Vuoden ekat treenit

Taukoa kerkesi tulemaan ihan kiitettävästi, ja sen kyllä huomasi. Jotkut asiat olivat selkeästi hautuneet Ässän pienessä päässä, ja jotkut unohtuneet. Itsekkin kyllä juoksin rataa vähän miten sattuun viljellen taas Ässän suureksi riemuksi nakkia pitkin maita.. Köh.

Treenin aluksi harjoiteltiin Ässän kanssa omatoimisesti keppejä, jotka menivät loistavan hyvin! Tauko oli selkeästi tehnyt terää. Itsehän olen opettanut Ässälle keppejä hihnan avustuksella, ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että kuusi keppiä menee hyvin narun roikkussa perässä. En siis enää pidä narusta kiinni ja ohjaile, mutta siellä se on perässä vielä varmistimena. Kokeilin myös lähettää Ässää kauempaa pitämättä hihnasta kiinni, mutta silloin siltä meni pasmat sekaisin. Eipä tuota olla juurikaan kyllä harjoiteltu.

Keinua kokeiltiin, ja Ässä on sen kanssa vieläkin hyvin epävarma. Keskelle kiipeää reippaasti, mutta siitä ryömii tutisevin polvin eteenpäin. Toistojen myötä epävarmuus tuntui kasvavan, joten taisin päästää keinun putoamaan liian nopeasti. Pamahdus ei tunnu Ässää niin kauhistuttavan, mutta se jalkojen alta katoava maa.. Noh, reeniä reeniä.

Sitten mentiin radalle, joka oli hyvin kiemurainen. Valssia sai siis käyttää pariinkin otteeseen, ja yhdessä kohtaa oli pakko tehdä takaakääntö (? liekö oikea termi. koira siis ohjataan toiselle puolelle selän takaa). Tämähän oli meille ihan uusi juttu, mutta yllättäen se meni heti ensimmäisellä ihan putkeen. Ohjaaja ihan ihmetteli, mutta niin se vain toistettaessakin onnistui. Esteen takaakierto ja ylitys ei sen sijaan oikein Ässältä luistanut, vaikka niin sitä jossain vaiheessa harjoiteltiinkin. Siitä taisi olla niin pitkä aika, ettei mokoma edes muistanut.. Ihmetteli vain, mitä oikein sohin ja huutelen. Tosin itselläkään se ei ollut enää oikein hallussa :D Sitä sitten treenailtiin jälkikäteen, ja menihän se sitten.

Kivaa oli taas päästä treeneihin! Agility on kyllä niin mukava laji, ettei edes oma tohelointi radalla niin haittaa, kun itsellä ja koiralla on kivaa. Tulee hyvä mieli, kun näkee koirankin nauttivan :) Muutenkin huomasin Ässässä nyt eron, kun se pääsi taas pitkästä aikaa treenaamaan. Oli tänään paljon virkeämpi, eloisampi ja mukana touhuissa. Tainnut raukka tylsistyä joululomalla.

Nyt perjantaina meillä alkaakin muutto, joka kestää koko viikonlopun. Viimeksi muutto aiheutti Ässässä stressireaktion, jolloin karvat punertuivat paikoitellen ja Ässä kutisi. Katsotaan miten nyt käy, Ässä kun on muutenkin kutissut ja punertanut. Se tosin saattaa olla vieläkin peräisin Cleosta, ellei se sitten ole kehittämässä jotain ruoka-allergiaa..

Joululoma Salossa

Nyt on lomalta vihdoin kotiuduttu, ja arki alkaa huomenna. Lomalla tapahtui kaikenlaista, vaikka treenaamisen osalta oltiin ihan täydellisellä tauolla. Kepit oli kyllä mukana, mutta ne pysyivät koko ajan auton takakontissa. Myös Ville tuli loman lopussa muutamaksi päiväksi Saloon, onneksi mahduttiin lähdön hetkellä autoon. Ässän häkki kun vie pikkuautoni takaluukusta puolet, marsujen boksi ja killen loota veivät takapenkistä puolet, ja Ville tietysti etupenkin. Ja mulla oli aika paljon kamaa mukana muutenkin..

Joululoman alussa iski Tapani-myrsky, joka vei myös meidän talosta sähköt. Onneksi ei kauhean pitkäksi aikaa, ehdittiin olla vain aamusta iltaan ilman sähköjä. Netti ja telkkari tosin pysyivät pimennossa pidempään. Tuulen vielä ollessa kova lähdimme isän ja Ässän kanssa piipahtamaan Ouluun mummon luokse. Matkalla veimme myös Kanan uuteen kotiinsa. Oli hilkulla, ettei jääty tienpäälle bensan loppuessa, sillä sähkö vei bensa-asemalta sähköt juuri, kun olimme tankanneet! Olisi ollut hienoa jäädä jonnekkin Huittisten tienoille tienlaitaan ihmettelemään.

Mummolassa oli peltoa, missä juosta.

Joululomalla myös lenkkeiltiin ahkerasti. Uudenvuoden jälkeen sää muuttui mukavammaksi, ja aurinkokin pilkotti jonkin verran. Tapasimme Ässän kanssa myös vihdoin kaverini bichon havanesen Viken, 9kk. Ässä oli oikein yllättävän mallikelpoinen, vaikka ennenkuin päästiin meidän pihalta pois räyhäsi vähän mokomalle tunkeilijalle. Kun Ässä sitten hiljeni, saivat haistella toisiaan, ja sen jälkeen Ässä oli ihan ok. Vikke aluksi jännitti Ässää, ja Ässä jätti sen pian ihan rauhaan. Siinä lenkin edetessä Vikke sitten tottuikin jo Ässään, ja kovin yrittivät hihnoista huolimatta leikkiäkkin lenkin puolivälissä. Tuli hieman pentukuumeen poikasta siinä Vikkeä katsellessa, se oli niin hauskan touhukas ja iloinen, tuli ihan Ässän pentuaika mieleen! Voi niitä muistoja. Harmiksi siitä lenkistä ei tullut kuvia, mutta toisesta lenkistä kyllä. Lisää kuvia albumissa.

Aluksi ei lunta juuri näkynyt..


Sitten saatiin sitäkin.

Tapani-myrskyn tuhoja