Super-Ässä

Ässä on edelleen viettänyt tyytyväisenä "eläkepäiviään" vanhemmillani. Kuuleman mukaan päiviin on kuulunut paljon marjareissuja ja muutakin metsässä menoa. Välillä on vietetty rennompia lepopäiviä isän kanssa äitini potiessa työkiireitä. Lähes päivittäin saan siitä kuvia metsämaisemissa lenkkeillessä ja säkkituolissa rötköttäessä. Viikonloppuna käytiin Femman kanssa visiitillä katsomassa, miltä arki näyttää entisen polvivaivaisen ja nykyisen ilmeisesti innokkaan metsäreissarin kanssa.

Vanhemmilleni saapuessani kävin heti ensimmäisenä Ässän läpi hieroen ja kokeillen venytysten sujuvuutta. Välillä pitkienkin metsälenkkien takia pelkäsin sen olevan salaa aivan jökkiytynyt. Yllättäen venyttelyt sujuivat suhteellisen hyvin ja Ässä muutenkin oli iloisen ja pirteän oloinen. Olen potenut välillä huonoa omaatuntoa, kun en ole jatkuvasti seuraamassa Ässän vointia ja venyttelemässä ja hieroskelemassa sitä. Oli huojentavaa huomata, että kyllä ne muutkin osaa (kiitos Äiti!) ja Ässä oli ihanan hyvässä kunnossa.

Viikonlopun aikana testailtiin Ässän kuntoa mm. kolmen tunnin marjareissulla suolla. Upottava maasto oli raskas ja kaiken lisäksi siellä oli vielä vähän märkää ja vilpoistakin. No, ainakin marjastuksessa Ässä sai liikkua juuri niin paljon kuin sitä huvitti, ja kyllähän se liikkuikin pitäen tuttuun tapaan huolta, etteivät lauman jäsenet eksy toisistaan. En lähtisi sitä roudaamaan tuollaisille reissuille mitenkään säännöllisesti ja meilläkin reissun aika triplaantui aiotusta (hups), mutta illan kankeutta lukuunottamatta Ässä selvisi reissusta hienosti. Enpä olisi puoltakaan vuotta sitten uskonut, että tällainen olisi vielä mahdollista! Hieno pieni Super-Ässä.

Saloon kotiuduttuani sain kuitenkin muistella, millaista onkaan elellä Ässän kanssa, kun eläinlääkärikäyntejä tulee vähintään parin kuukauden välein. Femman kanssa ei ole pahemmin tarvinnut lääkärissä rampata (kopkop), joten ei ole moisesta huvista tarvinnut hetkeen nautiskella. Onneksi kyseessä oli ilmeisesti "vain" roska silmässä ja Ässä sai mukaansa silmätippakuurin. Helpolla selvittiin.

Femmalle oli pieni järkytys jakaa omistajansa taas toisen kanssa. Kuin huomaamatta se pieni hölmöläinen onkin hitsautunut entisestään minuun kiinni Helsingissä keskenämme asuessamme. Onneksi ovat sen verran helppoja spanielimaisia myötäeläjiä, ettei jakamisen vaikeudesta tarvinnut edes keskustella. Femma tyytyikin seuraamaan hellittelyhetkiä vierestä niiin surkeana, vaikka sai toki myös osansa. Reissu siis sujui hyvin ja Ässä oli riemuissaan Femmaseurasta ja lisärapsuista, ja Femma puolestaan pitkistä metsäretkistä.

Kesäpäiviä syksyä odotellessa

Viimepostauksen jälkeen lähtivät Femman autoharkat erittäin mukavasti käyntiin. Päästiin kuin päästiinkin etenemään nyt viimekertaa huomattavasti nopeammin, sillä ensimmäisen rauhoittumis/syönti-harjoituksen päätteeksi Femma taas muisti homman jujun. Tänään jo ajeltiin autolla pihan ympäri Femman mutustaessa sian saparoa, jonka jälkeen rauhoituttiin autoon nukkumaan. Helteet ovat rajoittaneet harjoittelua auton kuumentuessa nopeasti pätsiksi, mutta en valita. Lämpö on vaihteeksi ihan mukava asia!

