Femma näytelmissä

Näyttelyporukan sekulit - Hilppa, Ilo-sisko ja Femma

Osallistuttiin Femman kanssa cockerspanieleiden erkkariin 3.6 harrastus-H:n metsästykseen. Avoimen luokan narttuja tuomaroi brittiläinen Paul Read. Moni käyttis sai T:n, joten vähän jännittelin etukäteen saataisiinko se kaivattu H. Harjoiteltiin ennen meidän vuoroa seisontaa ja ravailua ja homma tuntui pelittävän hyvin. Odottavan aika oli kuitenkin pitkä, enkä tajunnut viedä Femmaa missään välissä autoon lepäämään. Seisominen oli siten kehässä hyvin rauhallista, mutta ravailuosio oli kaikkea peitsauksen ja laukan välimaastosta, toki sinne ravipätkiäkin saatiin. Esiintymisellä (tai siitä huolimatta) saatiin Femmalle kuitenkin hyväksytty Hyvä ja seuraava arvostelu:

"Blue roan. Square very dark good eye. Lacking coat. Has the attributes of our breed. Moved covering the ground well " (:D)

Seuralaisina aurinkoisella näyttely-turneella oli Femman kasvattaja mm. Ilon kanssa ja toinen kasvatinomistaja Seija Hilpan kanssa. Femman sisko Ilo pokasi itselleen käy-luokasta komeasti EH:n ja Hilppa nuorten luokasta H:n!

 Femma kehässä (kuva Seijan ottama)

Femma ja Hilppa edustaa (kuva Seijan ottama)

Femman sisko Ilo on niin nätti!

Femma (kieli pitkänä seisotuksessakin)

Nämä olivat ensimmäiset viralliset näyttelyt, joihin koiran kanssa osallistuin. Ja nyt ei enää Femman kanssa tarvikkaan osallistua, saadaan siis keskittyä muihin harrastuksiin. Kivan näyttelypäivän ja tavoitellun tuloksen saamisen kruunasi vielä iltainen lenkki hiekkamontuilla.

Illan lenkkiseura, vasemmalta Femma, Saimi, Martta, Tyyra ja Hilppa (kuva Seijan ottama)

Mätsäreissä

Käytiin harjoittelemassa Femman kanssa käytännön näyttelykäyttäytymistä Ylöjärven koirakerhon järjestämissä mätsäreissä Nokialla. En oikein etukäteen löytänyt infoa, ovatko mätsärit sisä- vai ulkotiloissa, joten varmuuden vuoksi piti pukeutua lämpimästi. Mätsärit olivat kuitenkin Nokian Kodin Terran sisätiloissa, joten omaa vuoroa oli mukava odotella kehiä katsellen. Kuvista kiitos mukana ollelle Liisalle, joka ikuisti Femmankin esiintymisen.

Odotusta tuli, sillä ennen meitä olivat pienet pennut ja osallistujia oli kertnyt kiitettävästi. Femman luokassa eli pienissä aikuisissa oli joku päälle neljäkymmentä osallistujaa ja me oltiin Femman kanssa loppupäässä. Niinpä aluksi saikin odotella urakalla, mutta loppu sujui nopeasti. Onneksi oltiin sisätiloissa ja järjestelyt sujuivat joutuisasti, sillä itse olin vielä hieman kipeä ja tauti alkoi loppuaikana jo tuntua.

Odotellessa oli hyvä harjoitella seisotusta ja näyttelyhihnassa juoksemista. Päädyin esittämään Femman ihan "perinteisesti" pitämällä kuonosta ja hännästä, sillä Femma oppi aika nopeasti asettamaan kuononsa käteen ja pysymään silloin paikoillaan ja rauhassa. Tosin turvasta voisi ehkä pitää nätimminkin kiinni, nyt koko kuono  peittyy käteen.

Femma oli myös ihanan lunkki odottelija. Välillä jostain puski iholle muita koiria, mistä se ei ollut millänsäkkään. Kun lopulta löydettiin rauhaisa nurkkaus kehien läheltä, hengaili tyyppi nätisti ja yritti lepäillä porukan kulkiessa ohitse. Yritin pitää sen kaukana muista koirista nyt juuri riehuvien tautien takia, vaikka ei meillä muutenkaan ole tapana moikkailla kaikkia vastaantulevia. Poikkeuksena tietysti muutamat cockerit, sillä kai nyt rotukavereita on päästävä katsomaan. Ensimmäistä kertaa ikinä Femma näytti isolta moikatessaan pari miniä narttucockeria.

Lopulta koitti meidän vuoro ja päästiin kehään. Olin todella tyytyväinen Femman menoon, vaikka itseä ehkä vähän jänskättikin. Femma seisoi nätisti paikallaan maassa tuomarin tullessa moikkaamaan koiria vain heilauttaen päätään, kun pentuna se meinasi kiivetä kokonaan tuomarin syliin, hih. Siitä mentiin suoraan pöydälle jossa myöskin kökötti kiltisti käpälöinnin ajan. Tuomarin ainoa (muistamani) kommentti Femmasta oli, että sillä on hyvä turkinlaatu. Lienee ihan positiivista, ei ollut ainakaan mitään huomautettavaa.

