Kevät meni aikalailla koulu- ja työjuttujen parissa. Koirille ei juurikaan jäänyt ylimääräistä aikaa tai energiaa, joten niiden arkeen taisi lähinnä kuulua tylsiä peruslenkkejä ja kotona makoilua. Vilkkaana ja toimeliaana koirana Femman aika kävi pitkäksi eikä omistajakaan tuijotteluista huolimatta aktivoitunut töidensä ääreltä. Mikä siis neuvoksi?
Erilaisten kokeilujen ja yritysten kautta löytyi sopiva keino. Kun kiskoo työhönsä uppoutuneelta yllättäen sukat jalasta, on huomio taattu. Siihen päälle näyttää vielä luvattoman riemastuneelta ja söötiltä, niin menestys on taattu. Ja onhan se nyt pirhanan hauskaa kiskoa omistajalta sukkia jalasta!
Näin ollen Femmalla on nykyisin tärkeä tehtävä talouden sukanpoistajana. Se tarjoilee ahkerasti palvelujaan iltaisin, kun uskoo ihmisten kaipaavan sukattomuutta. Toimii toki myös pyynnöstä.
Ei yhtään hullumpi spanieli, kun opettaa itselleen temppuja. Seuraavaksi työn alle sukkien pesukoriin vieminen?
ps. Aloitettiin tänään tokon alkeiskurssilla, oli aika kivaa. Menin sanomaan kouluttajalle, että ei se nyt varmaan tässä ja tällä lelulla leiki, niin likka pisti heti parastaan ja todisti väitteeni vääräksi. Muutenkin se oli aikas näppärä kaveri, joten innolla odotellaan ensikertaa.
Kurssilta saatiin myös kimmoke harjoitella rauhoittumista namittamalla esimerkiksi pyyhkeen päällä, jolloin oppisi aina rauhoittumaan makuulle kyseiselle alustalle = kovin näppärää ulkona, missä rauhoittuminen on meillä vielä työn alla. Rauhoittuminen on aina ollut Femman (ja mun) heikkous eikä tätä metodia olla jostain syystä ennen kokeiltu. Käytin tänään koko bussimatkan pohtiessani miksei, mutten keksinyt syytä. Korkea aika siis!
Meidän saukko eli Femma on ollut varsin pätevä. Salo-visiitin jälkeen se on ilmeisesti keksinyt, että pissojen tekeminen ulos on huisisti kivempaa kuin sisälle. Vaikka en tiedä voiko vielä parin päivän jälkeen juhlia, mutta juhlin kuitenkin. Salossa pääsi niin näppärästi takapihalle milloin tahtoo, täällä kerrostalossa palvelusväki on liian hidasta ja pikkupenneli ehtii kyykkiä milloin missäkin. Salovisiitit siis kannattavat, siellä oppii sisäsiistiksi. Sen jälkeen on ollut yksi kokonaan pissaton(!!!) päivä ja kahtena jälkimmäisenä päivänä on tullut vain yhdet pissat sisälle per päivä. Aikamoista.
Femuli-Hemuli kävi tänään myös ensimmäisissä itsejärkätyissä Toko-treeneissään esittelemässä jälleen pätevyyttään. Meidän lisäksi oli vain yksi koirakko, mutta päästiinpä vähän harjoittelemaan kontaktia häiriössä. Penneli oli niin huisin hauska, namit ja lelujen repiminen oli kamalan kivaa ja toista koiraa sai käydä aika lähelläkin kiertelemässä sen häiritsemättä. Femmalla on myös hauska tapa tulla välillä tyrkyttämään lelua mun naamaan: "siis kato, mullon lelu, hei jee, lelu, oon pätevä, nääksää!" Istuminenkin onnistui, tosin olen onnistunut näköjään liittämään siihen myös hauskan käpälöillä läpsyttelyn. Eipä mene tokottelu liian totiseksi. Treenin jälkeen Femma pääsi rallaamaan päälle vuosikkaan kääpiösnautserin kanssa, joten kaikin puolin taisi olla aika mahtistreenit Femmankin mielestä. Nyt voinkin loppuillan keskittyä kouluhommiin riiviön vedellessä hirsiä.
Pitkästä aikaa taas enempi kuvia, on tullut lähiaikoina vain pölistyä ja unohdettua kuvitus konsanaan. Kuvat ovat perjantaiselta aamulenksulta, jossa Ässä pääsi vähän hömpöttelemään vapaana. Kamera kädessä lenkille tuli aika lyhyenlaisesti mittaa, vaikka vähän päälle tunti ulkona rilluteltiinkin. Illaksi lähdin kouluttamaan koiratanssilaisia ja siitä suoraan Tappien pikkujouluja viettämään. Ässä jostain kumman syystä tiesi minun menevän Tallille, vaikka vaatetus olikin normaalista poikkeava. Se oli kuulemma kotiin jäätyään murjottanut eli maannut eteisessä ulko-ovelle tuijotellen. Jos Ville sattui paikalle haukkui Ässä hälle moittivaan sävyyn. Kun Ville-parka luuli Ässällä olevan hätä ja vei sen ulos, alkoi Ässä kuulemma kyttäilemään kaikkia vastaantulijoita minua etsien. Sisälle ei olisi suostunut tulemaan ollenkaan, mutta linnottautui sitten taas eteiseen ja jatkoi Villen sättimistä. Illalla vastaanottokomitea olikin tavallista riemukkaampi..
Tänään (tai siis lauantaina) spanielilla onkin sitten ollut ohjelmaa. Aamulla treenattiin hieman koiratanssiin etupositioita ennen kuin lähdettiin kolmen tunnin (10 km) lenkille chihu-tyttöjen kanssa. Lenkillä taas sattui ja tapahtui, tällä kertaa vastaan tuli pihaansa vahtiva iso karvainen musta koira. Onneksi meitä oli kaksi, joten kaveri pystyi pitämään koiria minun ottaessani ison koiran kiinni ja syötellessä sille nameja. Hiukanko olin itsestäni ylpeä, kun sain taas säästettyä Ässän yhdeltä isolta järkytykseltä. Kotiin päästyämme treenailtiin vielä mm. noutokapulan pitoa, joka oli aikamoista sählinkiä. Ässä vetää tällä hetkellä koko hommasta sellaiset kierrokset, että kapula suussa rauhoittuminen on haave vain, istumisesta puhumattakaan. Homma menee sähläämiseksi ja piippaamiseksi. Pitää vähän miettiä miten lähden työstämään tätä hommaa.. Iltalenkille lähtiessä spanieli oli vissiin saanut päivälle jo tarpeeksi aktiviteettia, sillä se ehdotti aika pikaiseen kotiinpäin kääntymistä.
Torstaina muuten lenkkeillessämme vähän isommalla koiraporukalla (2 chihua ja 3 mäykkyä), Ässälle kävi pieni äksidentti. Se oli ihan täpinöissään lähdössä metsälenkille kavereiden kanssa ja irtipäästyään tietty lähti juoksentelemaan. Takaisinpäin juostessaan se yhtäkkiä menikin kolmelle jalalle ja muuttui ihan raukaksi. Sillä oli lähtenyt oikea polvi pois paikaltaan. Nappasin Ässän äkkiä kiinni, sillä halusin varmistaa tilanteen. Yleensähän se ravistelee itsensä ja heittää polven itse takaisin paikalleen, joten tilanteet voivat mennä jopa huomaamatta ohi. Nyt polven paikoiltaan lähteminen oli ihan selvää ja Liisa-Ida auttoi sen takaisin paikoilleen. Ässä jatkoi kuitenkin loppulenkin ihan omana itsenään haastaen mäykkyjä leikkiin ja riekkuen, joten ilmeisesti sitä ei tehnyt kipeää. Onneksi näitä ei tapahtu kovinkaan usein, mutta pitää nyt jatkossa vähän seurata noita polvia..
Tänään lähdettiin Ässän kanssa kokeilemaan miten tokoilu taipuu koirakoutsin kisanomaisissa treeneissä. Alun perin suunnitelmana oli tehdä kaikki liikkeet täysin kisanomaisesti ja palkata jokaisen liikkeen välissä. Kisaohjelman tullessa mailiin selvisikin, ettei kehässä palkkaamista sallittaisi. Liikkeet siis pitäisi tehdä yhdellä välipalkkaamisella kisakehän ulkopuolella tai jättää osa liikkeistä pois. Pähkäilin aikani ja päätin lopulta jättää toisen seuraamisen ja liikkeestä seisomisen pois, ettei Ässän inhoamaa seuraamista tulisi niin paljon ja saataisiin yhtenäinen kisamainen suoritus. Näillä ajatuksilla lähdettiin siis ajelemaan kokeeseen.
