Sopivasti onnellinen pentu

Arki menee nopsaan töissä ja koirien kanssa touhutessa. Parina päivänä ollaan saatu lenkkiseuraa mäykkytriosta Milasta, Niilosta ja Unosta. Oheiset lenkkikuvat siis sieltä. Femma kävi myös lyhyesti tapaamassa 7 viikkoista bortsupentua Kidettä, josta tulee tulevaisuudessa sen ystävä. Nyt koko ja vauhtieroa oli vähän liikaa, joten leikit pitää jättää myöhemmälle.

 Mäykkykaverit. Ylhäällä Niilo, alhaalla Uno ja takana Mila.

Femma kasvaa edelleen kovaa vauhtia huidellen jo kahdeksan kilon paikkeilla. Millainen roikalehan siitä vielä muotoutuukaan, minä kun toivoin siroa pientä agilitykoiraa. ;) Eivaan, kyllä nämä harrastukset valikoituvat vähän koirankin mukaan. Nythän neito on väläytellyt jo aikamoista intoa riistaa kohtaan, joten saa nähdä kuuluuko metsästyshommelitkin tulevaisuuden harrastusvalikoimiin. Ainakin jollain tavalla aion asiaan perehtyä tyttelin kanssa ihan hallittavuuden parantamisen kannaltakin. Myös pelastuskoirapuoli on lähiaikoina alkanut vetää taas puoleensa, siskonsa Ilohan aloitti nyt pekon alkeiskurssin. Meillä tulevaisuuden harrastukset ovat vielä päättämättä tai sitten tehdään vähän kaikkea kuten Ässänkin kanssa. Toko on ainoa satavarma harrastus, johon Femman kanssa aion ryhtyä ihan kokeisiin tähdäten.

Tästä näkee vähän kokoeroa, kuvassa Femman kanssa kääpiömäykky Uno, vasemmalla Mila.

Vielähän pentu ei varsinaisesti harrasta juuri muuta kuin arjen ja yhteistyön opettelua. Hihnassakävelyssä on vielä kovasti hiomista kuten myös pikkulintujen bongailussa ja fanittamisessa. Sisäsiisteys sen sijaan on hyvällä mallilla ja muutenkin penneli on ihanan yhteistyöhaluinen. Ollaankin nyt käyty toko- ja koiratanssitreeneissä pienen kanssa leikkimässä, hömpöttelemässä ja harjoittelemassa kontaktia. Hirveän hienosti tyyppi pystyy jo keskittymään muhun muiden koirien läsnäollessa. Järjestelmällistä temppujen opettelua en ole vielä osannut käynnistää, vaikka osaa tuo istua käskystä, mennä maahan vihjeestä, tulla luokse, ottaa itse hienosti kontaktia ja seurata mua hienosti kontaktissa (oikeaa seuraamisen paikkaa ei olla vielä opeteltu). Ja jotain kosketuskeppiä ja -alustaa ollaan treenailtu aina välillä. Parin viikon päästä mennään pentukurssille, joten ehkäpä sitten tulee opeteltua enemmän näitä temppujakin. Mulle arjen sujuminen on todella tärkeää, joten tällä hetkellä keskitän mieluusti suurimman osan energiasta arkikäytöksen opettamiseen. Se kun ei ihan hoidu pelkästään Ässältä mallioppimalla..

 Mäykyiltä mallioppiminen onnistuu, kunhan riistainnostuksen unohtaa. Ylhäällä Mila alhaala Uno.

Kaiken kaikkiaan Femma on kovin iloinen ja kaikki rakastava tyyppi, josta vauhti ei tunnu loppuvan. Ei sitten millään. Energiaa piisaa ja pienelle pitää järjestää tarpeeksi ulkoilua ja tekemistä tai sisällä alkaa tavarat saada vähän liikaakin kyytiä pennelin roudatessa niitä paikasta toiseen. Ja sehän roudaa ihan kaikkea vaatteista ja ruokakiposta lähtien mun kännykkään ja avaimiin. Mitä tärkeämpiä ja enemmän multa haisevia tavaroita, sen parempi (silloinhan huomio on yleensä taattu). Nyt vaihtuu sopivasti hampaatkin, joten niitä tavaroita mielellään saatetaan myös vähän jyrsäistä. Niinpä mulla on nyt uusi puhelin, sillä edellisen kosketusnäyttö meni pirstaleiksi pienten naskalihampaiden sykkeessä. Silmälasit sain onneksi pelastettua ja ne nyt muutenkin on melkein kokoajan päässä. Mutta on se vaan niin autuaan onnellinen ja pollea, kun sitä menee kehumaan vaikka luidensa kantamisesta. Silloin se hyppää vasten ja tunkee luuta mun naamalle: "näetkö nyt varmasti kuinka hieno olen" ja on iloisin hieno pieni koira koskaan. En tiedä saanko sen nyt tällä tekstillä kuulostamaan joltain hirmuenergiseltä kauhukakaralta, mutta musta se on aika ihana hauska villi pieni kanniskelija spanielipenikka. Meidän Pikkurakki.

Pikkurakki on taas harrastanut lempipuuhaansa eli lätäköissä rypemistä.

Muutamia muita juttuja:

Aiemmin kirjoittelin Femman yöherättelyistä, kun tyyppi alkoi nousemaan auringon mukana jo viiden aikoihin. Ongelma ratkesi lopulta laittamalla pentu keittiöön (jossa myös yksinolonsa viettää) portin taakse öiden ajaksi. Hieman oli minulle vaikeaa laittaa pentu toiseen huoneeseen, mutta hyvät yöunet korvasivat mielipahan. Nyt ollaan yritetty ottaa pentu parina yönä makkariin taas nukkumaan ja arkena se tuntuukin toimivan. Pennun oma herätyskello on säädetty puoli seitsemäksi, joka toimii arkisin ihan hyvin, mutta viikonloppuisin ei niinkään. Jatkoa pitää siis vielä hieman miettiä.

Femma on tällä hetkellä hyvin koirasosiaalinen ja tykkäisi kaikista. Sillä on muutamia kummia tapoja, joita kaikki eivät ehkä kuitenkaan arvosta. Kun joku rähähtää sille, se aloittaa hirveän mielistelyn eikä ymmärräkään välttämättä ottaa etäisyyttä, joka ehkä oli ärähdyksen tarkoitus. Sillä on myös tapana laittaa erityisen miellyttävien tuntemattomien koirien poskeen oma poskensa, jossa se pitää sitä jonkin aikaa. Tämä on näyttänyt muita koiria vähän hämmentävän ja ehkä jopa inhottavan moinen läheisyys. Kaverin chihu tekee samaa, mutta vain harvoille sen lemppareille koirille ja ne tekevät sen yhteistuumin yhteisymmärryksessä. Nämä Femman toimet pitää ottaa huomioon omaa tilaa tarvitsevien koirien kanssa, ettei tule turhia rähähdyksiä. Ehkä Femma vain on hyvin tuttavallinen tyyppi ja haluaisi heti olla kaikkien paras kaveri. Totaallinen vastakohta Ässälle siis.

