Seuraaminen ei olekkaan ihan hanurista?

Eilen oli taas tokotusta, ja olipa vallan mukavaa. Alan kokoajan enemmän ja enemmän innostua tuosta. Aiheina oli nouto, hyppy, ruutu, seuraaminen, liikkeestä seis ja paikalla istuminen. Kokonaisuutena reenit meni aika putkeen, ja hokasinpa taas uusia asioita. Tulee vaan helposti tehtyä vähän liikaa, kun reenit kuitenkin kestää tunnin. Mielummin tekisi sillai, että reenaa-> taukoa ja odottelun harjoittelua -> reenaa-> taukoa jne. Ettei vaan hinkkaa ja hinkkaa jotain koiran kyllästymiseen asti. Eilen vähän hinkuttelin taas seuraamista, mun suurin pahe. Mutta ihmekyllä Ässä jaksoi tehdä, ja tajusinpa seuraamisesta aivan ihmeellisen asian.. Sehän osaa seurata!

Muttajoo, jos vähän kertoilen muusta, ennenkuin jaan ihmeellisen älyväläykseni tuon seuraamisen parista. Noutoa harjoiteltiin ekaa kertaa puisella kapulalla, ja eihän se sitä suussaan halunnut kantaa. Sitten opeteltiin sen suuhun ottamista, ja toi se lopussa sitä askeleen verren mullepäin. Pitääkin kipaista kauppaan hakemaan tuollainen noutokapula, että saadaan reenejä jatkettua.. Hypyn harjoittelu meni huonosti, kun odotin tuon osaavan enemmän kuin osasi. Sitä pitää treenata kotona. Ruutu meni ihan jees ja paikalla istuminen oli mainio! Alussa vähän kyyläili muita koiria ja oli himpun levoton, mutta lopussa katse oli kuin nauliutunut muhun. Istui 2 min ja palkkasin joku 3 kertaa. Pysyin siinä 5m päässä tai lähempänä, mutta kävin kerran kauempanakin. Liikkeestä seis menee jo ihan hyvin, tosin siihen tarvittais joku viereen katteleen, että korjaako se vaan asentoa vai ottaako ylimääräisiä askeleita.

Mutta sitten se seuraaminen.. Meidän ikuinen ongelma, ainakin ollut. Eilen reeneissä tein sellaista, että en käskenyt seuraamaan, vaan aloin vaan kävellä ja kehuin katsekontaktista. Ja sehän tarjosi sitä, ja seuraaminen oli parempaa eikä katkennut! Saatoin pitkiäkin (taisiis meille pitkiä) matkoja kävellä Ässän kanssa, ja se napitti ja napitti. Välillä saattoi vilkaista jotain, jos jotain tapahtui. Mutta annas olla kun sanoin "seuraa".. Ässä selkeästi hieman hermostui, tuhahti, vilkaisi ensiksi maahan, sitten alkoi napittaa innottomammin, tiputtaa katsetta, katsoo mua, alkaa innottomasti katsella muualle.. Että sellaista. Kouluttaja totesi, että koira selkeästi osaa asian, mutta ei ehkä ihan tiedä mitä vaadin seuraa-käskyllä.

Itse tulin siihen tulokseen, että tämä on nyt sitten niiden monien turhautuneiden tuntien satoa, kun yritin Ässää kireänä ja ärsyyntyneenä saada oppimaan kunnon seuraamista, ja sitten tahkottiin ja tahkottiin ja tahkottiin vaan, ja minä vaan hermostuin, kun etenin liian nopeasti eikä se mielestäni osannut. Ja nyt Ässälle on sitten jäänyt sellainen inhotus sitä kohtaan. Vaihtoehtoina taitaa siis olla vain toisen käskyn opetus, tai seuraamisen siedätys. Tällä hetkellä kokeilen siedätystä niin, että kun Ässä käskemättä seuraa hyvin sanon iloisesti seuraa ja heti namia jossei laske naamaansa inhotuksesta. Katsotaan miten lähtee toimimaan..

Kauhea hinku tokoilla! Tänään piti olla vapaata eilisten reenien jälkeen, mutta tekis mieli nyt tota seuraamista ja noutoa ainakin reenata. Ja ruutua. Ja hyppyä. Ja okei kaikkea muutakin. On niin ihanan rentoa ja vaihtelevaa nyt, ja molemmilla on kivaa.

Ässä muuten kävi tänään heittämässä talviturkkinsa.. En olisi vielä uskonut. Jääthän eivät ole edes järveltä lähteneet, mutta sivupuro virtasi jo kivasti auki.. Jäin sitä katselemaan, kun pohjaan asti näkyi, ja potkiskelin lumipaakkuja. Hetken päästä sinne hujahtaa risu, ja Ässän silmiin syttyi kiilto.. Niinpä se rauhallisen varmasti lipui jokeen risuaan metsästämään, mokoma hupsu. Onneksi kotiin oli vain 10min matka.

ps. kyllä se kevät tännekkin tulee

Eka Toko!

Keskiviikkona oli sitten ekaa kertaa toko-ryhmän reenit! Paikalla oli mun lisäksi kaksi muuta koirakkoa, mutta vieressä reenaili muitakin ryhmiä, joten häiriötä riitti. Aiheina oli tosiaan ruutu, hyppy, askelsiirtymät, paikallaanmakuu ja seuraamisen käännökset. En nyt viitsi ruveta tähän käymään kaikkia erikseen ja perinpohjin läpi, vaikka se ehkä hyödyllistä olisikin, koska sitten en kuitenkaan jaksa ikinä lukea tätä päivitystä läpi (ei sillä että muutenkaan hirveästi lukisin, niin hyödyllistä kuin olisikin). Ajattelinkin mielummin käydä läpi mieleenjääneitä asioita ja yleisfiilistä kustakin liikkeestä.

Ruutua ei olla koskaan ennen tehty, ja nyt saatiinkin hyvät ohjeet siihen. Tehtiin sitä myös pari kertaa, ja aika samanlailla opetus menee, kuin eteenmenossakin. Hyppyäkään ei oltu ennen tehty, ja saatiin taas hyvät ohjeet. Sitäkin tehtiin muutamaan otteeseen, ja siitähän Ässä innostui! Teimme niin, että minä olin esteen toisella puolella (este matalin mahdollinen), ja kouluttaja toisella puolella. Sanoin hyppy ja kouluttaja houkutteli. Ensiksi Ässä luuli tätä jonkinlaiseksi ilmaisu-harjoitukseksi, ja alkoi maaten antaa hyvää haukkua kouluttajalle :D Tuli pieni ikävyyden pisto pelastuskoirailuja kohtaan.. Tämän jälkeen Ässä tajusi kuitenkin nopeasti jutun jujun ja taisipa se oppiakkin jotain. Askelsiirtymiä harjoiteltiin itsekseen. Sainpa tietää, mitä ne ovat, eli askelsiirtymä eteen, taakse tai sivulle. Kaipa sen nimestäkin olisi voinut jo päätellä.. Eteen ja taaksehan Ässä jo osaa, joten aloin opettaa oikeaa ja vasenta. Nopeasti ja yllättävänkin tarkasti oppi, kun namilla avusti hieman. Fiksu mies! Seuraamisen käännöksiä tehtiin myös itsekseen, ja ne meni todella hyvin myös, mutta niitä ollaankin treenailtu. Itseasiassa ne sujui paremmin kuin kotona.. Paikallamakuu oli 2min mittainen, ja jäin Ässän eteen 2m päähän. Makasi kahden koiran välissä, jota ei olla ikinä ennen tehty.. Palkkasin siis aika tiuhaan. Toinen koira myöskin haukkui kokoajan, mikä häiritsi Ässää (värähti lähes joka haukun kohdalla..) Sitten se nousikin keskenkaiken pystyyn, eikä suostunut menemään enää maate monestakaan käskystä?!? Sitten tajusi, että oli tainnut laskea alleen, vaihdoin pikkaisen paikkaa, ja uusiksi maahan. Siinä pysyi loppui asti. Jatkossa pitänee pissattaa Ässä ennen paikallamakuuta, tuota kun sattuu kotonakin, jossei lenkiltä ole suoraan tultu. Olisipa hienoa kun tuo tapahtuisi kokeissa..

Kokonaisuutena olen erittäin tyytyväinen meidän suoritukseemme! Taino Ässän suoritukseen ainakin. Pelkäsin sen ottavan hirveästi häiriötä muista, mutta hommathan sujuivat erittäin hyvin, jotkut jopa paremmin kuin kotona. Erittäin hyvin se myös jaksoi keskittyä, tunti kun on kuitenkin hyvin pitkä aika, ja kotona treenaamme intensiivisesti ehkä max 15 min? Tietenkään emme koko tuntia jatkuvasti tehneet mitään (vaikka ihan liikaa hinkkasinkin ehkä jotain, onneksi Ässä ei kyrpiintynyt), vaan välillä harjoittelimme vaan olemista. Otin Ässän viereen ilman käskyä istumaan, kun muut koirat tekivät vieressä jotain. Palkkasin sitä, kun ei keskittynyt niihin, ja katsoi mua tai oli muuten rennosti. Ässähän alkoi tarjota sitä katsetta hirveästi, tuollaista kuin saisi seuraamiseenkin.. Tuntui, että Ässä oli helpottunut, kun sille antoi kohteen johon keskittyä, eikä sen tarvinnut katsella muita koiria ja olla epävarma haukkuakko vai mitä. Siksi se taisi muutenkin olla niin hirveän keskittynyt ja innoissaan. Toiveissa olisikin, että saataisiin tuo seuraaminen sille mallille, että se jaksaisi katsetta tiputtamatta tai matkalaukuksi muuttumatta tulla mukana. Saatiin siihenkin ihan hyviä vinkkejä, eli ehkä vielä joskus.

Reenien jälkeen kävin vielä juoksuttamassa Ässää koirapuistossa, johon tuli Ässälle leikkikaveriksi englanninmastiffi! Huikea kokoero ei haitannut, kun nämä porhalsivat (tai Ässä ainakin porhalsi) eestaas. Kivaa oli kummallakin ja loppuiltana Ässä sitten näyttikin tältä:


Itseäkin väsytti päivän jälkeen, mutta oli kiva, kun oli taas jotain koira-aktiviteettia. Nyt vaan reenausta lisää, ja ehkäpä joskus päästään jopa aloluokkaan kokeilemaan, miten homma oikeasti sujuu! Sunnuntaina onkin muuten luvassa lisää koiramaista aktiviteettia, kun ilmoitin Ässän Dalmatiankoira-yhdistyksen järjestämään match show'hun. Tämä on ensimmäinen mätsäri/näyttely, johon Ässän kanssa menin, joten jännittää. Kuvia ja tarinointia tulee sitten toivottavasti tapahtuman jälkeen!

