Mejäkokeita ja koiratanssia

Mikähän siihen nenään oikeen tuoksuu, kun osoittaa eri suuntaan kuin loppunaama

Alkukesä kului kuin siivillä töissä ollessa, eikä Femman kanssa tullut tehtyä peruslenkkejä ja uimista lukuunottamatta mitään ihmeellistä. Kesäkuun lopulla iski hirveä into taas tehdä kaikkea, joten ilmottauduin TAMSK:in koiratanssin koreografiaworkshoppiin. Ja minä olin ihan ajatellut, että keskittyisin Femman kanssa seuraavaksi rally-tokoon..

Iltauinnilla koko poppoolla

Salon uimamaastoja

Workshopissa oli taas tosi kivaa, koiratanssi-ihmiset on niin kivaa porukkaa. Seuraavanahan meillä olisi ohjelmistossa kasata Femmalle avoimen luokan ohjelma, joten valkkailin eri musiikkeja mukaan workshoppiin. Muutamia valmiita kappaleita ja pari itse eri pätkistä koostamaani. Loppujen lopuksi päädyttiin valitsemaan meille kaksi biisiä, joista toinen on iloinen Robinin Boom Kah:in tyylinen ja toinen vähän seikkailullisempi ja erilaisempi mitä aiemmin ollaan tehty. Tähän iloiseen biisiin olen alkanut kasaamaan avoimen luokan ohjelmaa, ja toisen seikkailu-biisin säästän seuraavaa haastavampaa ohjelmaa varten. Nyt ollaan kesä treenailtu erilaisia temppuja ja seuraava workshoppi on 12.8, jossa viedään ohjelmaa vielä pidemmälle. Syksyn treenikuviot ovat Vantaalle paluun koittaessa aivan auki, mutta johonkin olisi päästävä tanssia ainakin omatoimitreenailemaan.

Viimevuoden mejäkärpäsen puraistua oli tänäkin vuonna pakko päästä mejäkokeisiin. Salon Seudun Noutajien Muurlan kokeesta 29.7 lohkesi peruutuspaikka, joten suunnattiin sinne Femman kanssa. Kuumat kelit toivat haasteita, ja lauantaina jälkiä alettiin tehdä jo aamukuuden jälkeen, kun itse koe alkoi sunnuntaina jo klo 5.00. Lämpöä riitti silti ja keli oli koirille raskas. Femmakin kävi kesken jäljestystä viilentelemässä ja juomassa ojassa ja jäljesti selvästi rauhallisemmin kuin yleensä. Sen työskentelyä oli hienoa seurata, töitä tehtiin raivolla kuumuudesta huolimatta. Femma teki vielä kohtalaisen paljon tarkistuksia, mikä tuomarin mukaan vähenee kokemuksen ja itsevarmuuden karttuessa. Itsekin osasin viimekertaa rauhallisemmin kulkea liinan päässä ja jarrutella Femman menoa.

Tälläiset pisteet ja arvostelu saatiin:

a) jäjestämishalukkuus 0-6 = 6 pistettä

b) jäljestämisvarmuus 0-12 = 12 pistettä

c) Työskentelyn etenevyys: 0-10 = 9 pistettä

d) Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen / kaadolla haukkuminen: 0-14 = 12 pistettä

e) käyttäytyminen kaadolla: 0-3 = 3 pistettä

f) yleisvaikutelma: 0-5 = 5 pistettä

Eli yhteensä 47 pistettä ja AVO 1 -tulos!

Koeselostus: "Ohjattu lähtö. Femma aloittaa innokkaan jäljestyksen. Jo heti alusta ryntäillään innokkaasti jäljen molemmin puolin. Kuitenkin edetään sopivaa kävelyvauhtia. Tällä tavoin edetään, maastosta riippumatta, koko jälki. Ennen ensimmäistä kulmaa käydään pikaisesti ojassa uimassa. Kumpikin kulma pienellä suunnantarkistuslenkillä. Molemmat makaukset pysähdytään osoittamaan. Kaadolle tullaan suoraan, sorkan tutkii ja jää viereen. Hyvä, hieman rauhaton, mutta jälkitarkka ja hyvin etenevä suoritus".