Paikalle saavuttiin hyvissä ajoin katsomaan rally-toko kisoja, jotka järjestettiin samanaikaisesti koirakoutsin tiloissa. Halleja oli kaksi ja ne olivat täynnä koiria, katsojia ja hälinää. Mietin jo, että saa nähdä mitä tokoilusta tulee tällaisessa häiriössä. Juttelin aikani tuttujen kanssa, katselin kisoja ja sitten käytiin porukalla pieni kävelylenkki. Sitten roudasin häkin toko-halliin ja jäin odottelemaan Ässän kanssa tokoilun alkamista. Rally-tokoilu siirtyi kehän loputtua kokonaan toiseen halliin ja niiden välinen ovi pistettiin kiinni. Paikalle ei jäänyt kuin suorittavat koirakot, joita oli vain muutama. Tunnelma oli siis aika rauhallinen. Odoteltiin EVL ja VOI -luokkien koirakoiden vuorot, jonka aikana pelailin kännyllä ja palkkailin Ässää rauhallisuudesta. Sitten olikin meidän alokkaiden vuoro.
Videota ei harmi kyllä tullut jälkipolville, olisin itsekkin erittäin mielelläni halunnut nähdä tämän setin videolta.
Ensin tuomari kävi kisakehän ulkopuolella koirat läpi, että hyväksyvät kosketuksen. Sitten mentiin joukolla kehään luoksepäästävyyttä varten. Ässä oli numeroltaan ensimmäinen, joten meille tehtiin luoksepäästävyys ekana. Odottelu hallissa ja Ässän rauhoittumisesta palkkailun tuloksena mulla oli käsissäni keskittynyt ja rauhallinen Ässä, eli mielentila oli erinomainen tokoilua ajatellen. Tuomarin lähestyessä meitä luoksepäästävyystestissä Ässä taas tapansa mukaisesti tärisi innosta, mutta malttoi hienosti istua vieressäni. Tuomarin tullessa nousi kyllä seisomaan ja moikkasi tuomaria, mutta erittäin hillitysti. Tavoitteenahan on luoksepäästävä koira (ei saa väistää eikä peruutella), joka pysyy hillitysti paikallaan. Eli aika toivotunlaisesti meni tämä suoritus, pelkäsin kovempaa riemusta repeämistä tuomarin tullessa luokse. Kommentti "hyvin luoksepäästävä" ja saatiin pisteiksi 10.
Koska oltiin ekana vuorossa, kävin äkkiä kehän ulkopuolella palkkaamassa Ässän, jonka jälkeen rynnättiin takaisin. Heti kehään päästyäni ilmoitin haluavani tehdä vain osan liikkeistä, johon tuomari kysyi "miksi?". Selitin tämän olevan ensimmäinen kisanomainen treenimme tokossa, joten en halua ottaa turhia "riskejä". Tuomari ehdotti, että katson miten alkuosuus menee ja sen mukaan sitten joko jättäisin loput pois, kävisin palkkaamassa välissä tai jatkaisin suoriltaan. Suostuin tähän.
Ekana taisi olla hihnassa seuraaminen. Sitä ollaan tehty lähiaikoina (TAAS) liikaa, joten jännäsin hiukan kyllästyisikö Ässä kesken kaiken. Ässähän ei todellakaan tapita minua seuraamisessa jatkuvasti ja olen ajat sitten luopunut sen vaatimisesta. Kontaktia pitää kyllä. Seuruu meni kuitenkin tosi hyvin, Ässä pysyi hyvin oikeassa paikassa ja into jopa tuntui kasvavan loppua kohden (eli jopa paremmin kuin treeneissä!). Tuomari kommentoi (saatiin jälkeenpäin kommentit lapulla, en muista koetilanteen kommenteista juurikaan) "nättiä seuruuta, koira pitää paikkansa, hyvät käännökset". Ja tällä arvosana 9.
Seuraavana taisi olla liikkeestä maahan, joka Ässällä on aika vahva. Se menikin aivan kuten treeneissä. Kommenttina "intoa ja iloisuutta, hyvä alasmeno. Ujo ylösnousu lopussa". Ollaan tietenkin treenattu tätä niin, etten ikinä pyydä Ässää maasta sivulle, ettei rupeaisi ennakoimaan. Tämän ongelman huomasin itsekkin joissain treeneissä tuota kerran kokeiltuani, pitää ottaa nyt tehotreeniin. Arvosana 9,5.
Seuraavan luoksetulo, jonka Ässä suoritti iloisesti ja myöskin paremmin kuin treeneissä (vissiin pitäisi ottaa treeneihin taas lisää sitä paljon puhuttua vaihtelevuutta..) Kommenttina "hieno suoritus" ja arvosanana 10.
Tässä välissä olisin voinut keskeyttää homman ja jättää loput tekemättä, mutta Ässällä oli nyt meno kohdillaan. Päätin käydä palkkaamassa Ässän kehän ulkopuolella välissä. Tähän tuomari kommentoi, että aivan turhaan käyn sitä koiraa välissä palkkaamassa ja oikeassahan hän oli. Ässä olisi innokkaana ollut valmis jatkamaan samoin tein, mutta kävin kuitenkin palkkaamassa oman mielenterveyteni tähden.
Laitan tähän nyt meidän (ensimmäisen ja ainoan!) seuruuvideon treeneistä. Ässän keskittymiskyky ei tässä ole ihan parhaimmillaan, mutta näkeepä vähän meidän tekemisiä. Ei tämä mitään vietikkään pk-koiran seuraamista ole, mutta meille tuollaista ihan perushyvää. Ehdottomasti enemmän pitäisi kuvata treeneissä ja joka paikassa tuota tekemistä, sillä itse tuossa ollessaan näkee loppujen lopuksi aika vähän. Ja olisi sitten tännekkin ehkä jotain edukasta laitettavaa ;) Olisi ollut mielenkiintoista verrata tän päivän seuruuta tähän.
Seuraavana oli liikkeestä seisominen, joka sekin Ässällä on aika vahva. Kommenttina "hieno suoritus" ja arvosanana 10. Sitten tuli se pelätty toinen pitkä seuraamispätkä, huh.. Hihnatta seuruu siis. Siinä Ässä tuntui jo hieman väsähtävän tai kyllästyvän ja paikka väljähti hieman käännösten ollessa myös kökömmät. Ässä myös alkoi edistämään, mitä ihmettelin suuresti, yleensä se ennemmin jätättää?? No, kommenttina "lähtee hyvin, pientä väljyyttä, edistää" ja arvosanana 8,5.
Sitten olikin jäljellä enää hyppy, joka meni ihan putkeen, kommenttina taas "hieno suoritus" ja arvosanana 10. Kokonaisvaikutelmasta saatiin myös 10.
Sitten saatiin palautetta tuomarilta. Hänen mielestään välipalkka oli ihan turha, koira oli kuulemma oikein motivoitunut ja iloinen, vaikka ohjaaja oli kuin seipään niellyt (ehheh). Tosin sanoi näin iloisen, hössön ja menevän koiran ehkä tarvitsevankin sellaista ohjausta. Siitä en tiedä, mutta näköjään mulle tulee helposti tuollainen seipään niellyt -moodi päälle koemaisessa suorituksessa. Enkä edes itse tajunnut, kuvittelin olevani reippaasti etenevä ja liikkeiden välissä kehuin kuitenkin mielestäni tositosi iloisesti (ei kuitenkaan tuomarin mielestä liikaa, eli ehkä en ollutkaan niin yliampuva kuin kuvittelin). Enkä edes mitenkään suuresti jännittänyt etukäteen! Kummallista. Tuomari sanoi meidän olevan tämän suorituksen perusteella ihan valmiita kokeisiin, ehkä sitä siis uskaltaisi nyt katsella sitä virallistakin koekalenteria..
