Spanielit ja Roope

Viikonlopun vieraaksi saatiin Roope-collie, jo kohta 13-vuotias vanhaherra. Iästään huolimatta vielä vaivaton ja jaksoi lenkillä kuin kuka tahansa. Kuulo tosin alkaa jo heiketä ja levon jälkeen takapää näytti vähän jäykähköltä, mutta pallon nähdessään innostui kuin mikäkin nuoripoika. Pennusta saakka Roope on jossain määrin vilahdellut elämässäni kaverin koirana, sitä oli helppo kokemattomien teinienkin ulkoiluttaa. Roope onkin aina ollut äärimmäisen helppo ja terve koira, syy jonka vuoksi voisin harkita itsellenikin joskus nahkacollieta (ja onhan se aika kontaktia ottava ja kova leikkimään). Ja tietysti se oli ensimmäinen koira, jonka kasvua pääsin seuraamaan lähempää. Varmaan osittain tämän takia Roope vastaa mielikuvaani "peruskoirasta".

Ässä ja Femma ottivat vieraan hyvin vastaan. Ässä oli taas aluksi sitä mieltä, että kumma kun tuollaisia tarvii kotiin raijata. Loppuaika meni hienosti toisiaan vältellen. Femma yritti kaikkensa antaen liehitellä vanhaa herraa, mutta Roopelta ei paljon kiinnostusta herunut. Jos se kuitenkin sattui kiinnostumaan nuuskaisun verran, oli pikkulikka aivan täpinöissään. Se tykkää musta!!1! Roopen läsnäoloa kämpässä tuskin huomasi ja uskalsinpa käyttää kaikkia kolmea kerralla samaan aikaan pissalla. Yllättävän hienosti meni, mutta enpä vaan ihan äkkiä ole kolmatta koiraa meille ottamassa..

Muuten mennään ihan perusarkea. Femman autoilu on mennyt eteenpäin pienin askelin, mutta ollaan me päästy jo lähikaupassa ja lähimetsässä käymään. Pääasia, että menee eteenpäin, vaikka vauhti tuntuukin turhauttavan hitaalta. Pohdiskelinkin, josko luopuisin kiinnostuneen löytyessä kesän aksa-paikasta, kun emme treeneihin oikein ikinä pääse. Onneksi olen järkkäämässä Tapeille tokokurssia, jonka sain sijoitettua bussimatkan päähän meistä. Sinne mennään kolmeksi ekaksi kerraksi ennen Helsinkiin muuttoa hillumaan. On se rankkaa, kun itsellä ja koiralla olisi hinku tehdä kaikenlaista ja sitten on tälläisiä tyhmiä rajoituksia.

Ässä potee korvatulehdusta naudanliha-kokeilun seurauksena. Tällä kertaa korvatulehdus oli punainen ja todella kipeän oloinen, joten lähdettiin pikapikaa lääkäriin. Perus hiivatulehdushan se taas oli, vaikkakin sitkeän oloinen ja aluksi kipeä. Tämän seurauksena taidan luopua lihakokeiluista, sillä sian, naudan ja broilerin lihasta jatkuvasti syötettynä näyttää kokeilun perusteella tulevan korvatulehdus. Tällä hetkellä siis lammas, hevonen(?) ja hirvi (oletettavasti myös poro) ovat ok, joten Ässä saa jatkaa Acanan lammasomena-nappulalla. Onneksi kuitenkin jaksaa edelleen lenkkeillä ilman kipulääkettä helposti tunninkin lenkkejä, eli lonkat eivät ole toistaiseksi vaivanneet!

Mökkeilyä saaristossa

Viimeviikonloppu meni mökkeillen Särkisalon saaressa kaverin mökillä, jonne myös koirat olivat tervetulleita. Hieman arvoin ennen mökille lähtöä, jättäisinkö Ässän äidin kaveriksi Saloon, vai otanko molemmat mukaan. No, piti se Ässäkin sitten mukaan ottaa, kun tiedossa oli vapaana vapaana mökillä heilumista. Mikäpä koira ei mökkeilystä tykkäisi. (Kuvat ovat Liisan ottamia)

Matka saareen taitettiin pienellä moottoriveneellä. Koirat ovat ennenkin olleet veneessä, vaikkakin vain pienen irrotettavan perämoottorin omaavassa soutuveneessä. Iloisesti ne kuitenkin hyppivät kyytiin. Meno oli aika töyssyistä aallokon takia, joten Ässä ei ollut kovin tyytyväisen näköinen matkustaja. Femma taas omaan seikkailijatyyliinsä oli koko matkan kanssani keulassa tassut reunalla (ja tiukasti kiinni pidettynä) kuono menosuuntaan päin hajuja poimien ja veden lintuja silmällä pitäen. Koiinpaluumatka oli vielä hurjempi aallokon kastellessa matkustajia, joten Ässä vietti sen suosiolla penkin alla suojassa (fiksu koira). Femma taas suoritti takaisintulomatkan samanlaisella seikkailuhengellä, vaikka minuakin alkoi jo jännäämään aallokko. Sellaisia laivakoiria.

 Pihaa riitti juostavaksi

Merivesi oli vielä aika kylmää

Etukäteen hieman jännitti mökkireissu niin monen koirille vieraan ihmisen ja yhden vieraan koiran kanssa. Kaikki meni kuitenkin hyvin paria koirien kähinää lukuunottamatta, ja Femma sulatti taas parin miehenkörilään sydämen käpertyessään toisten kainaloon ja asettaen päänsä kaulalle. On se vaan kumma tyyppi. Ässä taas omisti mökkireissun tähteiden kerjääjän/etsijän roolille ja en edes tiedä, mitä kaikkea se sai pisteltyä suuhunsa parin päivän aikana. Kerran se tuli luokseni naama möyrineen näköisenä ja haisi todella pahalle.. Yäk. Pesulle pääsi mokoma.

Etukäteen jännitti, miten Femma pysyy pihalla, vai pysyykö. Kyllähän se kävi pistoja tekemässä pusikkoon, mutta ei lähtenyt sentään mihinkään huitelemaan, vaikka hengattiin todella paljon pihalla. Usein se vaan istuksi keskellä pihaa pitäen vahtia, jos joku pientä vauhditusta kaipaava lintu pyrähtäisi tontille.

Toinen jännityksen aihe oli Ässän jaksaminen. Pihalla hengailu ei ollut kuitenkaan kauhean raskasta, joten Ässällä ei ollut mitään ongelmaa. Se ei onneksi vetänyt samanlaisia kilareita, kun Mikkelin mökille mentäessä, joten meno oli aika lupsakkaa. Palloa pelatessamme se kyllä innostui sinkoilemaan, ja keskelle mölkky-kasaa olisi kauhean kivaa ollut mennä makaamaan kesken heittelyn..

