Jossain on jo kevät

Viikonloppu kului Salon huudeilla koirien kanssa. Jotenkin sitä tulee aina vertailtua nykyistä asuinpaikkaansa edelliseen ja on se taas todettava Salon vetävän pidemmän korren ainakin tässä asiassa: siellä oli kevät pidemmällä kuin Tampereella!

Metsät olivat jo varsin lumettomat ja jäättömät, joten hyvin kelpasi Ässänkin lenkkeillä koko viikonloppu aurinkoisessa säässä metsämaastoissa. Kaksi peräkkäistä metsähurjastelua pisti tyypin kropan tosin vähän koville, joten maanantai otettiin rennosti. Kipulääkkeet unohtuivat kotiin, joten Ässä on ollut perjantaista saakka ilman lääkkeitä. Toistaiseksi ollaan pärjätty vallan mainiosti.

Tampereelle palattua katupölyn ja jäisten metsien keskelle on kiva selailla viikonlopun kuvia. Ässä poseerasi ja Femma rymysi urakalla, joten kummastakin tyylilleen uskollisia kuvia. Tällä hetkellä on kuvien kanssa pientä kikkailua, sillä siirryin vihdoin kuvaamaan raw-muodossa kuvia ja nyt on niiden käsittelyssä vähän harjoiteltavaa.

 

Tästä kuvaparista tuli niin hyvä mieli, Ässä otti ilon irti sulasta maasta ja pellosta!

 

 Välillä ehti Femmakin poseerata

Ässä kävi maanantaina fyssarillakin taas pitkästä aikaa ja oli oikein hyvässä kunnossa, kun otti huomioon viikonloppuiset metsäriekunnat ja kipulääkkeettömyyden. Ihan uusia lihaksia oli juntturassa, kun metsässä tulee käytettyä erilailla lihaksistoa. Fyssarikin näytti vihreää valoa Ässän aktiivisemmalle elämälle, mutta pitää nyt mennä jaksamista seuraillein eikä juosta joka päivä metsässä rymyämässä - varsinkin kun Ässä ottaa Femmasta itseensä uutta vauhtia. Kasvatellaan kuntoa hiljalleen ja sen mukaan sitten liikutaan.

Sulaispa lumet vaan äkkiä täältä meidänkin lenkkimetiköistä!

Metsäleikkejä

Perjantaina saatiin Femman kanssa seuraa metsäreissulle, kun jo ennestään tuttu Tähti pihakoiranpentu ja myös uusi tuttavuus Tähden kämppis Helmi suomenpystykorva-karjalankarhukoira-mix tulivat leikittämään Femmaa. Taino Tähti leikitti ja Helmi hoiti omia aikuisten koirien bisneksiä, mutta tulipa Femman nyt nähtyä taas yksi erilainen kiltti aikuinen koira lisää.
 

Lenkkipoluille lähtiessämme vastaan tuli eräs koiraa ulkoiluttanut mies, joka kertoi polun vieressä majailevan ison paksun kyyn(!!) Niinpä vaihdoimme aurinkoiset polut sammaleisen metsän varjoihin, sillä käärmekohtaaminen ei ole kuuluneet sosiaalistamissuunnitelmiin. Ei siinä taitaisi paljon tehtävissä ollakkaan, kun kyy pääsisi tuikkaamaan pikkupentuja..

Oli taas kiva kuvailla eloisaa Tähteä ja vähän rauhallisempaa Helmiä, molemmat ovat niin nättejä koiria. Femman kuvauksessa on itsellä vielä paljon opeteltavaa, ei ole helppoa kuvata eloisaa mustapäistä lurppakorvaa, joka juoksee metsän varjoissa. Muutenkaan ei kamera ihan helpolla pysynyt riekkuvien kakaroiden perässä. Vielä on paljon opeteltavaa tuon uuden putken kanssa kuvailuun.. Lisää kuvia taas albumissa.

Tyypeillä oli aika hauskat keppileikit metsässä. Homma taisi alkaa Helmin kepistä, mitä Tähti ensin riehaantui tavoittelemaan. Helmi luovutti kepin Tähdelle, jonka jälkeen Femma tuli kärttämään aarretta. Lopulta pienen vetelyn jälkeen keppi vaihtoi taas omistajaa tällä kertaa Femmalle. Mitä isot edellä..