"Omaa rauhaa kiitos ja kamera pois!"

Huomenna lähden viikoksi työreissuun lounaisrannikolle kotihuudeille päin. Luvassa rankkaa yötyötä, joten Femma lähtee viikoksi kasvattajaansa terrorisoimaan (terkkuja vain sinne! ;)). Ässä taas menee vanhemmilleni nauttimaan viikon hermolomaa pennusta.

Pätevä pikkulikka

Meidän saukko eli Femma on ollut varsin pätevä. Salo-visiitin jälkeen se on ilmeisesti keksinyt, että pissojen tekeminen ulos on huisisti kivempaa kuin sisälle. Vaikka en tiedä voiko vielä parin päivän jälkeen juhlia, mutta juhlin kuitenkin. Salossa pääsi niin näppärästi takapihalle milloin tahtoo, täällä kerrostalossa palvelusväki on liian hidasta ja pikkupenneli ehtii kyykkiä milloin missäkin. Salovisiitit siis kannattavat, siellä oppii sisäsiistiksi. Sen jälkeen on ollut yksi kokonaan pissaton(!!!) päivä ja kahtena jälkimmäisenä päivänä on tullut vain yhdet pissat sisälle per päivä. Aikamoista.

Femuli-Hemuli kävi tänään myös ensimmäisissä itsejärkätyissä Toko-treeneissään esittelemässä jälleen pätevyyttään. Meidän lisäksi oli vain yksi koirakko, mutta päästiinpä vähän harjoittelemaan kontaktia häiriössä. Penneli oli niin huisin hauska, namit ja lelujen repiminen oli kamalan kivaa ja toista koiraa sai käydä aika lähelläkin kiertelemässä sen häiritsemättä. Femmalla on myös hauska tapa tulla välillä tyrkyttämään lelua mun naamaan: "siis kato, mullon lelu, hei jee, lelu, oon pätevä, nääksää!" Istuminenkin onnistui, tosin olen onnistunut näköjään liittämään siihen myös hauskan käpälöillä läpsyttelyn. Eipä mene tokottelu liian totiseksi. Treenin jälkeen Femma pääsi rallaamaan päälle vuosikkaan kääpiösnautserin kanssa, joten kaikin puolin taisi olla aika mahtistreenit Femmankin mielestä. Nyt voinkin loppuillan keskittyä kouluhommiin riiviön vedellessä hirsiä.

On se vaan mahtava penneli.

"Siis meitsi on vaan niin pähee!"

Pääsiäisriennot

Pääsiäisloma kului kuin siivillä ja Femmakin täytti jo kolme kuukautta! Iso tyttö. Perjantaina käytiin vähän hengailemassa koiratanssikisoissa jonkun neljä tai viisi tuntia. Femma oli aika pätevä likka ja rauhallisesti seuraili tapahtumia, vastaanotti rapsutuksia ja tutustui mm. berhandilaiseen, jonka pään kokoinen oli. Vetäisi myös autuaan tyytyväisenä päikkärit kaiken hälinän keskellä metallihäkissä, vaikka itse en ollut edes näköpiirissä. Tästä viikonloppu jatkui meille tulleita Salolaisia kavereita kestiten ja majoittaen, joka oli Femmasta huisin hauskaa. Toiset nukkui kuitenkin lattialla, joten sinne oli aika ihanaa mennä sänkyihin pyörimään ja riehumaan. Rapsuttajiakin oli triplasti enemmän! Ässäkin nautti vierailijoista ja lisähuomiosta varsinkin, kun elämä on taas rajoittunut vahvasti neljän seinän sisälle.

Kuvan otti Liisa

 Tehtiin porukalla ehkä Femman pisin metsälenkki ikinä. Oikealla tytsy hengaa koiratanssikisoissa kisanneen kaverin sylissä.

 Niin ne salaa lähentyy. Tänään otettu kuva, jossa Ässä meni VAPAAEHTOISESTI makoilemaan hetkeksi aikaa Femman viereen. Kipulääke tepsii taas.

Enää ei tarvitse ainakaan hetkeen käyttää pientä pentupantaa, sillä Femma sai kaverin siskon chihulle pieneksi jääneet valjaat lainaan! Kyllä nyt kelpaa ulkoilla. 

Viimeksi kirjoittelin siitä, kuinka en Femmalle opeta vielä juuri mitään "temppuja". Noh, harjoiteltiin yhtenä päivänä istumista ja tyyppi oli niin liekeissä, että pitäähän sen nyt antaa opetella kaikkia hauskoja juttuja. Niinpä harjoiteltiin naksutin ja aloin opettaa sille tassutargettia, jonka kautta on näppärä opettaa muitakin temppuja. Pentu oli ihan ihmeissään tästä uudesta jutusta ja kovin mielissään. Siitä se lähtee.

Yöt ovat edelleen olleet pissattomia ja kakattomia, kunhan noudatetaan tiettyä nukkumaanmeno ja heräämisaikaa. Hihnakävely ja koirien ohittelu on edennyt aimo harppauksin, vaikka puhdasta vastaehdollistamista en nyt ole tehnytkään (älyttömän helppoa olla koiran kanssa, joka lähtökohtaisesti ei yritä hyökkiä vieraita koiria päin!). Ihmetystä on herättänyt se, kuinka helppoa pennelin on vain rauhoittua hengailemaan paikoilleen, se ei meinaan Ässälle vielä tänäkään päivänä ole kovin helppoa..

Huomenna Ässällä onkin lääkäriaika, katsotaan mitä siellä sanotaan.

Pentu oppii

Kauheasti olen kirjoitellut vain meidän menemisistä ja tekemisistä, joten ajattelin tähän väliin kirjoittaa ylös, mitä kaikkea pentu on jo oppinut ja millä tolalla asiat on eri opettelujen suhteen.

Käskyt ja temput (yhdessä tekeminen): Tämä on vähän tälläinen kohta, jota olen pohdiskellut. Mulla ei ole mikään kiire opettaa Femmalle kaiken maailman tokoliikkeitä ja temppuja, niitä ehtii myöhemminkin. Haluaisin kuitenkin opettaa Femmalle, että mun kanssa tekeminen ja oleminen on kamalan kivaa! Joten vähän haen vielä sitä kultaista keskitietä tässä.

