Femman ekat viralliset aksakisat

Kisadebyyttimme oli 10.3 Sipoossa JAU:n kisoissa. Näin jälkeenpäin todettuna kisoihin tuli mentyä liian aikaisin, mutta hauskaa oli siitä huolimatta ja oli ihan hyvä (ja opettavainen!) kokemus meille kummallekin. Femman kepit eivät vaan olleet vielä tarpeeksi vahvalla pohjalla ja ottivat kovasti takapakkia möllikisoissa, mikä näkyi myös varsinaisilla kisaradoilla. Muuten Femman meno radalla oli kivan oloista ja sen  kanssa oli kivaa juosta.

Rykäistiin siis heti ensimmäisiin kisoihin kolme rataa: kaksi agirataa ja lopuksi hypäri.

Keinu oli jännä ekalla radalla, se on nyt välillä Femmaa vähän jännitellyt. Keppeihin homma kuitenkin kaatui. Olin itse radalla hämmästynyt, kun Femma ei edes lähtenyt pujottelemaan. Tilanne oli kuitenkin liian vaikea sille: meillä ei ollut vielä riittävää rutiinia ja takana oli epäonnistumisia kepeille ja kisatilanne siihen päälle. Loppuradasta huomaa, että minulla meni pasmat sekaisin, mutta huideltiin rata loppuun kuitenkin.

Ennen toista rataa käytiin lämppäalueella tekemään pari onnistunutta toistoa kepeillä. Päätin, että jos Femma ei lähde pujottelemaan radalla jatkamme radan loppuun normaalisti ilman keppejä.

Tässä Femma lähti niin hienosti pujottelemaan keppejä (vaikkakin väärästä välistä), että uskalsin pyytää siltä uusintasuorituksen kehujen kera, ja sehän teki hienosti! Tältä radalta saatiin -5 pistettä keppivirheestä ja sijoituttiin toisiksi!

Vikalla radalla olin itse jo kohtalaisen väsynyt. Vauhdikas hypäri ei ihan istunut tähän mielentilaan ja olinkin auttamatta myöhässä ohjauksissa, joten hyllytettiin rata ja juostiin siitä suoraan maaliin. Mutta ne kepit(!!) oli nyt tosi hienot, niistä jäi tosi hyvä mieli.

Kisojen jälkeen otettiin treeneissä taas reilusti takapakkia keppien kanssa, että saisin Femmalle takaisin varmasti sen ihanan draivin ja luottamuksen kepeille, mikä näkyy hypäriradallakin. Toistot on pidetty minimissä, epäonnistumisia on vältetty ja kepeiltä on aina saanut jonkun superpalkan, minkä myötä kepit ovat menneet hienosti taas eteenpäin. Haetaan nyt kevään aikana lisää varmuuttaa keppien suoritukseen radalla, jotta päästäisiin kesällä taas kisailemaan.

Tätä kirjoitellessamme ajelemme juuri pohjoisen lomalta kotia kohden. Koirat nauttivat täysin rinnoin mökkielämästä ja Femma pääsi kokeilemaan vetohiihtoakin. Vetohiihto oli sen mielestä aivan superjuttu, tottakai kun täysiä pääsee! Pitkät hankalat automatkat saavat toki miettimään, pitäisikö seuraavalla pohjoisen lomalla harkita Femmalle hoitopaikan hankkimista, vaikka Femma "toipuukin" automatkoista aina onneksi kohtuu vaivattomasti ja nopeasti.

Kuvan nurkasta voi bongata retki-Ässän pienen karhunkierroksen koskinähtävyyttä ihmettelemässä

Hiihtoloma

Kiireiseen kevääseen mahtui myös viikon hiihtoloma pohjoisessa. Vetiseen Vantaaseen verrattuna lunta riitti, eivätkä pakkasetkaan onneksi olleet kovin kovia. Fiksusti meinaan Vantaan ensimmäisinä kurakeleinä trimmailin Ässän takkuuntumaankin päässeen villan aivan alas, joten siitä olikin kiva lähteä pohjoiseen lomailemaan. Onneksi talviloimet on keksitty. Femma ei niitä näin matalilla pakkasilla touhutessaan tarvinnut, joten Ässälle riitti värivalikoimaa.