Collikan kanssa saa räyhätä

Hullu juoksee taustalla

Viikonloppu vierähti Salossa, niinkuin tulee seuraavakin viikonloppukin kulumaan. Räyhäämättä paras -projekti on ottanut tuulta siipiensä alle ja hihnassa koiraohitukset ovat sujuneet aika näppärästi Ässän tuijottaessa leuka väpättäen lihapurkkia. Vielä ei itsenäisesti ota kontaktia koiran näkemisestä enkä sitä ihan hetkeen odotakkaan. Hihnalenkeillä Ässä mielestäni kulkee jo rennommin ja toisen koiran nähtyään (jos en ehdi palkkaamaan) säilyy usein rauhallisena menemättä täpäkkään kyttäysmoodiin tai reagoimatta. Edistystä siis! Mokauksilta ollaan aika huolella säästytty ja jos joku reaktio on jonnekkin päässyt tulemaankin, ollaan siitä aina selvitty hyvin eteenpäin.

Vaan vapaana räyhäämättömyys onkin hankalampi homma. Olen treenannut tätä liikkumalla näillä koirarikkaammilla metsäpoluilla Ässä fleksissä, mutta aika huonosti siellä on vastaantulijoita ollut (tietysti heti muut koirat kaikkoaa, kun niitä tarvitsisi!). Ässä on tässä metsässä ollut hyvin kyttäileväinen ja täpäkän oloinen, ilmeisesti tästä tulisi nyt päätellä näiden metsien olevan jatkossa sopimattomia koiran vapaanaulkoilutus alueita, kun se menee tuohon mielentilaan jo siellä kulkiessaan. Eli siellä ne huonot kohtaamiset juuri ovat olleet, kun pitää kytätä kuin mielipuoli. Sinänsä harmi, kun on niin mukava ulkoilualue ihan pikkukävelyn päässä, mutta silläpä sinne eksyvät kaikki muutkin..

Hauska oli muuten verrata kaverin chihuja Ässään lenkillä. Vahti-chihut huomaavat paljon herkemmin kaikki ympäristön tapahtumat tuohon spanielin mentaliteetillä nenän perässä köpöttävään Ässään verrattuna. Ässä voi reagoida voimakkaasti asioita nähdessään ja kyllä se tosiaan välillä kulkee kaikkea kyttäillen, mutta se on lähtökohtaisesti enemmän "pihalla" tapahtumista. Helpompaa siis vahvistaa sitä omassa kuplassa kulkemista ja muiden ignoraamista. Toki Ässä uljaana lauman Uroksena reagoi chihu-tyttöjen reagoimiin asioihin, liekö jopa mielessään puolustaa tyttöjä?

Roope ei huutele vieraille

 

Välillä saa luvan kanssa räyhätä

 

"Jos vähän hymyilen, niin heitätkö kepin?"

Laiskasti on kameraa tullut nyt ulkoilutettua, mutta sain napattua sen mukaan lähtiessämme Roope-collien kanssa lenkille. Runkoon jäi kiinni lyhyt kittiputki, ja ai että kirosin sen taas alimpaan maan rakoon kuvia ottaessa ja nyt uudestaan kuvia koneella katsellessani. Putki on suunnilleen halvin mahdollinen mitä kameran mukana voi saada ja sen kyllä huomaa. Muistui taas mieleen miksen suunnilleen ikinä käytä kyseistä kakkulaa, ellei sen polttoväli ole ihan ehdoton. Mutta sainpa pitkästä aikaa muutaman kuvan vanhaherra Roopesta!

Koiraksi leimattu

Olen jonkin aikaa pohtinut tuota vesileiman käyttöä. Aiemmin en edes harkinnut vesileimamista, enhän kuvaile kuin lähinnä omaa koiraa lenkeillä eivätkä kuvat ole mitään taiteellisuuden huipentumia. Lähiaikoina olen kuitenkin kuullut sen verran ikäviä tarinoita kuvien pöllimiseen ja levittämiseen suhteen ties missä yhteyksissä, ettei se vesileima tuntunut enää yhtään hullummalta vaihtoehdolta. Ja nyt vihdoin sain aikaiseksi lisätä kuvat.fi:n asetuksiin itselleni vesileiman, josta se meni näppärästi kerralla kaikkiin kuviin. Fontin valkkasin vähän summamutikassa, mutta koon kanssa vekslailuun menikin hetki, ettei osoite hyppää kuvasta osittain pois pystykuvien kohdalla. No, siinä se nyt enempiä miettimättä on. Ehkä tunnen tulevaisuudessa tarvetta sen muokkaukseen ja kaunisteluun, mutta nyt mennään näillä. Ai miten niin suurpiirteinen?