 

 Sellainen duo

 Paljon olisi kirjoitettavaa monestakin asiasta, mutta nyt on kivempi vain laittaa kivoja kuvia ja lätistä jotain arkista niiden väliin. Femmalla on esimerkiksi ongelma autoilun kanssa: aiemmin huonona olona pitämäni käytös autossa onkin nyt pikkuhiljaa valjennut autopeloksi. Femma siis pelkää autossa matkustusta, ilmeisesti ikkunasta vilistävä maisema pelottaa. Ja tämäkin homma on saanut paisua tarpeettoman suureksi, koska omistaja ei aina tajua. Nyt sitten harjoitellaa autoilua ihan alusta lähtien todetaksemme, ettei siinä ole mitään pelottavaa. Edistystä on jo tapahtunut, mutta ehkä pitää jossain välissä kirjoitella aiheesta ihan oma postauksensa. Tämä tuli itselleni jotenkin aivan ihmetyksenä, koska Femma ei muuten ole arka, sillä ei ole muita pelon kohteita ja pikkupentuna se aina nukkui autossa tyytyväisenä. Hieman herkkis se kyllä on, mutta ei kuitenkaan mitenkään maailma-tippuu-niskaa-apua -tyylisesti.

Mutta jotain positiivistakin: Ässä syö tällä hetkellä Acanan lammas-omenaa, ja on tällä ruoalla täysin vailla silmien rähmintä ja korvien töhnintää! Nyt voidaan siis varovasti kokeilla eri lihoja ja etsiä oireiden aiheuttajaa. Pienistä määristä ei tule oireita, mutta ainakin alustavan kokeilun mukaan kanan ja naudan syöttäminen aiheuttavat oireita. Tämäkin on kummallista, sillä Ässä ei ole ikinä ennen ollut allerginen millekään. Mutta jatkamme kokeiluja. Femma myös kävi luustokuvissa, jossa tsekattiin selkä, kyynärät, polvet ja lonkat, kaikki priimaa! Palaan näihin myöhemmin kuvien kera.

Pentupenneli touhuaa ja 16 vrk leikkauksesta

Työt ovat minullakin taas alkaneet, joten kiirettä pitää viimeisten harkkatöiden, tenttien ja töiden yhteensovituksessa. Pakko se oli kuitenkin tulla kirjottelemaan koirienkin kuulumisia, miten Ässän paraneminen sujuu ja mitä kaikkea Femma on taas oppinut ja saanut aikaan.

Haava 16 vrk leikkauksen jälkeen, leikkausjälki näkyy enää himmeänä.

Viimeksi Ässän voinnista kirjoitellessani kehuin sen hyvää toipumista, sillä se alkoi todella nopeasti käyttää leikattua jalkaansa. Tämä tietenkin kostautui ja ensimmäisenä leikatun polven lihakset kipeytyivät kovasti. Hetken aikaa Ässä oli aivan haluton liikkumaan ulkona ja veti jarrut pohjaan heti pissattuaan. Olen nyt muutamia päiviä hieroskellut Ässän lihaksia ja yrittänyt vähän venytelläkkin niitä ja Ässän olo tuntuu helpottuneen. Nyt se suostuu välillä pari minuuttia köpöttelemään ja haistelemaan naapurikoirien viestejä. Kipulääkettä ei siis olla saatu vielä vähennettyä, mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa. Ensiviikon keskiviikkona on fyssari, katsotaan mitä neuvoja sieltä saadaan kuntoutukseen.

Viimepostauksesta lähtien olen kauhistellut tuota Femmasta tänne laittamaani kuvaa. Se näyttää siinä aika, höm, tukevalta. Myös paino oli noussut kovin hurjasti. Kummallista kyllä, seuraavana päivänä paino oli pienempi ja tyttökin sutjakamman näköinen. Koiran kasvu on kummallista, tai sitten olen epähuomiossa syötellyt sille tupla-annoksen. Lihaahan se varmaan söisi maailman tappiin asti, mutta nappuloita syö juuri sen, että nälkä lähtee. Tällä hetkellä mennään näiden sekoituksella. Satunnaisesti saa myös raakoja luita ja jotain muita ylläreitä, tottuupa maha monenmoiseen ruokaan.

No ei se tässä kuvassa ainakaan kovin pyöreältä näytä

Femma on myös aikaansaava ja ahkera pieni tytsy. Puuhakas tyttö on pitänyt itsensä toimeliaana ja se on näkynyt mm. kaijuttimien ja nettipiuhan mysteerisenä katkeamisena, tavaroiden kanteluna, repun tuhoutumisena, kengän tuhoutumisena, kevythäkin nakerteluna ja sen ensimmäisen lattialle laitetun maton silppuamisena. Mutta pitäähän sitä tekemistä olla ja ainakin seinät ovat toistaiseksi saaneet olla rauhassa.

Tulipa eräänä päivänä testattua Femman suhtautumista raatoihinkin, sillä se löysi omatoimisesti ikkunaan lentäneen ja kuolleen pikkulinnun. Olin varma, että tyyppi olisi syönyt sen, mutta ei. Nappasi suuhun ihan pokkana ja seisoskeli lintu suussa ja katteli mua. Siinä sitten ihmettelin ja kehuin pentua (?!? no ainakaan ei syönyt sitä). Sitä se sitten onnessaan kanniskeli. Lopulta piti heittää lintu roskiin, kun jokaisella pissatuskerralla olisi pitänyt päästä vain kantelemaan kuollutta tirppaa. Kummia nämä spanielit, vaikka eipä Ässää kiinnostanut tirppa kuin haistelun verran.

Ihmeen hyvin Femma on sopeutunut myös työssäkäymiseeni. Ainoa näkyvä muutos sen käytöksessä on herättely jo viiden ja kuuden välillä aamulla. Tämä on aika raskasta, mutta kai se tästä menee ohitse. Femman kanssa raskainta onkin ehdottomasti ollut tämä valvominen, Ässä oli siinä suhteessa paljon paljon helpompi. Aluksihan Femma meille tultuaan herätteli pitkin yötä. Ässä stressaantui pennusta ja ramppaili myöskin yöllä ja siitähän pentu aina innostui riekkumaan. Välillä meni jo tosi kivasti, mutta Ässän leikkauksen jälkeen heräiltiin sen törmäillessä tötterönsä kanssa pitkin seiniä. Tällä hetkellä Ässä osaa nukkua häiriintymättä pennusta, mutta Femma on nyt jostain keksinyt nämä aamuiset herätykset. Ennen sen kanssa sai nukkua sentään seitsemään. Saatampa seuraavaksi kokeilla laittaa pentupennelin nukkumaan portin taakse, jossei meno ala rauhottua.

