Oppikoulun ovet aukenee

Pääsimme Ässän kanssa Herhaun treeniryhmään! Keskiviikkoiltaisin siis treenailemme tokon alo-ryhmässä, ja jännittää jo ihan pirusti. Odotan kyllä innolla, sillä on kiva päästä tokoilemaan jonkun valvovan/opastavan silmän alla.

Myös terveys on tällä hetkellä hyvässä mallissa, Ässän pissanäytteestä ei virtsakiteitä enää löytynyt. Ruoan aion vaihtaa Orijen-merkkiseen nappulaan, jota olen ennenkin syötellyt (syö vieläkin eläinlääkärin nappuloita). Sen jälkeen rupean tarkastelemaan tuota raakaruokaan siirtymistä, kunhan tiedän kesäni työtilanteen paremmin. Katsellaan nyt miten jatkossa sujuu, Ässällä on kuitenkin taipumus kiteisiin, joten voi olla että urinary-ruokakuuri tulee vuosittain tarpeeseen. Toivottaan kuitenkin, että vältyttäisiin enemmiltä sairauksilta. Korvatulehduksen uusimista tosin vähän pelkään, kun tuo on nyt pari kertaa ravistellut päätään..

-----

Jatkanpa vielä tähän perään vähän muita kuulumisia. Olen nyt käynyt Ässän kanssa paristi juoksulenkillä, kun olen kaivannut ainaiseen köpöttelyyn vaihtelua. Ässä on saanut juosta aina irti, ja se on hirveästi tykännyt juoksentelulenkeistä! Vauhti kun on kovempi, niin tulee Ässälläkin spurttailtua enemmän. Pääasiassa olen tehnyt sellaista lenkkiä, että 2/3 matkasta juoksennellaa, ja sitten loppukolmannes köpötellään. Juoksen lähinnä sen verran, kuin hyvin jaksan, joten lenkin kokonaisajaksi kertyy sellainen 45 min suunnilleen. Onhan se lyhyempi, kuin normaalisti, mutta matkaa kyllä kertyy enemmän. Ja minä ja Ässä tykätään, kun saadaan vähän vaihtelua :D Yhtään en kyllä vanno, ettenkö tuohon juoksenteluun kyllästyisi taas kuukauden päästä..

Mukavaa on kyllä ollut hölkkäillä iltasella (aamuisin en millään jaksa juosta paria metriäkään), kun muita ei ole pahemmin maisemissa. Saa rauhassa mennä, katsella auringon laskua ja kuunnella iltalintujen laulua. Tuli ihan kesä mieleen, kun kuulin jonkun kesälläkin iltaisin visertelevän linnun pitävän orkesteria metsässä. Lisäksi näin tänään muutaman joutsenen lentomatkallaan, Ässäkin pysähtyi niiden mökää ihmettelemään.

On tuo kyllä ihana koira kun jaksaa innostua kaikesta. Ilman sitä ei paljon huvittaisi juoksennellakkaan, mutta Ässä kun repii housunsa siitä innosta, kun spurttaillaan vierivieren (Ässä kovassa johdossa tietenkin) pitkin maita ja mantuja, nin kyllä itseenkin tarttuu se juoksun riemu.

Ja ai niin, kameran akkulaturi on edelleen hukassa (en kyllä hirveästi ole jaksanut etsiäkkään), joten kuvat ovat aika vähissä. Ehkäpä se jo kohta putkahtaa jostain.

Terveys-päivityksiä

Kipulääkkeitä tosiaan syöteltiin pari päivää, ja Ässän pissailut loppuivat kuin seinään. Lisäksi se käyttäytyi paljon rauhallisemmin. Lopetin sen jälkeen kokeilumielessä kipulääkkeen, ja oli mielestäni levottomampi ja vahinkojakin sattui taas päivittäin (ei kuitenkaan ihan 3 kertaa päivässä). Tänään hain sitten kipulääkkeitä vielä varoiksi viikonloppua varten, mutta tänään Ässä ei ole kipulääkettä saanut ja on ollut rauhallinen sisällä ja pissatkin ovat tulleet ulos. Joten ehkäpä se siitä, eikä kipulääkettä enää tarvita! Eläinlääkärikin totesi, että ruoan pitäisi jo alkaa vaikuttamaan, ja jos nuo kaikki kipulääkkeet joudutaan käyttämään, niin sitten olisi suotavaa tulla lisätutkimuksiin. Toivotaan nyt kuitenkin, että viikonloppu menee lääkkeettömästi, nyt ainakin näyttää hyvältä. (Ruokaahan on maanantaina syöty 3vk, joten kohtapuoliin pitää se pissanäytekkin viedä tutkittavaksi).

