Sieniä sateella

Mun on pitänyt kauan kirjoitella treenikuulumisia oikein pidemmän kaavan mukaan, mutta ei ole oikein kirjoitusinspis iskenyt. Oon vähän huono kirjoittelemaan tarkkoja kertomuksia treeneistä, enemmän on tullut kerrottua yleismaalisesti asioita ja sitten ehkäpä pohdin onnistumiset ja epäonnistumiset. Nyt kävimme Ässän kanssa juuri kolmen kerran sienikurssin Jirka Vierimaan kouluttamalla Tappien kautta, josta riittäisi kerrottavaa vaikka kuinka. Ehkäpä kuitenkin tyydyn tarinoimaan taas yleisemmällä tasolla fiiliksiä ja sensellaisia, kuvituksena toimii perjantaiselta sienireissulta napsitut kuvaset.

Meillä oli siis Ässän kanssa 3 x 3h hajuerottelu-kurssi, jossa Ässän opeteltavana hajuna oli kanttarellit (piti ensin ottaa suppilovahveroita, mutta omasta kaapista ne oli loppu eikä kaupassakaan ollut). Hajua opeteltiin purkkien avulla, jolloin sientä laitettiin purkkiin ja palkattiin hajun haistamisesta. Purkki piti hajun kätevästi "koossa" ja selkeytti palkattavan hajun. Ässän tapauksessa esti myös sienten syönnin.. Kun haju oli opetettu haistamaan purkista, siirrettiin purkki hiljalleen maahan ja häivytettiin käsi. Sitten opetettiin ilmaisu (meillä maahanmeno), ja vahvistettiin sitä. Tämän jälkeen ilmaisu liitettiin purkin haistamiseen, kunnes siitä tuli automaattinen toiminto. Kun tämä oli kunnossa, pystyttiin purkin välimatkaa kasvattamaan, ja lopulta piilottamaan purkki/ottamaan haju purkista pois ja piilottamaan se jonnekkin.

Ässä tajusi perusidean aika nopeasti ja jaksoi yllättävän hyvin jokaisen kerran, vaikka kolme tuntia olikin todella pitkä aika jaksaa. Meillä ongelmakohdaksi muodostui ilmaisu, jota sitten treenattiin mahdollisimman paljon. Lopulta se tuntui menevän aika hyvin Ässälle jakeluun, mutta sitten se kekkasi kieritellä/lipoa kielellä niitä herkullisia sieniä sieltä purkista ulos.. Toi vähän yllätyselementtejä siihen treenailuun, kun sienihullun salamana toimivan nälkäisen spanielin päästi irti purkkia hakemaan. Niinpä pitää treenailla entistä enemmän sitä ilmaisua, jotta se olisi ainoa asia, joka purkille mennessä tulisi mieleen.. Uutta  jännitystä treenailuun tuo purkin poisto ja pelkän sienen etsintä. Siinä onkin meillä sitten työsarkaa, pääsenpä testailemaan omia refleksejä tuon koiran palkkauksessa.. Sienten etsinnässä ei missään vaiheessa ollut ongelmaa, sehän oli kuin ruoan etsintää kotona! Ainakin Ässän mielestä. Ja eihän etsintä muutenkaan sille uutta ole, kun ihmisetsintää on tehty ja tosiaan sitä namien piilotusta. Muutenkin tuo koira elää nenällään, niin ei siinä paljoa tarvinnut houkutella sientä etsimään.

Perjantaina Ässä oli suureksi avuksi sienimetsällä, sillä enhän mä niitä kaikkia suppilovahveroita olisi muuten mitenkään löytänyt. Niiden etsimisen se on ihan itse opetellut, ja pienellä kehulla tekee hommaa innokkaasti. Ainoa haittapuoli on tosiaan se sienten syönti.. Sienikurssilta saatiin vinkkiä, että mun pitäisi aina koiraa nopeampana olla käskemässä sitä maahan, kun se pääsee sienille. Ässän toimintasäde on kuitenkin sen verran suuri, etten aina ole vieressä seuraamassa sienien löytymistä. Ja se on sitten menoa.. Lisäksi syöminen on paljon paljon mukavempaa, kuin joku maahanmeno märässä sammalistossa. Puhumattakaan mun hitaista reflekseistä, sillä usein Ässä on jo hotkaissut sienistä lakit mun vasta huomatessani suppikset.