Nyt se kärpänen puraisi..

Hirveä hinku tehdä Ässän kanssa tokoa! Ihan eri meininki heti kun sain tavoitteita/jonkinlaisen ohjelman. Meidän ryhmällähän on ohjelma, että mitä tehdään kunakin kertana. Ensviikon keskiviikkona on luoksetulo, askelsiirtymä, paikallamakuu, seuraamisen käännökset ja ruutu. Ruutua en ole Ässälle ikinä opettanut, pitää kysellä vähän vinkkejä siihen.

Tänään treenailin into piukeana tuota luoksetuloa, paikallaanmakua ja seuraamisen käännöksiä. Askelsiirtymisistä en ole varma mitä tarkoittaa, kävelystä juoksuun siirtymistä? Noh, enivei, tokoilu meni ihan kivasti. Leikitin Ässää aluksi ja oli kivaa. Aluksi se oli hieman lattea, mutta alkoi pian tehdä louskutusääntä (aina kun innostuu, alkaa leukojen louskuttelu, namia!). Luoksetulonhan olen opettanut eteentulona tottiksen periaatteiden mukaisesti. Tulee nätisti luokse ja eteen (sitä ollaan nyt reenattu, kun alkoi yhtäkkiä änkeä sivulle??), mutta ei kyllä hirveän lähelle. Itse en ole varma, mikä etäisyys olisi hyvä, pitää kysäistä. Seuraamista olen tehnyt (taas) ihan liikaa, ja sekös saa Ässän innon touhuun laskemaan. Tänään tein kiemura-seuraamista, ja pyörin ihan ympyrääkin paikallaan. Se olikin enemmän Ässän mieleen, ja se seurasi innoissaan alun latteuden kadottua. Sen jälkeen tein paikallaamakua, ja se menikin aivan yllättävän hyvin. Palkkasin aluksi aika tiuhaan, ja Ässä nakotti rauhallisena paikallaan. Olin ylpeä pojasta, ja lopetimme harjoitukset leikkiin. Leikki ei tosin kauheasti innostanut, kun Ässä yritti vaan hamuta namitaskua. Ei ole namin voittanutta meidän ahmatti-Ässän mielestä..

Kylläpäs treeni tuntui paremmalta, kun kunnolla on suunnitelmissa, mitä tekee. Ei myöskään tullut tehtyä liikaa, ja Ässäkin olisi mieluusti tienannut vielä vähän lisää nameja. Tuntuu kyllä, että meidän tekemisistä on tarkkuus ja (oman käyttäytymiseni) säännönmukaisuus kaukana. Ehkä se siitä, kun saadaan vähän rutiinia. Mietityttää myös tuo Ässän innon kestävyys (ja ehkä myös oman, koira kuin omistaja jne.), ja siihen pitääkin kiinnittää huomiota vaihtelevilla treeneillä. Liian helposti on tullut jumitettua vanhaan ja tuttuun ilman uuden oppimista.. Täytyy kyllä sanoa, että into tuntuu olevan hitusen parempi nyt, kun ei ole muita "kivempia" harrastuksia. Tai sitten ikä on tuonut keskittymiskykyä, tiedä häntä.

Oppikoulun ovet aukenee

Pääsimme Ässän kanssa Herhaun treeniryhmään! Keskiviikkoiltaisin siis treenailemme tokon alo-ryhmässä, ja jännittää jo ihan pirusti. Odotan kyllä innolla, sillä on kiva päästä tokoilemaan jonkun valvovan/opastavan silmän alla.

Myös terveys on tällä hetkellä hyvässä mallissa, Ässän pissanäytteestä ei virtsakiteitä enää löytynyt. Ruoan aion vaihtaa Orijen-merkkiseen nappulaan, jota olen ennenkin syötellyt (syö vieläkin eläinlääkärin nappuloita). Sen jälkeen rupean tarkastelemaan tuota raakaruokaan siirtymistä, kunhan tiedän kesäni työtilanteen paremmin. Katsellaan nyt miten jatkossa sujuu, Ässällä on kuitenkin taipumus kiteisiin, joten voi olla että urinary-ruokakuuri tulee vuosittain tarpeeseen. Toivottaan kuitenkin, että vältyttäisiin enemmiltä sairauksilta. Korvatulehduksen uusimista tosin vähän pelkään, kun tuo on nyt pari kertaa ravistellut päätään..

-----

Jatkanpa vielä tähän perään vähän muita kuulumisia. Olen nyt käynyt Ässän kanssa paristi juoksulenkillä, kun olen kaivannut ainaiseen köpöttelyyn vaihtelua. Ässä on saanut juosta aina irti, ja se on hirveästi tykännyt juoksentelulenkeistä! Vauhti kun on kovempi, niin tulee Ässälläkin spurttailtua enemmän. Pääasiassa olen tehnyt sellaista lenkkiä, että 2/3 matkasta juoksennellaa, ja sitten loppukolmannes köpötellään. Juoksen lähinnä sen verran, kuin hyvin jaksan, joten lenkin kokonaisajaksi kertyy sellainen 45 min suunnilleen. Onhan se lyhyempi, kuin normaalisti, mutta matkaa kyllä kertyy enemmän. Ja minä ja Ässä tykätään, kun saadaan vähän vaihtelua :D Yhtään en kyllä vanno, ettenkö tuohon juoksenteluun kyllästyisi taas kuukauden päästä..

Mukavaa on kyllä ollut hölkkäillä iltasella (aamuisin en millään jaksa juosta paria metriäkään), kun muita ei ole pahemmin maisemissa. Saa rauhassa mennä, katsella auringon laskua ja kuunnella iltalintujen laulua. Tuli ihan kesä mieleen, kun kuulin jonkun kesälläkin iltaisin visertelevän linnun pitävän orkesteria metsässä. Lisäksi näin tänään muutaman joutsenen lentomatkallaan, Ässäkin pysähtyi niiden mökää ihmettelemään.

On tuo kyllä ihana koira kun jaksaa innostua kaikesta. Ilman sitä ei paljon huvittaisi juoksennellakkaan, mutta Ässä kun repii housunsa siitä innosta, kun spurttaillaan vierivieren (Ässä kovassa johdossa tietenkin) pitkin maita ja mantuja, nin kyllä itseenkin tarttuu se juoksun riemu.

Ja ai niin, kameran akkulaturi on edelleen hukassa (en kyllä hirveästi ole jaksanut etsiäkkään), joten kuvat ovat aika vähissä. Ehkäpä se jo kohta putkahtaa jostain.

Päivän alku ja toisen loppu

Käytiin tänään Ässän kanssa lenkillä poikkeuksellisesti jo kahdeksalta aamulla, kun aurinko teki nousuaan. Ai että, kun olikin mukava lenkkeillä, maisemat olivat nätit auringon noustessa kirkkaalle taivaalle järven ylle, eikä ketään muuta ollut vielä liikenteessä. Tunnelmakin oli ihanan rauhaisa. Oli pakko räpsäistä muutama huonolaatuinen kuva kännykällä tänne, vaikka kunnon kameralla olisi varmasti saanut oikeastikkin hienoja kuvia.




Ässällä on nyt ollut hieman taas pissavaivoja, on pari satunnaista kertaa pissinyt lattialle jopa vain tunnin lenkin jälkeen. Viimeisempänä kertana pissasi taas itsensä päälle, kun teimme lähtöä ulos. Nyt on onneksi mennyt taas hetken ainakin hyvin, ja Ässän ulosmenopanikointia (mistä lie sekin kumpuaa, kun itse olen ihan rauhallinen.. Varmaan sitten niistä epäonnistumisista) on rauhoittunut, kun ollaan taas menty lihapullan kera ulos. Saa jotain muuta ajateltavaa kuin "apua mulla on pissahätä, kohta pissaan, ihan kohta, apua ei olla vieläkään tuolla, apua apua mennään liian hitaasti", tai siltä se ainakin välillä tuntuu, kun tuon ulosmenoa seuraa. Onneksi tuo on niin hirmuisen ahne.


Ollaan tässä välillä tehty jotain tottistelun-poikasta, ja Ässä on ollut aina hyvässä innossa tekemään, oikein lonksuttaa leukojaan lihapullan-himossaan. Olen itse ollut ihan tuuliajolla, että mitäs sitä nyt tuon kanssa lähtis tekemään tai mihin pitäisi keskittyä. Niin ollen tottistelukin on ollut hyvin satunnaista ja lyhyttä, enemmänkin hetken mielijohteesta kuin suunnitellen ja harkiten. Noh, koira tykkää tästäkin. Idan viimesimmästä blogipäivityksestä sain kuitenkin kipinän, että tuota häiriönsietoa voisi alkaa tekemään, kun se ei kuitenkaan ole meillä mikään paras mahdollinen. Se on aina jäänyt aivan liian vähäiselle huomiolle meidän treeneissä, mutta asiaan tulkoon muutos!

Vähän myös perheen pienimmistä jyrsijöistä. Nallukka-hamsu täytti tänään jo 2 vuotta, ja vielä jaksaa mennä porskuttaa. Ikä tuntuu jo hieman painavan, saa nähdä kauanko herra enää jaksaa painaa menemään. Marsutkin ovat syksyn aikana täyttäneet kukin vuosia: Veeti ja Väinö herrat täyttivät 4, Masi 2 ja Momo 1 vuotta. Ainoa kevään lapsi, Kananen, täyttää sitten huhtikuussa 2 vuotta. Hyvin vanhat herrat vielä jaksavat, vaikka ovathan ne rauhoittuneet, niinkuin arvon vanheneville herroille sopiikin.

Pari päivää sitten jouduin myös tekemään hätälopetuksen entiselle hiirelleni Fasulle (hiirenihän siis siirtyivät lauman pienennettyä kämppikseni lauman jatkeeksi). Fasu kouristeli ja oli kärsivän oloinen, joten lopetin sen vasaralla päähän lyömällä. Kokemus oli kamala, ja jälkeenpäin tuntui pahalta, mutta pakkohan se oli toisen kärsiessä. En kyllä hevillä unohda niitä kuolemankouristuksia, vaikka hiiri varmasti kuolikin heti vasaran osuessa. Nyt meillä onneksi on hiilipönttö noita pienimpiä varten, vaikka eipä hiiriäkään ole enää kuin kaksi jäljellä.

