Käytiin Femman kanssa kokeilemassa onneamme, josko vielä tällä kaudella saataisiin toinen ykköstulos mejän avoimesta luokasta. Pääsimme kokeisiin Hämeenlinnaan 9.9, tuomarina Rauno Koskinen.
a) jäjestämishalukkuus 0-6 = 6 pistettä
b) jäljestämisvarmuus 0-12 = 10 pistettä
c) Työskentelyn etenevyys: 0-10 = 8 pistettä
d) Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen / kaadolla haukkuminen: 0-14 = 12 pistettä
e) käyttäytyminen kaadolla: 0-3 = 3 pistettä
f) yleisvaikutelma: 0-5 = 4 pistettä
Eli yhteensä 43 pistettä ja AVO 1 -tulos!
"Ohjattu lähtö. Ohjausmatkan jälkeen alkaa sekä maa- että ilmavainuinen jälkityö, joka etenee sopivaa vauhtia. Jäljestys on runsaiden tarkisteluiden sävyttämä, koira on enemmän jäljeltä pois kuin jälkiuralla. Koko matka aina sorkalle asti edetään näin. 1. makaus ohitetaan ja kulma pienelle suunnan tarkistuksilla. 2. makaus merkataan ja kulma lähes jäljen mukaisesti. Kaadolle vähän sivusta ja jää viereen."
Femma suoritti kulmat mielestäni nyt viimekertaa varmemmin ja eteni muutenkin välillä hienoja pätkiä suoraan jäljen suuntaisesti. Edelleen se teki todella paljon tarkistuksia jäljen ympärillä, ja nyt myös aika usein koukkasi taakse varmistamaan jäljen kulkua. Alueella oli todella paljon riistahavaintoja ja jäljestyksen puolivälissä Femma saikin äkisti hajun palaten taaempana olleelle hirven makuulle, jonka tutki tosi tarkkaan. Siitä se lähti hyvin varmana jäljestämään hirven jälkien perässä ja olin varma, että nyt tulee hukka ja jäljelle palautus. Tuomarikin oli kuulemma juuri aikeissa julistaa hukan, kun Femma yhtäkkiä veti liinat kiinni ja palasi verijäljelle, kuin muistaen sen varsinaisen työtehtävänsä. Hieno likka!
Tällä toisella ykköstuloksella saatiin siirto voittajaluokkaan, jossa varmaankin starttaillaan ensivuonna. Jännää!
Hieno likka suorituksensa jälkeen. Muut kuvat on ottanut Anni H.
Koulun alun myötä ollaan palattu vihdoin takaisin pk-seudulle. Agilityryhmät ovat taas alkaneet (että voikin ihminen omistaa kaksi vasenta jalkaa 3 kk tauon jälkeen) ja meillä on ollut superhauskaa! Vielä olisi hinku päästä treenailemaan rallytokoa ja koiratanssia. Rallyn suhteen on treenejä helpompi järjestää, mutta tanssiharrastus vaatiikin jo vähän miettimistä. Vinkkejä treenipaikoista ja seurasta otetaan vastaan!
Mikähän siihen nenään oikeen tuoksuu, kun osoittaa eri suuntaan kuin loppunaama
Alkukesä kului kuin siivillä töissä ollessa, eikä Femman kanssa tullut tehtyä peruslenkkejä ja uimista lukuunottamatta mitään ihmeellistä. Kesäkuun lopulla iski hirveä into taas tehdä kaikkea, joten ilmottauduin TAMSK:in koiratanssin koreografiaworkshoppiin. Ja minä olin ihan ajatellut, että keskittyisin Femman kanssa seuraavaksi rally-tokoon..
Iltauinnilla koko poppoolla
Salon uimamaastoja
Workshopissa oli taas tosi kivaa, koiratanssi-ihmiset on niin kivaa porukkaa. Seuraavanahan meillä olisi ohjelmistossa kasata Femmalle avoimen luokan ohjelma, joten valkkailin eri musiikkeja mukaan workshoppiin. Muutamia valmiita kappaleita ja pari itse eri pätkistä koostamaani. Loppujen lopuksi päädyttiin valitsemaan meille kaksi biisiä, joista toinen on iloinen Robinin Boom Kah:in tyylinen ja toinen vähän seikkailullisempi ja erilaisempi mitä aiemmin ollaan tehty. Tähän iloiseen biisiin olen alkanut kasaamaan avoimen luokan ohjelmaa, ja toisen seikkailu-biisin säästän seuraavaa haastavampaa ohjelmaa varten. Nyt ollaan kesä treenailtu erilaisia temppuja ja seuraava workshoppi on 12.8, jossa viedään ohjelmaa vielä pidemmälle. Syksyn treenikuviot ovat Vantaalle paluun koittaessa aivan auki, mutta johonkin olisi päästävä tanssia ainakin omatoimitreenailemaan.
Viimevuoden mejäkärpäsen puraistua oli tänäkin vuonna pakko päästä mejäkokeisiin. Salon Seudun Noutajien Muurlan kokeesta 29.7 lohkesi peruutuspaikka, joten suunnattiin sinne Femman kanssa. Kuumat kelit toivat haasteita, ja lauantaina jälkiä alettiin tehdä jo aamukuuden jälkeen, kun itse koe alkoi sunnuntaina jo klo 5.00. Lämpöä riitti silti ja keli oli koirille raskas. Femmakin kävi kesken jäljestystä viilentelemässä ja juomassa ojassa ja jäljesti selvästi rauhallisemmin kuin yleensä. Sen työskentelyä oli hienoa seurata, töitä tehtiin raivolla kuumuudesta huolimatta. Femma teki vielä kohtalaisen paljon tarkistuksia, mikä tuomarin mukaan vähenee kokemuksen ja itsevarmuuden karttuessa. Itsekin osasin viimekertaa rauhallisemmin kulkea liinan päässä ja jarrutella Femman menoa.
Tälläiset pisteet ja arvostelu saatiin:
a) jäjestämishalukkuus 0-6 = 6 pistettä
b) jäljestämisvarmuus 0-12 = 12 pistettä
c) Työskentelyn etenevyys: 0-10 = 9 pistettä
d) Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen / kaadolla haukkuminen: 0-14 = 12 pistettä
e) käyttäytyminen kaadolla: 0-3 = 3 pistettä
f) yleisvaikutelma: 0-5 = 5 pistettä
Eli yhteensä 47 pistettä ja AVO 1 -tulos!
Koeselostus: "Ohjattu lähtö. Femma aloittaa innokkaan jäljestyksen. Jo heti alusta ryntäillään innokkaasti jäljen molemmin puolin. Kuitenkin edetään sopivaa kävelyvauhtia. Tällä tavoin edetään, maastosta riippumatta, koko jälki. Ennen ensimmäistä kulmaa käydään pikaisesti ojassa uimassa. Kumpikin kulma pienellä suunnantarkistuslenkillä. Molemmat makaukset pysähdytään osoittamaan. Kaadolle tullaan suoraan, sorkan tutkii ja jää viereen. Hyvä, hieman rauhaton, mutta jälkitarkka ja hyvin etenevä suoritus".
Tällä suorituksella tultiin vielä AVO-luokan toisiksi, mikä oli ihan hyvä saavutus näin isoissa kokeissa. Pääsi koko kokeen ainoa cockeri edustamaan noutajien seassa.
Nyt kun olisi ensimmäinen AVO1 plakkarissa polttelisi kovasti päästä tänä vuonna vielä kokeilemaan irtoaisiko se toinenkin jostain kokeesta! Sitten voisi ensivuoden mejäilyt aloittaa mukavasti voittajaluokasta. Katsotaan, josko siis vielä päästäisiin johonkin kokeeseen.
