Nyt on työt alkaneet, ja ensimmäinen viikko takanapäin. Sen kyllä huomaa heti blogin hiljenemisestäkin, vaikka kirjoitettavaa olisi. Sunnuntaina oltiin mukana Tappien kevätretkellä, jossa vierähtikin koko päivä. Muuten ollaan harrasteltu sitä sun tätä ja lenkkeilty rennoissa merkeissä. Ässä onkin sopeutunut hyvin taas mun työssäkäymiseen.
Harrastelut jäivät viimeviikolta vähän vähemmälle. Kerran tein ihmisjälkeä Ässälle, se veti sen läpi kuin höyryveturi. Vaikeus on ollut sama ties kuinka kauan, koska teen jälkeä muutamia kertoja vuodessa, mutta nyt olisi selvästi aika vaikeuttaa hommaa rutkasti. Jälki ei ollut hirveän pitkä, mutta pari mutkaa siinä oli. Ässä oli yllättävänkin tarkka, joten voinen siirtyä lyhyistä askelista lähes normaaleihin.
Lauantain käytiin hakuilemassa, Ässä oli taas innokas ja toimi hyvin. Saimme treenikaverilta liivit lainaan (omat on hukassa, ehkä olen heittänyt roskiin, kun ovat olleet niin hajalla?), ja heti sekä minä että koira toimimme kuulemma paremmin. Otin varmemmin meidän alkurutiinit, jonka johdosta Ässäkin oli heti skarppina ja tarjosi jo odottamattomasti haukkua ekalla maalimiehellä. Kiva homma, vaikka sitä ei ollutkaan tarkoitus ottaa :D Seuraavissa treeneissä keskitytään sitten sen treenaamiseen. Treenien jälkeen käytiin myös lenkkeilemässä Tytin ja Janan kanssa, ja kaksikko tuli ihan hyvin juttuun. Ässä yritti jopa leikkiä Janan kanssa, mutta tyttö ei vielä oikein lämminnyt yrityksille.
Sunnuntaina tehtiin Tampereen pikkukoirien kanssa kevätreissu Helvetinjärvelle, josta taas räpsin hulluna kuvia. Reissuun meni koko päivä, kilometrejä kertyi ainakin 18 ja aikaa kului seitsemän tuntia. Mukava reissu oli ja Ässä veti haipakkaa loppuun asti, vaikka väsynyt olikin. Hirveästi se ei muiden koirien kanssa puuhaillut mitään, vaan meni omia menojaan. Olenkin iloinen, miten hienosti se nykyään osaa mennä, vaikka muita koiria on mukana. Mukana oli Ässän lisäksi kaksi chihu-tyttöä, kaksi perhoskoira-tyttöä ja sheltti-poika.
Tappien haku on vihdoin alkanut (meilläkin, johan sitä kurssia on kaksi kertaa mennytkin..)! Yllätyksekseni hakuiltiinkin partiointityylillä, eli koira saa vapaasti etsiä hajua ja sen lähdettä. Ennen olen treenannut niin, että edetään tiettyä linjaa ja koiraa lähetellään vuorotellen "pistolle" kummallekkin puolelle. Partiointityylillähän sitä oikeissa etsinnöissäkin mennään, mutta me emme ole sitä juurikaan treenannut. Uutta siis sekä koiralle että ohjaajalle. Itse joudun enemmän seuraamaan koiraa, jotta tiedän milloin on hajulla. Koira taas joutuu enemmän itsenäisesti etsimään hajua. Kuvat on muuten napannut Tytti Käyhkö, minut tunnistaa hyvinmaastoutuvasta pinkistä takista.
Ensimmäisellä maalimiehellä
Ässälle otettiin kolme maalimiestä, ja etenin itse selkeästi suoraan eteenpäin polkua pitkin. Koska Ässä on niin tottunut pistoihin, toteutti se nytkin etsintää pistomaisesti laukaten sukkulana puolelta toiselle. Ensimmäisen ukon hajun taisi napata jo ennen metsään ehtimistä, sen näköisenä alhaalla nuuski ilmaa. Ekalle ukolle se sitten laukkasikin ennenkuin ehdin kissaa sanoa, ja sain sitten itse loikkia perässä. Muiden maalimiesten kohdalla sitten toteutti tuota sukkulointiaan urakalla, mutta hienosti teki töitä, löysi hajut ja maalimiehet. Vielä ei otettu ilmaisua, vaan totuteltiin uuteen tyyliin ja muisteltiin vanhoja juttuja. Ässän hallintaan pitää nyt kiinnittää joka kerralla myös huomiota, sillä ei olisi millään malttanut ukon jälkeen odottaa, että annan luvan jatkaa. No ainakin intoa löytyy ;)
"Joko,joko, joko sais mennä?"
Kuten kuvista näkee, vetelin Ässältä taas rankalla kädellä turkin menemään. Olemus muuttui taas astetta sporttisemmaksi ja enää ei jää risujakaan turkkiin. Ässän leikkauksesta huonoksi menneessä turkissa oli myös jo muutamia takkuja, vaikka se oli vain muutaman sentin pituinen!
Sukkulointia kesäturkissa
Ässästä kyllä niin näki, että se tykkää tuosta hommasta. Eipä se mistään muusta hommasta ole ihan noin innoissaan. Agility ehkä parhaina päivinä vetää vertoja, ja jälki on myös aivan ihanaa, siellä ei vaan ole ukkoa odottamassa. Jos vain suinkin saadaan mahdollisuus, niin haluaisin ottaa tämän lajin osaksi ainakin kesäistä treeniohjelmaa. Sehän kyllä tietää kolmea treenikertaa viikossa näillä näkymin, mutta lajeissa on kuitenkin mukavasti vaihtelua. On tuo homma kuitenkin sen verran kivaa, varsinkin kun meillä oli niin mahtava treeniporukkakin! Ässäkään ei olisi malttanut treenejä lopettaa, vaan olisi lähtenyt jatkamaan ukkojen etsimistä. Sain sitä pari kertaa huudella, ennenkuin tuli autolle :) Seuraavalla kerralla vielä liivit mukaan, jotta sitten erottaa selkeästi treenit vapaana juoksentelusta, nyt ne jäivät ikävä kyllä kotiin.
Kunniakierrokset autoilla
Treenien jälkeen käytiin vielä porukalla lenkillä, mukana oli Ässän lisäksi kolme koiraa. Kaikki muut olivat tyttöjä, Sumi-lagotto, Kerttu-perro ja Devi-heeleri. Vähän mietin, miten Ässän meno sujuu mullekkin ennestään tuntemattomien koirien kanssa, jotka eivät edes olleet sieltä säyseimmästä päästä. Homma pelitti kuitenkin paremmin kuin hyvin, muut siinä vaihtoivat muutaman ärähdyksen alussa joten Ässä otti moodin "väistän ja otan iisisti", joka toimi erinomaisesti. Lenkki meni mukavasti koirien painellessa metsässä, ja juoksipa Ässä haukkumatta muiden mukana. Jes! Ei myöskään ollut rähähtämässä jokaisesta pyllyn haistelusta, vaikka se jänskää olikin. Muutaman kerran jotain haukkui, mutta pääsääntöisesti meni haistellen muiden mukana tai itsekseen. Olen niin ylpeä! Nyt on vähän enemmänkin luvassa koiratreffejä, niistäpä myöhemmin lisää kun ehtisi päivitellä.
Huh, mitä hiljaiseloa. Eipä täällä tosin ihmeempiä, ollaan treenailtu ja lenkkeilty normaalisti. Nyt oli tosin kaksi viikkoa äitini auto lainassa, joten pääsi kivasti kauemmas lenkittämään Ässää irti, ja treeneihinkin pääsi näpsästi omalla kyydillä. Kunpa pian saisi sen auton omaksi..
Hirmuinen tappajakoira
Kuulumisia tottiksesta: Onnistuin taas pilaamaan seuraamisessa sen innon liialla jankkauksella, mutta parempaan suuntaan ollaan taas menossa. Lisää vaihtelevuutta! Olen ollut lähipäivinä kyllä hyvin laiska treenaamaan ulkona, nyt pitäisi ottaa itseään taas niskasta kiinni. Ehkäpä repäisen huomenna aamulenkillä, ja teen tottista tuossa parkkiksella. Itsekkin aloin jo vissiin vähän kyllääntyä :D
Kuulumisia hausta: Jäi tuo viime haukkutreeni kaihertamaan (etsiminen meni plörinäksi), joten varautuneena mentiin hakutreeneihin. Meitä oli vain kolme itseni mukaan lukien, mutta tosi hyvät treenit saatiin silti tehtyä. Ässälle otettiin kuusi ukkoa, ja hienosti jaksoi hangesta riippumatta hakea, vaikka lopussa jo selkeästi väsytti. Into oli aivan mahtava, hallintakin meni vähän pyllylleen, mutta pääasia, että teki töitä innoissaan. Haukutkin tuli tosi hyvässä sarjassa, eikä kyttäillyt mun tuloa ollenkaan. Jäi hyvä fiilis näistä treeneistä! Toivottavasti päästään piakkoin kunnolla treenaamaan hakua, että saadaan toi hallintakin kondikseen.
Nyt pääsiäislomaksi lähdetään Saloon hieman pidemmäksi aikaa, to-ma. Kivaa päästä kotiin, kun on vaihteeksi joku muukin lenkittämässä koiraa :D
Jäällä
2.4. meillä on myös juhlinnan aihetta, sillä Kananen täyttää vuoden! Mun ihana pieni ruttukorvani, kaunis neitonen. Ilmoitin sen Pet-expon ulkomuotoluokkaan (mun eka uml!) ja Momon kaveriksi pettiin. Saas nähdä, miten menee!