Helteiden myötä lenkkien on pakko keskittyä vesistöjen lähettyville. Onneksi sellainen sijaitsee vieressä, kun autokin on nyt poissa pelistä. Siinä Femma tosin saa tyytyä fleksissä uiskenteluun, sillä vieressä sijaitsee yltiömäisen houkutteleva lintuja pursuava metsä, yleinen uimaranta ja kävelytiet. Ässä on saanut mennä vapaammin, se keskittyy mieluiten uintihommiin. Muutenkin Femma on pysynyt visusti hihnassa nyt pahimpana poikasaikana, sillä täällä on aivan järjettömästi jos jonkinlaista siivekästä vipeltäjää. Hyvä syy odotella syksyä..

Salossa tuli taas napsittua kuvia koirien rellestäessä isommalla pihalla. Yhteiskuviakin yritettiin, mutta kahden eloisan koiran ja yhden hankalasti kuvattavan ihmisten naaman yhdistelmä oli liian hankala pala. Asiaa ei auttanut minne sattuun sihtaileva kuvaaja, joten keskitytään sitten koirien kuviin. Onhan ne nyt muutenkin kuvauksellisempia.

Seisotuskuviakin otettiin, Femman karvankasvatusprojekti etenee kivasti. Mahakarvat ei ton enempää kasva, no can do. Jalkakarvoihin saadaan ehkä ajan kanssa vielä lisäpuuhkaa. Tuli mitä tuli, niin syksyllä varmaan uskaltaudutaan näyttelyyn! Ässän seisotuskuvat olivat hirveitä sen kököttäessä takajalat kippurassa (kuten ylemmästä kuvasta näkee). Vaan sellaista se tuppaa todellisuudessakin olemaan, ei vaan pysty tuolla luustolla parempaan. Syksylle oli myös suunnitteilla Femmalle siskoineen mh-luonnnekuvausta, odotan mielenkiinnolla.

Yritin ottaa Ässästä kuvaa kukkasten kanssa, niin eikös neiti Linssilude parkkeeranut paikalle megalomaanisen kielensä kanssa.

Syksystä puheen ollen, se tuleekin olemaan meille suurta muutosten aikaa. Muutan meinaan koirien kanssa Helsinkiin! (tai jonnekkin sinne seudulle, kaikki se on mulle Helsinkiä :D) Kaiken lisäksi pieni laumamme tilapäisesti hajoaa miekkoseni jäädessä tänne suorittamaan viimeisiä opintojaan. Jännittäviä aikoja elellään.

Onko toivolla vielä sijaa?

Niin Ässä palasi kotiin. Rakas pieni spanieli, tuoden murheet mukanaan. Äidin kanssa puhelimessa jutellessa olin ollut kovin huolestunut Ässän voinnista ja Ässän tullessa kotiin ihan järkytyin sen kävelytyylistä. Kun on katsellut kaksi viikkoa vaivattomasti liikkuvaa Femmaa, näytti Ässän liikkuminen kurjalta ja vaivalloiseltakin välillä. Muutamia kertoja se on ontunutkin, eikä kipulääkettä voi vähentää ollenkaan. Ässä myös välillä nyppii kupeitaan ja tuijottelee takapäätään, eli ilmeisesti sieltä tulee kipua. Tilanne tuntuu aika huonolta.