Femman omavalintainen poseeraus voitettujen palkintojen kanssa
Femman kanssa ollaan käyty taas muutamaan otteeseen agiepiksissä hakemassa tuntumaa kisameininkeihin. Suoritukset ovat menneet vaihtelevasti, mutta keppeihin olen ollut todella tyytyväinen joka kerta!
Viimeviikolla päätin suunnata Femman kanssa arki-iltana epiksiin. Arvoin kauan jaksanko mennä, mutta niukat ennakkoilmottautumiset povasivat nopeasti ohi olevia kisoja joten päätin lähteä. Näemmä monet muut olivat tulleet samaan lopputulokseen, sillä kisojen osanottajien määrä oli melkoinen ja viimeiset luokat venyivät pitkälle iltaan.
Halli oli kohtalaisen pieni, joten sinne pääsi vain rataan tutustuessa ja omaa rataa suorittaessa. Hienosti vielä myöhästyin omasta rataantutustumisestani, joten yritin panostaa mielikuvaharjoitteluun ja radan muisteluun vuoroani odotellessa, kun muiden suorituksiakaan ei päässyt seuraamaan. Esteet olivat hallissa aika lähekkäin ja keinu oli ihan erilainen, kuin mihin ollaan totuttu.
Radalle mennessä Femma oli vähän pihalla, että nyt pitäisi jotain agilityäkin tehdä ja vire olisi sopinut paljon paremmin esim. rallytokoon. Meno oli molemmilla aika haahuilua, mutta kepit Femma suoritti tunnollisen hienosti. Otimme toisen yrityksen, jossa kepit olivat tosi kivat, mutta Femma juoksi kaikista kontakteista läpi (kontaktit on yleensä sen vahvuus) ja teki pienen lentokeinun. Vielä olisi voinut ottaa kolmannen yrityksen, mutta väsymys painoi ja koti kutsui. Kisaavista medeistä vain yksi sai sijoituksen, joten ilmeisesti muillakin oli ollut vaikeuksia radalla.
Vappuna uskaltauduttiin ulkoepiksiin kisailemaan, vaikka viimeksi ollaan aksailtu ulkona ehkä pari vuotta sitten. Ilmoitin Femman ensin supermölleihin, jotta päästiin ottamaan tuntumaa uuteen paikkaan ja tilanteeseen. Femma handlasi supermöllit hienosti, joten uskaltauduin ilmoittamaan sen samaan aikaan pyörivään kisaavien luokkaan kahdella startilla.
Ensimmäisellä radalla halusin varmistella kontakteja, keppejä ja keinua, joten palkkasin keppien ja ekan kontaktin jälkeen. Femma teki superhienot kepit ja kontaktit. Keinu oli meille tutumpi malli ja sen Femma suoritti vauhdikkaasti ylimääräisiä lentämättä. Radalle tuli yksi ohjausvirhe meille hankalasta kohdasta, mutta muuten olin erittäin tyytyväinen suoritukseen. Niinpä kokeilin seuraavan radan ilman välipalkkausta ja saatiin se vielä nauhalle:
Alussa tuli suoritettua yksi ylimääräinen putki, ja puomin jälkeen olevan hypyn sohlasin jälleen, mutta muuten olen erittäin tyytyväinen meidän suoritukseen. Tästä on taas hyvä jatkaa!
Kisadebyyttimme oli 10.3 Sipoossa JAU:n kisoissa. Näin jälkeenpäin todettuna kisoihin tuli mentyä liian aikaisin, mutta hauskaa oli siitä huolimatta ja oli ihan hyvä (ja opettavainen!) kokemus meille kummallekin. Femman kepit eivät vaan olleet vielä tarpeeksi vahvalla pohjalla ja ottivat kovasti takapakkia möllikisoissa, mikä näkyi myös varsinaisilla kisaradoilla. Muuten Femman meno radalla oli kivan oloista ja sen kanssa oli kivaa juosta.
Rykäistiin siis heti ensimmäisiin kisoihin kolme rataa: kaksi agirataa ja lopuksi hypäri.
Keinu oli jännä ekalla radalla, se on nyt välillä Femmaa vähän jännitellyt. Keppeihin homma kuitenkin kaatui. Olin itse radalla hämmästynyt, kun Femma ei edes lähtenyt pujottelemaan. Tilanne oli kuitenkin liian vaikea sille: meillä ei ollut vielä riittävää rutiinia ja takana oli epäonnistumisia kepeille ja kisatilanne siihen päälle. Loppuradasta huomaa, että minulla meni pasmat sekaisin, mutta huideltiin rata loppuun kuitenkin.
Ennen toista rataa käytiin lämppäalueella tekemään pari onnistunutta toistoa kepeillä. Päätin, että jos Femma ei lähde pujottelemaan radalla jatkamme radan loppuun normaalisti ilman keppejä.
Tässä Femma lähti niin hienosti pujottelemaan keppejä (vaikkakin väärästä välistä), että uskalsin pyytää siltä uusintasuorituksen kehujen kera, ja sehän teki hienosti! Tältä radalta saatiin -5 pistettä keppivirheestä ja sijoituttiin toisiksi!
Vikalla radalla olin itse jo kohtalaisen väsynyt. Vauhdikas hypäri ei ihan istunut tähän mielentilaan ja olinkin auttamatta myöhässä ohjauksissa, joten hyllytettiin rata ja juostiin siitä suoraan maaliin. Mutta ne kepit(!!) oli nyt tosi hienot, niistä jäi tosi hyvä mieli.
Kisojen jälkeen otettiin treeneissä taas reilusti takapakkia keppien kanssa, että saisin Femmalle takaisin varmasti sen ihanan draivin ja luottamuksen kepeille, mikä näkyy hypäriradallakin. Toistot on pidetty minimissä, epäonnistumisia on vältetty ja kepeiltä on aina saanut jonkun superpalkan, minkä myötä kepit ovat menneet hienosti taas eteenpäin. Haetaan nyt kevään aikana lisää varmuuttaa keppien suoritukseen radalla, jotta päästäisiin kesällä taas kisailemaan.
Tätä kirjoitellessamme ajelemme juuri pohjoisen lomalta kotia kohden. Koirat nauttivat täysin rinnoin mökkielämästä ja Femma pääsi kokeilemaan vetohiihtoakin. Vetohiihto oli sen mielestä aivan superjuttu, tottakai kun täysiä pääsee! Pitkät hankalat automatkat saavat toki miettimään, pitäisikö seuraavalla pohjoisen lomalla harkita Femmalle hoitopaikan hankkimista, vaikka Femma "toipuukin" automatkoista aina onneksi kohtuu vaivattomasti ja nopeasti.
Kuvan nurkasta voi bongata retki-Ässän pienen karhunkierroksen koskinähtävyyttä ihmettelemässä
Viimepäivityksestä on jo aikaa, ja kaikenlaista on ehtinyt tapahtua. Ensinnäkin Femmalainen täytti jo kokonaiset 4 vuotta (!!!) Mitä vanhemmaksi se tulee, sitä omintakeisemmaksi muuttuu myös ulkonäkö, kun ei ole enää korvakarvojakaan. Nyt pakkasten myötä se on saanut kasvatella karvojaan rauhassa.
Niin kaunis nelivuotias.
Aksailu on jatkunut entiseen malliin, ja oltiinpa me myös epiksissä mennäviikonloppuna. Olin odottanut kisoissa raketinlailla hallitsemattomasti sinkoavaa koiraa, mutta sen sijaan sainkin ohjaajan kisajännitykseen reagoivan varovaisen pikku-spanielin. Kaksi kisaavien rataa tehtiin (2-luokkatasoisia), ja toisella meno näytti jo enemmän omalta eikä niin varovaiselta. Radalla oli meille hankala keppikulma, joten sitä tovi tuumailtiin, mutta muuten rata oli aika simppeli.
