Ässän makuseikkailu

Viikonloppu onkin mennyt kivasti. Perjantaina oltiin Liisalla yötä Ässän kanssa, ja muuten meni mukavasti, lukuunottamatta Ässän uusia makukokeiluja. Ässä päätti mennä Liisan kissan Veijon hiekkakupille, jonne Veijo sopivasti oli tortut vääntänyt. Ja kylläpä maistuivat. Eniten tässä asiassa inhotti, ettei ollut koiran hammasharjaa mukana -_- Hengitys sai kyllä päät kääntymään pois. Veijokin näytti yököttyneeltä haistettuaan Ässän hengityksen. No, johan sitä onkin marsun ja hevosen pökäleitä maisteltukkin.

Lauantaina käytiin varvolla Ässän, Liisan, Lauran ja äiteen kanssa uiskentelemassa. Ässä pulahti kerran pitkän houkuttelun jälkeen sen näköisenä, että:" noniin, saitte mitä halusittekin. Antakaa mun nyt järsiä rauhassa rehuja". Kivaa oli ja Ässä pysyi hyvin lähellä, vaikka vapaana olikin. Enää ei niin kovin kaikkien ihmisten perään juostu. Uusiksi joskus!

Noniin, sitten pääaiheeseen, miksi tulinkin tänne mutisemaan. Huomenna lähdetään Oulunsaloon! Siis minä, Ässä ja iskä. Sukuloimaan menemme, mutta nettiin tuskin pääsen päivittelemään, mummolla kun ei nettiä ole. Mummo asuu ihan maalla, joten taluttimella voisi melkeinpä heittää vesilintua. Torstaina sieltä sitten kotiudumme, joten joskus silloin pääsen päivittelemään, toivottavasti, monien uusien kuvien kera. Eniten matkassa jännittää mummon suhtautuminen pentuun ja sen pissoihin ja kakkoihin ja puremisiin (on vähän vanhanaikaista sorttia, joten varaudun saamaan neuvoa koiran nokan työntämisestä kakkaan). Matot sieltä kyllä kiskon lattioilta, ettei tule sanomisia. Toiseksi mua jännittää tuo joku kahdeksan tunnin ajomatka. Ässä tosin on autossa hienosti, niin eiköhän pärjätä. Poika on tottunut matkustamaan takapenkin jalkatilassa. Sinne se sitten aikuisenakin hienosti mahtuu.

Ainiin! Tänään iskettiin pojalle se matokuuri! Rokotuksiin olisi tarkoitus varata aika seuraavan viikon maanantaiksi. Jännää! Poika kasvaa isoksi.

Näin nätisti istuu meidän puikula! :)

Karkulainen

Huhhuh. Tänään onki ollu melkonen päivä. Toi otsikko ei tällä kertaa viittaa mitenkään Ässään, vaan Killeen. Meidän pihahan on aidattu, jopa killenkestäväksi. Tai niin luultiin tähän päivään asti. Koko aamun se siellä pihalla tallusti, ja häntä vahdittiin. Ajateltiin, ettei se karkuun sieltä pääse, ja painuttiin syömään. Syömisen jälkeen havahduttiin siihen, että poikaa ei näy missään. Siinä pari tuntia sitä etsiskeltiin, mutta eipä näkynyt missään. Mää menin sitten etsintäkuulutus-julisteita ripustelemaan ympäri valhojaa. Viimeks kun Kille karkas, (n. 8 vuotta sitten, kai) olin itse jossain leirillä. Nyt olin kotona panikoimassa ja masentumassa. Onneksi sitten saimme soiton joltain ihanalta ihmiseltä, joka oli pojan paikantanut! Haettiin Kille, ja köyhdyttiin 50 e (löytöpalkkio). Kyllä oli hyvä fiilis, äitin kanssa melkeen pistettiin tanssiksi! Kille on meinaan äitin lemppari. Onhan se meillä joku kymmenen vuotta kohta ollukkin. Ässä tulee sitten hyvänä kakkosena..

