Alkusyksyn kova harrastusinto on hieman laantunut koulun alettua täydellä teholla, sillä tämäkin vuosi tulee sisältämään hyvin paljon asiaa. Siitä huolimatta tulin hommanneeksi omatoimioikeuden seuran halliin, joten päästään nyt muiden menojen salliessa viikottaisen aksan ryhmätreenin lisäksi vielä omatoimitreenaamaankin. Keväällä takapakkia ottaneet kepit ovat alkaneet sujua ja Femma on väläytellyt hienoa osaamistaan niiden suhteen treeneissä. Sen sijaan keinu-puomi -erottelu tuntuu olevan sille ajoittain hankalaa, joten tämä vaatii vielä hieman pohdintoja. Eiköhän me kuitenkin ensivuoden alussa aloitella taas kisauraa aksan parissa.
Ässäkin on päässyt omatoimitreeneihin mukaan ja voi että sillä onkin ollut hauskaa rallattaa minirimoilla pientä putki-hyppy-rataa ja syödä nakkia. Parasta!
Rakettiloimi antaa siivet!
Kanttaa kanttaa
Toiset ei tarvi rakettiloimia mennäkseen kovaa
Koirat ovat päässeet myös harjoituspotilaiksi koululle. Silmätutkimuksia tehdessämme Femmalta löytyikin vasemmasta silmästä pieni kaihimuutos. Femman silmiähän ei ole ikinä tutkittu virallisesti, mutta tuli tämä silti hieman yllätyksenä. Puolen vuoden päästä mennään kontrolloimaan kaihin eteneminen ja tutkitaan samalla silmät sitten vielä virallisesti. Tällä hetkellä muutos ei vaikuta näkökykyyn eikä normaalielämään mitenkään ja toivottavasti ei vaikuta jatkossakaan. Ässän silmistä ei onneksi löytynyt muutoksia, vaikka hämäränäkö tuntuukin jo hieman heikenneen. Myös kuulo sillä on jo selvästi heikentynyt.
Tällä hetkellä ollaan pienoisen "syysloman" vietossa Salossa, joten koirat sattuivat pääsemään Kiikala-reissulla Seijan kameran eteen (kaikki kuvat siis Seijan ottamia). Oma kuvailu on ollut edelleen harmittavan vähäistä, joten ihanaa saada muiden ottamia kuvia karvakorvista, Ässäkin kun oli niiin onnessaan pellolla juostessa!
Ässä tuli pitkästä aikaa Vantaalle ainakin jouluun asti hengailemaan. Syksyn aikana Turpavärkillä on ollut yskää, korvaongelmia ja ärtyneet huulipoimut, joten lääkärikäyntejä on kertynyt. Yskään Ässä söi yhden antibioottikuurinkin, mutta korva- ja huulipoimuongelmat hoituivat onneksi(!!) vain puhdisteluilla. Meille tullessaan huomasin selän olevan vuodenajalle tyypillisesti taas jäykempi ja takajalkojen tärisevän tavallista enemmän. Lihakset olivat selvästi jäykät ja vähän aratkin, joten oli aika tilata paikalle koirahieroja. Myös Femma pääsi pitkästä aikaa käsittelyyn.
Pari päivää sitä lunta ehtikin olla, onneksi päästiin silloin kameran kanssa ulos
Ikäviä lumipaakkuja
Ässän takapään ja selän lihakset olivatkin kipeästi hieronnan tarpeessa, ja puolet hieronnasta se ei olisi millään malttanut olla käsiteltävänä. Käsittelyn jälkeen se oli ihan rätti ja nukkui loppuillan. Jumit lähtivät aukeamaan mukavasti, mutta otettiin kuitenkin uusintakäynti parin viikon päähän. Talvet ovat selvästi sellaista aikaa, että Ässä vaatii kehonhuoltoa pysyäkseen kunnossa.