Vaikka epiksissä ei mitään täydellisiä suorituksia saatukaan, rohkaistuin silti ilmottamaan Femman kaverin houkuttelemana vihdoin ensimmäisiin virallisiin aksakisoihin! Kisadebyytti on 10.3 Sipoossa JAU:n järjestämänä, joten plussaa myös lyhyehköstä ajomatkasta. Mitään isompia tulostavoitteita kisoille ei ole, sillä molemmat tarvitaan vielä aikaa kisarutiinin kehittämiseksi. Mutta avoimin mielin kohti koitoksia!
Aksailun lisäksi ollaan kotona treenailtu vähän rally-tokoa ja käyty juoksemassa. Mejä-kauden alkua odotellaan myös innolla.
Ässäkin tuli Vantaalle taas hetkeksi aikaa arkea viettämään. Ässä on pysynyt talven ilahduttavan hyvässä kunnossa ja on lenkkeillyt hyvillä mielin. Hieman ikä alkaa jo verottamaan, sillä Ässän kuulo on heikentynyt ja uni on sitä myöten välillä hyvinkin sikeää. Pari kertaa se on ihan pitänyt hakea syömään, kun se on koisinut jossain nurkassa niin sikiästi, että on meinannut ruoka-aika mennä huhuilusta huolimatta vallan ohitse. Myöskään laiskottelupäiviä se ei tunnu laittavan ollenkaan pahakseen, päinvastoin. Pappamaiseksi Ässä ei ole silti ruvennut, vaan koheltaa edelleen sille päälle sattuessaan entiseen malliin.
Ässä kävi nyt taas hierojalla, joka totesi myös Ässän olevan hyvässä kunnossa. Liukkaat ovat hieman jumittaneet selkää rintarangan alueelta, sekä alaselkää. Ässältä myös löytyi hierottaesta oikean takajalan lihaksesta pieni lihakseen kiinnittynyt patti, jota pitää nyt seurailla. Muitakin patteja Ässällä on ennestään, mutta ne on ohutneulanäyttein todettu harmittomiksi.
Onpa vaan ihanaa, kun pässiläinen on kotona! Koiratkin tuntuvat nauttivan toistensa seurasta.
Aiemmin kesällä Femma teki harkkajäljellä niin hienoa työtä, että päätin vihdoin lähteä sen kanssa kokeilemaan verijäljestystä kokeisiin asti. Niinpä suunnattiin tänä viikonloppuna Espooseen Suur-Helsingin spanielikerhon kokeisiin, jotka olivat meille ihan ensimmäiset laatuaan.
Mejä-kokeissa jäljet tehdään valmiiksi edeltävänä päivänä, joten pääsin jo lauantaina tutustumaan alueeseen omaa jälkeä tehdessä (jonka sitten opastin toiselle koirakolle). Kyseessä oli Oittaan retkeilyalue, joten polkuja, maastopyöräilijöitä ja sienestäjiä riitti sateesta huolimatta. Tekemälläni jäljellä kulki myös ratsastuspolku, mutta siinä ei sillä hetkellä kulkenut yhtään hevosta. Ei siis tullut valittua sitä helpointa mahdollista maastoa ensimmäisiksi kokeiksi, sillä polut saattavat hämätä koiraa, kävelijät talloa jälkeä ja itse jäjestäessä vastaan voi tulla ketä vaan.
Sunnuntaina satoi onneksi koko päivän, mikä vähensi ihmisvilinää. Olimme Femman kanssa vuorossa viimeisenä, eikä meidän jälkialue tainnut olla niin liikennöity, kuin mihin itse tein opastamani jäljen. Femma lähti jäljelle tyypillisesti aivan täysiä, joten yritin lähinnä jarrutella menoa jotta tuomari ja jäljen tehnyt opaskin pysyisivät perässä. Alun kovan painatuksen jälkeen tuli kohta, jossa Femma pyöri niin kauan, että siitä tuli ensimmäinen hukka. Tämänkin jälkeen pyörimistä tuli, mutta Femma löysi aina takaisin jäljelle.
Jälki päästiin loppuun asti ja Femma oli aivan liekeissä kaadosta - edes tarjoamani palkka ei kelvannut, kun kaato oli vaan ihan parasta. Palkinnoksi Femma sai kantaa kaadon (eli peuran sorkan) autolle, jossa vaihdoin sorkan herkkupalkkaan. Tyypillä oli vähän kivaa jäljellä rallatellessa.
Rallattelu on aina parasta
Arvostelu:
Jäljestämishalukkuus (0-6) 6 p.
Jäljestämisvarmuus (0-12) 8 p.
Työskentelyn etenevyys (0-10) 7p.
Lähdön, kulmauksien, makauksen ja kaadon selvittämiskyky (0-14) 10p.
Käyttäytyminen kaadolla (0-3) 3p.
Yleisvaikutelma (0-5) 4 p.
Tuloksena AVO2 "Erittäin hosuva lähtö. Koira jäljestää todella innokkaasti ja välillä unohtaa tehtävänsä ja etsii vain etsimisen ilosta, vaikkei tiedä mitä. Jäljen matkalla koira juoksi varmaan 10 km (ja minä juoksin siellä perässä, kaikki ojat, puskat, kalliot ylös ja alas), mutta jälki eteni reipasta vauhtia, koska haku oli jäljen tuntumassa tapahtuvaa. Kulmista 1. osoittaa takakautta, toisen kiertää. Kaadolle tuli mutkan kautta ja se kiinnosti. Lupaava jäljestäjä, jonka into tulee kohdistaa jälkeen eikä kaikkeen muuhun."
Tuomari tuntui ihan tykkäävän Femmasta, ainakin sitä oli viihdyttävää seurata. Sain hyviä neuvoja jarruttaa Femman menoa vielä enemmän, jolloin se ei pääse hösäämään niin paljon kaikkea muuta. Lisäksi hihna kannattaisi pitää Femman kanssa kokoajan kireänä, mikä myös vähentää ylimääräistä kiertelyä ja kaartelua. Samanlaisia vinkkejä sain myös kokeen voittajaluokassa olleelta cockerin ohjaajalta, joten näitä ohjeita kokeillaan ensikerralla.
Femma tuli näillä pisteillä luokkansa ykköseksi (neljä osallistujaa)
Kyllähän se mejä-kärpänen taisi päästä puraisemaan. Ensikevään kokeita odotellessa!
Sunnuntaina 20.8 osallistuttiin Femman kanssa Etelä-Hämeen spanieleiden järjestämään spanieleiden taipumuskokeisiin. Tuttujakin oli kokeessa, sillä Hilppa ja Femman puolisisko Hilma olivat myös kokeessa mukana. Tuomarina oli Kirsi Salokanto.
Innokkaat osallistujat Hilma, Femma ja Hilppa
Arvostelu:
Sosiaalinen käyttäytyminen: Reipas hännänheiluttaja joka tervehtii tuomarin ja ryhmän koirat ystävällisesti. Haku ja laukaus: Reipas ja eloisa koira kirmaa laajaa hakua häntää vinhasti heiluttaen. Käyttää nenäänsä hienosti. Laukausta säpsähtää ja katselee mihin putosi. Kuviokin tiivistyy erinomaiseksi. Hieno katsella. Jäljestys: Valtavalla innolla hommiin. Koira etenee remmi kireänä hyvin jarrutettuna melko tarkasti jäljen päällä. Kulma hyvin, kaadon nuuhkii. Vesityö: Halukkaasti veteen, noutaa pukin ohjaajalle. Tottelevaisuus: koira on hyvin ohjaajansa hallinnassa. Yhteistyö ja yleisvaikutelma: Reipasta ja iloista työtä tekevä pari, jolla on varmasti edellytyksiä koepuolen harrastuksiin. Kokonaisarvostelu: Hyväksytty
Olen kyllä taas niin tyytyväinen mun taitavaan menijään! Femmalle tyypilliseen tapaan tehtävät suoritettiin vauhdilla ja suurella innolla. Päivä vierähti nopeasti kokeessa hyvässä seurassa ja ruokatarjoilukin oli erinomainen kakkuineen kaikkineen. Arvostelun lisäksi saatiin ruusukkeet ja stipendit, sekä valita vielä koiralle mukaanviemisiä kotiin. Kiva päivä kaikenkaikkiaan!