Tällä suorituksella tultiin vielä AVO-luokan toisiksi, mikä oli ihan hyvä saavutus näin isoissa kokeissa. Pääsi koko kokeen ainoa cockeri edustamaan noutajien seassa.

Nyt kun olisi ensimmäinen AVO1 plakkarissa polttelisi kovasti päästä tänä vuonna vielä kokeilemaan irtoaisiko se toinenkin jostain kokeesta! Sitten voisi ensivuoden mejäilyt aloittaa mukavasti voittajaluokasta. Katsotaan, josko siis vielä päästäisiin johonkin kokeeseen.

Femman omavalintainen poseeraus voitettujen palkintojen kanssa

Femman ensimmäiset viralliset koiratanssikisat!

Kevään koiratanssin möllikisojen jälkeen jäi sen verran luottavainen olo, että tulin ilmoittaneeksi Femman koiratanssikisoihin Akaaseen 15.7. Siitäkin huolimatta, että edelliset treenit asian tiimoilta olivat keväällä.. Alkukesä meni niin vauhdikkaasti omissa harjoitteluissa ja asuinpaikan muuttuessa, ettei hirveästi tullut treenattua. Siinä sitten pari viikkoa muisteltiin asioita ja käytiinpä kenraaliharkoissakin (jotka muuten menivät vähän plörinäksi). Hieman ristiriitaisin tuntein siis lähdettiin lauantaina kisapaikkaa kohden.

Eniten jännitti se, saanko viriteltyä Femman ja itseni hyvään vireeseen kaikesta jännittämisestä huolimatta. Femma oli vähän väsähtäneen oloinen lämmitellessä, mutta ainakaan ei keulinut kunnolla kuten joskus rallykisoissa.

Meidän suoritus:

Alussa varsinkin tuli muutamia ohjelmasta poikkeamisia, mutta sitten parani. Ihan ei ollut sitä parasta menoa ja meininkiä mitä meillä on ollut, mutta jännittämiseen nähden meni niin hienosti! Femman kanssa on kyllä niin hauska tehdä!

Tällä suorituksella saatiin tuomareilta seuraavat pisteet ja kommentit:

Outi Tastula: Olipa pläjäys, Femma teki kaikki sata lasissa, mutta malttoi silti tarpeen vaatiessa pysähtyäkin. Liikkeet eivät hajonneet, vaikka vauhtia oli paljon. IHANA! 

Pisteet: Määrä 45 Laatu 43 = Tekniset pisteet 88; Kumppanuus 46 Koreografia 47 = 93 

Kokonaispisteet = 181

Nadja Böckerman: Innokas koira ja vauhdikas meininki! Paljon monipuolisia liikkeitä, muutamia kieltoja. Paljon kivoja yksityiskohtia ohjelmassa. Alku oli hauska ja "tarinaan" sopiva. Hieno alokasluokan ohjelma :)

Pisteet: Määrä 47 Laatu 45 = Tekniset 92; Kumppanuus 45 Koreografia 46 = 91

Kokonaispisteet = 183

Salla Haavisto: Huikee alku! Paljon liikkeitä ja hienoja ajoituksia! Mahtava tekemisen meininki! Teitä olisi katsonut pitempäänkin :) Hyvä Musiikki!

Pisteet: Määrä 45 Laatu 44 =Tekniset 89; Kumppanuus 43 Koreografia 46 = 89

Kokonaispisteet 178

Eli yhteensä kokonaispisteet 180,67 p.

Tällä suorituksella sijoituttiin luokkamme ensimmäisiksi ja saatiin KUMA, jihuu!! 

On se vaan niin hieno tanssikaveri! Parasta on se iloisuus ja into, jolla Femma on aina mukana. Nyt vähän sitten mietitään siirrytäänkö Kuma saatuamme suoraan avoimeen luokkaan, vai vieläkö kisaillaan alokkaassa. Todennäköisesti siirrytään avoimeen, sillä kovasti polttelisi jo uuden ohjelman tekeminen.