Hiljaiseloa

Huh, mitä hiljaiseloa. Eipä täällä tosin ihmeempiä, ollaan treenailtu ja lenkkeilty normaalisti. Nyt oli tosin kaksi viikkoa äitini auto lainassa, joten pääsi kivasti kauemmas lenkittämään Ässää irti, ja treeneihinkin pääsi näpsästi omalla kyydillä. Kunpa pian saisi sen auton omaksi..

Hirmuinen tappajakoira

Kuulumisia tottiksesta: Onnistuin taas pilaamaan seuraamisessa sen innon liialla jankkauksella, mutta parempaan suuntaan ollaan taas menossa. Lisää vaihtelevuutta! Olen ollut lähipäivinä kyllä hyvin laiska treenaamaan ulkona, nyt pitäisi ottaa itseään taas niskasta kiinni. Ehkäpä repäisen huomenna aamulenkillä, ja teen tottista tuossa parkkiksella. Itsekkin aloin jo vissiin vähän kyllääntyä :D

Kuulumisia hausta: Jäi tuo viime haukkutreeni kaihertamaan (etsiminen meni plörinäksi), joten varautuneena mentiin hakutreeneihin. Meitä oli vain kolme itseni mukaan lukien, mutta tosi hyvät treenit saatiin silti tehtyä. Ässälle otettiin kuusi ukkoa, ja hienosti jaksoi hangesta riippumatta hakea, vaikka lopussa jo selkeästi väsytti. Into oli aivan mahtava, hallintakin meni vähän pyllylleen, mutta pääasia, että teki töitä innoissaan. Haukutkin tuli tosi hyvässä sarjassa, eikä kyttäillyt mun tuloa ollenkaan. Jäi hyvä fiilis näistä treeneistä! Toivottavasti päästään piakkoin kunnolla treenaamaan hakua, että saadaan toi hallintakin kondikseen.

Nyt pääsiäislomaksi lähdetään Saloon hieman pidemmäksi aikaa, to-ma. Kivaa päästä kotiin, kun on vaihteeksi joku muukin lenkittämässä koiraa :D

Jäällä

2.4. meillä on myös juhlinnan aihetta, sillä Kananen täyttää vuoden! Mun ihana pieni ruttukorvani, kaunis neitonen. Ilmoitin sen Pet-expon ulkomuotoluokkaan (mun eka uml!) ja Momon kaveriksi pettiin. Saas nähdä, miten menee!

Pikakuulumiset

Huhhuh, pitkästä aikaa taas kuulumisia! Välissä on ollut hiihtolomaa ja rankka kouluviikko, niin ei ole oikein kerennyt päivitellä.

Perjantai 19 pv. käytiin Ässän kanssa lääkärissä pissaongelmien takia, ja lyhyesti homma meni näin. Lääkäri sanoi Ässällä todennäköisesti olevan synnynnäinen ongelma pidätyskyvyn kanssa, jonka takia mm. sisäsiistiksi oppiminen on kestänyt kauan. Nyt sisällepissaus-ongelman on aiheuttanut se, että koira alkaa kitisemään ulos hädän yllättäessä (niinkuin aina Salossa tehnyt), ja hermostuu tästä hädästä kun ulosmeno kestää ja silloin pääsee tippa ja hermostuu enemmän ja tulee pissa. Hoitona vahvistetaan ulos pissaamista hirveästi ja mennään kiireettömästi ulos vaikka namilla vieden. Ennen aina juoksin ulos tiettyyn paikkaan kiireellä, ettei Ässä pissaa kulkutielle tai talon käytäville. Lisäksi vahvistan Ässän merkkailua, kun se ei sitä oikein tee, mutta se vahvistaisi pissanpidätystä ja rakkokin tyhjenisi paremmin. Että tällästä. Nyt ollaan kaksi viikkoa oltu, eikä ainakaan vielä ole tullut pissaa sisälle. Ässä myös merkkailee enemmän ulos ja ulosmeno ei ole enää sellaista hätäilyä ja voidaan jopa kävellä pissapaikalle ilman, että pissaa minne sattuu. Ehkä se tästä :)

Ässän ruokajututkin edistyy. Ässä saa uutta lihaa, eli nautaa, ja katsotaan tuleeko oireita. Ell. kyllä sanoi, että allergiaoireet olisi voineet johtua myös stressistä muuton yhteydestä, mutta kokeillaan nyt silti kaikki aineet erikseen kaiken varalta. Ässällä on kyllä ollut maha satunnaisesti vähän löysällä, jota oli ennenkin, kun Orijenia söi. Muistui näin jälkeenpäin mieleen, kun sitä silloin ennen raakaruokintaan vaihtamista taisin miettiä, mutta ajattelin sen johtuvan vanhempieni salaa antamista makupaloista. Ruokaakin siis pitänee vaihtaa jossain vaiheessa.

Rukareissu sujui hyvin, vaikka aina en mäenlaskun jälkeen jaksanut koiraa lenkittää. Onneksi isänikin sitten vähän kävi koiraa juoksuttamassa, joten ei Ässällä ihan tylsää ollut. Ekana päivänä en kuitenkaan laskenut, joten tehtiin tunnin lenkki, joka oli kyllä ihan liikaa siinä pakkasessa. Kolme päivää sitten laskin, jolloin lähinnä vaan tottistelin koiran kanssa sisällä ja tein ehkä puolentunnin lenkit. Ulkona oli kyllä niin hirveä pakkanen, ettei pitkiä lenkkejä olisi muutenkaan voinut tehdä. Perjantaina oli kuitenkin selkeästi lauhempi sää, enkä mennyt laskettelemaan, joten vetästiin sellainen 13km hiihtolenkki, jossa Ässä suurimman osan meni irti, ja osan matkasta sitten veti mua mun hiihtäessä (valjakkohiihtoa, jee!). Sen jälkeen poika oli kyllä väskä. Kotimatkalla yövyttiin vielä yö mummolassa, jossa Ässä meinasi tunkea ahneuksissaan nokkansa jääkaapin alla olevaan hiirenloukkuun..

Kuuraparta. Tuo mulle mieleen snautserin :)

Tiistaina 2.3 päästiin sittenkin tottistelemaan, vaikka meinasi mennä kyydin puutteen vuoksi sivusuun. Onneksi ryhmävetäjältämme Hannalta sain sitten kyydin, niin päästiin taas tottistelemaan. Ja hyvä kun päästiin, sillä nyt seuraava kerta jääkin väliin tentin takia :( Treenattiin lähinnä seuraamista ja paikallaanmakua muiden koirien treenatessa. Seuraus on kuulemma ihan hyvässä mallissa (hyvä kuulla, luulin sen olevan surkeaa), ja sain vinkkejä sen parantamiseksi. Olen mm. huomaamattani aina hiipinyt koiraan päin kumartuneena, jotta saan tarkkailtua sen virheitä. Meille tulikin ongelmaksi tuo katseen tipahtelu, mutta heti kun Hannan käskystä kiihdytettiin vauhtia, niin meni paremmin. Ei ollut Ässällä niin paljon aikaa vilkuilla kaikkea muuta.

Ässä myös kyttää hirveästi mun namien antoa, ja tuntuu välillä seuraavan vaan namia. Sitten kokeiltiin namin laittamista purkkiin ja purkki keskelle kenttää. Jo parantuikin homma heti! Tätä purkkinamitusta ollaan nyt kotonakin tehty, ja hyvin on pelittänyt. Mm. sivulletulo parani heti, kun Ässä ei vain kyttää namikättä.

Sitten treenattiin vielä paikallamakua muiden treenatessa. Ensin laitoin Ässän sellaisen esteen taakse maate, jottei näköyhteyttä toiseen koiraan ollut. En uskaltanut kauas lähteä, mutta hyvin Ässä näytti pysyvän, eikä paljon vilkuillut muualle. Siinä kävelin sen ympärillä ja palkkasin välillä. En maattanut kauan, kun oli eka kerta muiden treenatessa. Tehtiin tätä makoilua toisenkin kerran muiden treenatessa, ja otin sitä jo vähän kauemmin, ja menin jo puoliksi esteen taakse käymään. Sitten otin Ässän makaamaan niin, että sillä oli näköyhteys treenaavaan koirakkoon, ja pysyin sen lähellä. Hyvin se silti pysyi, eikä meinannutkaan nousta. Tämä siis ainakin meni nappiin! :)

Muistakin eläimistä voisin hieman kertoa kuulumisia nopsaan. Onni ja Veeti rupesivat sitten tappelemaan, joten heidät jouduin erottamaan. Erotettuina tarvitsevat kuitenkin taas enemmän tilaa, jota mulla ei ole nyt järjestää. Niinpä Onni etsii nyt kotia :( Surullista, mutta ehkä kaikki järjestyy. Mimosa-hiirellä taas on turvannut maha (ollut jo jonkin aikaa, en muista oonko täällä vielä kirjotellut siitä), ja syy ei ole monista selvityksistä huolimatta vielä selvinnyt. Hiiru on saanut nyt monta matokuuria ja ruokaa on vaihdettu useaan otteeseen, tuloksetta. Pelkään jatkuvasti löytäväni sen vain joku päivä kuolleena, vaikka se ei kyllä vaikuta mahastaan mitenkään kärsivän.

Huh, onpa pökkelöä tekstiä. Kello on kaksi yöllä, mutta aattelin nyt kerralla päivittää blogini kaikista tapahtumista. Ajatus ei kuitenkaan oikein kulje, joten juttukin on sen mukaista.

Viikon tottis

Tänään oli taas tottista Meirän hallilla Nokialla. Tällä kertaa meitä oli paikalla vain kolme; Minä, Ida ja Tuula. Päivän aiheena oli käännökset ja täyskäännös, joten niitä opettelin opettamaan Ässälle. Ja siinä olikin sitten oppimista! (vaikka itse asia olikin helppo). Tänään mulla on muutenkin tökkinyt ja pätkinyt kivasti, joten tuo opetus ei oikein meinannut mennä mulle jakeluun (hyvä, että tentistä päivällä selviydyin). Onneksi Tuula oli pitkäpinnainen ja jaksoi ottaa huumorilla mun kömmähtelyt, joten mäkin sen sitten vihdoin ja viimein hokasin. Siinä se mun aika sitten suurimmilta osilta menikin.. :D

Nyt voisin tehdä jonkun lyhyen ja ytimekkään plusmiinus-jutun, sillä mun ajatuksen juoksu ei nyt kykene mihinkään vaativaan analyysiin (ainakaan tuon näytsipäivityksen jälkeen).