Tänään käytiin Femman kanssa TAMSK:in agilitymölleisssä. Ollaan vissiin kerran aiemmin joskus yli vuosi sitten käyty mölleilemässä, joten nyt oli korkea aika taas kokeilla. Tarjolla oli putkiluokkaa, mölliluokkaa ja kisaavien luokkaa, me osallistuttiin kahteen ensimmäiseen.
Putkiluokassa oltiin Femman kanssa molemmat vähän hukassa. Ollaan viimeksi tehty rataa keväällä, kun kesäksi meillä ei ole ollenkaan varsinaista aksan treeniryhmää. Lähdössä Femman pää pyöri ihmeissään ja vauhti oli aika samoissa, mitä treeneissä on ollut. Kiva treenikokemus saatiin ja jopa sijoituttiin kolmansiksi!
Femma voitti hienon lelun ja dentastixejä!
Seuraavana vuorossa oli mölliluokka. Tässä kohtaa Femma oli jo täysin kärryillä, mitä tultiin halliin tekemään. Halliin mennessä oli kova veto päällä ja hinku päästä tekemään. Lähdöstä ampaisikin sitten sellainen raketti matkaan, että jäin vain huuli pyöreänä seuraamaan sen menoa. En minä tälläistä osaa ohjata! Sähläilyksihän se meni, joten käytiin lunastamassa uusi startti.
Toisella kierroksella olin paremmin kärryillä missä mennään, joten tällä kertaa tehtiin samaa rataa. Femma paineli menemään ja tuli A:n ikävästi lentämällä (itse en edes radalla perästäpäin tullessa huomannut), mutta puomi oli hieno. Lopun siksak-suora menee treenilistalle, tämmöistä ei ole tullut juuri tehtyä.
Kaiken kaikkiaan hyvä kisakokemus, nyt tiedän mitä odottaa jatkossa. Treeneissä tekeminen on aina ollut enemmän sellaista hauskaa yhteistä puuhastelua, mutta kisoissa oli näköjään ihan eri meininki. Hauska kisakaveri siitä vielä joskus tulee! Kunhan ohjaaja oppii juoksemaan ja ohjaamaan raketti-koiraa :)
Tosiaan vakituista aksapaikkaa en kesäksi hommannut, mutta ilmoitin Femman sentään keppikurssille Taidoggaalle. Omat neuvot loppuivat keppien suhteen kesken, mutta nyt ollaan kahdella kerralla saatu jo kovasti lisää eväitä tekemiseen. Keppien treenailu on mennyt hyvin eteenpäin ja mikä parasta, keppitreeni on taas kummankin mielestä hauskaa! Nyt ollaan tehty keppejä verkoilla, mikä tuntuu sopivan Femmalle erittäin hyvin. Myös vinokeppejä ja kujaa tehdään kotosalla.
Yhdellä omatoimitreeni-kerralla Femma teki keinunkin hienosti hypyn jälkeen, jokohan sen uskaltaisi pikkuhiljaa ottaa radanpätkällekin mukaan. Tämän päiväisten kisojen jälkeen saa kyllä olla tarkkana, ettei se jossain vaiheessa tee lentokeinua.
Hieno harrastusspanieli on lisäksi myös erinomainen seuralainen, sylikoira ja päivän piristäjä.
Ässä on nauttinut kesästään Salossa uiden ja metsälenkkeillen. Huulipoimut ovat pysyneet nyt erittäin hyvänä *koputtaa puuta*, vaikka kesän aikana turpakarvat pääsivät rehevöitymään. Olen niiiin tyytyväinen, että mentiin Ässän kanssa huulipoimuleikkaukseen! Toisaalta toinen korva alkoi nyt erittää, joten Ässällä on todennäköisesti hiivatulehdus korvassa. Toivon kovasti, että kyseessä on joku yksittäinen kovan uimisen ja korvakarvojen kasvun villiinnyttämä tapaus, joka rauhoittuu ja pysyy poissa yhdellä hoitokerralla. Ettei vaan tarvitse alkaa seuraavaksi korvia leikkelemään.. Selkälihakset Ässällä taas aristivat sen verran, että pitää varailla sille hoitoaikaa johonkin väliin. Iloisesti se kuitenkin lenkkeilee ja ui, ja muutenkin elämä näytti olevan varsin mallillaan.
Kevään koiratanssin möllikisojen jälkeen jäi sen verran luottavainen olo, että tulin ilmoittaneeksi Femman koiratanssikisoihin Akaaseen 15.7. Siitäkin huolimatta, että edelliset treenit asian tiimoilta olivat keväällä.. Alkukesä meni niin vauhdikkaasti omissa harjoitteluissa ja asuinpaikan muuttuessa, ettei hirveästi tullut treenattua. Siinä sitten pari viikkoa muisteltiin asioita ja käytiinpä kenraaliharkoissakin (jotka muuten menivät vähän plörinäksi). Hieman ristiriitaisin tuntein siis lähdettiin lauantaina kisapaikkaa kohden.
Eniten jännitti se, saanko viriteltyä Femman ja itseni hyvään vireeseen kaikesta jännittämisestä huolimatta. Femma oli vähän väsähtäneen oloinen lämmitellessä, mutta ainakaan ei keulinut kunnolla kuten joskus rallykisoissa.
Meidän suoritus:
Alussa varsinkin tuli muutamia ohjelmasta poikkeamisia, mutta sitten parani. Ihan ei ollut sitä parasta menoa ja meininkiä mitä meillä on ollut, mutta jännittämiseen nähden meni niin hienosti! Femman kanssa on kyllä niin hauska tehdä!
Tällä suorituksella saatiin tuomareilta seuraavat pisteet ja kommentit:
Outi Tastula: Olipa pläjäys, Femma teki kaikki sata lasissa, mutta malttoi silti tarpeen vaatiessa pysähtyäkin. Liikkeet eivät hajonneet, vaikka vauhtia oli paljon. IHANA!
Pisteet: Määrä 45 Laatu 43 = Tekniset pisteet 88; Kumppanuus 46 Koreografia 47 = 93
Kokonaispisteet = 181
Nadja Böckerman: Innokas koira ja vauhdikas meininki! Paljon monipuolisia liikkeitä, muutamia kieltoja. Paljon kivoja yksityiskohtia ohjelmassa. Alku oli hauska ja "tarinaan" sopiva. Hieno alokasluokan ohjelma :)
Tällä suorituksella sijoituttiin luokkamme ensimmäisiksi ja saatiin KUMA, jihuu!!
On se vaan niin hieno tanssikaveri! Parasta on se iloisuus ja into, jolla Femma on aina mukana. Nyt vähän sitten mietitään siirrytäänkö Kuma saatuamme suoraan avoimeen luokkaan, vai vieläkö kisaillaan alokkaassa. Todennäköisesti siirrytään avoimeen, sillä kovasti polttelisi jo uuden ohjelman tekeminen.
Kivaa oli pitkästä aikaa olla mukana koiratanssikisoissa. Koiratanssaajat ovat niin mukavaa porukkaa ja kisoissa on aina niin hyvä ja kannustava tunnelma, tykkään kovasti. Nytkin oli paljon hienoja ohjelmia katsottavana, ja moni saikin alokasluokasta kuman napattua itselleen. Onnittelut kaikille suorituksiinsa tyytyväisille!