Kehässä juoksemiset meni vähän haisteluksi ja itse olisin voinut mennä kovempaa. Viimeksi mätsäreissä talloin Femmaa tassuille, joten nyt ehkä vähän varoin koiraa käännöksissä. Parina meillä oli vanhempi cockeri, joka sen vähän mitä ehdin vilkaista juoksi hienosti kehässä. Sininen nauha saatiin ja parin koirakon jälkeen päästiinkin ryhmällä kehään. 

Ryhmässä pönötykset ja juoksut meni myös hienosti, Femma ei tainnut juurikaan häiriintyä muista koirista. Paljon oli cockereita paikalla, ylemmässäkin kuvassa meidän edessä ollut oli cockeri. Suuren määrän takia juoksutus tehtiin kahdessa ryhmässä ja itse melkein missasin oman ryhmäni juoksut, kunnes älyin puolessa välissä ujuttautua sekaan. Vähän alkoi väsymys ja tauti jo painaa. Sijoituksia ei tässä määrässä tullut, mitä en odottanutkaan, sillä paikalla oli paljon todella hienosti esiintyviä koiria.

Kaiken kaikkiaan kiva päivä ja olin erittäin tyytyväinen Femman käytökseen kehässä, meni juuri niin hyvin ellei paremminkin kuin opeteltu ollaan. Näillä kokemuksilla on hyvä lähteä hakemaan virallisista näyttelyistä keväämmällä tulosta!

Näyttelyseisotus

Olen ihan noviisi näyttelypuuhissa, sillä pallivikaisen Ässän kanssa ei näyttelyihin ole ollut asiaa. Muutamissa mätsäreissä on tullut käytyä, mutta siihen se sitten jääkin. Viimevuonna oli jo mielessä mennä Femman kanssa ihan virallisiin näyttelyihin, mutta ne sitten jäivät kaiken muun hässäkän takia pois ohjelmasta. Tänä vuonna uusi yritys, itseasiassa yhdet näytelmät onkin jo katsottu loppukevääksi.

Turkkia Femmalla ei ikinä tule olemaan tarpeeksi ja henkilökohtainen tavoite näyttelyistä onkin vain kiva kokemus ja harrastus-H. Sitten voidaan jättää näyttelyt muille niistä enemmän pitäville.

Harrastus se on tämäkin, joten sopiva näyttelyhihna on jo hommattu ja seisotusta treenattu. Femma tietää kyllä jo homman, mutta itse en osaa oikein asetella sitä mitenkään edustavasti. Kuvien avulla pääsee vähän katsomaan, miltä homma näyttää.

 Seisotus Femman vetäessä juustoa naamariinsa

Yritys asetella ilman namia

 Namilla taas

Tuntuu hankalalta, kun takajalkoja pitäisi asetella taakse ja saada koira muutenkin seisomaan ryhdikkäästi, ja pitää samalla turvasta ja hännästä kiinni. Vapaa seisotus tuntuisi itselle paljon helpommalta. Kasvattaja vinkkasi käyttämään käsikosketusta seisottamisessa, se tuntuu toimivan meillä hyvin. Ensiviikonloppuna yritetään ehtiä mätsäreihin harjoittelemaan näyttelykäyttäytymistä.

Femma seisoo ylläolevissa kuvissa jokaisessa ihan eri tavoin. Noista tykkään eniten viimeisestä kuvasta, vaikka en tiedä olisiko se näyttelyitä ajatellen paras seisotus näistä.

Eikö tämä olisi ihan hyvä esitystapa näyttelyissä? Välitaukona sylikoirailua.

Mahtavat marsunäyttelyt

Sunnuntaina oli Suomen marusyhdistyksen järjestämät marsunäyttelyt Hämeenlinnassa, joihin otin mukaan kaikki kolme marsusta. Näyttelyissä oli pet-luokka (vastaa koirien mätsäriä) ja kahden eri tuomarin ulkomuotoluokka. Mustikki pääsi ainoana ulkomuotoluokkaan molemmille tuomareille ja kaikki kolme osallistuivat myös pettiin. 

Olen aiemminkin kirjoitellut marsunäytseistä, mutta lyhyenä kertauksena: tuomari arvostelee marsut pöydällä, jonne marsut viedään näyttelylaudalla. Pet-luokassa arvostellaan marsun kuntoa, käsiteltävyyttä ja hoitoa (kynnet leikattu hyvään mittaan, puhdas turkki, korvat, rasvarauhanen jne.) ja ulkomuotoluokassa marsua verrataan rotumääritelmäänsä. Marsurotuja on monia erilaisia, sileäkarvaisia eri väreissä, pitkäkarvaisia erilaisilla turkinlaaduilla, karvattomia, karkeakarvaisia.. Meidän marsuthan ovat abessiinialaisia eli rusetillisia marsuja.

Näyttelyvalmistelut suoritin lauantaina, jolloin puunailin marsut pet-luokkaa varten. Näyttelyaamuna kello oli soimassa seitsemältä ja lähdin varttia vaille kahdeksan matkaan. Näyttelyt alkoivat vasta kymmeneltä, mutta eläintentarkastuksen takia näyttelypaikalla oli oltava ajoissa ja koukkasin vielä Pälkäneen kautta hakemassa toisen näyttelyyntulijan kyytiin. Ennen näyttelyä jokainen marsu siis tarkastettiin erilaisten tarttuvien loisten ja muiden varalta.