 

Kaikenlaista ollaan taas touhuttu, vaikka tänne ei ehdikkään kaikkea raapustella. Innostuin taas juoksemaan, ja ollaankin Ässän kanssa käyty jo huikeat neljä kertaa juoksulenkillä. Erinomaista liikuntaa itselle ja koiran takalihaksille. Kunhan vielä maltettaisiin tulevaisuudessakin jatkaa tätä "harrastusta" enempi tai edes vähempi. Monesti tuo metsissä köpöttely vaan on vienyt voiton pururadan kierrosta.

Lauantaina oltiin Ässän kanssa Dream Team-Areenalla koiratanssin koreografiaworkshopissa, joka tuli todella tarpeeseen. Olen yrittänyt kehitellä meille ohjelmaan uuteen biisiimme yksin ja ryhmässäkin, mutta en ole jotenkin saanut tästä biisistä otetta, vaikka tuttu onkin. Nyt saatiin tehtyä ohjelmaa ekat 45 sekkaa kertosäkeeseen asti, mistä mulla olikin jo jonkinlainen visio. Myös loppuliikkeeseen saatiin niin hyvä idea, että varmana käytän. Tästäpä tämä ohjelma lähtee kehittymään ja muokkaantumaan, nyt on helpompi jatkaa alun selkiinnyttyä. Tämän päivän treeneissä testaillaan ohjelman alkua yksin ja koiran kanssa, ja katsotaan miltä näyttää. Ollaan niin paljon keskitytty uusien liikkeiden opetteluun, että mukava vaihteeksi tehdä ihan musiikin kanssa ;)

Tokossa saatiin ahdettua itsemme itsenäisyyspäiväksi kisamaisiin treeneihin. Kokoajan siis mennään lähemmäs ihan oikeita kokeita.. Vielä en tiedä, miten kisamaiset treenit käytännössä vedetään läpi, sen näkee paikan päällä. Hyvään saumaan kuitenkin tulivat, sillä keskiviikon tokotreenit alkavat olla tältä vuodelta loppusuoralla, viimeinen kerta on ensiviikolla. Ainakin tämän vuoden loppuun treenaillaan siis ihan kotosalla mahdollisuuksien mukaan kisamaisiin treeneihin ja möllikokeisiin änkien. Josko ensivuonna uskaltautuisi ihan oikeisiin kokeisiin?

ps. Kylläpäs kuvat nyt näyttää heti paljon "ammattimaisemmilta", kun niissä on vesileimat ja kaikkee!

pps. Tää pentujännitys tekee mun ihan hulluksi..

Ei kiirettä kisoihin

Nyt on ollut koiratanssin suhteen taas suurta myötätuulta havaittavissa, sillä perjantain treenit oli aikas kivat ja lisäksi olin eilen seuraamassa koiratanssikisoja. Paljon on vielä matkaa kisa-areenoille, ja olen päättänytkin olla pitämättä hirveää kiirettä sinne ja mennä omassa rauhassa ottamatta turhia paineita. Sitten mennään, kun ollaan valmiita. Vaikka hienojen ohjelmien näkeminen herätteli omaa innostusta, tuntui se oma kisaaminen vielä kovin kaukaiselta ajatukselta. Treeniä treeniä treeniä, niin ehkäpä mekin joskus uskaltaudutaan!

Perjantaina treenattiinkin sopivasti ohjelmien aloitusta. Se on kyllä ehdottoman hyödyllinen treenikohde ainakin meille, sillä Ässä on nyt oppinut yhdistämään kehään menemisen epämukavan jännitteen alkuun, ja nousee herkästi aloitusasennosta. Tätä treeniä lisää meille, niin saadaan sitä varmuutta aloituksiin.

Lenkkimaisemat ovat olleet nyt valtaisan upeat pakkasen ja lumen ansiosta, ja vihdoin jäällekkin pääsee spurttailemaan. Eilen Ässä halusi oikoa kotiin, kun pakkasta oli vähän enempi lenkille mentäessä. Se on nyt myös haukkunut koirille ja pihallamme ihmisille, joten katsotaan miltä huominen hieronta näyttää.

Olen nyt potenut kuvattaessa ongelmaa tuon valkotasapainon kanssa. Olen yrittänyt itse kikkailla sen kanssa, mutta silloin osasta kuvista tulee helposti liian sinisiä. Pitänee vain suosiolla siirtyä automaattiseen valkotasapainon määritykseen, niin ei tarvitsisi niin paljon koneella yrittää kikkailla noiden kuvan "valkaisemisien" kanssa. Alkaa muuten kuvat näyttämään helposti vaikka jopa violeteilta.. Myös valkoisen koiran kuvaaminen talvimaastossa jättää osan kuvista helposti liian tummaksi. Tällaista jatkuvaa opettelua tämä kameran käyttö, näköjään.