Pari kertaa Ässä kävi nakunakin ulkoilemassa. 

Lähinnä aika meni omien ulkoiluiden kuten hiihdon ja laskettelun harrastamiseen, mutta kyllä koirienkin kanssa tuli riittämiin tarvottua. Ässä jätti mielellään varsinaiset lumirämpimislenkit väliin, sillä se olisi vain jumittanut itsensä siellä. Femma sen sijaan paineli ihan onnessaan pääasiassa kroolaten ja hyppien puolireiteen ulottuvassa hangessa menemään. Sen lisäksi käytiin jäällä ja teillä lenkkeilemässä Ässälle sopivammassa maastossa.

Mitä lie hajuja..

Automatkat olivat taas Femmalle raskaita. Lyhyet automatkat sujuvat lähinnä hetkellisellä jännityksellä ja stressillä, mutta pitkät ajomatkat ovat eri asia. Onneksi toipuminen on nopeaa, ja Femma nautti hiihtolomaviikosta täysillä. Muuten ei olekaan juuri tarvinnut pitkiä ajomatkoja keväällä tehdä, mikä on ollut kaikkien kannalta mukavaa. Junassa ollaan hieman matkusteltu, ja se on sujunut ihan leppoisasti. Ässähän tietysti nukkui kaikki automatkat, sille matkustaminen on aina ollut parasta.

Muuten kevät on mennyt taas hirmuista vauhtia. Femman kanssa on tehty aksailua ja koiratanssia, ja harkinnassa on koiratanssin möllikisoihin osallistuminen. Koulu tuntuu vievän niin paljon aikaa ja energiaa tällä hetkellä, että väkisinkin harrastelut jäävät hieman taka-alalle. 

Koulun puolesta kävin koirahierontakurssin, jonka avulla toivottavasti osaisin hoitaa Ässän jumituksia entistä paremmin. Ässä on ollut jumitusten suhteen ihan hyvällä mallilla, mutta virtsakidevaivat (struviittikiteet) uusivat pitkästä aikaa. Epäilen syynä olleen ruoan vaihdoksen, mutta seuraillaan tilannetta. Ässä muutti nyt taas Saloon äitiäni viihdyttämään ja joutuu viettämään siellä kesänkin meidän Tampereella ollessamme. Elo yhden koiran kanssa on kyllä helpompaa, mutta ikävöin silti jatkuvasti Ässää.

Femman luonnetesti

Tänään oltiin Femman kanssa Lakeuden tokoilijoiden järjestämässä luonnetestissä Ilmajoella. Paikalla oli melkein koko sisaruskatras, vain yksi puuttui. Femma oli vuorossa viimeisenä ja sai seuraavanlaiset pisteet:

Toimintakyky: +1a, kohtuullinen
Terävyys: +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +1 Pieni
Taisteluhalu: +2a Kohtuullisen pieni
Hermorakenne: +1b Hermostunein pyrkimyksin
Tempperamentti: +1 Erittäin vilkas
Kovuus: +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

+++ Laukausvarma

Eli 142 pistettä kokonaisuudessaan. Osa-alueittain täsmälleen samat pisteet, kuin Ässällä, uskomatonta!

Video jäi nyt suureksi harmikseni uupumaan, kun en muistanut antaa kasvattajalle  kameraani.

Femma oli ihan liekeissä päästyään vihdoin autosta ja tajutessaan pääsevänsä tekemään jotain. Lähinnä sillä oli mielessä viereinen metsä huutavine fasaaneineen, joten menoa, meininkiä ja ääntäkin piisasi alussa. Tuomarit pussattiin asiaankuuluvasti, mutta leikki ei meinannut kiinnostaa vieraiden kanssa. Minun kanssa se intoutui jahtaamaan ja kiskomaan, vaikka herkästi jäikin tuijottelemaan metsään. Lämmittelyn jälkeen repi tuomarinkin kanssa lelua, vaikka ei läheskään samoihin leikkimoodeihin nyt päästy, mitä yleensä kotona/lenkillä/treeneissä. Metsän tuijottelu oli kivempaa.