Ollaan nyt Femman kanssa kevään ajan käyty joka toisella viikolla olevassa koiratanssin treeniryhmässä Koirakeitaalla. Ohjelma oli suunnilleen jo aiemmin rakennettu, mutta moni asia oli siinä vielä treenaamatta. Kevään aikana saatiin paljon eväitä eri kohtiin ja ohjelmakin rakentui entisestään meille sopivammaksi. Alkoi tulla fiilis, että kisoihinkin voisi joskus lähteä.
Hyvä välitavoite oli viimelauantaina olleet koiratanssin möllikisat Koirakeitaalla. Saatiin Femman kanssa taas uutta puhtia treenaamiseen kisoihin valmistautuessa, vaikka koulussa oli vuoden rankin loppurutistus meneillään. Päästiinpä samalla kokeilemaan miten koiratanssimainen kisatilanne meiltä sujuu!
Osallistuimme siis mölli freestyle -luokkaan, johon osallistui lisäksemme kolme muuta koirakkoa. Olin jännittänyt kisoja jo hyvissä ajoin ja kisapaikalla jännitys tarttui myös Femmaan. Normaalistihan hihkun ja riekun sen kanssa treenatessa, mutta nyt vain kehuin ilmeettömästi jännittyneellä äänensävyllä. Sain onneksi tsempattua itseäni, jolloin Femmakin alkoi rentoutua. Kisasuoritus menikin sitten iloisesti ja meillä oli oikeasti hauskaa kehässä, mahtava fiilis!
Tekniseenkin puoleen olen tyytyväinen. Muutamia epätarkkuuksia oli tietyissä liikkeissä, joissa en ole ollut treenatessa liian tarkka. Kiertojen jälkeen tuli joku ihme sähläys, mutta muuten saatiin tehtyä kaikki suunnitellut liikkeet. Muutaman kerran palkkailin suorituksen aikana.
Videosta jää uupumaan ihan alku, jossa Femma istuu kaiuttimen vieressä ja näppää kaiutinta tassulla ("musat päälle"), ja tulee sitten vasta viereeni.
Tuomareina meillä oli kaksi ihan virallista tuomaria, Susanna Ekblom ja Katja Tamminen. Kolmantena oli kouluttajamme Katri Lehmonen. Heiltä saatiin oikein mukavat arvostelut:
Näillä napsahti luokkavoitto ja kunniamaininta, jee! Tuli todellakin sellainen olo, että kyllä tällä ohjelmalla voisi jo kisoihin mennä kokeilemaan. Vaikka onkin niin mukavaa hioa yksityiskohtia aina paremmaksi tai kehittää mukaan uusia temppuja..
Loppuun vielä Femman poseeraus voittamiensa hienojen palkintojen kanssa! Voittajan on helppo hymyillä ;) Ja kaunis hymy onkin!
Edellisessä postauksessa kirjoittelin Femman agilityhimmailuista. Käytiinkin asian tiimoilta fyssarilla ja hyvä olikin että mentiin. Löydöksenä oli lapojen takaa epaksiaalisten lihasten kiristys (selkänikamien sivuhaarakkeiden yläpuoliset lihakset) sekä lanneselän fascian kiristys thoracolumbaliksen (alaselän) alueelta (tämä oli pahempi). Ranka jousti lapojen välistä ja lavan takaa aluksi huonosti, mutta parani mobilisaatiolla. Alaselkään käytettiin sähköä eli TNS-simulaattoreita pehmittämään ja muuten tehtiin manuaalinen hoito. Femma vastasi hoitoon hyvin ja etuosan liikkuvuus parani. Lisäksi saatiin kotiin kehonhallintaa kehittäviä harjoitteita agilityä tukemaan, vaikka Femmalla kohtalaisen hyvä kehonhallinta onkin.
Aloin heti pohtimaan jumien syytä. Keväällä ollaan tehty aksaa enemmän, sekä aloitettu canicross. Lapojen jumit saattavat hyvinkin johtua sopimattomista valjaista (uudet valjaat on jo onneksi hommattu). Muutenkin innostuttiin rykäisemään heti alkuun ihan liikaa, joten Femmalla saattaa olla ihan tämän takia alaselkä jumissa. Oireilu tosin alkoi aksakerran jälkeen, joten sekin saattaa olla syynä. Pitää jatkossa kiinnittää vielä parempaa huomiota lämmittelyihin ja jäähdyttelyihin, sekä muistaa pitää kevyempiä palauttelupäiviäkin riittävästi.
Kaverin kanssa tuli puheeksi, kuinka olin katsellut Femmalle rally-tokokisoja. Hän vinkkasi Jyväskylässä 30.10. järjestettävissä rally-tokon tuplakisoissa olevan vielä hyvin tilaa. Olisi kuulemma itsekin menossa ja heiltä saisi tarvittaessa yösijankin, jos haluaisin tulla. Ylipuhumista, kyselyä ja panikointia myöhemmin huomasin ilmoittaneeni meidät kisaamaan Jyväskylään.
Kenraaliharjoitukset rallykurssilla eivät menneet ihan putkeen. Femmalla riittää intoa ja vauhtia, minkä takia sen kanssa onkin niin ihana treenata. Kun siihen päälle lisätään oma jännitys, on tiedossa herkästi keulimista, kun tyyppi lukee mun eleistä tulevat liikkeet etukäteen ja suorittaa tunteella. Kisoissa käytiin ennen suoritusta kävelemässä ja pyrin ennen kehää väsyttämään Femmaa tekemällä radalla olevia temppuja sen verran, että päästään hyvään vireeseen. Toimi ainakin tällä kertaa erinomaisesti!
Ekaa suoritusta jännitin tietysti kovasti, olin jännittänyt jo edeltävällä viikolla. Radalla olin aivan fiiliksissä, kun Femma oli niin hyvässä vireessä, vaikka pari kertaa hyppäsikin päin (tälläistä ei olekaan treeneissä ollut). Miinuspisteitä tuli -1 p x 2 noista päin hyppimisistä, -3 p x 2 uusimisista ja -10 p askeleen lyhyydestä koiran ollessa edessä ja minun peruuttaessa. Yhteensä siis 82 pistettä eli hyväksytty tulos!
Femman toisesta rataprofiilista ei ole valitettavasti kuvaa. Tätä rataa en enää jaksanut stressata, olin jo jännittänyt riittämiin ja Femma toimi hienosti ensimmäiselläkin radalla. Hieman tosin huoletti, alkaako se olla liian väsynyt, kun lämmittely ennen rataa pääsi venähtämään ja takana oli ensimmäisen radan suoritus. Femmasta virta ei niin hevillä kuitenkaan lopu, enpä olisi voinut olla tyytyväisempi meidän suoritukseen! Radalla oli uskomaton fiilis, kun tyyppi vaan suorittaa täydellisesti kaikki kuten pitääkin. Se on niin hieno pieni.
Pisteitä toisesta radasta saatiin 97. Tällä kertaa virhepisteitä tuli -1p x2 hihnasta sekä -1p epätarkasti suoritetusta liikkeestä, kun Femma 5. kyltillä teki jonkun ylimääräisen pienen koukkauksen/pysähdyksen kiertäessään käännöksessä takaani. Myös muilla oli hienoja suorituksia, joten pisteistä huolimatta ei sijoituttu.
Saatiin meidän eka kisakirja!
Kisojen jälkeen jäi niin hyvät fiilikset, että heti piti alkaa katsella uusia tulevia koitoksia. Vielä yksi hyväksytty tulos tarvittaisiin, niin päästäisiin kisailemaan avoimeen luokkaan. Seuraavat sopivat kisat olisivat joulukuussa, jos päästään mukaan. Rally-tokossa on onneksi paljon treenattavaa, joten odotellessa voikin treenailla ylemmän luokan liikkeitä!