Ylhäällä oikealla puolella mun marsujen näyttelyboksit. Ylhäällä yksinään Mustikki, alhaalla Rambo ja Tirri. Alakuvassa Mustikki hengaamassa boksissaan.

Näyttelyt itsessään sujuivat erinomaisesti. Paikalla oli tarpeeksi tilaa kaikille ja ruokatauolla sai ostaa  oikein käypään hintaan kotiruokaa. Lisäksi myynnissä oli sämpylöitä ja erilaisia leipomuksia. Itse sorruin (kahteenkin kertaan) ihaniin cupcake-leivoksiin, nam! Pet-tuomarina toimi Aida Depner eli marsujeni kasvattaja (Maailman) ja ulkomuotoluokassa oli tuomaroimassa britit Damon Schofield ja Su Schofield.  

 Etualalla marsuja kuljetuskopeissaan. Takana tuomareiden pöydät, oikealla pet-arvostelua ja vasemmalla ja keskellä ulkomuotoluokan tuomarit.

Näyttelypaikalla otin kaikki hyvissä ajoin ennen omaa vuoroaan boksista ja siistin porukan korvia, lyhentelin vielä vähän kynsiä, siistin rasvarauhasia ja turkkia. Marsut osasivat ottaa ihmeen chillisti näyttelypaikalla, vaikka ympärillä oli hälinää. Eniten marsuista yllätti Tirri, joka nuorimpana ja kokemattomampana oli jopa nätimmin kuin Rambo. Rentoutui syliin ja pötkötti vain pitkän odottelun ajan. Tästä täydet kehut Villelle, sillä hän sylittelee marsuja meillä eniten, varsinkin Tirriä. Mustikkikin toi itsestään esiin oikean näyttelytähtösen nuoleskellen tuomareiden sormia ja ollen rauhallisesti laudalla lukuisista esiintymisistä huolimatta. Rambo sen sijaan oli ihan nätisti ensimmäisen tuomaroinnin, mutta joutuessaan tuomariksi opiskelevan koetuomarointiin se pisti ihan ranttaliksi. Jokainen myös taisi tirauttaa pikku pissit kesken tuomaroinnin.. Että näin hyvin käyttäytyviä marsuja ;)

 

  Mustikki arvosteltavana koetuomarilla. Näyttelylaudalla pyyhe pissojen varalle.

Petluokista tuli ihan hyviä pisteitä tiukkaan arvosteluun nähden. Yllättäen Tirriäinen pokasi parhaat pisteet, 96/100 ja kommentin "ihana pörriäinen". Rambo sai 94 pistettä ja kommentin "Teräsmies" ja Mustikki 95,5 pistettä ja kommentin "suloisuus". Huomautuksia tuli muun muassa korvien liasta, kynsistä (leikkaamisen varaa), yleiskunnosta (Rambo ja Tirri ruipeloita ja Mustikki hiukan rehevä) ja pienestä karvanlähdöstä. Tirri ja Mustikki saivat palkinnoksi kisoista kunniamaininnat.

Tirri poseeramassa kotona oman kunniamainintansa eli KuMan kanssa.

Todellinen jättipotti tulikin sitten ulkomuotoluokasta, jonne olin Mustikin ilmoittanut. Mulla on aina ollut sellainen käsitys, että Mustikki on "sellaista ihan hyvää keskilaatua" ja että mitään palkintoja olisi ihan turha odotella. Yllätys olikin siis melkoinen, kun Mustikki sijoittui toisella tuomarilla kolmanneksi ja toisella neljänneksi parhaaksi 12 marsun joukosta! Se myös sai molemmilta sertit, joten Suomen muotovalion arvo on enää yhden sertin päässä! Ainakin toiselta tuomarilta muistan hänen kehuneen erityisesti Mustikin korvia, silmiä, ruumiinmuotoa ja rusettien paikkoja. Miinusta tuli sitten karvan pehmeydestä (toisen tuomarin kohdalla siinä(kin) luki vain "good"). Ohessa pätkä arvostelusta:

"very niced placed saddle rosettes, very clear and disting. Nice rumprosettes, slight douplehip. Good center ridge. Fair rump ridge, nice main(?) and head furnishings"

Kotona vielä poseeraus palkintojen kanssa. Siniset vasemmalla serttejä, vihreä pet-luokan KuMa.

Kasvattajan pyynnöstä osallistuimme Mustikin kanssa vielä jalostusluokkaan, jossa arvostellaan marsu kasvattiensa perusteella. Mustikin sukulaisia olikin paljon paikalla, näin siltä kolme lasta ja sen täysveljen. Kaikki vallan ihania! Jalostusluokkaan osallistui vain kaksi marsua, Mustikki ja sen täysveli, jolla myöskin on isohko lapsikatras. Toinen tuomari valitsi Mustikin paremmaksi, toinen sen veljen. Mustikki osallistui myös toiselle tuomarille kasvattajaluokkaan, jossa kasvattaja ilmeisesti esittää parhaimmistoaan(?) ja sitten tuomari valitsee parhaan kasvattajan. Siinä valitettavasti sijoittuivat sitten muunrotuiset marsut.

 Kasvattajaluokka. Ihan takimmaisena Maailman abyt, toiseksi viimeinen on Maailman Karvaturri, Mustikin täysveli.

