Alkusyksyn kova harrastusinto on hieman laantunut koulun alettua täydellä teholla, sillä tämäkin vuosi tulee sisältämään hyvin paljon asiaa. Siitä huolimatta tulin hommanneeksi omatoimioikeuden seuran halliin, joten päästään nyt muiden menojen salliessa viikottaisen aksan ryhmätreenin lisäksi vielä omatoimitreenaamaankin. Keväällä takapakkia ottaneet kepit ovat alkaneet sujua ja Femma on väläytellyt hienoa osaamistaan niiden suhteen treeneissä. Sen sijaan keinu-puomi -erottelu tuntuu olevan sille ajoittain hankalaa, joten tämä vaatii vielä hieman pohdintoja. Eiköhän me kuitenkin ensivuoden alussa aloitella taas kisauraa aksan parissa.
Ässäkin on päässyt omatoimitreeneihin mukaan ja voi että sillä onkin ollut hauskaa rallattaa minirimoilla pientä putki-hyppy-rataa ja syödä nakkia. Parasta!
Rakettiloimi antaa siivet!
Kanttaa kanttaa
Toiset ei tarvi rakettiloimia mennäkseen kovaa
Koirat ovat päässeet myös harjoituspotilaiksi koululle. Silmätutkimuksia tehdessämme Femmalta löytyikin vasemmasta silmästä pieni kaihimuutos. Femman silmiähän ei ole ikinä tutkittu virallisesti, mutta tuli tämä silti hieman yllätyksenä. Puolen vuoden päästä mennään kontrolloimaan kaihin eteneminen ja tutkitaan samalla silmät sitten vielä virallisesti. Tällä hetkellä muutos ei vaikuta näkökykyyn eikä normaalielämään mitenkään ja toivottavasti ei vaikuta jatkossakaan. Ässän silmistä ei onneksi löytynyt muutoksia, vaikka hämäränäkö tuntuukin jo hieman heikenneen. Myös kuulo sillä on jo selvästi heikentynyt.
Tällä hetkellä ollaan pienoisen "syysloman" vietossa Salossa, joten koirat sattuivat pääsemään Kiikala-reissulla Seijan kameran eteen (kaikki kuvat siis Seijan ottamia). Oma kuvailu on ollut edelleen harmittavan vähäistä, joten ihanaa saada muiden ottamia kuvia karvakorvista, Ässäkin kun oli niiin onnessaan pellolla juostessa!
Femman kanssa ollaan käyty taas muutamaan otteeseen agiepiksissä hakemassa tuntumaa kisameininkeihin. Suoritukset ovat menneet vaihtelevasti, mutta keppeihin olen ollut todella tyytyväinen joka kerta!
Viimeviikolla päätin suunnata Femman kanssa arki-iltana epiksiin. Arvoin kauan jaksanko mennä, mutta niukat ennakkoilmottautumiset povasivat nopeasti ohi olevia kisoja joten päätin lähteä. Näemmä monet muut olivat tulleet samaan lopputulokseen, sillä kisojen osanottajien määrä oli melkoinen ja viimeiset luokat venyivät pitkälle iltaan.
Halli oli kohtalaisen pieni, joten sinne pääsi vain rataan tutustuessa ja omaa rataa suorittaessa. Hienosti vielä myöhästyin omasta rataantutustumisestani, joten yritin panostaa mielikuvaharjoitteluun ja radan muisteluun vuoroani odotellessa, kun muiden suorituksiakaan ei päässyt seuraamaan. Esteet olivat hallissa aika lähekkäin ja keinu oli ihan erilainen, kuin mihin ollaan totuttu.
Radalle mennessä Femma oli vähän pihalla, että nyt pitäisi jotain agilityäkin tehdä ja vire olisi sopinut paljon paremmin esim. rallytokoon. Meno oli molemmilla aika haahuilua, mutta kepit Femma suoritti tunnollisen hienosti. Otimme toisen yrityksen, jossa kepit olivat tosi kivat, mutta Femma juoksi kaikista kontakteista läpi (kontaktit on yleensä sen vahvuus) ja teki pienen lentokeinun. Vielä olisi voinut ottaa kolmannen yrityksen, mutta väsymys painoi ja koti kutsui. Kisaavista medeistä vain yksi sai sijoituksen, joten ilmeisesti muillakin oli ollut vaikeuksia radalla.
