut jutut. Ässä on nykyään aika cool koiraohituksissa, mutta mahdollisista räyhäyksistä en halua mallia Femmalle. Eilen kokeiltiin ensimmäistä kertaa yhteistä hihnalenkkiä ja aikamoista hulabalootahan se oli. Ässä tosin laahusti eteenpäin kuin paraskin mallikoira mistään mitään piittaamatta (paitsi nameista, joita syöttelin pennulle ja ohimennen sillekkin), mutta Femma tietysti tsembaloi vähän missä sattuun. Paikoitellen mentiin kuitenkin oikein nätisti molemmat samalla sivulla, ja saipa Femma Ässästä mallia ihmisten ohituksissa.

Pienen pennun elämää

Nyt on pentuarki lähtenyt pikkuhiljaa rullaamaan ja Ässäkin on hyväksynyt pennun talouden jäseneksi. Helpottaa kummasti elämää, kun koiria ei kokoajan tarvitse pitää erillään ja hyppiä jatkuvasti porttien yli. Ässä on toki vahvasti edelleen sitä mieltä, että Femma on haiseva ikävä rääpäle, mutta pääasia että sietää samassa tilassa. Itselläkin on paljon opettelua ja miettimistä, mitä pennulle lähtee opettamaan ja miten sitä kasvattaa. Ässän jälkeen oma ajatusmaailma on muuttunut aika paljon ja pentukin on tietysti ihan erilainen.

Näin sitä jo yhdessä elellään

Femmakin tuntuu jo kotiutuneen meille hyvin. Aluksi se antoi itsestään hyvin kiltin pennun vaikutelman: ei purrut käsiä ainakaan kovaa, pissit tulivat erittäin hyvin ulos, oli yllättävän rauhallinen eikä keksinyt syödä kaikkea. Vaan kotiutumisen myötä tuo rääpäle on myös osoittanut merkkejä muunlaisesta luonteesta. Se leikkii ihan hulluna leluilla vaikka yksinäänkin, kädet ovat alkaneet saada kovempaa kohtelua, virtaa tuntuu piisaavan ja ryöstipä possu yhtenä päivänä leipänikin. Eikä muuten antanut helpolla takaisin. Jännä nähdä mihin suuntaa penneli ajan kanssa muovautuu, aineksia tuntuu ainakin riittävän monenlaiseen soppaan. 

 

Femma on myös ollut pätevä pentu ja opetellut kaikenlaisia pentujuttuja. Sisäsiisteys on siinä mielessä hyvässä mallissa, että se selvästi tietää mille asioille ulos mennään. Alun jälkeen pissejä ja kakkoja on alkanut kuitenkin tulla myös sisällä, kun joka välissä ei ehdi ulos. Yksinoloa ollaan harjoiteltu ja portin takana olemista muutoinkin. Tosi väsyneenä ollessaan olen jättänyt tuon jo yksin pisimmillään 20 minuutiksi Ässän kanssa, mutta muuten harjoitellaan vielä lyhyemmillä ajoilla. Ensiviikolla olisi kuitenkin hyvä päästä takaisin kouluun edes osalle luennoista, joten toivottavasti siihen mennessä pystyisi olemaan jo pari tuntia yksin Ässän kanssa. Muuten ollaan tutustuttu ihmeelliseen elämään käymällä pariin otteeseen metsässä, lähinurkilla hihnassa, mustissa ja mirrissä, aikuisen cockerin luona vierailulla sekä bussiajelulla. Kotona ollaan ihmetelty arjen ihmeellisyyksiä kuten hissiä, marsuja ja hoitotoimenpiteitä sekä harjoiteltu vähän luoksetuloa, kontaktia ja kosketuskeppiä. Kylmentynyt ilma ikävästi vähän rajoittaa ulkona olelua, koska pientä alkaa herkästi palentaa.

Ulkoileva kaulalämmitin

Ässäkin on kelpuuttanut pennun asuinkumppanikseen, vaikka pennun lähestymisyritykset eivät saa vastakaikua. Femma taas on sitä mieltä, että alun rähisevästä resupekasta on muovautunut ihailtava esikuva, jota kannattaa tarkkailla. Ässän alun rähjäämisestä huolimatta Femma on yrittänyt jo mm. leikkiä, tunkea samalle makuualustalle kylkeen, pussata, murista ja pölliä lelua Ässältä. Murina on täällä aika yleinen ääni tällä hetkellä vinkulelun lisäksi.

