Sepustuksia leiristä

Leiri tuli ja meni, ja hauskaa oli! Kouluttajina oli Annika Himanen haussa ja Esko Hautala jäljessä. Minä ja Ässä oltiin siis hakuporukassa. Majoituimme Paimion metsäoppilaitoksen tiloissa. Seuraavaksi voisin listata juttuja parista asiasta, jotta saisin jotenkin järkevästi kerrottua viikonlopustamme.

Koulutus: Tavallisesta poikkeavaa, mutta opettavaista. Annika oli keksinyt kaikenlaista jännää päämme menoksi. Ensimmäisenä koulutuspäivänämme lauantaina jaoimme ryhmät ensin kahtia. Kun toinen ryhmä suoritti tehtävää, oli toisen tehtävä avustaa. Tehtävänä oli kävelle Miljööbaanan läpi. Miljööbaana sisälsi kaikenlaisia "esteitä" jotka piti koiran kanssa suorittaa. Oli koiran kävelyttämistä tikapuilla ja ja kolisevalla peltisellä alustalla, piti hypätä koiran kera keikkuvaan veneeseen ja heiluvaan peräkärryyn, oli odottelua isolla porukalla ahtaassa pimeässä tilassa, houkuteltiin koira menemään ahtaan putken läpi ja hypittiin yli ojien ja käveltiin yli tukkien ja muiden esteiden sekä lopuksi ryömittiin traktorin alitse. Tämä kaikki tehtiin kävellen jonossa koirien kanssa, mikä aiheutti Ässässä jatkuvan hihnassa kiskomisen ja joillakin koirilla haukkumista ja rähinääkin. Kaiken tämän "rallin" keskelle oli piiloutunut ohjaajien tietämättä ihminen, jonka hajuun muistaakseni vain pari koiraa reagoi. Lopuksi vielä tehtiin yksitellen pieni hakuharjoitus pihamaalla. Ässän kanssa Miljööbaana meni hyvin, lukuunottamatta jatkuvaa hihnassa kiskomista. Putkestakin se sujahti läpi, kun heitin nakin toiseen päähän. Uudet alustat jännittivät aina aluksi, mutta kehuessa ja nakeilla ne sujuivat aika hyvin. Piiloutuneeseen ukkoon se ei tietenkään reagoinut kaiken hulinan keskellä. Viimeisenä ollut hakuharjoitus sujui vilkkaasti sata lasissa niin, että ukon ohi ensin juostiin, mutta into oli valtaisa maalimiehen löytyessä. Eli ainakin oli asenne kohdillaan ;)

Iltapäivällä harjoitukset jatkuivat. Ohjaajien piti kantaa koiriaan jonkin matkaa ja luovuttaa se sitten avustajan kannettavaksi. Avustaja kävi sitomassa koiran sitten nurkan taakse puuhun muiden koirien keskelle ohjaajan näkökentän ulkopuolelle. Ässä oli kuulemman ollut nätisti ja hiljaa, vaikka olin odottanut sen vinkuvan ja haukkuvan siellä. Hienoa :) Tämän jälkeen oli äärimmäinen haku-harjoitus sisätiloissa. Koira piti lähettää ovelta pimeään käytävään, eikä itse saanut mennä perässä. Huoneessa, jossa maalimies oli, sijaitsi mukava yllätys: oven edessä oli rajatulla alueella tyhjiä kalisevia tölkkejä. Tämän jälkeen maalimies vielä sijaitsi suihkuverhon takana. Monet koirat pysähtyivät pimeyden, ohjaajan suuren välimatkan ja tölkkien yhdistelmään. Kun ohjaaja sitten tuli lähemmäs rohkaisemaan ja ehkä vähän näyttämään valoa taskulampulla, sujui monelta homma hyvin. Tehtävä oli kyllä vaikea, ja muistaakseni yksikään(?) koirista ei suoriutunut siitä itsenäisesti. Ässälle ei tietenkään tehny näin vaikeaa tehtävää, mutta se lähetettiin pitkään pimeään käytävään (peräänlähtö) hakemaan ukkoa. Ensin Ässä yritti etsiä toista reittiä, mutta sitten se meni aika reippaasti hakemaan ukkoa. Olin tosi ylpeä pässilästä :)