Parikin ihmistä tuli kisoissa kyselemään, onko Femma käyttis. Heti perään ihmeteltiin, miten se on niin kovin rauhallinen. Aina meinaa ruveta naurattamaan tuo rauhalliseksi kuvailu, vaikka todellisuudessahan Femma on kaikenlaisissa halleissa usein hyvinkin lunkki ja rento, kuten kotonakin. Toisaalta se onkin pienestä pitäen hengaillut ja odotellut paljon halleissa. Ulkona ollessa sitä termiä en ihan äkkiä käyttäisi tästä pienestä puskaohjuksesta, vaikka ikä onkin kovasti rauhoittanut.
Tänään pieni paras puskaohjus on saanut nauttia ansaitusta lepopäivästä ja pitkästä metsälenkistä. Siellä se pisteli taas menemään puskat ryskyen. Kotona on tyypilliseen tapaan rötvätty rauhassa koko päivä. Ehkä huomenna voisi vähän pohtia avoimen luokan liikkeitä.
Tänään oltiin Femman kanssa Lakeuden tokoilijoiden järjestämässä luonnetestissä Ilmajoella. Paikalla oli melkein koko sisaruskatras, vain yksi puuttui. Femma oli vuorossa viimeisenä ja sai seuraavanlaiset pisteet:
Toimintakyky: +1a, kohtuullinen Terävyys: +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua Puolustushalu: +1 Pieni Taisteluhalu: +2a Kohtuullisen pieni Hermorakenne: +1b Hermostunein pyrkimyksin Tempperamentti: +1 Erittäin vilkas Kovuus: +1 Hieman pehmeä Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin +++ Laukausvarma
Eli 142 pistettä kokonaisuudessaan. Osa-alueittain täsmälleen samat pisteet, kuin Ässällä, uskomatonta!
Video jäi nyt suureksi harmikseni uupumaan, kun en muistanut antaa kasvattajalle kameraani.
Femma oli ihan liekeissä päästyään vihdoin autosta ja tajutessaan pääsevänsä tekemään jotain. Lähinnä sillä oli mielessä viereinen metsä huutavine fasaaneineen, joten menoa, meininkiä ja ääntäkin piisasi alussa. Tuomarit pussattiin asiaankuuluvasti, mutta leikki ei meinannut kiinnostaa vieraiden kanssa. Minun kanssa se intoutui jahtaamaan ja kiskomaan, vaikka herkästi jäikin tuijottelemaan metsään. Lämmittelyn jälkeen repi tuomarinkin kanssa lelua, vaikka ei läheskään samoihin leikkimoodeihin nyt päästy, mitä yleensä kotona/lenkillä/treeneissä. Metsän tuijottelu oli kivempaa.
Rämisevään ja kohti tulevaan kelkkaan ei tainnut edes heti reagoida, mutta siirtyi sitten sivulleni mölyämään. Siinä taisteli, mennen lähemmäs ja kauemmas, joten toimintakykyä ja taistelutahtoa näkyi kyllä. Tuli katsomaan epäilyttävää kelkkaa vasta hetken kuluttua, mutta kannustettuna ja kehuttuna loikki kelkan päällekin. Nopeasti unohtui tämä säikäytys.
Puolustusta testatessa ei reagoinut meitä kohti tulleeseen hyökkääjään, kuin vasta lähellä. Tämä on kuulemma kaupunkilaiskoiralle tyypillistä henkilökohtaisen reviirin ollessa pienempi. Halua puolustaa oli, mutta hyökkääjän ollessa niin lähellä ei kantti enää riittänyt. Perus spanieli siis.
Sen jälkeen oli sateenvarjolla säikäytys, johon Femma reagoikin komealla loikalla. Ei jäänyt kuitenkaan juuri muistelemaan säikäytystä ja meni ohi kävellessä oikein tsekkailemaan paikkaa, että mikäs himskatti se oli. Räminätynnyriä ei tainnut juuri edes säikähtää, ja se mentiinkin heti ilman apuja katsastamaan. Näiden kohtien perusteella tuomarit jopa arpoivat Femman luokittelua hieman pehmeän sijasta kohtalaisen kovaksi, ja Femma taisikin olla pentueen kovimmasta päästä, ellei kovin. Samaa sanottii kyllä jo mh-luonnekuvauksessa.
Pimeän huoneen testissä tsekattiin Femman toimintakykyä vieraassa pimeässä huoneessa eli kuinka nopeasti löytää minut sen perimmästä nurkasta. Tämän Femma suoritti vauhdilla, tuomareiden mukaan oli päivän paras suoritus! Sisään tullessaan jäi vähäksi aikaa pyörimään tuomarien viereen, kunnes nenä nousi ja alkoi hakemaan minua. Sieltä sitten tulikin nopsaan, ei paljon epäilyttänyt rymistellä menemään.
Tämän jälkeen Femma kiinnitettiin ulkona seinään ja jätin koiran yksin. Femman ollessa yksin, lähti tuomari hyökkäämään puskasta, jolloin mitattiin koiran terävyyttä eli herkkyyttä reagoida aggressiivisesti. Yllätyksekseni Femma oli päästellyt haukkumurinaa hyökkääjää kohden, kun kaikki muut sisarukset olivat hiljaa ja yrittivät olla kuin eivät olisi hyökkääjää nähneetkään. Femma siis sai sisaruskatraasta ainoana maininnan terävyydestä.
Lopuksi testattiin laukausten sietoa, ja niissä ei ollut Femman mielestä mitään ihmeellistä.
Siskonsa Ilo ja Femma, kuin kaksi marjaa.
Testi meni mielestäni hyvin Femman osalta, se oli juna- ja automatkoista huolimatta oma itsensä. Eniten yllätyin terävyydestä, sillä terävyyttä en ole sillä arjessa huomannut ollenkaan (toisinkuin Ässällä), eikä sitä siskoillakaan ollut. Myös tuomareiden mainitessa kovuudesta olin hieman yllättynyt, sillä olen aina pitänyt Femmaa pehmeähkönä koirana. Femma ei juuri ottanut testistä paineita, se tuntui melkein kuin vain parantavan loppua kohden.
Tuomareilta tuli kommenttia sen tempperamentistä, että se on paikoin jopa häiritsevän vilkas (ja se olikin sisaruksista selvästi vilkkain). Femma kuitenkin arvosteltiin vain erittäin vilkkaaksi, sillä se osaa kuitenkin ajoittain keskittyäkin, kuten pimeässä huoneessa. Sillä jalat vie, ennenkuin pää edes ehtii ajatella koko asiaa, minkä ansiosta se osittain selvitti osan testistä niin helposti. Vilkkauden myötä kierroksia vain välillä tulee liikaa, eikä pää oikein aina kestä mukana. Tämä näkyy myös vahvasti arjessa, sillä Femma kiihtyy herkästi, jolloin homma menee sähläykseksi ja kiljumiseksi.
Kokonaisuudessa testitulos oli varsin Femman näköinen ja olen tyytyväinen tuloksiin. Siellä näkyi sen ylivilkas sähläävä puoli, mutta myös se, että se ei juurikaan helpolla säiky ja palautuu myös nopeasti. Hyvin tuli eroja siskojen välille ja kaikille saatiin kuvaavat arvostelut sekä hyvät pisteet. Kokonaisuudessaan siis varsin hieno päivä!
ps. pitää tähän loppuun vielä kirjata pari matkustusluontoista asiaa. Femma on nyt junassa matkustellut taas superhienosti. Asiaa auttaa, kun minimoi kaiken kiireen (ja ehkä jopa hidastelee) ja se saa junassa aina puruluu-palkan. Myös junan vähäiset pysähdysmäärät auttavat (eli ei taajamaajuniin!), kun ei tarvitse kokoajan reagoida pysähdyksiin. Omistajan hyvät hermot ja rauhallisuus on kyllä kaiken a ja o tämän kanssa. Myös autossa Femma oli tänään lyhyen pätkän yllättävän rauhallisen näköisesti (mitä sitä nyt näin), kun oli puolikkaan takalootan kokoisessa häkissä rauhallisen siskonsa kanssa. Voiskohan matkustusta auttaa, jos olisi Ässän kanssa samassa häkissä? Tosin Femma ei halua samalla lailla olla ärripurri-Ässän lähellä, kuin ihanan siskonsa. Eli Ilo meille kesähoitoon? ;)
Femma kävi kaikessa blogi-hiljaisuudessa mh-luonnekuvauksessa 5.9 Lapualla. Paikalle saatiin koko sisaruskatras, mikä oli aivan huippua! Ihana nähdä siskoksia, paljon niissä on samaa, vaikka erojakin löytyy. Femma tuntuu olevan aikalailla vauhdikkaimmasta/vilkkaimmasta päästä pentuetta ja vauhtia sillä oli kuvauksessakin.