Vappuna uskaltauduttiin ulkoepiksiin kisailemaan, vaikka viimeksi ollaan aksailtu ulkona ehkä pari vuotta sitten. Ilmoitin Femman ensin supermölleihin, jotta päästiin ottamaan tuntumaa uuteen paikkaan ja tilanteeseen. Femma handlasi supermöllit hienosti, joten uskaltauduin ilmoittamaan sen samaan aikaan pyörivään kisaavien luokkaan kahdella startilla.
Ensimmäisellä radalla halusin varmistella kontakteja, keppejä ja keinua, joten palkkasin keppien ja ekan kontaktin jälkeen. Femma teki superhienot kepit ja kontaktit. Keinu oli meille tutumpi malli ja sen Femma suoritti vauhdikkaasti ylimääräisiä lentämättä. Radalle tuli yksi ohjausvirhe meille hankalasta kohdasta, mutta muuten olin erittäin tyytyväinen suoritukseen. Niinpä kokeilin seuraavan radan ilman välipalkkausta ja saatiin se vielä nauhalle:
Alussa tuli suoritettua yksi ylimääräinen putki, ja puomin jälkeen olevan hypyn sohlasin jälleen, mutta muuten olen erittäin tyytyväinen meidän suoritukseen. Tästä on taas hyvä jatkaa!
Kisadebyyttimme oli 10.3 Sipoossa JAU:n kisoissa. Näin jälkeenpäin todettuna kisoihin tuli mentyä liian aikaisin, mutta hauskaa oli siitä huolimatta ja oli ihan hyvä (ja opettavainen!) kokemus meille kummallekin. Femman kepit eivät vaan olleet vielä tarpeeksi vahvalla pohjalla ja ottivat kovasti takapakkia möllikisoissa, mikä näkyi myös varsinaisilla kisaradoilla. Muuten Femman meno radalla oli kivan oloista ja sen kanssa oli kivaa juosta.
Rykäistiin siis heti ensimmäisiin kisoihin kolme rataa: kaksi agirataa ja lopuksi hypäri.
Keinu oli jännä ekalla radalla, se on nyt välillä Femmaa vähän jännitellyt. Keppeihin homma kuitenkin kaatui. Olin itse radalla hämmästynyt, kun Femma ei edes lähtenyt pujottelemaan. Tilanne oli kuitenkin liian vaikea sille: meillä ei ollut vielä riittävää rutiinia ja takana oli epäonnistumisia kepeille ja kisatilanne siihen päälle. Loppuradasta huomaa, että minulla meni pasmat sekaisin, mutta huideltiin rata loppuun kuitenkin.
Ennen toista rataa käytiin lämppäalueella tekemään pari onnistunutta toistoa kepeillä. Päätin, että jos Femma ei lähde pujottelemaan radalla jatkamme radan loppuun normaalisti ilman keppejä.
Tässä Femma lähti niin hienosti pujottelemaan keppejä (vaikkakin väärästä välistä), että uskalsin pyytää siltä uusintasuorituksen kehujen kera, ja sehän teki hienosti! Tältä radalta saatiin -5 pistettä keppivirheestä ja sijoituttiin toisiksi!
Vikalla radalla olin itse jo kohtalaisen väsynyt. Vauhdikas hypäri ei ihan istunut tähän mielentilaan ja olinkin auttamatta myöhässä ohjauksissa, joten hyllytettiin rata ja juostiin siitä suoraan maaliin. Mutta ne kepit(!!) oli nyt tosi hienot, niistä jäi tosi hyvä mieli.
Kisojen jälkeen otettiin treeneissä taas reilusti takapakkia keppien kanssa, että saisin Femmalle takaisin varmasti sen ihanan draivin ja luottamuksen kepeille, mikä näkyy hypäriradallakin. Toistot on pidetty minimissä, epäonnistumisia on vältetty ja kepeiltä on aina saanut jonkun superpalkan, minkä myötä kepit ovat menneet hienosti taas eteenpäin. Haetaan nyt kevään aikana lisää varmuuttaa keppien suoritukseen radalla, jotta päästäisiin kesällä taas kisailemaan.