Osattiin&Opittiin

+ Hirveästi taas mahtavaa fiilistä ja tekemisen halua! Jes!
+ opin opettamaan täyskäännöksen
+ Ässä odotteli hallissa häkissä vuoroaan, ja osasi olla hiljaa ja nätisti.
+ oli paremmin kuulolla, joskin vieläkin vähän pöllämystyneen oloinen, mutta ei ainakaan haahuillut hajujen perässä niinkuin joskus
+Sain paljon vinkkejä:
- Aina ei tartte seurauttaa opetusvaiheessa, voi käyttää liki-käskyä (tämä hyvä, sillä olen onnistunut hiukka pilaamaan seuraamista liikakäytöllä)
- Miten aletaan treenaamaan paikallaoloa häiriössä, kun se muuten jo luonnistuu mielestäni hyvin
- Miten korjata seurausta (mennään takaisinpäin, varotaan motivaation romahduttamista (palkan vaihtelu/parannus, tehdään harvemmin, voi käyttää likiä ei tartte aina seurauttaa)
- Miten ruveta pidentämään seurausta (ja varotaan romahduttamasta sitä motivaatiota)
- Mitä vaihtelevuutta voisi lisätä treenailuun (peruutus, käännökset, ryömiminen, luoksetulo..)

Kehitettävää

- Järjen juoksu myös ohjaajalla sallittu
- Kontakti olisi voinut olla paljonpaljon parempi, mutta paikka oli vielä toki uudehko ja erittäin häiriöinen
- Olisi voinut tehdä paikalla oloa muiden treenatessa, mutta enpä tajunnut
- Hidas palkkaus, unohdin välillä "Hop"-sanan
- Huononsin taas seuraamista käyttämällä sitä "turhaan" (mutta ainakin nyt älysin sen kunnolla)

Hm, olen vähän huono tekemään tälläisiä listoja, mutta tässäpä tämä. Sain ainakin kätevästi asiat nippuun. Ensviikon tottis meiltä jääkin sitten välistä, kun ollaan Kuusamossa. Harmittaa ihan vietävästi, sillä tuo tottis olisi mulle tosi tärkeää nyt BH-kokeita ajatellen, kun ne kuitenkin merkittävästi parantaa/auttaa mun treenausta.

Ruokakuppi-tottista

Nyt on viikko vedelty Orijenia, ja eipä tämä muutos ole ihan kivuttomasti mennyt. Ässä selvästi kaipailee luita pureskeltavaksi, mutta minkäs teet, kun ainoat sallitut on tällä hetkellä kalkkuna ja kala. Olen sille antanut maitotölkkejä ja muuta tuhottavaksi ajanvietteeksi. Ässän ulostamisesta taas tulee mieleen pehmiskone: sitä tulee hirveät määrät (verrattuna raakaruokaan), ja se on sellainen löysä läjä. Pari päivää Ässällä oli kakka ihan vetelää liejua, mutta se meni onneksi ohi. Noh, eiköhän se tästä pikkuhiljaa.

Pissailukin iski taas. Ässä pissasi lauantaina lattialle vain tunti pitkän lenkin jälkeen valtavan lätäkön. Muutenkin se on nyt juossut ulos paljon hätäisempänä, ja tirauttaisi lähes heti oven ulkopuolelle. Sunnuntainakin siltä pääsi sisälle vahinko. Poika kyttäili oven edessä, ja olin juuri viemässä sitä ulos, kun siltä sitten pääsi pissa. Kun tästäkin vaivasta vaan päästäisiin..

Viimeviikolla oli mahtavat pakkaset, joten tottistelu ulkona on jäänyt vähemmäksi. Kerran kokeilin ulkona, mutta eipä se oikein ottanut onnistuakseen: kädet paleltui, sanat muuttuivat mutinaksi kaulahuivin takia, enkä koiraakaan sitten viittinyt istuttaa ja makoiluttaa tuolla pahemmin. Mutta eipä se tarkoita sitä, ettemmekö olisi mitään tehneet!

Sisällä olen ottanut oppimisen kohteeksi nuo seuraamisen käännökset, ja täytyy sanoa, että niissä ollaan kyllä edistytty. Ässän kanssa ruokakuppia on vaikea käyttää treenauksessa muuhun kuin paikallaan oloon, koska se alkaa sähläilemään ja muuta. Se kuitenkin oppii tavattoman nopeasti ruokakupilla, joten yritin ottaa sen palkaksi myös seurailuun. Kyllähän se sitten onnistuikin, mutta Ässää piti olla kehumassa nopeaa, ettei se ruvennut tarjoilemaan kaikkea muuta. Treenailtu ollaan myös liikkeestä istumisia ja maahanmenoja, ja nekin on parantunut. Tänään sain Ässän liikkeestä maahan ja istumaan ilman mun pysähtymistä (en seurauttanut, kävelytin vain vieressä), ja siitä tuli hyvä fiilis.

Kekkasin myös uuden mahti-makupalan: kalapyörykät. Paistettu kalkkuna alkaa olemaan jo turhan käytettyä (ja hankalaa! varisee pitkin maita ja mantuja..), mutta kalapyörykät menee kuumille kiville. Treenailtiin siis tänää ulkosalla kalapyöryköiden voimin, ja harjoiteltiin taas noita seurailu-käännöksiä. Ihan hyvin sujuivat, vaikka tuolla tuppaa nyt tippumaan katse turhan helposti. Johtunee varmaan joko ruokakuppitreenistä (olen mokannut palkkauksessa) tai käännöksistä (uutta, pitää kytätä jalkoja ja muuta) tai kummastakin. Siihen siis pitää kiinnittää huomiota! Paikallaanolot taas olivat vain parantuneet, ja kerran makuutin Ässää niin, että kävelin sen ympäri ja hieman siksakkia edessä. Hyvin seurasi katseellaan mua, ja makasi rauhallisena. Tottistelun alkuun ja loppuun otin vielä leikit, ja ne toimikin tosi hyvin. Ässä riepotti innolla leluja ja into nousi hyväksi tottistelua varten. Nyt on hyvä fiilis tottiksesta, mehän oikeasti taidetaan nyt edetä näiden asioiden kanssa! Saas nähdä, miten menee huominen hallitottis.

Vielä pari pienehköä marsumaista ilmoitusta tähän loppuun: 14.2 on ystävänpäivänäyttely, joihin lähden Momo ja Masi-marsun kanssa. Mukaan lähtee myös Nallukka-hamsu ulkomuotoluokkaan. Lisäksi ensisunnuntaina 7.2 lähden hakemaan marsulamme kauan odotettua uutta asukasta! Kyseessä on Baldwin-marsutyttönen Snoop's Little Chicken, joka tulee Väinöherran kaveriksi. Innolla odottelen tyttöstä, ja varmasti lisään hänestä kuvia tänne heti tilaisuuden tullen :)

Potkua persauksille

Tänään oli sitten eka kerta ohjattua tottista Meirän hallissa (vierailevina ouluttajina Johanna ja Reima Nuutinen). Me ei olla Ässän kanssa ennen hallissa koskaan oltu, joten kaikki oli ihan uutta. Luulin hallin olevan rauhallisempi, mutta sielläpä kävi aikamoinen vilinä ja vilske.

Meille varattu treeniaika oli vain tunti, joten kiirettä piti. Ajatuksena oli leikittää Ässää uudessa ympäristössä, mutta aloin epäröimään sen leikki-intoa halliin tullessamme. Yleensä Ässän on aina pakko sanoa pari sanaa toisille koirille, mutta nyt se oli odotellessa hipihiljaa ja kovin varovainen ja ihmeissään. Niinpä leikityksestä ei tullut yhtään mitään, kun Ässä vaan haahuili, eikä oikein kiinnostunut lelulla. Onneksi mulla oli namit mukana, ja niillähän sen Ässän huomion saikin sitten herätettyä. Vedätin sitä namilla eestaas ja tein pari pikkujuttua (sivu, istu, katsekontkti). Lopuksi tehtiin luoksetulo, jonka Ässä teki hienosti ja pysäytti eteeni kauniisti istumaan. Että ainakin jotain mennyt perille ;)

Meitä oli sen verran vähän, että kerettiin ottaa toinenkin kierros. Ässä oli jo järkeistynyt siihen mennessä, joten se aukoi pikkaisen päätään muille koirille odotellessa (mutta otti myös hienosti kontaktin pyydettäessä, joten sain sen pidettyä suhtkoht kauniisti ja hiljaa. Jes!). Ässä ei ollut enää tottistellessa varovainen, vaan syöksyi ahnehtien namien kimppuun. Vedättelin sitä taas pitkinpoikin ja tein pidempiä aikoja maahanmenoa, istumista ja sivulla oloa. Lopuksi taas luoksetulo, jonka se teki innokkaasti jarruttaen maton rullalle, ja istahti siihen nätisti. Ihana poika :)

Treeneistä jäi hyvä mieli, ja nyt ainakin tiedän tasan, missä mennään ja mitä alan tuon kanssa tekemään. Johanna suositteli makupalojen käyttöä, kun Ässä niillä helposti ja innokkaasti toimi, ja lelua sitten myöhemmin ja vaikka loppuun riekutukseksi tms. Neuvoi myös tekemään yhdessä treenissä useampaa asiaa, mutten nyt kyllä muista miksi.. Että mielenkiinto pysyy yllä ja saa maksimoitua oppimisen? Noh, nyt ainakin pursuan treeni-intoa ja ideoita, kun vihdoin tiedän mitä tehdä ja miten. Nyt alan hinkkaamaan tuota seuraamista ja pidentämään kaiken kestoa pikkuhiljaa, kuitenkin aikaa vaihdellen.

Loppuun mulla onkin sitten pari marsumaista kuvaa, jotka eivät mitenkään liity aikaisempaan juttuuni, mutta eipä se mitään!

Meijän marsujen lemppareita on tyynyt. Onni ottaa lepiä omalla lempparillaan :)

Väinö-herra

Momon kasvaneet pyllykarvat (ikää 2kk)

Momo huusi koko kuvaussession ajan, joten Ässä tuli ihmettelemään toisen mekkalointia :D

Hakoteillä (edelleen..)

Keskiviikkona käytiin Ässän kanssa siellä eläinlääkärillä, mutta tulokset jäi näköjään tänne kirjoittamatta.. No, onhan tässä kiirettä pitänyt taas, ja tulokset olivatkin ihan olemattomat. Menimme siis eläinlääkärille, jossa ell. (eri kuin viimeksi) haastatteli mua Ässän vaivoista. Sen jälkeen totesi varjoainekuvauksen täysin hyödyttömäksi, koska Ässällä ei voi olla sillä todettavaa vaivaa. Nämä samat asiat kerroin kyllä viimeksikin.. Noh, Ässältä otettiin sitten ultra (taas), ja katsottiin samat jutut kuin viimekerrallakin, mutta varmuudeksi tsekattiin vielä munuaisetkin. Kaikki oli ok. Ell. olisi ottanut Ässältä neulalla pissanäytteen (se otettiin viimeksikin, mutta siitä ei katsottu jotain sakkajuttua tms), mutta Ässän rakko oli liian tyhjä. Joudun siis varaamaan vielä uuden ajan pissanäytteen ottoon. Eläinlääkärin mukaan Ässällä on nyt siis jompikumpi seuraavasta: hermostollinen vika pissan pidätyksessä, jolloin rakko ei tyhjene aina kokonaan tai sitten joku todella sitkeä bakteeri.

