Vielä ei mitään uutta

Joulun aikaan Ässä oli aika iloinen itsensä. Se tosin sai täyttä annosta kipulääkettä sekä nautti maksimissaan 20-30 min lenkeistä. Joulun jälkeen kipulääke alkoi vetelemään viimeisiään, joten puolitin annoksen. Tämäkin sujui vielä ihan hyvin, äreyttä ei tullut ainakaan merkittävästi tai äkkinäisesti lisää. Tosin ainahan nuo kivut tuntuvat hiipien tulevan elämään, jolloin niiden vaikutuksia on vaikeampi huomata. Kipulääkkeen loppuessa Ässä meni kuitenkin mahdottomaksi: lenkkeily ei maittanut ei sitten ollenkaan ja ulkona huudeltiin ihan kaikelle. Ihmisille se ei varsinaisesti rähise, mutta alkaa huutelemaan jokaiselle, ihan kuin pelkkä läsnäolokin ketuttaisi ihmisistä niin kovasti pitävää Ässää. Ilman kipulääkettä eläminen ei siis tule kuuloonkaan, onneksi tätä kului vain pari päivää ennen lääkärikäyntiä ja uuden satsin saamista. Ja samalla tutkittiin taas oikein urakalla.

Käytiin taas samalla tutulla Eläinystäväsi lääkärillä ja samalla lääkärillä, joka Ässän polvetkin leikkasi. Tarkoitus oli ottaa selkä- ja lonkkakuvat, josko sieltä saisi jotain uutta Ässän kivut selvittävää tietoa. Kuvat otettiin virallisena, kun hintakin oli lähes sama.

Ensin kuitenkin käpälöitiin taas koko koira läpi. Ihanaa oli kuulla, että polvet ovat edelleen napakat ja hyvin paikoillaan. Hauikset taas tietysti kipeät, kun Ässä kulkee niin etupainoisesti takapäätään varjellen. Myös takaselkä ja lantio todettiin sekä liikkeessä, että paikallaan olevan voimakkaasti koukistuneessa asennossa. Lääkäri kokeili jopa suoristaa Ässän asentoa, mutta se ei onnistunut.

Seuraavaksi röntgenkuviin, mistä ei löytynyt sitten kuitenkaan mitään ihmeempää! Kuvia ei ole nyt laittaa näytille, koska unohdin ne pyytää. Ohessa suoraan lääkäripapereista kopsattuna:

"..selästä ei löydy oireita selittäviä muutoksia. Ristiluun ensimmäisen nikaman keskiharjanne erottuu puuttellisesti, muuten rakenteessa ei ole huomauttamista. Lonkkanivelissä erottuu nivelrikkomuutoksia ja käsin tunnustellessa melko voimakas löysyys. Vaikka nivelen rakenne on periaatteessa kohtalainen, löysyys selittää nivelrikon kehittymistä. Lonkkien löydökset huomioidenkin Ässän takajalkojen/takapään kipu on pitkittynyttä ja voimakasta"

Lääkäri kävi kuvat kanssani huolella läpi selittäen yksityiskohtia, mikä oli tosi mukavaa. Oli hurjaa nähdä, miten paljon reisiluun päät olivat kuluneet joistain kohdista nivelrikon takia. :( Ässästä otettiin myös yksi lonkkakuva rasitettuna, missä näkyy kuinka toinen reisiluun pää on pulpahtanut lonkkamaljasta ulos. Aika inhaa.

Kuten lääkärin kirjoittaman tekstin lopusta voi lukea, Ässän kivun määrä on löydöksistä huolimatta ihmeellisen kova. Siksi nyt alettiin epäillä muita mahdollisia kivun selittäviä tekijöitä. Tässä kohtaa mieleen juolahti Ässää pari vuotta sitten vaivanneet virtsakiteet (struviittikiteet). Lääkäri komppasi, että se voisi selittää hyvin takapään kipua ja kylmän sään aiheuttamaa oiretta. Ässähän on nyt syksyn syönyt ruuaksi vähän sitä sun tätä nappulaa, koska Femmalle on tullut ostettua milloin mitäkin. Viimeksikin kiteet tulivat nappulan vaihdoksen yhteydessä..

Vein perjantaina pissanäytteen, joten alkuviikosta pitäisi kuulua jotain uutisia. Toivon kovasti, että Ässän kivuille olisi näinkin helposti hoidettavissa oleva syy, jonka pitäisi sopivalla nappulalla tai raakaruokinnalla pysyä kurissa. Jos pissanäytteestä ei löydy mitään, tutkitaan seuraavaksi verinäytteestä moniniveltulehdusvasta-aineet (reuma, Borrelia, tuma-vasta-aineet). Niitäkin voi ilmeisesti hoitaa, mutta ei taideta yhtä helpolla päästä kuitenkaan.

Nyt kipulääkkeen saatuaan Ässän elämä taas hymyilee. Tänään käytiin aamulenkillä metsässä, jossa Ässä pienen vapaana-olonsa aikana hepuloi onnessaan. Kovasti toivon ongelmaksi "vaan" virtsakiteitä ja että kivuista päästäisiin vihdoin eroon! Ässä olisi niin ansainnut kivuttoman arjen pitkine metsälenkkeineen ja hömpötyksineen.

Ässä pari vuotta sitten Salon jäillä hömpöttelemässä

Kaksin aina kauniimpi

Ässä on vihdoin palannut kotiin. Etukäteen jopa hieman jännitti, että mites se arki taas sujuukaan kahden koiran kanssa ja millaisessa terveyden tilassa Ässä oikein on. Ainakin se oli hyvin karvainen, joten heti seuraavana päivänä pääsi nopeaan trimmeri-käsittelyyn (siksi jälki on taas hyvin kaunista). Ekana päivänä piti myös stressata, kun ihmisenmokomat olivat kehdanneet muuttaa asuntoa Ässän poissaolon aikana! Illalla kuitenkin totesi uuden kämpän kodiksi ja rauhoittui hyvin nukkumaan yöksi. Koirien kohtaaminen ja yhteiselokin lähti taas sutjakasti käyntiin ilman kommervenkkejä.

Karvaturri

 "Päästä nyt jo sisään, täällä sataa! Eikö niitä kuvia jo otettu tarpeeksi!"