Sunnuntaina oli lyhyemmät treenit. Ajoimme oppilaitokselta metsään, ja leikimme ensin sotaa. Toinen ryhmä yritti päästä metsän läpi huomaamatta, kun toinen partioi tiellä valmiina ryntäämään metsäläisten perään. No, lähes kaikki metsässä rymynneet saatiin kiinni, mutta hauskaa se oli. Tämän jälkeen oli normaalit hakuharjoitukset. Ässän kanssa tehtiin sellaista, että se näki ukon lähtevän metsään. Sen jälkeen vein Ässän näköetäisyyden ulkopuolelle maalimiehen kävellessä pois ja mennessä vastakkaiseen suuntaan piiloon. Sitten lähdimme Ässän kanssa jälkeä pitkin sinne, mihin Ässä oli nähnyt maalimiehen katoavan. Tarkoituksena oli se, että Ässä alkoi automaattisesti hakea ukkoa jäljestämällä nenällään, mutta jäljen kadotessa se yrittäisi saada vainua ilmasta. Kuljimme siis jälkeä pitkin, jonka jälkeen teimme mutkan vastakkaiseen suuntaan ja kävelimme hetken. Sitten teimme taas mutkan ja kävelimme. Sitten teimme taas mutkan (teimme siis "siksakkia"). Tehtävänäni oli kävellä suoraan koira hihnassa ja tarkkailla koiraa. Huomasin, kun Ässä sai ukosta vainun, mutta tyhmänä kiskaisin sen pois ukolta, jotta se olisi kiertänyt hihnassa ollessaan puun (tästä tulikin huomautusta). Pääasia oli kuitenkin, että Ässä haki ilmavainua ja että huomasin, kun se sai sen. Annikakin kehui Ässän intoa :) (Ässästä huomasi, että se sai vainun, kun se edestakaisin sinkoilemisen ja kiskomisen sijasta kiskoi ja sinkosi yhteen suuntaan :D)

Majoitus: Majoituin Ässän kanssa Kian ja Fridan kanssa samaan huoneeseen, mutta koska Fridalla oli jalka sökönä, se ei saanut riehua Ässän kanssa. Niimpä Ässä joutui oleilemaan aina huoneessa ollessaan häkissä. Aluksi pelkäsin tämän tuottavan suuria vinkunoita ja haukkumisia, mutta se sujuikin alun vikinöiden jälkeen hyvin! Ässä rauhoittui häkkiin ja oleili siellä suht maltillisesti. Tämä oli hyvin suuri ja positiivinen yllätys, sillä Ässä ei ole koskaan ennen ollut häkissä.

Toiset koira leirillä aiheuttivat sen, että hihna oli jatkuvasti kireänä ja Ässä aluksi haukkui suuntaan jos toiseenkin. Leirin aikana hihna ei pahemmin höllentynyt, mutta haukkuminen jäi selkeästi vähemmälle. Kun koiria oli jatkuvasti joka puolella, ei niitä enää jaksettukkaan kommentoida jatkuvasti kieltojenkaan takia. Hihna ehkä vähän kiristyikin siellä, sillä Ässä pääsi siellä moikkaamaan koiria hihnassa. Ihan lopussa se kyllä hieman väheni, kun pysähtelin ahkerasti hihnan kiristyessä ja syöttelin makkaroita nätisti käveltäessä. Tätä pitäisi kyllä taas vähän treenailla.

Vapaa aika sujui leppoisasti saunoen ja seurustellen. Ässä ei juuri lenkitystä kaivannut rasittavien treenien jälkeen, joten se lähinnä lepäili häkissään. Sunnuntaina kotiin tultuamme makasin Ässän kanssa loppupäivän kotona ottaen rennosti.