Ja Ässästä puheenollen! (vihdoinkin, siitähän tämän blogin pitäis kertoa :D) Lähettiin tänään poimimaan vattuja, ja Ässä-poika pääs mukaan. Tapasi hän yhden puolvuotiaan chihuahuankin, muttei päässyt moikkailemaan, kun ei niitä rokotuksia vielä ole. Kun sitten mentiin sinne vattupuskiin rymyymään, päästin Ässän vapaaksi. Hienostihan tuo lähellä on pysynyt, ja pysyi nytkin. Tosin jos joku ihminen tulee siihen, niin sitten kyllä mennään tervehtimään :) Huomattiin jälleen Ässän kaikkiruokaisuus. Vattuihinhan se poika sitten hurahti, ja niitä ahmittiin oikeen urakalla. Joitain annoin itse, mutta suurimman osan söi maasta, ja joitain jopa kalasteli pusikoista. Niinhän siinä sitten kävi, että yrjö lensi kotimatkalla. Menimme viemään pikkuveljelle rippileirille hammasharjaa, niin Ässä siellä yrjöili autoon ja pihaan. Kivat tortutkin väänsi (kaksi kertaa) sinne pihalle, ja seassa oli outoa vetelää tummanvihreää ripulia O_O Onneksi oli kakkapussimukana, vaikka sähläykseksihän se meni, kun seuraava satsi tuli. Siinä oli sitten kädet kakassa, ja seuraavaksi yrjössä. Yrjöjä kävin johonkin ojaan kippailemassa auton matolta, ja paperin kanssa (ONNEKSI meillä oli sitä mukana!) yritin maasta pahimmat korjata. Leppoisa reissu. Ja kädet haisi ihan marjapuurolta.

Pitänee tuota ripulia vähän katsella, että jatkuuko. Mahan rauhoittumiseksi annoin illalla vain alle puoli desia paisutettua nappulaa (jämät viimeruoasta) ja vetee sekoitettua piimää (jonkun antama vinkki), että maha vähän rauhoittuisi. Ihan pirteä tuo muuten oli, kun kotiin pääsi. Ettei varmaankaan mitään vakavaa. Saas nähdä, maistuuko vatut jatkossakin.

Ainiin! Ässä täytti tänään 12 vk, ja se painaa nykysin jo 5 kiloa! ^^ Iso poika.

Teijoreissua

Eli sunnuntaina tehtiin reissu tonne Teijolle, mikä on tässä aika lähellä. Siellä on jotain luonnonsuojelualuetta ja muuta, niin mentiin sinne mettään järvenviereen kävelemään. Mukana oli iskä, Ässä, Timo ja Tessu. Iskä tätä reissua ehdotti, ja mää tietty innolla lähin ku koirat sai mukaan. Reissu oli kiva, paljon ei voitu kävellä, kun Ässä on kuitenki aika pieni. Loppujen lopuksi se tais olla noista kahesta Tessu ketä ekana väsähti. Käveltiin joku puol kilsaa semmoselle rannalle, ja siellä istuskeltiin vähän aikaa. Ässää uskals kokoajan siellä mettässä pitää vapaana, ku se siinä hyvin pysyi. Ja kyllähä se kivempi oliki, niin mulle ku koirallekki. Ihmisiä välillä tuli vastaan, mutta ne näki hyvin kaukaa, että sai Ässän kiinni. Sekun tuppaa kovin ihmisrakas olemaan. :) Tessu oli käveltäessä kokoajan kiinni, rannassa kyllä pidettiin sitäkin vapaana. Hyvin siinä pysyivät, ja oli hauskaa huomata, että Ässä totteli kutsua paljon paremmin ku Tessu. Rannassakin, ku Tessu lähti jonnekki kauemmas harhailemaan Ässän kanssa, niin Ässä tuli kutsusta lähes samantien! Tessu tuli vasta sitten, kun itseä huvitti. Kauhean kauas se ei kuitenkaan uskaltanu lähteä. Vaikka molemmat oli väsähtäneitä reissun jälkeen, niin ei Ässä ainakaan liikaa liikuntaa saanut. Reissun jälkeen yritti vielä Tessua jatkuvasti leikkiin haastaa, mutta Tessu-pappaa ei jaksanut kiinnostaa.

Eka ranta, joka oli ihan tienvieressä.

Kyllä kelpas kävellä :)

Iskä ja koirat toisella rannalla. Täällä lojuttiin jonkun aikaa koirat vapaana.

Ässä juoksi kepin perässä järveen.

Kolmas ranta. Oli ihan sen toisen vieressä, joku metikkö siinä oli välissä.

Että simmonen reissu :) Ollaan tänään menossa uudestaan, tosin eri porukalla. Timo ei pääse mukaan, mutta korvaamassa ovat Liisa ja Laura. Koirat ainakin näyttivät viimereissusta nauttivan, joten pääsevät tälläkin kerralla mukaan.