Ässän terveydentila olikin jopa odotettua parempi, jossei edelleen jylläävää korvatulehdusta lasketa. Tänään käytiin fyssarilla, joka totesi oikean lonkan hieman kipeäksi ilmeisesti säästä johtuen (oireilee matalapainetta). Jumppia ei olla hetkeen tehty, joten hauiksen ja lonkankoukistajan venytyksissä oli sanomista, muuten kaikki oli aika hienosti. Selkä oli varsinkin alaselästä hieman kankea, mutta ei mitään mahdotonta. Kotiin saatiin käsky jumpata ja venytellä sekä pitää huolta tasaisesta päivittäisesti samanlaisena toistuvasta liikunnasta (kunhan ei kipeydy) lämmittelyineen. 

Nyt olenkin vienyt koiria yhdessä pitkille lenkeille ja Ässä on ihan hyvin jaksanut tunninkin lenkin, vaikka jatkossa taitaa tarvita pienen paussin keskivaiheille. Edelleen se porskuttaa menemään ilman kipulääkettä ja on jopa leikkinyt Femman kanssa metsässä! Tai lähinnä Femma juoksee omia lintujuttujaan ja Ässä sitten hömpöttelee iloissaan perässä. Muutenkin koirat tuntuvat tulevan ihanan hyvin toimeen ja sisälläkin on välillä pieniä leikinpoikasia näkyvissä. Ruoista ja luista säilyy yhteisymmärrys ja Femma osaa antaa Ässän olla rauhassa Ässän niin tahtoessa.

 Kaverikuvia

Itsellä on taas vähän enemmän tekemistä kahden kanssa, mutta aika helpolta elämä tuntuu nyt, kun Ässä ei enää tarvitse omia lenkkejä. Femma sen sijaan kyllä tarvitsisi, sillä treenaaminen ei aina onnistu huippuhyvin Ässänkin ollessa mukana. Mutta on se vaan ihanaa, kun on molemmat koirat kotona!

Se on kyllä sanottava, että kaiken tämän leikkausrumban jäljiltä Ässä tuntuu vanhenneen monta vuotta. Jatkuvasti pitää miettiä mitkä ovat sen jaksamisen rajat ja seurata kipeytymisen merkkejä. Se myös itse ottaa metsässä ja muutenkin paljon rauhallisemmin, mikä ei välttämättä ole huonokaan asia. Silti välillä mietin onko se oikeasti iloinen vai onko sillä jotain ikäviä tuntemuksia ja pakotuksia jatkuvasti kropassa, mitä en huomaa. Vai onko se vain rauhoittunut, koska kroppa ei enää jaksa ja pysty, vaikkei varsinaisesti olisikaan kipuja. Toistaiseksi mennä porskutetaan kuitenkin eteenpäin, sillä tällä hetkellä se ihan mielellään osallistuu päivän askareihin ja lenkkeihin, vaikka onkin entistä maltillisepi.

Loppuun pieni PostiPate Femma haluaa sanoa terveisiä kaikille. Joskus jos on tylsää yksin kotona, voi vaikka lajitella mainoksia!

 Piti päästä poseeramaan

 Iloinen PostiPate

Väliaikatietoja ortopedilta

Käytiin eilen Ässän ja Femman kanssa ortopedillä, aika jota jo kuukausi on odotettu.

Ensin tutkittiin Femma. Koska olen vainoharhainen sairaan koiran omistaja, teetätin samalla kerralla sillekin ontumatutkimuksen (eli onko mikään paikka kipeä). Lisähintaa ei tullut kuin 20e ja tulos oli mitä lohduttavin: raajat ovat kuulemma hyväasentoiset, polvet normaalit ja lonkat käsin tunnustellen tiiviit. Jee! Nyt vain toivotaan, että ne myös pysyy sellaisina :) Likka sai kovasti kehua luonteestaan, sillä vaikka virtaa ja touhua riittää pienen kylän tarpeisiin, osasi se hienosti keskittyä lääkärin pöydällä ja katsoa vuoroin vakavana minua tai lääkäriä silmiin "joo hei tiedän, nyt tutkitaan, pitää olla nätisti". Lääkäri-setä oli ihan myyty. Esittäessäni huoleni Femman lihaksiston kehittymisestä metsälenkkeilyn ollessa paussilla lääkäri totesi tällaisen koiran kyllä liikuttavan itse itsensä. Lihaksetkin oli kuulemma kuin vuotiaalla, huhhuh. Ei ihmekkään, että meidän muskelimimmi ei ikinä ole kauhean pentumaisen ruipelo ollut.. Se kun taitaa käydä salaa salilla. 
 

 Pöydällä oli niin kivaa, ettei pois malttanut lähteä

Ässän vuoron koittaessa se ei ollut mitenkään mielissään lääkärin käsittelystä ja alaselkää kokeillessa pisti ärinät pystyyn. Lonkkaa manipuloidessa taisi sattua tosi kovasti, koska silloin reagoi oikein kunnolla eikä lopettanut ärinää heti käsittelyn loputtua. Pöydältä alas päästyään se meni kuitenkin heiluttelemaan lääkärille häntää ja hakemaan rapsutuksia. Minkäs se spanieli luonteelleen voi :) Kuvaamaan ei tällä kertaa ryhdytty.

Lääkäri kertoi seuraavaa:

"Ässä liikkuu takapäätään varoen takaselkä hieman koukussa ja lantio pystyssä asennossa. Etujaloissa ei tällä hetkellä ole normaalista poikkeavaa. Takaselän alue on arka erityisesti lanne-ristiluu-liitosalueelta. Syvät vatsalihakset ovat hyvin kipeät, mikä liittyy pitkään jatkuneeseen selän köyristelyyn. Lonkkaa koukistavat lihakset ovat kipeät ja jännittyneet molemmin puolin, oikea lonkka hieman rutisee taivutellessa ja molemmissa lonkissa taaksetaivutus sattuu. Lonkkien manipulointi niin, että nivelkapselia hiukan venyttää, sattuu voimakkaasti. Vasemman polvilumpion sivussa tuntuu edelleen tikkirivi, koska paraneminen on vielä kesken. Kummassakaan polvessa ei tunnu aristusta tai täyttymistä, polvilumpiot pysyvät hyvin paikoillaan. Oikeassa polvessa olevien teräsimplanttien ympärillä ei ole turvotusta tai aristusta.