Oppiminen: kyllähän siellä leirillä tuli jotain opittuakin. Lähinnä sen, miten kaikilla pienilläkin jutuilla voi muunnella treenistä tavanomaisesta poikkeavan (ja että niin pitäisikin tehdä). Treenatessa sitä vain kangistuu kaavoihinsa ja tekee samanlaisia treenejä päivästä toiseen. Lisäksi sain hyvän muistutuksen, että kahta asiaa ei kannata opettaa samaan aikaan, eli jos harjoittelet ilmaisua et heitä siihen jotain ylimääräistä ja vaikeaa sekaan. Ja että on hyvä edetä maltillisesti, ettei kiiruhtamalla pilaa koiran oppimista. Asioita tuli myös opittua katsomalla kokeneempien suorituksia ja kuunnellessaan Annikan vinkkejä juuri sille koirakoille vaikeista asioista. Opin myös sen, että asiat voi tehdä monella tapaa, ja että jokaisella ihmisellä on siitä oma mielipiteensä (joka on tietysti se oikea ;). Ja vaikka on erilaisia metodeja kouluttaa, niin aina niistä voi löytää jotain juuri omalle koiralle ja omalle koulutustyylille sopivia juttuja. Itse vielä opettelen perusasioita, ja mielipiteeni on vasta muodostumassa eri asioista, mutta on mielenkiintoista kuullu muiden ihmisten mielipiteitä ja ajatuksia.

Eläimet kotona eivät onneksi kuolleet leirini aikana (jipii!). Veljeni oli ruokkinut marsut kuten lupasi, ja vettä, heinää ja pellettiäkin oli otuksille tarjolla. Kille oli viettänyt "pilvipäiviä" leirini ajan, eli nukkunut. Mutta Nallukka oli unohtunut! En ollut erikseen painottanut sen hoitoa, joten ilmeisesti perheeni ajatteli sen hoitavan itse itsensä. No, kyllähän se itse pärjäsikin nuo pari päivää, sillä vettä ja ruokaa oli hyvin tarjolla vielä kotiin tullessani. Äiti oli sitä ilmeisesti paijailutkin, mutta eipä ollut tajunnut vaihtaa vettä -_- No, eipä se hamsteri siitä pahemmin kärsinyt.

Marsut pääsivät vielä sunnuntaina ulkoilemaankin, sillä lämpöä oli tarpeeksi ja nurmikkoakin jo syötäväksi. Aluksi pojat tietysti taas jännittivät, kunnes Masi (joka nuorimpana ei ole koskaan ollut ulkona) tuli ja pisti ranttaliksi. Pari varovaista ilohyppyäkin näkyi, mutta pääasiassa marsut olivat vielä varuillaan jännässä paikassa. Nurmi kuitenkin katosi kovaa vauhtia parempiin suihin, joten en heitä kauhean kauaa pihassa pitänyt, ettei maha mene sekaisin. Ovathan nuo kyllä jo saaneet jonkinaikaa pihalta tuoretta, mutta koskaan ei voi olla liian varovainen.

Kuvia leiristä ei valitettavasti ole, sillä ainoa kotiin unohtamani asia oli kamera :(

Tessu-pappa visitoi

Aloitettiin nyt sunnuntaina sitten Ässän ilmaisun treenaaminen kunnolla. Ässän pitäisi siis haussa ukot ilmaista se haukkumalla, ja tuota treenattiin sunnuntaina. Ensin ihan haukutettiin poikaa kunnolla, ja sitten otettiin kolme helppoa hakua peräänlähtönä, jolloin maalimiehellä piti haukahtaa kerran. Ässä nyt yleensä osaa haukahtaa, kun nyrkki on maassa, mutta joskus se vaatii sen käskysanan "hauku". Hyvin meni treenit ja Ässä alkoi saada juonen päästä kiinni :) Nyt sitten treenataan tätä niin kauan, kunnes se alkaa sujua.