Femma osaa luoksetulokäskyn, oman nimensä ja istumisen (ei vielä kunnolla). Vähän ollaan harjoiteltu eri asioita kuten kosketuskeppiä ja luopumista. Olen myös opettanut palkkasanaa "hop", mutta en itse vielä osaa sitä Femman kanssa käyttää. Ylipäätään haluaisin vahvistaa nyt enemmän kaikenlaista omaa hauskaa tarjoamista (vinkki kaverilta), kuten peruuttelua, pyörähtelyitä, esineen tuomista ja kiville kiipeämistä.

Sisäsiisteys: Tässä aiheessa on tapahtunutkin nyt edistystä, sillä viimeyö oli ensimmäinen kotona ollut yö ilman pissaa tai kakkaa! Saa nähdä oliko kyseessä puhdas vahinko, vai saadaanko jo alkaa nauttimaan useamminkin tällaisesta ylellisyydestä. Muutenkin tuo tuntuu pystyvän pidättämään jo kauemmin eikä vahinkoja tapahdu ihan yhtä paljon sisälle.

Leikkiminen: Tätä ollaan yritetty tehdä monessa paikassa ja muutenkin suht paljon. Femma leikkiikin hirveän innoissaan, eli jotain ainakin mennyt oikein. Ässää ei leikkiminen ole ikinä niin kauheasti kiinnostanut, joten tässä on itsellä opeteltavaa.

Vapaana olo: Metsässä kuljetaan paljon ristiin rastiin niin, että Femma joutuu seurailemaan mun menoa. Tällä hetkellä sen toimintasäde ei ole ainakaan kahdestaan ollessa kovin suuri, mistä olen tyytyväinen.

 10 viikkoisena

Yksinolot: Nyt en ole hetkeen edes videoinut noiden yksinoloja, vaan voin luottaa niiden jäävän kiltisti kahdestaan (Femma toki portin takana keittiössä). Ässääkään ei alun mölinöiden jälkeen ole enää kiinnostanut huudella. Jos lähden aamulla koululle, jätän niille yleensä aamuruoat piiloteltuina etsittäväksi, jolloin Femma oikein hinkuu aitaukseensa syömään. Ilman Ässää yksinoloja ei ole montaa, mutta ne muutamat ovat menneet ongelmitta. Jonkin verran Femma saattaa huutaa tai kitistä, muttei enää juurikaan. Ainoastaan myöhään illalla yksinolo on aiheuttanut hieman huutelua, sitä pitäisi nyt päästäkkin harjoittelemaan.

Hihnakävely: Tämä on hyvän alun jälkeen mennyt ihan ketuille tytön keksittyä, kuinka mahtavaa on tempoilla hihnassa eri suuntiin ja juoksennella. Tämä otetaankin nyt tehoharjoitteluun, en jaksaisi enää toista koiraa aikuisiällä opettaa olemaan vetämättä (vaikka vetää se Ässä silti edelleen jonkun verran). Mulla ei ole tavoitteena mitään täydellistä sivulla kävelyä, riittää että koira osaisi kävellä mun edellä tai reunassa (ei sinkoile ympäriinsä) ja vetämättä.

Vastaehdollistaminen: Tuntuu saaneen idean päästä kiinni, mutta vielä on paljon työnsarkaa erityisesti toisten koirien kanssa.

Rauhoittuminen: Tällä hetkellä tehdään syliin rauhoittumista, joka sujuukin Femmalta tällä hetkellä hyvin! On myös tuntunut hiffanneen sen, että kotona enempi lepäillään ja kerätään voimia sitten päivän lenkkiin tai muuhun aktiviteettiin. Kyllä se täällä silti paljon puuhastelee, mutta ei niin paljon enää rieku.

Pureminen: Alun perinkään penneli ei ollut kauhean kova puremaan käsiä. Nyt se on kuitenkin oppinut vielä paremmin, missä menee kovan puremisen raja. Housujen lahkeissa on silti kauheen kiva roikkua ja kengät on ihan parasta askaretta, jos niitä käsiinsä saa. Vielä tosin ei ole niille suurta vahinkoa aiheuttanut.

Hoitotoimet ja pöydällä olo: Nämä ovat jääneet vähän vähemmälle. Kynsien leikkaus ei ole ollut kauhean helppoa tämän luikertelijan kanssa, joten sitä pitäisi nyt kovasti harjoitella. Pöydällä on ollut ja siinä muutama kerta harjoiteltu harjaamista ja saksimista, niissä ei ole ollut kauheasti ihmeteltävää. Pentu on pesty jo kaksi kertaa ja tassuja useammin, se meneekin jo ihan hyvin. Myös hampaiden katsomista ollaan nyt harjoiteltu, kun se eläinlääkärissä aiheutti kovaa vastarintaa.

Piti kirjoittaa loppuun vielä Ässän voinnista, joka on edelleen vähän huono. Tämä postaus venähti kuitenkin niin, että ehkä palaan suosiolla koulutöiden pariin ja kirjoittelen siitä myöhemmin.

Pikkurakki 10 vk

Hurjan nopeasti kaksi viikkoa on kulunut ja Femmakin täytti eilen jo 10 viikkoa. Kun vertaa tätä kuvaa viikon takaiseen, ei kasvua näytä merkittävästi tapahtuneen. Viimeviikon kuvan on otettu eri putkella, joten se saattaa luoda hieman vääristymää mittasuhteisiin. Painoa ja korkeuttakin on kuitenkin tullut ja Pikkurakin lempinimen saaneen (on meilläkin hienot lempinimet) neitokaisen mitat ovat tällä hetkellä 3,7 kg ja 25cm. Moni on sanonut pennelin näyttävän kuvissa todellisuutta isommalta, joten tässä vertailun vuoksi ensimmäinen yhteiskuva Ässästä ja Femmasta:

 

Pikku rääpyskä ja iso turilas

Kuluneeseen viikkoon on taas mahtunut paljon kaikenlaista häppeninkiä ja puuhaa. Femma (ja Ässäkin) ovat päässeet jo kahteen kertaan treeneihin, missä pikkutirriäinen on leikiskellyt, syönyt nameja, ollut häkissä ja harjoitellut vähän katsekontaktia. Kävipä se vähän tutustumassa pikkuiseen rapisevaan putkeenkin. Myös koiria on tullut nähtyä monenlaisia: treenikaverin bortsu, kolme mäykkyä, vanha herra collie ja 13 viikkoinen tanskalaisruotsalainen pihakoira Tähti. Bortsu oli aluksi hirmuisen jännä, mutta kohta pahin jännitys unohtui vaikkei tutustumaan uskaltauduttukaan. Vanha herra collie ja mäykyt olivat myös jänniä, mutta eivät aiheuttaneet enää niin kovia jännityksiä. Pentuseura taas oli vallan ihanaa, vaikka tarupilla oli aikamoiset terrierin elkeet. Pienillä oli siitä huolimatta kunnon pentupainit ja molemmilla näytti olevan hauskaa.