Oireiden perusteella kyseessä on lonkkanivelten akutisoituminen. Tämä sopisi kuvaan, koska lonkissa oli alkavaa nivelrikkoa jo ennen polvien operointia ja lonkat ovat vuorotellen kuormittuneet enemmän toipumisaikana. Myös takaselän kipua aiheuttavat muutokset ovat mahdollisia (esim. spondyloosi tai välilevyvaivat).

Hoitoon aloitetaan Cartrophen-lääkitys tulehduskipulääkityksen rinnalla. Tulehduskipulääkettä kannattaa käyttää vielä viikon verran täydellä annoksella, sen jälkeen vähintään viikon ajan puolella annoksella. Lonkkanivelrikko yleensä vastaa hoitoon hyvin, sen jälkeen fysioterapiaa suunnitellaan lonkkavaiva huomioiden. Jos kipuoireita jatkuu, lonkat ja takaselkä kannattaa röntgenkuvata rauhoituksessa noin kuukauden kuluttua."

Kuinka ihanaa olisikaan, jos Ässän oireet johtuisivat nyt "vain" lonkkavaivasta ja nivelrikosta! Siinä tapauksessa cartrophen voisi hyvinkin auttaa ja pahimman alkuvaiheen ohi mentyä Ässä voisi mahdollisesti elää pitkiäkin jaksoja ilman kipulääkettä. Tämä olisi ihan parhautta, mutta vielä ei uskalla juhlia. Jos lääkitys ei auta ja kivut vain jatkuvat, saattaa selässä hyvinkin olla ongelmaa. Sitten taas tutkitaan ja mietitään mitä tehdään.

Sisko älä luovuta vielä
Me ollaan vihdoin oikeella tiellä
Matka on pitkä ja kivinen
Mutta älä pelkää
Mä otan sut vaikka reppuselkään
Ja puolet sun huolistasi kannan
Säkin tekisit mulle niin
Älä luovuta vielä

Femma 7 kk

Hieman on kiire viikko takana, mutta vihdoin pääsin tänään ottamaan ja julkaisemaan Femman 7 kk kuvan näin 4 päivää myöhässä! Tässä siis likka seitsenkuisena turjakkeena. Pentukarva rehottaa minkä kerkiää ja kuukausi sitten leikatut housukarvatkin rehottavat taas puuhkeina. Onneksi pentukarvan pitäisi vihdoin kohta alkaa lähtemään, aikuiskarva ainakin vaikuttaa laadultaan sileämmältä ja vähemmän roskia keräävältä. Korvakarvatkin ovat kasvaneet melkoisesti, saas nähdä koska niitä saa ruveta lyhentelemään. Tosin koristeenahan ne tällä hetkellä pitkälti ulkosalla ovat, joten antaa niiden olla edes nätit. ;) Vaikka itse tosin tykkään lyhyemmästä korvakarvasta. Ehkä ne korvat toimiskin paremmin, jos kuorisi karvat ääntä eristämästä?

Mitat tällä hetkellä ovat tasan 10 kg kotivaa'an mukaan (musti&mirrin ja ell. aseman vaaka väitti 9,5 kg, mutta kotivaakaan on tähänkin asti turvattu) ja säkäkorkeus jotain 39-40 cm kotona sähläten rullamitalla otettuna. Hieman siis olisi kasvanut ja aika passelin kokoinen pikkulikka tällä hetkellä onkin.

Vaikka äsken vitsailin korvien toimimattomuudesta on pikkulikka loistanut kaikissa harrasteissa, mitä sen kanssa keksin kokeilla (vaikka tietystihän se oma on paras). Aloitimme agilityn alkeiskurssin, jossa harjoitellaan kaikkea aksakoiralle hyödyllistä (ei siis varsinaisesti esteitä tai fyysisesti mitään liian kuormittavaa!) ja sielläkin pikkulikka on ollut aivan super. Kaikkeen suhtaudutaan meiningillä jeejeejee ja leikkiminenkin on aivan huippua. Ihan outoa omistaa leikkivä koira, mutta onhan se aika kivaa. Femma on käynyt myös tanssitreeneissä ja sille on valittu oma tanssibiisi: Robinin Boom Kah. Biisin meininki vain sopii Femmalle kuin nenä päähän eikä askelluskaan yhtään hullummalta näyttänyt biisin tahtiin. Tänään käytiin myös mätsäreissä ekaa kertaa pyörähtämässä ja huomenna käydään ajamassa verijälkeä. Ei käy elämä tylsäksi ainakaan viikonloppuisin.

Neiti Nättinaama Saukkonen

Korvattomuuteen liittyen metsässä käyntiä on nyt hieman aikaa vältetty, sillä Femma on ruvennut keräämään siellä ennätysmäärin kierroksia. Myös ulkoilu hihnassa aiheuttaa helposti ylikierroksia (ne linnut..), joten rauhoittumisharjoitukset ovat tulleet osaksi arkea kotonakin. Energiaa yritetään purkaa sitten muuten kuin metsässä, kuten koirapuistossa rallattelemalla (ja minä kun aiemmin välttelin koirapuistoja minkä kerkesin) sekä aivo- ja nenätyöskentelyllä. Ehkäpä se tästä vielä voitoksi kääntyy.

Muuten meillä menee ihan hyvin. Ässä on ollut vaihteeksi aika hyvälläkin voinnilla ja saanut lenkkeillä metsässä vapaanakin. Se on päässyt myös pariin kertaan tanssimaan ja huomenna kokeillaan pieni pätkä verijälkeä. Meillä on myös muutto piakkoin edessä, päästään vihdoin vaihtamaan kerrostalokämppä rivariin pikkupikkupihalla!

Onko toivolla vielä sijaa?

Niin Ässä palasi kotiin. Rakas pieni spanieli, tuoden murheet mukanaan. Äidin kanssa puhelimessa jutellessa olin ollut kovin huolestunut Ässän voinnista ja Ässän tullessa kotiin ihan järkytyin sen kävelytyylistä. Kun on katsellut kaksi viikkoa vaivattomasti liikkuvaa Femmaa, näytti Ässän liikkuminen kurjalta ja vaivalloiseltakin välillä. Muutamia kertoja se on ontunutkin, eikä kipulääkettä voi vähentää ollenkaan. Ässä myös välillä nyppii kupeitaan ja tuijottelee takapäätään, eli ilmeisesti sieltä tulee kipua. Tilanne tuntuu aika huonolta.