Nyt on joku kevätväsymys menossa, joten ei tule hirveästi tätä päiviteltyä jokaisen treenin osalta. Torstain treeneissä oli kuitenkin ihmettelemistä, joten niistä lienee syytä kirjoitella tänne.
Torstaina meillä oli raunioradan aukealla ilmaisutreenit, jotka osin meni putkeen ja osin ei. Itse ilmaisut meni tosi hyvin, tuli pitkää ja hyvää sarjaa. Se haku menikin sitten ihan poskelleen. Ässällä oli neljä ukkoa piilossa pienellä alueella, eikä ne ollut mitään vaikeita. Eka oli kontissa, johon johti matalat ristikkorappuset. Tiesin, että ne on sille ollut hankalata, mutta otettiin kuitenkin yksi tälläinen, koska kyllä sitäkin pitäisi treenata. Ässä saikin ekasta hajun, ja juoksi rappusille. Perääntyi kuitenkin rappusilta nopeasti, ja lähtikin pinkomaan ihan muualle! Vaikka sillä selkeästi oli haju! Sitten mä lähdin menemään sinne päin, ja poika kävi siinä välillä, mutta lähti kokoajan jonnekkin muualle vain juoksemaan päättömästi. Avasin sitten sen kontin oven (siinä oli sellainen avoin luukku kyllä, mistä piti palkata, mutta Ässä ei olisi siitä mahtunut), ja poika meni sinne. Siinä otettiin pari haukkua ja palkka. Loput ukot ei ollut umppareissa ja muutenkin oli helppoja, mutta Ässän haku meni ihan pipariksi. Se vain juoksi eestaas päättömänä käyttämättä nenäänsä tippaakaan. Kyllä se ukot sitten löysi silmillään, mutta eipä se tehnyt töitä ollenkaan. Vikan se sitten kuulemman otti kuitenkin vainulla.
Mä vaan ihmettelin siinä, että mites toi nyt tollai. Itsellä oli vielä ihan palikkapäivä (oonkohan aikaisemminkin kirjoittanut näistä? Kun ajatus ei juokse tippaakaan, vaan järki seisoo ja pahasti), joten en osannut oikein reagoida tähän mitenkään. Jälkipuinnissa puhuttiin, että pitää tehä enemmän treenejä, jossa en tiedä ukkojen sijaintia, ja Ässän pöhelöinniksi heitettiin syyksi huonoa päivää. Mutta Ässällä ei ole ikinä ollut huonoa päivää, mitä hakuun tulee. Kotiin päin ajellessa sitten aloin ihmettelemään, että mikä mahtoi kiikastaa. Ihan kuin sitä ei olisi haku kiinnostanut, vaikka ikinä ei ole haussa ollut mitään motivaatio-ongelmia. Alkoi kaihertamaan, että varmaan oon nyt itse tehnyt jotain, jos mun stressi vaikuttaa jo Ässän hakutyöskentelyynkin.
Tuosta stressijutusta voisikin kirjoittaa pari sanasta. Mulla on välillä koulun ja kaiken kanssa hirveä stressi, ja pelkään sen vaikuttavan pahasti Ässään. En oikein voi tälle mitään, koska koulua on pakko käydä. Nyt pitäisi vain keksiä, miten minimoida sen vaikutus koiraan. Olen kyllä huomannut, että se vaikuttaa Ässään. Jos olen vähänkin stressaantunut esim. tottistellessani, niin sen kyllä näkee. Stressatessa kun tulee myös helpommin vaan kiellettyä koiraa kehumisen sijaan. Ainakin olen tämän nyt tiedostanut, niin asialle on helmpompi tehdäkkin jotain. Mielestäni olenkin nyt kohtuullisen hyvin oppinut tunkemaan stressit jonnekkin takanurkkaan, jos aletaan tottistelemaan tai yleensäkkin treenailemaan. Olen yrittänyt tehdä treeneistä sellaisen itsellekkin mukavan vapaahetken, ja se tuntuu auttaneen. Kun vertaa syksyn pakkopullatottista nykyiseen, niin kyllä me jotain ollaan saavutettu. Treeneihin lähteekin paljon innokkaammin, kun tiedossa on vapaahetki stressailun ja kouluhommien lomassa :)
Oltiin muuten Ässän kanssa viikonloppuna Salossa, jossa käytiin vanhan treeniporukan kanssa keräämässä rahaa SPR:n katastrofirahastoon ja koirat oli tietty mukana avustamassa rahan keruussa. Rahan keruu oli yllättävän mukavaa hyvässä seurassa kuulumisia vaihdellessa ja koirista pulistessa, ja menihän se toki hyvään tarkoitukseenkin. Muutenkin oli tosi mukavaa nähdä vanhoja treenikavereita, sillä edellisestä kerrasta oli ihan liikaa aikaa.
Keskiviikkona käytiin Ässän kanssa siellä eläinlääkärillä, mutta tulokset jäi näköjään tänne kirjoittamatta.. No, onhan tässä kiirettä pitänyt taas, ja tulokset olivatkin ihan olemattomat. Menimme siis eläinlääkärille, jossa ell. (eri kuin viimeksi) haastatteli mua Ässän vaivoista. Sen jälkeen totesi varjoainekuvauksen täysin hyödyttömäksi, koska Ässällä ei voi olla sillä todettavaa vaivaa. Nämä samat asiat kerroin kyllä viimeksikin.. Noh, Ässältä otettiin sitten ultra (taas), ja katsottiin samat jutut kuin viimekerrallakin, mutta varmuudeksi tsekattiin vielä munuaisetkin. Kaikki oli ok. Ell. olisi ottanut Ässältä neulalla pissanäytteen (se otettiin viimeksikin, mutta siitä ei katsottu jotain sakkajuttua tms), mutta Ässän rakko oli liian tyhjä. Joudun siis varaamaan vielä uuden ajan pissanäytteen ottoon. Eläinlääkärin mukaan Ässällä on nyt siis jompikumpi seuraavasta: hermostollinen vika pissan pidätyksessä, jolloin rakko ei tyhjene aina kokonaan tai sitten joku todella sitkeä bakteeri.
Mulla näköjään jäi tuo viimetiistain treeni kirjaamatta ylös. No, voisin lyhyesti kirjata mitä tehtiin. Ässälle pistettiin kolme ukkoa, ja tarkoitusena oli, että maalimies toisi Ässän mun luokse, kun se kerran alkoi liiaksi kuikuilemaan mun tuloani. Ässä ei kuikuillut kertaakaan maalimiehillä mun tuloani, josta olen kyllä iloinen :) Haukut meni hienosti, niitä tehtiin vaihteleva määrä. Mentiin Ässän kanssa taas hihnatta hallitusti hakupaikalle, ja sekin sujui hyvin. Treeni meni siis kokonaisuudessaan ihan hyvin, eikä mieleeni jäänyt kaihertamaan oikein mitään. Perustreeni. Nyt en vain oikein tiedä, että mihin keskityn seuraavaksi treenaamisessa.
Tottisteltu ollaan jonkun verran, enemmänkin oltaisiin voitu. Huomenna on ensimmäinen porukkatreeni, ehkä sieltä saan enemmän ideaa ja varmuutta siitä, miten etenen tuon Ässän kanssa. Into on nyt ihan hyvä, vaikka liikkeitä ollaan tehty lähinnä namilla, koska se sujuu helpommin. Ässä tykkää hirveästi lelustakin, mutta jotenkin se ei osaa tehdä niitä pyydettyjä juttuja lelulla, kun vain kyttää lelua, on huolimaton ja tarjoaa usein myös haukkua. Ei varmaan vaan ole vielä tajunnut liikkeiden tekoa lelulla. Namikin kyllä toimii tosi hyvin, että periaatteessa voisin tottistella namillakin vetäen sitten välitaukoriehuntaa lelulla, sillä sekin on pelittänyt hyvin. Siinä on saanut sopivasti nostettua intoa lelulla, mutta Ässä on pysynyt tarkkaavaisempana namipalkalla. Että ehkäpä namilla ainakin toistaiseksi.
Tottistelussa ärsyttä se, että tunnen kokoajan jääväni junnaamaan johonkin kohtaan, niinkuin nyttenkin. Sittenkun olen päässyt yhteen tavoitteeseeni, niin en oikein osaa asettaa seuraavaa. Joo, BH-koe on tavoitteena, mutta se on vähän liian suurpiirteinen ja kaukana. Eli nyt pitäisi kekata tavoite tai mielellään parikin, johon sitten voisin puskea. Nyt tuntuu, että vain harhailen tehden vähän kaikkea päämäärättömästi. No, ehkäpä huomenna saan varmaan selkiytettyä omaa päätäni tämän tottistelun kanssa..'
Aloin nyt syöttämään Ässälle sitä Orijenia. Tällä hetkellä mennään linjalla puolet sitä puolet kalkkunaa. Vaihdoksen seurauksena ovat tulleet runsaat piereskelyt sekä hieman löysähkä uloste. Vähän jo kaipaan raakaruokaa..
Vihdoinkin sain nämä Salosta näpsimäni talvikuvat nettiin. Jo oli aikakin! Vielä kyllä olisi lisättävää, mutta kyllähän ne vielä kerkiää..
Tänään oli vihdoin ekat treenit, ja nyt menikin niin nappiin kuin olla ja voi! Treenailtiin siis hakua tehdasalueella, ja mulla oli treenauksen kohteena alueelle meno hallitusti koira vierellä. Olin etukäteen ihan varma, että saan jankata sitä vierellä menoa koiran kanssa kauan, mutta kappas! Kun sanoin sille liki, niin sehän myös oli liki! Ja nätisti pöllöilemättä koko matkan lähetyspaikalle! Itse vain katsoin koiraa huuli pyöreenä, kun se siinä vierellä niin nätisti kulki. Otettiinpa pätkä ilman hihnaakin, eikä niin mitään ongelmaa. Ja ekan haun jälkeen myös pätkä ilman hihnaa ilman mitään ongelmia. Missäs vaiheessa se noin on edistynyt? Multa on mennyt kyllä ihan ohi.