Mulla näköjään jäi tuo viimetiistain treeni kirjaamatta ylös. No, voisin lyhyesti kirjata mitä tehtiin. Ässälle pistettiin kolme ukkoa, ja tarkoitusena oli, että maalimies toisi Ässän mun luokse, kun se kerran alkoi liiaksi kuikuilemaan mun tuloani. Ässä ei kuikuillut kertaakaan maalimiehillä mun tuloani, josta olen kyllä iloinen :) Haukut meni hienosti, niitä tehtiin vaihteleva määrä. Mentiin Ässän kanssa taas hihnatta hallitusti hakupaikalle, ja sekin sujui hyvin. Treeni meni siis kokonaisuudessaan ihan hyvin, eikä mieleeni jäänyt kaihertamaan oikein mitään. Perustreeni. Nyt en vain oikein tiedä, että mihin keskityn seuraavaksi treenaamisessa.

Tottisteltu ollaan jonkun verran, enemmänkin oltaisiin voitu. Huomenna on ensimmäinen porukkatreeni, ehkä sieltä saan enemmän ideaa ja varmuutta siitä, miten etenen tuon Ässän kanssa. Into on nyt ihan hyvä, vaikka liikkeitä ollaan tehty lähinnä namilla, koska se sujuu helpommin. Ässä tykkää hirveästi lelustakin, mutta jotenkin se ei osaa tehdä niitä pyydettyjä juttuja lelulla, kun vain kyttää lelua, on huolimaton ja tarjoaa usein myös haukkua. Ei varmaan vaan ole vielä tajunnut liikkeiden tekoa lelulla. Namikin kyllä toimii tosi hyvin, että periaatteessa voisin tottistella namillakin vetäen sitten välitaukoriehuntaa lelulla, sillä sekin on pelittänyt hyvin. Siinä on saanut sopivasti nostettua intoa lelulla, mutta Ässä on pysynyt tarkkaavaisempana namipalkalla. Että ehkäpä namilla ainakin toistaiseksi.

Tottistelussa ärsyttä se, että tunnen kokoajan jääväni junnaamaan johonkin kohtaan, niinkuin nyttenkin. Sittenkun olen päässyt yhteen tavoitteeseeni, niin en oikein osaa asettaa seuraavaa. Joo, BH-koe on tavoitteena, mutta se on vähän liian suurpiirteinen ja kaukana. Eli nyt pitäisi kekata tavoite tai mielellään parikin, johon sitten voisin puskea. Nyt tuntuu, että vain harhailen tehden vähän kaikkea päämäärättömästi. No, ehkäpä huomenna saan varmaan selkiytettyä omaa päätäni tämän tottistelun kanssa..'

Aloin nyt syöttämään Ässälle sitä Orijenia. Tällä hetkellä mennään linjalla puolet sitä puolet kalkkunaa. Vaihdoksen seurauksena ovat tulleet runsaat piereskelyt sekä hieman löysähkä uloste. Vähän jo kaipaan raakaruokaa..

Jokapaikan tottis

Tänään tehtiin normaalin metsälenkin sijaan kaunpunkikierros. Kämppis kävi tuossa Hervannan "keskustassa" ostoksilla, joten lähdettiin pässilän kanssa kävelyseuraksi mukaan. Otin mukaan namia ja tottispannan varmuuden vuoksi. Ässä aina kiihtyy kaupungin vilinässä, ja alkaa vetämään, poukkoilemaan ja seuraamaan kaikkea hirveästi. Ajattelin kuitenkin kokeilla, riittäisikö tuo olematon keskittymiskyky edes jonkinlaiseen tottikseen. Kyseessä oli siis ihan pelkkä testi, jonka toteutin kauppakeskus Duon vieressä. Siinä meni kohtalaisesti ihmisiä ohi, ja muutenkin taustahälyä oli hyvin. Ässä kyttäili siinä kaikkea, kunnes tein normaalin tottisliikekaavan (jostain syystä suoritan tietyn toimintakaavan ennen tottistelua), ja kappas vain! Koiran huomio iskostui minuun, ja se hypähteli ja haukahti pari kertaa ottaessani tottispantaa taskustani. Siinä ihmetellen sitten lätkäisin pannan kaulaan ja huudahdin "tottista!". Käytän laiskoina päivinä leikitykseen kädessäni olevia lapasia, ja yllätys oli nyt melkoinen, kun Ässä singahti niihin innosta puhkuen kiinni leikin alkaessa. Se oli oikein hyvässä innossa niiden lapasten kimpussa, ja äristen kiskoi niitä itselleen ja jahtaili niitä. Ohikulkijoilla taisi olla silmissä pitelemistä, kun koira äristen kiskoo kädessäni olevaa lapasta ja itse huudan siinä riemukkaasti "hyvä jätkä! mahtavaa!". Pyysinpä sitä kerran eteen istumaan ja sivulle, ja se teki sen vallan mainiosti. Kaikkein mahtavinta tässä jutussa oli se, että se ei kiinnittänyt muihin ihmisiin minkäänlaista huomiota.

Jotain se koira siis on oppinut, ja kaikesta päätellen tottis on siitä nykyisin kivaa. Ihmeissäni olen kyllä edelleen, miten se noin hyvin jaksoi häiriössä keskittyä minuun, koska noin suuressa häiriössä ei olla treenattu kertaakaan, ja paikkakin oli vieras. Se tuntui lähinnä olevan onnellinen siitä, että annoin sille jotain tekemistä hötkyilyn sijaan. Tästä onkin nyt hyvä jatkaa, eli aletaan kunnolla hiomaan nyt niitä liikkeitä ja mennään vaikeampiin paikkoihin treenailemaan. Ehkä tästä vielä joskus tulee jotain! Into treenailuun kasvaa kokoajan, kun nyt vihdoinkin tulee onnistumisia ja kummallakin on kivaa. Ja lelutreenailu on yllättävän iisiä, kunhan vain muistan ottaa aina lapaset lenkille mukaan.. :D

Voisin laittaa nyt myös pieniä kuulumisia Killestä tähän väliin. Kille on heräillyt talvilevoltaan, ja se on virkistynyt oikein mukavasti. Ruokahaluakin herralla riittää kerrankin oikein hyvin. Kille siirtyi nyt kerroshäkin yläkerrokseen asumaan, sillä ahmatti-Ässällä oli tapana käydä pihistämässä Killen-raukan salaatit. Tuo kuvissa oleva salaatti on marketeiden sekoituspusseista, jotka sisältävät aina jotain kolmea erilaista salaattia. Kyllähän se maksaa hieman enemmän, mutta tuo syö niin pieniä määriä ja tarvitsee monipuolista ruokaa, joten ne ovat oikein hyviä Killelle.




Lopuksi vielä hupainen kuva Momosta, kun tyttö ottaa selällään lepiä Timon sylissä. Momohan siis on ns "Timon marsu", ja Timo on sille keksinyt oman nimenkin, Mauri. Eipä sillä ole väliä, vaikka toinen onkin tyttö.. :D


Meille muutti myös yksi tyttöhiiru taas laumanjatkoksi, mutta siitä ei ole nyt kuvaa. Tyttö on väriltään pew eli pink eyed white ja nimeltään Viuhti. Oikein eloisa nuori tyttönen siis kyseessä :)

Tohelo emäntä

Se siitä varjoainekuvauksesta sitten. Erehdyin luulemaan kello 16 kello kuudeksi, joten lääkäri meni sivu suun. Soittelin sinne klo 16 kyselläkseni kauan siellä kestää, tarvitseeko rauhoittaa yms. kun hoitaja vain totesi, että "aikanne muuten alkoi pari minuuttia sitten". What? Ei sitten keretty enää sinne, kun bussilla olisi mennyt vähintään puoli tuntia. Onneksi saatiin aika sitten siirrettyä viikonpäähän keskiviikoksi myöskin klo 16. Jos vaikka tällä kertaa tajuaisi niistä kellonajoistakin jotain.. Ketuttaa tuo myöhästys, sillä odotin innolla, että vihdoinkin saisin tietää Ässän pissailun syyn! Mutta ei sitten.

Tottisteltiin eilen! Ässällä oli tosi hyvä fiilis, jes! Tuli itsellekkin vallan hyvä mieli. Vielä löytyy paljon harjoiteltavaa, mutta se fiilis on nyt pääasia. Tottis aloitettiin leikitysriekutuksella, josta sitten siirryttiin liikkeiden tekemiseen ruoalla. Ässä oli innoissaan ruokatottiksesta, joten se sujui vallan hyvin. Treenailtiin liikkeestä seisahtumista, kun tuo tuppaa aina vain istuskelemaan. Siinä oltiin menty hieman takapakkia, mutta eiköhän se siitä, kun saadaan taas järkeväksi ja säännölliseksi tuo treenaus. Sitten välissä riekuttiin taas lelulla, jonka jälkeen otin pari luoksetuloa ja seuraamista. Ne menikin aika nappiin! Luoksetulossa tulee kauniisti eteen istumaan, vaikka joskus persus saattaakin olla vähän vinossa. Seuraaminen oli innokasta (teen edelleen tosi lyhyitä pikkupätkiä, etten vain pilaa tuota ihanaa intoa), mutta paikka saattaakin olla niin ja näin. Itse sitä on vaikea katsoa, mutta omaan silmään näyttäisi olevan hyvässä kohdassa, vaikka ehkä pikkaisen turhan kaukana. Se on kyllä tasan tarkkaan oma mokani, kun kömpelyksenä olen monesti tallannut toista varpaille :( Että ainakin se siitä on jotain oppinut. Tein kerran käännöksenkin seuratessa, eikä katse tippunut. Siitä pistin pienet bileet sitten pystyyn, ja lopetettiin siihen tottis lelulla riekutellen. Innolla odottelen niitä ryhmämme säännöllisiä tottistreenejä, että osaan paremmin vielä edetä tuon kanssa.