Myös perusarjen asioita kuten yksinoloa, sisäsiisteyttä ja lenkkeilyä niin hihnassa kuin vapaanakin on harrastettu. Yksinolo on alkanut sujumaan jo aika hienosti ja pentu onkin ollut ilmeisen onnistuneesti yksin 8 tuntia Ässä seuranaan sekä 4,5 tuntia aivan yksin. Sisäsiisteys on vähän mitä sattuun, mutta syytän siitä kyllä ihan itseäni, sillä usein olen tavattoman myöhässä ulosviemisieni kanssa. Muutama pissaton yö on kuitenkin jo takana. Lenkkeilyt sujuvat hienosti, tavoitteenani on vastaehdollistamista apuna käyttäen saada aikaiseksi hienot luoksetulot vapaana ja ohitukset hihnassa. Femma tarjoaa katsekontaktia mielellään ja tulee niin kovin iloiseksi nameista, kehuista tai vaikka kävyllä leikittelystä. Hauska penneli!

"8 h on pitkä aika, mitäs jätitte sen talouspaperin mun ulottuville!"

Viikonlopuksi lähdimme Saloon esittelemään pennelin vanhemmilleni ja muille siellä päässä asuville tyypeille. Ensimmäinen yö oli vähän levoton, mutta muuten mainittavia ihmetyksiä ei ollut. Takapiha oli aika ihanaa sisäsiistiksi opettelevan pennun kanssa, eikä Femma tainnut koko viikonlopun aikana pissata lattialle kuin kahdesti. Viikonloppuun kuului paljon erilaisia ihmisiä, takapihalla ja metsässä riekkumista, Ässän kanssa bondaamista, autossa reissaamista, kissataloudessa vierailua sekä collie-herraan tutustuminen.

"En oo vielä ihan varma mikä tää on, mutta varmasti mun on tärkeetä olla siellä etten jää mistään paitsi!"

"Takapiha on aikas kiva!"

 "Tää puska on aikas kiva!"

"Ihan kummaa touhuu tolla Ässällä, mitä se duunaa.."

Ässällä ja pennelillä tuntui tosiaan olevan hauskaa vanhempiemme takapihalla, kun menivät siellä peräkanaa nenät maassa ja hännät heiluen. Molemmat nautiskelivat aurinkoisista kevätpäivistä omaan tyyliinsä, Femma riekkuen ja järsien Ässän ottaessa rennosti.

 

"Perrkule pentu, nyt otit yhden askeleen liikaa mun personal speissiin!" 

On se vaan kuvauksellinen.

Pienen pennun elämää

Nyt on pentuarki lähtenyt pikkuhiljaa rullaamaan ja Ässäkin on hyväksynyt pennun talouden jäseneksi. Helpottaa kummasti elämää, kun koiria ei kokoajan tarvitse pitää erillään ja hyppiä jatkuvasti porttien yli. Ässä on toki vahvasti edelleen sitä mieltä, että Femma on haiseva ikävä rääpäle, mutta pääasia että sietää samassa tilassa. Itselläkin on paljon opettelua ja miettimistä, mitä pennulle lähtee opettamaan ja miten sitä kasvattaa. Ässän jälkeen oma ajatusmaailma on muuttunut aika paljon ja pentukin on tietysti ihan erilainen.

Näin sitä jo yhdessä elellään

Femmakin tuntuu jo kotiutuneen meille hyvin. Aluksi se antoi itsestään hyvin kiltin pennun vaikutelman: ei purrut käsiä ainakaan kovaa, pissit tulivat erittäin hyvin ulos, oli yllättävän rauhallinen eikä keksinyt syödä kaikkea. Vaan kotiutumisen myötä tuo rääpäle on myös osoittanut merkkejä muunlaisesta luonteesta. Se leikkii ihan hulluna leluilla vaikka yksinäänkin, kädet ovat alkaneet saada kovempaa kohtelua, virtaa tuntuu piisaavan ja ryöstipä possu yhtenä päivänä leipänikin. Eikä muuten antanut helpolla takaisin. Jännä nähdä mihin suuntaa penneli ajan kanssa muovautuu, aineksia tuntuu ainakin riittävän monenlaiseen soppaan. 

 

Femma on myös ollut pätevä pentu ja opetellut kaikenlaisia pentujuttuja. Sisäsiisteys on siinä mielessä hyvässä mallissa, että se selvästi tietää mille asioille ulos mennään. Alun jälkeen pissejä ja kakkoja on alkanut kuitenkin tulla myös sisällä, kun joka välissä ei ehdi ulos. Yksinoloa ollaan harjoiteltu ja portin takana olemista muutoinkin. Tosi väsyneenä ollessaan olen jättänyt tuon jo yksin pisimmillään 20 minuutiksi Ässän kanssa, mutta muuten harjoitellaan vielä lyhyemmillä ajoilla. Ensiviikolla olisi kuitenkin hyvä päästä takaisin kouluun edes osalle luennoista, joten toivottavasti siihen mennessä pystyisi olemaan jo pari tuntia yksin Ässän kanssa. Muuten ollaan tutustuttu ihmeelliseen elämään käymällä pariin otteeseen metsässä, lähinurkilla hihnassa, mustissa ja mirrissä, aikuisen cockerin luona vierailulla sekä bussiajelulla. Kotona ollaan ihmetelty arjen ihmeellisyyksiä kuten hissiä, marsuja ja hoitotoimenpiteitä sekä harjoiteltu vähän luoksetuloa, kontaktia ja kosketuskeppiä. Kylmentynyt ilma ikävästi vähän rajoittaa ulkona olelua, koska pientä alkaa herkästi palentaa.

Ulkoileva kaulalämmitin

Ässäkin on kelpuuttanut pennun asuinkumppanikseen, vaikka pennun lähestymisyritykset eivät saa vastakaikua. Femma taas on sitä mieltä, että alun rähisevästä resupekasta on muovautunut ihailtava esikuva, jota kannattaa tarkkailla. Ässän alun rähjäämisestä huolimatta Femma on yrittänyt jo mm. leikkiä, tunkea samalle makuualustalle kylkeen, pussata, murista ja pölliä lelua Ässältä. Murina on täällä aika yleinen ääni tällä hetkellä vinkulelun lisäksi.