Nyt eilen ja edellispäivänä saimme Tessun tänne taas kyläilemään! Tessuhan muutti Timon äidin mukana nyt hieman kauemmas, joten vierailukerrat ovat vähentyneet. Silloin tällöin sitten haetaan Tessu tänne, jolloin saavat tuossa takapihalla riehua. Tessua en viitsi ottaa metsään nyt mukaan kahdesta syystä. Ensinnäkin se on liian huonokuntoinen ja vanha rämpimään metsän lumessa, jolloin se väsyy hyvin nopeasti. Toiseksi sille tulee kylmä, kun se jatkuvasti on mahaansa myöten lumessa. Tessua uskaltaa pitää jonkin verran vapaana, koska se seuraa kokoajan Ässää ja Ässä tottelee kutsua. Tessu ei itse enää kuule paljon mitään, joten sen perään on turha huudella. Se ei kuitenkaan lähde omille teilleen.

Tessun ja Ässän riehuminen takapihalla on suurimmaksi osaksi sitä, että Tessu seisoo paikallaan ja Ässä pomppii sen ympärillä hulluna haukkuen samalla. Sitten Tessu yrittää juosta päättömän Ässän perässä, ja välillä pojat heittävät painiksi. Kummatkin nauttivat selkeästi toistensa seurasta, vaikka voisi luulla, että Tessulta palaisi käämi riekku-Ässän kanssa. Yleensä se on kuitenkin Ässä, joka ensimmäisenä kyllästyy toisen jatkuvaan perässä juoksemiseen.

Oma kamerani on tosiaan nyt rikki, mutta onneksi sain lainattua isäni kameraa. Tässä siis pitkästä aikaa pari kuvasta Tessu-papastakin!

Tepsu

Vauhti päällä

Laiskat päivitykset

Ehkäpä nyt olisi ja aika taas uudelle päivitykselle. On tuo jaksamus ollut vähän vähissä näin ylppärien alla jatkuvan stressin ja vapaapäivättömyyden takia. Minulla tästä seuraa ääretön laiskuus ja asioiden lykkäys. Täytyy myöntää, että Ässän lenkitkin ovat jääneet osaltani nyt vähän vähemmälle, vaikka treeneissä on ollutkin kiva käydä. No, onneksi äitini lenkkeillyttää Ässää, kun itselle iskee kauhea laiskuus.

Ensin pikaisesti treeneistä taas. Sunnuntaina oli yhteistreenit haku-porukan kanssa, ja treenatessa menikin 4 tuntia, eli matkoineen ja ulkoiluineen meni viisi-kuusi tuntia. Ennen ukkojen hakua Ässää haukutettiin, ja ihan hyvinhän se sujui. Treenasimme pellolla, joka oli monelle koiralle yllättävän vaikea paikka. Ässäkin meni minne sattuun hakemaan ukkoja, eikä meinannut edetä tarpeeksi. Jäi kuitenkin ihan hauska fiilis treeneistä, kun poika kuitenkin teki töitä kokoajan niin, että treeniliivitkin hajosivat siinä touhussa :D

Tänään oli taas talo-treenit Rauhalassa, ja Ässää haukutettiin jälleen ennen treenejä lelupalkalla. Tultiin siihen tulokseen, että kyllä se ruokapalkka on meidän Ässälle se ykkönen ;) Ahnehan se on kuin mikä, joten ruokapalkalla jatketaan jatkossakin. Treenit meni ihan hyvin, paitsi että Ässä lähti painelemaan vähän liiankin kauas jonkun äänen kuultuaan. Asioihin, joihin pitää nyt panostaa (ainakin), on tuo Ässän hallittavuus, ettei paikalle kisko hihnassa mielensä mukaan ja rynni liian kauas. Lisäksi Ässän maalimieskäyttäytymiseen pitänee kiinnittää huomiota, sillä tämähän poika tulee innolla syliin asti pusuja jakelemaan ;)

Mutta nyt taas tuosta Ässän ruokinnasta! Ässällä ei nyt näemmä ole tuo raaputtelu vähentynyt ollenkaan ruoan vaihtamisen jälkeen, joten nyt kokeilen jotain kanatonta ruokaa. Ensimmäinen ruokahan oli nutron vilja-kana (jonka aikana raaputteluun kiinnitin huomiota) ja nyt Ässä vetelee Jahti&Vahdin riisi-kanaa, jolloin raaputtelu jatkui. Kenties kanan kitkeminen ruokavaliosta lopettaisi raaputtelun? Toivoa sopii, sillä sitten en enää tiedä, mitä tehdä.