Kuvaus oli Femman mielestä fantsukiva juttu, pääsi sinkoilemaan vapaana ympäriinsä, vaikka välillä yritettiin säikytellä. Kävipä se testin aikana myös uimassa sekä hätyytti lintuparven rannalta lentoon. Kaikkialle se ehtii lyhyessä ajassa..
Femma oli mielestäni aikalailla oma itsensä kuvauksissa. Testin ohjaajaan se suhtautui ystävällisesti, vaikka onkin mielestäni hieman välinpitämättömämpi/korrektimpi ihmisten kanssa kuin esim. Ässä. Leikkimistä se katsoi hetken ja kun ohjeita ei kuulunut, niin totesi ympäriinsä juoksentelun paljon kivemmaksi. Takaa-ajot kiinnostivat, mutta kun se ei ollutkaan se ihana jänis, niin toisella kertaa ei kiinnostanut enää ottaa elotonta rättiä suuhun. Aktiviteettitasoa tarkkailtaessa eli meidän seisoskellessamme keskenämme Femma osasi rauhoittua yllättävän nätisti, sillä se meni peräti oma-alotteisesti maahan makaamaan. Tyypilliseen Femma-tyyliin kuitenkin piippaili ja kiekui tarkkaillessaan toimintavalmiudessa ympäristöä.
Etäleikin aikana Femma suoritti uimisen viereisessä rannassa, kävi katsomassa leikkijää, totesi sen tylsäksi ja ampui rannalle ajamaan lintuja. Sen jälkeen se sinkoili innoissaan ympäri puskia, kunnes piti palata takaisin hihnaan. Kun sitä säikyteltiin haalarilla, se totesi aika äkkiä haalarin olevan ihan okei ja ampaisi taas puskiin pyörimään haalarista enää kiinnostumatta. Räminälaitteellakaan ei ollut ihmeempiä, meni heti itse katsomaan ja homma oli sillä selvä. Myös ampuminen oli ihan ok, tulipa nyt sekin testattua. Aaveista en oikein muista muuta, kuin että yllättävän kauan se vaan hengaili ennenkuin viitsi reagoida moisiin kummajaisiin.
Kaikilla siskoilla testi meni aika kivasti, kellekkään ei jäänyt mörköjä mistään ja selvisivät näin ollen hienosti läpi. Kasvattaja on tehnyt hienon taulukon koko pentueen mh-kuvauksen tuloksista, löytyy täältä. Tykkäsin kyllä paristakin siskosta niin paljon, etten pitäisi niiden pentua yhtään hullumapana ajatuksena (jos sitä vielä cockeriin haksahtaa). Ihanaa oli myös nähdä, ettei kaikilla siskoilla ollut tuota kiekumista ja piippausta, mikä Femmalla tulee herkästi monessa kiihdyttävässä tilanteessa.
Testin jälkeen käytiin vielä sisaruskatraan kanssa uimassa läheisellä kuopalla. Blue roan -vilinästä huolimatta omansa yleensä tunnisti, se kun oli pääsääntöisesti se kauimmaisena ja koviten viipottava otus tästä sakista. Koulutuskysymyksiä jne. mutta tuntuu tuo kyllä saaneen jonkun super-riistaferrarin geenin itselleen. Vauhtia ja vilskettä piisasi toki muissakin ja olikin kiva kuulla siskojen harrastuselämästä: yksi Femman lisäksi harrastaa aksailua, toinen pelastuskoirailua ja kolmas oli debytoinut jo rally-kisoissa. Lähes kaikki myös touhusivat metsästysjuttuja ja muutama oli käynyt näyttelyissäkin. Aktiivista sakkia siis.
Tänään lähdettiin Ässän kanssa kokeilemaan miten tokoilu taipuu koirakoutsin kisanomaisissa treeneissä. Alun perin suunnitelmana oli tehdä kaikki liikkeet täysin kisanomaisesti ja palkata jokaisen liikkeen välissä. Kisaohjelman tullessa mailiin selvisikin, ettei kehässä palkkaamista sallittaisi. Liikkeet siis pitäisi tehdä yhdellä välipalkkaamisella kisakehän ulkopuolella tai jättää osa liikkeistä pois. Pähkäilin aikani ja päätin lopulta jättää toisen seuraamisen ja liikkeestä seisomisen pois, ettei Ässän inhoamaa seuraamista tulisi niin paljon ja saataisiin yhtenäinen kisamainen suoritus. Näillä ajatuksilla lähdettiin siis ajelemaan kokeeseen.
Paikalle saavuttiin hyvissä ajoin katsomaan rally-toko kisoja, jotka järjestettiin samanaikaisesti koirakoutsin tiloissa. Halleja oli kaksi ja ne olivat täynnä koiria, katsojia ja hälinää. Mietin jo, että saa nähdä mitä tokoilusta tulee tällaisessa häiriössä. Juttelin aikani tuttujen kanssa, katselin kisoja ja sitten käytiin porukalla pieni kävelylenkki. Sitten roudasin häkin toko-halliin ja jäin odottelemaan Ässän kanssa tokoilun alkamista. Rally-tokoilu siirtyi kehän loputtua kokonaan toiseen halliin ja niiden välinen ovi pistettiin kiinni. Paikalle ei jäänyt kuin suorittavat koirakot, joita oli vain muutama. Tunnelma oli siis aika rauhallinen. Odoteltiin EVL ja VOI -luokkien koirakoiden vuorot, jonka aikana pelailin kännyllä ja palkkailin Ässää rauhallisuudesta. Sitten olikin meidän alokkaiden vuoro.
Videota ei harmi kyllä tullut jälkipolville, olisin itsekkin erittäin mielelläni halunnut nähdä tämän setin videolta.
Ensin tuomari kävi kisakehän ulkopuolella koirat läpi, että hyväksyvät kosketuksen. Sitten mentiin joukolla kehään luoksepäästävyyttä varten. Ässä oli numeroltaan ensimmäinen, joten meille tehtiin luoksepäästävyys ekana. Odottelu hallissa ja Ässän rauhoittumisesta palkkailun tuloksena mulla oli käsissäni keskittynyt ja rauhallinen Ässä, eli mielentila oli erinomainen tokoilua ajatellen. Tuomarin lähestyessä meitä luoksepäästävyystestissä Ässä taas tapansa mukaisesti tärisi innosta, mutta malttoi hienosti istua vieressäni. Tuomarin tullessa nousi kyllä seisomaan ja moikkasi tuomaria, mutta erittäin hillitysti. Tavoitteenahan on luoksepäästävä koira (ei saa väistää eikä peruutella), joka pysyy hillitysti paikallaan. Eli aika toivotunlaisesti meni tämä suoritus, pelkäsin kovempaa riemusta repeämistä tuomarin tullessa luokse. Kommentti "hyvin luoksepäästävä" ja saatiin pisteiksi 10.