Eilen käytiin fyssarilla, joka kommentoi muun muassa tällaista:

"Ässä kulkee edelleen takaselkä pyöreänä. Takajalat ovat ulospäin kiertyneet. Tunnustellessa Ässä aristaa molemmin puolin reisilihaksia, tilanne kuitenkin selkeästi parempi aikaisempan nähden. Lonkankoukistajat ovat molemmin puolin selkeästi kipeät. Hauisten jännealueet aristavat molemmin puolin. Hauikset venyvät molemmin puolin hyvin, pieni kiristys lopussa. Rintarangan keski- ja loppuosassa on kipua, samoin lannerangan nikamat ovat aristavat. Lannerangan nikamat ovat jäykät ja täyteen ojennukseen selän suoristus ei onnistu. Oikea takajalka venyy hyvin taakse, vasen hieman huonommin, liikkuvuus on lisääntynyt molemmissa takajaloissa. Molemmat polvet taipuvat hyvin koukkuun eikä Ässä aristele polvia. Kummassakaan takajalassa ei havaita hermokireyttä ja takareidet venyvät normaalisti. Myös etureidet venyvät hyvin."

Ongelmat siis tuntuvat keskittyvän lonkkien alueelle ja takaselkään. Ässän selkää mobilisoitiin ja mikäli se nyt parantaa liikkumista mennään kahden viikon päästä uudestaan. Vielä en osaa sanoa, onko auttanut (eli vielä en ole huomannut merkittävää parannusta). Jos mobilisointi auttaa, sen avulla Ässä saatetaan vielä saada johonkin kuntoon. Muussa tapauksessa fyssarista ei ole meille enää hyötyä. Mennään varmaan joka tapauksessa kahden viikon päästä vielä fyssarille, sillä en osaa vielä luovuttaa. Varasin kuitenkin ajan jo ortopedin kontrolliin, siellä otetaan sitten selkä- ja lonkkakuvia ja ihmetellään tilannetta. Ajan sai kuitenkin vasta syyskuun alkuun, eli sinne asti pitäisi sinnitellä.

Tilanne vaan näyttää väjäämättä siltä, että vaihtoehdot alkavat olla vähissä. Jos Ässän oloa ei voi fysioterapialla parantaa, sitä tuskin voi parantaa millään muullakaan. Tilanne on jatkunut niin pitkään samana. Ortopedin tutkimus ehkä kertoo syyn oireisiin, mutta en odota saavani sieltä mitään keinoja parantaa rikkinäistä koiraa. Leikkauksilla en enää lähde Ässää rääkkäämään eikä se voi loputtomiin sinnitellä kipulääkkeillä vajaavaista elämää. Eikä sen tarvitsekkaan.

Mutta ei jotain huonoa, ettei vähän hyvääkin. Ässä sai nyt fyssariltakin hyväksynnän ulkoilla vapaana, kunhan liikkuminen ei mene laukkailuksi ja riehumiseksi (selkä ei tykkää). Eilen tehtiin kahdestaan ihana 20 minuutin lenkki ja Ässä nautti niiin paljon. Se mokoma jopa karkasi järveen, vaikka fyssari on nyt käskenyt rajoittaa uimisen max 3 kert. per viikko. Vaan eipä kai pieni kastautuminen pahaa tee. Loppupäivän kyttäsinkin koiraa liikarasituksen havannoimiseksi, mutta Ässä ei oireillut lenkin jälkeen. Syyskuuhun asti siis vapaana lenkkeilyä, ravaamista, uimista, jumppaliikkeitä ja venyttelyitä. Sitten katsotaan kortit.

ps. Tähän loppuun vielä toinen suru-uutinen. Meidän ihana marsukolmikko on nyt muuttanut uuteen  kotiin. Keväällä jo olin tätä raskasta päätöstä tekemässä, mutta nyt sen vasta toteutin. Tällä hetkellä koirat vievät sen verran aikaa ja energiaa, että päätös muotoutui lopulta kuin itsestään. Onneksi pääsivätkin hyvään kotiin ja vielä lähistölle, eli mahdollisesti saan kolmikon joskus hoitoonkin. Tällä hetkellä helpottaa kovasti, kun on yksi asia vähemmän murehdittavana.

Hellevaroitus

Ässä ja kesäturkki

Helteet senkuin jatkuvat, joten uiminen on kuulunut lähes päivittäin ohjelmaan. Femman ruokahalu on huonompi kuin aikoihin, onneksi sentään namit pääsääntöisesti kelpaavat lenkillä. Ässä taas on viettänyt hellelomaansa nyt vanhemmillani makoillen pimeässä kylmässä vessassa ja uiden. Tampereelle se palaa viikonloppuna (vihdoinkin!). Kuntoutuminen sujuu kohtalaisen hyvin, vaikka Ässä ei ehkä helteidenkään takia ole ollut nyt kovin innokas lenkkeilemään. Uiminen kuitenkin maittaa aina, jopa liiankin kanssa. Sehän on kesässä parasta!

Kuten yläkuvasta näkee, seisoma-asento on sillä vähän hutera. Kintereet kääntyvät sisäänpäin, polvet ulospäin ja alaselkä menee vähän köyryyn. Vielä ei siis kroppa toimi kuten pitäisi ja selkä kipeytyy herkästi. Tässä kuvassa seisominen on kuitenkin aika hyvässä jamassa, väsähdettyään Ässä menee joskus ihan köyryyn jalkojen harottaessa sammakkona. Kipulääkettä ollaan nyt useaan otteeseen yritetty vähentää huonoin tuloksin - Ässän liikkumishalu vähenee kipulääkkeen myötä. Joku paikka sillä siis ilmeisesti on kipeä, liekö sitten selkä? Ensiviikolla on fyssariaika, ehkä sen jälkeen ollaan viisaampia.

 

 

Kesän ikävämmät puolet. Ässästä on löytynyt kesänä vain yksi punkki, tämä möhkäle. Sen myötä ajelin turkin alas, on taas helpompi tarkkailla näitä ällöytyksiä.