Ässä rukka on vieläkin vähän stressissä ja kyttää sen lisäksi myös minua entistä tarkemmin. Kuvatessani Femmaa niiden 20 minuutin yksinolon aikana, kuulin videolta Ässän ulisevan ensimmäiset 5 minuuttia ennenkuin hiljeni (oletettavasti) oven eteen odottamaan. Onneksi Femma vain nosti päätään ja jatkoi nukkumista, mutta tätä en tosiaan soisi sille tarttuvan. Viimeksi jätin Femman kanssa poistuessani Ässälle kongin, jolloin ensin 5 minuuttia söi kongia, sitten ramppasi ja piipitti, söi joku 15 minuttia kongia, ramppasi ja piipitti taas, söi taas kongia jne. Ei kuitenkaan ulissut. Saisi Ässän yksinolot palautua normaaliin mahdollisimman pian, ettei se vain tartuta Femmalle mitään piipitystä tai ulinoita. Onneksi Femma ei ole kauhean läheisriippuvainen ja nukkuukin välillä toisessa huoneessa, mutta tästä syystä olen nyt kiinnittänyt erityistä huomiota tähän yksinolon opettamiseen. Ässällä on myös stressin seurauksena selvästi lihakset jumiutuneet, joten päivittäinen hieronta tulee nyt erityisesti tarpeeseen. Ja saapahan vanha kärtty samalla ihan omaa aikaa ilman pennun tohinaa.

 "Olisko siinä vielä palautusaikaa jäljellä..?"

Jäähyväislahjat vieraillessa

Mentiin tosiaan lenkille purtsille Windyn ja Lauran kanssa. Silloin olikin jo pimeää, kun mentiin, joten jätin kameran suosiolla kotiin. Lenkki meni hyvin, aluksi koirat leikki, mutta sitte mentiin loppu lenkki rauhaksiin. Sen jälkeen suunnattiin Ässän kanssa Liisalle, jossa tämä leikki Liisan kissan Veijon kanssa. Siinä sitä menoa ja meininkiä sitten riitti! Pidettiin kyllä huoli, että Veijo aina pääsi pois tilanteesta, jos se halusi. Mutta eipä sitä näyttänyt missään vaiheessa ahdistavan Ässä, lähinnä ehkä välillä ärsytti toisen tunkeilu.

Mua taas ärsytti, kun Ässä ei aina muiden luona osaa olla niin sisäsiisti kuin kotona. Nytkin lirautti lattialle 5 minuuttia ennen lähtöä -_-. Mutta eiköhän se siitä sitten.. Kotona tuo liruttelee enää todella harvoin, ja sisälle ei ole kakannut enää varmaan kuukauteen. Vielä ei ole ilmennyt pojalla jalan nostoa, mutta toisten koirien hajut ovat alkaneet kiinnostaa enemmän kuin ennen. Monesti lenkin alkuosa mennään ihan naurettavan hitaasti, jos Ässä saa nuuhkia ne kaikki hajut, jotka se haluaa. Kyllä se sitten lähtee menemään, mutta se alku tuntuu aina siltä, kun olisi joku perävaunu perässä.

Ässä ei ole osoittanut pahemmin mitään uhmaiän merkkejä. Vähän se sitä tekee, että voi haukkua mulle, kun ovesta mennessä käsken istua. Mutta siitäkin hyvin selvitty kärsivällisyydellä. Jos haukkuu, niin kiellän ja odotan, että rauhoittuu. Siinä vaiheessa istuukin sitten jo melkein itsestään. Energiaa tosin on (hyvällä tavalla!) enemmän kuin ennen, mutta siitä olenkin tainnut jo jaaritella.

Jännittää huominen Tassukoulutus, kun viimekerrasta on aikaa. Odotan innolla huomista :)

Ässä-poika 6 kk!

Ässä poika tosiaan on nyt puolivuotias "rotjake". Tuntuu, että se nyt kuukauden sisällä on kasvanut ja vahvistunut tosi paljon! Nykyisin se tekee jo ihan tajuttomia loikkiakin ja pääsee sohville ja sängylle. Sillä oli kyllä huonojakin seurauksia, koska Ässä raapi sohviin kivat jäljet (ennen nukkumista se aina pyörii ja raapii hulluna paikkaa sopivaksi). Kyllä se parista kiellosta uskoi, ja nykyisin makoilee sohvilla ilman raapimisia. Säkkituoli on kylläkin edelleen se hänen ykköspaikkansa, pesä, jonne se kanniskelee kaikenlaista irtaimistoa kengistä lapasiin ja papereihin. Halu kanniskella on vain vahvistunut, ja nykyisin metsästänkin aina kadonneet sukkani siellä. Ja onhan se hänelle kivaa ajanvietettä, jos minä tylsänä vaan väännän läksyjä ja herra ei ole vielä saanut kaipaamaansa aktiviteettiä.