Tätä kirjoitellessamme ajelemme juuri pohjoisen lomalta kotia kohden. Koirat nauttivat täysin rinnoin mökkielämästä ja Femma pääsi kokeilemaan vetohiihtoakin. Vetohiihto oli sen mielestä aivan superjuttu, tottakai kun täysiä pääsee! Pitkät hankalat automatkat saavat toki miettimään, pitäisikö seuraavalla pohjoisen lomalla harkita Femmalle hoitopaikan hankkimista, vaikka Femma "toipuukin" automatkoista aina onneksi kohtuu vaivattomasti ja nopeasti.
Kuvan nurkasta voi bongata retki-Ässän pienen karhunkierroksen koskinähtävyyttä ihmettelemässä
Viimepäivityksestä on jo aikaa, ja kaikenlaista on ehtinyt tapahtua. Ensinnäkin Femmalainen täytti jo kokonaiset 4 vuotta (!!!) Mitä vanhemmaksi se tulee, sitä omintakeisemmaksi muuttuu myös ulkonäkö, kun ei ole enää korvakarvojakaan. Nyt pakkasten myötä se on saanut kasvatella karvojaan rauhassa.
Niin kaunis nelivuotias.
Aksailu on jatkunut entiseen malliin, ja oltiinpa me myös epiksissä mennäviikonloppuna. Olin odottanut kisoissa raketinlailla hallitsemattomasti sinkoavaa koiraa, mutta sen sijaan sainkin ohjaajan kisajännitykseen reagoivan varovaisen pikku-spanielin. Kaksi kisaavien rataa tehtiin (2-luokkatasoisia), ja toisella meno näytti jo enemmän omalta eikä niin varovaiselta. Radalla oli meille hankala keppikulma, joten sitä tovi tuumailtiin, mutta muuten rata oli aika simppeli.
Vaikka epiksissä ei mitään täydellisiä suorituksia saatukaan, rohkaistuin silti ilmottamaan Femman kaverin houkuttelemana vihdoin ensimmäisiin virallisiin aksakisoihin! Kisadebyytti on 10.3 Sipoossa JAU:n järjestämänä, joten plussaa myös lyhyehköstä ajomatkasta. Mitään isompia tulostavoitteita kisoille ei ole, sillä molemmat tarvitaan vielä aikaa kisarutiinin kehittämiseksi. Mutta avoimin mielin kohti koitoksia!
Aksailun lisäksi ollaan kotona treenailtu vähän rally-tokoa ja käyty juoksemassa. Mejä-kauden alkua odotellaan myös innolla.
Ässäkin tuli Vantaalle taas hetkeksi aikaa arkea viettämään. Ässä on pysynyt talven ilahduttavan hyvässä kunnossa ja on lenkkeillyt hyvillä mielin. Hieman ikä alkaa jo verottamaan, sillä Ässän kuulo on heikentynyt ja uni on sitä myöten välillä hyvinkin sikeää. Pari kertaa se on ihan pitänyt hakea syömään, kun se on koisinut jossain nurkassa niin sikiästi, että on meinannut ruoka-aika mennä huhuilusta huolimatta vallan ohitse. Myöskään laiskottelupäiviä se ei tunnu laittavan ollenkaan pahakseen, päinvastoin. Pappamaiseksi Ässä ei ole silti ruvennut, vaan koheltaa edelleen sille päälle sattuessaan entiseen malliin.
Ässä kävi nyt taas hierojalla, joka totesi myös Ässän olevan hyvässä kunnossa. Liukkaat ovat hieman jumittaneet selkää rintarangan alueelta, sekä alaselkää. Ässältä myös löytyi hierottaesta oikean takajalan lihaksesta pieni lihakseen kiinnittynyt patti, jota pitää nyt seurailla. Muitakin patteja Ässällä on ennestään, mutta ne on ohutneulanäyttein todettu harmittomiksi.
Onpa vaan ihanaa, kun pässiläinen on kotona! Koiratkin tuntuvat nauttivan toistensa seurasta.