Rämisevään ja kohti tulevaan kelkkaan ei tainnut edes heti reagoida, mutta siirtyi sitten sivulleni mölyämään. Siinä taisteli, mennen lähemmäs ja kauemmas, joten toimintakykyä ja taistelutahtoa näkyi kyllä. Tuli katsomaan epäilyttävää kelkkaa vasta hetken kuluttua, mutta kannustettuna ja kehuttuna loikki kelkan päällekin. Nopeasti unohtui tämä säikäytys.

Puolustusta testatessa ei reagoinut meitä kohti tulleeseen hyökkääjään, kuin vasta lähellä. Tämä on kuulemma kaupunkilaiskoiralle tyypillistä henkilökohtaisen reviirin ollessa pienempi. Halua puolustaa oli, mutta hyökkääjän ollessa niin lähellä ei kantti enää riittänyt. Perus spanieli siis.

Sen jälkeen oli sateenvarjolla säikäytys, johon Femma reagoikin komealla loikalla. Ei jäänyt kuitenkaan juuri muistelemaan säikäytystä ja meni ohi kävellessä oikein tsekkailemaan paikkaa, että mikäs himskatti se oli. Räminätynnyriä ei tainnut juuri edes säikähtää, ja se mentiinkin heti ilman apuja katsastamaan. Näiden kohtien perusteella tuomarit jopa arpoivat Femman luokittelua hieman pehmeän sijasta kohtalaisen kovaksi, ja Femma taisikin olla pentueen kovimmasta päästä, ellei kovin. Samaa sanottii kyllä jo mh-luonnekuvauksessa.

Pimeän huoneen testissä tsekattiin Femman toimintakykyä vieraassa pimeässä huoneessa eli kuinka nopeasti löytää minut sen perimmästä nurkasta. Tämän Femma suoritti vauhdilla, tuomareiden mukaan oli päivän paras suoritus! Sisään tullessaan jäi vähäksi aikaa pyörimään tuomarien viereen, kunnes nenä nousi ja alkoi hakemaan minua. Sieltä sitten tulikin nopsaan, ei paljon epäilyttänyt rymistellä menemään.

Tämän jälkeen Femma kiinnitettiin ulkona seinään ja jätin koiran yksin. Femman ollessa yksin, lähti tuomari hyökkäämään puskasta, jolloin mitattiin koiran terävyyttä eli herkkyyttä reagoida aggressiivisesti. Yllätyksekseni Femma oli päästellyt haukkumurinaa hyökkääjää kohden, kun kaikki muut sisarukset olivat hiljaa ja yrittivät olla kuin eivät olisi hyökkääjää nähneetkään. Femma siis sai sisaruskatraasta ainoana maininnan terävyydestä.

Lopuksi testattiin laukausten sietoa, ja niissä ei ollut Femman mielestä mitään ihmeellistä.

Siskonsa Ilo ja Femma, kuin kaksi marjaa.

Testi meni mielestäni hyvin Femman osalta, se oli juna- ja automatkoista huolimatta oma itsensä. Eniten yllätyin terävyydestä, sillä terävyyttä en ole sillä arjessa huomannut ollenkaan (toisinkuin Ässällä), eikä sitä siskoillakaan ollut. Myös tuomareiden mainitessa kovuudesta olin hieman yllättynyt, sillä olen aina pitänyt Femmaa pehmeähkönä koirana. Femma ei juuri ottanut testistä paineita, se tuntui melkein kuin vain parantavan loppua kohden.

Tuomareilta tuli kommenttia sen tempperamentistä, että se on paikoin jopa häiritsevän vilkas (ja se olikin sisaruksista selvästi vilkkain). Femma kuitenkin arvosteltiin vain erittäin vilkkaaksi, sillä se osaa kuitenkin ajoittain keskittyäkin, kuten pimeässä huoneessa. Sillä jalat vie, ennenkuin pää edes ehtii ajatella koko asiaa, minkä ansiosta se osittain selvitti osan testistä niin helposti. Vilkkauden myötä kierroksia vain välillä tulee liikaa, eikä pää oikein aina kestä mukana. Tämä näkyy myös vahvasti arjessa, sillä Femma kiihtyy herkästi, jolloin homma menee sähläykseksi ja kiljumiseksi.

