Viikonloppu

Jinna, Nik ja Femma

Viimeisen fyssarikäynnin jälkeen olen kytännyt Ässän käytöstä silmä kovana. Keskiviikko sujui ilman ihmeempiä ja torstaina lähdettiinkin aikaiseen viikonlopun viettoon. Ajomatka Saloon kulki Torronsuon ohitse, joten päätin tehdä koirien kanssa siellä pienen lenkin testatakseni samalla Ässän kuntoa. Tarkoituksena oli tehdä pieni max 30 min lenkki, jossa Ässä kulkee pitkospuita saaden mennä vapaana ja Femma rymistelisi liinassaan. Ilman mitään ajantajua rymisteltiinkin suolla kokonainen tunti ja eihän se Ässä missään pitkospuilla suinkaan suostunut kokoaikaa kuljeksimaan. Loppulenkistä iskinkin sen hihnaan ja totesin sen liikkeen huonontuneen. Loppuviikko kuluikin sitten retkestä toipuen, mutta tänään Ässä kykeni taas iloiseen ulkoiluun. Tarkoituksena ei todellakaan ollut rasittaa Ässää tuolla tavalla, mutta yksi asia oli varmaa: meillä oli huisin hauskaa! Koirat menivät hienosti yhdessä ja Ässä meni iloisesti välillä suon puolelle milloin minkäkin hajun perässä ja molemmat pääsivät suosilmään rypemään. Lenkki olisi vain saanut olla puolet lyhyempi.

Paha siis sanoa fyssarin hoidon vaikutuksista, mutta ollaan edelleen menossa parin viikon päästä uusintahoitoon. Nyt olen ollut huomaavinani Ässässä toispuoleisuutta, eli ehkä oikea(?) puoli olisi jostain syystä huonompi.

Fiksu video suopöntöistä. Femma kyttää Ässän maltillista pulikointia, aikaisemmin se veti rallia pitkin suota. Ässä pääsi vain kerran viilentymään suohon, oli meinaan sen verran rankan näköistä sen takapäälle. Mielellään olisi kyllä rämpinyt kauemminkin..

 Ässä valmistautuu hierontaan ja venyttelyyn, välillä oikein itse tarjoutuu hoidettavaksi.

Muuten Saloviikonloppu kului perinteisesti. Femma sai taas Jinna-valkkarin painikaveriksi, tällä kertaa myös Jinnan osa-aikainen laumakaveri Nik tuli mukaan pikkulikkojen ahdisteltavaksi. Nik on venäläinen rescue, kiltti, rauhallinen ja herkkä herrasmies, johon Femma oli aivan ihastuksissaan. Myös Ässä pääsi pienelle hihnalenkille Jinnan ja Nikin kanssa käyttäytyen mallikelpoisesti. Se jopa haisteli Nikin naamaa sanomatta sanaakaan.

Jinna on nyt 18 viikkoa ja jo paljon Femmaa suurempi. Harmiksi kone tilttasi ja onnistuin poistamaan naama- ja kroppakuvat Jinnasta, niin ei oikein pääse näkemään tyypin kasvua.

Iloinen Nik

Femma aloitti painit heti meiningillä "täysillä päälle"

 

Vaan osasi Jinnakin pistää kampoihin

  "Et hei viittis purra poskesta.."

 "No tästä saakin paremmin kiinni!"

"psst.. Arvaa mistä mää puren sua seuraavaks, lappukorva!"

Välillä piti pussailla Nikiä. Nik arvosti.

Painien lisäksi viikonloppuun kuului peruslenkkeily ja yksi uimareissu. Ässästä ei tosiaan ollut pahemmin lenkkikaveriksi, mutta käytiin me eilen pikkupikkukävelyllä lähimetsässä kolmestaan. Femma sai lenkkiseuraa pariin otteeseen myös kaverin nahkacollie Roopesta. Aluksi pikkulikka fanitti pappaRoopea kympillä, mutta sitten piti keskittyä paikallistamaan mahdollisia lintuja. Yksi hieno ylösajo tapahtuikin pellon reunasta, onneksi fleksi esti peräänlähdön. Voishan tuosta ihan pätevä lintukoira tullakkin, kun nyt koulutus osuisi kohdalleen.

 Puskajussi lintujahdissa vasemmalla ja Roope kunnon paimenkoirana tietä jolkottelemassa. Sitä ei paljon ylimääräinen puskissa suhaaminen kiinnosta.

Onko toivolla vielä sijaa?