Asiaa vähän marsuista! Herrasväki (lue: Veeti ja Väinö) ei ole vieläkään rauhoittunut. Kahakoita tulee jatkuvasti, ja eilen sain minäkin niistä osani. Nyt kun näyttää siltä, että Väinön pomous alkaa heikentyä, ja Veeti kipuaa kovasti sinne pomon pallille. Eilen siis oli jahtaus taas käynnissä, ja kun jahdattava ei päässytkään portista ulos niin jahtaaja iski kylkeen kiinni. Tähän loppui kahina, mutta kun sen jälkeen yritin Veetiä ottaa tarkasteltavaksi nappasi poika hampaillaan käteeni. Oma vikanihan se oli, sillä Veeti ei tasan siedä mahaan koskettamista tuosta vain (yritin mahasta nostaa), ja kierrosten ollessa korkealla ei hammasteluun paljon vaadittu. Normaalistihan Veeti ensin "varoutusnäykkäisee" eli koskettaa hampailla moisesta yrityksestä. Ennen ei ole ketään marsuista minua noin purrut, sillä kyllä nuo pääsääntöisesti ovat oikein leppoisia. Veeti vain sattuu olemaan kaikista kipakoin herrasmarsu, joka kyllä tuntee arvonsa. Sylissä hänestäkin tulee kuitenkin leppoisa makoileva puikula, joka kuikuttelee ja pulputtelee kauniisti :)

Pikku viikon kertaus

Kyllä on ollut taas päivitysväliä näin ylppärien lähestyessä :) Lähes kaikki aika onkin mennyt lukiessa ja sen jälkeen koirajutuissa juostessa. Onneksi tämäkin raadanta loppuu pian.

Voisin vähän kertailla viimeaikaisia tapahtumia ja treenejä. Perjantaina oli hälytreenit, jossa otettiin hakua taajamaassa ihmisten pihoilla koira liinassa. Se meni minusta Ässältä tosi hienosti! Oli kolme ukkoa valmiiksi piilossa, ja Ässä sai hakea ne ilman avuja. Hienosti löysi kaikki, ja itsekkin osasin aika hyvin erottaa, milloin Ässä sai oikean vainun ilmasta.

Lauantaina oli hakutreenit metsässä. Kolme ukkoa oli piilossa, ja ne otettiin taputuksilla. Ässä kun tuntuu taputuksiin keskittyvän paremmin kuin vaikkapa käden heilutukseen. Otettiin myös kaikki L:änä, ja ekan ja vikan Ässä osasikin lähteä ensin suoraa käden osoittamaan suuntaan, ja sitten kaartaa oikeaan ukolle. Keskimmäisessä pinkaisi suoraan ukolle, joka oli kyllä omakin vikani.

Mutta se pikakertauksena treeneistä! Maanantainakin olisi ollut taas Rauhalassa talotreenit, mutta ne jäivät minulta väliin ylioppilaskirjoituksiin lukemisen takia. Muutenkin nyt olen edellisen viikon ja tän viikon alun keskittynyt lähinnä kirjoituksiin. On tässä tietysti harrastettu normaalia ulkoilua ÄssäPässin kanssa. Kivasti piristää minuakin aina opiskelun lomassa. Kotona ollaan vähän tottisteltukkin, ja olen yrittänyt opettaa Ässää peruuttamaan seuratessa.