Varsinaisesti ei nyt näyttelykärpänen päässyt puremaan, mutta kyllä sille Mustikille on ihan pakko se kolmas serttia jostain hakea! Olisihan se nyt upeaa, että taloudessa olisi edes yksi Suomen muotovalio ;) Päivästä jäi siis hyvät, vaikkakin hyvin väsyneet fiilikset surkeiden yöunien ja pitkän päivän takia. Onneksi Ville oli ollut ainakin osan päivästä kotona ja hoitanut Ässän pissatukset, jotta reissu ylipäätään oli mahdollinen. Vihdoin kymmenen maissa Ässäkin pääsi päivän pidemmälle lenkille, jolloin koiraa saattoikin pitää ihan huoletta vapaana autiossa pimeässä metsässä. Yksi kuva lenkiltäkin, jos joku meinaa saada yliannostuksen marsuja:

ps. ei ulkoiltu hiihtoladulla, vaikka siltä ehkä näyttää

Ystävänpäivänäyttelyt

14.2. eli ystävänpäivänä oli Pirkanmaan Nakertajien järjestämät ystävänpäivänäyttelyt. Näyttelyt järkättiin Lempäälässä, joten matka oli lyhyt. Tällä kertaa mentiin autolla, kun Timo tuli viikonlopuksi tänne (joskaan ei näyttelyihin mukaan). Näyttelyissä oli virallinen luokka hamstereille johon oli ilmoittautunut n. 150 (mulla ei ole sitä näyttelyluetteloa, kun ne kerkesivät loppumaan) ja pet-luokat muille. Marsuja oli ilmottu aika paljo noin pieneksi näyttelyksi, eli 70kpl. Hiiriä taisi olla n. 15. Mukana olivat siis Momo ja Masi marsut, Tiuku, Viuhti ja Fasu hiiret, sekä Nallukka-hamsu.

Momon arvostelu oli tälläinen:

Yleiskunto: 25/23 kroppa pitkänmallinen, kehittyy vielä
Turkki: 15/15 puhdas, pehmeä
Korvat: 5/5 puhtaat
Silmät: 5/5 kauniit
Kynnet&Tassunpohjat: 10/10 hyvin leikatut, pohjat pehmeät
Rasvarauhanen: 10/10 puhdas
Hampaat: 5/5 puhtaat
Käsiteltävyys: 20/20 kiltti, nuolee, juttelee
Yleisvaikutelma: 5/5

Yhteensä: 100/98 todella lupaava pet-marsu (pääsi vielä pöydälle parhaimmiston joukkoon, ja sai lopulta Kunniapalkinnon turkista)

Olen niin tyytyväinen Momon arvosteluun, mun pieni likka <3 br="br">
Masin arvostelu oli tälläinen:

Yleiskunto: 25/23 voisi olla kiinteämpi, ei saa lihoa enempää (lisää juoksutusta siis!)
Turkki: 15/14 kaunis väritys, puhdas, hieman karvanlähtöä
Korvat: 5/5 puhtaat
Silmät: 5/5 todella kauniit
Kynnet&Tassunpohjat: 10/8 yksi leikattu suoneen, hieman känsän alkua (taas suoneen, argh! seuraavalla kerralla vedän noi kynnet kynsiviilalla..)
Rasvarauhanen: 10/10 puhdas
Hampaat: 5/5 puhtaat
Käsiteltävyys: 20/20 rauhallinen, kiltti
Yleisvaikutelma: 5/5 rauhallinen herra
Yhteensä: 100/95 (parempi kuin viimeksi!)

Hiirilläkin päivä sujui oikein erinomaisesti, paremmin kuin olisin voinut kuvitellakkaan!

Tiukun arvostelu: Syönyt myös ystäviensä ruoat (:D). Reippaasti turhan tanakka. Hieno turkki ja iho. Hyvät kynnet. Hyvä häntä. Vasen silmä rähmii => tarkkaile, tarvittaessa lääkäriin (:( enpö ollut huomannut) Hieman jännittynyt, mutta ystävällinen. Pienen dieetin jälkeen paremmassa näyttelyvireessä. Laatu B

Fasun arvostelu: Hyvä massa. Kaipaisi hiukan lisää lihaksia selkään. Hieno turkki ja iho. Hyvät kynnet. Tosi reipas ja ihmisiin tottunut. Hassu kuvia :) Laatu A ja sijoittui Rop 3 !

Viuhdin arvostelu: Sabotaasia, joku on kakannut tukkaani (?! Tuomarilla on hauskat arvostelut :D) Hieno massa. Tosi hyvä kuntoinen. Hyvä iho, hiukan epätasainen turkki niskassa, hyvät kynnet. Hyvä häntä. Kädessä kuin kotonaan. Ihana ja hienosti hoidettu lemmikki. Laatu A ja sijoittui Rop 1 !!!

Oli siis tosi hyvät arvostelut, Viuhti hiirten paras ja Fasu kolmas. Nyt pääsee kyllä hiiret dieetille, sillä moni muukin on lihonut ihan liikaa. Lisäksi vähän muokkailin virikkeitä "vaikeammaksi" ja heittelen tästä lähin ruoat puruihin, jotta saavat tehdä töitä sen ruokansa eteen. Ruoka myös vaihtui nyt Rapunzelin Hiirimixiksi, katsotaan josko ne laihtuisivat nyt. Tuomari muuten sanoi Viuhdista, että se pärjäisi loistavasti myös isommassakin porukassa. Tuli tosi hyvä fiilis :)

Nallukka oli siis ulkomuotoluokassa, ja arvostelu oli tälläinen:

Pää,silmät,korvat: Ok
Tyyppi: Pitkä ja kapea
Koko: pienehkö
Perusväri, värimerkit, kuvio: Hyvä, mutta kalpea
Turkki: hyvä
Kunto: Hyvä, mutta voisi olla massavampi
Luonne: Hyvä
Arvosana: Erittäin hyvä.