Femmalta löytyi rintarangan alkuosasta lapaluiden takaa jumia ja jonkinlainen kuonakertymä, joka suli käsittelyssä. Myös takareidet olivat vähän jumissa, kuten aiemmillakin hierontakerroilla. Nyt voidaan hyvillä mielin jatkaa taas harrasteluja! Käsittelyyn Femma antautui yllättävän rauhallisin mielin alun pyörimisen jälkeen, ja oli selvästi mielissään huomion keskipisteenä olostaan. Femman vuoron aikana Ässä yritti useaan otteeseen ehdotella, pääsisikö hänkin vielä uusintakierrokselle.
Se on niin hupsun näköinen ilman korvakarvoja.
Nätti mielestäni silti!
Kuten kuvista saattaa huomata, on Femman "tukkamuoti" hieman muuttunut sitten viimekuvien. Femman korvalehden päähän iski bakteeritulehdus, joka johtuu varmasti pitkälti kosteudesta. Hoidon lisäksi Femma siis menetti korvakarvansa, ettei kosteus pääse muhimaan iholle. Koska Suomessa on märkä lähestulkoon jokaisena vuodenaikana (ainakin, jos omistaa vesihakeutuvan spanielin), saa Femma tästä lähin pärjätä ilman korvakarvoja. Femmallahan on aiemminkin ollut korvalehtien päiden kanssa ongelmaa, mutta tämä oli ensimmäinen bakteeritulehdus.
Lihasjumeista huolimatta Ässä on ollut vallan hyväntuulinen ja lenkkeillyt mielellään. Ihana Ässä!<3 nbsp="" p="">
Tänään käytiin Femman kanssa TAMSK:in agilitymölleisssä. Ollaan vissiin kerran aiemmin joskus yli vuosi sitten käyty mölleilemässä, joten nyt oli korkea aika taas kokeilla. Tarjolla oli putkiluokkaa, mölliluokkaa ja kisaavien luokkaa, me osallistuttiin kahteen ensimmäiseen.
Putkiluokassa oltiin Femman kanssa molemmat vähän hukassa. Ollaan viimeksi tehty rataa keväällä, kun kesäksi meillä ei ole ollenkaan varsinaista aksan treeniryhmää. Lähdössä Femman pää pyöri ihmeissään ja vauhti oli aika samoissa, mitä treeneissä on ollut. Kiva treenikokemus saatiin ja jopa sijoituttiin kolmansiksi!
Femma voitti hienon lelun ja dentastixejä!
Seuraavana vuorossa oli mölliluokka. Tässä kohtaa Femma oli jo täysin kärryillä, mitä tultiin halliin tekemään. Halliin mennessä oli kova veto päällä ja hinku päästä tekemään. Lähdöstä ampaisikin sitten sellainen raketti matkaan, että jäin vain huuli pyöreänä seuraamaan sen menoa. En minä tälläistä osaa ohjata! Sähläilyksihän se meni, joten käytiin lunastamassa uusi startti.
Toisella kierroksella olin paremmin kärryillä missä mennään, joten tällä kertaa tehtiin samaa rataa. Femma paineli menemään ja tuli A:n ikävästi lentämällä (itse en edes radalla perästäpäin tullessa huomannut), mutta puomi oli hieno. Lopun siksak-suora menee treenilistalle, tämmöistä ei ole tullut juuri tehtyä.
Kaiken kaikkiaan hyvä kisakokemus, nyt tiedän mitä odottaa jatkossa. Treeneissä tekeminen on aina ollut enemmän sellaista hauskaa yhteistä puuhastelua, mutta kisoissa oli näköjään ihan eri meininki. Hauska kisakaveri siitä vielä joskus tulee! Kunhan ohjaaja oppii juoksemaan ja ohjaamaan raketti-koiraa :)
Tosiaan vakituista aksapaikkaa en kesäksi hommannut, mutta ilmoitin Femman sentään keppikurssille Taidoggaalle. Omat neuvot loppuivat keppien suhteen kesken, mutta nyt ollaan kahdella kerralla saatu jo kovasti lisää eväitä tekemiseen. Keppien treenailu on mennyt hyvin eteenpäin ja mikä parasta, keppitreeni on taas kummankin mielestä hauskaa! Nyt ollaan tehty keppejä verkoilla, mikä tuntuu sopivan Femmalle erittäin hyvin. Myös vinokeppejä ja kujaa tehdään kotosalla.