Pieni poiminta arjesta: Minulle on kehittynyt tapa, että aina herättyäni pyydän Ässän viereeni sängylle. Siinä karisee hyvin unet silmistä, kun toinen tulee kylkeen pyörimään ja tökkimään naamaa märällä kuonollaan. Siinä sitten yleensä hetken rapsuttelen selällään makaavaa Ässää, jonka jälkeen Ässä hyppää ovelle odottamaan laiskaa omistajaansa. Joskus olen oikein laiska, ja pyydän Ässän useampaankin kertaan herättelemään minua, jos en meinaa saada itse itseäni ylös. Tämä on kyllä kieltämättä hyvä keino herätä joka aamu hyväntuulisena. Vinkkinä muillekkin ;)

Tuosta ruoan vaihdosta vielä. Ässä ei mielestäni ei enää rapsutellut itseään enää niin paljon kuin ennen. Tassujen jyrsintäkin on jäänyt kokonaan. Ässä kuitenkin rapsuttelee mielestäni yhä itseään hieman normaalia enemmän, korviaan varsinkin. Hassuinta tässä onkin se, että Ässän korvalehdet kutiavat. Kun rapsuttelen niitä, Ässä ynisee tyytyväisenä. Ja vielä molemmat korvat, vaikka vain toisessa on hiiva. Eilen sitten ajelin kummankin korvan sisäpinnan, ja se on näyttänyt ainakin toistaiseksi auttavan asiaan. Oikean korvan hiivakin on näyttänyt vihdoin hellittävän pikku hiljaa lääkitsemisen tuloksena :) Pidetään peukkuja..

antiLassien upouudet treeniliivit

Tänään oli Kiikalassa haku-treenit. Ässä meni tosi innokkaasti, joskin keskittymiskyky oli vähän hakusessa, sillä se pyöri alussa kuin väkkärä. Apuvälineiksi minun pitää hankkia leveä normipanta ja isolukkoinen hihna, että saan sen paremmin pidettyä siinä sivussa. Valjaiden lenkki kun kiertyy vaikeasti käden ympärille, ja noutajatalutin on hivenen hankala (ja Ässä onnistuneest melkein hirtti itsensä siihen tänään, niin innoissaan se kiskoi ympäri hakupaikkaa). Isolukkoinen talutin taas sen takia, että nykyisen pieni on todella kettumainen kohmeisille ja joskus myös makkarasta rasvaisille sormille.

Mutta tosiaan, treenit. Ne menivät Ässän suhteen mielestäni ihan hyvin, joskin se keskittymiskyky oli vähän hakusessa. Mutta on hyvä, että intoa riittää! Ässä haki neljä maalimiestä, joista muistaakseni kaksi oli valmiiksi piilossa ja alussa vähän heiluivat ja taputtivat Ässän huomion herättämiseksi. Ne menivät vähän ehkä huonommin, koska keskittyminen oli myös muissa porukan ihmisissä. Kaksi viimeistä sitten menivät piiloon Ässän nähden, jolloin keskittyminen niihin oli Ässälle helpompaa.

Mutta itse otsikkoon: Ässä sai tänään treeniliivit! Tänä iltana niitä pienentelin sopiviksi (ja aikalailla sainkin pienentää!), joten sovituksen ohessa oli helppo napsaista kuvanen Ässästä liivit päällä. Oli kyllä todella helppo sovitella Ässälle liivejä, kun poika on oppinut "seiso" käskyn. Jatkossahan Ässä sitten pitää liivejä vain treeneissä. Kuvassa liivit ovat jo pienennetyt. Kuva on nyt hieman epätarkka, toivottavasti joskus saadaan parempi kuva, vaikkapa ihan käytössäkin!

Ässä hyvin innostuneena uusista treeniliiveistään. (Anna jo se namu, ei tässä loputtomiin jakseta seistä!)