Kokonaisuudessa testitulos oli varsin Femman näköinen ja olen tyytyväinen tuloksiin. Siellä näkyi sen ylivilkas sähläävä puoli, mutta myös se, että se ei juurikaan helpolla säiky ja palautuu myös nopeasti. Hyvin tuli eroja siskojen välille ja kaikille saatiin kuvaavat arvostelut sekä hyvät pisteet. Kokonaisuudessaan siis varsin hieno päivä!

ps. pitää tähän loppuun vielä kirjata pari matkustusluontoista asiaa. Femma on nyt junassa matkustellut taas superhienosti. Asiaa auttaa, kun minimoi kaiken kiireen (ja ehkä jopa hidastelee) ja se saa junassa aina puruluu-palkan. Myös junan vähäiset pysähdysmäärät auttavat (eli ei taajamaajuniin!), kun ei tarvitse kokoajan reagoida pysähdyksiin. Omistajan hyvät hermot ja rauhallisuus on kyllä kaiken a ja o tämän kanssa. Myös autossa Femma oli tänään lyhyen pätkän yllättävän rauhallisen näköisesti (mitä sitä nyt näin), kun oli puolikkaan takalootan kokoisessa häkissä rauhallisen siskonsa kanssa. Voiskohan matkustusta auttaa, jos olisi Ässän kanssa samassa häkissä? Tosin Femma ei halua samalla lailla olla ärripurri-Ässän lähellä, kuin ihanan siskonsa. Eli Ilo meille kesähoitoon? ;)

Kevään matkustuspohdinnat

Kevät on ollut taas matkustuspohdintojen aikaa. Koko kevään olen vältellyt automatkustusta Femman kanssa, sillä se edelleen aiheuttaa suurta stressiä ja matkustus on todella ikävää. Muutenkin jatkuva reissaaminen on tuntunut stressaavan Femmaa, vaikka junalla pääasiassa kuljetaankin. Huomasin tämän Femman majailtua kaksi viikkoa Tampereella, sillä se oli paljon tasaisempi ja rennompi kuin normaalisti pelkällä viikonloppuvisiitillä. Ilmeisesti myös junamatkustus stressaa sitä kovasti, vaikka siellä se on usein ainakin näennäisesti rauhallinen, saattaen kuitenkin täristä välillä. Olotila junassa vaihtelee paljon riippuen monesta tekijästä, ja esimerkiksi viimematkan Femma lähinnä istui ja läähätti.

Sanomattakin on selvää, ettei nykyinen elämäntyylini ole Femmalle kovin mukavaa. Nykyisinhän lähes jokainen viikonloppu kuluu Tampereella, kun taas viikot menee Helsingissä. Tunsin olevani umpikujassa, joten haettiin apua ja päädyttiin kasvattajan vinkkaamana David Applebyn vastaanotolle.

Koska viimekesänä sain Femman suhtautumaan itse autoon neutraalisti, oli meidän ongelmana lähinnä varsinainen matkustus. Silloin tein niin, että yritin syötellä Femmaa ajon aikana, joka ei ottanut toimiakseen ollenkaan. Lyhyesti kerrottuna sain Davidilta ohjeeksi palkata Femmaa vasta matkan jälkeen, jolloin matka on seuraus kivaan toimintaan. Aluksi tietysti aloittanemme 1 m ajomatkoista, sillä matkustus on Femmalle todella hirvittävää. Ajomatkoja pidennetään pikkuhiljaa, ja palkan on oltava tietysti jotain todella superia, kuten esim lintujen jahtausta tai vapaana juoksemista.

Tietysti on olemassa myös se mahdollisuus, että koulutus ei onnistukaan. Femman pelko voi olla niin suuri, että parhaimmalla palkallakaan en saa sitä sietämään autoilua. Tämä tulee vaikuttamaan aika merkittävästi mm. omaan työssäkäymiseeni ja asumisjärjestelyihin, sillä en halua altistaa Femmaa enää jatkuvalle reissu-stressille. Jatkuva stressi kun näkyy myös arjen käyttäytmisessä ja sujuvuudessa. Kaikesta huolimatta olen tällä hetkellä erittäin positiivisella mielellä koulutuksen onnistumisen suhteen, sillä Femmalla on suuria intohimon kohteita (metsä, jänikset, linnut, uiminen, agility), mitä voidaan hyödyntää koulutuksessa. Lisäksi tarvittaessa saan Davidilta lisäapuja, jos homma ei etene. Autotreenit aloitetaan taas kesän alkaessa, kun suunnataan kokopäiväisesti Tampereelle asumaan.