Sijoitusta ei tullut, mutta enpä sitä odottanutkaan noin suuressa hamsterimäärässä. Pääasia, että saatiin arvostelu :) Tuomareina toimivat englantilaiset Susan Washbrook ja Andrew Bryan, joista A. Bryan arvosteli Nallukan.

Viuhdin ROP 1, Momon KP ja kultasydän, Fasun ROP 3

Pykäsin marsuille nyt huoneeseeni aitauksen, niin saavat juosta tuossa. Marsut tykkäävät kovasti, ja itsekkin tykkään katsella otusten puuhia koneella istuessani. Jospa tuo Masi saisi nyt lihaksia, ja Veeti laihtuisi vihdoin! Marsut myös rohkaistuvat hirveästi tuossa keskellä huonetta juostessa, ja hypähtipä Momo tänään syliinikin salaattia syömään. On se vaan niin ihana pikkuinen!

Tampereen Pikkujoulunäyttelyt

Täällä Tampereella oli eilen 12.12 PiNa:n järjestämät näyttelyt, joten pitihän sinne lähteä, kun noin lähellä oli. Ilmoitin siis Masi-marsun ja Nallukka-hamsun. Hiiret ilmoitetaan vasta paikan päällä, joten oli siinä pohtimista, kenet ottaisin mukaani. Tiuku oli ainakin varma päätös, sillä se on kädellä aina niin reipas ja muutenkin hyvässä kunnossa. Sen lisäksi päädyin viimein ottamaan mukaan Devikan ja Muikkusen. Niimpä suuntasimme lauantaiaamuna Iidan kanssa bussilla kohti Tampereen toista päätä.

Jospa aloittaisin marsuista. Niitä oli ilmoitettu 35 kpl eli enemmän, kuin viimeksi. Tuomarina tuomi Janiika Toivoniemi, joka on entinen rex-kasvattaja. Niimpä kysäisin häneltä Masia hakiessa, mitä mieltä hän on Masin turkin rodunomaisuudesta (Masihan on teddy, mutta niillä on samanlainen turkki kuin rexeillä). Saatiin siis samalla pikainen rotuarvostelukin ;) Turkki oli kuulemma hyvän pituinen. Se oli hyvän karhea takaa, mutta kyljistä lättänä = päärynän muoto (yleinen virhe ilmeisesti). Tiheys olisi voinut olla parempi, varsinkin niskasta se oli ihan liian harva. Ulkomuotoluokassa on yleensä paljon teddyjä, joten sinne ei kannata lähteä serttiä odottaen, mutta voi toki käydä hakemassa arvostelun Masille. Noh, tälläiset pisteet se sai varsinaisesta arvostelusta:

Yleiskunto 24/25 kaipaa lihaksia, muuten hyvä (eli nyt alkaa marsujen runsaampi juoksutus :)
Turkki 13/15 puhdas, hieman hilseilee, ohut
Korvat 5/5 puhtaat
Silmät 5/5 kauniit, suuret
Kynnet&tassunpohjat 9/10 muutama kynsi leikattu suoneen, pohjat hyvät (taas! miten mä aina onnistunkin leikkaamaan suoneen näyttelyihin valmistautuessa..)
Rasvarauhanen 10/10 puhdas
Hampaat 4/5 hieman epätasaisesti kuluneet (katkesivat vähän aikaa sitten, ilmeisesti eivät ehtineet tasoittua?)
Käsiteltävyys 20/20 Kiltti, juttelee (Aluksi se kyllä enemmänkin huusi.. :D)
Yleisvaikutelma 5/5 todella kaunis väritys

Yhteensä 95/100

Masi voittikin sitten kunniapalkinnon kauniista värityksestään :) Olen oikein ylpeä meidän isosta pojasta! Näyttelypaikallakin se otti suurimman osan ajasta lunkisti hengaillen, eikä stressannut turhia. Masi saa useamminkin lähteä mukaan ;)

Sitten vaikkapa Nallukan arvostelu. Syyrialaisia oli ilmoitettu 7 kpl, joten tuomarit kävivät oikein huolella läpi jokaisen hamsterin. Nallukan arvostelu oli tälläinen:

Yleiskunto: Sopiva massa. Voisi olla lihaksikkaampi (Kohta toivottavasti tulee olemaan, kun saa toisen kerroksen häkkiinsä ;)
Turkki: Hieno pituus. Tasainen.
Korvat, silmät, hampaat: Suuret kauniit silmät. Hampaat ok.
Kynnet: Kynnet hieman terävät. Takajaloissa pitkiäkin kynsiä.
Käsiteltävyys: Rento & rauhallinen hurmuri
Yleisvaikutelma: Tosi kaunis eläin

Arvosana: Erinomainen

Nallukka saikin voittikin sitten Rop5 ja namipussukan! Olen todella ylpeä Nallukastakin, että pärjäsi niinkin hienosti. Sekin otti oikein rennosti näyttelyissä.