Yleensä Ässä jää vähäksi aikaa vinkumaan, kun sen jättää yksin. Tänään piilotin sille nameja sinne huoneeseen, ja ennenku lähin paiskasin sille pari vielä sinne lattialle pyörimään. Ja kas kummaa, ei kuulunu vinkasuakaan! ....Kunnes mokasin koko homman ja rupesin lörpöttelemään iskän kanssa juuri sen huoneen ikkunan alla, jossa Ässä hengas. Ininäthän sieltä tuli, kun se kuuli.. Onneksi ei kuitenkaan yleensä inise kauan, eikä nytkään minuuttia kauempaa.

Tessu tuli kylään

Tänään on ollut tosi kiva päivä. Pääasiallinen syy siihen on se, ettei mun tarvitsekkaan luopua gerbuista ^^

Mutta josko sitten vähän Ässänkin touhuista. Kokeilin to-pe välisenä yönä kestääkö Ässä olla yön yksin. Eli hän nukkui mun huoneessa ja mä nukuin olkkarissa. Yhtään vikinää ei kuulunut koko yönä! Aamulla menin kuudelta sinne, kaappasin Ässän viereeni ja nukuttiin yhdeksään ^^ Tajusin siinä yksin nukkuessani, että kuinka paljon pojasta tykkään. Oli ihan orpoa nukkua yksin. Kun sitten huoneeseeni takaisin menin, ei kummankaan riemulla ollut rajoja. Riemua ei vähentänyt edes se, että astuin Ässän huolella aseteltuihin kikkaroihin. Kahdesti!

Torstaina Tessu-setä tuli käymään meillä! Ässä oli revetä riemusta, kun se näki kuka tuli ovesta. Kyllä nyt huomasi, että Ässä on kasvanut. Oli Tessua hieman korkeampi, ja jaksoi riehua paljon kauemmin kuin silloin, kun ekan kerran mentiin moikkaamaan Tessua. Liisakin tänään käydessään sanoi, että kakaran takajalat näyttää vahvemmilta. Ässä-poika kasvaa! ^^

Hyörinää

Leiki mun kaa!

Ässä jallitti Tessua, ja meni marsuaitaukseen :D

Kamera ei aina ihan pysyny mukana

Takaa-ajoa

Tessu söpöilee, mutta Ässälle maittaa vaa mun vetskari

Ässän paha katse :D

Ässän elkeet vaa suurenee. Kovin yritti meidän iso poika "astua" Tessua. Tosin niin yritti Tessuki Ässää. Ties mitä tästäki kehkeytyy. Tessu kun ei ole ikinä jostain syystä niistä tytöistä välittäny.. :D

Raportti!

Sisäsiisteys: Toivon pilkahdus tämän jalon taidon oppimisessa! Meillä takaovea pidetään aina välillä auki, ja Ässä uskaltaa siellä jo jonkin aikaa yksinään oleilla. Yhtenä päivänä hän meni ITSE ulos ja KAKKASI sinne! Lisäksi hän tänään pyysi ulos pisulle rapsuttamalla etutassulla ovea. Tätä tosin ei ole toistanut, lieneekö vahinko.. Uskossa on kuitenkin kivempi elää. Ja siitä öisin sisälle kakkaamisesta. Juuri kun pääsin sanomasta, niin viimeyönä pyöräytti sisälle :D no eipä se mitään, on se kuitenkin entisestä harventunut.

Marsujen kanssa kiltisti oleminen: Tämä onkin jännä juttu. Ennen ne marsut kipitti tota kakaraa aina pakoon, ja kakara pääsi vahingon kautta oppimaan, että niiden jahtaaminen on kivaa. Marsut olivat koiran kanssa samaan aikaan ulkona, ja pääsivät karkuun omasta aitauksestaan. Tuloksena oli marsuja iloisena kukkapenkkiin jahtaava nulikka. No, tämä toistui, mutta nytpä meidän urhea marsujen vapausrintaman taistelija Väinö keksi iskeä takaisin. Hän puraisi Ässää. Nytpä eivät marsut enää koiraa pelkää, jännittävät kyllä läsnäollessa. Jos paikallaan oleilevat vaikkapa kopassa, niin Ässäkään ei niistä kauheasti kiinnostu. Ja jos Ässä-kakara tunkee nokkansa liian lähelle, suovat marsuherrat hänelle ojentavan näykkäisyn. Jos marsut taas liikuskelevat, menee Ässä innoissaan perässä. Tähän minä kyllä puutun, ja on se marsujen perässä riehuminen vähentynytkin. Vaikka eipä Ässä-poika pahalla, hänhän vain haluaisi olla marsuherrojen ystävä. Nämäpä vaan eivät moista suuriluuloista penikkaa sivistyneeseen seuraansa suvaitse. Mielestäni on ihan hyvä, että vähän näykkäämällä pitävätkin kauempana. Tällä saralla ollaan menossa hyvään suuntaan, ja elättelen jo ruusunpunaisia kuvitelmia siitä, miten kaikki voivat olla vapaana samalla lattialla välittämättä toisistaan. Peace and love!