Kivaa oli pitkästä aikaa olla mukana koiratanssikisoissa. Koiratanssaajat ovat niin mukavaa porukkaa ja kisoissa on aina niin hyvä ja kannustava tunnelma, tykkään kovasti. Nytkin oli paljon hienoja ohjelmia katsottavana, ja moni saikin alokasluokasta kuman napattua itselleen. Onnittelut kaikille suorituksiinsa tyytyväisille!

Femma koiratanssin möllikisoissa

Ollaan nyt Femman kanssa kevään ajan käyty joka toisella viikolla olevassa koiratanssin treeniryhmässä Koirakeitaalla. Ohjelma oli suunnilleen jo aiemmin rakennettu, mutta moni asia oli siinä vielä treenaamatta. Kevään aikana saatiin paljon eväitä eri kohtiin ja ohjelmakin rakentui entisestään meille sopivammaksi. Alkoi tulla fiilis, että kisoihinkin voisi joskus lähteä.

Hyvä välitavoite oli viimelauantaina olleet koiratanssin möllikisat Koirakeitaalla. Saatiin Femman kanssa taas uutta puhtia treenaamiseen kisoihin valmistautuessa, vaikka koulussa oli vuoden rankin loppurutistus meneillään. Päästiinpä samalla kokeilemaan miten koiratanssimainen kisatilanne meiltä sujuu!

Osallistuimme siis mölli freestyle -luokkaan, johon osallistui lisäksemme kolme muuta koirakkoa. Olin jännittänyt kisoja jo hyvissä ajoin ja kisapaikalla jännitys tarttui myös Femmaan. Normaalistihan hihkun ja riekun sen kanssa treenatessa, mutta nyt vain kehuin ilmeettömästi jännittyneellä äänensävyllä. Sain onneksi tsempattua itseäni, jolloin Femmakin alkoi rentoutua. Kisasuoritus menikin sitten iloisesti ja meillä oli oikeasti hauskaa kehässä, mahtava fiilis!

Tekniseenkin puoleen olen tyytyväinen. Muutamia epätarkkuuksia oli tietyissä liikkeissä, joissa en ole ollut treenatessa liian tarkka. Kiertojen jälkeen tuli joku ihme sähläys, mutta muuten saatiin tehtyä kaikki suunnitellut liikkeet. Muutaman kerran palkkailin suorituksen aikana.

Videosta jää uupumaan ihan alku, jossa Femma istuu kaiuttimen vieressä ja näppää kaiutinta tassulla ("musat päälle"), ja tulee sitten vasta viereeni.

Tuomareina meillä oli kaksi ihan virallista tuomaria, Susanna Ekblom ja Katja Tamminen. Kolmantena oli kouluttajamme Katri Lehmonen. Heiltä saatiin oikein mukavat arvostelut:

Näillä napsahti luokkavoitto ja kunniamaininta, jee! Tuli todellakin sellainen olo, että kyllä tällä ohjelmalla voisi jo kisoihin mennä kokeilemaan. Vaikka onkin niin mukavaa hioa yksityiskohtia aina paremmaksi tai kehittää mukaan uusia temppuja..

Loppuun vielä Femman poseeraus voittamiensa hienojen palkintojen kanssa! Voittajan on helppo hymyillä ;) Ja kaunis hymy onkin!

Edellisessä postauksessa kirjoittelin Femman agilityhimmailuista. Käytiinkin asian tiimoilta fyssarilla ja hyvä olikin että mentiin. Löydöksenä oli lapojen takaa epaksiaalisten lihasten kiristys (selkänikamien sivuhaarakkeiden yläpuoliset lihakset) sekä lanneselän fascian kiristys thoracolumbaliksen (alaselän) alueelta (tämä oli pahempi). Ranka jousti lapojen välistä ja lavan takaa aluksi huonosti, mutta parani mobilisaatiolla. Alaselkään käytettiin sähköä eli TNS-simulaattoreita pehmittämään ja muuten tehtiin manuaalinen hoito. Femma vastasi hoitoon hyvin ja etuosan liikkuvuus parani. Lisäksi saatiin kotiin kehonhallintaa kehittäviä harjoitteita agilityä tukemaan, vaikka Femmalla kohtalaisen hyvä kehonhallinta onkin.