Syksy tuli, ja kesälomakuvatkin ovat vielä käsittelemättä. Kesälomakuvia ehtii päivitellä myöhemminkin, mutta nyt tähän väliin syksykuulumis-kuvia. Ollaan siirrytty Femman kanssa takaisin pk-seudulle ja Ässäkin oli täällä hetken menossa mukana. Ässä on ollut kesän jäljiltä aivan superissa kunnossa ja saanut lisää lihasmassaa varsinkin takapäähän. Jumittunut alaselkä hoidettiin fyssarilla, mutta muuta ihmeempää ei Ässästä tällä kertaa löytynyt.
Femman kanssa on palailtu pikkuhiljaa arkeen myös keppien suhteen. Olen tykännyt kovasti verkoilla keppien opettamisesta, sillä se on tuntunut sopivan meille niiin paljon paremmin. Nyt ollaan saatu edettyä verkoista ohjureihin, jotka toivottavasti on helpompi häivyttää pois.
Saatiin meidän keppitreeneistä videota, mutta fb hienosti huononsi laadun. Tällä hetkellä Femmalla on kiva tekemisen meininki keppien kanssa.
Syksy taitaakin mennä pitkälti agilityn parissa, sillä koiratanssiryhmä jää aikatauluongelmien takia pois listalta. Harmi homma, mutta ehkä nyt olisi aika päästä aksailussakin eteenpäin. Tälle vuodelle on tiedossa viikottainen ryhmäpaikka ja omatoimitreenivuoroja.
Käytiin myös pistäytymässa Kiikalassa tapaamassa Hilppaa. On se vaan mainio tyyppi! Femmalla on kuvissa valjaat, Hilpalla ei.
Reipas pieni partiolainen!
Tytöt juoksee kilpaa
Ihana Hilppa!
Ja pakko vielä loppuun lainata pari Seijan ottamaa kuvaa meidän lenkiltä. Kuvissa Femma on niin itsensä näköinen.
Tänään käytiin Femman kanssa TAMSK:in agilitymölleisssä. Ollaan vissiin kerran aiemmin joskus yli vuosi sitten käyty mölleilemässä, joten nyt oli korkea aika taas kokeilla. Tarjolla oli putkiluokkaa, mölliluokkaa ja kisaavien luokkaa, me osallistuttiin kahteen ensimmäiseen.
Putkiluokassa oltiin Femman kanssa molemmat vähän hukassa. Ollaan viimeksi tehty rataa keväällä, kun kesäksi meillä ei ole ollenkaan varsinaista aksan treeniryhmää. Lähdössä Femman pää pyöri ihmeissään ja vauhti oli aika samoissa, mitä treeneissä on ollut. Kiva treenikokemus saatiin ja jopa sijoituttiin kolmansiksi!
Femma voitti hienon lelun ja dentastixejä!
Seuraavana vuorossa oli mölliluokka. Tässä kohtaa Femma oli jo täysin kärryillä, mitä tultiin halliin tekemään. Halliin mennessä oli kova veto päällä ja hinku päästä tekemään. Lähdöstä ampaisikin sitten sellainen raketti matkaan, että jäin vain huuli pyöreänä seuraamaan sen menoa. En minä tälläistä osaa ohjata! Sähläilyksihän se meni, joten käytiin lunastamassa uusi startti.
Toisella kierroksella olin paremmin kärryillä missä mennään, joten tällä kertaa tehtiin samaa rataa. Femma paineli menemään ja tuli A:n ikävästi lentämällä (itse en edes radalla perästäpäin tullessa huomannut), mutta puomi oli hieno. Lopun siksak-suora menee treenilistalle, tämmöistä ei ole tullut juuri tehtyä.
Kaiken kaikkiaan hyvä kisakokemus, nyt tiedän mitä odottaa jatkossa. Treeneissä tekeminen on aina ollut enemmän sellaista hauskaa yhteistä puuhastelua, mutta kisoissa oli näköjään ihan eri meininki. Hauska kisakaveri siitä vielä joskus tulee! Kunhan ohjaaja oppii juoksemaan ja ohjaamaan raketti-koiraa :)
Tosiaan vakituista aksapaikkaa en kesäksi hommannut, mutta ilmoitin Femman sentään keppikurssille Taidoggaalle. Omat neuvot loppuivat keppien suhteen kesken, mutta nyt ollaan kahdella kerralla saatu jo kovasti lisää eväitä tekemiseen. Keppien treenailu on mennyt hyvin eteenpäin ja mikä parasta, keppitreeni on taas kummankin mielestä hauskaa! Nyt ollaan tehty keppejä verkoilla, mikä tuntuu sopivan Femmalle erittäin hyvin. Myös vinokeppejä ja kujaa tehdään kotosalla.