Tapaus Herra Kille: Ensimmäinen rakas lemmikkini. Hän on seuraamme rikastuttanut jo kymmenisen vuotta. Kunnioituksensa hän on ansainnut kaikilta muilta eläimiltämme (joille on uskallettu näyttää). Ja eikä syyttä! Onhan hän jo 20 vuotias. Hän on pieni nelivarvaskilpikonna poikamme. Periksiantamaton, omanarvonsa tunteva, huumorintajuton sisupussi. Ässä-poikakin sai tänään kunnian tutustua häneen. Toki Ässä tajusi heti, että oli tekemisissä kunnioitettavan henkilön kanssa. Tyytyi vain kaukaa katselemaan aluksi, ei uskaltanut lähelle mennä ollenkaan. Sitten varovaisesti meni lähemmäksi ja lähemmäksi seuraamaan Killen taivallusta (olimme ulkona). Lopulta uskalsi mennä jalkaa nuuhkaisemaan. Sen seurauksena Kille päästi äänekkään sähäyksen ja ärtyneenä kiskaisi jalkansa kilpeen. Ässäpä tätä säikähti ja juoksi kauas. (eipä vaan Juulia-kissan sähähdystä ymmärtänyt alkuunsakkaan). Kaipa Killen kylmä ja suomuisen ylväs olemus muistuttaa Ässää käärmeestä, ja vaisto käskee varoa. Aikansa Killeä tarkkaili, sitten menetti kiinnostuksensa. Kille on marsujenkin kanssa vanha tuttu. Aluksi marsut tätä pelkäsivät henkensä edestä, mutta nykyisin jo ovat täysin välinpitämättömiä. Jos ulkona Kille nyt sattuu heidän ohitsensa kävelemään, niin saa voi hän ehkä osakseen nuuhkaisun. Luulisin Ässän kanssa päätyvän samaan asemaan. Tai toivon. Kille kyllä kovin osoittaa sähähtämällä mielipiteitään muiden elukoiden liiallisesta lähentelystä, vaikkei näitä pelkäisikään (ei vedä jalkoja kokonaan sisään). Hän on vain helposti ärsyyntyvää sorttia, jonka elämää suurempi tarkoitus on karata kauaksi etelään. (Kerran onnistuikin, mutta onneksi eteläinen naapuri löysi Killen ja palautti). Lieneekö naisia siellä etsimässä..

Kuvanen Killestä. Huomaa aistikkaan älykäs ilme.

Kiinalainen silmä.

Nam, käsi.

Pojan kasvu .. ja kasvukivut.

Herra Puikula on oppinut uuden hienon taido: vastaan sanominen. Kaikki ei olekkaan enää niin simppeliä, vaan tolle pikkusellehan kehittyy oma tahto! Vastaansanominen esiintyy haukkumisella ja ärhentelyllä kun poikaa kielletään lahkeissa roikkumisesta tai liian kovaa puremisesta. Olin hieman sormi suussa, että mites tohon nyt pitää reagoida, ja otin sitte kasvattajaan yhteyttä. Kävi mielessäki, että mitäs jos nyt itte oon tehny jotai semmosta, että oon saanut toisen ihan itteäni vastaan. No, vinkkiä sain miten toimia, ja nyt on mennykkin paremmin. Koettaa välillä aina sanoa vastaan, ja sitten kiellän, kunnes toinen lopettaa. Ei sano niin paljon vastaan, kun huomaa ettei se autakkaan enää mitään. On kyllä ihanaa, että on joku keltä kysyä, ettei mene kaikki ihan penkin alle!

On tuo kakara kasvanut muutenkin! Painaa nykyisin (kahta päivää vaille 11 vk) 4,2 kg ja on 27 cm korkea! Vielä joku kymmenen kumpaankin pitäisi tulla lisää. Olen kyllä ulkonäössä sen verran muutosta huomannut, ettei toinen olekkaan enää ihan makkara. Jalat on tulleet jäntevämmiksi, ja ruumis solakammaksi! Sen huomaa siitäkin, että meille tullessaan ei tuo päässyt takapihan paria rappusta ylös eikä alas. Ylös oppi tulemaan 9vk ikäisenä, ja nyt vetää sujuvasti kumminpäin vaan. Värityskin muuttuu, kun uusia pilkkuja tulee ja vanhat tummenee. Näyttääpä selän läikkäkin hitusen kasvaneen. Pidätykyky on myös hitusen parempi. Siinä missä ennen yöllä tehtiin kaksi tai kolmekin pisua, ja yhdet kakat, nyt selvitään pelkällä yhdellä pisulla. Helpottavaa kun ei tarvitse enää herätä keskellä yötä kamalaan hajuun! *koputtaa puuta* Taino, tietysti aina silloin tällöin.