 Sienet saa kyytiä

 

Pieni sananen myös muista harrasteluista. Tanssihommelit on jääneet nyt kokonaan pois, odottelen tanssikurssin alkamista 15.10. Siihen asti saa tanssihommelit olla tauolla, vaikka temppuja tuleekin huvikseen tehtyä välillä. Nyt meinaan tahkotaan tokoa! Sienikurssin vetäjältä sain oikein päteviä vinkkejä meidän seuruun parantamiseen, ja nyt aion ottaa ne ehdottomaan tehokäyttöön. Myöskin paikkamakuu kaipaa suurta treeniä, sillä se menee välillä ihan puihin. Työsarkaa siis riittää edelleen, katsotaan päästäänkö puusta pitkälle.

Lopuksi on pakko äristä vielä tästä bloggerista. Ihmeellistä kenkkuilua on ollut havaittavissa, sillä välillä tämä on heittänyt mun blogin otsikon ihan vääränlaiseksi itsestään ja muuta mukavaa. Lisäksi laittamani kuvat näyttävät blogissa epätarkemmilta, mitä ne ovat avatessa! Ihan ihmeellistä, en ole tämmöistä aiemmin huomannut.. Vaihtamassa en ole, sillä täällä on kaikki vanhat kuvat ja tekstit, mutta vähän pistää ärsyttämään. Tulipa tosin taas rukattua blogin ulkoasua ärsytyksestä johtuen, että jotain hyvääkin.

Syön ja liikun

Ässä on ollut nyt puolitoista viikkoa fyssarin neuvomalla liikuntakuurilla ja jumppaliikkeet sujuvat jo ihan mukavasti. Vatsalihasliikkeitä varten ostin Ikean-reissullamme lapsille tarkoitetun korokkeen, mutta en saanut Ässää nousemaan kokonaan sen päälle. Niimpä olen nyt toteuttanut vatsaliikkeen metsässä käskyttämällä Ässää milloin millekkin kapealle korokkeelle: kiville, kannoille, kaatuneille puille.. Tämän sorttisia jumppaliikkeitä onkin mukava tehdä ulkona lenkin ohessa. Myöskin peruutusharjoitukset voisi suorittaa ulkona.

Vatsalihasharjoituksia puun päällä   

Ravilenkit ovat alkaneet yllättävän mukavasti, sillä tällä viikolla Ässä on käynyt jo kolmella juoksulenkillä. Nautin jopa itsekkin juoksulenkeistä, kun juoksuaika ei ole vielä turhan pitkä ja vauhtikin pysyy Ässän ansiosta pakosti tarpeeksi hitaana. Minulla on paha tapa rääkätä itseäni juoksulenkeillä heti liiaksi, jolloin olen juoksun jälkeen hirveän väsyksissä ja lonkka kipeänä. Ehkä nämä juoksulenkit eivät olekkaan niin inhottavia, kun muistaa siinäkin kohtuuden. Myös puskalenkeillä on ollut mukava käydä, ja usein niiltä reissuilta löytyy myös sieniä. Niinpä meillä on nyt syöty paljon sieniä keitoissa ja kastikkeissa.

Tarvittaessa puhdas kakkapussi toimii hyvin sienenkeruussa

Hieroskelin yhtenä iltana Ässän alaselän lihaksia, jota se ei hirveästi arvostanut. Vähän vaikutti siltä, että alaselässä olisi jotain kireyttä, joten olen nyt hoidellut sitä kauratyynyllä ja bot-loimella. Itse en oikein erota tunnustellessa jäykkiä lihaksia ja hieroakkaan en hyvin osaa, joten oletus perustuu täysin Ässän reaktioon. En ole muutenkaan selkää pahemmin hieronut, lähinnä rapsutellut ja hieroskellut, jos siitä olisi jotain apua. Välillä Ässä myös näyttää seisovan sammakkomaisesti ja istuu toisella lonkalla.. Toivon suuresti, ettei selkään kehittyisi taas ikäviä jumeja.
 