Ruhot ulkona ja sisällä

Vähän aikaa sitten kirjoittelin Ässän ruokailuista ja mietiskelin edullisempia lihanhankintapaikkoja. Kennelrehulle lähti tilaus vetämään ja nyt on sapuskat haettu kotiin ja jonkin aikaa jo testailtukkin. Tilaukseen lähti tämänmoinen satsi:

Tuote	Tuotekoodi	Lukumäärä	Välisumma
Rustoluut Musch 5 kg	153	1	10,00 €
Possu paisti 5 kg	131	1	18,00 €
Kalkkuna raaka 5 kg	141	1	14,00 €
Lohiöljy, K-R:n oma 0,9 kg	236	1	7,00 €
summa			49,00 €

Enempää en uskaltanut tilata ja hyvä niin, mahtuivat meinaan juuri ja juuri pakkaseen (meillä on pieni päältä täytettävä pakastin pelkästään koiranruoille ja muitakin lihoja vielä oli..). Omat kokemukset näistä tuotteista ja hankintapaikasta ovat pelkästään positiivisa, tilaaminen onnistui vaivattomasti netissä ja toimituspaikka sattui olemaan meitä erittäin lähellä, joten hakumatka oli lyhyempi kuin kauempana oleviin eläinkauppoihin. Itse tuotteetkin ovat olleet mielestäni hyviä. Kalkkuna on vähemmän vetistä ja jotenkin tummempaa tai punaisempaa, kuin Maukkaan vastaava. Possu paisti on sellaista nyrkin kokoista possun lihapalaa muoviin pakattuna, toimii hyvin keitettynä ja pilkottuna namina. Niitä voisi melkein syödä itsekkin.. Rustoluut ovat aika vaihtelevan kokoisia, mukaan sattui myös muutama isompi 400g köntsä, mutta muuten ovat olleet ihan hyviä Ässän kokoiselle koiralle. Lohiöljyäkin otin nyt kokeiluu, koska Ässä syö tällä hetkellä kalaruokanaan pääsääntöisesti vähärasvaista haukea eikä D-vitamiinilisä ole koskaan pahitteeksi. Lohiöljy tuli pienessä kannellisessa "muoviämpärissä", josta sitä on helppo kuopia lusikalla.

Viimepostauksessa oli myös puhetta Ässän ruokamäärästä, joihin on tullut sen jälkeen suuri muutos. Katselin Ässän rimpulakoipia ja mietin mikseivät sen lihakset kasva liikkumisesta huolimatta. Eräänä iltana surffailin erinäisillä koiran ruokintaan liittyvillä sivuilla päivittämässä tietojani ja päätin lisätä kokeilun vuoksi Ässän lihamäärää entisestään. Nyt Ässä saakin suunnilleen 200g lihaa päivässä + luun ja luuttomina päivinä lihan määrää kasvatetaan entisestään. Olen aina ollut todella tarkka Ässän lihomisesta Ässän kastraation ja polvien takia, ehkä liiankin. Tällä ruoan määrällä on menty jo pidemmän aikaa, eikä lihomisesta ole tietoakaan. Päinvastoin Ässä jopa tuntuu olevan energisempi kuin ennen! Raukka ollut liian vähällä ruoalla..

Paremmin syöneenä jaksaa..

 

.. juoksennella tänään metsässä pupunjälkien perässä ja ulkoilla päälle 1,5 tuntia

 

..olla lauantaina ensin hakutreeneissa ja tehdä sitten 2,5 tunnin lumitaivalluksen

 ..seurata kotona ruoanlaittoa täydestä mahasta, lenkkiväsymyksestä ja silmien lupsumisesta huolimatta

Pari linkkiä:

Näillä tiedoilla rakensin pitkälti Ässän ensimmäisen raakaruokavalion. Alkuperäiset sivut eivät ole enää käytössä, mutta löysin tiedot tallennettuina toisille sivuille! Hyvää perustietoa vähän kaikesta raakaruokintaan liittyvästä:

http://www.espanjankatukoirat.com/adoptio/ruokinta/luonnollinen-ruokinta/

Löysin myös mielenkiintoisen artikkelin glukosamiinista ja sen vaikutuksesta nivelrikkoon. Käsittelee myös laajasti kaikkia nivelaineita, suosittelen lukemaan:

http://www.katiska.info/ravitsemus/glukosamiini/

Lopuksi niistä ruhoista ulkona. Metsässä ulkoillessa voi törmätä mihin tahansa, kuten polulla odottavaan veriseen taistelutantereeseen. Oltiin sunnuntaina chihu-tyttöjen kanssa metsäretkellä, kun polulla tuli vastaan tämänkaltainen näkymä:

Kuvan ottanut Liisa-Ida

Siinä hetki ihmeteltiin ja mielessä kävi ties mitä teurastuksesta koiratappeluu. Kuvasta näkyy oikealle lähtevä verijana, jota Liisa-Ida lähti tarkistamaan minun pidellessä koiria ja ihmetellessä. Janan päästä löytyi iso kasa suolia, jolloin tapahtumien kulku valkeni meillekkin. Hirvimiehethän ne olivat aamulla käyneet kaatamassa hirven (veri ei ollut vielä jäätynytkään), suolistaneet sen siihen paikkaan ja raahanneet polkua pitkin metsäautotielle (jonne etääntyvä verivana johtaa). Uteliaina lähdettiin sitten koirienkin kanssa katsastamaan suolikekoa, jossa riittikin koirilla ja meillä ihmeteltävää. Suolien seasta löytyi myös pieni kymmensenttinen hirven sikiö, joka näytti kovin hauraalta siinä lumella maatessaan. Ässä eteni suolikasaa kohti erittäin varovasti ja tarkasti nuuskien ja kierrellen kekoa. Seuraavana silmänräpäyksenä tämä syöttöporsas yrittikin syödä paikalle jätettyjä hirvenkeuhkoja. Kauemmaksi siirryttyä ja silmän taas välttäessä suussa oli seuraavaksi hirven vatsakalvot. Että näin, pitäisikö sitä ruoka-annosta nostaa entisestään?

En viitsi laittaa kuvaa tähän kaiken kansan nähtäville, mutta oheisesta linkistä voi käydä katsomassa kuvaa Ässästä tutustumassa suolikasaan (ja ilmeisesti syömässä sitä keuhkoa). Kaveri kuvasi myös surullisen hirven sikiön, siitä kuva tässä.