Treenien lisäksi saadaan Femmalle todennäköisesti lääkeapua, kuten Cerenia (matkapahoinvointiin, sitäkään ei voi sulkea pois) ja Sileo (ahdistukseen). Myös diazepam oli puheena, mutta sitä tuskin käytetään koulutuksen aikana.

Matkustusstressiä lukuunottamatta meillä on mennyt hienosti. Aksatreenit ovat jääneet luvattoman monta kertaa väliin koulukiireiden ja muiden menojen takia, mutta toisaalta ei ole ainakaan tarvinnut reissata hallille. Kevään aikana ollaan treenattu hillintää ja hallintaa metsässä ja noin yleensä, ja se on tuottanut kivasti tulosta. Hirveä hinku olisi näin kevään tullen mennä ja tehdä ja harrastaa, mutta ehkä sitten joskus, kun autoilu sujuu. Myös kevään näyttelysuunnitelmat peruuntuivat, kun siksi päiväksi sattui pakollinen koulupäivä. Toistaiseksi siis keskitytään vain kotona puuhailuun. Kohta alkaa uimakausi, vaikka Femma on jo "pikkaisen" aloitellut viereisessä meressä ja jorpakoissa aina tilaisuuden tullen.

Pää kolmantena jalkana

Tämä viikko on taas vaihdettu paikkaa ahkeraan ja sama tahti jatkuu.Viikonlopun koirat olivat hoidossa vanhemmillani, missä Femma on salakavalasti alkanut saavuttaa jopa suosikkikoiran asemaa. Super-sylikoiran ominaisuudet ja rauhoittunut hihnakäytös (vaikka työtä vielä piisaakin) ovat parantaneet Femman osakkeita kummasti.

Kulunut viikko on sujunut niin, että jokainen yö on vietetty eri paikassa kuin edellinen. Tämän seurauksena Femma-raukka on saanut istua autossa oikein urakalla, mutta onneksi se tuntuu toipuvan ikävästä matkasta nopeasti. Seuraavat kaksi viikkoa ollaankin sitten autottomia ja kuljetaan julkisilla.

Pää kolmantena jalkana kuvaa myös hyvin Femman menoa metsässä. Irti päästyään se on aina täyttä vauhtia sinkoilemassa ympäriinsä riistaa hakien. Femman vapaanaolon kanssa on saanut paljon tehdä pohdintaa ja kokeiluja, että mikä toimii meillä parhaiten lähellä pysymisen kanssa. Ässän kanssa homma oli hyvin yksinkertaista, kun sillä ei ole mitään motiivia lähteä minnekkään. Rähinäongelmat teettivätkin sitten myöhemmässä vaiheessa töitä enemmän kuin tarpeeksi, mutta ei niistä tässä sen enempää. Tällä hetkellä Femman meno näyttää tältä (tosin hanki aikalailla hidastaa vauhtia) ja olen pääsääntöisesti ihan tyytyväinen Femman lenkkeilyetäisyyteen.

Vähän on toisella fantsua kurvaila metsässä

Meillä lähelläpysymisen harjoittelussa avainasemassa taisi olla oma oivallus Femman lenkkeilymotiiveista. Femmalla on tasan kaksi asiaa päässä metsässä: missä menee Anne ja missä riista. Jos Annea ei tarvitse tarkkailla, on aikaa jäljittää riistaa enemmän. Parhaiten meillä onkin toiminut se, että metsässä ollessa liikutaan mahdollisimman paljon pois poluilta ja muutenkin kulkusuunta vaihtelee sinne ja tänne. Tällöin koira ei ikinä tiedä mihin omistaja kurvaa seuraavaksi ja sitä on vaan pakko seurailla. Pysyy kierroksetkin matalampana, kun ei voi koohottaa täysin reikäpäänä ympäriinsä. Kaikenlaista muutakin on matkan varrella tullut kokeiltua, mutta eipä ole puskassa rämpimisen voittanutta.