Voisin vielä perustella hieman tuota mun epäuskoisuuttani. Kesällä viimeksi kokeilin tätä, ja eipä koira vierellä pysynyt namista ja käskytyksestä huolimatta. Sen jälkeen olen vain suosiolla mennyt treenipaikalle käskyttä hihna kireällä koiran tempoessa. Ollaan kuitenkin tottista tosiaan tässä syksy hinkutettu, joten tämä taitaa olla tulosta siitä. Olin kyllä niin ylpeä Ässästä, että olisin voinut haljeta! Tästä lähin mennään siis aina treenipaikalle hallitusti, jollei tämänpäiväinen ollut sitten joku hetkellinen mielenhäiriö.
Olen alkanut muuten pohtia taas nappularuokaan siirtymistä.. Tuo raakaruokinta teettää kuitenkin jonkin verran ylimääräistä hommaa ja mietintää, ja mulla tuo opiskelukin teettää jo ihan tarpeeksi hommaa ja rasitetta. Harmittaa kyllä ajatus siirtymisestä suunnattomasti, kun on itse päässyt toteamaan tuon ruokintatavan (Ässälle ainakin) sopivammaksi. Lisäksi luiden syöminen tuottaa tuolle niin suurta mielihyvää, että niitä ei raaskisi jättää pois. Kyllä mä silti sille nappulan ohella sitä lihaakin syöttäisin, mutta nappula olisi pääruokana. Ja helpottaisihan se nappulan syöminen toisaalta Salo-visiittejäkin, kun ei tarvitsisi ruokaa rahdata mukana. Mutta voipi hyvinkin olla, etten millään raaski luopua tuosta raakaruokinnasta. Tämänhetkinen allergiakin vaikeuttaa ruokintajuttuja ihan tarpeeksi.
Huomenna on myös lääkärikäynti. Mennään Ässän kanssa siis varjoainekuvaukseen pissaongelman takia, toivottavasti se käynti selventää Ässän ongelmia! Mua vaan pelottaa, että se on jotain, jolle ei voi yhtään mitään. Mutta huomenna tulen raportoimaan.
Voisin vaikka aloittaa tän päivityksen hehkutuksella, kun edellinen päivitys oli paljolti huonojen fiilisten sävyttämä. Elikkä lauantaina oli haku-treenit (Salossa), ja nyt meni niin putkeen että! Pistin vain kaksi ukkoa vaihtelun vuoksi ja "kaiken varalta", jos Ässälle iskee taas selittämätön haluttomuus. Molemmat olivat valmiita, ja Ässähän napsaisi kummatkin todella kivasti. Toinen ukko haukuttikin yllättäen Ässää aika kauan, ja itse ihan yllätyin sen hyvästä haukusta. Se haukkui, kunnes ehdin ukolle (joku 20 kertaa?) ilman yhtäkään selvää taukoa! Olin haljeta ylpeydestä. :) Mutta mikä tärkeintä, Ässän into oli taas ennallaan. Hakupaikalle mentäessä tuo pomppi ja kiskoi oikein olan takaa, ja kerrankin olin iloinen siitä. Jäi todella hyvä fiilis treeneistä, ja saipa samalla kuitattua ne mielen perukoilla syntyneet pelot koiran ilon äkillisestä lopahtamisesta.
Eliminaatiodieettikin on sujunut ihan kohtalaisesti. Ässä on vedellyt pelkkää kalkkunaa kasvismössön kera nyt kaksi viikkoa, mutta kunnolla dieetti on pitänyt vasta viikon.. Vierailin viimeviikonloppuna vanhemmillani, ja isäni ei oikein ymmärtänyt lausetta "koiralle ei saa antaa YHTÄÄN MITÄÄN". Pikkuveljenikin viskoi koiralle kinkkua, ennenkuin itse edes ehdin kunnolla sisälle.. Että se siitä ensimmäisestä viikosta. Nyt seuraavan viikonlopun vierailulla painotinkin asiaa oikein urakalla, ja se onneksi menikin jakeluun. Ässällä meinaan menee ylimääräisten herkkujen takia maha löysälle, kun se ei ole tottunut nyt kuin siihen kalkkunaan. No, tiedänpä ainakin aina, milloin se on vedellyt jotain ylimääräistä..
Ilmat ovat olleet todella huonot kuvaamisen kannalta, joten blogigin on nyt tylsän kuvaton. Ehkäpä ensiviikolla lykästää..?
Viikonloppuna oltiin Ässän kanssa Salossa, ja vierailtiin taas vanhassa treeniryhmässä. Mukana oli myös Kia ja Frida, joka matkusti Ässän kanssa takakontissa. Ässälle piti ottaa kolme ukkoa, mutta poika oli varsin omituinen autosta otettaessa. Nuuskutteli maata, eikä oikein ollut innostunut. Käveli jopa rauhallisesti treenipaikalle, vaikka tiesi edessä olevan hommia. Ensimmäinen ukko haukuttikin Ässää paljon normaalia enemmän, koska se oli niin rauhallinen. Eihän se rauhallisuus todellakaan pahasta ole, mutta se ei oikeastaan kuulu Ässän normaaliin treenikäytökseen, joten ajattelin jonkin olevan pielessä. Toisella ukolla se alkoi ennen ukolle juoksua (ukkoon kokoajan katsekontakti) kakata! Sen jälkeen se pyöri ympyrää, ennenkuin meni ukolle. Olin ihan ihmeissäni, ja jätettiin sitten kolmas ukko hakematta. Mielessäni pyörittelin pissatulehduksia sun muita, sillä Ässällä kävi omituinen pidätysvahinko edeltävänä päivänä. Syy kuitenkin selvisi, kun vein Ässän autolle. Sinne se pomppasi omituisen innokkaasti, ja aloitti heti Frida-raukan nylkytyksen! Pojalla ovat ilmeisesti hormonit alkaneet hyrrätä.. Treenien jälkeen otettiin vielä yksi iloinen peräänlähtö, ja poika oli taas oma itsensä riekkuessaan autosta otettaessa. Liekö parin tunnin höyrynpäästelyjen jälkeen sillä oli taas aikaa keskittyä hommiin.. Frida kuitenkin hoiti hommansa hyvin huolimatta innokkaasta ahdistelijastaan. :)
Tein nyt myös päätöksen Ässän ruokinnasta. 3,5 viikkoa oli ehkä turhan lyhyt aika, jotta voisi varmuudella sanoa dieetin tehottomaksi. Nyt aloitankin uuden dieetin, mutta kalkkunalla (sitä se ei ole saanut nyt hyvin pitkään aikaan) ihan varmuuden vuoksi. Lisäksi taidan ostaa jotain jotain yleisvitamiinitabletteja, joita voin sitten lisäillä tuon ruokaan. Ärsyttää kyllä tämä allergisonti..
Vielä olisi paljon juttua tottiksesta (sain taas uusia neuvoja ja päätin ottaa myös ruokapalkkauksen osaksi treeniä! Vaikka tuo allergisointi ei kyllä helpota sitä nyt yhtään..) ja tämän päivän treeneistä, mutta nyt taitaa kyllä nukkumatti kutsua.. Ehkäpä huomenna lisäilen taas kuulumisia jopa kuvienkin kera, jos sää sen sallii! Täällä kun on oikein mukavasti jo luntakin, joten kauheasti himottaisi tarttua kameraan :)
Vietettiin Ässän kanssa tämä viikonloppu Salossa. Aika meni leppoisasti lenkkeillen, sienestäen ja treeneissä visitoiden. Sieniä ei enää ollut enää paljoa visitoimassamme paikassa, mutta kyllä se rämpiminen silti kivaa oli. Lenkeille saimme myös seuraa Katista ja Roope-koirasta.
Pojat tuoksujen äärellä
Treeneissä visitoimme sunnuntaina ja maanantain, eli haussa ja raunioilla. Haussa Ässälle iskettiin kolme ukkoa, joista kaksi ekaa otettiin valmiina ja vika taputuksilla. Kahdella ekalla Ässä teki hienot pistot, ja löysi ukot hienosti. Haukutkin meni mielestäni putkeen. Vika taas meni hassusti, sillä taputuksista huolimatta Ässä alkoi jäljestää tallaamiamme jälkiä, ja suoraan etenemisen sijaan se kaarsi kauas oikealle, ja lopulta kiersi taaksemme. Hienostihan se jäljesti, mistä lie oppinut? Pitäisiköhän taas alkaa sitäkin treenaamaan.. Muutkin koirat kyllä tuppasivat vähän menemään jälkiä pitkin, taisi siis olla aivan ihanteellinen jäljestys-ilma. No, kyllä se Ässä toisella lähetyksellä sitten pääsi sinne ukolle asti, vaikka pikkaisen ensiksi jatkoikin jälkiä pitkin. Haukku tuli sielläkin hienosti. Haukkuja pyydettiin joku kymmenen.
Maanantaina treenailtiin raunioita, ja siellä tulikin vähän toheloitua! No, opinpa taas tärkeitä oppeja, kun ovelat reenikaverit pistivät ukon jännään paikkaan piiloon. Halusin siis treenata Ässälle sellaisia piiloja, joissa se ei pääse maalimiehen luokse. Ukkoja oli kolme.