Aurinko on paistanut taas iloisesti, ja kuviakin olisi tullut napsittua enemmän, jos löytäisin kameran akkulaturin. Laitoin sen nimittäin viimeksi hartaan etsiskelyn jälkeen "varmaan paikkaan", enkä ole sen koommin nähnyt.. Muutamaan kuvaan akku kuitenkin riitti, joten tässä vähän ulkoilukuvia Ässästä pikkuturkissa.

Valmiina kurakaudelle

Joku aika sitten valittelin Ässän "pitkää" karvaa, joten nyt sitten tartuin tuumasta toimeen ja ajelin sen. Eihän se oikeastaan vielä edes kovin pitkä ollut, mutta kauhulla kurakeleja odotellen vedin sen sitten lyhyeksi. Ja tuli ehkä hivenen innostuttua, sillä eipä Ässä-rukalle jäänyt karvoja nimeksikään. Itse tykkään enempi Ässästä lyhyessä karvassa, mutta olisi sille vähän hapsuja voinut jättää, menee taas hetki tottua kukkakeppi-koipeen. Kuvassa sillä vielä sojottaa jotain epämääräisiä karvatupsuja sieltä täältä, niitä tuli sitten myöhemmin siistittyä.

Ennen

Jälkeen

Prosessointi (huomaa etujalkojen ero)

Samalla tuli kuvattua myös kämppiksen matosta, eli herr Suikeroa eli Horatiota. Hän on viljakäärme ja oikein mukava tapaus, lemmikkinä helppo, halpa ja nätti. Itse ottaisin moisen otuksen paljon mielummin kuin työlään akvaarion. No, mulle marsusissa, hamsussa ja Ässässä on kyllä mulle ihan tarpeeksi ajanvietettä.

Horatio

Meillä on nyt Ässän kanssa ollut taas hivenen pissaongelmia. Vahinkoja on sattunut silloin tällöin, ja tiistaina Ässä pissasi ekaa kertaa myös Villelle (ja lenkiltä tultiin 2h aiemmin). Eilen torstaina Ässä myös pissasi lattialle, sänkyyn (taas!) ja rappukäytävään. Tänään aamulla oli levoton ja pissasi matolle ennenkuin ehdittiin ulos. Annoinkin Ässälle sitten hieman lääkäriltä saamiamme kipulääkkeitä aamupalan seassa, kun oli eilen ja tänä aamuna niin ihmeen levoton ja pissaili jatkuvasti. Vielä en osaa vaikutuksesta sanoa, mutta tällä hetkellä ainakin nukkuu tyytyväisen näköisenä ja rauhallisesti. Täytyy nyt toivoa, että ruoka auttaa, eikä Ässällä ole mitään virtsakiviä tai muuta..

Pidennetty viikonloppu

Mulla oli äsköttäin koeviikko, mutta vain pari koetta alkuviikosta. Niimpä suuntasimme Ässän kanssa pidennetylle viikonlopulle torstai-aamuna Saloon! Äiti oli ihan innoissaan taas Ässän tulosta, ja kyselikin jo, milloin saa sitä pidemmäksi aikaa hoitoon. Vapuksi lupasin sitten viedä Ässän sinne pariksi viikoksi, kun itsellä on kuitenkin silloin hirveästi ohjelmaa.



Kävimme Salossa yhdessä äidin isin ja Ässän kanssa jäällä. Isä otti myös sukset mukaan, ja paineli jäällä hurjaa vauhtia. Ässähän ei tietenkään voinut jäädä kakkoseksi, joten se pinkoi isän perässä. Jonkun matkan päästä se huomasi meidän jäävän jälkeen, joten palasi meitä katsomaan, ja pinkaisi sitten samantein taas isän perään. Isä teki vain parin kilsan lenkin, mutta Ässä veteli sillä välin varmaan 5 kilometria.. Kauaa emme siis jäällä viihtyneet, mutta oli kiva pistäytyä.






Kävimme myös lenkillä taas Katin ja Roope-collien kanssa. Kameran muistin tosin ihan loppuvaiheessa, joten kuvat jäivät vähäisiksi. Oli kuitenkin kiva käydä seurassa lenkillä, sai Ässäkin vähän koiraseurassa lenkkeillä.




Käytiin muuten myös Iidan ja Wandan kanssa koirapuistoilemassa ennen Salon reissua. Kuvia tuli räpsittyä muutama, mutta tässä nyt pari. Wanda on siis leonberginkoira. Huomaa muuten, että nämä kaksi vikaa kuvaa on järkkärillä otettu, kun ekat kuvat on iskän digipokkarilla räpsitty..




Tuli nyt vähän kuvapainotteisempi päivitys, toivottavasti ei tuki koko blogia :D