Suorituksemme jälkeen juoksin iloisena Ässän häkille ja palkkasin sen lihaköntsällä ja ihanalla puruluulla, jota Ässä jäysti onnessaan kopassaan. Kaikkien suoritusten jälkeen oli vielä yhteinen paikkamakuu, jossa Ässä oli jo vähän sitä mieltä että "mä oon jo hommani kyllä hoitanu!". Ollessamme ekana päästiin rivin reunaan bernin vierelle. Vieressä pönöttäessä ennen liikkeen aloitusta Ässä meni raskaasti huokaisten maahan pitkälleen makaamaan ihan sen näköisenä, että "joojoo, tää on taas tätä tylsää makoilua, huoh". Koetoimitsijaa taisi vähän naurattaa. Siinä sitten vielä oijoin Ässän sivulle ja liike pääsi alkamaan. Maahan käskystä paneutui hitaasti maahan, mutta siellä pysyi erinomaisesti seuraten rauhallisesti minua (ja maiskutellen huuliaan välillä, kuvitteli varmaan mielessään siankorva-palkkaansa). Kaikki muutkin koira pysyivät hyvin maassa, vaikka vieressä oleva berni hieman katseli Ässää ja minä jännitin. Vihoviimeisin juttu olisi, että joku karkaisi maahanmenosta Ässän luokse.. Kaikki meni kuitenkin hyvin loppuun asti. Lopun sivullekäskystä Ässä nousi suurella viiveellä maasta istumaan, eli todellakin tehotreeniin tämä. Kommentteina oli "hidas alasmeno" ja arvosanana 9,5. Ja siinä meidän koe sitten oli. Kokonaisuudessaan pisteet siis olivat seuraavat: Luoksepäästävyys 10 Paikallamakuu 9,5 Seuruu hihnassa 9 Seuruu ilman hihnaa 8,5 Liikkeestä maahan 9,5 Luoksetulo 10 Liikkeestä seiso 10 Hyppy 10 Kokonaisvaikutelma 10
Eli kertoiminaan oltaisiin saatu kokonaismääräksi (omien laskelmieni mukaan) 189,5 pistettä, jolla olisi saanut sen ykköstuloksen :O Harmittaa suuresti, kun ei saatu meidän kaikkien aikojen (tähänastisista) hienointa tokosuoritusta nauhalle.
Hienointa kokeessa oli se tunne, kun tekee koiran kanssa ilman palkkaa ja näkee sen tekevän innolla ja juuri kuten on opetettu. Tuli sellainen luottamuksen tunne, että jumantsuikka sehän osaa vaikka mitä ja sehän on ihan hitsin hyvä! Milloinkohan oppisin olemaan aliarvioimatta tuota spanielia?
Olen jonkin aikaa pohtinut tuota vesileiman käyttöä. Aiemmin en edes harkinnut vesileimamista, enhän kuvaile kuin lähinnä omaa koiraa lenkeillä eivätkä kuvat ole mitään taiteellisuuden huipentumia. Lähiaikoina olen kuitenkin kuullut sen verran ikäviä tarinoita kuvien pöllimiseen ja levittämiseen suhteen ties missä yhteyksissä, ettei se vesileima tuntunut enää yhtään hullummalta vaihtoehdolta. Ja nyt vihdoin sain aikaiseksi lisätä kuvat.fi:n asetuksiin itselleni vesileiman, josta se meni näppärästi kerralla kaikkiin kuviin. Fontin valkkasin vähän summamutikassa, mutta koon kanssa vekslailuun menikin hetki, ettei osoite hyppää kuvasta osittain pois pystykuvien kohdalla. No, siinä se nyt enempiä miettimättä on. Ehkä tunnen tulevaisuudessa tarvetta sen muokkaukseen ja kaunisteluun, mutta nyt mennään näillä. Ai miten niin suurpiirteinen?
Kaikenlaista ollaan taas touhuttu, vaikka tänne ei ehdikkään kaikkea raapustella. Innostuin taas juoksemaan, ja ollaankin Ässän kanssa käyty jo huikeat neljä kertaa juoksulenkillä. Erinomaista liikuntaa itselle ja koiran takalihaksille. Kunhan vielä maltettaisiin tulevaisuudessakin jatkaa tätä "harrastusta" enempi tai edes vähempi. Monesti tuo metsissä köpöttely vaan on vienyt voiton pururadan kierrosta.
Lauantaina oltiin Ässän kanssa Dream Team-Areenalla koiratanssin koreografiaworkshopissa, joka tuli todella tarpeeseen. Olen yrittänyt kehitellä meille ohjelmaan uuteen biisiimme yksin ja ryhmässäkin, mutta en ole jotenkin saanut tästä biisistä otetta, vaikka tuttu onkin. Nyt saatiin tehtyä ohjelmaa ekat 45 sekkaa kertosäkeeseen asti, mistä mulla olikin jo jonkinlainen visio. Myös loppuliikkeeseen saatiin niin hyvä idea, että varmana käytän. Tästäpä tämä ohjelma lähtee kehittymään ja muokkaantumaan, nyt on helpompi jatkaa alun selkiinnyttyä. Tämän päivän treeneissä testaillaan ohjelman alkua yksin ja koiran kanssa, ja katsotaan miltä näyttää. Ollaan niin paljon keskitytty uusien liikkeiden opetteluun, että mukava vaihteeksi tehdä ihan musiikin kanssa ;)
Tokossa saatiin ahdettua itsemme itsenäisyyspäiväksi kisamaisiin treeneihin. Kokoajan siis mennään lähemmäs ihan oikeita kokeita.. Vielä en tiedä, miten kisamaiset treenit käytännössä vedetään läpi, sen näkee paikan päällä. Hyvään saumaan kuitenkin tulivat, sillä keskiviikon tokotreenit alkavat olla tältä vuodelta loppusuoralla, viimeinen kerta on ensiviikolla. Ainakin tämän vuoden loppuun treenaillaan siis ihan kotosalla mahdollisuuksien mukaan kisamaisiin treeneihin ja möllikokeisiin änkien. Josko ensivuonna uskaltautuisi ihan oikeisiin kokeisiin?
ps. Kylläpäs kuvat nyt näyttää heti paljon "ammattimaisemmilta", kun niissä on vesileimat ja kaikkee!
Talvikausi saapui ja treeniryhmät muuttuivat. Kuten aiemmin kerroin, siirryttiin Ässän kanssa koiratanssissa valkkuryhmän kouluttamasta ryhmästä itse valkkuryhmään ja olen kyllä tykännyt hirmuisesti! Nyt on vasta kahdet treenit takana, mutta edistysvauhti tuntuu olevan jo melkoinen viimevuoteen verrattuna. Minustahan se edistymisemme on tietysti kiinni, mutta hyvistä treenikavereista ei ole ollenkaan haittaa ohjelmaa rakennellessa ja liikkeiden opettamisen opettelussa. Uuden ohjelman suunnittelu on jo niinkin pitkällä, että musiikki on valittu (tai vaihdettu, aiemmin syksyllä suunnittelin tekeväni ohjelman tähän musaan) ja uusia liikkeitä on liuta opetettavana. Ohjelmaa on jonkin verran koottu/pohdittu, mutta ehkäpä opetan tarvittavat liikkeet ensin koiralla ja katson sitten uudestaan. Mielestäni tämä uusi musa sopii Ässälle huomattavasti parempi kuin aikaisempi james bond -teema, sillä sehän on juuri tuollainen iloinen jammailija. Ja kertsin sanatkin osuvat aivan nappiin ;)
Myös tokossa on päässyt kärpänen puraisemaan taas toden teolla ja kovasti surkuttelin talvikauden huonolta näyttäviä treenimahdollisuuksia. Kesäkauden olemme käyneet Ässän kanssa Tappien tokotreeneissä, mutta ulkona treenaaminen alkaa olemaan pimeässä, kylmässä ja märässä ikävää. Yksikseenhän voi toki treenata, mutta treenikaverien silmäparista,apukäsistä ja häiriöstä on aina hyötyä. Löysimme kuitenkin Tampereen alueelta edullisen ja lämpimän hallin, johon varasimme alustavasti ainakin 5 kerran treenit. Olen nyt todenteolla päättänyt osallistua toko-kokeisiin, sillä alokasluokan liikkeet alkavat olla hanskassa. Yritänkin nyt katsella meille mölli-tokokoetta, jotta päästäisiin vähän testaamaan koetilanteen sujuvuutta (ja lähinnä sitä paikkamakuuta kokeenomaisesti, ennenkuin mennään kokeisiin sähläämään). Suurin murheryyni tuntuu edelleen olevan seuraaminen, sillä vaikka se tällä hetkellä onkin hyvässä mallissa on kokeenomainen treenaus ja oma jäykistely/marssiminen siinä aiheuttanut ainakin jotain ongelmia.