Ässän ollessa pitkällä kesälomallaan olen saanut keskittyä rauhassa Femman kanssa puuhailuun ja opetukseen. Itsellänikin on todella paljon opittavaa ja välillä tuntuu, että tämä meidän "Femma vapaaksi" projekti ei etene sitten ollenkaan. Se on edelleen aivan yhtä hullu lintujensa perään ja tekee kaikkensa niiden jäljittämiseen käyden kaiken tieheikön tarkasti pyörien läpi hajuja etsien. Pitkä tämä tie epäilemättä onkin, mutta ainakin hallittavuus on jo parantunut. Katsotaan muuttuuko tilanne teini-iän iskiessä kuvioihin. Aiemmin en ole käyttänyt vastaehdollistamista lintuihin kuin aluksi, mutta nyt ajattelin ottaa senkin työkalun kunnolla käyttöön. Ehkä mulla vielä jonain päivänä on vapaana hienosti ulkoileva ja metsästysharjoituksissa hallinnassa pysyvä spanielineiti. Ehkä. Parin viikon päästä mennäänkin taas metsästyskoulutukseen saamaan oppia.

Toistaiseksi ulkoillaan siis vielä 15 m liinassa vältellen pusikkoisimpia alueita (pitkä liina + pusikkoa rakastava siksak-spanieli = palaneet hermot), mutta on sitä jo uidessa voinut pitää vähän vapaana. Silloin täytyy tietysti itse olla hyvin tarkkana ja valita paikka tarkoin, mutta eipä tätä saukkoa pahemmin veteen tarvitse houkutella.

Femman siro saukkopää ja Ässän komea turpavärkki.

Kesäloma - Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

 
Pienoinen kesälomani alkoi, joten suunnitelmissa oli suunnata Mikkeliin mökkeilemään. Rauhallista lomailua kalastuksen, uimisen ja saunomisen parissa siis. Vauhtikaksikko Femma ja Ässä pitivät kuitenkin huolta siitä, että lomailukaan ei pääse muuttumaan liian lupsakaksi löysäilyksi.

Ässä oli ollut äidilläni hoidossa pari päivää ja heidän noutaessa meitä alkoi sirkus Spanieli pyöriä välittömästi käyttäessäni koiria pissillä. Ässä oli virtaa täynnä, oltiinhan nyt reissuun lähdössä ja Femma kaahotti mukana pentumaisen innostuneena toisen tohinasta. Autossa kuitenkin rauhoituttiin nätisti nukkumaan, mitä nyt Femma aiheutti pienen vaaratilanteen karatessaan etupenkin ali ajajan polkimiin. Notkean nopea pieni saukko-eläin, joka ihan syystäkin matkustaa yleensä takakontin häkissä.

 Saukko-eläin

Perille päästyämme Ässä oli ihan riemuissaan, sehän tunnisti paikan heti. Aina ennen se on mökillä saanut posottaa vapaana aamusta iltaan remuten ja uiden, joten kovasti sai pidellä menohaluista spanielia. Femma oli ihmeissään mestoista, mutta sekin sai viettää aikaansa hihnassa pikkulintujen takia. Tarkoitus oli pitää Ässää koko reissu hihnassa, mutta niin vaan se jo ensimmäisenä iltana livahti ovesta käyden alhaalla omatoimisesti uimassa ja rellestämässä. Eikä kukaan osannut sitä edes heti kaivata, kunnes se käveli tyytyväisenä äitiä vastaan hänen mennessään saunalle. Mokoma hulttio-spanieli.

Ässä nautiskelee

Hihnat lensivät aika nopeasti naulakkoon, sillä uimisen ja saunomisen lomassa riemuitsevaa Ässää oli hankala hihnassa fiksusti pitää. Femmakin sai nauttia rannalla valvotusta vapaudesta, sillä uiminen vei siltä mielenkiinnon lintujen etsintään eikä niitä rannassa näkynytkään. Hieman kauhulla katselin Ässän menoa, sillä se ei osannut aina jarrutella. Välipäiviäkin pidettiin uimisesta, vaikka Ässä taidokkaasti oppi karkailemaan koiriin tottumattomien avatessa ovea. Kaikesta tästä rellestämisestä huolimatta Ässä pysyi yllättävän hyvässä kunnossa, vasta viimeisenä päivänä huomasin sen selän lihasten kipeytyneen. Paraneminen alkaa siis olla todella hyvässä mallissa! Vielä kuitenkin otetaan rauhallisemmin, vaikka mökillä se ei oikein Ässältä onnistunutkaan.

Aina pitää vedestä tuoda jotain tuliaisia

Femma mokoma kävi pöllimässä kepin Ässältä

Mökkeilyyn kuuluu myös olennaisesti kalastaminen. Työnjako oli selvä: veli kalastaa, minä ohjaan venettä ja koirat seuraavat tarkkana mitä tapahtuu. Femma osasi hienosti olla ensikertalaisena veneessä ja rauhoittua sinne seurailemaan maisemia. Ässästä ei voi sanoa aivan samaa, sillä se on kehittänyt jonkinlaisen maanisen ihastuksen veneen peräpotkuria kohtaan. Liplattavia aaltoja on vaan aivan pakko pyydystää! Tästä seurauksena eräällä venereissulla Ässä pissi suoraan veneeseen, kun menomatkalla tuli estelyistä huolimatta ahmittua liikaa aaltoja.

Reipas pikku-veneilijä

Saaressa käydessä piti vähän pulahtaa

 Saalista tuli monenlaista

Jopa kaloista oli näköhavaintoja, yksi pääsi pannulle asti. Tämä kaveri tosin karkasi koukusta.

Olen kyllä todella onnellinen, että Femma vaikuttaa olevan Ässää rauhoittumiskykyisempi ja jotenkin ehkä järkevämpi. Esimerkiksi veneeseen rauhottuminen oli sille helpompaa, kun taas Ässä joko pyydystää aaltoja, ramppaa tai piipittää omatoimisen rauhoittumisen ollessa sille vaikeampaa. Myös saunassa hengailu tai pukuhuoneessa odottaminen tapahtui Femmalta hiljaa ja nätisti Ässän piipittäessä tai sählätessä. Ylipäätään paikallaan oleminen on Ässälle aika kauhistus. Tietysti Femmallakin on virtaa aivan riittämiin ja sekin on vikkelä puuhissaan, mutta kaksi Ässän kaltaista super-sähläriä olisi ehkä liikaa.

Loppuloma kuluukin sitten Salo-cityssä koko eläintarhan voimin. Eli marsut ja Kille pääsevät myös mukaan nauttimaan kesästä.