Seuraavaksi sitten hiiret. Niitä oli ilmoitettu ainakin 20 kpl, eli huikea määrä!

Muikkunen: Muhkea matami, tarkkaile ruokavaliota. Puöreää masua onneksi tasapainottaa vahvat lihakset. Turkki on siisti, niskasta hieman harva. Hännän kärjessä mutka (ei vaikuta arvosteluun). Sievät pienet ruttukorvat. Hieman pitkät kynnet. Mukava luottavainen pet-hiiri.

Devika: Hieno kiiltävä pikkuneiti, joka tietää liiankin hyvin, missä ruokakuppi sijaitsee, tarkkaile siis ruokavaliota. Siisti häntä ja soma häntätippi. Pitkänpuoleiset kynnet, jotka eivät vielä pistele pahasti. Reipas ja utelias.

Tiuku: Hyväkuntoinen nuori neiti, hieno siisti turkki ja häntä. Kynnet pistelee hiukan. Upeat silmät ja hieno lemmikkihiiren luonne. Voitti Rop 5!




Nyt meidän hiirineidot pääseekin dieetille, kun ovat päässeet pulskistumaan. Kohta pitäisi myös vaihtaa ruokamerkkiä, joten ehkäpä sekin auttaa asiaa. Tällä hetkellä neitoset kun syövät jotain eläinkaupan hirvittävää kirkasväristä sekoitusta, mutta pian ruokamerkki vaihtunee Rapunzeliin, kun sitä saadaan jostain hommattua.

Huonot ja hyvät fiilikset

Jos ollaan positiivisia, ja aloitetaan niistä positiivisista:

Sain treenipaikan Pirkanmaan pelastuskoirien pienryhmästä! Oujea, kohta päästään Ässän kanssa taas kunnolla treenaamaan :)

Meillä oli tiistaina vikat jatkokurssin treenit. Tehtiin samaan, kuin erään viikonlopun raunioseminaarissa. Ensimmäisenä tehtiin se jonkinnäköinen miljööbaana, eli kierreltiin jonossa koirien kanssa raunioita pitkin. Tämä meni paljon paremmin, kuin viimekerralla. Ässä yhä välillä haukuskeli muille koirille, mutta paljon vähemmän. Se myös kuunteli paremmin, eikä riekkunut päättömästi samalla lailla. Odottaessa se alkoi kyllä hyöriä ja pyöriä, ja se onkin sille näköjään vaikeaa. Yritin sitä rauhoitella, ja käskin vaikka odottamaan, jolloin se saattoi keskittää huomionsa siihen odottamiseen ja minuun muiden koirien ja häsläämisen sijaan.

Ja nyt siihen negatiiviseen. Tehtiin eräs "testaus", joka esiteltiin myös raunioseminaarissa. Siinä yksi ihminen laitettiin umpinaiseen putkeen, ja muut siihen ympärille hengaamaan. Sitten tuotiin koira paikalle ja katsottiin, kuinka nopeasti se tajusi putkessa olevan ihmisen. No, jokainen koirahan meni lähes välittömästi putkelle pyörimään ja ihmettelemään, mutta Ässäpä ei.. Olin ihan varma, että tämä harjoitus olisi sujunut Ässältä aivan loistavasti, mutta pettymys oli kyllä suuri. Tulimme siis paikalle Ässän kanssa, ja se oli vallan innoissaan. Vetokin kasvoi huomattavasti, kun se huomasi ihmisjoukon. Menin paikalle ja päästin sen irti. Hetken se seisoi siinä vieressäni ihmisiä tuijottaen, joten sanoin sille "men vaa" (käytän yleensä, kun lasken sen irti. Suomeksi siis: mene ja tee mitä tykkäät). Oletin pojan juoksevan ihmisten luokse, mutta sepä paineli suoraan vasemmalle hyörimään ja pyörimään nenä maassa. Siellä se sitten pyöriskeli eestaas siinä yhdessä ja samassa kohdassa. Siirryin välillä aina pikkuhiljaa muita ihmisiä kohden, mutta Ässäpä vain hyöri edelleen siellä kauempana. Ilmeisesti se haisteli jotain koiranjälkiä, kun siinä juuri oltiin oltu koirien kanssa porukalla.

Lopulta ohjaaja pyysi minua kutsumaan Ässän lähemmäs, ja kutsuessani se juoksi paikalle ja ohi siitä. Siinä vaiheessa taisin jo pikkaisen kiristellä hampaita, mutta nyt se ainakin alkoi kiinnostua ihmisistä, ja seuraavaksi se juoksikin siihen. Sitten se mielestäni vasta alkoi haistella ja ihmetellä ja ohimennen vielä tavoitteli hyvinkin innoissaan nameja yhdeltä ihmiseltä kunnes lopulta meni putken suulle (joka oli jo avattu puoliksi helpotuksen takia) ja sai sieltä ukolta palkan.