Aloin heti pohtimaan jumien syytä. Keväällä ollaan tehty aksaa enemmän, sekä aloitettu canicross. Lapojen jumit saattavat hyvinkin johtua sopimattomista valjaista (uudet valjaat on jo onneksi hommattu). Muutenkin innostuttiin rykäisemään heti alkuun ihan liikaa, joten Femmalla saattaa olla ihan tämän takia alaselkä jumissa. Oireilu tosin alkoi aksakerran jälkeen, joten sekin saattaa olla syynä. Pitää jatkossa kiinnittää vielä parempaa huomiota lämmittelyihin ja jäähdyttelyihin, sekä muistaa pitää kevyempiä palauttelupäiviäkin riittävästi.

Femma 3v ja talven kuulumisia

Niin täytti rakas pieni Femma tammikuussa jo kokonaiset 3 vuotta. Iloa ja virtaa riittää ja metsässä painetaan täysiä, mutta malttia on tullut taas iän myötä hieman lisää. Autoilu on edelleen ikävää, mutta ei niin ikävää kuin joskus ja siitä toivutaan nopeasti. Femman kanssa harrastaminen on parasta, se on niin iloinen, yritteliäs ja vauhdikas. Ja jos jotain ei ihan ymmärrä, niin aina voi tarjota tassun antoa, sukkien vetämistä jaloista tai putkeen juoksua. Kunhan vauhti pysyy päällä! Ja onhan Femma edelleen myös maailman paras sylikoira. Tenttiinlukiessa se tulee mielellään istuksimaan syliin tai käy esittelemässä Varastettuja Aarteita eli sukkia, hanskoja tai yllätäviä löytöjä sohvan alta. Joskus voi saada kovasti kehuja, kun löytää kauan kadoksissa olleen (Femman jonnekkin piilottaman) villasukan!

Virallinen 3v kuva

Joulu oli raskasta aikaa.

Tammikuussa alkoi Femman koiratanssikurssi, joka kestää koko kevään. Olen tykännyt kurssista hirveästi ja ollaankin saatu jo paljon uusia eväitä ja intoa kotona treenailuun. Joitain uusia temppuja pitäisi ohjelmaa varten opettaa, mutta muuten mennään entisillä. Kun itse ohjelman sisällössä ja kokonaisuudessakin on vielä paaljon hiottavaa. Jos ohjelma saadaan hyvälle mallille, voisi harkita joskus kisoissa käymistäkin. Hui!

Agilitykin jatkuu vielä kevään kivassa ryhmässä. Kontaktit menee jo osana rataa ja keinu näyttää hyvältä. Kepit ovat edelleen vaiheessa, maan sulettua niitä pääsee onneksi taas pihalle treenaamaan. En ole nyt talven aikana (tai oikeastaan piiitkään aikaan muutenkaan) jaksanut tehdä niille oikein mitään. Sen sijaan pitkälti kotitreenillä koostetyt pysäytyskontaktit ovat siirtyneet ihanan vaivattomasti esteille ja osaksi rataa.

Välillä on nähty kavereitakin. Pikkuinen Kira on jo puolivuotias! 

Tammikuussa oli myös Ässän huulipoimuleikkaus. Leikkaus sujui hyvin ja paraneminen lähti hyvin käyntiin. Kaulurista huolimatta Ässä sai kuitenkin repäistyä toisen puolen huulen tikkien viereen vekin. Käytiin hakemassa uudet tikit ja paraneminen pääsi jatkumaan. Nyt kaikki tikit on poistettu ja tilanne näyttää hyvältä. Huulet eivät selvästi enää ole jatkuvasti kosteat, mikä aiemmin lietsoi jatkuvia tulehduksia. Toivottavasti näistä nyt päästiin!

Kelit vaihteli joululoman aikana märästä lumiseen

Salossa ei lunta ollut

Ässä ja Femma kävivät myös fyssarilla tammikuussa. Femma oli hyvässä kunnossa, haukkareissa oli vähän kiristelyä ja sille neuvottiin hauiksen venytykset. Ässän selkä taas oli joulukuun liukkaiden jäljiltä aivan jökissä, joten sitä availtiin urakalla fasciamanipulaation avulla. Nyt ei ole onneksi ollut kovin liukasta ja lenkkeilykin on maistunut hyvin.