Ässä rukka on vieläkin vähän stressissä ja kyttää sen lisäksi myös minua entistä tarkemmin. Kuvatessani Femmaa niiden 20 minuutin yksinolon aikana, kuulin videolta Ässän ulisevan ensimmäiset 5 minuuttia ennenkuin hiljeni (oletettavasti) oven eteen odottamaan. Onneksi Femma vain nosti päätään ja jatkoi nukkumista, mutta tätä en tosiaan soisi sille tarttuvan. Viimeksi jätin Femman kanssa poistuessani Ässälle kongin, jolloin ensin 5 minuuttia söi kongia, sitten ramppasi ja piipitti, söi joku 15 minuttia kongia, ramppasi ja piipitti taas, söi taas kongia jne. Ei kuitenkaan ulissut. Saisi Ässän yksinolot palautua normaaliin mahdollisimman pian, ettei se vain tartuta Femmalle mitään piipitystä tai ulinoita. Onneksi Femma ei ole kauhean läheisriippuvainen ja nukkuukin välillä toisessa huoneessa, mutta tästä syystä olen nyt kiinnittänyt erityistä huomiota tähän yksinolon opettamiseen. Ässällä on myös stressin seurauksena selvästi lihakset jumiutuneet, joten päivittäinen hieronta tulee nyt erityisesti tarpeeseen. Ja saapahan vanha kärtty samalla ihan omaa aikaa ilman pennun tohinaa.

 "Olisko siinä vielä palautusaikaa jäljellä..?"

Siivouspäivän vihaaja

Tänään meillä oli kunnon kevätsiivouspäivä. Vietiin matot ulos tampattavaksi, imuroitiin, pestiin lattiat sekä tuuletettiin. Tämän jälkeen oli ihana istahtaa tekemään kouluhommia, kun ympärillä oli siistiä ja hyväntuoksuista.

Kouluhommien jälkeen ajattelin antaa Ässälle iltapalan ja tehdä sen ohessa hieman tokoa. Pohjustukseksi pitänee sanoa, että Ässähän hyvin ahneena koirana odottaa yleensä koko päivän ruokaansa. Nytkin luiden ollessa sulamassa se ponkaisi ylös aina, kun nousin kouluhommieni äärestä, ja juoksi vessan ovelle odottamaan (sulatan luut siellä ja se myös syö ne siellä). Niimpä asetin ruoan lattialle odottamaan, ja aloin harjoittelemaan liikkeestä maahanmenoa ja luoksetuloa. Tämän jälkeen siirryin kaukokäskyihin, jotka sujuivatkin mallikkaasti. Juuri, kun ajattelin tehdä viimeisen maasta istumaan nousun ja päästää koiran syömään, Ässä jumahti. Sen naamalle levisi tuttu hieman epätoivoinen katse, ja se makasi täysin liikkumatta. Yleensähän se on hyvinkin levoton ja vinkuu ja piippaa ruoan ollessa esillä. Nyt se vain makasi liikkumatta, nuoleskeli huuliaan ja tuijotti epätoivoisesti. Juuri kun hoksasin, mistä on kyse, se nousi tärisevin jaloin. Allaan pissalammikko.

Ässällähän tosiaan on jonkinsorttinen pissavika, mutta se on nyt ollut kauan oireettomana. Itseasiassa sen pidätyskyky on ollut loistava, se ei ole enää rynnännyt pissalle eikä pissaa tuhottoman kauan. Raakaruokinta on parantanut Ässää entisestään, eikä sitä uskoisi pissavikaiseksi ollenkaan. Siksipä teinkin sen ultimaattisen unohduksen, että kiihtyessään se saattaa kusaista alleen, jos viimepissatuksesta on jo aikaa. Tänäänhän se oli käynyt viimeksi aamulla, ja päiväpissatus oli vasta edessä. Onneksi sain Ässän kannettua kylppäriin, ettei tarvinnut koko lattiaa pestä uusiksi. Siinä kyllä menivät niin housut kuin koirakin pesuun.

Onneksi Ässä ei jäänyt murehtimaan tapausta sen enempää, kun ruoka oli odottamassa. Pikapissatuksen jälkeen vedettiin vielä lyhyet kaukot samassa kohtaa, ettei jää mitään ei-haluttuja mielleyhtymiä, ja sitten nälkää näkevä koirarukka pääsi syömään. Nyt on maha täynnä ja elämä taas mallillaan.

Korkeilla paikoilla on kiva nukkua. Tässä Ässä on ominut kaverilta lainaamani taiteltavan vieraspatjan omaan parempaan käyttöönsä.

Treeniä treenin perään

Taas on parit treenit takana, ja kirjoiteltavaa piisaa. Hakumetsässä harjoiteltiin nyt jo peräti kahden ukon verran sitä, että Ässä saisi itse hajun tuulesta ja lähtisi ukon luo. No, ensimmäinen meni vähän plörinäksi oman kämmäilyni takia, sillä luin koiraa väärin. Ässällä oli taas vaihteeksi hirveä energiapiikki menossa, ja sen singottua hieman innokkaammin ukon suuntaan tulkitsin sen hajun saamiseksi. Näin ei kuitenkaan ollut, ja koiran lähetettyäni se alkoi jäljestää ja sinkoili risteileviä jälkiä sinne ja tänne. Hetki siinä sitten meni, että Ässän kuulo palasi päälle ja se tuli kutsusta luokse. Ainakin se pahin alkuenergia oli sitten purettu :) Otettiin sitten uusi yritys, ja se menikin jo paremmin. Tälläkertaa huomasin selkeästi, kun Ässä oikeasti sai hajun, ja lähetettyäni sen se pinkaisi suoraan ukolle. Tähän väliin otettiin toiseen suuntaan (myötätuuli) taputuksilla yksi ukko, ja sitten taas tuuliharjoitus samaan suuntaan kuin ensimmäinen. Tällä kertaa harjoitus menikin nappiin, sillä osasin lähettää Ässän oikeaan aikaan ja se pinkoi suoraan ukolle. Eiköhän tämä tästä :) Treeniä vaikeutti myös kuumuus, joka imi Ässästäkin tehokkaasti mehut.

Eilen sitten oltiin raunioilla treenaamassa, ja ne treenit menikin aika hyvin! Viimeksi Ässää jännitti raunioilla käppäily, mutta nyt se sujui jo paljon paremmin. Käveltiin raunioita vain läpi Ässän bongaillessa samalla ukkoja sieltä seasta. Jokainen ukko haukutti Ässää hieman ennen palkkaa. Ukkojen etsintä sujui aika hyvin, sillä Ässä osasi hienosti hajustella ukot esiin raunioista. Haukutkin menivät yllättävän hyvin, sillä pelkäsin siinä olevan kerralla hieman liikaa, kun samalla kertaa vaadittiin epävarmalla alustalla käppäilyä ja haukkumistakin. Tiileillä ja muualla tallustelu meni hyvin, mutta epävarmuutta tuottivat alaspäin hyppääminen, hieman liian ahdas kolo ja heiluva/koliseva alusta. Eiköhän näistäkin selvitä harjoittelulla. Ässän oli kuitenkin helppo pienenä ja ketteränä liikkua raunioilla, joten eiköhän homma ala sujumaan jossain vaiheessa.