Eivätkä sen lenkin ruhot siihen loppuneet, sillä takaisintulomatkalla törmättiin vielä Ässää ja Hilla-chihua kovasti kiinnostaneisiin ilmeisesti oravan ruhon jäännöksii.. Siitäkin kummasti joku palanen eksyi Ässän suuhun, mutta ei mennyt sentään kurkusta alas.

Kuva Liisa-Ida

Lihaton lokakuu

Moni varmaan on kuullut lihattomasta lokakuusta, tempauksesta jossa lihansyönti piti lopettaa tai merkittävästi vähentää lokakuun ajaksi. Täälläkin kokeiltiin lihattomampaa elämää valmistamalla kotona pelkkiä kasvisruokia, koulussa sitten syötiin vähän tilanteen mukaan (voiko kasvispihvi olla kovin ravitsevaa, jos pääraaka-aineet ovat peruna, porkkana ja maissi?) eli siellä kuitenkin pääsääntöisesti liharuokia. Pääasia itselläni oli kuitenkin vain liharuokien vähentäminen ja kasvisruokareseptien kokeilu ja olihan siinä soijan maustamisessa ja seitanin tekemisessä aluksi ihmettelemistä. Nyt olen ihan rakastunut soijaan, tomaatti-papu-tuorejuusto kastikkeeseen ja fetapinaattipiirakkaan. Ja mikä parasta, soija säilyy kaapissa ties kuinka kauan ja maksaa vain murto-osan lihan hinnasta - lisää rahaa säästöön pentua varten!

Seitanin keittelyä, kulhossa taikina. Ässä oli ihan rakastuksissaan keitoksen hajuista.

Koska omaa syömistä on nyt tullut pohdiskeltua tavallista enemmän, on Ässänkin ruokinta ollut tarkastelun alla. Ässä elelee raakaruoalla edelleen tyytyväisenä ja osallistuikin lihattomaan lokakuuhun syömällä entistä enemmän lihaa. Annoskoot ovat olleet tarkastelun alla, sillä Ässä on aika solakassa kunnossa ja liikkuukin nykyään entistä enemmän (varsinkin kun vertaa viimetalven kipuilun rajoittamaan lenkkeilyyn). Lihaa se saa nykyisin päivittäin n. 130g (ennen 100g), vähän kasvissosetta sivuun ja iltapalaksi lihaisan luun (arviolta sen 150 g per pv, joskus enemmän joskus vähemmän). Varsinkin rankempana päivänä kuppiin saattaa lentää extralihaa ja saahan tuo mokoma myös herkkuluita ja kotiruoan rippeitä silloin tällöin. Netistä löysin Maukaan raakaruokalaskurin, joka arvioi koiran ruoan määrän liikunnan ja painon mukaan. Meillä arvio osui aika nappiin, vaikka luuta saattaakin saada hieman vähemmän.

Perus aamuruoka: Kalkkunaa ja kananmuna, kasvismössöä, nivellääke ja nyt kuurina kuivattua merilevää plakin irrotukseen.

Kaksi iltaruokaa, vasemmalla kanan selkä, oikealla poron aika vähälihaisia luita ja kalkkunan lihaa.

Tein myös hintavertailua eri ostopaikkojen suhteen netistä, jotta saisi vähän karsittua näitä ruokinnan kustannuksia. Vertailun lähtökohtana käytin Mustin ja Mirrin nettisivuilla olleita hintoja, koska sieltä lähinnä ostan Ässän ruoat. Nettikauppa Lempimuonaan vertaillessa Mushin ruokien hinnat saattoivat vaihdella kummasti niin, että joku ruoka oli kalliimpaa ja toinen taas halvempaa kuin M&M liikkeessä. Siellä selvästi halvimpia olivat ison satsin lihatuotteet. Nettikauppa Kennelrehulla kaikki tuotteet olivat selvästi Mustin ja Mirrin hintoja halvempia, mutta sekin edellyttäisi isojen satsien tilausta, minimissään 5 kg. Mutta kilohinta oli todella huokea, jopa Lempimuonan vastaavia huokeampi. Ohessa vertailtuna muutaman tuotteen kilohintoja, Kennelrehun tuotteiden perään on kirjoitettu pienin pakkauskoko. Myös kuivatut herkut olivat puolta halvempia Kennelrehulla Mustiin ja Mirriin verrattuna..

	M&M	Kennelrehu
	e/kg	e/kg
Lohi	3,25	1,80	5 kg pakkaus
Kalkkuna	4,58	2,80	5kg pakkaus
Kasvissose	4,58	3,17	6kg pakkaus
Nauta	3,78	2,40	5 kg pakkaus
Br siivet	5,46	2,94	8,5kg pakkaus
Naudan rusto	3,19	2,00	5kg pakkaus

Isot pakkauskoot tietysti vaativat ison pakkasen eikä Ässäkään syö kuin sen 4kg lihaa kuukaudessa + luut. Kuukaudessa säästö siis saattaisi olla 10 euron luokkaa, jos Ässä söisi pelkästään kennelrehun ruokia. Käytännössä tämä ei kuitenkaan onnistu, koska meidän pakkaseen ei saisi kennelrehun jättilaatikoista koottua kovin monipuolista valikoimaa tilan ahtauden takia. Ajattelin kuitenkin kokeilla ja hakea seuraavalta kierrokselta kaksi 5kg lihalaatikkoa ja kaksi luulattikkoa. Sisäelimet ja muut lihavaihtelut voi sitten hakea läheiseltä Mustilta ja Mirriltä. Kahden koiran taloudessa tässä touhussa olisi enemmän järkeä, joten ehkä otan tämän harjoitteluna tulevaa varten..

ps. Toivottavasti tulevalla äitikoiralla alkoi juuri juoksut, nyt kaikki pitämään peukkuja!

On mulla luu

Käytiin hakemassa Ässälle tässä toissapäivänä taas kunnon satsi lihaisia luita. Pitkän aikaa jouduttiin elämään Mustin ja Mirrin varassa, kun talvirenkaattomalla autolla ei huvittanut turhia ajella, vaikka on tässä näitä plussapäiviä ollutkin. Nyt kuitenkin saatiin renkaat alle ja luutkin olivat sopivasti lopussa, joten ajeltiin Onnen Lemmikeihin, meidän lemppari raakaruoan ostopaikkaan! Tuolla on tosi hyvä valikoima erilaisia lihoja ja luita ja ainakin yksi myyjistä on tosi perehtynyt raakaruokintaan. Voin suositella lämpimästi. Tosin Barffinetillä on paljon laajempi valikoima lihojen ja luiden suhteen ,onhan se siihen varta vasten erikoistunutkin, mutta sinne ajaa Hervannasta ainakin 20 minuuttia. Kamalaa, kun entisenä Salolaisena on tottunut pääsevänsä kymmenessä minuutissa kaupungin päästä päähän. Suur-Salo sitten asia erikseen.