Ihan joka paikassa ei syksy vielä näy
Ihania harrasteluja varjostavat kuitenkin Ässän selkäjumit. Jos liiasta treenaamisesta/kylmässä odottelusta onkin koiralle haittaa? Aktiivinen koira tarvitsee kuitenkin tekemistä pääkopalleen..
Selkäjumeista kirjoitellessani ihmettelin Ässän olematonta rähisemistä. Ei olisi pitänyt kirjoitella moisia, sillä nyt on herra Kärtty taas herännyt kesälevoltaan. Ilmeisesti maanantain treeneissä joko kylmyys tai jotkut liikkeet ovat kipeyttäneet Ässä-rukan selän, jolloin tiistaina sain kävelyttää maailmoja inhoavaa spanielia. Alkulenkki sujui raahautuen, jonka aikana haukuttiin pystyyn eräs mies, jonka radio sattui ärsyttämään spanielia. Irtipäästyään Ässä juoksi puskaan räyhäämään jonkun koiran hajua (siellä ei ollut enää ketään) ja karkasi puoleen väliin kiroamaan toista ulkoilevaa koiraa, mitä ei ole tehnyt ikuisuuksiin. Luoksetulokäskyä noudatettiin raahautumalla ja muutenkin ilme oli sellainen "tää lenkkeily on ihan syvältä". Niinpä tehtiin lyhyempi lenkki Ässän joutuessa hihnaan.
Käy sääliksi pikku-spanielia, sillä täytyy olla surkea olo kun noin jaksaa inhota kaikkia. Tänään se vaikutti hieman paremmalta ja tehtiinkin hihnalenkki loimitettuna. Pitää hautoa selkää lämpimällä kauratyynyllä, onneksi ensiviikon maanantaina on jo osteopaattiaika.
Eräänä kuumana päivänä lenkillä mäkihyppyrinteellä (kuvat Liisan ottamia).
Ollaan kisojen takia treenattu aivan liikaa koko pitkää ohjelmaa ja unohtaen ne yksittäiset liikkeet. Tämä tuntui näkyvän Ässälläkin jo nopeana väsähtämisenä treeneissä sekä yksittäisten liikkeiden varmuuden katoamisessa, kun niitä tehtiin vain osana ohjelmaa. Niimpä päätinkin treenata nyt niitä oikeita kisoja varten lähinnä pelkkiä liikkeitä varmemmaksi, jolloin tiistain koiratanssitreenit tulivatkin oikein tarpeeseen!
Teemana oli palkata satunnaisesti joistain määrästä liikkeitä maksimimäärän ollessa 7. Eli esim. 3-1-5 sarja, jossa ensin palkka tulee kolmesta ekasta liikkeesta, sitten yhdestä seuraavasta, ja sitten teet 5 seuraavaa joista palkka. Tähän ohjaaja tuli vielä muistuttamaan sivulle tulosta ja muista tavis-liikkeistä, että nekin lasketaaan liikkeiksi. Usein niitä vain pyytää itsestäänselvyytenä, ja palkka tulee jostain ihan muusta. Lisäksi näissä treeneissä pidettiin huolta siitä, että koiran ollessa treenikentällä ei tullut yhtään "kuollutta hetkeä" eli koira haistelisi tai haahuilisi jossain. Kaikki siis mietittiin tarkkaan etukäteen, ja koira pistettiin treenin jälkeen välittömästi takaisin boksiin odottelemaan. Ja tämähän oli juuri sellaista treeniä, mitä me Ässän kanssa ollaan nyt kaivattu!
Ässästä oikein huomasi, miten sen into kasvoi näissä treeneissä! Eka treenikerta oli vähän sähläys-haahuilu-settiä kummankin osalta, mutta kun (molemmat) tajuttiin se jutun juju seuraavalla sessiolla, Ässän silmiin palasi se tuttu palo ja into: tehään hei jee! Ei ollut haahuilua, ei ollut innon puutetta, oli vaan täpinöissään oleva koira ja asiat valmiiksi ajatellut ohjaaja. Teeman mukaisesti intouduin yllätysmomenttina käyttämään palloa palkkana treeneissä piiiitkästä aikaa, ja se toimikin yllättävän hyvin. Aivan mahtavat treenit!
Kurvailua tällä kertaa kepin perässä
Keskusteltiin myös Ässän "Laamailusta" viime kisoissa. No ohjaajan mielestä se ei ollut laama (eihän se ollutkaan oikeasti), mutta ekaan hallissakäyntiin verrattuna se oli jotenkin haahuileva ja poissaoleva. Tultiin siihen tulokseen, ettei tällaisia asioita voi oikein taas tietää kuin kokeilemalla kisoissa, millaiset alkurutiinit toimivat omalle koiralle. Ohjaajamme mielestä Ässän "laamailu" ei toisaalta ollut välttämättä ollenkaan paha asia, sillä jännittävässä tilanteessa yli-innokkuuden puolelle menevällä tättähäärä-moodilla (maaliskuun kisoissa) Ässä tekee välillä asioita kaksi yhden sijaan ja ennakoi juttuja. Laamailija-Ässää on helpompi ohajata, jos keskittyminen vaan pelaa. Ainakin osaksi laamailu johtuu varmasti jännittämisestä, joten eiköhän se helpota joskus jossain vaiheessa, jos jonkinlainen kisarutiini saadaan luotua.
"Itse olet Laama"
Vielä on pakko venyttää päivitystä hieman hehkuttamalla meidän torstaisista toko-treeneistä. Minulla sattui olemaan pallo mukana tiistain koiratanssista, ja sillä tuli palkkailtua joissain kohtaa Ässän tekemisiä. Sitten sainkin heiton, että miksen kokeilisi sitä Ässän seuraamisen innostamiseen? Patukkaa ollaan joskus käytetty tässä hommassa, mutta se ei tunnu oikein toimivan. Ässä kyllä repii patukkaa, mutta tuntuu jotenkin paineistuvan siitä, jolloin homma ei ole enää kivaa. Palloa ei tarvitse kuin iloisesti jahdata. Pallo-palkkaa olen viimeksi kokeillut käyttää joskus talvella, mutta eihän se silloin toiminut. Nyt tajusin, että todennäköisin syy tälle lienee ne Ässän talvella pahana olleet selkäkivut, eihän silloin tee mieli riekkua. Tällä kokeilukerralla tulokset vaikuttivatkin varsin hyviltä, sillä en muista milloin Ässä olisi viimeksi seurannut noin innokkaasti noin montaa sessiota putkeen. Lisäksi into palloa kohtaan tuntui kasvavan treenien edetessä. Olemmeko lähestymässä toko-uramme käännekohtaa?
Treeneistä ei ole tullut kirjoiteltua blogiin pitkiin aikoihin. Olen paitsi laiska lukemaan seikkaperäisiä selvityksiä treenien kulusta niin myös laiska niitä kirjoittamaan. Tämän takia moiset ovat kokonaan jääneet, kun ei niistä ole itselle mitään iloa. Jotain yhteenvetoja tai vastaavia fiilistelyjä, tavoitteita tai sen hetkisiä onnistumisia ja epäonnistumisia olisi kuitenkin hyvä kirjoitella välillä ylös. Joten täältä pesee..
Kesä on ollut aikamoista sinkoilua harrastusten parissa. Tehty ollaan vähän kaikenlaista, mutta en tiedä ollaanko juuri saatu aikaiseksi mitään järkevää? Tässä syksyn lähestyessä (hyi) on kuitenkin alkanut se tuttu polttelu - mää tahdon joihinkin kokeisiin/kisoihin/minne vaan! Mutta sinne ei ihan summittaisella hupsuttelulla pääsekkään.
"Miksei koirilla ole uimakisoja?"