Jäjestyksestäkin on muutama juttu kerrottavana. Nyt olen yrittänyt jäljestää niin usein kuin on mahdollista. Ässälle on nyt tehty kolmet treenit. Jäljen pituus on ollut jo huimat 20 m makkararuudun ollessa alussa. Makkaroita en ole laittanut jäljelle enää niin tiuhaan kuin ennen, mutta silti pari niistä on jäänyt matkanvarrelta syömättä. Makkararuutu oli myös viimekerralla varsin turha, sillä Ässä lähti heti etenemään jälkeä pitkin jättäen makkararuudun makkarat lähes koskemattomaksi. Ässä selkeästi tykkää hommasta ( kun kerran jättää makkaroitakin matkan varrelle :D), ja kulkee vielä jäljestyksen jälkeenkin nenä maassa innoissaan. Tänään suunnittelin tekeväni vielä aikasempaa pidemmän jäljen pellolle hieman suuremmilla makkaraväleillä ja ilman alun makkararuutua. Saa nähdä, miten homma sujuu!

Sisäsiisteydestäkin voisin hieman turista. Ässähän on meillä sisäsiisti, eikä kuseskele nurkkiin kuin pakon edestä (esim. tänä yönä sille tuli hätä, eikä se päässyt pihalle, koska en kuullut sen ininöitä. Ässällä on kuitenkin tosi harvoin yöllä hätä.). En kuitenkaan vieläkään luota siihen täysin, jos olen sen kanssa jossain muualla kuin kotona. Jos Ässällä on kovahko pissahätä, se pissii aika herkästi vieraissa paikoissa lattialle eikä malta odottaa ulos pääsyä. Muunmuuassa leirillä se pissasi lattialle, kun otin sen häkistä ja purin ensin häkin ennen uloslähtöä. Siinäpä oli liian pitkä odotus Ässälle, joka päästeli sitten lattialle, mutta lopetti sitten tiukasta kiellosta. Meillähän systeemi toimii niin, että Ässä päästetään takapihalle silloin kun se sinne pyytää (istuu säälittävän näköisenä oven edessä). Ei se kuitenkaan täällä pissi lattioille, jossei joku huomaa heti tai ollenkaan päästää sitä ulos sillä hetkellä. Kumpikohan siihen vieraassa paikassa sisälle pissimiseen sitten vaikuttaa, se vieras paikka vai tottumus päästä pihalle yleensä heti=pieni rakko? Ärsyttävä tapa, joka pitää ikävästi varpaillaan vieraassa paikassa.

Lopuksi voisin laittaa tähän kuvasia marsusten ulkoilusta. :) Pelottavaa, ettei nyt ole tullut pitkään aikaan napsittua kuvia Ässästä. Pitänee korjata asia ensi tilassa..

Kolmen kopla

Ruokailua..

Auringon ottoa ja pötköttelyä..

Ässän tervehtimistä..

Ja karkumatka!

Possujuna. Äidin kukkapenkissä oli paljon kivempi touhuta :)

Kevät tulee!

Vihdoin on kevään merkkejä ilmassa, jo on odotettukkin! Lumet sulavat pikkuhiljaa, pajunkissat puhkeavat ja Ässän maha pitää huuhdella lenkin jälkeen. Tänään Ässä myös nosti jalkaa ensimmäistä kertaa. Lieneekö keväällä osuutta asiaan.. ;)

Parit päivät ovat menneet leppoisasti viimeisiin ylioppilaskirjoituksiin valmistautuessa ja koiran kanssa ulkoillessa. Tänään piti jäädä tottiksesta pois, jotta varmasti saan luettua tarpeeksi. Ja sainhan minä. Ässän kanssa käytiin ihana tunnin rämpimislenkki metsässä, mikä kummasti virkisti mieltä palaamaan taas matikan pariin. Ihanaa ajatella, että huomenna on viimeinen lukupäivä!

Lenkillä Ässä löysi jotain jännää. Ihmettelin, että mitä siellä lumen alla on, kun toinen niin kovasti nuuskutteli ja kaiveli. Ässä jopa meinasi alkaa kierimään siinä päällä, jolloin tajusin sen olevan mahdollisesti lumeen hautautunut raato. Sellainenhan sieltä paljastuikin, vaikkakin eläinlajista ei ole tietoa. Lieneekö rotta..

Marsut pääsivät tänään juoksentelemaan pitkästä aikaa olkkariin! Ennen Ässän tuloa he saivat vilistää aamuisin aina ennen ruoan antoa olkkarissa huutaen hoputtamassa minua. Ässän tultua katosivat matot, ja enää marsuista ei ollutkaan kivaa juoksennella lattioilla. Oman hankaluutensa toi Ässän marsuinnostus. Tänäänkin heitin Ässän ulkoilun ajaksi takapihalle, koska marsut eivät kauheasti pidä Ässästä, varsinkaan kun Ässä hiippailee niiden perässä papanoiden toivossa.

Tästä tulikin mieleeni, että tänään laitamme ensimmäisen maton takaisin paikoilleen olkkariin! Sitten kelpaa marsujenkin juoksennella aamuisin. Muita ei sitten ilmeisesti tulekkaan enää meidän ennen niin matontäytteiseen kotiimme, koska Äiti huomasi siivoamisen helpommaksi ilman mattoja. Katsotaanpa, miten Ässä suhtautuu mattoon! Sisälle se ei ole pissinyt enää aikoihin, toivottavasti ei siis matollekkaan..

Ainiin, tuolla Mian albumissa on kuvia viimeisimmältä kyläilykerralta siellä!

Laiska päivä

Hmph mikä hemputti tota koiraa vaivaa. Se kuseskeli eilen sisälle kolme kertaa! Ja tänään on kerran jo pissinyt sisälle. Ei ole pyytänyt ulos tai mitään, lirittänyt vaan pitkin lattioita. Ja viime kerta kun kusaisi sisälle oli 2 vk sitten, eli sisäsiistihän tuo on alkanut olla. Aika outoa. Mikähän lie syynä.

Eipä menty koirakouluun tänään :( eikä varmaan seuraavallakaan viikolla. Joulutaukohan alkoi jo halikossa, mutta perniössä koulutus pyörii vielä pari kertaa. Iskä ei kuitenkaan ollu halukas kuskaamaan, ja siellä ei ole kuin kaksi ohjaajaa, joten odotellaanpa siis halikon tauon päättymistä.

Tessu tuli tänään meille :) Olen vähän laiskalla tuulella (nukuin huonosti), joten värväsin Tessun meille joksikin aikaa. Tuossa se nyt pyörii Ässän kanssa ympäriinsä. Hölmöjä :) Nukuin huonosti, koska ensin Ässä herätti kuudelta pissalle. Ässä ei olisi suostunut tulemaan sisälle, joten kävin hakemassa sen. Sen jälkeen se sitten istui oven edessä ja inisi. Heitin sen olkkariin, mutta enpä saanut enää unta. Muutenkin nukahtaminen on nykyisin vaikeaa, on tainnut tulla istuttua liikaa koneella..