Kirjoittelin aiemmin miten Ässällä oli maha usein kovalla. Nyt luumäärää on vähennetty ja luiksi valittu vain sian kylkiluita ja kanan siipiä, joilla ongelmat ovat pysyneet kokonaan poissa. Pikkuhiljaa kokeilun myötä etsiskelen Ässän mahan rajoja, mitkä luut ja määrät saavat mahan kovalle. Muutin myös Ässän ruokintaysteemejä entistä helpommaksi. Ennen lajittelin jokaisen aterian kasvis- ja lihamössöineen muovirasioihin pakkaseen, mutta siinä oli turhan paljon hommaa tiskin määrästä puhumattakaan. Nykyisin sulatan pötkön kerrallaan jääkaapissa ja syöttelen suoraan pois. Jos kokonainen pötkö on liian iso, saa jäätyneen pötkön poikki helposti kuorimalla päällysmuovin ja kopauttamalla lujaa lattiaan (vinkki, jonka löysin eräästä blogista). Kätevää varsinkin sisäelinten ja kalan kanssa! Tämä uudistettu tapa ruokkia Ässää on yhtä helppoa kuin nappuloiden syöttäminen, joten nyt on aikaa panostaa myös treeninameihin enemmän. Olenkin paistellut ja keitellyt Ässälle terveellisempiä treeninameja lihapaloista ja broilerin sydämmestä niiden ainaisten teollisuusnakkien tilalle. Ei nakkien syönti muutaman kerran viikossa pahaa tee, mutta suurempina määrinä on kivempi syöttää jotain luontaisampaa.

Ässä on myös saanut kokea tässä muutaman viikon aikana jos jonkinlaisia makuseikkailuja. Mielenkiintoisin niistä oli puulastan syöminen. Annoin ennen tiskausta Ässälle nuoltavaksi puulastan, jossa oli jauhelihakastiketta. Kastike oli ilmeisesti todella herkullista, sillä hetkenpäästä havahduin Ässän syövän lastaa. Onneksi ei kerennyt koko lastaa syömään, mutta soitin kuitenkin eläinlääkärille. Ohjeeksi saimme suolalla oksettamisen ( 1 tl suolaa ja pikkuliraus vettä, pyöritellään palloksi ja laitetaan koiran kurkusta alas), joka onneksi tepsi. Muita makuseikkailuja ovat sitten olleet vanhentuneet munat (oma moka, en katsonut päiväystä kun annoin) josta seurasi pieni limaripuli, biojätteiden varastaminen (maha ei ollut millänsäkkään), hesen käärepapereiden nuoleminen ja jyrsiminen (ihme ettei niitä syönyt) sekä tyhjän karkkirasian pölliminen ja tuhoaminen. Annankohan tuolle koiralle liian vähän ruokaa, kun se on vallan siirtynyt dyykkauslinjalle?

Tunnustuksia

En voinut olla yllättymättä, kun kommenttilaatikkoon oli ilmestynyt ilmoitus: Teille on tunnustus. Ensimmäinen laatuaan meidän blogissa! Suuret kiitokset tunnustuksesta blogille Pääosassa Jedi, jonka blogista pidän itse kovasti. Matkan varrella Jedi-cockerin lauma on kasvanut koostuen nyt myös kahdesta sheltistä ja siperianhuskystä. Tämän värikkään lauman kuvilla väritettyjä kuulumisia on aina mukava lukea, suosittelen muillekkin!

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
sen eteenpäin.