Ässä oli oikein tyytyväinen, kun sai vihdoin muitakin luita kuin broilerin siipiä. Vaikka olihan mulla vielä puolikas pötkö hienonnettua kalkkunaakin, mutta mielummin sitä syöttää noita kokonaisia luita. Saa koiran pääkoppa samalla tekemistä. Itse en tykkää oikein noita broilerin siipiä syöttää, kun niissä on kuulemani mukaan aika vähän kalkkia, toisinkuin vaikkapa kalkkunan kauloissa ja eläinten kylkiluissa. Mustilla ja Mirrillä on yleensä ollut myös ainakin naudan rustoluita, mutta nyt siellä on jotenkin ollut parina viimekertana vähän huonompi luuvalikoima. On se kuitenkin hyvä, että luita ja lihoja saa nykyään sieltäkin, niin ei aina tarvitse lähteä autolla hakureissuun.

Tässä muuten teemaan sopiva linkkivinkki eri vitamiineista ja mistä niitä saa. Näkyipä siellä olevan muitakin kirjoituksia raakaruokintaan liittyen, kuten virtsakiviin taipuvaisen koiran ruokinnasta (tämä tarvitseekin lukea!) ja luiden määrästä (lukaisin, ja siellä mentiin taas meiningillä "luita 60% tai enemmän", jota itse kyseenalaistan ainakin absoluuttisena totuutena kaikkien koirien kohdalla). Muchin kotisivuilta bongattu, joten teksteissä oletettavasti painotetaan raakaruokintaa ja luiden syöttämistä. Vielä en kerennyt kaikkia lukea, mutta B-vitamiinien osio oli ainakin yleishyvä!

Tänään käytiin myös märästä ja harmaasta kelistä sekä pikkuflunssasta huolimatta Hilla ja Naava -chihujen, Ada-cockerin ja omistajiensa kanssa pitkällä märällä metsälenkillä. Hillalla ja Naavalla oli juoksut oikein parhaimmillaan, mutta Ässä ei hirveämmin näyttänyt olevan kiinnostunut. Muuten se oli kyllä kavereista innoissaan, ja veti taas haukkurallia ympäri metsiä. Tehtiin myös lenkki niin, että jouduimme kiipeämään jyrkän kalliokohdan kotiinpaluu matkalla, joten Ässä sai hyvin jumpattua siinä lihaksiaan. Yhdestä kohdasta piti auttaa koirat ylös, kun oli niin jyrkkää. Sakki oli kuitenkin ihan innoissaan kiipeilyreitistä, ja ne hyppelivät vuorikauriina kiveltä toiselle. Mukava lenkki ilmasta huolimatta!

Syön ja liikun

Ässä on ollut nyt puolitoista viikkoa fyssarin neuvomalla liikuntakuurilla ja jumppaliikkeet sujuvat jo ihan mukavasti. Vatsalihasliikkeitä varten ostin Ikean-reissullamme lapsille tarkoitetun korokkeen, mutta en saanut Ässää nousemaan kokonaan sen päälle. Niimpä olen nyt toteuttanut vatsaliikkeen metsässä käskyttämällä Ässää milloin millekkin kapealle korokkeelle: kiville, kannoille, kaatuneille puille.. Tämän sorttisia jumppaliikkeitä onkin mukava tehdä ulkona lenkin ohessa. Myöskin peruutusharjoitukset voisi suorittaa ulkona.

Vatsalihasharjoituksia puun päällä   

Ravilenkit ovat alkaneet yllättävän mukavasti, sillä tällä viikolla Ässä on käynyt jo kolmella juoksulenkillä. Nautin jopa itsekkin juoksulenkeistä, kun juoksuaika ei ole vielä turhan pitkä ja vauhtikin pysyy Ässän ansiosta pakosti tarpeeksi hitaana. Minulla on paha tapa rääkätä itseäni juoksulenkeillä heti liiaksi, jolloin olen juoksun jälkeen hirveän väsyksissä ja lonkka kipeänä. Ehkä nämä juoksulenkit eivät olekkaan niin inhottavia, kun muistaa siinäkin kohtuuden. Myös puskalenkeillä on ollut mukava käydä, ja usein niiltä reissuilta löytyy myös sieniä. Niinpä meillä on nyt syöty paljon sieniä keitoissa ja kastikkeissa.

Tarvittaessa puhdas kakkapussi toimii hyvin sienenkeruussa

Hieroskelin yhtenä iltana Ässän alaselän lihaksia, jota se ei hirveästi arvostanut. Vähän vaikutti siltä, että alaselässä olisi jotain kireyttä, joten olen nyt hoidellut sitä kauratyynyllä ja bot-loimella. Itse en oikein erota tunnustellessa jäykkiä lihaksia ja hieroakkaan en hyvin osaa, joten oletus perustuu täysin Ässän reaktioon. En ole muutenkaan selkää pahemmin hieronut, lähinnä rapsutellut ja hieroskellut, jos siitä olisi jotain apua. Välillä Ässä myös näyttää seisovan sammakkomaisesti ja istuu toisella lonkalla.. Toivon suuresti, ettei selkään kehittyisi taas ikäviä jumeja.
 

Kirjoittelin aiemmin miten Ässällä oli maha usein kovalla. Nyt luumäärää on vähennetty ja luiksi valittu vain sian kylkiluita ja kanan siipiä, joilla ongelmat ovat pysyneet kokonaan poissa. Pikkuhiljaa kokeilun myötä etsiskelen Ässän mahan rajoja, mitkä luut ja määrät saavat mahan kovalle. Muutin myös Ässän ruokintaysteemejä entistä helpommaksi. Ennen lajittelin jokaisen aterian kasvis- ja lihamössöineen muovirasioihin pakkaseen, mutta siinä oli turhan paljon hommaa tiskin määrästä puhumattakaan. Nykyisin sulatan pötkön kerrallaan jääkaapissa ja syöttelen suoraan pois. Jos kokonainen pötkö on liian iso, saa jäätyneen pötkön poikki helposti kuorimalla päällysmuovin ja kopauttamalla lujaa lattiaan (vinkki, jonka löysin eräästä blogista). Kätevää varsinkin sisäelinten ja kalan kanssa! Tämä uudistettu tapa ruokkia Ässää on yhtä helppoa kuin nappuloiden syöttäminen, joten nyt on aikaa panostaa myös treeninameihin enemmän. Olenkin paistellut ja keitellyt Ässälle terveellisempiä treeninameja lihapaloista ja broilerin sydämmestä niiden ainaisten teollisuusnakkien tilalle. Ei nakkien syönti muutaman kerran viikossa pahaa tee, mutta suurempina määrinä on kivempi syöttää jotain luontaisampaa.