Jäähyväislahjat vieraillessa

Mentiin tosiaan lenkille purtsille Windyn ja Lauran kanssa. Silloin olikin jo pimeää, kun mentiin, joten jätin kameran suosiolla kotiin. Lenkki meni hyvin, aluksi koirat leikki, mutta sitte mentiin loppu lenkki rauhaksiin. Sen jälkeen suunnattiin Ässän kanssa Liisalle, jossa tämä leikki Liisan kissan Veijon kanssa. Siinä sitä menoa ja meininkiä sitten riitti! Pidettiin kyllä huoli, että Veijo aina pääsi pois tilanteesta, jos se halusi. Mutta eipä sitä näyttänyt missään vaiheessa ahdistavan Ässä, lähinnä ehkä välillä ärsytti toisen tunkeilu.

Mua taas ärsytti, kun Ässä ei aina muiden luona osaa olla niin sisäsiisti kuin kotona. Nytkin lirautti lattialle 5 minuuttia ennen lähtöä -_-. Mutta eiköhän se siitä sitten.. Kotona tuo liruttelee enää todella harvoin, ja sisälle ei ole kakannut enää varmaan kuukauteen. Vielä ei ole ilmennyt pojalla jalan nostoa, mutta toisten koirien hajut ovat alkaneet kiinnostaa enemmän kuin ennen. Monesti lenkin alkuosa mennään ihan naurettavan hitaasti, jos Ässä saa nuuhkia ne kaikki hajut, jotka se haluaa. Kyllä se sitten lähtee menemään, mutta se alku tuntuu aina siltä, kun olisi joku perävaunu perässä.

Ässä ei ole osoittanut pahemmin mitään uhmaiän merkkejä. Vähän se sitä tekee, että voi haukkua mulle, kun ovesta mennessä käsken istua. Mutta siitäkin hyvin selvitty kärsivällisyydellä. Jos haukkuu, niin kiellän ja odotan, että rauhoittuu. Siinä vaiheessa istuukin sitten jo melkein itsestään. Energiaa tosin on (hyvällä tavalla!) enemmän kuin ennen, mutta siitä olenkin tainnut jo jaaritella.

Jännittää huominen Tassukoulutus, kun viimekerrasta on aikaa. Odotan innolla huomista :)

Koiranilma ei Ässää miellytä

Hypärit parhaillaan menossa, ja pitäis aikaa saada jotenkin kulutettua. Joten tulin sitten tänne horisemaan.

Iskälle kävi eilen kiva kommellus. Hän haki mut Lauralta autollaan. Autossa ihmettelin, miksi siellä haisee koirankakka. Selvisi, että isä takapihan läpi käveltyään oli kantanut mukanaan kivan pikku yllärin autoonsa. Siinä kuluikin koko loppu ilta autoa hinkatessa ja kirotessa.

Parina viimepäivänä Ässä ei ole kylläkään kakannut takapihalle, vaan olkkarin lattialle. Syynä tähän on pojan hienohelmaisuus sadetta kohtaan. Yleensä aamulla herättyäni päästän pojan takapihalle asioilleen. Sitten käyn suihkussa ja syön ja vasta sitten lähden hänen kanssaan aamukävelylle. Mutta Ässä ei jaksa odottaa siihen asti, eikä takapihallakaan ole kiva kykkiä sateessa ja märässä. Tuloksena on Annelle lisää korjattavaa aaamuisin. Pitänee mennä Ässän kanssa sinne takapihalle sateeseen seisomaan yökkäreissä, ehkä tuo sitten saa jotain aikaankin. Hölmö. :)

Laura tulee nyt tänään sitten kylään sen Windy-koiransa kanssa. Jännittää, miten menee. Viimeksi kun Windy pelkäsi tosiaan Ässää. Pidetään peukkuja, että Windy tosiaan on rohkaistunut tarpeeksi. Ajattelin kyllä väsyttää Ässää ennen Windyn tapaamista, ettei se sitten ihan hulluna riehu ja pelota toista. Eli luvassa hieman tavallista pidempi lenkki, ja ruoka ennen Windyn saapumista. Metsälenkki tietysti uuvuttaisi hyvin, mutta sinne ei viitsi tälläisellä ilmalla lähteä kuraamaan itseään. Ja siellä poluilla kun tuppaa niitä lammikoita olemaan.

Jännittää! Toivottavasti Windy suhtautuu hyvin, ja innostuisi vähän leikkimäänkin! Pitää ottaa kamera taas esiin ja räpsiä heidän kohtaamisestaan kuvasia. Toivottavasti jo tänä iltana pääsen lisäilemään tänne kuvia ja ehkä vähän tekstiäkin (jos jaksan). Nykyisin kun koneella oloaikaa syö tehokkaasti uusin hankkimani peli.. ehköh.

Ainiin! Punnitsin Ässän taas tänään aamulla, ja hän painaa yhä 9.2 kg! Hän on siis laihtunut, jos otetaan huomioon, että kasvun pitäisi tuoda lisää painoa. Vielä on kyllä ylimääräistä.

Ei lammikoita lattioilla!

Vihdoinkin pojan kulmahampaat on alkanu vaihtua. Mä jo ihmettelin, että millon se tapahtuu. Vähän aikaa sitten kurkkasin suuhun, alakulmahampaat on lähteny ja uudet hampaat jo nähyy. Ylhäällä taas on hampaat vielä kiinni ja rinnalla on alkanu uutta jo tulemaan. Joten eiköhän nekin kohta lähde. Kovasti pojan hampaita syyhyttää ja pitäisi jyrsiä jatkuvasti, mutta eiköhän sekin kohta ohi ole. :)

Sisäsiisteydessä ollaan edistytty harppauksin. Mun huoneeseenhan se oppi sisäsiistiksi jo joskus 3 kk ikäisenä. Muualle kämppään saatto lirutella puolentunnin välein. Pari viikkoa sitten äkkäsin, että ehkä poika ei vaan tajua, että sisälle ei kuseskella. En ole poikaa aiemmin kieltänyt sisälle pissaamisesta, kun jostain luin, että sitten koira voi ruveta pissimään "piiloon" esim. sängyn alle. Ulospissimisestä on tietysti kauheasti kehuttu. Otin kuitenkin käyttöön sen, että kielsin sisälle pissimisestä. Tai melkein voisi sanoa, että huomautin asiasta. Sen jälkeen poika hyvin nopeasti äkkäsi idean ja jätti sisälle pissimiset sikseen. Vielä välillä voi sattua vahinkoja, mutta minkäs sille voi.