Jätin pois blogit, jotka eivät ole kaikkien nähtävissä. Valinta oli todella vaikeaa, mutta näihin blogeihin päädyin. Kriteereinä oli kohtuullinen päivitystahti, monipuolisuus ja myös tietynlainen pohdiskelukin vetoaa muhun. On aina mukavaa, jos jutuista voi ottaa oppia omaan toimintaansa koiran kanssa. Kivat kuvat on myös suuri plussa. Blogit ovat kaikki tuosta omasta blogiluettelostani, vaikka luen toki muitakin blogeja.

Life is how you make it kertoo bordercollie Titon elämästä. Tykkään blogin todella monipuolisista aiheista ja kirjoittajan omintakeisesta pohdiskelevasta tyylistä. Myöskin yksi ensimmäisistä blogeista, joita aloin seurata.

Varjon valtakunta  kertoo belgianpaimenkoira Varjon elämästä mielenkiintoisesti pohtien. Aiheena on milloin harrastelut ja milloin ihan arkielämä ja sen haasteet epävarman koiran kanssa. Ihan ensimmäisiä blogeja, joita aloin seurata.

Fionan ja Lokin blogi kertoo koikkeri Lokin ja Havannankoira Fionan elämästä. Tykkään blogissa vaihtelevuudesta ja pohtivasta asenteesta. Tämä blogi sai juuri tunnustuksen toiselta blogilta, mutta annan sitä nyt itsekkin, koska on yksi suosikeistani :) Blogia suositteli alunperin koirakaverini, jolla itsellään on myös koikkeri. Myöhemmin päädyin vakkari-lukijaksi.

Tuuloksen lauman elämää  kertoo kirjavan koiralauman elämästä. Blogissa seikkailee rottweiler Dilbert, walesinspringerspanieli Wilma, tiibetinspanieli Senni ja australiankarjakoira Trillian. Paljon kivoja kuvia ja monipuolisia juttuja lauman jäsenten harrastuksista ja arkipuuhailuista. Blogiin löysin toisen lukemani blogin kautta.

Kavioiden kopsetta ja koparoiden naksetta  tämä villikortti kertoo hevoslauman (+poni) elämästä porojutuilla höystettynä. Joskus muinoin harrastin ratsastusta, joten minussakin asuu vielä pieni heppatyttö. Blogissa on paljon uskomattoman kauniita kuvia ja hevosaiheisia juttuja! Plussaa myös todella tiheästä päivitystahdista. Blogiin löysin jonkun kummallisen sattuman kautta, jota en enää edes muista.

Tämä päivitys muistutti taas siitä, että tuota omaa blogiluetteloa pitää tosissaan päivitellä, sillä osa blogeista on jo lopettanut tai vaihtanut osoitetta. Luen myös monia blogeja, jotka eivät listalla edes ole. Lisäksi olen pitkän aikaa kaipaillut lisää uusia tuttavuuksia koirablogien saralla, pitääkin alkaa etsiskelemään syksyn ratoksi uutta lueskeltavaa!

Fysioterapeutilla

Keskiviikkona Ässällä oli aika fysioterapeutti Elina Karhumäelle, vihdoinkin. Käynniltä löytyi yhtä sun toista, joten yhtään liian aikaisin ei tätä aikaa varattu, itseasiassa aikaisemminkin olisi voinut mennä. Voin lämpimästi suositella Karhumäkeä myös muille fyssarin tarpeessa oleville, vaikutti oikein pätevältä.

Saavuttuamme Ässän kanssa paikalle fyssari halusi ensin katsoa Ässän liikettä ulkona. Asennoltaan Ässä kuulemma muistutti sammakkoa, polvet ulkona ja alaselkä köyryssä. Vasen puoli oli pahempi. Myös  takapään lihaksia saisi olla enemmän. Heti alkuun päästiin siis jo itse asiaan, jännityksellä odotin kommentteja itse käsittelyn alkaessa.. Ja niitähän tuli.