Ässä on myös saanut kokea tässä muutaman viikon aikana jos jonkinlaisia makuseikkailuja. Mielenkiintoisin niistä oli puulastan syöminen. Annoin ennen tiskausta Ässälle nuoltavaksi puulastan, jossa oli jauhelihakastiketta. Kastike oli ilmeisesti todella herkullista, sillä hetkenpäästä havahduin Ässän syövän lastaa. Onneksi ei kerennyt koko lastaa syömään, mutta soitin kuitenkin eläinlääkärille. Ohjeeksi saimme suolalla oksettamisen ( 1 tl suolaa ja pikkuliraus vettä, pyöritellään palloksi ja laitetaan koiran kurkusta alas), joka onneksi tepsi. Muita makuseikkailuja ovat sitten olleet vanhentuneet munat (oma moka, en katsonut päiväystä kun annoin) josta seurasi pieni limaripuli, biojätteiden varastaminen (maha ei ollut millänsäkkään), hesen käärepapereiden nuoleminen ja jyrsiminen (ihme ettei niitä syönyt) sekä tyhjän karkkirasian pölliminen ja tuhoaminen. Annankohan tuolle koiralle liian vähän ruokaa, kun se on vallan siirtynyt dyykkauslinjalle?

Naku-turkin lenkkiongelmat

Aikaisemmin kirjotinkin tuosta Ässän lenkkeilyhaluttomuudesta, joka tänään sai uusia mittasuhteita. Lähtiessämme äsken päivän pitkälle lenkille Ässä teki tenän. Se vain seisahtui kokonaan, eikä hihnasta vedosta huolimatta suostunut tulemaan ollenkaan pidemmälle. Lopulta kutsuin sitä, ja se tuli, mutta vinkaisi ja kääntyi katsomaan takapuoltaan. Sen jälkeen kokeilin vielä edetä, mutta Ässä ei yksinkertaisesti halunnut. Niinpä luovutin ja käännyimme kotiin. Sinne Ässä painelikin sitten täyttä nelivetoa..

 Lintsiltä tuotu tuliais-delfiini

Taas numeroituna vaihtoehtoja:

1.  Kotona odottivat sulamassa olevat lihat pusseihin ja purkkeihin laittoa varten. Iskikö ahneus? Selittää ainakin kiitolaukan kotiin..

2. Jotain mystisiä lihasjumeja? Fyssariaika on vieläkin varaamatta, perjantaina oli tarkoitus soittaa, mutta työssä oli kiire ja venähti, joten se jäi. Nyt yritän maanantaina ehdottomasti varata ajan.

3.   Ruokinta. Maha on ollut nyt kovalla, joten voisiko aiheuttaa epämukavuutta lenkkeilyyn?

4.   Kostea keli, ei tosin satanut.

Tuo ruokinta ehkä kuulostaa absurdilta, mutta pohjustetaanpa hieman asiaa. Ässähän siis vetelee raakaruokaa, eli lihoja, luita ja kasviksia. Lihaluuta saa teoriassa puolet päivän annoskoosta, joten ei mitenkään erityisen paljon. Lihaluiden osuus päivän ruoasta on kuitenkin käytännössä hyvin vaihteleva, sillä luut ovat niin erikokoisia. Tietysti ruoan määrää tasapainotetaan viikottain niin, että saa aina viikossa saman verran lihaluuta. Ässällä on nyt ollut turhan useasti maha kovalla, jonka takia lihaluiden määrää äskettäin hieman vähennettiinkin (ennen 60%). Kuitenkin maha edelleen on välillä kovalla, ja tänään juuri ennen lenkkiä jopa vinkaisi kakatessaan. Siitä tämän mahdollisen yhteyden sitten kekkasin.

Mitä sitten tehdään? Ainakin varaan ehdottomasti heti maanantaina fyssariajan. Voihan mahan kovalla oleminen aiheuttaa jumejakin? Lisäksi muutan ruokintaa hetkeksi sellaiseksi, että Ässä ei saa luita ollenkaan, korvataan ne sitten kananmunan kuorilla. Sillähän homma ainakin selviää, ja jos tämä näyttää auttavan, niin pitää lähteä tarkemmin tutkailemaan, paljonko luita Ässä sitten voi syödä kerralla. Nyt myös lienee paikallaan tarkastella barf-foorumia, josko sieltä saisi vinkkejä tai apuja tähän asiaan. Jos muista ei löydy ihmeempiä muutoksia, niin viimeisenä voidaan kääntyä sen ahneuden puoleen..

Makoisa luuton delfi

Trimmasin muuten Ässän tänään, kuten kuvista näkyy (pahoiteltavan huonoja, mutta menkööt). Alempana kuvia, millainen turkki oli ennen trimmiä, viime Salo-visiitillä. Jo tuon pituiseen turkkiin Ässällä tosiaan tulee takkuja, ja se tuntuu muutenkin tosi huopaiselta ja tukahduttavalta. Onneksi on taas naku-lookissa!

Odottamattomia uutisia osteopaatilla

Tänään oli sitten se kauan odotettu päivä, kun Ässä pääsi osteopaatille. Matkasimme siis Hyvinkäälle Markus Laioksen käsittelyyn, ja hyvä että mentiin. Yritän nyt raportoida mahdollisimman hyvin, mitä saimme tietää, joskaan en välttämättä kaikke enää niin hyvin muista.

Heti Ässän kävelyä katsottuaan osteopaatti totesi Ässällä olevan selkeästi jotain. Ässä siis käveli ymmärtääkseni polvet hieman ulospäin sojottaen ja alaselkä kumarassa. Sitten kertoilin ongelmistamme heti tammikuusta alkaen ja myös eläinlääkärikäynneistä, joita meillä vuosien varrella on ollut. Tunnustelussa Ässältä sitten löytyi ilmeisesti mahan alueelta jonkinlainen jumi, joka ymmärtääkseni jotenkin estää liikkeen menemisen läpi koko kropan. Jumi taas ilmeisesti johtunee ruokavaliosta, eli viljoista (kuulemma 95% koirista ei siedä viljoja ruokavaliossa, kuka enemmän kuka vähemmän), joka taas ainakin kuormittanee munuaisia?  Myös pissaongelmat ja satunnaiset korvatulehdukset viittaavat tähän.  Kuitenkin myös polvilla oli osuutta asiaan, nytkun kuulemma lonksuivat selkeästi. Eli ne entisestään aiheuttavat sitten jumia selkään. Kuitenkin tämän ruokavalion muuttamisen jälkeen jumi mahasta voitaisiin saada pois ja liike saataisiin menemään läpi kropan, jolloin takapää voisi vahvistua ja käyttö parantua, jolloin polvien tila voisi olla hyvä. Näin asian ainakin asian ymmärsin. Uusintakäynti on sitten ensiviikon perjantaina, jonka jälkeen ollaan taas vähän fiksumpia!