Opetus numero yksi: Älä lähetä koiraa väkisin eri suuntaan, mihin sen nenä näyttää. Alussa ihmettelin, että miksi se ei asettunut suoraan vaan sinkosi aina poikittain, kun yritin lähettää sitä. Nina asiasta huomautti, ja niinpä lähetin koiran sitten sen nenän näyttämään suuntaan. Ja jo nousi ukko! Ekan ukon jälkeen koira sinkosikin taas nenänsä mukana ihan eri suuntaan, kun olin ajatellut edetä. Nyt kuitenkin seurasin kiltisti koiran nenää, ja ajattelin tutkia tuon alueen sitten myöhemmin. No, ukko löytyi jälleen. Sen jälkeen tutkin loput alueet, eikä koira oikein vetänyt mihinkään. Pyysin opastusta, ja minulta kysyttiin, että tutkinko jo kaiken. Iloisena vastasin, että joo. Väärin! Raunioiden takainen rinne jäi tutkimatta!
Opetus numero kaksi: älä oleta mitään! Nyt oletin, että rinteessä ei ole ukkoja, koska ei ole koskaan ennenkään ollut. Sinne siis suuntasin, ja johan koira jo osoitti merkkejä hajun saamisesta. Siellä se pyöri ympäriinsä, eikä oikein osannut edetä. Rinteen allahan oli sellainen tähystystorni-hökötys, jossa joutuu pari porrasta nousemaan päästäkseen sen alatason päälle. Siellä sitten oli laatikko, jossa ukko odotteli. Ässä vain ei oikein osannut itse hakeutua sinne, vaan lähti kauemmaksi hakemaan hajun lähdettä. Niimpä opastin sen sinne, ja kyllähän se ukko sitten löytyi.
Rauniotreenit olivat todella hyvät, sekä koiraa että minua ajatellen. Koira sai harjoitella umppareita, ja minä koiran ohjaamista. Muistutettiinpa taas siitäkin, miten omalla liikkeellään voi ohjata koiran kulkua. Sitä yritinkin nyt harrastaa, ja onnistuinkin kai ihan ookoosti. Jäi tosi hyvä fiilis treeneistä :)
Tottistakin jonkin verran tein, niin että joku katsoi ja kommentoi. Ässän leikki on kuulemma parantunut paljon, ja nyt siltä voi alkaa pikkuhiljaa vaatimaankin asioita. Pari juttua jäi jopa mieleen ohjeistuksesta:
1. Leikki ei saa mennä tylsäksi, jos menee, niin pikainen fiiliksen kohotus ja siihen lopetus. 2. Ei liikaa vaatimuksia uudessa paikassa, vaan sitä leikkiä. 3. Parempi edetä liian hitaasti kuin liian nopeasti, mutta aina voi kokeilla!
Siinäpä se. Ihan hyvä välillä tehdä tänne itselleen muistilistaa, vaikka noita ohjeistuksia on ennenkin tullut. Ehkä tohon treenaamiseen saa enemmän järkeä, kun kirjoittaa tarkat ohjeet istselleen näkyviin ylös. :)
Onpas taas jäänyt päivittelyt vähiin, kyllä se muuttaminen ehkä sittenkin vaatii veronsa! Tampereella on nyt rampattua useasti milloin mitäkin hommaa tekemässä ja tavaraa viemässä. Konekkin oli viikon kiinni, kun tietsikkapöytä lähti Tampereelle enkä keksinyt kunnon sijoituspaikkaa tälle. Nyt sitten datailen keittiönpöydän ääressä vielä viikon, ja mikäs sen parempaa, kun on jääkaappikin ihan vieressä ;)
On sitä tietty ahkerasti treenailtukkin, ja tottiksessa on jo edistystä tapahtunut! Ollaan pyritty siis päivittäin leikkimään rätillä, ja Ässä selkeästi leikkii nyt innokkaammin kuin ennen. Nyt ollaan ruvettu sitä leikitystä tekemään pikkuhiljaa muuallakin kuin kotipihalla. Mm. eilen vedettiin kahdet leikkisessiot lähellä olevalla metsäaukiolla. Nämä leikit eivät sujuneet niin hyvin, sillä hajutkin olisivat kiinnostaneet Ässää, jolloin se ei ollut leikissä mukana täysillä. Ekalla kerralle se jätti lelun kerran jonkun hajun takia, mutta jatkoi lopulta leikkiä. Toisella kerralla se oli enemmän mukana, eikä tiputtanut lelua ollenkaan. Silti leikkimisessä olisi voinut olla enemmän tunnetta mukana. Toisaalta taas leikkimme toisessa metsässä yksien hakutreenien jälkeen oli todella innokasta, joten on tässä edistystä tapahtunut. Veitakkalan tottiskentälläkin se leikkii jo intensiivisemmin, eikä lähde haahuilemaan.
Haku- ja rauniotreenitkin ovat sujuneet aika hyvin. Raunioilla Ässällä on nyt ollut ekat umpipiilot, jotka se suoritti hyvin! Eilisissä treeneissä se joutui tekemään aikalailla hommia löytääkseen toisen umpparin, sillä hajun paikallistaminen oli hankalaa. Kyllä se sen sitten lopulta paikansi, ja ilmaisikin ulkoa käsin hetken ihmettelyn jälkeen. Olin todella ylpeä pojasta, kun se jaksoi tehdä kovasti hommia lannistumatta :)
Haussa Ässällä oli sunnuntaina ekaa kertaa ukko verkon alla naama kuitenkin näkyvissä, mutta se ei sitä onneksi pahemmin ihmetyttänyt. Vähän se kävi nokalla tökkimässä, mutta ilmaisi sitten hienosti. Nykyisin sillä on ilmaisu muutenkin parantunut, ja se jaksaa haukkua pidempään kuin ennen. Ärsyttää kyllä vielä se järjetön vetäminen treenipaikalle kävellessä. Se kyllä osaa liki-käskyn, mutta treeneissä sillä on järjetön into etsimään, joten se vaan sinkoaa hulluna eteen. Eiköhän tämäkin tästä, sitten kun saadaan se tottis kasaan.. Siihen mulla nyt onkin eniten panostettavaa.
Ruokinnastakin voisin jotain pulista. Nyt meillä oli kokeilussa se kana, josta pelkäsin Ässän saavan oireita. Silmät eivät ole vuotaneet, kuten sen nappularuoan kanssa (kts. vaikka kuva), ja rapsuttelukaan ei ole lisääntynyt. Ainoa, mitä olen nyt huomannut, on tassunpohjakarvojen punertuminen! Tätä samaahan oli silloin nappuloidenkin kanssa, mutta sitten se hävisi toiseen merkkiin siirryttäessä. Tassut eivät kuitenkaan näytä kutisuttavan koiraa. Pitänee kokeilla kanan jättäminen taas pois, ja katsoa valkaistuvatku tassunpohjakarvat uudelleen. Sitten voisin kokeilla, alkavatko karvat punertua satunnaisesta kanasta, sillä nythän se on jo pari viikkoa syönyt luuateriana pelkkää kanaa.
Nyt ei ole tullut taas kuvailtua, kun sain muistikortin vasta pari päivää sitten takaisin. Tässä nyt ois kuitenkin jotain Timon vauhdikkaita kuvailuja parin viikon takaa!
Viikonloppuna (la-su) meillä oli treeniporukan yhteinen "leiri". Lauantai meni aamukymmenestä iltaseitsemään hakua treenatessa, ja sen kyllä tunsi jaloissaankin. Sunnuntaina otettiin vielä pienet palauttavat treenit.
Lauantaina treenattiin ihan perinteisesti hakua, ja jokainen otti koiransa kaksi kertaa. Välillä käytiin syömässä eväitä, ja sitten jatkettiin. Tuulta ei ollut ollenkaan, joten oli pakko ottaa ukot taputuksin. Samalla saatiin treenattua pistoihin lisää syvyyttä. Tätä tehtiin kumpanakin treenikertana, ja kummallakin kerralla otettiin neljä ukkoa. Ässä joutui viettämään koko päivän häkissä treenejä lukuunottamatta, mutta luulin sen olevan illalla väsynyt tavallista raskaamman treenin jälkeen. Kuitenkin illalla mennessämme pienelle lenkille se sinkoili kuin päätön kana osoittamatta merkkiäkään väsymyksestä. Nukkumaan se pääsi sisälle, ja sielläkin se oli vähän levoton ja yritti hyppiä sänkyynkin pari kertaa yön aikana.
Sunnuntaina Ässä ei vaikuttanut aamulenkillä enää ylienergiseltä, joten eipä tainnut raukka saada nukutuksi yhtä hyvin kuin kotona. Autossakaan se ei räksytellyt enää turhia, vaan makoili rauhallisesti, muttei mielestäni kuitenkaan väsyneesti. Sunnuntaina otettiin vielä yhdet samanlaiset treenit kuin lauantaina, ja yhdet haukkutreenit neljällä ukolla. Kotiin päästiin jo iltapäivällä. Kotona Ässä oli oikein väsähtänyt, ja pienellä iltalenkillä käydessämme se lähinnä jolkotteli perässäni. Kerrankin pässilä oli oikein kunnolla väsähtänyt ;)
Tälläiset rankemmat treenaukset ovat välillä hyviä, sillä niissä oppii nopeasti uusia asioita toiston avulla ja oppii kestämään rankempaakin treeniä. Ihanaa oli myös huomata, että Ässän into hommaan ei hiipunut rankemmankaan treenin takia. Itse olin tosin jo lauantain jälkeen aika naatti, ja sunnuntain treenien jälkeen oli jalat kipeänä ja väsytti tajuttomasti. Ässäkin vain rötkötti koko sunnuntai-illan. Treenaus teki siis hyvää molemmille :)
Ässä oli tänään jo taas normaali itsensä, ja mustikassa ollessamme se sinkoili taas entiseen malliin maastossa. Emme kuitenkaan tehneet tänään mitään lenkkeilyä kummempaa, vaan pidimme ihan vapaapäivän kaikesta uuden opettelusta (tai siis Ässä piti, minä menin suunnistamaan ja opin käyttämään kompassia!).