Ässältä löytyi taas kovaa kireyttä alaselästä, joka epäilemättä johtuu löysistä polvista. Liekö myös kesän uimisilla osuutta asiaan (huonoa liikuntaa löysäpolviselle), vaikka Ässä ei olekkaan hetkeen uinut kylmempien ilmojen takia. Myös vasen lapaluu oli jostain kumman syystä ihan juntturassa, mutta se nyt ei minua huolestuttanut. Enemmän huolestutti fyssarin kommentit polvien löysyydestä ja lonksumisesta, varsinkin vasen polvi oli huono. Ässä siis saattaa tulevaisuudessa joutua leikkaupöydälle polviensa takia, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, ykköspolvet omaava koira! Osteopaatti sanoi kuitenkin aikoinaan samaa, joten ihan puskista tuo ei tullut.

Nyt toimintasuunnitelma on kuitenkin seuraavanlainen. Koska Ässällä on surullisen surkeat polvet, on lihaksiston kunto erittäin tärkeä. Niinpä saimme rutkasti jumppaohjeita kuvallisten ohjeiden ja käytännön opastuksen kera. Nyt siis alkaa ahkera treenaus ohjeiden mukaisesti, ja seuraamme tuloksia. Ihannetapauksessa Ässän takajalka-, vatsa- ja selkälihakset vahvistuvat ja auttavat löysin polvien kanssa elämistä. Huonossa tapauksessa Ässän selkä menee taas jumiin ja treenaus ei auta toivotulla tavalla, jolloin fyssari suositteli minun soittavan heti asiantuntevalle eläinlääkärille, joka sitten arvioisi polvien leikkaustarvetta.. Toivottavasti kuitenkin selvitään pelkällä lihastreenillä.

Ässää myös käsiteltiin laserilla alaselästä ja vasemmasta polvesta. Hoito ei ollut sitten yhtään mukavaa, vaan Ässä yritti samantein kammeta ylös. Niinpä teimme kokeen, ja fyssari käänsi laserin selkäpuolen Ässään, niin että laser osoitti poispäin. Ässän vikinä ja kampeaminen kuitenkin jatkuivat, joten tuo inhotus osoittautui vain lumevaikutukseksi, joka taisi johtua laserin inhoittavasta piipityksestä ;) Muuten Ässä käyttäytyi ihan hienosti, vaikka aluksi se piti laittaa makuulle, kun ei itse olisi malttanut mennä ollenkaan. Eipä se kipeän selän käsittely tietysti mukavaa ollut, joten sitä sai välillä pidellä. Hieronnan ollessa miellyttävämpää Ässä pysyi aloillaan ihan mukavasti, taisipa silmä vähän lupsahtaakkin jossain kohtaa.

Lopuksi vielä vähän itsellekkin muistiin Ässän saamat jumppaohjeet. Näitä sitten tulisi tehdä koko Ässän loppuelämän ajan, jotta lihaskunto säilyisi.

Sik-Sak ylämäkeen: Hiljaista kävelyä ylämäkeen, tällä kertaa sik-sakkina. Vanha ja ennestään tuttu homma. Noudatetaan aina lenkillä ylämäen kohdalla.

Alaraajojen ja alaselän syvät lihakset: Etujalat korokkeelle, paino takajaloilla, joiden alla tyyny tms. epästabiili alusta. Nostellaan vuorotellen etutassuja. Kun osaa tämän, voidaan siirtyä nostelemaan myös takajalkoja ja sitten vastakkaisia raajoja. Tähän sopii myös tanssitemppu, jossa koiran etujalat ovat laatikolla, ja takajalat kiertävät ympäri.

Selkälihakset: Koira seisoo, nostellaan vastakkaisia raajat (eli esim. vasen etujalka, oikea takajalka). Vaikeusasteen noustessa siirrytään patjalle.

Vatsalihakset: Koira nousee tasapainottelemaan kapean laatikon päälle. Vaikeusasteen noustessa laatikko kapenee ja koira pyörii ympyrää.

Peruutusharjoitus:  Vatsalihaksiin ja takajalkoihin. Koira peruuttaa pään ollessa alhaalla 5m, sitten pinkaisee äkkiä 5m. eteenpäin. Vaikeutettaessa alamäkeen.