Eilen käytiin fyssarilla, joka kommentoi muun muassa tällaista:

"Ässä kulkee edelleen takaselkä pyöreänä. Takajalat ovat ulospäin kiertyneet. Tunnustellessa Ässä aristaa molemmin puolin reisilihaksia, tilanne kuitenkin selkeästi parempi aikaisempan nähden. Lonkankoukistajat ovat molemmin puolin selkeästi kipeät. Hauisten jännealueet aristavat molemmin puolin. Hauikset venyvät molemmin puolin hyvin, pieni kiristys lopussa. Rintarangan keski- ja loppuosassa on kipua, samoin lannerangan nikamat ovat aristavat. Lannerangan nikamat ovat jäykät ja täyteen ojennukseen selän suoristus ei onnistu. Oikea takajalka venyy hyvin taakse, vasen hieman huonommin, liikkuvuus on lisääntynyt molemmissa takajaloissa. Molemmat polvet taipuvat hyvin koukkuun eikä Ässä aristele polvia. Kummassakaan takajalassa ei havaita hermokireyttä ja takareidet venyvät normaalisti. Myös etureidet venyvät hyvin."

Ongelmat siis tuntuvat keskittyvän lonkkien alueelle ja takaselkään. Ässän selkää mobilisoitiin ja mikäli se nyt parantaa liikkumista mennään kahden viikon päästä uudestaan. Vielä en osaa sanoa, onko auttanut (eli vielä en ole huomannut merkittävää parannusta). Jos mobilisointi auttaa, sen avulla Ässä saatetaan vielä saada johonkin kuntoon. Muussa tapauksessa fyssarista ei ole meille enää hyötyä. Mennään varmaan joka tapauksessa kahden viikon päästä vielä fyssarille, sillä en osaa vielä luovuttaa. Varasin kuitenkin ajan jo ortopedin kontrolliin, siellä otetaan sitten selkä- ja lonkkakuvia ja ihmetellään tilannetta. Ajan sai kuitenkin vasta syyskuun alkuun, eli sinne asti pitäisi sinnitellä.

Tilanne vaan näyttää väjäämättä siltä, että vaihtoehdot alkavat olla vähissä. Jos Ässän oloa ei voi fysioterapialla parantaa, sitä tuskin voi parantaa millään muullakaan. Tilanne on jatkunut niin pitkään samana. Ortopedin tutkimus ehkä kertoo syyn oireisiin, mutta en odota saavani sieltä mitään keinoja parantaa rikkinäistä koiraa. Leikkauksilla en enää lähde Ässää rääkkäämään eikä se voi loputtomiin sinnitellä kipulääkkeillä vajaavaista elämää. Eikä sen tarvitsekkaan.

Mutta ei jotain huonoa, ettei vähän hyvääkin. Ässä sai nyt fyssariltakin hyväksynnän ulkoilla vapaana, kunhan liikkuminen ei mene laukkailuksi ja riehumiseksi (selkä ei tykkää). Eilen tehtiin kahdestaan ihana 20 minuutin lenkki ja Ässä nautti niiin paljon. Se mokoma jopa karkasi järveen, vaikka fyssari on nyt käskenyt rajoittaa uimisen max 3 kert. per viikko. Vaan eipä kai pieni kastautuminen pahaa tee. Loppupäivän kyttäsinkin koiraa liikarasituksen havannoimiseksi, mutta Ässä ei oireillut lenkin jälkeen. Syyskuuhun asti siis vapaana lenkkeilyä, ravaamista, uimista, jumppaliikkeitä ja venyttelyitä. Sitten katsotaan kortit.

ps. Tähän loppuun vielä toinen suru-uutinen. Meidän ihana marsukolmikko on nyt muuttanut uuteen  kotiin. Keväällä jo olin tätä raskasta päätöstä tekemässä, mutta nyt sen vasta toteutin. Tällä hetkellä koirat vievät sen verran aikaa ja energiaa, että päätös muotoutui lopulta kuin itsestään. Onneksi pääsivätkin hyvään kotiin ja vielä lähistölle, eli mahdollisesti saan kolmikon joskus hoitoonkin. Tällä hetkellä helpottaa kovasti, kun on yksi asia vähemmän murehdittavana.