Mustikassa. Ässäkin tunki turpansa kuvaan vaikka väkisin!
Välillä muuten tuntuu siltä, että tuon koiran aivot sijaitsevat nenässä, sillä sen korvat menevät lukkoon, kun se menee hajujensa pauloissa metsässä. Raivostuttava piirre, mutta eiköhän sekin ole taas harjoittelusta kiinni..
Ohhoh, viimekirjoutus kerrasta onkin taas aikaa! Kiirus on ollut kova, kun on ollut menoa ja meininkiä, ja Tampereen kämppääkin on pitänyt käydä maalailemassa. Treenitaukokin on vihdoin ohi, joten vihdoin on siltäkin rintamalta jotain kirjoiteltavaa.
Ensimmäiseksi voisin kertoilla tekemästämme Mikkelireissusta. Kävimme siis taas mummolan mökillä, ja Ässä oli tottakai mukana. Ässä oli hyvin innoissaan, kun se sai mennä ja tulla miten tykkäsi. Aamuisin se aina teki itse lenkkiä ulkosalla, kun se jäljesti kissan yöllä kulkemia jälkiä. Päivät sujuivat yleensä uiden ja saunoen, jolloin Ässä riehui taas vapaana ulkona uiden ja paikkoja tutkiskellen. Saunaankin se tuli useasti, vaikkei kauaa koskaan viihtynytkään. Sain Ässän myös vihdoin ja viimein hyppäämään laiturilta pitkän suostuttelun jälkeen, mutta toista kertaa se ei varmaan enää hyppääkkään.. Pulahtaessaan Ässän toinen takajalka jäi tikkaiden väliin, ja se ulvahti. Eli se siitä. Uimaan se tuli siis joko kauempaa rannasta tai rantakivien päältä tullen. Mutta pääasia, että pääsi uimaan :)
Voihan pyllykkä, yli puolet mun ottamista Mikkelikuvista katos jonnekkin siirron aikana, kun laite temppuili jotain! Voihan kökkö! Ja tietysti siinä meni juuri ne parhaimmat.. Tässä nyt pari kuvaa, mutta eipä tule albumiin laitettua kuvia ollenkaan, kun tässä ei ole kuin joitain hyviä kuvia.
Mökkipallon pyydystystä iltahämärissä. Ässä on aivan rakastunut tuohon :)
Omatekoinen kulkupeli, jolla Ässäkin tykkäsi reissata.
Hakutreenejä meillä on ollut nyt kaksin kappalein. Ensimmäisellä kerralla otin vain kaksi ukkoa, mutta enemmänkin olisi voinut laittaa, sillä Ässällä oli aivan mahtavasti intoa tauon jäljiltä! Eilen sitten pistinkin sille neljä ukkoa, jotka se sai itse etsiä tullen kanssa ilman apuja. Ilmaisut sujuivat oikein kivasti kahdella ensimmäisellä ukolla, mutta kahdella viimeisellä se haukkui vain joitain yksittäisiä haukkuja. Töitä se kuitenkin teki aktiivisesti jokaisella ukolla, ja intoa riitti viimeiselläkin, vaikka sen poimiminen olikin vähän haastavampaa. Lisäksi kahdella ensimmäisellä ukolla haukku oli todella hyvää. Treenit olivat mielestäni Ässälle rankat, mutta hyvin se näytti niistä silti suoriutuvan. Olen oikein ylpeä pienestä Ässäläisestäni :)
Nyt ajattelin myös ruveta treenaamaan sitä tottista enemmän, sillä se on jäänyt ihan kokonaan vähäksi aikaa. Pitäisi vain asettaa tavoitteita, että treenaaminen olisi itselleni mielekkäämpää ja suunnitelmallisempaa. Ennen se on ollut vain satunnaisina kertoina tehtyjä satunnaisia juttuja, joten nyt tähän treenaamiseen tarvittaisiin joku järki. :D
Ruokinta on lähtenyt nyt hyvin käyntiin, ja kiitos Mian antaman vinkin ovat Ässän buklailutkin nyt historiaa! Kuusi päivää mentiin ihan totutellen noilla samoilla ruoilla, mutta eilen Ässä sai ensimmäisen kala-ateriansa. Kalaa se on saanut ennenkin, joten uskalsin antaa sitä ilman totuttelua ja hyvinhän se maha kesti. Nyt alan sitä totuttamaan kalkkunaan, ja monipuolistin kasvissosettakin parilla uudella rehulla. Viikon sisällä ajattelin antaa myös pienen satsin maksaa. Onneksi Ässän maha ei ole herkimmästä päästä, joten uskoisin sen kestävän uudet ruoat ihan mainiosti.
Kohtasin muuten ensimmäiset vaikeudetkin jo kasvissoseen tekemisessä. Ensimmäinen tehosekoitin, jolla niitä tein meni rikki. Toinen ei kunnolla oikein soseuttanut. Eilen pelailin tämän mun uuden yo-lahjaksi saadun hemputin ison tehosekoittimen kanssa kiireessä jotain pikkuannosta täksi päiväksi, ja sekään ei oikein tahtonut soseuttaa niitä, vaan jätti ne enemmänkin pieneksi paloitelluksi. Tänään sitten teen sillä pakkaseen kunnon satsit, joten toivottavasti saisin sen tänään soseuttamaan tavaran kunnolla! Oman vaikeutensa hommaan tuo myös se, että äiti yövuorosta tultuaan nukkuu päivän, joten se rajoittaa hieman soseutusaikaani. Lisäksi isäni on alkanut kitisemään ruokieni viemästä tilasta, jonka hän tahtoisi mansikoilleen ja muille marjoilleen. Meillä on kuitenkin iso arkkupakastin, joten on se jännä jos emme mahdu sinne kuukauden verran vielä kumpikin pakasteinemme. :)
Treenit ovat sujuneet Ässän kanssa oikein mainiosti. Alkaa ihan tuntua siltä, että tuo koirahan osaa jo jotain! Keskiviikkona yhteistreenit peruuntuivat Turkulaisten hälytyksen takia, joten mentiin sitten vain omalla porukalla treenaamaan Varisjoen sahalle Kiikalaan. Ässä teki mielestäni oikein mallikkaasti töitä ja ristelikin todella hienosti. Itse lähinnä käppäilin ja seurailin koiraa, ja tietty palkkasin ukon löytyessä. Toiseksi viimeinen ukko olikin hankalassa paikassa, sillä hän oli piilossa muoviputkikasan ja lautakasan välissä. Putkia pitkin ei oikein uskallettu mennä, joten hypättiin lautakasalle. Ässällehän tämä alashyppääminen on hankalaa, eikä se suostunut tulemaan sieltä, vaikka minä ja maalimies houkuttelimme. Sitten pistimme jonkun vanerin palan sillaksi alas, mutta se oli liian jyrkkä ja huojuva. Niimpä Ässä lopulta tuli sitten pelottavaa putkikasaa kiiveten ja liukastellen meidän luoksemme, jossa tietysti pistettiin pienet partyt pystyyn hienosta suorituksesta. Suostuttelimme pojan sitten kiipeämään heiluvaa vaneria ylös, ja kyllähän se sen sitten hetken houkuttelun jälkeen teki. Hieno pässi! :)
Eilen meillä oli sitten hälytreenit Lohjalla, jossa Ässälle otettiin ihan helppoja maalimiehiä näkyvissä paikoissa eri alustoihin ja paikkoihin totuttamisen takia. Ensimmäinen ukko oli puukasan päällä, ja hienostihan se Ässä sinne kiipusti. Toinen oli jonkun kiven päällä, ja sinnekkin Ässä hyppäsi hienosti. Kolmas oli pressulla peitetyn lankkukasan päällä, eikä sekään tuottanut ongelmaa. Ässä on siis alkanut aika hienosti jo mennä erilaisilla alustoilla, kun muistelee ensimmäistä rauniotreeniä, jolloin heiluvan tiilikasan päälle kiipustaminenkin oli aika jännää :)
Olen nyt huomannut Ässässä hieman teinimäisyyttä, joka esiintyy lähinnä kuulon äkillisenä katoamisena. Ihan hienosti se yleensä tottelee, mutta saattaapi lenkillä luokse kutsuttaessa viivytellä tai hoitaa tekemisensä ensin loppuun. Liki-käskystä se voi yrittää pikkuhiljaa välillä luistaa ja jäädä kauemmas yms. Onneksi se kuitenkin haku-treeneissä yleensä tottelee aika hyvin, mitä nyt hajun saatuaan voi rynniä ukolle kutsuista huolimatta. Tätä taas vahvistettiin hienosti varisjoella, kun luulin ukon olevan valkoisessa mökissä piilossa, vaikka tämä oikeasti oli punaisessa. Ihmettelin, miksei Ässää kiinnostanut valkoinen mökki ollenkaan, ja miksi se kokoajan lähti vetämään punaisen mökin suuntaan. Kaksi kertaa sain kutsuttua sen pois, mutta kolmannella kerralla se sitten painelikin jo mökin sisälle. Oli yllätys kyllä suuri, kun ukko löytyikin punaisesta mökistä. :D Näin tässä taas kävi, kun ohjaaja luuli tietävänsä paremmin kuin koiransa..