Niin Ässä palasi kotiin. Rakas pieni spanieli, tuoden murheet mukanaan. Äidin kanssa puhelimessa jutellessa olin ollut kovin huolestunut Ässän voinnista ja Ässän tullessa kotiin ihan järkytyin sen kävelytyylistä. Kun on katsellut kaksi viikkoa vaivattomasti liikkuvaa Femmaa, näytti Ässän liikkuminen kurjalta ja vaivalloiseltakin välillä. Muutamia kertoja se on ontunutkin, eikä kipulääkettä voi vähentää ollenkaan. Ässä myös välillä nyppii kupeitaan ja tuijottelee takapäätään, eli ilmeisesti sieltä tulee kipua. Tilanne tuntuu aika huonolta.

Eilen käytiin fyssarilla, joka kommentoi muun muassa tällaista:

"Ässä kulkee edelleen takaselkä pyöreänä. Takajalat ovat ulospäin kiertyneet. Tunnustellessa Ässä aristaa molemmin puolin reisilihaksia, tilanne kuitenkin selkeästi parempi aikaisempan nähden. Lonkankoukistajat ovat molemmin puolin selkeästi kipeät. Hauisten jännealueet aristavat molemmin puolin. Hauikset venyvät molemmin puolin hyvin, pieni kiristys lopussa. Rintarangan keski- ja loppuosassa on kipua, samoin lannerangan nikamat ovat aristavat. Lannerangan nikamat ovat jäykät ja täyteen ojennukseen selän suoristus ei onnistu. Oikea takajalka venyy hyvin taakse, vasen hieman huonommin, liikkuvuus on lisääntynyt molemmissa takajaloissa. Molemmat polvet taipuvat hyvin koukkuun eikä Ässä aristele polvia. Kummassakaan takajalassa ei havaita hermokireyttä ja takareidet venyvät normaalisti. Myös etureidet venyvät hyvin."

Ongelmat siis tuntuvat keskittyvän lonkkien alueelle ja takaselkään. Ässän selkää mobilisoitiin ja mikäli se nyt parantaa liikkumista mennään kahden viikon päästä uudestaan. Vielä en osaa sanoa, onko auttanut (eli vielä en ole huomannut merkittävää parannusta). Jos mobilisointi auttaa, sen avulla Ässä saatetaan vielä saada johonkin kuntoon. Muussa tapauksessa fyssarista ei ole meille enää hyötyä. Mennään varmaan joka tapauksessa kahden viikon päästä vielä fyssarille, sillä en osaa vielä luovuttaa. Varasin kuitenkin ajan jo ortopedin kontrolliin, siellä otetaan sitten selkä- ja lonkkakuvia ja ihmetellään tilannetta. Ajan sai kuitenkin vasta syyskuun alkuun, eli sinne asti pitäisi sinnitellä.

Tilanne vaan näyttää väjäämättä siltä, että vaihtoehdot alkavat olla vähissä. Jos Ässän oloa ei voi fysioterapialla parantaa, sitä tuskin voi parantaa millään muullakaan. Tilanne on jatkunut niin pitkään samana. Ortopedin tutkimus ehkä kertoo syyn oireisiin, mutta en odota saavani sieltä mitään keinoja parantaa rikkinäistä koiraa. Leikkauksilla en enää lähde Ässää rääkkäämään eikä se voi loputtomiin sinnitellä kipulääkkeillä vajaavaista elämää. Eikä sen tarvitsekkaan.

Mutta ei jotain huonoa, ettei vähän hyvääkin. Ässä sai nyt fyssariltakin hyväksynnän ulkoilla vapaana, kunhan liikkuminen ei mene laukkailuksi ja riehumiseksi (selkä ei tykkää). Eilen tehtiin kahdestaan ihana 20 minuutin lenkki ja Ässä nautti niiin paljon. Se mokoma jopa karkasi järveen, vaikka fyssari on nyt käskenyt rajoittaa uimisen max 3 kert. per viikko. Vaan eipä kai pieni kastautuminen pahaa tee. Loppupäivän kyttäsinkin koiraa liikarasituksen havannoimiseksi, mutta Ässä ei oireillut lenkin jälkeen. Syyskuuhun asti siis vapaana lenkkeilyä, ravaamista, uimista, jumppaliikkeitä ja venyttelyitä. Sitten katsotaan kortit.

ps. Tähän loppuun vielä toinen suru-uutinen. Meidän ihana marsukolmikko on nyt muuttanut uuteen  kotiin. Keväällä jo olin tätä raskasta päätöstä tekemässä, mutta nyt sen vasta toteutin. Tällä hetkellä koirat vievät sen verran aikaa ja energiaa, että päätös muotoutui lopulta kuin itsestään. Onneksi pääsivätkin hyvään kotiin ja vielä lähistölle, eli mahdollisesti saan kolmikon joskus hoitoonkin. Tällä hetkellä helpottaa kovasti, kun on yksi asia vähemmän murehdittavana.