Varsinkin tanssin saralla treenit ovat olleet varsin yleispäteviä, eivätkä ole vieneet ohjelmaa suuntaan tai toiseen. Lähinnä sellaista höntsäilyä ja aktivointia ja hauskanpitoa. Syyskuun kisat lähestyvät kuitenkin kovaa vauhtia, joten hommaan oli saatava taas joku tolkku. Tämän seurauksena eilisissä treeneissä valittiin ohjaajan avustuksella uusi tanssibiisi, joka on edellistä paljon iloisempi ja letkeämpi. Joku saattaa kyseisen biisin menneiltä vuosilta muistaakkin: Lou mega - mambo nro 5. Vedettiin myös välipalkkauksella vanha ohjelma kokonaan läpi, jotta näin selvät treeniä vaativat kohdat. Viimekerrasta onkin taas hetki, joten muutamassa kohdassa on muistuteltavaa niin itselle kuin koirallekkin.
Aloitimme myös heinäkuun alussa aivan uuden harrastuksen, eli rally-tokon! Halusin päästä kokeilemaan, josko rally-toko soveltuisi Ässälle paremmin kuin motivaatio-ongelmien kuningas toko. Ässä olikin tässä hommassa aivan omiaan, innokas ja pätevä. Lähes kaikki liikkeet ovat entuudestaan tuttuja, joten kisoihin voisi mennä heti, kun opin lukemaan kylttejä. Tosin tässäkin lajissa on alkanut nostaa päätään vanha tokosta tuttu ongelma: seuraaminen sucs. Eli Ässän motivaatio on parilla viimekerralla seuraamisen osalta alkanut muistuttaa matkalaukku-meininkiä, jolloin seuraaminen on sivulla löntystelyä kontaktin ollessa vain kaunis sana. Mitä tapahtui? Missä meni vikaan? Miksei tanssissa ole tällaisia ongelmia?
Seuraaminen sujuu oikein mallikkaasti, jos Ässä siitä innostuu. Silloin seuraaminen on iloista ja ja tekniikkakin ihan riittävä. Mutta tämä liike todellakin on sellainen, mikä kärsii treenikertojen määrästä muuttuen pakkopullaksi. Rally-tokossa teemme aina radan, koska ohjaaja yrittää opetella suorittamaan rataa ja lukemaan kylttejä. Tällöin siinä on valitettavasti paljon seuraamistakin, vaikkakaan ei tokomaisen pitkää tylsää pätkää ja välissä on temppujakin.
Missä siis on ongelma? Todennäköisesti ainakin liiallisessa seuraamisen treenaamisessa, mutta kun se pirhana vie on vaan aika olennainen osa näitä lajeja. Myös palkkaukseen on kiinnitettävä huomiota, sillä vaikka koiratanssissa Ässä on ihan liekeissä nakeista, niin tässä ne eivät enää riitä. Seuraaminen on liian tylsää. Koiratanssissa se aina kuitenkin onnistuu pidempiäkin matkoja, eikä Ässää potuta. Tosin tanssissa pääsääntöisesti keskitynkin harjoittelemaan joko kokonaisuutta tai tiettyjä kohtia (temppuja), koska seuraamisenhan Ässä jo osaa. Eli missä mennään vikaan?
Ässä toko-treeneissä paikkamakuussa. Kuvan otti Liisa-Ida Sorsa.
Olen jo kauan ollut sitä mieltä, että mulla on asennevamma tokoa kohtaan. Tai siis varmasti nauttisin siitä ja hinkkaisin mielelläni kaikenlaista, mutta koiran kiinnostuksen ollessa nolla ei itseäkään innosta. Eli ehkä kyse on kuitenkin muunlaisista(kin) asioista. Helpoimmin osaan poimia kaksi asiaa: palkka ei ole tarpeeksi hyvä (ja vaihteleva) ja seuraamista jankutetaan liikaa (tämä on ollut jo kauan tiedossa). Olen kuitenkin alkanut pohtimaan, josko Ässän hyvin vilkkaalla luonteenlaadulla olisi osuutensa asiaan. Ässähän on luonnetestattukkin erittäin vilkkaaksi koiraksi, jonka määritys on seuraavanlainen:
"Reaktio on hyvin nopea, väistämisliike on melko pitkä. Koira ei pysty välittömästi kohdentamaan häiriötä ja siinä esiintyy lievää keskittymiskyvyn puutetta. Koirassa ei ole havaittavissa tasapainottomuutta." Lähde cockerspanieleiden JTO
Pointtini tekstissä oli se, että Ässän kanssa on helpompi harrastaa nopeatempoisempaa ja vaihtelevaa lajia, kuin vaikkapa tokoa. Pitkä tasainen seuraamispätkä asettaa tietyllä tavalla haastetta, kun koira mielummin tekisi kymmenen asiaa sekunnissa yhden sijaan. Tässä kohtaa olen tosin itsekkin voinut mennä metsään sillä, että olen yrittänyt välillä nostattaa Ässän kierroksia innokkaamman suorituksen saamiseksi, jolloin ainakin paikkamakuu on tuskaa (tämän opin viimekerralla tokotreeneissä).
Olenkin yrittänyt monipuolistaa treenejä, mutta aina se himputin seuraaminen siellä kuitenkin on. Ellen tee puhtaasti maahanmenoa tai seisomista. Mutta niillä ei ehkä vielä kisoihin mennä.
Miten siis parantaisin meidän toko ja rally-toko harrastustamme? Itse keksin seuraavat asiat:
- superpalkkaa! (oma ruoka, luu, erikoisherkku)
- vaihtelevat treenit (tätä yritän aina muutenkin)
- Vältä seuraamisen treenausta viimeiseen asti (se osaa kyllä) ja treenaa mielummin temppuja!
Ja tähän postaukseen saa erittäin mielellään jakaa vinkkejä ja neuvoja aiheesta. Me lähdemme nyt rally-toko treeneihin.
Ässä on nyt kehittänyt uuden omasta mielestään vallan ihanan nukkumapaikan. Nimittäin mun tyynyni. Tai ainahan siinä on ollut ihana nukkua, mutta nyt siihen olisi päästävä myös öisin, kun allekirjoittaneen pää on siinä mukavasti lämpöä tuomassa. Kylkikyljessä olisi niin iiihana nukkua!
Meillä Ässä saa nukkua sängyssä silloin, kun ei häiritse nukkujia. Eli saa nukkua, kunnes käsketään veks. Käytännössä Salossa asuessani Ässä ei edes yrittänyt sänkyyn, koska se oli niin kapea. Lensi raukka heti lattialle, kun yritin kääntää kylkeä. Tampereella isomman sängyn myötä on tullut viekkuunkin, mutta yksin isohkossa sängyssä nukkuessa tilaakin on ollut ihan erilailla. Nyt, kun nukkujia on kaksi, joutuu sitä väkisinkin törmäyskurssille muiden kanssa. Jaloissa nukkuminen olisi ok ja talvisin varpaiden palellessa ihan suotavaakin, mutta harvoinpa se Ässä sinne jalkoihin "alentuu", ehei. Kainaloon on päästävä, mieluiten pää tyynylle!
Nykyisin jomman kumman meistä mennessä nukkumaan, juoksee Ässä sänkyyn iloisena. Se, kumpi viimeisenä sänkyyn menee, saa huomata uneliaasti tuhisevan spanielin vieneen paikkansa. Ja pää tyynyllä leväten, tietysti. Usein Ässä nukkumaan mennessä komennetaan sängystä pois, jolloin alistunut spanieli menee omaan luolaansa (iso kankainen kevythäkki) nukkumaan. Yöllä se usein yrittää hiipiä takaisin sänkyyn hyppäämällä pääni viereen kippuralle. Siitä on sitten hyvä levittää pikkuhiljaa turpaansa tyynylle, sitten levittäytyä kyljelleen, sitten kiepsahtaa selälleen ketarat kohti kattoa, ja viimein kääntyä jalat nukkujaan päin. Unissaan tulee välillä vähän potkittuakin.. Joskus olenkin herännyt keskeltä sänkyä Ässän ujuttauduttua paikalleni. Sillä mitä kauemmas Ässästä yrittää mennä, sitä lähemmäs se tulee..
Ässän kanssa nukkuminen ei aina olekkaan nautintoa suurimmillaan. Syinä jo edellä mainittu unissaan potkiminen ja piehtaroiminen, aina yhtä tehokas herättäjä. Ja ei ainoastaan Ässä tykkää nukkua pää tyynyllä, se myös tykkää tunkea turpansa niskaa/korvaan/naamaan ja tuhista, maiskutella ja jopa kuolata. Aamun tullessa sen toiminta vilkastuu, jolloin edellisiä käyttäytymismalleja on havaittavissa entistä enemmän. Kaikesta huolimatta joskus on mukavaa, kun lämpöinen karvakääryle painautuu kylkeen tai nukkuu jaloissa lämmittäen suloisesti varpaita.