Juhannuksen vieton takia jon jäänyt parit treenit välistä, mutta onneksi päästiin sunnuntaina treeneihin. Silloin suuntasimme Kiikalaan sahalle, jossa harjoiteltiin hakua. Rompetta oli jos jonkinmoista, ja paikka oli muutenkin ihan erilainen verrattuna normaaliin metsään. Ässälle otettiinkin kaksi ensimmäistä ukkoa ihan peräänlähtönä, ja viimeisen sai sitten itse nenällään etsiä. Homma sujui oikein mallikkaasti, ja vaikka ensimmäisen ukon etsintä kesti niin Ässä teki hyvin töitä koko ajan. Toisenkin se poimi oikein hyvin. Viimeinen ukko poimittiin niin, että kävelin jonkin matkan päässä piilosta ohi, ja seurasin Ässän mahdollista reagointia hajuun (tätähän ollaan siis ennenkin tehty mettässä). Tällä kertaa huomasin selkeästi, milloin Ässä sai hajun (sen kanssa ollut välillä ongelmaa, kun tuo muutenkin häseltää kiskoen joka suuntaan), ja päästettyäni sen etsimään löysi se ukon nopsaan. Tällä kertaa oli erikoisesti loppupalkkiona kokonainen ruoka-annos, josta Ässä oli tietysti suunnattoman innoissaan.
Hakuharjoitusten jälkeen jäin Ässän kanssa alueelle totuttamaan Ässää erilaisiin kävelypintoihin ja paikkoihin. Homma meni aika hyvin putkeen, sillä Ässä ei osoittanut esim. pellin päällä kävellessä mitään arastelua. Erilaiset alustat menivätkin aika leikiten. Yritin myös harjoitella parin paikan avulla sitä vaikeaa alaspäin kiipeämistä tai loikkaamista, kun Ässä on sitä raunioilla nyt arastellut. Kiipeilytin Ässää myös jyrkkiä ja normaaleja portaaleita pitkin, erilaisten tavarakasojen päälle ja sain Ässän myös kiipeämään puisia tikapuita perässäni! Varsinkin tikapuu-saavutuksesta olen suunnattoman ylpeä, sillä eihän se koiralle ole mitenkään helppoa ja Ässä on yleensä aika epävarma tommoisten uusien juttujen suhteen. Tämän jälkeen kiipeilytin sitä pari kertaa tikapuita ja riekuin kepeillä sen kanssa palkkioksi. Ässä oli hieman epävarman näköinen tikapuilla, mutta hienosti se kuitenkin niitä kiipesi. Mun hieno etsintäkoira :)
Maanantaina oli sitten taas rauniotreenit, jossa myös esiintyi viereilevana tähtenä hieman jännitystä tuomassa pieni-Herra kyy. Näissä treeneissä halusin nyt panostaa taas siihen Ässän varmuuteen erilaisessa ympäristössä, joten sen mukaan suunniteltiin sitten treenit. Viimekerralle Ässälle osoittautui ylitsepääsemättömän vaikeaksi piilo, jossa maalimies oli kuopassa tunnellissa. Ässä ei vain yksinkertaisesti uskaltanut mennä sinne, koska alasmeno oli niin kammoittavaa tiilien heiluessa. Nyt otettiin sama piilo uudestaa peräänlähtönä, sillä toivoin innostuksen heiluvasta maalimiehestä vievän Ässän alas piiloon (=hyvä harjoitus siihen pelottavaan alaspäinkiipeämisen totutteluun). Samalla Ässän olisi innostuneena mennyt suorinta ja suht "peloittavaa" ja hankalaa reittiä. Harjoitus meni odotettua paremmin, sillä Ässä kipitti hankalaa reittiä helposti ja ketterästi arastelematta yhtään. Maalimiehellä se hieman vikisi ja pyöri, mutta meni kuitenkin ihan alas asti maalimiehen hieman houkutellessa. Olin aivan todella ylpeä minun pienestä hienosta pässistäni! Toinen maalimies oli sitten aivan normaali nenällä etsittävä ukko, joka kökötti tiilikasojen päällä tiiliaitauksessa. Se sitten sujui ihan perushyvin.
Kallioilla kiipeilykin auttaa alaspäinhyppimisen opettelussa
Tässä loman aikana on tullu myös ulkoilutettua marsuja ja Killeä auringon pilkistäessä. Harjoittelin myös taas kuvailua marsujen ja vähän Killenkin kanssa, joten nyt tein Picasaan ensimmäisen marsupainotteisin albumin! On albumissa vähän kuvia Killestä ja Ässästäkin lenkiltä, mutta suurimmaksi osaksia marsuja. Marsulassa on muutenkin nyt taas vähän vipinää, sillä Masille on iskenyt murrosikä. Koko pieni poikamieslauma on sekaisin ja riidoilta ei oikein voi välttyä, sillä Masi hakee nyt paikkaansa laumassa. Masilta katkesivatkin ylähampaat ilmeisesti jonkin kahakan takia, joten nyt poika syö jonkinaikaa raastettua ruokaa. Hölmöintä tässä Masin uhoilussa on nyt se, että myös Väinö ja Veeti kinastelevat taas kunnolla keskenään pitkän tauon jälkeen. Toivottavasti tämä hullunmylly menee taas pian ohi..
Tänään alkoi sitten Ässän totutus raakaruokaan. Orijen-nappulaa on vielä n. 4kg jäljellä, mutta aloin nyt hyvissä ajoin totuttamaan Ässää raakaan lihaan ja kasvismössöön. Jonkin aikaa lisäilen ruoan sekaan vain ruokalusikallisen kumpaakin, mutta lisään määrää pikkuhiljaa. Lopulta siirryn pienen totuttelun jälkeen kertarykäyksellä raakaruoalle luineen päivineen. Toivottavasti tämä sitten auttaa kutinaan, hiivaan ja ulosteen löysyyteen/anaalirauhas ongelmiin.
Maanantaina oli taas rauniotreenit, ja Ässän mielestä se oli taas aika jännä paikka. Heiluvien tiilikasojen päällä liikkuminen jännitti, ja varsinkin alaspäin kiipustus oli aivan hirveää. Aluksi Ässälle piti ottaa haukut, mutta homma meni niin hankalaksi, että jätettiin ne ottamatta. Ensimmäisen ukon luona olisi pitänyt kiivetä alaspäin liikkuvilla tiilillä kololle, jossa maalimies oli piilossa. Se oli Ässän mielestä hirveää, ja vaikka saimmekin sitä nakeilla hyvin alaspäin houkuteltua ei se suostunut menemään maalimiehen viereen. Toisen maalimiehen haju ilmeisesti kiersi jotenkin oudosti pois, ja Ässä haki ukkoa kovasti kokoajan väärältä alueelta. Viimeinen ukko oli onneksi helpompi, mutta poika alkoi selkeästi väsyä. Positiivista hommassa oli, että Ässä teki kokoajan ahkerasti töitä eikä heittänyt hanskoja tiskiin, vaikka viimeisen ukon etsintä vähän väsyneempää olikin. Rauniot olivat kuitenkin maastona taas viimekertaista hankalemmat Ässälle, mutta eiköhän se siitä ajalla ja harjoittelulla sutviudu.
Tämä viikko on mennyt kuin siivillä lauantaisia yo-juhlia valmistella. Kahdet treenitkin ovat jääneet välistä. Ässä on innolla auttanut minua kämpän siivoamisessa mm. kanniskelemalla tavaroita jemmaan, tunkemalla aina eteen ja syliin kun siivoilen alahyllyjä, hyppimällä sängyllä olevan tavarakasan päällä ja ollen jaloissa pyörimässä säkkejä kanniskellessani. Lieneekö tämä syynä siihen, että kaappini siivoamiseen meni kokonainen päivä? Tosin niillä 7 roskasäkillä, mitkä kaapista irtosivat, on lienee myös osuutta asiaan..
Ässän kanssa harrastelu on jäänyt tällä viikolla vähän vähiin, mutta tänään sain aikaiseksi tehtyä vähän rättitottista. Ässä retuutti narurättiä into piukassa, ja oikein tarjosi istumista sun muuta päästäkseen taas antamaan sille huutia. Nyt ainakin huomasin sen, että se todella yritti tosissaan saadakseen palkan.
Tänään käytiin myös Katin ja Roope-collien kanssa jossain Tupurin lähellä lenkkeilemässä. Timon kamera on siirtynyt minun omistukseeni, joten Tupurista tuli räpsittyä kuvasiakin. Roope yritti kyllä kovin pakoilla kameraa, mutta Timon hyvällä lainaputkella sain napsittua kuvia sitten vähän kauempaakin. Kuvasia albumissa.
Hurjastelua
Sunnuntain treeneistä olenkin unohtanut kirjoitella. Treenasimme hakua Perniössä päin, ja Ässälle tehtiin taas sitä, että odotetaan sen saavan haju ihmisestä, ja lähetetään sitten hakemaan. Homma sujui loistavasti, sillä Ässä on alkanut saamaan juonen päästä kiinni! Se pinkoi jokaiselle kolmelle ukoille nenänsä ohjaamana oikein reippaasti. Ukoilla Ässältä vaadittiin taas pari haukkua, ja sekin luonnistui hyvin. Ässä tosin tuppaa olemaan välillä liiankin innoissaan maalimiesten löytämisestä, joten niitä pitää välillä vähän pusutella ennen ilmaisua.. :)
Ainiin! Sunnuntaina Ässälle on luvassa monien muiden cockereiden kanssa riehumista. :) Kuvasia ja juttusia silloin lisää!
Hui, jänniä uutisia! Me päästään Ässän kanssa tänä lauantaina pidettävään Suski Mölsän tottiskoulutukseen! Kauheasti jännittää mennä, mutta on kyllä ihanaa saada ulkopuolisen ja kokeneen ihmisen kommentteja omasta tekemisestä. Me ollaankin junnattu Ässän kanssa tottiksessa jo kauan samoja juttuja ja niitäkin harvakseltaan, joten ehkäpä tämä antaa nyt sitä kaivattua uutta potkua tottistelullekkin!