Ruokinnan tilahan meillä on siinä mielessä hyvä, että Ässä on raakaruokinnalla ilman puuroja tms. Se saa kuitenkin lenkillä nappuloita palkaksi (Taste of Wildin kalanappulat), jotka tuoteselosteen mukaan ovat viljattomia, mutta netin mukaan eivät välttämättä kuitenkaan. Viljojen suhteen on siis nyt ehdoton nollatoleranssi, kuten keliaatikolla, paitsi että myös kaura on pannassa. Nyt pitää sitten seuloa, mitä sille voi antaa, eli käyvätkö esim puruluut (veikkaan ettei) ja mitä käyttää makupaloina treeneissä. Nappulana voidaan käyttää kuitenkin Orijenia, jota Ässä on ennenkin syönyt ja osteopaatti varta vasten suositteli. Mutta treeniherkuiksi pitää etsiä joku nakki (jos sellaista on) tai paistella sitten kenties lihoja..

Kaikenkaikkiaan reissun tulos oli minulle todellinen yllätys. Oletin vikana olevan kenties "vino selkä" tai muuta vastaavaa. Mutta että ruokinta voisi vaikuttaa meidän agilityyn! Uskomatonta. Vaikka tietysti noilla löysillä polvilla on vahva osuus asiaan, mutta silti. Ei se ole ihan sama, mitä sen koiran kurkusta alas kippaa..

Pakkasen ilot

Tassuja paleltaa

Koska viimeteksti keskittyi pakkasen haittoihin, oli pakko tehdä vastapainoksi tämä postaus. Kuvat ovat viimeviikon perjantailta, jolloin oli pakko taas lähteä jäälle auringon paistaessa. Ilma oli niin nätti, että olisin voinut pidempäänkin ulkoilla, mutta Ässä ei ollut yhtä innokas.

Viimepostauksessa kertomani jäällä juoksentelun jälkeen Ässä oli taas seuraavana päivänä (jolta nämä kuvat siis ovat) haluton lenkkeilijä. Heti kun tultiin pihalle, Ässä oli kääntymässä kotiin. Siksi jäälle mentiinkin, kun ajattelin Ässän pysyttelevän tallatuilla poluilla. Alkulenkin Ässä oli hiukan ilottoman oloinen, mutta jään nähdessään selkeästi innostui. Yhden spurtin jälkeen kuitenkin rauhoittui taas köpöttelemään ravia tai lyhyttä laukkaa lähinnä poluilla. Muutenkin pysyi koko lenkin suht lähellä mua.

Lauantaina tein vielä lenkin Ässän ollessa irti, mutta pysyimme visusti poluilla. Sunnuntai ja tämä päivä sitten ollaan tehty pelkkiä hihnalenkkejä, tänään tosin päästin Ässän vähän koirapuistoon nuuskuttelemaan, ja siellä se kyllä sinkoili. Muutenkin se on ollut ainakin tänään ja eilen ihan innostunut lenkkeilemisestä. Back on Track on yöt ollut päällä, ja se on varmaankin auttanut. Huomen aamulla tulee hieroja, katsotaan mitä löytyy. Voihan se olla, että Ässän jumi/vaiva on mennyt itsestään leppoisammalla lenkityksellä ja back on tracilla ohitse.

Pitää vielä loppuun hehkuttaa, että on se raakaruokinta nyt helpompaa kuin ennen! Mustin ja Mirrinkin valikoimissa on nykyisin ihan mukavasti erilaisia raakaluita ja -lihoja, joten niitä ei tarvitse autolla lähteä hakemaan mistään kauempaa. M&M on Hervannan ainoa eläinkauppa, ja usein käydäänkin jonkun lenkin yhteydessä siellä.

Mulla on himo harrastaa, ja viikottainen agility ei siihen riitä. Tokoon ollaan taas jonossa, saa nähdä kauanko jaksan sen parissa touhuta (kunhan nyt ensin ryhmään päästään). Ässä ei niin tokosta välitä, mutta itse haluaisin kokeisiin päästä. Onneksi kevään ja kesän tullessa tulee agi-kisoja ja mejä-kurssillekkin ajattelin Ässän kanssa suunnata. Tässä hetkellisen tekemisenpuutteen vaivatessa opetan Ässälle turhia temppuja, mm. selälleen meno, jalkojen välistä pujottelu, minun ja Villen luota toiselle juokseminen käskyllä "missä *toisen nimi*". Lopulla energiallani olen silmittömän hurmoksen vallassa selaillut netissä erilaisia koira-aiheisia foorumeita ja sivuja haaveillen toisesta koirasta..

Takaisin raakaan

Ja raakaan siirryttiin vihdoin takaisin. Mukavasti juuri tuossa muuton keskellä, kun pakastinkin meni rikki :) Nappulat loppuivat kesken, niin tuli pakkotilanne eteen. Lihaan oltiin kyllä totuteltu etukäteen, ja hyvin Ässän maha muutoksen kestikin.

Aloiteltiin kalkkunan lihalla ja luilla, mutta nyt ollaan saatu ruokavalioon jo mukaan sisäelimet, sika, nauta ja lohi, huomenna mukaan tulee hevonen. Jaottelen ruoat valmiiksi ruoka-annoksiksi pakastimeen, kun tuo kuitenkin syö niin vähäisen lihamäärän päivässä. Luiden erottelu oli yhtä vaivatonta kuin ennenkin, lihojenkin jaottelu suht meneväistä, mutta kasvissoseen tekeminen ärsyttää. Nyt en ole edes tehnyt siitä kuin puolet, ja puolet ostanut valmispötkönä, joten homma on helpompaa kuin aikaisemmin. Olen myös ajatellut kokeilla, mitä Ässän maha tuumailee puurosta.

Ruokavalion myötä Ässän nälkä on kasvanut (jos se on mahdollista) ja kakka pienentynyt. Nämä nyt olivatkin odotettavissa, mutta huomasinpa yhden jännän oireen! Ässällä pissasuihku on aina ollut sellainen liritys, jos nostaa joskus harvoin koipea niin lorottaa melkein kintulleen. Nyt suihku on välillä hirveän voimakas, ja eräänä päivänä kyykky-pissatessaan Ässä lurautti itseään etukintuille! Kummallista, mutta tämä ei voi olla kuin hyvä asita. Ehkäpä virtsateistä on poistunut sakkaa tai jotain? Syytä en tiedä, mutta perin kummallista tämä on.