Yhdellä omatoimitreeni-kerralla Femma teki keinunkin hienosti hypyn jälkeen, jokohan sen uskaltaisi pikkuhiljaa ottaa radanpätkällekin mukaan. Tämän päiväisten kisojen jälkeen saa kyllä olla tarkkana, ettei se jossain vaiheessa tee lentokeinua.
Hieno harrastusspanieli on lisäksi myös erinomainen seuralainen, sylikoira ja päivän piristäjä.
Ässä on nauttinut kesästään Salossa uiden ja metsälenkkeillen. Huulipoimut ovat pysyneet nyt erittäin hyvänä *koputtaa puuta*, vaikka kesän aikana turpakarvat pääsivät rehevöitymään. Olen niiiin tyytyväinen, että mentiin Ässän kanssa huulipoimuleikkaukseen! Toisaalta toinen korva alkoi nyt erittää, joten Ässällä on todennäköisesti hiivatulehdus korvassa. Toivon kovasti, että kyseessä on joku yksittäinen kovan uimisen ja korvakarvojen kasvun villiinnyttämä tapaus, joka rauhoittuu ja pysyy poissa yhdellä hoitokerralla. Ettei vaan tarvitse alkaa seuraavaksi korvia leikkelemään.. Selkälihakset Ässällä taas aristivat sen verran, että pitää varailla sille hoitoaikaa johonkin väliin. Iloisesti se kuitenkin lenkkeilee ja ui, ja muutenkin elämä näytti olevan varsin mallillaan.
Maailman paras Ässä täytti vappuna jälleen yhden vuoden lisää, eli on nyt jo yhdeksän vuotta. Sopivasti tuli kesätrimmi viikonloppuna tehtyä, joten ei kun keväiseen maastoon synttärikuvia ottamaan! Pässi on muuten Ässän hellittelynimi, vaikka ei ehkä siltä ihan kuulostakkaan.
Nyt kun Ässä pienen tauon jälkeen tuli hetkeksi tänne, rakastuin siihen taas uudelleen. Siinä on jo iän mukana tuomaa rauhallisuutta ja järkeä, vaikka varsin eloisa ja pentumainenkin osaa edelleen olla. Siinä missä Femma on hyvin aktiivinen ja aina valmiina toimiin miettii Ässä kahdesti, missä vaiheessa jaksaa aamulla nousta pedistä. Sekin on kuitenkin aina häntä tötteröllä menossa, kun on jotain kivaa luvassa. Autoilu on parasta, koska silloin pääsee aina jonnekkin uuteen paikkaan!
Vointikin on ollut mainio. Huulet ovat leikkauksen jälkeen olleet oireettomat ja liikkuminen maistuu. Pissavaivat ovat pysyneet kurissa Ässän syödessä nyt osittain urinary-ruokaa ja osittain vanhaa hyväksi havaittua nappulaa. Käytin Ässän myös fyssarissa, jossa todettiin taas alaselän olevan tosi kireä. Ässän kävelytyylillä kipeytymistä tapahtuu väkisinkin, joten hoitoon on hyvä tasaisin väliajoin hakeutua. Alaselkä saatiin onneksi hyvin auki.
9v. iässä on vihdoin hyvä oppia viilentymään menemällä kuraojaan makaanaan
Ässä kävi Femman kanssa katsastamassa Rajasaaren koirapuiston, kivaa oli!
Femmakin pääsi kesätrimmiin tulevien näyttelyiden takia, joten päätin siitäkin napsaista samalla pari keväistä kuvaa. Siinä missä Ässä leppoisasti käyskenteli, oli Femmalle heti täysi meno päällä. Ilme varmaan kertoo kaiken oleellisen Femman kuvaussessiosta: kivaa oli!
Kiireiseen kevääseen mahtui myös viikon hiihtoloma pohjoisessa. Vetiseen Vantaaseen verrattuna lunta riitti, eivätkä pakkasetkaan onneksi olleet kovin kovia. Fiksusti meinaan Vantaan ensimmäisinä kurakeleinä trimmailin Ässän takkuuntumaankin päässeen villan aivan alas, joten siitä olikin kiva lähteä pohjoiseen lomailemaan. Onneksi talviloimet on keksitty. Femma ei niitä näin matalilla pakkasilla touhutessaan tarvinnut, joten Ässälle riitti värivalikoimaa.