"Mitäs herätit?" Tälläinen näky saattaa odottaa, jos erehtyy liaan myöhään nukkumaan.
Viimeksi rustasinkin pitkän pätkän tokoilusta, joten kaipa niistä edellistreeneistä on vielä jotain kirjoitettava. Lyhyesti virsi kaunis: alku meni hyvin, mutta onnistumisen käyrä oli jyrkästi laskeva loppua kohden. Ja ei, en edes tehnyt montaa toistoa, tein eri juttuja, pidin taukoa välissä ja leikitinkin Ässää, josta sen keskittymiskyky tuntui vain kärsivän. Näköjään tätä on nyt vaan treenattu liikaa, ja Ässä on kyllästynyt. Taas. Ehkäpä otetaan taukoa näihin juttuihin hetkeksi ja treenataan jotain ihan muuta. Ja sitten tehdään seuraamista/tokoa pelkästään ruokakuppipalkalla 1-2 toistoa, max 5. Ehkä siitä on jotain apua.
Uuden opettelu Ässän kanssa on kyllä tuplasti kivempaa. Sienikurssillakin jaksoi sen pitkän 3 tuntia taukoineen yllättävän hyvin, kun asia oli kokoajan sopivan uutta. Jos asia on liikaa samaa, viilausta, toistoja ei voi tehdä välillä juuri yhtään ilman mielenkiinnon lopahtamista. Vaikka eräs treenikaveri on sanonut tanssia tokoa vaikeammaksi, niin itse tällä hetkellä miellän sen jossain mielessä (Ässän kanssa) helpommaksi, kun vaihtelua ja temppuja on hirveästi enemmän. Tietysti osa siitä on vain pääni sisäistä, voihan tokoakin treenata monilla eri tavoilla ja monia eri juttuja ja tanssissa jankata yhtä ja samaa. Tanssi on myös vielä niin uusi laji, että kaikki siinä on uutta ja mielenkiintoista Ässälle. Toivonkin syvästi, että saan sen tulevaisuudessa edelleen pidettyä sellaisena.
Edellisestä tanssikerrastakaan en ole kirjoittanut mitään! Aiheena oli temput ja niiden yhdistely, joka oli mielestäni tosi hyödyllinen kerta. Temppujahan Ässä jo osaa muutamia, eikä niiden opettelu sinänsä mikään ongelma ole. Tuo liikkeiden yhdisteleminen olikin mulle sitten ihan uusi juttu, joten oli hyvä kuulla siitä. Harjoittelimme tunnin aikana simppelin liikkeiden yhdistämisen, joka Ässällä oli siirtymä edestä tassun annosta sivulle pujottelemaan jalkojen läpi. Helppo siirtymä tähän oli edestä lähtiessä ympäri takapuolelta kiertäen sivulle, josta sitten lähti pujottelu. Ollaan tätä treenattu nyt myös kotona, ja homma on mennyt aika hyvin jakeluun. Myös peruuttamista ollaan opeteltu, ja se sujuu takapalkalla jo aika hyvin. Huomisen tanssitreeneiss aiheena onkin sitten motivaatio ja kontakti, joka on epäilemättä meille todella tärkeä aihe.
Kuten joku saattoi huomata, tänään kuvien teemana olivat huonolaatuiset kännykkäkuvat. Edellisestä kuvasta onkin helppo vaihtaa seuraavaan ja viimeiseen aiheeseen, eli Rambon parantumiseen. Rambon kastroinnista on nyt tasan viikko, ja haava on parantunut uskomattoman hyvin. Pidän Ramboa tosin vieläkin varmuuden vuoksi pyyhe-alustalla, sillä toinen haava on hieman vielä "auki", vaikka onkin rupeutunut. Purut saattaisivat turhan helposti mennä haavaan ja aiheuttaa tulehduksen. Vielä kaksi viikkoa, ja Rambo pääsee Mustikin seuraan!
Maanantain toko tuli ja meni. Eikä olisi haitannut, vaikka olisi mennyt kokonaan ohikin. No ei vaineskaan, ainahan sitä voi edes ottaa oppia niistä epäonnistumisista jne jne. Tokoilukerta oli siis aikamoinen floppi, mutta muistutti tosiaan taas siitä, millaisia virheitä Ässän kanssa tulisi välttää. Pohjustetaanpa hiukan.
Olemme aloittaneet Ässän kanssa (taas) seuraamisen opettelun uudella erilaisella paremmalla(?) tavalla. Näinollen seuraaminen on koostunut lyhyistä pätkistä (toteutuu) ja pienistä sessioista (toteutuu useimmiten). Pääpaino on käännöksissä, joita siis harjoitellaan ja palkka tulee niistä. Ei siis mitään tylsiä megapitkiä suoria, pelkästään lyhyt pätkä ja käännös tai useampi. Olen saanut taas kotitreenaamiseen uutta intoa, joten seuraamisen treenailukin on ollut hyvässä mallissa. Joskus tosin tulee tehtyä ehkä himppasen liikaa, mutta ei vielä pahasti.
Eilen sitten treeneissä treenasin tietysti seuraamista, onhan se nyt ollut kovasti muutenkin treenin alla. Ässän käännökset ovatkin parantuneet huimasti perusasennosta puhumattakaan. Niitä siis. Nyt vain tuntui kokoajan, että jotain puuttuu - käännökset saisivat olla vielä tiukempia, seuruukohdassa vähän viilattavaa yms. Niinpä ratkesin taas siihen suurinpaan paheeseeni, liialliseen jankkaukseen. Sitten oli vielä odottelua ennen omaa vuoroa. Pakko siis tehdä vielä muutamia toistoja.
Tarvitseeko enää sanoa, että kun oli meidän vuoro suorittaa liikkeestä maahanmenoa, oli Ässän seuruu varsin väsynyttä. Kouluttajan kommentti oli kuitenkin, että on parannusta on tapahtunut(?), joka sai minut lievästi sanottuna ihmettelemään.
Muutenkaan treeni ei ollut ihan parhaasta päästä. Kerran Ässä karkasi räyhäämään yhdelle isolle koiralle sen juostessa jotain liikettä, ilmeisesti luoksetuloa. Itse en ollut huomannut koko koiraa. Paikkamakuu meni oikein mallikkaasti, mutta tavallisen 2 min sijaan kouluttaja ottikin 5 min. Ihmettelin pituutta ja ajattelin vain "no ihan kohta se loppuu, en viitsi vielä palkata". Ässä siis nousi ehkä 3-4 min kohdalla, jonka jälkeen makuu oli pelkkää alamäkeä, eikä se halunnut pysyä enää ollenkaan maassa, että olisin voinut palkata. Olihan maa vielä tietysti märkä ja kostea. Teimme myös ryhmäseuruuta käskytettynä kaikki samaan aikaan. Tämä oli lopuksi, joten eihän siitä tullut kertakaikkisen mitään.
Mutta oli treeneissä pari onnistumistakin! Luoksepäästävyys alkaa mennä jo tosi hyvin, ja alkutunnin paikkaistumisessa Ässä pysyi istumassa, vaikka viereinen koira haukkui! Vielä oikein sävähti jokaisen haukun kohdalla, mutta ei noussut. Pysyin aika lähellä ja kävin useasti palkkaamassa.
Tämän tunnin jälkeen kieltämättä mietin taas hetken, että onko musta tämän lajin harrastajaksi. Tein kuitenkin uudet treenisuunnitelmat, ja tänään menen taas tokotreeneihin. Uusi päivä uusi treeni. Toivottavasti tänään saataisiin onnistumisia ja Ässällä olisi kivaa. Sitten voisinkin jättää seuraamisen hetkeksi taas muhimaan ja keskittyä tanssiin.
Mun on pitänyt kauan kirjoitella treenikuulumisia oikein pidemmän kaavan mukaan, mutta ei ole oikein kirjoitusinspis iskenyt. Oon vähän huono kirjoittelemaan tarkkoja kertomuksia treeneistä, enemmän on tullut kerrottua yleismaalisesti asioita ja sitten ehkäpä pohdin onnistumiset ja epäonnistumiset. Nyt kävimme Ässän kanssa juuri kolmen kerran sienikurssin Jirka Vierimaan kouluttamalla Tappien kautta, josta riittäisi kerrottavaa vaikka kuinka. Ehkäpä kuitenkin tyydyn tarinoimaan taas yleisemmällä tasolla fiiliksiä ja sensellaisia, kuvituksena toimii perjantaiselta sienireissulta napsitut kuvaset.