Ässällä on muuten uusi tyhmänhauska leikki. Hän menee meidän säkkituoliin uuden lempparilelunsa vinkulelupallon kanssa (jota muuten pelkäsi pienempänä). Siellä se sitten selällään pyörii vinkulelu jossain pyllyn alla, ja haukkuu sille ja yrittää päästä siihen käsiksi. Pöhkö..

Siinä se pyörii..

Hölmö

Meidän hieno viritelmä, ettei mene korvat ruokaan. Mun vanhasta sukasta leikattu "korvapanta". Joskus auttaa, joskus ei.

Tässä nyt vihdoin kuvia Roopesta ja Ässästä! Roope kovin kiinnostunut.

Oli kuuma päivä niin Roopekin väsähti.

Lomailu Kirsin ranchilla

Huh, en päässyt aikaisemmin päivittelemään tapahtumia, kun sinne Kirsille lähdettiin. Eli ei Ässällä sitten hätää ollut, oli päässyt kuulemman herneenpalkoja syömään, kun iskä niitä tyhmyyksissään oli pihalle jättänyt. Perjantai aamuna Ässä olikin ihan kunnossa, joten uskallettiin reissuun lähteä!

Perjantaina kun saavuttiin n. tunnin matkan jälkeen perille, sai Ässä heti selkäänsä Juulia-kissalta. Päästin pölhöyksissäni liian lähelle Juuliaa (jolla vielä jossain puskassa oli poikasia), joka sitten alkoi sähistä. Siinä sitten kiskoin Ässää äkkiä takaisin, mutta Juulia nopeampana läppäsi turpaan toista. Sieltä se Ässä sitten vikisten juoksi selkäni taakse piiloon. Loppuaika pidettiinkin Ässä-poikaa hihnassa, kun tämä yritti innoissaan mennä uudestaan hieromaan Juulian kanssa tuttavuutta. Ei poika sitten oppinut kerrasta.

Sai Ässä sitten vähän koiraseuraakin, kun Kirsin yksi kaveri tuli ratsastamaan toista Kirsin hepoista. Ässä pääsi tutustumaan mäyräkoiran ja australianpaimenkoiran sekoitukseen Liliin. Lilli on vähän alle puolivuotinen tehopakkaus. Liisa otti Lilin ja minä Ässän ja mentiin niiden kanssa kävelylle. Ässä ei oikein uskaltautunut leikkimään Lilin kanssa, kun toinen oli niin ronski. Lenkkikin venyi vähän liian pitkäksi, ja kun sitten yritin kantaa Ässä-kakaraa kotiin, alkoi sellainen urina ja riehuna, ettei ennen oltu nähty. Ässä siis käveli koko matkan sitten itse, ja pelkäsin ylilenkittäneeni sitä. Aika pian tuo simahtikin lenkin jälkeen.

Ässä tutustuu varovaisesti Lillin

Poika löysi uuden lempiruokansa: Metsämansikat! Valitettavasti niitä oli kovin hankala hänen itse kalastella, joten jouduin poimijaksi :)

Reporankana rankan lenkin jälkeen. Loppupäivä vietettiinkin lunkisti, vaikka illalla olis taas ollut virtaa vaikka mihin.

Loppupäiväksi jättettiin poika sitten Kirsin äitin huostaan, kun me lähdettiin nostelemaan heinäpaaleja (oli muuten kovaa hommaa!). Ässä oli tosi kiltisti ollut, nukkunutkin Kirsin äidin vieressä, kun hän oli katsonut telvisiota. Meidän hienopoika Ässä! ^^

Lauantai vietettiin rauhaisasti kalastellen ja ratsastellen. Ässä tutustui Kirsin Gimppe ja Mira hevosiin. Kokoajan pelkäsin, että menee jalkoihin (hihnassa oli, ettei olisi kyllä päässyt), mutta osasi kyllä itsekkin vähän varoa. Ja kyllähän sen kokoiset eläimet kunnioitusta herättivät, mutta silti haistelemaan vähän uskallettiin mennä. Kun minä ja Kirsi sitten lähdettiin lenkille, teki Liisa Ässän kanssa pienen lenkin. Sen jälkeen lähdettiin kalaan ja yritettiin saada Ässää uimaan, mutta aallot taisivat pelottaa, kun tälläkertaa ei tullut kuin kahlaamaan. Hölmö poika :)