Yhdellä omatoimitreeni-kerralla Femma teki keinunkin hienosti hypyn jälkeen, jokohan sen uskaltaisi pikkuhiljaa ottaa radanpätkällekin mukaan. Tämän päiväisten kisojen jälkeen saa kyllä olla tarkkana, ettei se jossain vaiheessa tee lentokeinua.
Hieno harrastusspanieli on lisäksi myös erinomainen seuralainen, sylikoira ja päivän piristäjä.
Ässä on nauttinut kesästään Salossa uiden ja metsälenkkeillen. Huulipoimut ovat pysyneet nyt erittäin hyvänä *koputtaa puuta*, vaikka kesän aikana turpakarvat pääsivät rehevöitymään. Olen niiiin tyytyväinen, että mentiin Ässän kanssa huulipoimuleikkaukseen! Toisaalta toinen korva alkoi nyt erittää, joten Ässällä on todennäköisesti hiivatulehdus korvassa. Toivon kovasti, että kyseessä on joku yksittäinen kovan uimisen ja korvakarvojen kasvun villiinnyttämä tapaus, joka rauhoittuu ja pysyy poissa yhdellä hoitokerralla. Ettei vaan tarvitse alkaa seuraavaksi korvia leikkelemään.. Selkälihakset Ässällä taas aristivat sen verran, että pitää varailla sille hoitoaikaa johonkin väliin. Iloisesti se kuitenkin lenkkeilee ja ui, ja muutenkin elämä näytti olevan varsin mallillaan.
Tämän päättelin ihan itse alhaalla olevan kuvan kertomasta tilanteesta. Mutauintikausi avattu, terveisin Femma!
Kevät tulee ja tuo mukanaan uusia tuuli. Ihanan kouluttajan vetämät aksailut loppuivat ja kesän agility-hommat ovat täysin auki. Paikkakunnan vaihdos kesken kesäkauden hankaloittaa kovasti vakituiseen ryhmään menemistä, joten kesän harrastelut saattaa koostua vallan muista lajeista. Ennen kesämuuttoa ehditään onneksi vielä käydä täällä pk-seudulla yksi viiden kerran rally-kurssi ja osallistumaan koiratanssin möllikisoihin. Josko kesällä ehtisi taas harrastella sitä mejääkin?
Viimeisin agilitykerta suijui kuitenkin hieman huolestuttavissa merkeissä. Femma muuttui radalla parin ekan vedon jälkeen innottomaksi ja alkoi väistellä esteitä. Olimme olleet edeltävänä päivänä aksaamassa ja silloin homma rullasi vallan mainiosti. Varasin sille välittömästi fyssariajan vapun jälkeiselle viikolle Jenni Laaksoselle eläinklinikka Askeleeseen, jossa ei ollakaan ennen käyty. Femmalle radalla himmailu ei ole mitenkään tyypillistä, joten haluan heti tsekata tilanteen.
Aksailun jälkeisenä päivänä juoksentelu metsässä oli ehkä hieman tavallista maltillisempaa, mutta sen jälkeen liikkuminen on ollut aivan entisenlaista. En ole myöskään huomannut mitään selviä poikkeamia liikkeessä.
Pääsiäislomalla käytiin nopeasti Mikkelissä, jossa oli vielä järvessä jäät. Kauheasti niillä ei kuitenkaan uskaltanut seikkailla, kun kevätaurinko porotti taivaalta.
Kohta 9 v. ja silti pitäisi vaan riekkua
Pääsiäisenä hengattiin porukalla Salossa, jossa käytiin katsastamassa Paimion luontopolku. Luontopolku oli kivan vaihteleva, oli suota ja kivikkoa ja lintutornikin.
Retkellä piti myös ottaa koirista muutamat poseerauskuvat. Yritin ensin laittaa molemmat puun taakse ja etutassut puun rungolle nätisti. Ässä halusi kuitenkin mielummin istua ja Femma ei malttanut olla kiipeämättä puuhun tähystämään. On ainakin koirien näköinen poseerauskuva, heh.