Meillä oli siis Ässän kanssa 3 x 3h hajuerottelu-kurssi, jossa Ässän opeteltavana hajuna oli kanttarellit (piti ensin ottaa suppilovahveroita, mutta omasta kaapista ne oli loppu eikä kaupassakaan ollut). Hajua opeteltiin purkkien avulla, jolloin sientä laitettiin purkkiin ja palkattiin hajun haistamisesta. Purkki piti hajun kätevästi "koossa" ja selkeytti palkattavan hajun. Ässän tapauksessa esti myös sienten syönnin.. Kun haju oli opetettu haistamaan purkista, siirrettiin purkki hiljalleen maahan ja häivytettiin käsi. Sitten opetettiin ilmaisu (meillä maahanmeno), ja vahvistettiin sitä. Tämän jälkeen ilmaisu liitettiin purkin haistamiseen, kunnes siitä tuli automaattinen toiminto. Kun tämä oli kunnossa, pystyttiin purkin välimatkaa kasvattamaan, ja lopulta piilottamaan purkki/ottamaan haju purkista pois ja piilottamaan se jonnekkin.
Ässä tajusi perusidean aika nopeasti ja jaksoi yllättävän hyvin jokaisen kerran, vaikka kolme tuntia olikin todella pitkä aika jaksaa. Meillä ongelmakohdaksi muodostui ilmaisu, jota sitten treenattiin mahdollisimman paljon. Lopulta se tuntui menevän aika hyvin Ässälle jakeluun, mutta sitten se kekkasi kieritellä/lipoa kielellä niitä herkullisia sieniä sieltä purkista ulos.. Toi vähän yllätyselementtejä siihen treenailuun, kun sienihullun salamana toimivan nälkäisen spanielin päästi irti purkkia hakemaan. Niinpä pitää treenailla entistä enemmän sitä ilmaisua, jotta se olisi ainoa asia, joka purkille mennessä tulisi mieleen.. Uutta jännitystä treenailuun tuo purkin poisto ja pelkän sienen etsintä. Siinä onkin meillä sitten työsarkaa, pääsenpä testailemaan omia refleksejä tuon koiran palkkauksessa.. Sienten etsinnässä ei missään vaiheessa ollut ongelmaa, sehän oli kuin ruoan etsintää kotona! Ainakin Ässän mielestä. Ja eihän etsintä muutenkaan sille uutta ole, kun ihmisetsintää on tehty ja tosiaan sitä namien piilotusta. Muutenkin tuo koira elää nenällään, niin ei siinä paljoa tarvinnut houkutella sientä etsimään.
Perjantaina Ässä oli suureksi avuksi sienimetsällä, sillä enhän mä niitä kaikkia suppilovahveroita olisi muuten mitenkään löytänyt. Niiden etsimisen se on ihan itse opetellut, ja pienellä kehulla tekee hommaa innokkaasti. Ainoa haittapuoli on tosiaan se sienten syönti.. Sienikurssilta saatiin vinkkiä, että mun pitäisi aina koiraa nopeampana olla käskemässä sitä maahan, kun se pääsee sienille. Ässän toimintasäde on kuitenkin sen verran suuri, etten aina ole vieressä seuraamassa sienien löytymistä. Ja se on sitten menoa.. Lisäksi syöminen on paljon paljon mukavempaa, kuin joku maahanmeno märässä sammalistossa. Puhumattakaan mun hitaista reflekseistä, sillä usein Ässä on jo hotkaissut sienistä lakit mun vasta huomatessani suppikset.
Sienet saa kyytiä
Pieni sananen myös muista harrasteluista. Tanssihommelit on jääneet nyt kokonaan pois, odottelen tanssikurssin alkamista 15.10. Siihen asti saa tanssihommelit olla tauolla, vaikka temppuja tuleekin huvikseen tehtyä välillä. Nyt meinaan tahkotaan tokoa! Sienikurssin vetäjältä sain oikein päteviä vinkkejä meidän seuruun parantamiseen, ja nyt aion ottaa ne ehdottomaan tehokäyttöön. Myöskin paikkamakuu kaipaa suurta treeniä, sillä se menee välillä ihan puihin. Työsarkaa siis riittää edelleen, katsotaan päästäänkö puusta pitkälle.
Lopuksi on pakko äristä vielä tästä bloggerista. Ihmeellistä kenkkuilua on ollut havaittavissa, sillä välillä tämä on heittänyt mun blogin otsikon ihan vääränlaiseksi itsestään ja muuta mukavaa. Lisäksi laittamani kuvat näyttävät blogissa epätarkemmilta, mitä ne ovat avatessa! Ihan ihmeellistä, en ole tämmöistä aiemmin huomannut.. Vaihtamassa en ole, sillä täällä on kaikki vanhat kuvat ja tekstit, mutta vähän pistää ärsyttämään. Tulipa tosin taas rukattua blogin ulkoasua ärsytyksestä johtuen, että jotain hyvääkin.
Nyt alkoi koulu, joten taas on minulla ja Ässällä totuttelemista.
Onpahan aikaa ja intoa taas enemmän treenata koiran kanssa, vaikka kyllä
sitä omalla tavallaan töihinkin kaipaa. No, eletään hetkestä ja
nautitaan taas kasvaneesta treeni-innosta!
Koulu on nyt toistaiseksi tuntunut kevyemmältä kuin töissäolo, vaikka tälle syksylle on kyllä hurjat määrät opintoja edessä. Minun pitäisi nyt kirjoittaa kandi sekä käydä huikeat määrät kursseja.. Silti on hirveä hinku koulutuskentille, ja tälläkin viikolla on viidet sovitut treenit + fyssarikäynti keskiviikkona. Kumma, miten koulun ohella jaksaa enemmän.. Johtuukohan pienemmästä työmäärästä vai rutinoitumisesta, koska itse stressaan välillä vähän liikaakin uusia juttuja. Pianhan se selviää, sillä eiköhän tämä syksy työllistä kunnolla ja olisihan mun tarkoitus töissäkin joitain päiviä käydä..
Katsottuani kaverini tokokoe-videon, on mua taas purrut tokokoe-kärpänen. Näin tämä tokointo menee aaltoina, välillä on kovalla tarmolla treenausta kokeita varten ja välillä taas kaikkea muuta kuin tokoa.. Kai tämä vain on sitten oma tyylini treenata. Kadehdin kyllä joidenkin ihmisten tarmoa treenata jatkuvan tasaisella tarmolla ja viedä hommia eteenpäin.
"Eikö tässä olisi hieno paikkamakuu?"
Tänään olikin taas Herwoodin hauvojen tokotreenit pitkästä aikaa, ja nehän menivät oikein mukavasti! Oma asenteeni oli koko treenien ajan varsin positiivinen, ja se näytti vaikuttavan ilahduttavasti Ässäänkin. Harjoittelemme nyt palkattomuutta, eli yritän pikkuhiljaa pidentää palkkaamisen välejä. Tämä on ollut meille (minulle) monesti kompastuskivi ja hyydyttänyt innon lajiin, mutta ehkä saadaan se nyt pelittämään. Palkan purkissa pitäminen tuntuu olevan hyvin toimiva keino Ässälle ja myös leikkimisestä on ollut apua innon nostattajana.
Jos joskus pääsemme tokokokeisiin asti, niin sen kunniaksi leivon kyllä kakun. Ja Ässälle tietysti omansa.
Taas pohdintoja mun ja Ässän harrasteluista, koittakaa kestää :)
Ässä tykkää opetella temppuja, ja oppiikin niitä oikealla opetuksella todella nopeasti. Se kuitenkin kyllästyy helposti, ja välillä koulutus muistuttaa passiivista suorittamista. Vaihtelevuutta pitää olla tarpeeksi (paljon!). Suurimpia ongelmia on ollut ja edelleen on palkkaamattomuus. Välillä ihmettelen, miksi meillä on tälläisiä ongelmia, kun Ässä rrrakastaa ruokaa ja lelutkin on kivoja. Työkalut on, mutta niiden käyttäminen on yllättävän vaikeaa.