Ketutti suunnattomasti, varsinkin kun kaikilla muilla meni noin puolet vähemmän aikaa ja pari tajusi todella piankin mennä luukun suulle. Ja Ässää on kuitenkin treenattu aktiivisesti puolivuotta, vaikka tässä on nyt taukoa ollutkin. Mielessä kaikuivat myös ruotsalaisten jutut, miten tällä mitattiin koiran kelpoisuutta pelastuskoirahommiin. Ei ollut fiilis siis ihan mahtavin tuon treenin jälkeen, ja kaiken lisäksi en älynny alkaa kyselemään siitä ja purkamaan sitä ohjaajan kanssa, vaan jäin mietiskelemään ja märehtimään yksinäni sitä. Mielessäni pyöri mm. seuraavia kysymyksiä: Eikö se tajunnut, että täällä etsitään yleensä ihmisiä? (ollaan kerran joku 2kk sitten treenattu siellä) Vaikuttiko "men vaa" käskyni niin, että se luuli ettei tekeillä ollut mitään kummempaa? Jos se luuli, niin eikö sen silti olisi pitänyt haistaa putkessa ollut ukko? Jos se haistoi sen, niin miksi se ei kiinnostunut, oliko muiden koirien hajut kiinnostavia? Vai eikö se pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä, kun kaikki vain rupattelivat siinä tavanomaisesti? Onko sillä mennyt ihmisten etsimisestä into, jos sitä ei vain kiinnostakkaan? Onko se minun vikani? Entä jos siitä ei vain ole pelastuskoiraksi sittenkään?

Vähän nyt pelottaa seuraavat treenit, jos sillä onkin tuo into yhtäkkiä kadonnut. Itselläni on koulun takia välillä aikamoista stressiä, ja olenkin alkanut pelätä jotenkin vuodattavani sen koiraan ja pilaavani sen. Olen kuitenkin yrittänyt ottaa sen positiivisen asenteen, ja uskon toistaiseksi sen olleen joku pöljyyskohtaus Ässältä, kun ollaan kuitenkin niin vähän treenattu viimeaikoina tuota etsintää. Yritän nyt olla ajattelematta testin merkitystä, ja lohduttaudun sillä, ettei ensimmäisestä koirasta kuitenkaan tule koskaan maailmanmestaria, kun ohjaaja kämmää aina jossain. ;)

Tottistelu on nyt jäänyt hiaman taka-alalle, kun en ole jotenkin saanut aikaiseksi. Nyt on kuitenkin taas treeni-into taas nousemassa, mutta toistaiseksi minulla on yksi ongelma: Ässän kaksi lelua ovat eriarvoiset. Leikkiminen sujuisi loistavasti, mutta Ässä tuppaa omimaan toisen patukan. Tähän tulee kuitenkin toivottavasti muutos viikonloppuna, jolloin saan samispatukan. Nyt olen kuitenkin tehnyt ruoalla tottista, mutta siihen ei Ässällä kyllä keskittymiskyky kauan riitä. Tänään tulikin tehtyä pikkuisen liian pitkää reeniä, mutta opinpa nyt koiran kestokyvyn rajan. Se on tosin suoraan verrannollinen Ässän nälkään, joka ei ollut tänään mikään suurensuuri. Hienosti se kuitenkin teki pyydettyjä asioita, ja oli yllättävän hyvin oppinut liikkeestä seisomaan pysähdyksen (itsekkin pysähdyn vielä), kun sitä jankattiin viimeksi. Enpä meinannut poikaa saada istumaan sitten millään :D (tosin sateella lienee myös osuutta asiaan) Kiva kuitenkin huomata, että jotain se on oppinut.

12.12 olen menossa taas jyrsijöiden kanssa näyttelyihin. Kyse on Tampereella järjestettävistä pikkujoulunäyttelyistä, joissa järjestetään kaikille jyrsijöille pet-luokat. Mukaan lähtevät Onni-marsu Nallukka-hamsu ja Sipsi ja Tiuku hiiret. Innolla jo odottelen tätä näyttelyä :) Olisin halunnut ottaa Masin mukaan, mutta se menee näillä näkymin kastroitavaksi,( Siitä lisää myöhemmin..) niin en viitsi sitä rahdata. Olen myös harkinnut 5.12 menoa hamsterien Grand Gaalaan Turkuun, jossa Nallukka pääsisi vihdoin sinne ulkomuotoluokkaan, mutta saa nähdä jaksanko lähteä sinne.

Pitääpi juosta jyrskyjen kanssa näyttelyissä, kun koiran kanssa ei pääse. Niissä on myös se hyvä puoli, ettei huonosta käytöksestä syytetä koskaan omistajaa ;)

Näyttelymarsunen

Kävimme sunnuntaina Veeti-marsun kanssa marsunäyttelyissä Ikaalisissa. Reissua oli suunniteltu jo kauan, ja valmistautumiseenkin oli käytetty paljon aikaa. Niimpä sitten aamulla suuntasimme bussilla kohti Ikaalisia.

Tietämättömille tiedoksi: Marsuilla ja muilla jyrsijöillä järjestetään kahdenlaisia näyttelyitä: Uml eli ulkomuotoluokka ja pet-luokka. Uml:ssa verrataan marsua rotumääritelmäänsä, ja annetaan pisteitä sen mukaan. Marsun pitää olla puhdasrotuinen ja rekisteröity. Sileäkarvaisia ja teddyjä/rexejä pitää trimmata ennen näyttelyitä. Pet-luokassa taas arvostellaan sitä, kuinka hyvin marsu on hoidettu. Siellä marsu saa olla risteytys, eikä sen tarvitse olla rekisteröity tai trimmattu. Näyttelyissä marsut viedään tuomarille näyttelylaudan päällä (pet-luokassa ei pakollinen, mutta suotavaa olisi olla), jolloin tuomari tutkii marsun. Kun marsu on tutkittu, kuulutetaan sen saama pistemäärä, jonka jälkeen sen voi hakea pois. Pet-luokkaa voisi verrata koirien mätsäreihin.