Muutenkin olen keskittynyt nautiskelemaan koirien kanssa olemisesta. Arki rullaa, harrastukset sujuvat ja Femma ja Ässä toimivat hyvin yhteen. Femma mielellään hoitaa Ässän silmiä ja Ässä juoksee innoissaan metsässä Femman perässä. Molemmat tuntuvat ihan tyytyväisiltä toistensa seuraan.

Olen tässä pohtinut Ässälle mahdolliseksi "eläkeläis"-harrastukseksi Nose Workkia, kun Femmallakin on omat juttunsa. Se ei juurikaan kuormita fyysisesti, voi treenata kotona ja nenätyö on Ässän lempparihommaa. Hajuerottelukurssilla joskus ollaankin käyty, mutta pitäisi nyt tutustua tähän Nose Workkiin tarkemmin.. Jos jollakin on hyviä vinkkejä nettisivuista tai kursseista pk-seudulla, niin saa vinkkailla!

Joululomalla tanssittaa

Vihdoin alkoi joululoma ja se tietää kosolti ylimääräistä energiaa koirankin kanssa touhuamiseen. Alkulomalla teen tosin vielä pientä sivuprojektia (kröhöm päättötyö), mutta loma onkin niin pitkä että ehtiihän tässä. Alkaneen joululoman kunniaksi ollaan saatu nauttia kivoista metsälenkeistä kavereiden kanssa ja käydä treenaamassa aksaa ja pitkästä aikaa vähän koiratanssiakin.

Speck Linet rivissä, eivät tosin mitään sukua keskenään. Eli Uni ja Femma, alhaalla erikennelin Nessi.

Meillähän olisi valmiiksi suunniteltu koreografia Femmalle, mutta muuton myötä tanssahtelut jäivät pois kuvioista. Nyt olen kuunnellut koko syksyn parin kaverin hehkutusta koiratanssin mahtavuudesta, joten olin ihan innoissani lähdössä kaverin mukaan koiratanssiharkkoihin.

Ollaan nyt kotona vahvisteltu muutamia temppuja. Tarvitsin kuitenkin apusilmäparia ohjelman alkuun, koska se ei vain luonnistu multa. Tehtiin tarvittavat muokkaukset ja innoissani halusin tehdä koko ohjelman osaamiltamme osin läpi välipalkkauksineen. Femma oli aivan liekeissä ja vauhti päällä aksaharjoituksien jäljiltä, joten hieman yliampuvaksi sähläilyksihän se meni. Mutta oli meillä hauskaa!

Mun treenailut ovat kyllä juuri tällaisia, että innostuksen kohde vaihtuu kausittain. Ei ehkä mikään hyvä asia, jos haluaisi päästä mahdollisimman nopeasti kisaamaan tai edistyä ja kehityä pitkäjänteisesti jossain lajissa. Toisaalta jokaisesta lajista oppii jotain hyödyllistä ja harrastamisen tulee olla hauskaa, joten olkoot. Femman kanssa on niin kiva harrastaa!

Spanieleita ja muita tärkeitä kavereita

Nessi

Blogin otsikot alkavat näköjään täyttyä spanieleista. Sellaista se kai näiden kanssa on, tarpeekseen ei voi saada (paitsi kiireisenä päivänä, kun koirat vaan pyörii jaloissa). Femman ollessa pikkupentunen käytiin eräässä spanieliperheessä tutustumassa lapsiin, joista Femma onkin hirveästi tykännyt. Nyt oli aika mennä uusintavisiitille ja samalla reissulla käytiin myös perheen spanieleiden kanssa metsäreissulla. Erittäin hyvä reissu kaikin puolin, Femmalle lapsi- ja koirakavereita ja minulle antoisia keskusteluja toisen spanieli-tyypin kanssa. 

Hyvin löysivät spanielit taas yhteisen sävelen, Femma laukkaili metsässä siksakkia riemuissaan hajuja hakien antaen Unin ja Nessin mennä omia menojaan. Vasta ihan lenkin lopussa autolla Femma alkoi leikkiä pienen pientä ja liehitellä ylhäistä Nessiä, joka totesikin Femman ihan ok tyypiksi.