Loppuun on tosin sanottava, että Femma on ihanan helppo, mitä tulee koirakohtaamisiin. Se ei yleensä ole juurikaan kiinnostunut vastaantulijoista rähinämielessä eikä leikkimielessä. Asia, jota osaa arvostaa erittäin paljon Ässän rähinöiden ja pöhinöiden jälkeen. Irtokoiratilanteissa se on jopa hyödyllinen, sillä yltiöystävälliset moikkaamaan tulijat lähestyvät mieluummin Femmaa jättäen Ässän rauhaan, mikä on selvästi helpottanut Ässän oloa koirakohtaamisissa.

Videossa esiintyvää maisemaa on jo ikävä. Ihana plussakeli toi loskan ja jään, ja meidän Helsingin lenkkipuistomme on muuttunut hyiseksi uima-altaaksi. Onneksi tänään on lämpimässä sisähallissa aksaa. jei!

Korpeen päin me ajetaan

Muutama kuva parin viikon takaiselta retkeltämme Sipoon korpeen, kun kerrankin päästiin jonnekkin valoisalla kameran kanssa. Retkipaikalle mentiin milläkäs muullakaan kuin autolla.

Kirjoittelin Femman autoilusta pitkän tekstin, mutta se jäi hautumaan ja vanhentumaan blogin perukoille. Jotain päivitystä autoilusta olisi kuitenkin kiva kirjoitella, vaikka oikeastaan sen saralla ei ole mitään hirveän merkittävää mullistusta tapahtunut.

Tällä hetkellä Femma matkustaa takakontissa häkissä, sillä sen pitäminen turvavyövaljaissa ei ole turvallista. Nyt matkustus takakontissa on tuntunut sujuvan kohtuullisen hyvin, joskin Femma ei aina halua mennä sinne itse. Jotain pientä apua on lienee ollut postafen-nimisestä matkapahoinvointilääkkeestä, sillä sen myötä Femman läähätys/kuolaaminen automatkoilla on mielestäni lientynyt. Myös Femman olotila on tuntunut olevan ajomatkan jälkeen parempi, eli se ei ole autosta tullessaan enää niin stressaantunut eikä juo 10 litraa vettä siihen päälle läähätettyään koko matkan.

Olotila autoilun aikana ja jälkeen kuitenkin vaihtelee lääkityksestä huolimatta, enkä oikein tiedä miksi. Varmasti tähän vaikuttaa moni tekijä, kuten miten on ollut stressiä muista asioista lähiaikoina ja esimerkiksi oma stressini. Tai ehkä edellisen ruokailun ajankohta voisi vaikuttaa? Seuraillaan ja ihmetellään. Pääsääntöisesti matkustus tuntuu kuitenkin olevan ihan siedettävää. Harmiksi matkustelua tulee reilusti, joten kestettävä on.

Ikävän automatkustelun vastapainoksi on kerrottava jotain kivaa meidän aksatreeneistä. Keppitreeni Femman kanssa väheni huomattavasti kerrostaloon muuton jälkeen keppien jäädessä toiselle paikkakunnalle. Nyt kuitenkin kahdessa viimetreenissä ollaan tehty useampi onnistunut suoritus neljällä suorassa linjassa olevalla kepillä! Femma sai myös eilen kehuja hyvästä radan lukemisesta ja irtoavuudestaan. Miellyttävä ohjattava se on tällaisen osaamattomammankin käsissä, menee aika hyvin sinne minne pitääkin, vaikka ohjaukset olisi vähän epämääräisempiä. Syksyllä ollaan saatu treenata paljon erilaisia ohjauskuvioita mistä tykkään erityisesti.

Aksan lisäksi voi aina hömpötellä tokoa, temppuja tai muuta supertärkeää. Kuten jugurtti-purkin pitämistä nokassa! Tehtävää tietysti suoritetaan asiaan kuuluvalla vakavuudella, vaikka omistajan pokka ei ihan pitäisikään.

Kirjaanpa tähän loppuun myös, että Femma kävi tänään ensimmäistä kertaa hierottavana. Hyvältä näytti piski eikä löytynyt mitään ihmeempiä. Tasapainoinen, sopusuhtainen ja joustava lihaksisto, hyvät lähtökohdat siis jatkaa harrastuksia kuten ennenkin. Vasemman takajalan lihaksisto oli tosin oikeaa suurempi/kehittyneempi, mutta koska muuten koira oli niin tasapainoin niin eipä siitä tarvinne huolestua.