Terveyden hinta on loputon

Ässän vointi on ollut aika huonossa jamassa, sillä polvien leikkauksesta on kulunut jo 2 kuukautta eikä se edelleenkään juuri pysty lenkkeilemään. Vanhemmilla ollessa sen vointi tuntui kohenevan pihaulkoilun myötä, sillä se suostui ylipäätään lenkkeilemään vaikkakin vain maksimissaan 15 minuutin lenkkejä. Tiistaina meillä oli onneksi fyssariaika, joten viimein päästiin taas paremmin kärryille Ässän vaivoista. Ohessa ote potilaskertomuksesta:

"Vastaanotolla Ässä liikkuu edelleen takaselkä pyöreänä ja kääntää ajoittain kumpaakin takajalkaa ulkokietoon. Ässä näyttää hammasta molempia etureisiä tunnusteltaessa. Etureisissä on selkeää aristusta, mutta ei kuitenkaan niin voimakasta kuin leikkauksen jälkeen. Vasen etureisi aristaa enemmän yläosastaan, oikea enemmän alaosastaan. -- Oikean takajalan eteenvienti rajoittaa selkeästi. Jalan eteenvienti onnistuu paremmin, kun pää taivutetaan taakse, eli jalassa on hermokiristystä."

Eli siinä löytyi syitä, miksei lenkkeily oikein nappaa, hermohan siellä kiristää ja se saattaa kuulemma vielä pahentua lenkin edetessä. Venytykset sujuivat onneksi ihan hyvin kuten kotonakin, eli lonkankoukistajat ja hauikset ovat ihan ok. Saatiin seuraavat ohjeet hermon venytykseen:

"Hermon mobilisointi: Ässä makaa vasemmalla kyljellä. Tue jalalla alempi takajalka paikalleen. Ote päällimmäisen jalan kintereestä sekä leuasta. Vie jalkaa hieman eteenpäin ja samalla taivuta pää taakse - palauta heti takaisin, ei pitoa. Vie liike edestakaisin 10 kertaa, liike ei saa vaikeutua toistojen myötä. Mikäli näin käy, on liike tehty liian isolla liikeradalla. Tee hermon mobilisoiti 2-4 kert. päivässä"

Vastaanotolla Ässän selkää myös mobilisoitiin ja täytyy sanoa, että hermon ja selän hoidon myötä se on ollut nyt aivan täysin eri koira. Lenkille se lähtee välillä jopa innoissaan kulkien edellä ihan eri ilmeellä kuin ennen. Omakin mieliala on lähtenyt nousuun Ässän hyvän olon myötä, on ihanaa nähdä toisen taas nauttivankin lenkkeilystä!

Fyssari antoi myös luvan Ässän ravaamiselle, koska polvien pitäisi se jo kestää ja se tekee hyvää Ässän selälle. Lisäksi aloitamme takajalkojen harjoitteet eli metsässä kävelyn ja ylämäen siksakkia kävelyn. Eilen Ässä pääsikin chihutyttöjen kanssa pitkästä aikaa metsään polulle, kun tehtiin pieni köpöttelylenkki. Ja voi että, kun se olikin onnellinen! Vielä Ässä ei saisi kulkea vapaana, mutta koska se meni niin rauhallisesti päästin sen hetkeksi vapaaksi. Siinä se ravaili onnellisena tyttöjen kanssa, se on ollut viimeksi vapaana helmikuussa ennen ensimmäistä leikkausta. Jalka kesti hienosti tämän vähän rasittavammankin lenkin, joten tulevaisuus näyttää vaihteeksi valoisalta.

Vihdoin on kolmikko taas kasassa. Pennut eli Femma ja Kide-bortsu odottivat autossa lenkin ajan omaa vuoroaan. Kuvan otti Liisa-Ida.

Mutta ei jotain hyvää ilman huonoakin. Ässällähän on vahva riski saada välilevynpullistuma, koska se käyttää kroppaan miten käyttää kulkien alaselkä vahvasti pyöreänä. Näin ollen Ässän selkää on venytelty välilevynpullistuman ehkäisemiseksi. Fyssari oli kuitenkin sitä mieltä, että hermokipu jalassa, Ässän vahva reagoiminen selkärangan mobilisoimiseen ja alaselän kipeytyminen antavat viitteitä siitä, että Ässällä voi hyvinkin jo olla välilevyn pullistuma. Nostoihinhan se reagoi vahvasti joskus jopa hampaita heilauttamalla. Surullista, mutta ei se oikeastaan muuta mitään kuin ajatuksen tasolla. Mahdollista vaivaa hoidetaan jo, joten nyt ei auta kuin seurata koiraa tarkkaan ja yrittää parhaansa. Minulla ei ole juurikaan kokemusta välilevyongelmista, joten  

Mielelläni ottaisin vastaan kommentteja kokemuksista välilevyongelmien kanssa, olivat ne sitten ihmisten tai koirien saralta. Miten teillä on ongelma ilmennyt? Miten se on rajoittanut elämistä?