Kävimme treenien jälkeen Kian kaverin Eevan luona, jossa Ässä ja Frida saivat peuhata neljän bordercollien kanssa. Taino Frida siellä lähinnä peuhasi, Ässää kun hieman ujostutti sellainen lauma. Kun menimme sisälle nautiskelemaan teetä, jäi metsäkoira-Frida ulos muiden kanssa riehumaan samalla kun meidän hienostofifisylipuudeliPässi-Ässämme tuli sisälle viihdyttämään ihmisiä ja kerjäämään herkkuja.

Näimmepä myös reissulla lampaita! Harmikseni Ässästä ei kuitenkaan sukeutunut filmien hienoa lammaskoira-Lassieta, vaikka se lampaista taisikin olla hiemankiinnostunut. Enemmän Ässää kuitenkin kiinnosti se, mikä lampaasta tulee ulos.. Frida taas oli hyvinkin kiinnostunut lampaista ja vähällä oli, että se ei hypännyt niiden sekaan aitaukseen. Fridalla taisi kuitenkin olla mielessä enemmän paisti kuin paimennus.

Hae ukko!

Noniin, nyt kun ollaan vihdoin selvitty abiristeilystä niin päästään tännekkin turisemaan (oikeasti olen ollut vain hemmetin laiska). Tänään käytiin taas Rauhalassa Märynummella harjottelemassa ukon etsintää rakennusten sisältä. Myös palomiehillä oli joitain harjoituksia samaan aikaan, mutta hyvin me kaikki sinne mahduimme. Tänään päästiinkin jo itse asiaan, kun viimekerralla Ässä ja Frida olivat menneet niin hienosti ympäriinsä välittämättä liukkaista lattioista tai muista.

Ässälle tehtiin kolme kertaa niin, että hän näki ihmisen menevän piiloon. Ensimmäinen meni Ässältä ihan ohitse, sillä se lähti painelemaan ihan muualle toisten ihmisten luokse. Kiinnitti aluksi liikaa huomiota yläkertaan valmiiksi menevään ukkoon, ja sinne se sitten porhalsi. Seuraavaksi keskittyi minun namipurkkiini, jonka sitten heivasin veks. Toisella kerralla ukko oli käytävän päässä huitomassa ja huitelemassa, ja meni sitten piiloon. Ässä porhalsi sinne, mutta epäröi ja tuli takaisinpäin. Sitten se kuitenkin ihanasti älysi mennä hakemaan ukkoa ja löysikin sen :) Kolmannella kerralla vaikutti tajunneen jutun juonen. Teimme samalla tavalla kuin toisellakin kerralla, ja Ässä porhalsi ukon luokse suoraan välittämättä edes palomiehistä jotka yhtäkkiä ilmestyivät paikalle. Olin niin ylpeä hienosta hoksaavaisesta Ässä-pojasta :) Palomiehet tosin kutsuivat Ässää puudeliksi.. :D

Fridallakin meni aivan todella hyvin ukon haut, ja se tajusi samantien idean. Kaksi ensimmäistä ukkoa menivät Fridan nähden piiloon, mutta kolmas oli jo valmiiksi piilossa. Todella hienosti Frida otti kuitenkin ilmasta vainun ja löysi piiloutuneen ukon porhailtuaan aikansa ympäriinsä. Huimaa edistymistä :)

Eilen oli yleiskoulutuskin, joka meni aivan tajuttoman hyvin! Ässällä on selkeästi keskittymiskyky kasvanut, sillä jaksoi seuraillakkin tosi kauan. Kerran yksi bokseri pomppasi Ässää päin tämän istuessa sivulla, mutta Ässä vain nousi hieman ja katsahti koiraa. Sitten palasi välittömästi istumaan ja katsekontaktiin. Lienee turha sanoa, että tästä Ässä ansaitsi aivan mahdottomat kehut! Tuli todella hyvä mieli eilisestä koulutuksesta. Lisäksi opin, miten opetetaan koiralle sana, jolloin se tietää tekevänsä liikkeen väärin. Olenkin aina miettinyt, mitä teen, kun Ässä joskus menee makaamaan istumisen sijaan. Kyllähän tuolta koulutuksesta oppii mukavia "kikkoja" koiran koulutukseen ;)

Lopuksi taas kuvasia päivän ulkoilureissulta, jolla onnistuin iloisesti hukkaamaan lapasenikin :) Loput kuvat laitan taas omaan albumiinsa, jottei koko blogi tukkeudu kuvista.