Tykkään harrastaa tokoa (ja tanssia sen vähän mitä osaan), mutta välillä suoraansanottuna ärsyttää tämä jatkuva kamppailu. Siksi mun harrasteluintokin on varmaan niin kausittaista. Välillä toko on kivaa (silloin kun näen meillä olevan jotain mahkuja kokeisiin), välillä taas vannon jättäväni koko lajin (kun Ässä muistuttaa perässä kävelevää laukkua, ja tuntuu viestittävän jokaisella solullaan menevänsä milummin ojaan haistelemaan).
Kaipaan agilityä eniten ehkä juuri siksi, että sen kanssa ei tarvinnut kamppailla. Ei tarvinnut painia jatkuvasti motivointiongelmien kanssa, vaan se oli yhteinen mukava harrastus. Haku ja jälki ovat myös tälläisiä, mutta ne eivät minua niin paljon miellytä. Jälki on mielestäni vähän tylsää yksinpuurtamista, vaikka sitä silloin tällöin tehdäänkin (pitäisikin nyt skarpata). Haun uudelleenaloittamista olen miettinyt, sillä nyt se on hyvin epäsäännöllistä. Katsotaan nyt.
Syksy tuo onneksi uusia tuulia harrastelu-rintamalle. Syyskuussa jatkuu toko-ryhmämme ja hain Ässän kanssa myös tanssi-ryhmään (sitä odotankin jo innolla!). Ilmoitin myös Ässän hajuerottelun kurssille ihan vain nenän ja mielen virkistykseksi ;) Myös jälkiä olisi tarkoitus ajaa ainakin muutama tässä syksyn mittään. Löysin täältä Salosta mukavan nurmikentän, jonne olisi tarkoitus käydä huomenn polkaisemassa ihmisjälki.
Muoks. lisäilyjä Tämä päivitys ei ollutkaan nyt ihan pohdintaa, vaan päässä pyörivien asioiden purkamista. Asioita oli enemmänkin, mitä piti kirjoittaa, mutta pyyhin osan pois ja jätin osan kokonaan kirjoittamatta. Välillä vain mietin omia syitäni harrastaa, ja kohtaavatko ne ihan Ässän tarpeet. Noh, se on ainakin selvää, että mulla on vielä paljon opeteltavaa harrasteluiden saralla.
ps. Edelleen ketuttaa tämä uudistunut bloggeri, ärh, ihme kenkkuilua!
Meille ei Ässän kanssa ihmeempiä kuulu. Kesätyöt jatkuvat mulla edelleen, mutta nyt on enää kaksi viikkoa jäljellä, jei! Töiden loputtua alkaakin heti koulu, mutta yritän ensimmäisellä viikolla pitää vapaata ja karata Saloon lomailemaan. Jaksaa sitten opiskellakkin paremmin, ja ehkäpä treeneihinkin saa kaivattua potkua.
Mulla onkin harrastusinto kadonnut aikalailla jonnekkin taivaan tuuliin. Liekö tuo töissäkäynti, kun ei arki-iltojaan jaksaisi millään käyttää treeneissä käyntiin. Agilityä kyllä himottaisi lähteä tekemään vaikka kuinka, mutta siitä nyt on turha haaveillakkaan. Toko sen sijaan tökkii oikein urakalla, ilmottauduinkin nyt herhaun tokoryhmästä poissaolevaksi syyskuun alkuun asti. Saa tottelevaisuushommat jäädä tauolle, kunnes saa uuta puhtia sen kanssa puuhailuun. Myös jäljen teko on taas jäänyt, vaikka yritin jo taippareitakin varailla ensi kuulle, katsotaan tärppääkö. No ehtiihän sitä..
Jossei meillä nyt olisi tuota tanssia, olisi harrastelu varsin olematonta. Eipä se nytkään kehuttavaa ole, kun ei ole mitään vakkariryhmää tai muuta. Välillä toki päästään osaavan kaverin kanssa treenaamaan ja se onkin tätä hommaa auttanut suuresti. Kotona ollaan treenailtu lähinnä temppuja, vaikka olenkin jo jonkin aikaa kuunnellut biisejä "sillä korvalla". Sitten kun Ässälle sopiva biisi löytyisi, voisin alkaa väsäilemään koreografiaa ihan noin niinkuin harjoituksen ja huvin vuoksi. Jos sitä sitten innostuisi treenailemaankin ihan kunnon teholla tämän sunnuntai hubailun sijaan (vaikka ei siinäkään vikaa, kunhan sitä tulisi tehtyä useamminkin kuin vain sunnuntaisin ;D)
Treenaaminen on kivaa!
Lenkkeilykin on nyt kokenut inflaatiota, eikä vain mun osaltani. Välillä on tuntunut väsyttävältä lähteä joka päivä sinne lenkille, ties mikä liikunta-inho muhun on iskenyt. Mutta eniten ihmetyttää, kun Ässänkin asenne tuntuu usein lenkille mennessä olevan "huoh, mennään nyt vain jo takaisin kotiin, ei huvita". Miten voi olla noin eloisalla ja nuorella koiralla tuollainen asenne? Liekö haluaa vain ahneena kotiin syömään (saa usein ruoan lenkin jälkeen), on omaksunut mun huonon asenteen (vaikka usein on lahna myös silloin, kun itse olisin menossa innolla lenkille) tai sillä on paikat kipeänä/jäykkänä (agi ollaan jätetty kokonaan pois, eikä mitään muutakaan raskasta tehty!) ? Oli mitä oli, niin olen kyllä asiaa useampaan otteeseen ihmetellyt. Pitää nyt varata se fyssariaika heti, kun fyssari palailee kesälomilta.. Saa sitten varmuuden siihenkin.
Nyt on päivitysten kirjoittelu selvästi jäänyt vähemmälle töiden ohessa, niinkuin ennalta vähän ennustinkin. Yleensä vaan töiden jälkeen on niin paljon muuta tekemistä, ettei oikein jaksa ruveta kirjoittelemaan tekemisistään. Tälleen viikonloppusin on onneksi enemmän aikaa, niin ehtii kirjoittelemaankin.
Uintia ollaan edelleen harrastettu mukavasti, olenpa jopa kahtena kertana mennyt Ässän seuraksi pulikoimaan. Kyllä tässä Hervannassa on ihana lenkkeillä ,kun järviä on joka puolella. Pääsee Ässäkin uimaan useasti ja pitkään, niin on sitten mukavampi lenkkeilläkkin. Ässällä muuten todettiinkin taas korvassa hiivatulehdus, liekö liiallisesta uimisesta johtuvaa.. Toivottavasti lähtisi nyt lääkkeillä, vaikka onkin edelleen pulikoinut ahkerasti.
Ollaan myös käyty kaverin ja tämän chihujen mukana treenaamassa koiratanssia oikein hallissa! Saatiinkin siinä hyviä vinkkejä ja kommentteja nykyisestä osaamisesta ja miten tästä kannattaisi edetä. Tällä hetkellä Ässän meno näyttää aika hyvältä, kun sillä on selvästi kivaa. Nyt pitäisi vain opetella lisää temppuja ja myös oikealla puolella seuraamista, sekä sitten musiikin tahtiin useamman liikkeen suorittamista peräjälkeen.
Ässän taidonnäyte kuolleena leikkimisestä. Ässä laittaa aina etutassut kohti kattoa.. :D
Tokoakin käytiin tekemässä, ja sujuikin aika kivasti. Etäpalkka näyttää toimivan Ässällä ihan hyvin, ja siitä on apua pidempiin suorituksiin. Nyt on Tappien ryhmästä toko-taukoa, mutta heinäkuun lopussa tehdään sitten mölli-koemaiset treenit! Jos menee hyvin, niin voisi ehkä niitä kokeitakin joskus harkita..
Piti myös taippareita katsella, sillä olen päättänyt nyt niitä kokeilla Ässän kanssa! Kyllä tällä hetkellä luulisi, että niistä läpi päästäisiin, joten haluaisin mennä kokeilemaan. Pitääkin illalla ottaa tavoitteeksi löytää jotkut sopivan lähellä olevat.
Kamera ei ole hirveästi lenkeillä mukana pyörinyt, vaikka ilmat ovatkin suosineet. Olen vain nauttinut auringosta ja lenkkeilystä ilman kameraa, joten tämän postauksen kuvat ovat juhannuksen Salo visiitiltä, kun en niille omaa albumiakaan tehnyt..