Hellevaroitus

Ässä ja kesäturkki

Helteet senkuin jatkuvat, joten uiminen on kuulunut lähes päivittäin ohjelmaan. Femman ruokahalu on huonompi kuin aikoihin, onneksi sentään namit pääsääntöisesti kelpaavat lenkillä. Ässä taas on viettänyt hellelomaansa nyt vanhemmillani makoillen pimeässä kylmässä vessassa ja uiden. Tampereelle se palaa viikonloppuna (vihdoinkin!). Kuntoutuminen sujuu kohtalaisen hyvin, vaikka Ässä ei ehkä helteidenkään takia ole ollut nyt kovin innokas lenkkeilemään. Uiminen kuitenkin maittaa aina, jopa liiankin kanssa. Sehän on kesässä parasta!

Kuten yläkuvasta näkee, seisoma-asento on sillä vähän hutera. Kintereet kääntyvät sisäänpäin, polvet ulospäin ja alaselkä menee vähän köyryyn. Vielä ei siis kroppa toimi kuten pitäisi ja selkä kipeytyy herkästi. Tässä kuvassa seisominen on kuitenkin aika hyvässä jamassa, väsähdettyään Ässä menee joskus ihan köyryyn jalkojen harottaessa sammakkona. Kipulääkettä ollaan nyt useaan otteeseen yritetty vähentää huonoin tuloksin - Ässän liikkumishalu vähenee kipulääkkeen myötä. Joku paikka sillä siis ilmeisesti on kipeä, liekö sitten selkä? Ensiviikolla on fyssariaika, ehkä sen jälkeen ollaan viisaampia.

 

 

Kesän ikävämmät puolet. Ässästä on löytynyt kesänä vain yksi punkki, tämä möhkäle. Sen myötä ajelin turkin alas, on taas helpompi tarkkailla näitä ällöytyksiä.

Ässän ollessa pitkällä kesälomallaan olen saanut keskittyä rauhassa Femman kanssa puuhailuun ja opetukseen. Itsellänikin on todella paljon opittavaa ja välillä tuntuu, että tämä meidän "Femma vapaaksi" projekti ei etene sitten ollenkaan. Se on edelleen aivan yhtä hullu lintujensa perään ja tekee kaikkensa niiden jäljittämiseen käyden kaiken tieheikön tarkasti pyörien läpi hajuja etsien. Pitkä tämä tie epäilemättä onkin, mutta ainakin hallittavuus on jo parantunut. Katsotaan muuttuuko tilanne teini-iän iskiessä kuvioihin. Aiemmin en ole käyttänyt vastaehdollistamista lintuihin kuin aluksi, mutta nyt ajattelin ottaa senkin työkalun kunnolla käyttöön. Ehkä mulla vielä jonain päivänä on vapaana hienosti ulkoileva ja metsästysharjoituksissa hallinnassa pysyvä spanielineiti. Ehkä. Parin viikon päästä mennäänkin taas metsästyskoulutukseen saamaan oppia.

Toistaiseksi ulkoillaan siis vielä 15 m liinassa vältellen pusikkoisimpia alueita (pitkä liina + pusikkoa rakastava siksak-spanieli = palaneet hermot), mutta on sitä jo uidessa voinut pitää vähän vapaana. Silloin täytyy tietysti itse olla hyvin tarkkana ja valita paikka tarkoin, mutta eipä tätä saukkoa pahemmin veteen tarvitse houkutella.

Femman siro saukkopää ja Ässän komea turpavärkki.

Kesäloma - Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

 
Pienoinen kesälomani alkoi, joten suunnitelmissa oli suunnata Mikkeliin mökkeilemään. Rauhallista lomailua kalastuksen, uimisen ja saunomisen parissa siis. Vauhtikaksikko Femma ja Ässä pitivät kuitenkin huolta siitä, että lomailukaan ei pääse muuttumaan liian lupsakaksi löysäilyksi.

Ässä oli ollut äidilläni hoidossa pari päivää ja heidän noutaessa meitä alkoi sirkus Spanieli pyöriä välittömästi käyttäessäni koiria pissillä. Ässä oli virtaa täynnä, oltiinhan nyt reissuun lähdössä ja Femma kaahotti mukana pentumaisen innostuneena toisen tohinasta. Autossa kuitenkin rauhoituttiin nätisti nukkumaan, mitä nyt Femma aiheutti pienen vaaratilanteen karatessaan etupenkin ali ajajan polkimiin. Notkean nopea pieni saukko-eläin, joka ihan syystäkin matkustaa yleensä takakontin häkissä.