Terveyden hinta on loputon

Ässän vointi on ollut aika huonossa jamassa, sillä polvien leikkauksesta on kulunut jo 2 kuukautta eikä se edelleenkään juuri pysty lenkkeilemään. Vanhemmilla ollessa sen vointi tuntui kohenevan pihaulkoilun myötä, sillä se suostui ylipäätään lenkkeilemään vaikkakin vain maksimissaan 15 minuutin lenkkejä. Tiistaina meillä oli onneksi fyssariaika, joten viimein päästiin taas paremmin kärryille Ässän vaivoista. Ohessa ote potilaskertomuksesta:

"Vastaanotolla Ässä liikkuu edelleen takaselkä pyöreänä ja kääntää ajoittain kumpaakin takajalkaa ulkokietoon. Ässä näyttää hammasta molempia etureisiä tunnusteltaessa. Etureisissä on selkeää aristusta, mutta ei kuitenkaan niin voimakasta kuin leikkauksen jälkeen. Vasen etureisi aristaa enemmän yläosastaan, oikea enemmän alaosastaan. -- Oikean takajalan eteenvienti rajoittaa selkeästi. Jalan eteenvienti onnistuu paremmin, kun pää taivutetaan taakse, eli jalassa on hermokiristystä."

Eli siinä löytyi syitä, miksei lenkkeily oikein nappaa, hermohan siellä kiristää ja se saattaa kuulemma vielä pahentua lenkin edetessä. Venytykset sujuivat onneksi ihan hyvin kuten kotonakin, eli lonkankoukistajat ja hauikset ovat ihan ok. Saatiin seuraavat ohjeet hermon venytykseen:

"Hermon mobilisointi: Ässä makaa vasemmalla kyljellä. Tue jalalla alempi takajalka paikalleen. Ote päällimmäisen jalan kintereestä sekä leuasta. Vie jalkaa hieman eteenpäin ja samalla taivuta pää taakse - palauta heti takaisin, ei pitoa. Vie liike edestakaisin 10 kertaa, liike ei saa vaikeutua toistojen myötä. Mikäli näin käy, on liike tehty liian isolla liikeradalla. Tee hermon mobilisoiti 2-4 kert. päivässä"

Vastaanotolla Ässän selkää myös mobilisoitiin ja täytyy sanoa, että hermon ja selän hoidon myötä se on ollut nyt aivan täysin eri koira. Lenkille se lähtee välillä jopa innoissaan kulkien edellä ihan eri ilmeellä kuin ennen. Omakin mieliala on lähtenyt nousuun Ässän hyvän olon myötä, on ihanaa nähdä toisen taas nauttivankin lenkkeilystä!

Fyssari antoi myös luvan Ässän ravaamiselle, koska polvien pitäisi se jo kestää ja se tekee hyvää Ässän selälle. Lisäksi aloitamme takajalkojen harjoitteet eli metsässä kävelyn ja ylämäen siksakkia kävelyn. Eilen Ässä pääsikin chihutyttöjen kanssa pitkästä aikaa metsään polulle, kun tehtiin pieni köpöttelylenkki. Ja voi että, kun se olikin onnellinen! Vielä Ässä ei saisi kulkea vapaana, mutta koska se meni niin rauhallisesti päästin sen hetkeksi vapaaksi. Siinä se ravaili onnellisena tyttöjen kanssa, se on ollut viimeksi vapaana helmikuussa ennen ensimmäistä leikkausta. Jalka kesti hienosti tämän vähän rasittavammankin lenkin, joten tulevaisuus näyttää vaihteeksi valoisalta.

Vihdoin on kolmikko taas kasassa. Pennut eli Femma ja Kide-bortsu odottivat autossa lenkin ajan omaa vuoroaan. Kuvan otti Liisa-Ida.

Mutta ei jotain hyvää ilman huonoakin. Ässällähän on vahva riski saada välilevynpullistuma, koska se käyttää kroppaan miten käyttää kulkien alaselkä vahvasti pyöreänä. Näin ollen Ässän selkää on venytelty välilevynpullistuman ehkäisemiseksi. Fyssari oli kuitenkin sitä mieltä, että hermokipu jalassa, Ässän vahva reagoiminen selkärangan mobilisoimiseen ja alaselän kipeytyminen antavat viitteitä siitä, että Ässällä voi hyvinkin jo olla välilevyn pullistuma. Nostoihinhan se reagoi vahvasti joskus jopa hampaita heilauttamalla. Surullista, mutta ei se oikeastaan muuta mitään kuin ajatuksen tasolla. Mahdollista vaivaa hoidetaan jo, joten nyt ei auta kuin seurata koiraa tarkkaan ja yrittää parhaansa. Minulla ei ole juurikaan kokemusta välilevyongelmista, joten  

Mielelläni ottaisin vastaan kommentteja kokemuksista välilevyongelmien kanssa, olivat ne sitten ihmisten tai koirien saralta. Miten teillä on ongelma ilmennyt? Miten se on rajoittanut elämistä?

Juhannus

Aika iso tyttö jo, kun vertaa otsikon kuvaan! Femma 5kk ja Ässä 6v.

Juhannus tuli ja meni Salossa lomaillen ja vähän siellä sun täällä käyden. Femmalla oli huisin hauska ja puuhakas juhannus, kun se sai olla vähän joka menossa mukana. Viikonlopun aikana käytiin lenkkeilemässä läheisen kartanon alueella jossa ruokitaan fasaaneja (hyvä maltti- ja hihnaharjoitus), ihailemassa Salon iltatoria ja poliisihevosia sekä grillailemassa kaverin kissa-taloudessa. Käytiin myös mökillä, jossa tytteli tutustui aika laumaan uusia ihmisiä, leikki riehumisleikkiä Jinnan kanssa vajan alla, pölli kivasti poikien mölkkypelin mölkkyjä ja yleisesti hepuloi ja herätti ihastusta. Viikonlopun aikana saatiin myös kivoja koiratuttavuuksia, joista Jinna-valkkaripentu jo esiteltiinkin. Muut olivat appenzeli-Alpo, Roope-collie (jonka on tosin aiemmin kerran nähnyt), Niki-seropi ja Yoda-samojedi. Isokokoista porukkaa siis, mutta Femma oli vaan mielissään kivoista kamuista.