Tein muuten nyt päätöksen Ässän ruokinnan suhteen. En vielä lisännytkään sikaa tuon ruokaan, vaan rupean nyt syöttämään sille Orijenia. Sitten katsellaan, mitä tapahtuu. Jos on ok, niin sillä jatketaan lihoja edelleen testaillen. Jos ei sovi, niin siirrytään takaisin raakaruokaan. Poden kyllä aika huonoa omaatuntoa koiran siirtämisestä nappularuoalle, mutta minkäs teet. Joskus kyllä aion vielä palata siihen!

Vege-tottista

Nonni, nyt on tullut lomailtua niin urakalla, ettei ole koneenkaan äärellä kerennyt kauheasti istuskella. Kaipa sitä silti voisi päivitellä pikkuisen tätäkin, vaikka mitään suurempia ei olekkaan tapahtunut :)

Treenailut sujuivat hyvin, mutta nyt joululomalla olen vain ollut ja lepuuttanut pikkuisesta stressistä kärsineitä hermojani. Treenailu on siis jäänyt vähiin, vaikka tuossa vähän otettiin leppoisaa sisätottista juuri Ässän kanssa kurkun voimin (:D). Allergian takia ei voi makupalana käyttää mitä tahansa, joten siksi kurkku. Ässä kuitenkin oli silti oikein innoissaan pienestäkin hommailusta, kai sitä alkaa tälläinen velttoilu jo pitkästyttää. Siksi kai se kurkkukin meni kurkusta alas kuin parhaimmat sisäfileet, vaikka ainahan Ässällä kaikki syömiskelpoinen menee kurkusta alas. Oli kuitenkin ilo huomata, miten hyvin viimekerran opit ovat jääneet tuon hötkyilijän päähän. Siitä nousikin taas into treenaukseen, joten huomenna taidan mennä ulos taas vähän pyörittelemään patukkaa, ja sisällä voisin hioa liikkeitä (nyt treenataan sivulla seisomaanjäämistä). Kurkku ei kuitenkaan ulkona taida toimia, vaikka sisällä onkin olevinaan oivallinen makupala.

Tuosta pääsenkin allergiajuttuhin, joiden osalta sujuukin tällä kertaa hyvin! Ässän tassukarvat ovat alkaneet valkaistua, eivätkä korvatkaan kutituta koiraa enää. Kaulakarvat tosin vielä punertavat, mutta nekin ovat paljon paremmat kuin ennen. Nyt voidaan siis aloittaa ruoka-aineiden testailu! :) Ekana voisin ottaa kalan, tai sitten possun tai naudan. Helpottuu huomattavasti treeninamienkin teko.

Mutta eivät asiat pelkästään täysin hyvinkään ole. Ässälle on sattunut taas pari vahinkoa sisälle, nyt jopa tänne Saloon, jossa kokoajan rampataan ulkona. Soitin siis eläinlääkärille, ja nyt Ässälle on aika varattuna varjoainekuvauksiin tammikuulle. Ketuttaa, kun tämän asian kanssa pitää vieläkin painia, eikä varjoainekuvausten hinta ainakaan saa suupieliä kääntymään hymyyn, sillä se on parhaimmillaa 500 e luokkaa. Lisäksi vähän pelottaa, että mikä sieltä lopulta löytyykään kaikkien ongelmien aiheuttajaksi.. Olisipa se vaan hoitunutkin sillä helpolla kastraatiolla.

Marsuille ei oikein kuulu mitään uutta. Väinö ja Masi olivat kastraatiossa, ja molemmat ovat parantuneet hyvin. Väinö tosin oli jonkinaikaa hieman tavallista rauhallisempi, ja sen painokin tippui hiljalleen yhteensä 100g, mutta nyt se on taas piristynyt normaaliksi itsekseen, ja paino on alkanut kohota normaaleihin lukemiin. Foorumilla olen törmännyt turhan moneen kastraation jälkeiseen äkkikuolemaan/sairastumiseen,joten ehdin jo huolestua, mutta onneksi Väinön vointi on jo normaali.

Huonot ja hyvät fiilikset

Jos ollaan positiivisia, ja aloitetaan niistä positiivisista:

Sain treenipaikan Pirkanmaan pelastuskoirien pienryhmästä! Oujea, kohta päästään Ässän kanssa taas kunnolla treenaamaan :)

Meillä oli tiistaina vikat jatkokurssin treenit. Tehtiin samaan, kuin erään viikonlopun raunioseminaarissa. Ensimmäisenä tehtiin se jonkinnäköinen miljööbaana, eli kierreltiin jonossa koirien kanssa raunioita pitkin. Tämä meni paljon paremmin, kuin viimekerralla. Ässä yhä välillä haukuskeli muille koirille, mutta paljon vähemmän. Se myös kuunteli paremmin, eikä riekkunut päättömästi samalla lailla. Odottaessa se alkoi kyllä hyöriä ja pyöriä, ja se onkin sille näköjään vaikeaa. Yritin sitä rauhoitella, ja käskin vaikka odottamaan, jolloin se saattoi keskittää huomionsa siihen odottamiseen ja minuun muiden koirien ja häsläämisen sijaan.

Ja nyt siihen negatiiviseen. Tehtiin eräs "testaus", joka esiteltiin myös raunioseminaarissa. Siinä yksi ihminen laitettiin umpinaiseen putkeen, ja muut siihen ympärille hengaamaan. Sitten tuotiin koira paikalle ja katsottiin, kuinka nopeasti se tajusi putkessa olevan ihmisen. No, jokainen koirahan meni lähes välittömästi putkelle pyörimään ja ihmettelemään, mutta Ässäpä ei.. Olin ihan varma, että tämä harjoitus olisi sujunut Ässältä aivan loistavasti, mutta pettymys oli kyllä suuri. Tulimme siis paikalle Ässän kanssa, ja se oli vallan innoissaan. Vetokin kasvoi huomattavasti, kun se huomasi ihmisjoukon. Menin paikalle ja päästin sen irti. Hetken se seisoi siinä vieressäni ihmisiä tuijottaen, joten sanoin sille "men vaa" (käytän yleensä, kun lasken sen irti. Suomeksi siis: mene ja tee mitä tykkäät). Oletin pojan juoksevan ihmisten luokse, mutta sepä paineli suoraan vasemmalle hyörimään ja pyörimään nenä maassa. Siellä se sitten pyöriskeli eestaas siinä yhdessä ja samassa kohdassa. Siirryin välillä aina pikkuhiljaa muita ihmisiä kohden, mutta Ässäpä vain hyöri edelleen siellä kauempana. Ilmeisesti se haisteli jotain koiranjälkiä, kun siinä juuri oltiin oltu koirien kanssa porukalla.

Lopulta ohjaaja pyysi minua kutsumaan Ässän lähemmäs, ja kutsuessani se juoksi paikalle ja ohi siitä. Siinä vaiheessa taisin jo pikkaisen kiristellä hampaita, mutta nyt se ainakin alkoi kiinnostua ihmisistä, ja seuraavaksi se juoksikin siihen. Sitten se mielestäni vasta alkoi haistella ja ihmetellä ja ohimennen vielä tavoitteli hyvinkin innoissaan nameja yhdeltä ihmiseltä kunnes lopulta meni putken suulle (joka oli jo avattu puoliksi helpotuksen takia) ja sai sieltä ukolta palkan.

Ketutti suunnattomasti, varsinkin kun kaikilla muilla meni noin puolet vähemmän aikaa ja pari tajusi todella piankin mennä luukun suulle. Ja Ässää on kuitenkin treenattu aktiivisesti puolivuotta, vaikka tässä on nyt taukoa ollutkin. Mielessä kaikuivat myös ruotsalaisten jutut, miten tällä mitattiin koiran kelpoisuutta pelastuskoirahommiin. Ei ollut fiilis siis ihan mahtavin tuon treenin jälkeen, ja kaiken lisäksi en älynny alkaa kyselemään siitä ja purkamaan sitä ohjaajan kanssa, vaan jäin mietiskelemään ja märehtimään yksinäni sitä. Mielessäni pyöri mm. seuraavia kysymyksiä: Eikö se tajunnut, että täällä etsitään yleensä ihmisiä? (ollaan kerran joku 2kk sitten treenattu siellä) Vaikuttiko "men vaa" käskyni niin, että se luuli ettei tekeillä ollut mitään kummempaa? Jos se luuli, niin eikö sen silti olisi pitänyt haistaa putkessa ollut ukko? Jos se haistoi sen, niin miksi se ei kiinnostunut, oliko muiden koirien hajut kiinnostavia? Vai eikö se pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä, kun kaikki vain rupattelivat siinä tavanomaisesti? Onko sillä mennyt ihmisten etsimisestä into, jos sitä ei vain kiinnostakkaan? Onko se minun vikani? Entä jos siitä ei vain ole pelastuskoiraksi sittenkään?

Vähän nyt pelottaa seuraavat treenit, jos sillä onkin tuo into yhtäkkiä kadonnut. Itselläni on koulun takia välillä aikamoista stressiä, ja olenkin alkanut pelätä jotenkin vuodattavani sen koiraan ja pilaavani sen. Olen kuitenkin yrittänyt ottaa sen positiivisen asenteen, ja uskon toistaiseksi sen olleen joku pöljyyskohtaus Ässältä, kun ollaan kuitenkin niin vähän treenattu viimeaikoina tuota etsintää. Yritän nyt olla ajattelematta testin merkitystä, ja lohduttaudun sillä, ettei ensimmäisestä koirasta kuitenkaan tule koskaan maailmanmestaria, kun ohjaaja kämmää aina jossain. ;)

Tottistelu on nyt jäänyt hiaman taka-alalle, kun en ole jotenkin saanut aikaiseksi. Nyt on kuitenkin taas treeni-into taas nousemassa, mutta toistaiseksi minulla on yksi ongelma: Ässän kaksi lelua ovat eriarvoiset. Leikkiminen sujuisi loistavasti, mutta Ässä tuppaa omimaan toisen patukan. Tähän tulee kuitenkin toivottavasti muutos viikonloppuna, jolloin saan samispatukan. Nyt olen kuitenkin tehnyt ruoalla tottista, mutta siihen ei Ässällä kyllä keskittymiskyky kauan riitä. Tänään tulikin tehtyä pikkuisen liian pitkää reeniä, mutta opinpa nyt koiran kestokyvyn rajan. Se on tosin suoraan verrannollinen Ässän nälkään, joka ei ollut tänään mikään suurensuuri. Hienosti se kuitenkin teki pyydettyjä asioita, ja oli yllättävän hyvin oppinut liikkeestä seisomaan pysähdyksen (itsekkin pysähdyn vielä), kun sitä jankattiin viimeksi. Enpä meinannut poikaa saada istumaan sitten millään :D (tosin sateella lienee myös osuutta asiaan) Kiva kuitenkin huomata, että jotain se on oppinut.