 Saukko-eläin

Perille päästyämme Ässä oli ihan riemuissaan, sehän tunnisti paikan heti. Aina ennen se on mökillä saanut posottaa vapaana aamusta iltaan remuten ja uiden, joten kovasti sai pidellä menohaluista spanielia. Femma oli ihmeissään mestoista, mutta sekin sai viettää aikaansa hihnassa pikkulintujen takia. Tarkoitus oli pitää Ässää koko reissu hihnassa, mutta niin vaan se jo ensimmäisenä iltana livahti ovesta käyden alhaalla omatoimisesti uimassa ja rellestämässä. Eikä kukaan osannut sitä edes heti kaivata, kunnes se käveli tyytyväisenä äitiä vastaan hänen mennessään saunalle. Mokoma hulttio-spanieli.

Ässä nautiskelee

Hihnat lensivät aika nopeasti naulakkoon, sillä uimisen ja saunomisen lomassa riemuitsevaa Ässää oli hankala hihnassa fiksusti pitää. Femmakin sai nauttia rannalla valvotusta vapaudesta, sillä uiminen vei siltä mielenkiinnon lintujen etsintään eikä niitä rannassa näkynytkään. Hieman kauhulla katselin Ässän menoa, sillä se ei osannut aina jarrutella. Välipäiviäkin pidettiin uimisesta, vaikka Ässä taidokkaasti oppi karkailemaan koiriin tottumattomien avatessa ovea. Kaikesta tästä rellestämisestä huolimatta Ässä pysyi yllättävän hyvässä kunnossa, vasta viimeisenä päivänä huomasin sen selän lihasten kipeytyneen. Paraneminen alkaa siis olla todella hyvässä mallissa! Vielä kuitenkin otetaan rauhallisemmin, vaikka mökillä se ei oikein Ässältä onnistunutkaan.

Aina pitää vedestä tuoda jotain tuliaisia

Femma mokoma kävi pöllimässä kepin Ässältä

Mökkeilyyn kuuluu myös olennaisesti kalastaminen. Työnjako oli selvä: veli kalastaa, minä ohjaan venettä ja koirat seuraavat tarkkana mitä tapahtuu. Femma osasi hienosti olla ensikertalaisena veneessä ja rauhoittua sinne seurailemaan maisemia. Ässästä ei voi sanoa aivan samaa, sillä se on kehittänyt jonkinlaisen maanisen ihastuksen veneen peräpotkuria kohtaan. Liplattavia aaltoja on vaan aivan pakko pyydystää! Tästä seurauksena eräällä venereissulla Ässä pissi suoraan veneeseen, kun menomatkalla tuli estelyistä huolimatta ahmittua liikaa aaltoja.

Reipas pikku-veneilijä

Saaressa käydessä piti vähän pulahtaa

 Saalista tuli monenlaista

Jopa kaloista oli näköhavaintoja, yksi pääsi pannulle asti. Tämä kaveri tosin karkasi koukusta.

Olen kyllä todella onnellinen, että Femma vaikuttaa olevan Ässää rauhoittumiskykyisempi ja jotenkin ehkä järkevämpi. Esimerkiksi veneeseen rauhottuminen oli sille helpompaa, kun taas Ässä joko pyydystää aaltoja, ramppaa tai piipittää omatoimisen rauhoittumisen ollessa sille vaikeampaa. Myös saunassa hengailu tai pukuhuoneessa odottaminen tapahtui Femmalta hiljaa ja nätisti Ässän piipittäessä tai sählätessä. Ylipäätään paikallaan oleminen on Ässälle aika kauhistus. Tietysti Femmallakin on virtaa aivan riittämiin ja sekin on vikkelä puuhissaan, mutta kaksi Ässän kaltaista super-sähläriä olisi ehkä liikaa.