Kavalettiharjoitus:  Koira kävelee "kavalettien" eli rimojen yli. Rimoja 5-7 kpl, väli säkäkorkeus ja korkeus polven kohdalla tai alempana. Hyvä yleisliike.

Venyttelyjä:  Pidetään takapäästä kiinni, ja houkutellaan namilla koiran kuono kylkeä pitkin pyllyyn asti. Kummallekkin puolelle, venyttää rankaa. Kaularangan venytys: houkutellaan makupalalla kuono jalkojen väliin etujalkojen ollessa suorana.

Raviharjoituksia:  Aloittaen 5 minuutista pikkuhiljaan 20-30 min 1-2 krt. viikossa. Koko aika pelkkää ravia.  (Ville lupasi onneksi auttaa tässä, kun käy juoksemassa.)

Puskalenkki:  2 krt viikossa umpimetsään 20-30 min, jossa ei polkuja. Vaihteleva maasto tekee koiralle hyvää + Ässä tekee paljon spurtteja. (Tämä oli mun lemppari, tykkään!)

Muut ohjeet: Asfaltilla lenkkeilyä vältettävä, mieluiten pehmeämpi alusta. Vedessä kahlailu on hyväksi polville, uiminen ei. Puuterilumessa (polviin asti ulottuvassa) kulkeminen on hyväksi, mutta ei enää kovettuneessa lumessa.

Hyvästi kesä

Viimeiset kukkaispoika-kuvat kesältä

Nyt alkoi koulu, joten taas on minulla ja Ässällä totuttelemista. Onpahan aikaa ja intoa taas enemmän treenata koiran kanssa, vaikka kyllä sitä omalla tavallaan töihinkin kaipaa. No, eletään hetkestä ja nautitaan taas kasvaneesta treeni-innosta!

Koulu on nyt toistaiseksi tuntunut kevyemmältä kuin töissäolo, vaikka tälle syksylle on kyllä hurjat määrät opintoja edessä. Minun pitäisi nyt kirjoittaa kandi sekä käydä huikeat määrät kursseja.. Silti on hirveä hinku koulutuskentille, ja tälläkin viikolla on viidet sovitut treenit + fyssarikäynti keskiviikkona. Kumma, miten koulun ohella jaksaa enemmän.. Johtuukohan pienemmästä työmäärästä vai rutinoitumisesta, koska itse stressaan välillä vähän liikaakin uusia juttuja. Pianhan se selviää, sillä eiköhän tämä syksy työllistä kunnolla ja olisihan mun tarkoitus töissäkin joitain päiviä käydä.. 

Katsottuani kaverini tokokoe-videon, on mua taas purrut tokokoe-kärpänen. Näin tämä tokointo menee aaltoina, välillä on kovalla tarmolla treenausta kokeita varten ja välillä taas kaikkea muuta kuin tokoa.. Kai tämä vain on sitten oma tyylini treenata. Kadehdin kyllä joidenkin ihmisten tarmoa treenata jatkuvan tasaisella tarmolla ja viedä hommia eteenpäin. 

 

 "Eikö tässä olisi hieno paikkamakuu?"

Tänään olikin taas Herwoodin hauvojen tokotreenit pitkästä aikaa, ja nehän menivät oikein mukavasti! Oma asenteeni oli koko treenien ajan varsin positiivinen, ja se näytti vaikuttavan ilahduttavasti Ässäänkin. Harjoittelemme nyt palkattomuutta, eli yritän pikkuhiljaa pidentää palkkaamisen välejä. Tämä on ollut meille (minulle) monesti kompastuskivi ja hyydyttänyt innon lajiin, mutta ehkä saadaan se nyt pelittämään. Palkan purkissa pitäminen tuntuu olevan hyvin toimiva keino Ässälle ja myös leikkimisestä on ollut apua innon nostattajana. 

Jos joskus pääsemme tokokokeisiin asti, niin sen kunniaksi leivon kyllä kakun. Ja Ässälle tietysti omansa.

"No nyt puhut asiaa!"