Uni ja koko konkkaronkka

Nessi seuraa kaukaisuudessa mustana pisteenä kohti juoksevaa Femmaa

Muitakin supermukavia tapaamisia oli luvassa, sillä Femman pentuaikainen kaveri Kide-bortsu saapui Tampereen huudeille joulun viettoon! Tyypit pääsivät metsälenkille ja niillä oli niiin kivaa. Molemmilla oli selvät sävelet, että paras leikki on juoksuleikki ja ne juoksivatkin täysiä rintarinnan pitkin metsäautotietä. Välillä Femma kävi tekemässä piston metsään ja taas leikki jatkui. Kaveruksilla oli niin kivaa. Mukana menossa oli myös Naava-chihu, mutta sillä oli omat bisnekset sivupolkujen tsekkailussa, vaikka välillä pitikin komentaa poispäin remuavaa nuorisoa. 

Äly ja väläys vauhdissa, vai miten päin se näillä menikään. Kuva Liisa-Ida

Femmalla on kaveririntaman tapahtumien lisäksi riittänyt puuhaa harrastuksissa, sillä sille kasattiin vihdoin koiratanssiin ohjelmakin. Tuli taas astetta enemmän treenimotivaatiota ja tavoitetta, kun on joku konkreettinen asia mihin tähdätään. Josko meidät sillä ohjelmalla näkisi kisoissakin sitten joskus.. Agilityäkin ollaan käyty tekemässä ja jo nyt on nähtävissä, kuinka paljon ohjaajalla olisi opiskeltavaa tässä(kin) lajissa, kun ne vähäisetkin taidot Ässän aksa-ajoilta ovat täysin ruosteessa. No, yhdessä opetellaan ja opitaan.

Femmalla on riittänyt äksöniä vähän jokaisella osa-alueella, mutta kerrankin Ässälläkin sattuu ja tapahtuu. Kiden saavuttua Tampereelle mukana saapuivat Ässän ehdottomat bestikset eli Hilla ja Naava chihut. Kenenkään muiden seurassa Ässä ei tunnu olevan niin riemuissaan ja niin ehdottoman luottavainen ja rento ilman epävarmuuden häivääkään. Ne ovat toki viettäneet paljon aikaa yhdessä eikä niillä ikinä ole ollut sellaista konfliktia, että Ässän olisi tarvinnut kokea oloaan epävarmaksi. Yleensä ne hömpsöttelevät menemään toisten rajoja kunnioittaen, mikä on Ässälle parasta.

Ensiksi Naavan pihalla nähtyään Ässä tosin tuohtui, kun joku kehtaa jököttää hänen pihallaan. Naava ei Ässän mölinöistä välittänyt ja kohta Ässä tajusikin paikalla olevan ihana Naava. Lenkillä se näytti niin tyytyväiseltä ja kulkikin todella reippaasti pysähtelemättä, kun hän nyt kerrankin on lenkillä kavereiden kanssa! Lenkillä Ässä riemastui hössöttämään Naavaa vähän liiaksikin, joten Naavan piti muistuttaa niistä tärkeistä omista rajoista. Ja taas jatkui matka ja Ässä oli yhtä hymyä. Kyllä tulikin hyvä mieli Ässän puolesta, vaikka lenkki ei tietenkään kovin pitkä ollut.

Eilen lähdettiin joulun viettoon muille maille eli vanhempien nurkkiin. Tänään spanielit pääsivät molemmat aamulenksalle lähimetsään ja Ässäkin pitkästä aikaa pääsi nauttimaan vähän vapaudesta. Hyvin maistuikin, toivottavasti tavallista kovemmin kuljettu lenkki ei kipeytä koko ukkoa. Hauskaa ainakin näytti olevan. Pitemmittä lörpöttelyittä meidän lauma toivottaa:

Hyvää joulua kaikille!

Muutoksen tuulia

Hirmuisen pitkä blogitauko tähän väliin, joten kerron heti ekaksi kaksi tärkeintä asiaa: muutto suoritettu onnistuneesti ja Ässän vointi on nykyisin jopa hyvä!