Nämä olivat siis ensimmäiset näyttelymme, ja oli kyllä todella mukavaa! Olin ilmoittanut Veetin pet-luokkaan, jossa osallistujia oli 26. Veeti sai muuten todella hyvät pisteet, mutta tuomari verotti parista suoneen leikatusta kynnestä -3 pistettä, jolloin loppusaldo oli 92 pistettä (maksimi 100p). Ruusuketta emme saaneet mukaan kotiin, mutta hyvän kokemuksen kylläkin. Näissä näyttelyissä taisi näyttelykärpänen vähän puraista, joten jatkossakin tulen käymään näyttelyissä. 12.12 on itseasiassa yhdet näyttelyt täällä Tampereella, jonne taidan ottaa mukaani ainakin Masin ja Nallukka-hamsun ja ehkä hiiren tai parikin.

Veetin arvostelukaavake:

Yleiskunto: 23,5/25 hyvä ikäisekseen

Turkki: 13,5/15 puhdas ja pehmeät
Korvat: 4,5/5 hieman likaa
Silmät 5/5 kauniit
Kynnet & tassunpohjat: 7/10 tassunpohjat hyvät, mutta kynsiä leikattu suoneen
Rasvarauhanen: 10/10 puhdas
Hampaat: 5/5 näytti hyvin
Käsiteltävyys: 18,5/20 mukava käsitellä, jännittää hieman
Yleisvaikutelma: 5/5 nätti

Yhteensä: 92/100

Olen kyllä ylpeä Veetistä, että ei mennyt näykkäisemään tuomaria. Veeti kun on marsuistani kipakin, joten se olisi ollut ihan oletettavissa.. Taisi kukkakaalilla lahjonta ennen tuomarille viemistä tepsiä! Veetiä en kyllä varmaan enää vie näyttelyihin, ja olisin sen nytkin jättänyt kotiin, mutta mutta.. Väinö ja Masi ottivat juuri yhteen, joten Masi oli hampaaton ja Väinö rupinen. Onni on vielä niin nuori ja ujo, etten sitä viitsinyt ottaa mukaan. Eli jäljelle jäi vain Veeti. Tampereen näyttelyihin otan kyllä Masin mukaan.

Näyttelytähti Veeti ja jo aika iso Onni-poika

Voisin kai samalla kertoa tässä muitakin kuulumisia marsuista. Väinö ja Masi ottivat siis yhteen, joten ne erotettiin. He muuttavat olohuoneeseen asumaan aitauksiin vierekkäin, jolloin kerroshäkin alakertaan pääsee hamsteri dunansa kera. Onni ja Veeti asuvat ainakin toistaiseksi hyvinkin sopuisasti, mutta nyt monen erotuksen jälkeen mua kyllä pelottaa sen kaveruuden kestävyys. Onni on kyllä aika ujo poika, joten toivottavasti se nyt alistuu Veetin pompoteltavaksi. Saa nähdä miten käy, kun Onni tulee uhitteluikään..

Kuvanen marsulasta, kun kaikki vielä elivät sopuisasti.

Meille muutti myös uusivanha asukas, eli Kille. Kille-kilpparimme jäi asumaan muuttaessani äidilleni, mutta meillä tuli hieman erimielisyyksiä sen hoidosta, joten se muutti nyt sitten kuitenkin tänne. Rakentelin Killelle tilavan aitauksen huoneeseeni, josta se myös pääsee ajoittain jaloittelemaan. Poika on vallan onnessaan näin isosta aitauksesta, ja käyttääkin sitä hyvin hyödykseen. Idean aitaukseen sain Iidalta, jolle myös on tullut kilppari. Sitä ennen en Killeä tänne osannut ottaa, kun en oikein keksinyt paikkaa parimetriselle terraariolle. Aitaus onkin hyvä, koska sen voi laittaa lattialle ja muotoilla sen kokoseksi kuin on tarvis.

Killen asuntola

En muista, olenko jo jutellut noista hiiristä, mutta niitäkin täällä majailee nykyisin pari. Kämppis otti niitä aikomuksenaan kasvattaa niistä ruokaa käärmeelleen, joten pitihän minunkin sitten saada pari.. Nyt niitä asuukin huoneessani dunallinen. Hiiret ovat oikein mukavia lemmikkejä: helppohoitoisia, helposti kesyyntyviä, uteliaita, kivoja katsella ja ne eivät tarvitse isoja tilojakaan. Usein iltaisin otankin niitä pari kiipeilemään hihoihini, ja siitähän ne tykkäävät. Tällä hetkellä dunassa asustaa 5 hiirityttöä, jotka voisinkin tässä esitellä.

Mimsa ja Tiuku

Sipsi ja Muikku

Devika

Tänne loppuun voisinkin laittaa myös kuvasen Nallukasta, kun sitäkin tuli vihdoin valoisuuden salliessa kuvailtua. Nallukasta on kyllä kasvanut komea poika, ja aionkin sen kanssa osallistua heti mahdollisuuden tullen ulkomuotoluokkaan.

Nallukka