Muutto Helsinkiin

Muutto suoritettiin melkein kuukausi sitten (hui kun siitä on jo kauan!) ja "uusi elämä" on pyörähtänyt käyntiin täydellä teholla. Taakse jäi kuuden vuoden aikana kodiksi muodostunut Tampere, harrastuspiirit ja kaverit, vaikka jokainen viikonloppu on vietetty siellä osittain töidenkin takia. Tilanne on aika samanlainen, kuin kuusi vuotta sitten Tampereelle muuttaessani: paikat on vieraita, ihmiset on vieraita ja kaikki muukin tuntuu vähän vieraalta. Nyt muutokseen osaa onneksi suhtautua paljon rennommin, kuin silloin aikoinaan. Joten opiskelijaelämä kutsuu jälleen ja unelma-ammatti on taas yhden askeleen lähempänä :)

Pieni opiskelu-apuri

Etukäteen jännitin kovastikin Femman sopeutumista helsinkiläisyyteen. Asuinpaikkamme lähellä ei oikein ole metsää, jossa pieni lintukoira pääsisi juoksentelemaan vapaana ja toteuttamaan itseään. Sen sijaan lenkkimme suuntautuvat puistoihin ja muille viheralueille sekä koirapuistoihin. Rajasaaren koirapuisto oli kiva! Myös reissaamista tulee viikottain junalla sekä bussilla ihan kiitettävästi, joten maisemat vaihtuvat tiuhaan. Pikkulikka osoitti kuitenkin pelkoni turhiksi ja on ollut mahtava kaveri kaiken muutoksen keskellä.

Ei hullumpi koirapuisto (vasempi kuva, Rajasaari), aika omassa rauhassa sai olla. Oikealla Femma turistina.

Autoahan meillä ei tällä hetkellä pääsääntöisesti ole käytössä, joten Femman autotreenit ovat saaneet jäädä. Pieniä automatkoja lähinnä juna-asemalta kotiin minun sylissäni on tullut ja kuinka ollakkaan autopelko on ehkä aavistuksen lientynyt. Lyhyehkö kaupunkinopeuksilla sylissä suoritettu matka ei enää välttämättä aiheuta tärinöitä ja läähättelyitä, vaikka jännittääkin. Täällä päästiin tutustumaan myös raitsikalla ajeluun, mikä oli yhden matkan perusteella Femman mielestä vähintäänkin yhtä kamalaa, kuin motarilla auton kyydissä oleminen. Sen sijaan bussilla ja junalla kulku on ok ja niillähän täällä pääsee oikein näppärästi kulkemaan.

Uusia lenkkeilymaisemia, ei valittamista:

Taustalla luonnonsuojelualue, koirilta pääsy kielletty

Ja mikä parasta, sain napattua meille agilityn ryhmäpaikan bussiyhteyksien varrelta! Ilmoittaudutttiin myös tokoryhmään, jonne kulku onnistuu kävellen ja bussilla. Josko meidän treenikuviotkin saisivat vihdoin eloa uusien tuulien myötä.

Ässä taas on toistaiseksi edelleen majailemassa vanhemmillani. Mikäs sen siellä on ollessa, saa päivittäin juosta metsässä vapaana, olla mukana marjassa ja monessa muussa menossa. Joka päivä minulla on hirmuinen ikävä sitä, mutta sen tuominen tänne tuntuu vaikealta ajatukselta. Onneksi Ässän vointi on ollut ainakin toistaiseksi erinomainen ja hauskaakin sillä näyttää olevan.

Autoilua ja muuta elämää

Elämä pyörii tällä hetkellä aikalailla muissa asioissa, kuin koirissa. Helsinkiin muutto lähestyy, mutta nyt on onneksi kämppä saatu! Vielä on paljon tehtävää ennen muuttoa, joten paljon ei ehdi lepäillä laakereillaan. Koirien suhteen elämä on ollut perusarkea. Ässän kuntoa tarkkaillaan ja Femman kanssa treenaillaan automatkustusta ja hihnakävelyä.