12.12 olen menossa taas jyrsijöiden kanssa näyttelyihin. Kyse on Tampereella järjestettävistä pikkujoulunäyttelyistä, joissa järjestetään kaikille jyrsijöille pet-luokat. Mukaan lähtevät Onni-marsu Nallukka-hamsu ja Sipsi ja Tiuku hiiret. Innolla jo odottelen tätä näyttelyä :) Olisin halunnut ottaa Masin mukaan, mutta se menee näillä näkymin kastroitavaksi,( Siitä lisää myöhemmin..) niin en viitsi sitä rahdata. Olen myös harkinnut 5.12 menoa hamsterien Grand Gaalaan Turkuun, jossa Nallukka pääsisi vihdoin sinne ulkomuotoluokkaan, mutta saa nähdä jaksanko lähteä sinne.

Pitääpi juosta jyrskyjen kanssa näyttelyissä, kun koiran kanssa ei pääse. Niissä on myös se hyvä puoli, ettei huonosta käytöksestä syytetä koskaan omistajaa ;)

Kettistä ja turhaa hutkimista

Oltiin Ässän kanssa tiistaina kettistelemässä täällä Tampereella, ja meillä molemmilla oli kivaa. Tein kettistelyt namilla, jota Ässä rohmusikin into piukassa, mutta hävisi myös vähän turhan helposti hajujen pauloihin.. Suurin syy miksi meillä tottistellaan lelulla. No, kettis meni ihan kivasti, ja Ässä meni tikapuitakin hienosti, vaikka vähän ne jännittivätkin. Ässälle opetettiin myös pituushyppyä niin, että yksi porukasta meni toiselle puolelle houkuttelemaan. Tämän Ässä käsitti pariin kertaan väärin, sillä se juoksi esteen ohittaen "ukon" eteen haukkumaan. No, kyllä se parin kerran jälkeen tajusi, mitä tässä haettiin takaa. Poika oli ihan innoissaan, kun ihmiset jakelivat namuja ja kehuivat.. :) Harjoiteltiin vähän kanniskeluakin, ja poika ei siitä ollut moksiskaan, mitä nyt vähän innostui hytkymään, jos kanto-ote oli huono. Muuten oli kannossa yllättävänkin rauhallisesti.

Tottis on vähän niin ja näin. Itselleni iski pieni kyllääntyminen/turhautuminen, kun tuntui, että junnaamme vieläkin vain tässä samassa etenemättä. Se vaikutti taas siihen, että tein tottista liian "ilottomassa" tilassa, ja se välittyi heti koiraan. Ei siis ihmekkään, jos leikki ei ollut niin hienoa ja iloista.. Kaiken kukkuraksi patukan toisessa päässä ollut naru läimähti Ässää oikein kunnolla turpaan, kun vedin sitä Ässän editse. Ei ollenkaan hyvä.. Sen jälkeen se oli leikissä vähän pidättyväisempi, mutta unohti moisen onneksi pian. Huh. Eli selvittiin säikähdyksellä. Lienee turha sanoa, että leikkasin sen narun heti irti sieltä toisesta päästä, niinkuin minun olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten.

Kuvastaisikohan tämä kuva hyvin mielialaani?
(Ässä siinä avuliasti toimii pipon pidon verran mallina kaverini tulevaa blogia varten.. Hyvin tyytyväisenä kuten naamasta näkee :)

Nyt olen pitänyt parin päivän taukoa tottistelusta, mutta olen kyllä huvikseni leikkinyt Ässän kanssa, ja silloin sen fiilis on ollut todella hyvä! Eli kyllä sillä se fiilis tuntuu siellä olevan, kunhan en itse pilaa sitä ilottomuuksilla tai tyhmyyksillä. Eilen sitten vähän tottisteltiin ja pelkästään leikittiin hyvällä fiiliksellä, ja kummallakin oli ihan kivaa!

Lenkeiltä on taas kerynyt pari kuvasta. Viimeyönä oli sen verran pakkasta, että läheinen järvikin sai pienen jääpeitteen! Tänään myös satoi lunta, joka jopa jonkin aikaa pysyi maassa.

Jäässä koko järvi

Aikaisemmalta lenkiltä

Pari treeniä Salossa

Vietettiin Ässän kanssa tämä viikonloppu Salossa. Aika meni leppoisasti lenkkeillen, sienestäen ja treeneissä visitoiden. Sieniä ei enää ollut enää paljoa visitoimassamme paikassa, mutta kyllä se rämpiminen silti kivaa oli. Lenkeille saimme myös seuraa Katista ja Roope-koirasta.

Pojat tuoksujen äärellä

Treeneissä visitoimme sunnuntaina ja maanantain, eli haussa ja raunioilla. Haussa Ässälle iskettiin kolme ukkoa, joista kaksi ekaa otettiin valmiina ja vika taputuksilla. Kahdella ekalla Ässä teki hienot pistot, ja löysi ukot hienosti. Haukutkin meni mielestäni putkeen. Vika taas meni hassusti, sillä taputuksista huolimatta Ässä alkoi jäljestää tallaamiamme jälkiä, ja suoraan etenemisen sijaan se kaarsi kauas oikealle, ja lopulta kiersi taaksemme. Hienostihan se jäljesti, mistä lie oppinut? Pitäisiköhän taas alkaa sitäkin treenaamaan.. Muutkin koirat kyllä tuppasivat vähän menemään jälkiä pitkin, taisi siis olla aivan ihanteellinen jäljestys-ilma. No, kyllä se Ässä toisella lähetyksellä sitten pääsi sinne ukolle asti, vaikka pikkaisen ensiksi jatkoikin jälkiä pitkin. Haukku tuli sielläkin hienosti. Haukkuja pyydettiin joku kymmenen.

Maanantaina treenailtiin raunioita, ja siellä tulikin vähän toheloitua! No, opinpa taas tärkeitä oppeja, kun ovelat reenikaverit pistivät ukon jännään paikkaan piiloon. Halusin siis treenata Ässälle sellaisia piiloja, joissa se ei pääse maalimiehen luokse. Ukkoja oli kolme.

Opetus numero yksi: Älä lähetä koiraa väkisin eri suuntaan, mihin sen nenä näyttää. Alussa ihmettelin, että miksi se ei asettunut suoraan vaan sinkosi aina poikittain, kun yritin lähettää sitä. Nina asiasta huomautti, ja niinpä lähetin koiran sitten sen nenän näyttämään suuntaan. Ja jo nousi ukko! Ekan ukon jälkeen koira sinkosikin taas nenänsä mukana ihan eri suuntaan, kun olin ajatellut edetä. Nyt kuitenkin seurasin kiltisti koiran nenää, ja ajattelin tutkia tuon alueen sitten myöhemmin. No, ukko löytyi jälleen. Sen jälkeen tutkin loput alueet, eikä koira oikein vetänyt mihinkään. Pyysin opastusta, ja minulta kysyttiin, että tutkinko jo kaiken. Iloisena vastasin, että joo. Väärin! Raunioiden takainen rinne jäi tutkimatta!

Opetus numero kaksi: älä oleta mitään! Nyt oletin, että rinteessä ei ole ukkoja, koska ei ole koskaan ennenkään ollut. Sinne siis suuntasin, ja johan koira jo osoitti merkkejä hajun saamisesta. Siellä se pyöri ympäriinsä, eikä oikein osannut edetä. Rinteen allahan oli sellainen tähystystorni-hökötys, jossa joutuu pari porrasta nousemaan päästäkseen sen alatason päälle. Siellä sitten oli laatikko, jossa ukko odotteli. Ässä vain ei oikein osannut itse hakeutua sinne, vaan lähti kauemmaksi hakemaan hajun lähdettä. Niimpä opastin sen sinne, ja kyllähän se ukko sitten löytyi.

Rauniotreenit olivat todella hyvät, sekä koiraa että minua ajatellen. Koira sai harjoitella umppareita, ja minä koiran ohjaamista. Muistutettiinpa taas siitäkin, miten omalla liikkeellään voi ohjata koiran kulkua. Sitä yritinkin nyt harrastaa, ja onnistuinkin kai ihan ookoosti. Jäi tosi hyvä fiilis treeneistä :)

Tottistakin jonkin verran tein, niin että joku katsoi ja kommentoi. Ässän leikki on kuulemma parantunut paljon, ja nyt siltä voi alkaa pikkuhiljaa vaatimaankin asioita. Pari juttua jäi jopa mieleen ohjeistuksesta:

1. Leikki ei saa mennä tylsäksi, jos menee, niin pikainen fiiliksen kohotus ja siihen lopetus.
2. Ei liikaa vaatimuksia uudessa paikassa, vaan sitä leikkiä.
3. Parempi edetä liian hitaasti kuin liian nopeasti, mutta aina voi kokeilla!

Siinäpä se. Ihan hyvä välillä tehdä tänne itselleen muistilistaa, vaikka noita ohjeistuksia on ennenkin tullut. Ehkä tohon treenaamiseen saa enemmän järkeä, kun kirjoittaa tarkat ohjeet istselleen näkyviin ylös. :)

Ihana allergia

Tällä hetkellä meillä on kova tappelu tuon Ässän allergian takia. Pari viikkoa sitten huomasin Ässän korvien kutisevan, ja lisäksi sen tassukarvat alkoivat punertaa. Lääkäriin mentiin, ja siellä oli pieni keskikorvan tulehdus, joka oli aika varmasti allergian aiheuttama. Ässälle tehtiin korvahuuhtelu, ja iskettiin korvalääkitykseen ja tuleheduslääkitykseen. Lisäksi Ässän ruokavaliota yksinkertaistettiin, mutta vaiva tuli takaisin. Nyt ruokavaliota siis pelkistettiin lisää, ja tällä hetkellä Ässä ei saa syödä muuta lihaa kuin lammasta, peuraa, poroa ja hevosta. Nyt siis odotellaan, josko tämä auttaisi.. Vahvoina epäilyksinä mulla on epämääräiset nappulanamit ja nauta. Voi se tietysti olla joku muukin, mutta sen näkee sitten.. Kanaa Ässä ei ole saanut ollenkaan, sillä sillehän se ilmeisesti on jo ennestään allerginen. Tällä hetkellä Ässällä on oireina kaulan punerrus, tassunpohja karvojen punaisuus ja tuo korvatulehdus. Lisäksi silmät vuotavat ehkä hitusen normaalia enemmän. Toivonpa vain, että täästä päästäisiin äkkiä eroon, ja saataisiin se aiheuttajakin selville!