Lumiturpa :)

Raunioilla

Noniin, nyt vihdoin Ässästäkin asiaa! Maanantaina kävimme tutustumassa Kian kanssa raunioharjoituksiin Märyssä. Kohteena oli ilmeisesti (?) vanha sairaala, jossa oli paljon vanhaa kamaa. Siellä sitten ripoteltiin pahvilaatikoita yms. ympäri käytäviä, ja ohjaaja käveli talon läpi koiransa kanssa. Koira siis etsi talon eri puolille piiloutuneita ihmisiä. Porukkaa oli ilmeisesti normaalia enemmän, sillä harjoitukset kestivät kuudesta puoli kymmeneen. Pääsin kerran maalimieheksikin, elikkä piiloutumaan koiran etsittäväksi. Viimeiseksi otimme Ässän ja Fridan juoksentelemaan ympäri taloa samalla kun siivoiltiin paikkoja. Näin kakarat tottuivat erilaisiin paikkoihin ja ääniin, sekä liukkaaseen lattiaan. Ässä ei aristellut ollenkaan lattiaa, portaita tai ääniä vaan paineli menemään ihmiseltä toiselle innoissaan. Fridakaan ei aristellut mitään, vaan loikki innoissaan tutustumaan paikkoihin. Jäi hyvä mieli noista treeneistä, vaikka minut yllättikin paha olo ja huimaus hetkeksi kesken kaiken. Onneksi se meni ohi, että pääsin taas seurailemaan muiden etsintöjä :)

Tänään mentiin Kian, Fridan ja Ässän kanssa mettään käppäilemään. Koirat olivat tietysti ihan innoissaan, kun pääsivät riehumaan keskenään. Kaksi tuntia siellä taisikin vierähtää, ja kuvia tuli otettua noin 150. Se onkin sitten eri asia, kuinka moni niistä on esittely kelpoisia ;) Pari parhainta ajattelin laittaa tähän, mutta muiden blogeista mallia ottaen isken varmaankin loput Picasa-verkkoalbumiin omaan albumiinsa, koska niitä tuli niin hirveä määrä. Osa voi olla vähän vähemmän laadukkaita.

Nätti :)

Tältä näyttää turkki nykyään (parempi kuva tässä)

Hölmö lumiturpa

Makkararinki

Kia yhtenä päivänä kysäisi, että kiinnostaisiko minua lähteä hänen kanssa kokeilemaan pelastuskoirien hakua. Ja kyllähän minua kiinnosti! Tänään siis suunnattiin auto kohti Kiskoa, ja päästiin ensimmäisiin reeneihin.

Etukäteen jännitti vähän, mutta hyvinhän se sitten meni, kun porukkakin oli mukavaa. Fridalle ja Ässälle tehtiin makkararinki, että pääsivät opettelemaan, kuinka mukavia ja ihania maalimiehet ovat :) Kummallakin rinki sujui hyvin, molemmat juoksentelivat innoissaan ihmiseltä toiselle. Ässä oikein hytkyi riemusta, kun sille annettiin makkaraa! Sitten seurattiin muiden suorituksia ja opittiin. Oli hienoa katsella, kun koira intoa puhkuen juoksi metsään etsimään ukkoja.

Laji vaikutti hauskalta, joten ollaan menossa uudestaan. Maanantaina ilmeisesti mennään tutustumaan rauniorataan Märyyn. Saas nähdä, kuinka kovin Ässän kanssa innostutaan tästä hommasta :)

Loppuun pari Timon ottamaa kuvaa jäältä (näin vaihteeksi).

Ässä riehuu potkitun lumen perässä.

Nätit oli maisemat :)