Ässä-kakara ottaa aurinkoa Kirsin kassi suussa

Söpö naama-kuva

Ässä "auttaa" Liisaa matojen keruussa

Minä siellä esittelen Ässälle Gimppeä. Ja housut olivat laiskan miehen valinta, siksi olen niin pöhkön näköinen. Koita itse vetää löysien housujen päälle chapsit ja näyttää tyylikkäältä:D

Nätti sivuprofiili pojalla

Hölmö yhteiskuva vielä. Parempaakaan saatu (toistaiseksi) Ei sillä, että Ässä niissä kuvissa epäonnistuisi..

Sairastus

Nyt ei ole meiän puikula ihan kunnossa. Tänään lähin kolmelta jo kotoa, joten Ässä jäi kotiin iskän kanssa. Kun tulin sitten yheksältä kotiin, rupesin ihmettelemään miten Ässän maha voi olla noin valtaisa. Seuraava huomio oli jatkuva pissailu. Pissat tuli n. 5 minuutin välein. Lisäksi kakara oli sangen levoton (kokoajan hampailla kiinni jossain tai kuljeskeli ympäriinsä. Normaalisti alkaa viimestään kymmeneltä menemään nukkumaan). Kakat teki kuitenkin, ettei varmaan mikään tukos ole. Soitettiin sitten päivystävään, kun ei muuta keksitty. Sieltä sanottiin vaan, että menkää huomenna lääkäriin, ei ole mitään akuuttia.

Nyt poika onneksi nukkuu. Välillä herää ja vaihtaa nukkumapaikkaa. Maha näyttää tuntuvan hieman epämukavalta. Saa nähdä miten yö menee, toivottavasti ei tule oksentelua tai ripulointia..

Syitä pojan kuntoon on heitelty mm. allergia, tulehtunut suoli ja virtsatien tulehdus. Toivotaan nyt vain ettei tuo ole mitään vakavaa, ja syy selviää. Huomenna pitää laittaa herätys kahdeksaksi ja soitella lääkäreitä läpi, että minne pääsee. Päivittelen taas heti keretessäni, että miten asiat sutviintuu.

Kuin syntynyt kaupunkilaiseksi

Käytiin tänään pojan kanssa vähän kaupungilla kummastelemassa sen menoa. Ja hyvin kyllä meni! Jännitin kovasti, että miten menee toi kaupunkireissu, mutta poika otti sen ihan lunkisti. Ei kyllä voinut millään ymmärtää mikseivät kaikki ohikävelevät tulleet tervehtimään ja silittelemään, vaikka hän on niin komeakin! Istuimme Timon ja Ässän kanssa Hesen pihalla ja Timo siinä odotteli ruokiaan. Kun ruokaa tuova tyttö sitten tuli, nousi Ässä innoissaan tervehtimään ja oli ilme kyllä näkemisen arvoinen kun ei tervehtimisiä herunutkaan. Ensin tuo näytti hämmästyneeltä, sitten ihan epäuskoiselta "mitä, ei voi olla totta, se ei huomannut mua!", sitten yritti vielä kiinnittää poisloittonevan selän huomion jo parilla haukullakin, joskopa sillä oli vaikka silmissä vikaa :D Kyllä siinä oli naurussa pitelemistä toisen hölmöillessä.

Nojoo, eihän sitä jatkuvasti voi kuikuilla kaikenmaailman ihmisten perään. Kyllä me sitäkin sitten harjoteltiin niin, että mentiin cittarin pihalle istuskelemaan. Siinähän niitä ihmisiä lampsi eestaas, ja herra aikansa niille vinkui. Sitten kun hiljeni niin nakkelin juustonpalaa suuhun. Tajusi aika nopeasti jujun, ja istuskelikin kiltisti loppuajan, kun odoteltiin äitiä kaupasta.