Helsinkiin muuton myötä olen pohtinut kovasti Ässän olinpaikkaa tulevaisuudessa. Sen kunnolle tekee selvästi hyvää kulkea mahdollisimman paljon metsässä vapaana, mikä ei nyt ole toteutunut juurikaan meidän tehdessä lähinnä hihnalenkkejä kaduilla ja puistoissa. Fleksi on paikkaillut tätä puutetta, vaikka välillä ärsyttääkin sen vekottimen kanssa pelaaminen kahden koiran kanssa. Hihnassa kulkiessaan homma menee ikävän helposti peitsaamiseksi, mikä ei tee hyvää sitten ollenkaan. Ässä saakin mennä ainakin muuttomme alkuajoiksi asustamaan äidilleni ja nauttimaan metsälenkkien mahdollisuuksista. Katsotaan miten tilanne siitä kehittyy. 

Metsälenkkeilyä ollaan korvattu useasti uinnilla. Ässähän onkin keksinyt, että ei välillä suostu lenkkeilemään kuin järvelle päin. "Jossen pääse rannalle, niin en lenkkeile". Monesti se saakin tahtonsa läpi, sillä noille koiville uiminen ja rannalla hengaus tekee varmasti parempaa kuin pelkät hihnalenkit. 

Pääsipä Ässä minun koulutusvuoroni jälkeen höntsäilemään koiratanssiakin. Eli käytännössä syömään, tekemään paikkamakuuta, pari pujottelua ja kiertämään esinettä. Tyyppi ihan leiskui päästessään pujottelemaan, kuin ennen vanhaan. Tuli niin hyvä mieli meidän pikkutreeneistä. Mun pieni superkoira.

Femman automatkustus on ottanut ikävästi takapakkia. Vissiin sitä on tullut  edettyä taas liian nopeasti, vaikka se juuri on se pahin virhe, mitä voi tehdä. Rennosti Femma pystyy matkustamaan viiden minuutin matkoja, sitten alkaa jännitys. Eräänä päivänä vähän testailin ja ajeltiin 15 min lenkki sekä pieni pätkä motaria. Matkan pidentyessä se ei enää mene paniikkiin, mikä on työvoitto sekin. Se ei kuitenkaan suostu syömään, läähättää ja on levottoman oloinen. Moottoritien pätkä herätti ensimmäiset paniikin oireet, eli kovat moottoritiemäiset kiihdytykset ja ajonopeus ovat aivan kamalia. Ongelmaksi on myös muodostunut ennen lenkkiä tehtävät autoharjoitukset, sillä silloin likka kerää helposti kierroksia odottaessaan pääsyä jonnekkin kivaan paikkaan. Kierrosten noustessa jännitys tulee pintaan paaaljon herkemmin. Hankalaa. 

Eteneminen harjoituksissa on nyt pohdinnan alla, joten pidetään vähän breikkiä koko hommasta. Muuton yhteydessä jätän auton ainakin aluksi Tampereelle ja Helsingissä tullaan kulkemaan pääasiassa julkisilla, joten pitää miettiä harjoituksia siltäkin kantilta uusiksi.

"Mun uus lempilelu!"

Vaikka auto-ongelma rajoittaakin elämää, ollaan silti vähän aktivoiduttu muun treenaamisen saralla. Hihnalenkkeily on mennyt taas hirveesti eteenpäin mun tsempattuani ja Femmalla on sen myötä selvästi sytyttänyt. Lisäksi sain meille pujottelukepit lainaan takapihalle, joten nyt voidaan tehotreeniä niitä ennen muuttoa, jee! Myös kontaktien kotiopetus on mennyt eteenpäin.

Toko on myös salakavalasti valikoitumassa meidän ohjelmistoon. Sitä on helppo treenata missä vaan, joten ei tarvitse lähteä autoilemaan. Työn alla on sivulletulo sekä paikkamakuun alkeet. Ensiviikon keskiviikkona mennään ihmettelemään Tappien tokon alkeiskurssille.

Kovasti toivoisin, että pk-seudullakin päästäisiin jonnekkin treenaamaan edes jotain. Ehkä sekin ajallaan sutviutuu, ainakin bussilla on siellä mahdollista päästä jonnekkin järkeviin paikkoihin, joten autottomuus ei katkaise kaikkia treeniaikeita. Olen ihan pihalla siellä olevista treenimahdollisuuksista, mutta selvitystyöt ovat käynnissä. Agilitypaikan saaminen talveksi lienee ainakin lähes mahdotonta, mutta yrittänyttä ei laiteta.