Yllättävän vikkelä spanieli

Tänään oli agility-treenit nro. 2. Nukkuma-aika kolkuttelee jo ovella, mutta jos nyt lyhyesti kävisin täällä vähän hehkuttamassa, oli meinaan kivaa!

Tänään siis tehtiin taas putkea, keppejä ja hyppyä, sekä harjoiteltiin rengasta ja pitkää hyppyä. Ässä oli tällä kertaa ihan intopiukassa menossa treeneihin, ja alun hyppy ja putkiharjoittelut menivät ihan nappiin. Tehtiin niitä jopa peräkkäin, ja sekin meni hyvin. Ässällä nousi kierrokset silmissä, kun se pääsi vetelemään kentällä. Sitä siinä sitten hetki harjoiteltiin, kunnes lopetin (ajoissa!). Sitten vähän keppejä, ja kas kummaa, kyllähän sille jotain oli kaaliin jäänyt. Niitä hetki, ja sitten paussi. Tässä oli jo ihan hyvät määrät sinänsä harjoittelua ja Ässä oli vielä innoissaan asiasta, mutta katosi odotellessa autuaana hajujen maailmaan (mokoma nenäkoira). Tämän jälkeen tuli meidän vuoro tehdä rengasta, ja siinä Ässä kyllä teki hienosti, mutta hajutkin vetivät puoleensa. Siinä sitten epämääräisesti pyörittiin ja tein välillä jotain (koska en osaa olla tekemättäkään), ja ihan hienosti Ässä kyllä teki, vaikkakin vähän väsyneesti. Lopuksi ohjaajan johdatuksella tehtiin pitkää hyppyä, ja siinä ohjaaja sitten kehaisi Ässää, että on cockeriksi yllättävän nopea ja vikkelä! On kuulemma nähnyt sellaisia laahustavempia tapauksia. Ja minä tietysti olin ylpeä pienestä sporttikoirastani :)

Eiköhän tuosta agility-koira vielä saada, intoa ja vauhtia ainakin tuntuisi olevan. Onhan tuo kentällä oleilukin siinä mielessä hyvää harjoitusta, että oppii sietämään muiden koirien ryntäilyä ja touhotusta, ja siinäkin mielessä käyttäytyi vallan erinomaisesti tänään. Itse voisin sen ylimääräisen "tehään nyt vähän jotain" pööpöilyn jättää suurilta osin pois, sillä siinä vähän väsähtänyt Ässä ja jankkaava Annne tekevät virheitä ja sitten parhaassa tapauksessa kärsii motivaatio ja mennään takapakkia (taisin just viimeksi sanoa samaa? tykkään jankata). Ässälläkään kun nyt ei ole mikään maailman pitkäkestoisin keskittymiskyky.

Oli muuten hienoa seurata, kun viereisellä radalla porukka harjoitteli SM-kisakarsintoja varten. Upeaa menoa ja yhteistyötä, ja rotukirjo oli ihanan laaja. Ehkäpä itsekkin vielä joskus osaan ohjata noin!

Ainiin, ei-niin-iloisena lopetuksena mainittakoon, että Ässällä on taas ihana korvatulehdus, hiivaa tälläkertaa. Varmaankin johtuu ruoasta, joten se menee vaihtoon. Ei olla saatu Orijenia nyt, niin Ässä on vedellyt "korvikeruokaa". Raakaruokaan siirtymistä odotellaan, ja olen nyt päättänyt siirtyä siihen, kun saan yhden kouluhomman tehtyä. Typerä syy, mutta kun tämä massiivinen vapaa-ajan energian kuluttaja on poistunut, voin taas alkaa opiskella raakaruokajuttuja tosissaan ja palautella mieleen vanhoja asioita. Otan tämän ruokinnan sen verran vakavasti, että haluan taas koluta kaikki mahdolliset tiedot, että varmasti tiedän mitä teen. Vaikka kuinka olenkin ne joskus jo kolunnut.

Suloinen kurakeli

Nyt se sitten iski. Tänään on ollut ihanan kuraisa päivä, ja koko päivän on vihmonut tihkusadetta. Käytiin silti pitkällä hihnalenkillä, vaikka ei Ässä kurasta pahemmin nauttinut. Kotipihaan päästyämme oli sinne ilmestynyt valtava jättiläislammikko. Se Ässää kuitenkin kiinnosti, ja tuloksena oli lammikossa ihmettelevä Ässä. Siellä se rauhallisesti kahlaili ja nuuski ja katseli. Ihme kutale. Kotiintullessa olikin taas pesun paikka, vaikka ei tuo kaikki lika tunnu vedellä irtoavan, ja sitten osa siitä on turkin kuivuttua sängyssä/lattialla/sohvalla. Kurakelin jälkeen taitaa kyllä kunnon pesu tehdä Ässälle poikaa..

Ässä ja ihana lammikko

Ja tälläinen oli sää vielä viikko sitten.

Ässän ruokavalio näyttää nykyisin koostuvan pääsääntöisesti kepeistä ja pähkinöistä, kun paria viimepäivää katselee.. Linnun/oravien ystävät käyvät ripottelemassa pitkin lenkkipolkujen varsia pähkinöitä ja siemeniä, ja niitäkös Ässä rakastaa. On lähes mahdotonta pitää sitä täysin irti niistä, vaikka hihnassa ja kaulapannassa kulkeekin. Eräänäkin päiväni kumarruin sitomaan kengännauhoja, ja noustessani oli Ässä touhuamassa kiven takana. Noh, siellä oli vaan linnunsiemeniä, joten ajattelin Ässän hajujen perässä olleen. Seuraavana päivänä Ässän kakka sitten koostuikin lähes kokonaan pähkinöistä.. Oli siinä mulla taas ihmettelemistä. Lisäksi se on nyt tuon uuden urinary-ruoan aikan syömään keppejä! Ensin niitä oli vaan kakassa, parina viimepäivän se on puklaillut niitä yöllä mm. mun sänkyyn.. Ehkäpä ruoka sulaa liian hyvin (kakan koosta päätellen), että Ässän ikinälkäinen maha tarvitsee täydennystä? Sillä kun on joskus aiemminkin tuota puklailua ollut, kun rupesi syömään kaiken maailman keppejä ja ruohoja. Ruoan lisäys auttoi silloin, ehkäpä nytkin.