Olen tosi ylpeä tosta meiän riiviöstä, kun hän niin hyvin pärjäsi kaupungilla ^^ Ei vikissyt edes vaikka ties minkälaista ostoskärryä rahdattiin ohi, katteli vaan. Moottoripyöriä edelleen pysähtyy aina kattelemaan, muttei näytä pelkäävän niitä. Rohkea on meiän poika! Nyt ehkä uskallan näin onnistuneen kaupunkikokeilun jälkeen ottaa huiman askeleen: Bussi. Sillä olis tarkoitus huomenna Liisalle matkustaa. Ensin menee vartti keskustaan, kun tää meiän ohitse menevä bussi kiertää kaikki mannut ennen keskustaa. Siellä vaihto, ja joku 10 min niin ollaan Liisalla. Että puoli tuntia yhteensä matkustelua. Se vaihto jännittää. Ja tietty itse matkakin! Mutta eiköhän meidän rohkea poika siitä selviä! :)

Ainiin ja viikonloppuna tehdään reissu Kirsille! Hän on Liisan lapsuuden kaveri, joten sitä kautta ollaan opittu tuntemaan. Lähdetään sinne siis Liisan kanssa Pe-La, ja Ässä-kakara pääsee mukaan. Kirsi asuu Nummella, mikä on tästä n. tunnin automatkan päässä. Siellä maalla sitten pääsee hevosia vähän ihmettelemään, kun kuka tietää, vaikka niitäkin joskus tulevaisuuden elämään lähemmin kuuluu ;) Lisäksi on rantaa, että sitä vesipulikointia saa taas kokeilla, ja noin miljoona kissaa ja niitten pentuja. Että jälleen eläimellinen viikonloppu tiedossa :D

Perheasioita

Kyllä on saanut tällä viikolla huomata, miten poika on löytänyt äänensä. Ininää kuuluu paljon mm. ennen ruoan antoa ja jos mennään kävelemään liian pitkälle/ilman muita ihmisiä. Tuota ruokaa ennen kuuluvaa ininää oli alkuviikosta paljon, mutta nyt se on onneksi vähentynyt. Kävelylle mentäessä takapihalta poistuminen aloittaa ininän yleensä jossain vaiheessa. Meidän avara yhteispihamme on ininän paikka aina välillä, sekä metsä silloin, jos hän juoksee edelle, enkä tulekkaan tarpeeksi nopeasti perässä.

Pitäisi poikaa alkaa kuitenkin totuttamaan kaupungin menoonki. Jotenkin se ei ole tuntunut vielä ajankohtaiselta, kun Ässä-puikula vinkuilee täälläkin. Täällä Salossa ei nyt kauheaan ihmisvilinään pääse tutustumaan muutakuin toripäivinä, se tuntuu kummasti herättävän salolaiset liikkeelle. No, toripäivän vilinään tutustuminen ei ole vielä ajankohtaista, kun ei olla kaupunkiinkaan päästy vielä. Bussiinkin pitäisi tutustua, toivottavasti salolaiset bussikuskit suostuvat ottamaan koiran kyytiinsä.

Perheen suhtautuminen koiraan on muuten aika jännä. Äiti, joka aluksi kaikista eniten maalasi piruja seinille ja muutenkin epäili koko juttua, on nyt aivan myyty. Toki ajattelin, että hän sitten sulaa pennun nähdessään, ja hän puuhaileekin pennun kanssa ihan riemuissaan ja leikittää sitä.

Pikkuveljeni taas ajattelin tykästyvän koiraan, kun hän marsuihinkin niin kovin tykästyi. Mutta Mikko ei jostain syystä ota Ässään kauheasti kontaktia ja valittaa pissoista lattialla. Kai siinä on se, että marsuja hän voi vempuloida miten sattuun (vaikka noin viisimiljoonaa kertaa olenkin kieltänyt) ja ne eivät tee mitään. Koira kun voi näykätä jossei tykkää. Lisäksi Mikko ei oikein osaa lukea eläinten elekieltä, joten siinä on se ymmärrysongelmakin. Positiivisena jaksan kyllä uskoa, että kun Ässä rauhoittuu eikä käytä hampaitaan enää niin paljon ja pissi lattialle, alkaa Mikkokin lämmetä sille. Itseä vaan jotenkin ärsyttää toisen valitukset lattioilla olevista pissoista ja ties milloin mistäkin, vaikka tästä oli kerrottu etukäteen jo, ja että se on pentu, sille ei voi mitään. Mikko on aika valittavainen ihminen, ja pakko kai se on kestää niin kauan kun täällä meinaan asua.

Isäni suhtautuminen koiraan onkin mennyt paremmin kuin aluksi uskoin! Hän on jo antanut sille uuden lempinimen, Ressu. Siksi hän välillä kutsuu, ja kuulinpa kerran Muppe nimenkin :D On tainnut tuo vähän heltyä. Ässä muuten uskoo iskän kiellot aina heti ja paremmin kuin minun! En tiedä johtuuko se iskän asemasta (Ässä varmana pitää häntä lauman pääjohtajana) vai iskän tavasta kieltä (murahtamalla jotain ). Vaiko molemmista. Jotenkin Ässällä vaan on sellainen kunnioitus, että tuota totellaan.