Kävimme muuten 3.10 helvetinjärvellä patikoimassa Kian ja Mian sekä noutajaneitien ja Ässän kera. Oli aivan mahtireissu, kilometreja kertyi n. 14 ja maisematkin olivat ihan mukavat. Seurakin oli mitä mahtavinta, ja tällä kertaa Ässäkin oli samaa mieltä. Joskushan se tuota Dorista ujosteli, mutta nyt ne juoksivat siellä keskenään ja pientä leikinpoikastakin oli näkyvissä. Paluumatkaksi Ässä suostuikin vastustelematta neitien kanssa takakonttiin, joskin änkesi itsensä sieltä pois, kun kukaan ei ollut enää takapenkillä estelemässä.. Hemmoteltu nulikka.

Kuviakin löytyy Mian galleriasta sekä omastani.

Tottisteltiin tänään taas Ässän kanssa, ja pyysin kämppikseni häiriöksi. Leikiskeltiin Ässän kanssa ensin niin, että kämppis seisoskeli jonkin matkan päässä. Sitten mentiin siihen viereen leikkimään, ja lopuksi pyysin häntä kävelemään ympärillämme (on ihanaa, kun on näin avulias kämppis!;). Homma meni todella hyvin, Ässä ei kiinnittänyt kämppikseen huomiota ollenkaan! Se on ihan innoissaan tuosta lelusta, ja siltä voi alkaa pikkuhiljaa tosiaan vaatimaankin jotain. Tänään tein vain tuon yhden treenin, enkä siinä vaatinut kuin pikaisen katsekontaktin lelun päästessä Ässältä irti. Olen nyt yrittänyt tehdä treeniä erilaisissa paikoissa, ja paikan vaikeuden mukaan pyytänyt pieniä tekemään pieniä juttuja. Tähän on kyllä nyt kehkeytynyt yksi ongelma, jota yritän pikkaisen karsia pois. Annoin Ässän alussa haukkua ennen leikkiä, kun se tuntui innostuvan siitä. Nyt siitä on tullut tapa, että kun sanon "tottista" niin toinen haukahtaa pari kertaa. Eikai se pahemmin haittaakkaan, mutta nyt tuo yrittää tarjota sitä haukkumista muutenkin. No, eiköhän siitä päästä, kun en palkkaa sitä siitä. Hyvähän se kai on, että se rupee itse tarjoilemaan jotain saadakseen lelun takaisin. Saa nähdä, toivottavasti en nyt mokaa tuon koiran kanssa mitään kovin pahasti!

Käytiin nyt muuten viikonloppuna taas Salossa, ja oltiin sienestämässäkin. Ässä on nyt oppinut, että suppilovahverot ovat huisin hyviä, joten siellä saa olla silmä tarkkana, että saa itselleenkin jotain poimittua. Kyllä niitä siitä huolimatta tuli ihan kivasti, joten nyt täällä nautiskellaan sieniherkuista! :)

Koirapuistoilua

Kyllä on taas kiirettä pukannut! Ollaan käyty Ässän kanssa tapaamassa koirakavereita, mutta treeneihin päästään vasta ensviikon tiistaina. Nyt viikonloppuna on sitten aikaa rauhoittua, kun vietämmekin sen rauhaksiin Tampereella.

Tottistelu on lähtenyt nyt hyvin sujumaan patukalla, vaikka Ässä aluksi ei meinannut kunnolla tarttua moiseen. Nyt sillä alkaa olemaan aika hyvä innostus sen kanssa leikkimiseen, ja olen vaatinutkin siltä jo pieniä katsekontakteja, jotka ovat sujuneet hyvin kiinnostuksen säilyessä. Toistaiseksi en ole lelupalkalla enempää vaatinut, koska Ässän kiinnostus herpaantuu vielä helposti hajuihin, jos palkan saanti kestää tai vaikeutuu liikaa liian nopeasti. Tässä pitää nyt edetä hitaasti ja kärsivällisesti (tuottaa välillä tuskaa, kun haluaisi vain rynniä eteenpäin), mutta on kyllä kiva huomata, että se on oikeasti edistynytkin. Vaikkakin sitten vain vähäsen. Olen nyt ottanut lelun aina pitkälle lenkille mukaan, jossa sitten olen leikkinyt sen kanssa lyhyesti useampaankin otteeseen. Se on nyt mielestäni nostanut Ässän innostusta leluun aika paljon lyhyen ajan sisällä.

Treeneistä puheenollen, oltiinkin taas pitkästä aikaa visitoimassa Salossa vanhassa treeniporukassa sunnuntaina! Treenailtiin siis hakua suomusjärvellä. Pistettiin Ässälle kokeilun vuoksi kaksi ekaa valmiina, ja ne se löysikin todella hyvin ja ilmaisikin hienosti. Viimeinen otettiin sitten taputuksilla, ettei tauon jälkeen olisi tullut heti liian raskasta treeniä. Oli kyllä tosi kiva nähdä vanhaa treeniporukkaa, ja koirallakin oli suu korvissa haun jälkeen. Nyt vaan innolla odottelen ensviikon tiistaita, jolloin päästään täällä ekaa kertaa treenaamaan joko raunioita tai tottista.

Eilen oltiin Ässän kanssa myös moikkailemassa koirapuistossa koirakavereita, eli leonbergi Wandaa ja australiankelpie Tupua, sekä tietenkin heidän omistajiaan Iidaa ja Miraa. Ässä ei aluksi kauheasti innostunut leikkimään, kun koiria oli niin paljon. Kun porukka väheni, innostui Ässäkin kirmailemaan Tupun kanssa ympäriinsä. Koirapuistossa kävi myös (monien muiden lisäksi) yksi cockeri ja walesinspringerspanieli. Cockeriä Ässä vaan jännitti, eikä se sitä pahemmin nuuskinut, mutta sprigeri olikin sitten ihan kiva, ja sitä piti seurailla nenä toisessa kiinni. Oli hauska huomata, kuinka samanlaisia eleitä Ässällä oli muiden spanielien kanssa, varsinkin tietty cockerin. Ainakin kaikilla yhteistä oli jatkuvasti heiluva häntä ja pieni hössötys. Ja mahtavan ihana ulkonäkö myös ;) Ässä tosin oli koirapuistossa lähinnä nenä maassa ja omissa oloissaan, koska se ei pahemmin välitä olla suurissa koiralaumoissa. Välillä se tosin leikki jonkun mäyräkoiran ja Tupun kanssa, kun porukkaa oli vähemmän. Oli kyllä kiva päivä, kun sai jutustella ummet ja lammet marsuista, hiiristä, koirista ja vähän muustakin siinä sivussa. Lopuksi vielä käytiin ihailmessa Iidan marsuja ja siimahäntiä! (sivuilta löytyy myös Wanda). Oli kyllä kiva päivä, ja otetaan varmaan joskus taas uusiksi! :)

Mulle on nyt vihdoinkin kertynyt taas kuvia Ässästä! Viime viikonloppuna Salossa ollessa käytiin sienessä, ja kun oli hyvä ilma niin otin kamerankin mukaan. Kyllä olikin taas pitkästä aikaa kiva kuvailla, pitäisipä joku kerta täälläkin tarttua kameraan. Tässä nyt pari "posetuskuvaa" Ässästä, loput löytyy albumista. Ei nyt tullut mitään huikeanhyviä tällä kertaa..

Aivan, unohdin ihan kirjoitella vielä parista viimekerralla mainitsemastani asiasta! Eli ainakin tuosta Ässän stressaamisesta mun poissaoloni takia. Olen nyt tehnyt niin, että heitän Ässälle huoneeseeni pari namia aina ennen lähtöä, joten nykyisin lähtö ei ole ollenkaan kamala. Lisäksi meille on nyt tullut tämä tietty päivärutiini, joten se on ihan tyyni, vaikka tietääkin minun kohta lähtevän. Enää se ei siis kuljeskele perässäni eikä hauku ihmisten lähtiessä. Ihanan sopeutuvainen koira!

Vielä tähän perään pikkaisen juttua tottistelusta. Tuossa pihalla käydessämme tänään taas tottisteltiin (leikittiin) hiukan, ja vaadin istumisen. Napakasti istahti, eikä keskittyminen herpaantunut muualle. Lelun vaihto rättinarusta tähän patukkaan on osoittautunut myös aika hyväksi, sillä tämän kanssa pystyn paremmin "taistelemaan" Ässän kanssa, eli otan molemmilta puolilta kiinni sen riepotellessa keskeltä. Tämä taas tuntuu olevan oikein kovasti Ässän mieleen. Nyt ollaan Ässän kanssa tottisteltu monessa paikkaan, mutta lähinnä rauhallisissa paikoissa mm. metsässä, sillä Ässä ei vielä kestä ihmisten ohittelua liian läheltä. Tänäänkin se herpaantui hetkeksi ihmisen kävellessä kauempaa ohi, mutta onneksi jatkoi lähes samantein leikkiä, eikä jäänyt haahuilemaan. Ihanaa ihanaa, oma motivaatio kasvaa tässä samalla koiran innon kanssa!

Uusia vinkkejä tottikseen, mutta hyvin edetään!

No nyt on tänään muutto edessä netittömään kämppään, joten seuraavaan päivitykseen voi olla aikaa. Nytpä siis päivittelen pikaisesti kuulumisia viimeisimmistä tottistreeneistä sun muusta.

Torstaina oli tottista, ja meillä oli vieras neuvomassa tottistelun saloja. Itse sain paljon hyviä vinkkejä koiran kanssa leikkimiseen. Leikin kuulemma ihan hyvin (jes!), mutta olin itse liian aktiivinen leikissä. Sain myös pari vinkkiä itse leikittämiseen ja neuvon lyhentää leikkejä, ettei niistä vain mene maku. Lisäksi minua neuvottiin kokeilemaan palkkana patukkaa, jossa naru. Saa nähdä, miten se pelittää Ässällä. Kehua tuli Ässän innosta ja kyvystä oppia, eli kyllä siitä pitäisi ihan hyvä tottiskoira saada, jossen nyt itse vain mokaa mitään :D

Muutto siis edessä! Ketuttaa netittömyys, sillä muutosta olisi varmaan paljon kirjoiteltavaa.. Mutta enköhän välillä pääse kirjastossa tai jossain koneella sen verran käymään, että saan pienen pätkän tännekkin ehkä kirjoiteltua. Toivottavasti ne nyt saa sen netin pian laitettua, tai vaihdetaan muuten toiseen paikkaan, joka pitää kiinni annetuista päivämääristä!