Mutta sitten vähän asiaa marsuista! Pojat ovat asustelleet meillä 1 m x 0.5 m kokosessa häkissä. Häkki on kuitankin tuntunut hieman pieneltä (vaikka lain mukaan sopiva onkin). Uutta häkkiä ei olla viittitty ostaa, ne kun ovat tajuttoman kalliita, eikä edes paljon isompaa saataisi. Sitten äkkäsin, että tonne saunaan mahtuu hyvin tekemään taikakuutioista aitauksen! Simmosen sitten kyhäsin pystyyn, ja kovin pojat tuntuvat tykkäävän siitä! Mitat on n. 1,1 m x 1,1 m. Pohjana on vahakangas. Koko viritelmälle tuli yhteensä hintaa n. 45 e, eli oli halpa kokoonsa nähden. Häkki on kyllä niin laaja, että nyt olisi mahdollisuus hankkia kolmaskin marsu tuonne lyllertämään.. (Lain mukaan tonne kyllä menisi 7, mutta ei siinä nyt ole mitään järkeä. Korkeintaan neljä itse laittaisin. Vaikka mielummin se kolme, että kaikilla on riittävästi tilaa.)

Noh, kuitenkin. Häkin rakennus sai viriämään aikaan pohdinnan hankkia kolmas poika tuonne lyllertämään. Kasvattajien sivuja on tullut kyllä selailtua, mutta saas nyt nähdä. Vaikka kyllähän sen tietää, että jossain vaiheessa se kolmas kuitenkin tulee :D ja sitten neljäs, ja viides.. Semmoista se on noiden ihanien karvapallojen kanssa :)

Ässällä on missin hymy

Vanha marsula (puusilta puuttuu kuvasta)

Uusi marsula! Kuva vähän tumma, pahoittelen..

Korvalepatus

Dieetistä vielä sen verran, että 18pv torstaina poika painoi 9,2 kg. Viikonpäästä eli 25pv torstaina oli pojan paino pysynyt samana. Poika tuntuu mielestäni aavistuksen hoikemmalta, eli ihan hyvin on tähän asti onnistunut! Olen myöskin ruvennut kiinnostumaan koirien erilaisista ruokintatavoista enemmän. Olen pohdiskellut, että jos sitten Ässän ollessa aikuinen syöttäisi Yrjölän puuroa tai vastaavaa. Pitänee mietiskellä asiaa ja lueskella aiheesta enemmän.

Kauan kaivattu päivä

Nyt tällänen pikapika päivitys, kun välitunnilla sopivasti aikaa. Huomenna on ylppärit, joten nyt en ole oikeen kerinny kirjotella. Huomenna sitten ehkä, ellen ole ihan tööt kirjotuksista!

Mutta piti tulla tänne hehkuttelemaan, että mun kauan odottamani päivä on vihdoin koittanut! Koitti sunnuntai, ja mukavasti menikin, kun lattialle ei ilmestynyt YHTÄKÄÄN PISSAA/KAKKAA! Maanantaina iski tietysti julma totuus jälleen vasten kasvoja lätäköiden muodossa, mutta eiköhän siitä selvitä. Voiton puolella kuitenkin jo! Ja kyllä parit lätäköt mielellään siivoaa siitä ilosta, että saa oman koiran kanssa puuhailla.

Muuta jännää? Ollaan ruvettu harjoittelemaan Ässän kanssa "sivulle" käskyä. Kun se opitaan, niin alkaa seurauksen harjoittelu. Myös seisomista harjoitellaan. Onhan siinä puuhaa, kun opettaa noita Ässälle. Vaikka Ässää on kyllä miellyttävää opettaa, koska se oppii niin hyvin.

Mutta nyt tunnille!

Iskän lista

Iskä teki listausta Ässän hyödyllisistä puolista:

- jos lattialle tippuu ruokaa, sitä ei tarvitse korjata
- vanhoille sanomalehdille löytyy käyttöä pissan imeytyksessä
- Ässä on hyvä jalkalämmitin
- Metsästää sisään lentävät kirsikkasääsket (ne pitkäjalkaiset hyttyset) ja syö ne
- saa mut ulkoilemaan säännöllisesti
- repii rikkaruohoja (vaikka joskus pari kukkaakin mennyt)

Ässän haju kyllä välillä ottaa nenään iskän mielestä ja "kutittaa kurkkua". No onneksi se on pysynyt kurissa, kun pestään Ässää suht usein. Ja mehän muutetaankin tästä jo jonkin ajan päästä pois kokonaan. Vähän kyllä huolestuttaa, että toivottavasti ei nyt tule allergiseksi. On sitä kyllä marsujen heinätkin tässä kaksi vuotta nenää kutitellut aina välillä (kun sinne saunaan sattuu eksymään), eikä sen kummempaa. Liekö vaan perinyt yliherkän nenän äidiltään.

Nyt on yksinolot sujunut paremmin! Enää kotia tullessani en joudu jatkuvan huomionhaun kohteeksi, ja muutenkin on Ässä-poika tottunut yksinoloon paremmin. On aina yhtä ihana tulla kotiin, kun on iloinen pötkylä vastaanottamassa häntä/takapää silmittömästi heiluen.

Odottelen kovin ensimmäisiä koulutuskurssia Ässän kanssa :) Hän kun niin sopivasti ehtii täyttämään sen 4 kk ennen ensimmäistä kertaa ja saamaan rokotukset kuntoon. Ensimmäinen kerta on tasan kahden viikon päästä sunnuntaina klo 18. On siitä varmaan aikaisemmin tullut jotai juteltuakin. Ässä pääsee ensimmäistä kertaa tutustumaan moniin koiriin kerralla (siellä kun on se peuhuvartti ennen varsinaisen tunnin alkamista), ja se vähän jännittää.

Sisäsiisteydestä voisi taas sen verran raapustaa, että se tuntuu olevan lähempänä joka päivä. Enää ei kauheasti ilmesty lammikoita lattioille päivän aikana, kun kakara jaksaa pidättääkkin jo jonkinverran. Vaikka siihen täydelliseen sisäsiisteyteen onkin aikaa, odotan innolla sitä ensimmäistä päivää, jolloin ei tarvi pyyhkiä/astua yhtäkään lammikkoa päivän aikana.

Vielä joitain kuvasia Tessun visiitistä!

Pentu potkii päähän!

Kasa. Tessu on kauniin pyöreä.

Nätti

Pojalle on tullu jo sen verran korkeutta ja voimaa lisää, että pääsee Tessunkin ylihyppäämään :) Hölmö.

Pitänee ruveta laittamaan kuvat isompana jatkossa, noidenkaan yksityiskohdista ei kauheasti saa selvää.