Ässä on saukko

Juhuu, pitkästä aikaa! On tässä kyllä ehtinyt tapahtuakkin. Ja kuvia on jälleen kertynyt (nyt vihdoin Tessunkin tapaamiseestakin). Ylppäreihinkin luvun alotin, joten se verottaa joitain tunteja mun päivästä ( lähinnä sitä aikaa, jota muuten käyttäisin dataamiseen. Että ehkä ihan hyväkin :D) Ässäkin on "jo" reilut 9 vk vanha. Niin se aika vaan menee.

Mutta kuluneesta viikosta! Keskiviikkona käytiin vähän moikkailemassa kaverini Katin lyhytkarvasta collieta Roopea. Hän on jo kuusi vuotta vanha, vähän nokkakin harmaantunut jo. Olen Roopen tuntenut pennusta asti, ja vaikka Katilla en olekkaan aikoihin käynyt, niin tunnisti silti vieläkin :) Kun Ässä tapasi Roopen, ei poika selvästikkään jännittänyt niin paljon vieraan aikuisen koiran tapaamista, kuin tavatessaan Tessun ensikertaa. Annoimme poikien pihalla juoksennella, mutta helteen takia eivät kauaa jaksaneet. Lisäksi Roope katosi aika äkkiä, kun otin kamerani esille. Jostain syystä ukkeli pelkää kameroita. Kuvia laittelen heistä jossain vaiheessa, kun saan niitä Katilta. Omat eivät olleet hääppöisiä.

Torstaina käytiin uimassa! Ässä mukana. Olin ihan varma, ettei poika kasta kuin korkeintaa tassunkärkensä veteen. Mutta kuinkas ollakkaan. Timon mennessä uimaan (itse vain kahlailin) pyrähti Ässä-poikakin veteen! Ja hän jopa ui pienen lenkin (joku 5 metriä rannasta). Minä vaan rannalla seisoin suu auki, mutta sain kuitenkin kameran käteeni. Ässä valottui kylläkin tunnistamattomaksi, mutta onpahan edes jonkinlaisia todistuskappaleita puikulan uinnista.

Uimaanlähtö!

Siellä se ylivalottunut pötkylä nyt ui!

Kyllä uni maitto uinnin jälkeen :)

Ja sitten perjantai. Menimme Ässän kanssa yöksi Timolle, ja sain vihdoinkin hyviä kuvia hänestä ja Tessusta :) Meno oli kovaa, vaikka Tessu-pappa ensimmäisenä aina väsähtikin. Taisipa tuo jopa tällä kertaa vähän ojentaakkin kakaraa ;) Kovin Ässä yrittä haukkumalla käskeä toista leikkimään, ja muutenkin oli suuret luulot hänellä. Onhan hän jo "iso poika" :D Muakin muuten tänään yritti haukkumalla käskyttää, kun ei jaksanut omaa ruokaansa odottaa. Murahduksesta sai leipä kyllä olla rauhassa anovilta katseilta. :)

Pojan itseluottamuksesta on kyllä ollut hyötyä, kun ollen totuttanut sitä hissiin sun muihin. Yksi päiväkin kun oltiin takapihalla, säikähti poika naapurin äänekästä moottoripyörää. Kaappasin pojan kainaloon ja mentiin tien viereen katsomaan kun se meni ohi. Sylissä poika rauhallisesti seurasikin ohi ajavaa pyörää. Kaksi kertaa päästiin tämä tekemään, ja enää ei muuta kuin pysähdytä vähän ihmettelemään ohi ajavia moottoripyöriä. Muutenkaan ei ole pelännyt mitään vastaantulevia pyöräilijöitä tai rullaluistelijoita, jäänyt vain vähän ihmetellen tuijottelemaan. Kaverini Liisan hissi oli kylläkin aikamoinen kauhun paikka. Kerrostalo jossa Liisa asuu, oli muutenkin aika jännittävä. Aluksi ei poika uskaltanut kävellä hissiin sisälle, ja se oli muutenkin aika pelottava. Nykyisin kävelee jo itse sisälle. Mitenköhän poika mahtaa suhtautua bussiin..

Tämä oli niin hauska kuva Tessusta, että oli pakko laittaa :)

Pojilla rieha menossa

Kakara vei Tessun lelun.

:)

Ainiin! Ässällä on nykyisin uusi lempparipaikka meidän olkkarissa. Siellä kun on niin hyvä kyttäillä mitä ihmiset tekee. Sohvat on tietty aivan parasta, mutta niille pikkunen ei vielä pääse itse :) Onneksi meillä on tämä:

Siinä se kellii.