Tänään oli taas treenit raunioilla Veitakkalassa, ja sujui kyllä tosi hyvin! Ässä teki mielestäni hyvin töitä, ja etsi sitkeästi hajun lähteen, vaikka se välillä olikin vähän hankalaa. Haukkuja ei otettu tällä kertaa, koska viimeksi Ässä oli vielä hieman epävarma raunioilla. Nyt homma kuitenkin luisti hyvin, eikä raunio maastona tuottanut Ässälle ongelmia. Seuraavalla kerralla voisikin jo vaatia haukkuakin.
Raunioiden jälkeen kävin vielä tekemässä Ässälle jäljen, joka sekin sujui odotettua paremmin! Ässä ei harhautunut kertaakaan jäljeltä, ja pari makkaraa jäi syömättäkin. Seuraavaksi voisin vaikeuttaa jälkeä kävelemällä hieman harvemmin. Myös pituuttakin voisi olla enemmän, nyt oli vain n. 20-30 m (olen huono arvioimaan).
Viikonloppuna käytiin Teijolla hieman ulkoilemassa, ja Ässä innostui jälleen pulikoinnista. Tälläkin kertaa sain räpellettyä Timon kameralla kuvasia, alan jopa pikkuhiljaa oppia sen käyttöä! Timo vähän puheli uuden kameran ostosta, joten ties vaikka ostaisin tuon itselleni.. Tässä nyt pari kuvasta. Yhdestä tuli myös blogin uusi otsikon taustakuva!
Potrana poikana Ässä kävi noutamassa lähes parimetrisen kepukan järvestä :)
Jänis
Keksin muuten, mikä on mun ongelmani kouluttamisessa. Se on se koulutuksessa eteneminen. Tottiksessakin olen treenannut niitä samoja juttuja, enkä osaa siirtyä eteenpäin. Haussa taas pelkään eteenpäin siirtymistä, koska aina toitotetaan siitä liian nopeasta etenemisestä ja sen aiheuttamista ongelmista. Pitänee vain seurata koiraa, ja koittaa tehdä oikeita päätöksiä. Eipä niitä virheitä kai voi välttää, vaikka kuinka yrittäisi.
Ruokinnasta vielä sen verran, että jätin nutra nuggetsin syöttämisen nyt pois. Ässän p*skamäärä kasvoi huomattavasti, kun syötin sitä orijenin lisäksi. Ehkäpä nutrassa on jotain, mitä Ässä ei sulata, esim. kana. Kutina ei mielestäni lisääntynyt tänä lyhyenä aikana, mutta tuo nyt rapsuttelee itseään (lähinnä korviaan) muutenkin normaalia enemmän. Orijenia on vielä jäljellä n. 8 kg, joten jos en ihan pieleen laskenut, niin pääsemme siirtymään raakaruokintaan joskus kesäkuun lopussa.
Taas on parit treenit takana, ja kirjoiteltavaa piisaa. Hakumetsässä harjoiteltiin nyt jo peräti kahden ukon verran sitä, että Ässä saisi itse hajun tuulesta ja lähtisi ukon luo. No, ensimmäinen meni vähän plörinäksi oman kämmäilyni takia, sillä luin koiraa väärin. Ässällä oli taas vaihteeksi hirveä energiapiikki menossa, ja sen singottua hieman innokkaammin ukon suuntaan tulkitsin sen hajun saamiseksi. Näin ei kuitenkaan ollut, ja koiran lähetettyäni se alkoi jäljestää ja sinkoili risteileviä jälkiä sinne ja tänne. Hetki siinä sitten meni, että Ässän kuulo palasi päälle ja se tuli kutsusta luokse. Ainakin se pahin alkuenergia oli sitten purettu :) Otettiin sitten uusi yritys, ja se menikin jo paremmin. Tälläkertaa huomasin selkeästi, kun Ässä oikeasti sai hajun, ja lähetettyäni sen se pinkaisi suoraan ukolle. Tähän väliin otettiin toiseen suuntaan (myötätuuli) taputuksilla yksi ukko, ja sitten taas tuuliharjoitus samaan suuntaan kuin ensimmäinen. Tällä kertaa harjoitus menikin nappiin, sillä osasin lähettää Ässän oikeaan aikaan ja se pinkoi suoraan ukolle. Eiköhän tämä tästä :) Treeniä vaikeutti myös kuumuus, joka imi Ässästäkin tehokkaasti mehut.
Eilen sitten oltiin raunioilla treenaamassa, ja ne treenit menikin aika hyvin! Viimeksi Ässää jännitti raunioilla käppäily, mutta nyt se sujui jo paljon paremmin. Käveltiin raunioita vain läpi Ässän bongaillessa samalla ukkoja sieltä seasta. Jokainen ukko haukutti Ässää hieman ennen palkkaa. Ukkojen etsintä sujui aika hyvin, sillä Ässä osasi hienosti hajustella ukot esiin raunioista. Haukutkin menivät yllättävän hyvin, sillä pelkäsin siinä olevan kerralla hieman liikaa, kun samalla kertaa vaadittiin epävarmalla alustalla käppäilyä ja haukkumistakin. Tiileillä ja muualla tallustelu meni hyvin, mutta epävarmuutta tuottivat alaspäin hyppääminen, hieman liian ahdas kolo ja heiluva/koliseva alusta. Eiköhän näistäkin selvitä harjoittelulla. Ässän oli kuitenkin helppo pienenä ja ketteränä liikkua raunioilla, joten eiköhän homma ala sujumaan jossain vaiheessa.
Jäjestyksestäkin on muutama juttu kerrottavana. Nyt olen yrittänyt jäljestää niin usein kuin on mahdollista. Ässälle on nyt tehty kolmet treenit. Jäljen pituus on ollut jo huimat 20 m makkararuudun ollessa alussa. Makkaroita en ole laittanut jäljelle enää niin tiuhaan kuin ennen, mutta silti pari niistä on jäänyt matkanvarrelta syömättä. Makkararuutu oli myös viimekerralla varsin turha, sillä Ässä lähti heti etenemään jälkeä pitkin jättäen makkararuudun makkarat lähes koskemattomaksi. Ässä selkeästi tykkää hommasta ( kun kerran jättää makkaroitakin matkan varrelle :D), ja kulkee vielä jäljestyksen jälkeenkin nenä maassa innoissaan. Tänään suunnittelin tekeväni vielä aikasempaa pidemmän jäljen pellolle hieman suuremmilla makkaraväleillä ja ilman alun makkararuutua. Saa nähdä, miten homma sujuu!
Sisäsiisteydestäkin voisin hieman turista. Ässähän on meillä sisäsiisti, eikä kuseskele nurkkiin kuin pakon edestä (esim. tänä yönä sille tuli hätä, eikä se päässyt pihalle, koska en kuullut sen ininöitä. Ässällä on kuitenkin tosi harvoin yöllä hätä.). En kuitenkaan vieläkään luota siihen täysin, jos olen sen kanssa jossain muualla kuin kotona. Jos Ässällä on kovahko pissahätä, se pissii aika herkästi vieraissa paikoissa lattialle eikä malta odottaa ulos pääsyä. Muunmuuassa leirillä se pissasi lattialle, kun otin sen häkistä ja purin ensin häkin ennen uloslähtöä. Siinäpä oli liian pitkä odotus Ässälle, joka päästeli sitten lattialle, mutta lopetti sitten tiukasta kiellosta. Meillähän systeemi toimii niin, että Ässä päästetään takapihalle silloin kun se sinne pyytää (istuu säälittävän näköisenä oven edessä). Ei se kuitenkaan täällä pissi lattioille, jossei joku huomaa heti tai ollenkaan päästää sitä ulos sillä hetkellä. Kumpikohan siihen vieraassa paikassa sisälle pissimiseen sitten vaikuttaa, se vieras paikka vai tottumus päästä pihalle yleensä heti=pieni rakko? Ärsyttävä tapa, joka pitää ikävästi varpaillaan vieraassa paikassa.
Lopuksi voisin laittaa tähän kuvasia marsusten ulkoilusta. :) Pelottavaa, ettei nyt ole tullut pitkään aikaan napsittua kuvia Ässästä. Pitänee korjata asia ensi tilassa..
Kolmen kopla
Ruokailua..
Auringon ottoa ja pötköttelyä..
Ässän tervehtimistä..
Ja karkumatka!
Possujuna. Äidin kukkapenkissä oli paljon kivempi touhuta :)
Leiri tuli ja meni, ja hauskaa oli! Kouluttajina oli Annika Himanen haussa ja Esko Hautala jäljessä. Minä ja Ässä oltiin siis hakuporukassa. Majoituimme Paimion metsäoppilaitoksen tiloissa. Seuraavaksi voisin listata juttuja parista asiasta, jotta saisin jotenkin järkevästi kerrottua viikonlopustamme.