Pari kertaa Ässä kävi nakunakin ulkoilemassa.
Lähinnä aika meni omien ulkoiluiden kuten hiihdon ja laskettelun harrastamiseen, mutta kyllä koirienkin kanssa tuli riittämiin tarvottua. Ässä jätti mielellään varsinaiset lumirämpimislenkit väliin, sillä se olisi vain jumittanut itsensä siellä. Femma sen sijaan paineli ihan onnessaan pääasiassa kroolaten ja hyppien puolireiteen ulottuvassa hangessa menemään. Sen lisäksi käytiin jäällä ja teillä lenkkeilemässä Ässälle sopivammassa maastossa.
Mitä lie hajuja..
Automatkat olivat taas Femmalle raskaita. Lyhyet automatkat sujuvat lähinnä hetkellisellä jännityksellä ja stressillä, mutta pitkät ajomatkat ovat eri asia. Onneksi toipuminen on nopeaa, ja Femma nautti hiihtolomaviikosta täysillä. Muuten ei olekaan juuri tarvinnut pitkiä ajomatkoja keväällä tehdä, mikä on ollut kaikkien kannalta mukavaa. Junassa ollaan hieman matkusteltu, ja se on sujunut ihan leppoisasti. Ässähän tietysti nukkui kaikki automatkat, sille matkustaminen on aina ollut parasta.
Muuten kevät on mennyt taas hirmuista vauhtia. Femman kanssa on tehty aksailua ja koiratanssia, ja harkinnassa on koiratanssin möllikisoihin osallistuminen. Koulu tuntuu vievän niin paljon aikaa ja energiaa tällä hetkellä, että väkisinkin harrastelut jäävät hieman taka-alalle.
Koulun puolesta kävin koirahierontakurssin, jonka avulla toivottavasti osaisin hoitaa Ässän jumituksia entistä paremmin. Ässä on ollut jumitusten suhteen ihan hyvällä mallilla, mutta virtsakidevaivat (struviittikiteet) uusivat pitkästä aikaa. Epäilen syynä olleen ruoan vaihdoksen, mutta seuraillaan tilannetta. Ässä muutti nyt taas Saloon äitiäni viihdyttämään ja joutuu viettämään siellä kesänkin meidän Tampereella ollessamme. Elo yhden koiran kanssa on kyllä helpompaa, mutta ikävöin silti jatkuvasti Ässää.
Kamera temppuilusta huolimatta pääsin vihdoin pitkästä aikaa kuljeskelemaan metsään kamera kourassa. Lenkkeilyyn tulee mukavaa vaihtelua, kun voi pysähdellä räpsimään koirien nautiskellessa ulkoilmasta. Aika pian tämän lenkin jälkeen Ässä kohtasi trimmerin, ja nyt meillä on karvaturilaan sijasta taas valkoinen vasikka.
Ässän huulipoimuoperaatioon tuli lisää käänteitä, kun Ässä sai yllättäen tulehdusreaktion sulavista tikkeistä. Siinä onneksi selvittiin nopsaan puhdistelulla ja vetramilillä. Reaktio paikallistui jännästi vain oikeaan ylähuuleen, josta nypin muutaman näkyviin tulleen tikin poiskin. Ässän terveysjutut menee harvoin niinkuin strömsössä, onneksi nyt arvet ovat siistin ja huomaamattoman näköiset.
Vauhti päällä
Varailtiin kaverin kanssa irtovuoro tunniksi. Kaveri teki rally-tokoa ja itse treenailin Femman kanssa keppejä. Kun kyseessä oli omatoimivuoro, pääsi myös Ässä mukaan. Se oli riemuissaa mukaan pääsystä, mutta nykyisin se on aina hallissa ollessaan vähän ihmeissään, vaikka nytkään ei ollut juuri muita paikalla. Noh, pääsipä tyyppi vähän hömpöttelemään ja syömään nakkia - parasta.