Ässä ihan juhannustunnelmissa

Ässälle lomailu Salossa on tehnyt hyvää, sillä nyt pystytään tekemään vartin tai jopa 20 minuutin lenkkiä! Venyttelyt sujuivat myös tauosta huolimatta erinomaisesti. Liekö oma piha tehnyt Ässälle kutaa, kun saa harjoittaa kevyttä, usein toistuvaa ja omaehtoista liikuntaa. Selkä Ässällä taitaa olla kipeä, mutta onneksi tiistaina on fyssariaika.

Myös pienemmät piipertäjät olivat gerbiilejä lukuunottamatta menossa mukana. Säät eivät suosineet pahemmin tirriäisten ulkoiluja, mutta muutamaan otteeseen nekin pääsivät laiduntamaan. Kille sai reissun ajan asuttaa yksinään kylppäriä, jossa riitti lääniä tallottavana. Liukasliikkeinen konna murtautui kylppäristä ulos pariin kertaan, sillä raollaan olevan oven auki työntäminen ei ole sille temppu eikä mikään. Onneksi Femma suhtautuu konnaan jo kovin kivasti.

 Rambo ja hassut hörökorvat

Mustikki nimelleen uskollisena kesälaitumilla

 Koko trio pääsi syliin herkuttelemaan säiden ollessa surkeat.

Kille vaanii tai ehkä piiloutuu kuvaajaa?

Hoitokoiria

Femma lähti viimeviikonloppuna hoitoon minun työreissuni ajaksi ja voi että, kun Ässä olikin iloinen Ainoan Koiran paikastaan. Heti Femman lähdön jälkeen se keräsi kaiken huomion, hoiti kaiken kerjäämisen ja nautiskeli yksinoikeitetusta sohvapaikastaan ilman hyppivää pentua. Saloon kotiuduttuaan se sai Äitini jakamattoman huomion ilman penturääpäleen söpöilyn aiheuttamaa häiriötä. No, antaa vanhan turjakkeen nautiskella, hyvää se tekee sillekkin olla hetki ilman pentua. Ässä on myös ottanut kaiken ilon irti takapihasta, jossa se piehtaroi, seurailee ja tarvittaessa myös kommentoi pihamaan tapahtumia ja ottaa aurinkoa.

Kuntoutuminen onkin sitten hieman kärsinyt viikon aikana, en tiedä onko Ässä rampannut liikaa takapihalla vai mitä. Kamalasti en ole jaksanut kuntoutuksesta nyt kirjoitella, koska edistyminen on tällä hetkellä niin olematonta, että itseä vain turhauttaa ja vähän pelottaakin. Tällä hetkellä teemme edelleen 10 minuutin kävelyjä, sillä Ässä tuntuu alkavan ontua herkästi, jos yritän pidentää lenkkiä varttiin. Myös venyttelyissä se usein edelleen pistää hanttiin, koska ainakin hauikset menevät helposti jumiin. Nyt parina päivänä se on antanut venytellä ja hieroa ilman suurempia kommentteja, joten ilmeisesti tästä on ollut jotain apua. Myös jumppaamisessa on tapahtunut edistystä, sillä se jaksaa jo pidempiä sarjoja. Mutta tuo kävelytyksen kestäminen vähän huolestuttaa, sillä yhtenä päivänä se oli myös kieltäytynyt lenkistä, mitä ei ole hetkeen tehnyt. Kipulääkettä myös syödään edelleen.

Meillähän piti tällä viikolla olla fyssari-aika, mutta se jäi nyt väliin työreissun takia. Seuraava aika on vasta parin viikon päästä, joten sinne asti pitää sinnitellä. Eiköhän tämä tästä, leikkauksesta on kuitenkin vasta kuusi viikkoa. Vähän vaan meinaa epätoivo välillä iskeä, vaikka positiivisia ajatuksia yritänkin viljellä.

Femma sen sijaan viettää aktiivi-lomaa kasvattajan luona koiralauman, siskonsa ja äitinsä kanssa. Pikku-typykät ovat kuulemma jaksaneet leikittää toisiaan ihan urakalla, joten tylsää ei ainakaan pääse tulemaan. Onpa Femma myös päässyt siskonsa ja kasvattajan mukana muutamiin treeneihin, tutustumaan vieraisiin koiriin ja pienelle reissullekkin, aika luksusta! Kamala ikävä nassikkaa jo olisi, mutta sunnuntaina vasta haen mukulan kotiin pentuetapaamisen yhteydessä. Kivaa nähdä Femman siskoja.

Loppuun vielä video siskojen viimetapaamisesta, kun joku 15 tuntia reissattuaankin jaksavat vaan vääntää. Ilo on tummempi ja korkeampi, Femma vaaleampi ja vantterampi. Että varmaan on tälläkin hoitoreissulla menoa ja meininkiä piisannut..

Kuntoutus etenee

Viimeksi kun lyhyesti kirjoittelin Ässän leikatun jalan tilanteesta, meni sillä aika huonosti. Ensimmäisenä leikatun jalan lihakset olivat aivan ylikuormittuneet, koska saivat ihan liian kovaa rasitusta vielä toipumisvaiheessa ollessaan. Ässä oli kipeä eikä suostunut liikkumaan ulkona kuin juuri pissalle päästäkseen, jonka jälkeen se veti kovasti sisälle ja pisti jarrut pohjaan ehdotellessani pientä kävelyä. Tämän jälkeen ollaan käyty jo kaksi kertaa fyssarilla ja tilanne on paljon paljon parempi. Ensimmäisellä kerralla fyssari sai auottua Ässän jumeja ja neuvoi jumppaliikkeitä vanhojen tuttujen venyttelyjen ja hierontojen lisäksi, kun taas seuraavalla kerralla tsekattiin tilanne ihan hyväksi ja Ässä pääsi vesiterapiaan (eli kävelemään juoksumatolla vesialtaassa). Jotain kertoo koiran kipeydestä ensimmäisen käynnin yhteydessä se, että fyssari pyysi pitämään Ässästä huolella kiinni käsittelyn aikana, ettei se vain kivuliaana yrittäisi purra häntä. Onneksi Ässä näytti tajuavan hoidon auttavan, sillä se makasi paikoillaan kiltisti.

Saikkulaisen huveja: istutaan auringossa ja syödään jätskiä

Tällä hetkellä Ässän tilanne näyttää varsin valoisalta: se ei enää murise ja ärise nostettaessa, venytykset sujuvat kohtalaisen hyvin, se tekee jumppaliikkeitä hienosti ja on jo pisimmillään käynyt vartin kävelyllä. Se ei muutenkaan ole kivuliaan oloinen ja yrittää välillä hepuloidakkin. Ehkä tässä uskaltaisi pikkuhiljaa kokeilla kipulääkkeen vähentämistäkin.