Koulutus: Tavallisesta poikkeavaa, mutta opettavaista. Annika oli keksinyt kaikenlaista jännää päämme menoksi. Ensimmäisenä koulutuspäivänämme lauantaina jaoimme ryhmät ensin kahtia. Kun toinen ryhmä suoritti tehtävää, oli toisen tehtävä avustaa. Tehtävänä oli kävelle Miljööbaanan läpi. Miljööbaana sisälsi kaikenlaisia "esteitä" jotka piti koiran kanssa suorittaa. Oli koiran kävelyttämistä tikapuilla ja ja kolisevalla peltisellä alustalla, piti hypätä koiran kera keikkuvaan veneeseen ja heiluvaan peräkärryyn, oli odottelua isolla porukalla ahtaassa pimeässä tilassa, houkuteltiin koira menemään ahtaan putken läpi ja hypittiin yli ojien ja käveltiin yli tukkien ja muiden esteiden sekä lopuksi ryömittiin traktorin alitse. Tämä kaikki tehtiin kävellen jonossa koirien kanssa, mikä aiheutti Ässässä jatkuvan hihnassa kiskomisen ja joillakin koirilla haukkumista ja rähinääkin. Kaiken tämän "rallin" keskelle oli piiloutunut ohjaajien tietämättä ihminen, jonka hajuun muistaakseni vain pari koiraa reagoi. Lopuksi vielä tehtiin yksitellen pieni hakuharjoitus pihamaalla. Ässän kanssa Miljööbaana meni hyvin, lukuunottamatta jatkuvaa hihnassa kiskomista. Putkestakin se sujahti läpi, kun heitin nakin toiseen päähän. Uudet alustat jännittivät aina aluksi, mutta kehuessa ja nakeilla ne sujuivat aika hyvin. Piiloutuneeseen ukkoon se ei tietenkään reagoinut kaiken hulinan keskellä. Viimeisenä ollut hakuharjoitus sujui vilkkaasti sata lasissa niin, että ukon ohi ensin juostiin, mutta into oli valtaisa maalimiehen löytyessä. Eli ainakin oli asenne kohdillaan ;)
Iltapäivällä harjoitukset jatkuivat. Ohjaajien piti kantaa koiriaan jonkin matkaa ja luovuttaa se sitten avustajan kannettavaksi. Avustaja kävi sitomassa koiran sitten nurkan taakse puuhun muiden koirien keskelle ohjaajan näkökentän ulkopuolelle. Ässä oli kuulemman ollut nätisti ja hiljaa, vaikka olin odottanut sen vinkuvan ja haukkuvan siellä. Hienoa :) Tämän jälkeen oli äärimmäinen haku-harjoitus sisätiloissa. Koira piti lähettää ovelta pimeään käytävään, eikä itse saanut mennä perässä. Huoneessa, jossa maalimies oli, sijaitsi mukava yllätys: oven edessä oli rajatulla alueella tyhjiä kalisevia tölkkejä. Tämän jälkeen maalimies vielä sijaitsi suihkuverhon takana. Monet koirat pysähtyivät pimeyden, ohjaajan suuren välimatkan ja tölkkien yhdistelmään. Kun ohjaaja sitten tuli lähemmäs rohkaisemaan ja ehkä vähän näyttämään valoa taskulampulla, sujui monelta homma hyvin. Tehtävä oli kyllä vaikea, ja muistaakseni yksikään(?) koirista ei suoriutunut siitä itsenäisesti. Ässälle ei tietenkään tehny näin vaikeaa tehtävää, mutta se lähetettiin pitkään pimeään käytävään (peräänlähtö) hakemaan ukkoa. Ensin Ässä yritti etsiä toista reittiä, mutta sitten se meni aika reippaasti hakemaan ukkoa. Olin tosi ylpeä pässilästä :)
Sunnuntaina oli lyhyemmät treenit. Ajoimme oppilaitokselta metsään, ja leikimme ensin sotaa. Toinen ryhmä yritti päästä metsän läpi huomaamatta, kun toinen partioi tiellä valmiina ryntäämään metsäläisten perään. No, lähes kaikki metsässä rymynneet saatiin kiinni, mutta hauskaa se oli. Tämän jälkeen oli normaalit hakuharjoitukset. Ässän kanssa tehtiin sellaista, että se näki ukon lähtevän metsään. Sen jälkeen vein Ässän näköetäisyyden ulkopuolelle maalimiehen kävellessä pois ja mennessä vastakkaiseen suuntaan piiloon. Sitten lähdimme Ässän kanssa jälkeä pitkin sinne, mihin Ässä oli nähnyt maalimiehen katoavan. Tarkoituksena oli se, että Ässä alkoi automaattisesti hakea ukkoa jäljestämällä nenällään, mutta jäljen kadotessa se yrittäisi saada vainua ilmasta. Kuljimme siis jälkeä pitkin, jonka jälkeen teimme mutkan vastakkaiseen suuntaan ja kävelimme hetken. Sitten teimme taas mutkan ja kävelimme. Sitten teimme taas mutkan (teimme siis "siksakkia"). Tehtävänäni oli kävellä suoraan koira hihnassa ja tarkkailla koiraa. Huomasin, kun Ässä sai ukosta vainun, mutta tyhmänä kiskaisin sen pois ukolta, jotta se olisi kiertänyt hihnassa ollessaan puun (tästä tulikin huomautusta). Pääasia oli kuitenkin, että Ässä haki ilmavainua ja että huomasin, kun se sai sen. Annikakin kehui Ässän intoa :) (Ässästä huomasi, että se sai vainun, kun se edestakaisin sinkoilemisen ja kiskomisen sijasta kiskoi ja sinkosi yhteen suuntaan :D)
Majoitus: Majoituin Ässän kanssa Kian ja Fridan kanssa samaan huoneeseen, mutta koska Fridalla oli jalka sökönä, se ei saanut riehua Ässän kanssa. Niimpä Ässä joutui oleilemaan aina huoneessa ollessaan häkissä. Aluksi pelkäsin tämän tuottavan suuria vinkunoita ja haukkumisia, mutta se sujuikin alun vikinöiden jälkeen hyvin! Ässä rauhoittui häkkiin ja oleili siellä suht maltillisesti. Tämä oli hyvin suuri ja positiivinen yllätys, sillä Ässä ei ole koskaan ennen ollut häkissä.
Toiset koira leirillä aiheuttivat sen, että hihna oli jatkuvasti kireänä ja Ässä aluksi haukkui suuntaan jos toiseenkin. Leirin aikana hihna ei pahemmin höllentynyt, mutta haukkuminen jäi selkeästi vähemmälle. Kun koiria oli jatkuvasti joka puolella, ei niitä enää jaksettukkaan kommentoida jatkuvasti kieltojenkaan takia. Hihna ehkä vähän kiristyikin siellä, sillä Ässä pääsi siellä moikkaamaan koiria hihnassa. Ihan lopussa se kyllä hieman väheni, kun pysähtelin ahkerasti hihnan kiristyessä ja syöttelin makkaroita nätisti käveltäessä. Tätä pitäisi kyllä taas vähän treenailla.
Vapaa aika sujui leppoisasti saunoen ja seurustellen. Ässä ei juuri lenkitystä kaivannut rasittavien treenien jälkeen, joten se lähinnä lepäili häkissään. Sunnuntaina kotiin tultuamme makasin Ässän kanssa loppupäivän kotona ottaen rennosti.
Oppiminen: kyllähän siellä leirillä tuli jotain opittuakin. Lähinnä sen, miten kaikilla pienilläkin jutuilla voi muunnella treenistä tavanomaisesta poikkeavan (ja että niin pitäisikin tehdä). Treenatessa sitä vain kangistuu kaavoihinsa ja tekee samanlaisia treenejä päivästä toiseen. Lisäksi sain hyvän muistutuksen, että kahta asiaa ei kannata opettaa samaan aikaan, eli jos harjoittelet ilmaisua et heitä siihen jotain ylimääräistä ja vaikeaa sekaan. Ja että on hyvä edetä maltillisesti, ettei kiiruhtamalla pilaa koiran oppimista. Asioita tuli myös opittua katsomalla kokeneempien suorituksia ja kuunnellessaan Annikan vinkkejä juuri sille koirakoille vaikeista asioista. Opin myös sen, että asiat voi tehdä monella tapaa, ja että jokaisella ihmisellä on siitä oma mielipiteensä (joka on tietysti se oikea ;). Ja vaikka on erilaisia metodeja kouluttaa, niin aina niistä voi löytää jotain juuri omalle koiralle ja omalle koulutustyylille sopivia juttuja. Itse vielä opettelen perusasioita, ja mielipiteeni on vasta muodostumassa eri asioista, mutta on mielenkiintoista kuullu muiden ihmisten mielipiteitä ja ajatuksia.
Eläimet kotona eivät onneksi kuolleet leirini aikana (jipii!). Veljeni oli ruokkinut marsut kuten lupasi, ja vettä, heinää ja pellettiäkin oli otuksille tarjolla. Kille oli viettänyt "pilvipäiviä" leirini ajan, eli nukkunut. Mutta Nallukka oli unohtunut! En ollut erikseen painottanut sen hoitoa, joten ilmeisesti perheeni ajatteli sen hoitavan itse itsensä. No, kyllähän se itse pärjäsikin nuo pari päivää, sillä vettä ja ruokaa oli hyvin tarjolla vielä kotiin tullessani. Äiti oli sitä ilmeisesti paijailutkin, mutta eipä ollut tajunnut vaihtaa vettä -_- No, eipä se hamsteri siitä pahemmin kärsinyt.
Marsut pääsivät vielä sunnuntaina ulkoilemaankin, sillä lämpöä oli tarpeeksi ja nurmikkoakin jo syötäväksi. Aluksi pojat tietysti taas jännittivät, kunnes Masi (joka nuorimpana ei ole koskaan ollut ulkona) tuli ja pisti ranttaliksi. Pari varovaista ilohyppyäkin näkyi, mutta pääasiassa marsut olivat vielä varuillaan jännässä paikassa. Nurmi kuitenkin katosi kovaa vauhtia parempiin suihin, joten en heitä kauhean kauaa pihassa pitänyt, ettei maha mene sekaisin. Ovathan nuo kyllä jo saaneet jonkinaikaa pihalta tuoretta, mutta koskaan ei voi olla liian varovainen.
Kuvia leiristä ei valitettavasti ole, sillä ainoa kotiin unohtamani asia oli kamera :(