Eniten pidän Ässän kasvamisessa siitä, että se vihdoin jaksaa pidempiäkin lenkkejä! Tunnin köpsyttelyt menee ihan keppoisasti, ja välillä voi koluta muutakin kuin niita vanhoja reittejä. Yhtenä päivänä Ässä tosin sai ehkä vähän liikaakin liikuntaa, yhteensä 2,5 h - 3 h. Aamulla menin tunnin lenkin normaalin puolen sijaan ja iltapäivällä mentiin yhdessä lenkille Lauran ja Windyn kanssa. He kun asuvat vähän kauempana, niin tuli sitä kävelyäkin. Ässä ja Windy muuten leikkivät ihan nätisti, kunnes Windy aloitti haukkukonserttonsa. Ässä ei päässyt yhtään Windyn aikeista jyvälle, ja vähän kai pelkäsi toisen räksytystä. Kun Ässä kerran räksäytti takaisin, kehuin hulluna. Siitäkös pojan itsetunto kohosi, ja tämä alkoi haukkua Windylle takaisin. Sen jälkeen alkoivat leikit taas luistaa, kun Ässä uskalsi sanoa takaisin, jos toinen liiaksi innostui. Harmi kun en älynnyt raahata kameraa mukaan sinne, olisi tullut vallan mainioita kuvia. Kerrankin Ässä juoksi Windyä päin ja heitti voltin. Siitä äkkiä ylös ja kauhealla spurttilla toisen perään taas. Ässä on kyllä tommonen sählä, aina vain rynnii toisia päin. Lenkin jälkeen se olikin ihan naatti, loppupäivä meni kokonaan nukkuessa.

Tähän loppuun voisinkin listata Ässän hyviä ja huonoja puolia.

Hyvät:
1. Virtaa ja intoa riittää kuin pienellä kylällä, mutta osaa silti rauhoittua.
2. Kaikkia rakastetaan ja kaikkien kanssa tullaan toimeen.
3. Oppii nopeasti
4. Uskoo helposti kiellot.
5. Ihmisläheinen. Vapaanapito helppoa, kun ei lähde kauaksi vaeltelemaan.
6. Huumorintaju

Huonot:
1. Yksipallinen
2. Koko. Itse tykkään isommista koirista, vaikka onhan pienuudesta hyötyäkin.
3. Nössö :)
4. Sählä. Rynnii vain toisten koirien päälle (paitsi jos ne on isompia).
5.Välillä liiankin kanssa rakastaa kaikkia. Pieni pidättyväisyys ei olisi haitaksi.

Puolivuotias pojankloppi!
(näyttää siltä kuin upottaisin sormeni Ässän turpaan :D Tosiasiassa tungin ne vahingossa Ässän suuhun.. Kröh.)

Isolle pojalle iso luu :)

Hymy korvissa.

Style-Ässä (ja oma tahto)

Kuten eilen lupasin, laitan nyt kuvia Ässän uudesta sadeloimesta! Loimi ostettiin Musti & Mirri -liikkeestä ja se maksoi 44e (en tiennytkään, että koirien puvut on niinkin kalliita). Sadepuku oli ensimmäistä kertaa testikäytössä sunnuntaina, jolloin oli kauhea kaatosade. Hyvinhän se toimi! Ja onhan tuo ihan tyylikäskin. Ei kyllä suojannut paljoa siinä vaiheessa, kun Ässä loikkasi puroon, mutta eikai sitä ihan uimapuvuksi ole suunniteltukaan.. :))


Vedin muuten Ässälle taas tänään verijäljen! Vein pojan taas jäljelle, tällä kertaa osoitin samantien alun. Ässä nuuski sitä innoissaan, muttei osannut jatkaa. Lähti eri suuntiin loikkimaan, mutta tuli takaisin siihen taas nuuhkimaan, kun jäin itse siihen seisoskelemaan. Kun näytin, mihin se jatkui, meni Ässä sen nopeasti loppuun, jossa taas nuuhki innoissaan rättiä. Kehuin tietysti valtavasti. Jätin jälkirätin ja veripullon muovikassiin siihen lähelle lenkin ajaksi. Kun tulin hakemaan niitä, meni Ässä heti siihen, mistä jälki alkoi ja juoksi nenä maassa jäljen päähän. Taas kehuin poikaa (vaikken nyt ollutkaan pyytänyt jäljelle, hän vähän itsekseen sinne meni), mutta onhan se innostus hyväksi :)

Ässä on ollut vähän pöhkö tänään. Kun kielsin jostain niin haukkui ihan sen oloisena "oot tyhmä etkä tiedä mistään hauskasta mitään!". Myös istumaan meno ilman makupalaa kirvoitti haukut (ennen ovesta menoa, käytäntö joka tehdään aina) ihankuin poika olisi huutanut "enkä enkä enkä varmasti mene istumaan! Istu itse!". Uskoi kyllä sitten, kun vähän tuimemmin kielsi. Myös virtaa riitti normaalia enemmän, vaikka se oli ollut lenkeillä. Että se kasvaa nopiaan..