Loppuloma kuluukin sitten Salo-cityssä koko eläintarhan voimin. Eli marsut ja Kille pääsevät myös mukaan nauttimaan kesästä.

Hei beibi lähdetään uimaan!

 "Siis mulla on ollu ihan PARAS viikonloppu!"

Kesä tuli vihdoin, joten suunnattiin koirien kanssa taas Saloilemaan. Lauantaina oli luvassa mökkeilyä, jonne myös Ässä pääsi mukaan oltuaan nyt taas vähän paremmassa kunnossa. Ja vähänkö tyyppi olikin innoissaan! Jonkin verran Ässä sai jolkotella vapaana, vaikka vauhdin kasvaessa tai paussien unohtuessa joutuikin pitkään hihnaan. Myös Femma oleili pihamaalla lintujen takia hihnassa, sillä se on nyt tehotreenissä hallinnan parantamiseksi, jotta saataisiin tuo lintujen jahtaus kuriin (tästä pitäisikin kirjoitella joskus lisää). Roope-collie oli myös menossa mukana Femman ihannoitavana ja nauttimassa vanhuudenpäivien auringonotosta.

Roope-pappa pari vuotta sitten

Femma tähyää keppejä

Mökkitunnelman mukaisesti koirat pääsivät myös rannalle ja Femmahan pisti heti kunnolla uimasille, vaikka aiemmin on vain kahlaillut. En ollut varma saisiko Ässä vielä uida, mutta ravaamisen ollessa sallittua järkeilin pienen uinnin olevan harmitonta. Ja taas mulla oli maailman onnellisin spanieli, sillä Ässä ei ole tänä kesänä saanut uida vielä kertaakaan. Tyyppi veti pari rauhallista kierrosta kuin kuntouimari konsanaan palaten rannalle aina pienelle paussille. Eli varsin fiksusti osasi itse hallita jaksamistaan. Harmitti tosissaan, kun kamera oli unohtunut matkasta.

Reissun parasta antia olikin se, että Ässä ei ollut epäilyksistäni ja peloistani huolimatta seuraavana päivänä ollenkaan kipeän oloinen! Saattoipa pieni uinti ja hengailu tehdä peräti hyvää ja olipa Ässä onnellisemman näköinen kuin aikoihin koisiessaa lauantai-illalla mökkeilystä väsähtäneenä.

 "No olisin voinu uida enemmänkin"

Sunnuntaina Ässä vietti lepopäivää, mutta Femmalla riitti ohjelmaa. Aamuksi saatiin kylään taas pieni valkoinen paimenkoira Jinna, joka oli kasvanut taas kovasti.Pikkulikoilla oli taas aikamoista menoa ja meininkiä.

 "Kukkuu! Mäpäs oon täällä jemmassa!" "Suuri vaaniva paimenpeto lähestyy... Hyökkää..!"

"Siis MULLA on kyllä isommat hampaat kuin SULLA!"

"Mut MUN hampaat pureekin SUN hampaita!"

"No on sulla ihan hienot hampaat"

"Mut mä oonkin söpömpi"      "...etpäs!"

Painitouhotuksen jälkeen siirryttiin rannalle koko köörillä uiskentelemaan. Femma oli taas omassa elementissään, mutta Jinnaa vähän epäilytti moinen touhu.

"Siis kato, mä oon aika pätevä, löysin tuolt tälläsii!"

"Ei kuule paljon kiinnosta"

"No tulisit kokeilee, vois sopii sullekkin?"  "Phyh, ihan urpojen hommaa!"

"Juokseminen on paljon kivempaa!"

"Vaikka mikäs tässä istuskella.. Mut hei apua, mamma lähtee tonne syvälle järveen!"

 "Yhyy, roiskuu naamaan!"

 "Äkkii pois!"

"prrr!"

"Tästä saatte, kun pakotitte mut uimaan! Mutapaimenkoira!"

"Mites nyt suu pannaan?"

"Vaikka voishan sitä mennä koittaa uudestaan"