Koska oltiin ekana vuorossa, kävin äkkiä kehän ulkopuolella palkkaamassa Ässän, jonka jälkeen rynnättiin takaisin. Heti kehään päästyäni ilmoitin haluavani tehdä vain osan liikkeistä, johon tuomari kysyi "miksi?". Selitin tämän olevan ensimmäinen kisanomainen treenimme tokossa, joten en halua ottaa turhia "riskejä". Tuomari ehdotti, että katson miten alkuosuus menee ja sen mukaan sitten joko jättäisin loput pois, kävisin palkkaamassa välissä tai jatkaisin suoriltaan. Suostuin tähän.
Ekana taisi olla hihnassa seuraaminen. Sitä ollaan tehty lähiaikoina (TAAS) liikaa, joten jännäsin hiukan kyllästyisikö Ässä kesken kaiken. Ässähän ei todellakaan tapita minua seuraamisessa jatkuvasti ja olen ajat sitten luopunut sen vaatimisesta. Kontaktia pitää kyllä. Seuruu meni kuitenkin tosi hyvin, Ässä pysyi hyvin oikeassa paikassa ja into jopa tuntui kasvavan loppua kohden (eli jopa paremmin kuin treeneissä!). Tuomari kommentoi (saatiin jälkeenpäin kommentit lapulla, en muista koetilanteen kommenteista juurikaan) "nättiä seuruuta, koira pitää paikkansa, hyvät käännökset". Ja tällä arvosana 9.
Seuraavana taisi olla liikkeestä maahan, joka Ässällä on aika vahva. Se menikin aivan kuten treeneissä. Kommenttina "intoa ja iloisuutta, hyvä alasmeno. Ujo ylösnousu lopussa". Ollaan tietenkin treenattu tätä niin, etten ikinä pyydä Ässää maasta sivulle, ettei rupeaisi ennakoimaan. Tämän ongelman huomasin itsekkin joissain treeneissä tuota kerran kokeiltuani, pitää ottaa nyt tehotreeniin. Arvosana 9,5.
Seuraavan luoksetulo, jonka Ässä suoritti iloisesti ja myöskin paremmin kuin treeneissä (vissiin pitäisi ottaa treeneihin taas lisää sitä paljon puhuttua vaihtelevuutta..) Kommenttina "hieno suoritus" ja arvosanana 10.
Tässä välissä olisin voinut keskeyttää homman ja jättää loput tekemättä, mutta Ässällä oli nyt meno kohdillaan. Päätin käydä palkkaamassa Ässän kehän ulkopuolella välissä. Tähän tuomari kommentoi, että aivan turhaan käyn sitä koiraa välissä palkkaamassa ja oikeassahan hän oli. Ässä olisi innokkaana ollut valmis jatkamaan samoin tein, mutta kävin kuitenkin palkkaamassa oman mielenterveyteni tähden.
Laitan tähän nyt meidän (ensimmäisen ja ainoan!) seuruuvideon treeneistä. Ässän keskittymiskyky ei tässä ole ihan parhaimmillaan, mutta näkeepä vähän meidän tekemisiä. Ei tämä mitään vietikkään pk-koiran seuraamista ole, mutta meille tuollaista ihan perushyvää. Ehdottomasti enemmän pitäisi kuvata treeneissä ja joka paikassa tuota tekemistä, sillä itse tuossa ollessaan näkee loppujen lopuksi aika vähän. Ja olisi sitten tännekkin ehkä jotain edukasta laitettavaa ;) Olisi ollut mielenkiintoista verrata tän päivän seuruuta tähän.
Seuraavana oli liikkeestä seisominen, joka sekin Ässällä on aika vahva. Kommenttina "hieno suoritus" ja arvosanana 10. Sitten tuli se pelätty toinen pitkä seuraamispätkä, huh.. Hihnatta seuruu siis. Siinä Ässä tuntui jo hieman väsähtävän tai kyllästyvän ja paikka väljähti hieman käännösten ollessa myös kökömmät. Ässä myös alkoi edistämään, mitä ihmettelin suuresti, yleensä se ennemmin jätättää?? No, kommenttina "lähtee hyvin, pientä väljyyttä, edistää" ja arvosanana 8,5.
Sitten olikin jäljellä enää hyppy, joka meni ihan putkeen, kommenttina taas "hieno suoritus" ja arvosanana 10. Kokonaisvaikutelmasta saatiin myös 10.
Sitten saatiin palautetta tuomarilta. Hänen mielestään välipalkka oli ihan turha, koira oli kuulemma oikein motivoitunut ja iloinen, vaikka ohjaaja oli kuin seipään niellyt (ehheh). Tosin sanoi näin iloisen, hössön ja menevän koiran ehkä tarvitsevankin sellaista ohjausta. Siitä en tiedä, mutta näköjään mulle tulee helposti tuollainen seipään niellyt -moodi päälle koemaisessa suorituksessa. Enkä edes itse tajunnut, kuvittelin olevani reippaasti etenevä ja liikkeiden välissä kehuin kuitenkin mielestäni tositosi iloisesti (ei kuitenkaan tuomarin mielestä liikaa, eli ehkä en ollutkaan niin yliampuva kuin kuvittelin). Enkä edes mitenkään suuresti jännittänyt etukäteen! Kummallista. Tuomari sanoi meidän olevan tämän suorituksen perusteella ihan valmiita kokeisiin, ehkä sitä siis uskaltaisi nyt katsella sitä virallistakin koekalenteria..
Suorituksemme jälkeen juoksin iloisena Ässän häkille ja palkkasin sen lihaköntsällä ja ihanalla puruluulla, jota Ässä jäysti onnessaan kopassaan. Kaikkien suoritusten jälkeen oli vielä yhteinen paikkamakuu, jossa Ässä oli jo vähän sitä mieltä että "mä oon jo hommani kyllä hoitanu!". Ollessamme ekana päästiin rivin reunaan bernin vierelle. Vieressä pönöttäessä ennen liikkeen aloitusta Ässä meni raskaasti huokaisten maahan pitkälleen makaamaan ihan sen näköisenä, että "joojoo, tää on taas tätä tylsää makoilua, huoh". Koetoimitsijaa taisi vähän naurattaa. Siinä sitten vielä oijoin Ässän sivulle ja liike pääsi alkamaan. Maahan käskystä paneutui hitaasti maahan, mutta siellä pysyi erinomaisesti seuraten rauhallisesti minua (ja maiskutellen huuliaan välillä, kuvitteli varmaan mielessään siankorva-palkkaansa). Kaikki muutkin koira pysyivät hyvin maassa, vaikka vieressä oleva berni hieman katseli Ässää ja minä jännitin. Vihoviimeisin juttu olisi, että joku karkaisi maahanmenosta Ässän luokse.. Kaikki meni kuitenkin hyvin loppuun asti. Lopun sivullekäskystä Ässä nousi suurella viiveellä maasta istumaan, eli todellakin tehotreeniin tämä. Kommentteina oli "hidas alasmeno" ja arvosanana 9,5. Ja siinä meidän koe sitten oli. Kokonaisuudessaan pisteet siis olivat seuraavat: Luoksepäästävyys 10 Paikallamakuu 9,5 Seuruu hihnassa 9 Seuruu ilman hihnaa 8,5 Liikkeestä maahan 9,5 Luoksetulo 10 Liikkeestä seiso 10 Hyppy 10 Kokonaisvaikutelma 10
Eli kertoiminaan oltaisiin saatu kokonaismääräksi (omien laskelmieni mukaan) 189,5 pistettä, jolla olisi saanut sen ykköstuloksen :O Harmittaa suuresti, kun ei saatu meidän kaikkien aikojen (tähänastisista) hienointa tokosuoritusta nauhalle.
Hienointa kokeessa oli se tunne, kun tekee koiran kanssa ilman palkkaa ja näkee sen tekevän innolla ja juuri kuten on opetettu. Tuli sellainen luottamuksen tunne, että jumantsuikka sehän osaa vaikka mitä ja sehän on ihan hitsin hyvä! Milloinkohan oppisin olemaan aliarvioimatta tuota spanielia?