Ässän maatessa kaikki päivät kotona olo oli itselläkin hieman kurja toisen puolesta. Nyt se sentään kykenee jo pieniin kävelylenkkeihin, jotka paitsi auttavat vatsan toiminnassa myös virkistävät mieltä. Ollaan myös aurinkoisina päivinä käyty sen kanssa vain istuskelemassa ulkona ja syömässä jätskiä, jolloin Ässä piehtaroi onnessaan nurmikossa, seurailee ohikulkijoita ja kerjää omaa osuuttaan jäätelöstä. Sisällä kongit ovat ahkerassa käytössä ja koirat saavat myös etsiä piilotettuja nameja. Ässä on myös opetellut hiljaa kyljellään makaamista sekä jumpannut, ollut hierottavana ja venyteltävänä. Selvästi se nauttii näistä pienistä hetkistä, jolloin kaikki huomio keskittyy vain Ässän hoitamiseen.

 Pari videota Ässän pölhöilystä. Kun ei pääse nurmikolle kieriskelemään, voi höntteillä sängyssä. Samalla saa hierottua kipeää selkää.

Lenkkien pituutta siis lisätään hiljallee ja kohta niille voidaan ottaa mukaan lisää harjoitteita, kuten vaihtelevaa maastoa ja ylämäkiä. Ässä myös pääsee läheiselle rannalle vesien lämmitessä kahlailemaan lihaksia vahvistaakseen. Ehkä loppukesästä/alkusyksystä meno voisi olla jo entisenlaista eli tällaista:

Pentupenneli touhuaa ja 16 vrk leikkauksesta

Työt ovat minullakin taas alkaneet, joten kiirettä pitää viimeisten harkkatöiden, tenttien ja töiden yhteensovituksessa. Pakko se oli kuitenkin tulla kirjottelemaan koirienkin kuulumisia, miten Ässän paraneminen sujuu ja mitä kaikkea Femma on taas oppinut ja saanut aikaan.

Haava 16 vrk leikkauksen jälkeen, leikkausjälki näkyy enää himmeänä.

Viimeksi Ässän voinnista kirjoitellessani kehuin sen hyvää toipumista, sillä se alkoi todella nopeasti käyttää leikattua jalkaansa. Tämä tietenkin kostautui ja ensimmäisenä leikatun polven lihakset kipeytyivät kovasti. Hetken aikaa Ässä oli aivan haluton liikkumaan ulkona ja veti jarrut pohjaan heti pissattuaan. Olen nyt muutamia päiviä hieroskellut Ässän lihaksia ja yrittänyt vähän venytelläkkin niitä ja Ässän olo tuntuu helpottuneen. Nyt se suostuu välillä pari minuuttia köpöttelemään ja haistelemaan naapurikoirien viestejä. Kipulääkettä ei siis olla saatu vielä vähennettyä, mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa. Ensiviikon keskiviikkona on fyssari, katsotaan mitä neuvoja sieltä saadaan kuntoutukseen.

Viimepostauksesta lähtien olen kauhistellut tuota Femmasta tänne laittamaani kuvaa. Se näyttää siinä aika, höm, tukevalta. Myös paino oli noussut kovin hurjasti. Kummallista kyllä, seuraavana päivänä paino oli pienempi ja tyttökin sutjakamman näköinen. Koiran kasvu on kummallista, tai sitten olen epähuomiossa syötellyt sille tupla-annoksen. Lihaahan se varmaan söisi maailman tappiin asti, mutta nappuloita syö juuri sen, että nälkä lähtee. Tällä hetkellä mennään näiden sekoituksella. Satunnaisesti saa myös raakoja luita ja jotain muita ylläreitä, tottuupa maha monenmoiseen ruokaan.

No ei se tässä kuvassa ainakaan kovin pyöreältä näytä

Femma on myös aikaansaava ja ahkera pieni tytsy. Puuhakas tyttö on pitänyt itsensä toimeliaana ja se on näkynyt mm. kaijuttimien ja nettipiuhan mysteerisenä katkeamisena, tavaroiden kanteluna, repun tuhoutumisena, kengän tuhoutumisena, kevythäkin nakerteluna ja sen ensimmäisen lattialle laitetun maton silppuamisena. Mutta pitäähän sitä tekemistä olla ja ainakin seinät ovat toistaiseksi saaneet olla rauhassa.

Tulipa eräänä päivänä testattua Femman suhtautumista raatoihinkin, sillä se löysi omatoimisesti ikkunaan lentäneen ja kuolleen pikkulinnun. Olin varma, että tyyppi olisi syönyt sen, mutta ei. Nappasi suuhun ihan pokkana ja seisoskeli lintu suussa ja katteli mua. Siinä sitten ihmettelin ja kehuin pentua (?!? no ainakaan ei syönyt sitä). Sitä se sitten onnessaan kanniskeli. Lopulta piti heittää lintu roskiin, kun jokaisella pissatuskerralla olisi pitänyt päästä vain kantelemaan kuollutta tirppaa. Kummia nämä spanielit, vaikka eipä Ässää kiinnostanut tirppa kuin haistelun verran.

Ihmeen hyvin Femma on sopeutunut myös työssäkäymiseeni. Ainoa näkyvä muutos sen käytöksessä on herättely jo viiden ja kuuden välillä aamulla. Tämä on aika raskasta, mutta kai se tästä menee ohitse. Femman kanssa raskainta onkin ehdottomasti ollut tämä valvominen, Ässä oli siinä suhteessa paljon paljon helpompi. Aluksihan Femma meille tultuaan herätteli pitkin yötä. Ässä stressaantui pennusta ja ramppaili myöskin yöllä ja siitähän pentu aina innostui riekkumaan. Välillä meni jo tosi kivasti, mutta Ässän leikkauksen jälkeen heräiltiin sen törmäillessä tötterönsä kanssa pitkin seiniä. Tällä hetkellä Ässä osaa nukkua häiriintymättä pennusta, mutta Femma on nyt jostain keksinyt nämä aamuiset herätykset. Ennen sen kanssa sai nukkua sentään seitsemään. Saatampa seuraavaksi kokeilla laittaa pentupennelin nukkumaan portin taakse, jossei meno ala rauhottua.