Ensiksi lyhyesti muutosta. Ässä lähti muuttoa pakoon vanhemmille, ettei sen tarvinnut mahdollisesti kipeänä kärsiä lisästressistä ja muusta sählingistä. Lisäksi meidän muuttoapulaisemme (kiitokset heille ja muillekkin suuresti avusta!) toivat mukanaan omat koiransa, joten eihän siitä sopasta olisi tullut yhtään mitään: yksi karkaileva koira, kaksi jatkuvalla syötöllä painivaa kakaraa ja siihen päälle vielä kaikkia vihaava Ässä. Joten Ässä meni äidille ja kaikilla oli parempi mieli.

Femma sen sijaan sai olla muutossa mukana ja oikein pätevänä olikin. Pienenä koirana (vaikka se nyt näyttääkin pentukarvansa kanssa hirveän muhkulta) sen sai tungettua täyteenkin autoon ja osasi se kohtalaisen kiltisti odottaa alun vastaväitteistä huolimatta uudella asunnollakin. Pientä levottomuutta oli muuton jälkeen ilmassa yksinolojen suhteen, joka esiintyi lähinnä minun vahtaamisenani, mutta sekin tuntuu jo jääneen. Oma piskuinen piha on ihan parasta ja naapurin linnunruokintapiste vielä parempaa.

  

Pieni muuttoapulainen pelkäsi jäävänsä kyydistä! Myös uuden kämpän sauna on parasta, sinne pitäisi aina päästä mukaan löylyihin. Kumma koira.

 Jinna tuli muuttoavuksi viihdyttämään Femmaa takapihalle ihmisten puuhaillessa.

No nyt on piha!

Viimeksi tänne kirjoitellessani Ässä oli juuri käynyt ortopedilla ja saanut cartrophen kuurin, eli neljä pistosta viikon välein. Eläinlääkärireissun jälkeen käytiin ihan pohjalla, sillä kaksi viikko Ässä kieltäytyi täydellä kipulääkitykselläkin kaikesta lenkkeilystä ihan totaalisesti. Hetken taas jo ajattelin, että tässäkö tämä nyt oli - pistokset eivät auta, joten selkä lienee ihan totaalisen romu. Kuitenkin kahden viikon eli kolmannen pistoksen jälkeen Ässä eräänä päivänä kuin taikaiskusta oli taas ihan eri koiraa. Lenkille se lähti mielellään ja eräänä päivänä ei olisis suostunut tulemaan sisälle ollenkaan! Kipulääkettäkin uskalsin vähentää puoleen ennenkuin se lähti äidille hoitoon eikä siitä seurannut niin mitään ongelmia. Vielä lenkit eivät mitään kovin pitkiä olleet, mutta puolikin tuntia meni ihan hyvin.

Lenkin loppupuolella poseeratessa jo hieman ilmeestä näki, että alkoi raja tulla vastaan.

Hoidossa ollessaan Ässä pääsikin mökkeilemään ja uimaan itselleen korvatulehduksen. Tällä hetkellä Ässä on ollut ilman kipulääkettä jo pari päivää tehden jopa tunnin metsälenkkejä! Aivan uskomatonta. Toivotaan, että sama meno jatkuu tulevaisuudessakin. Kova ikävä olisi jo saada karvanaama kotiin.

Tälläiset mökkiterveiset tuli puhelimeen: Ässä kuulemma karkaili veljeni perään tämän mennessä kalaan, joten se piti hakea kanootilla takaisin kotiin. Pääsi se onneksi välillä mukaan kalareissuille.

Muutenkin syksy tulee menemään taas aika haipakkaa. Huomenna lähdetään Femman kanssa viikoksi Utsjoelle kaveria moikkaamaan ja seikkailemaan chihutyttöjen ja Kide-bortsun seuraksi. Jännä reissu siis tulossa. Femma myös pääsi treenaamaan TAMSK:in koiratanssin valkkuryhmään, joten tanssintäytteinen vuosi on tulossa. Syksyllä osallistutaan Femman kanssa impulsiivisille koirille tarkoitetulle kurssille, jolta haetaan hallinta-apuja tälle lintubuumille. Minähän heitin jo hanskat tiskiin sen osalta, että pakko tuota on joskus jossain vapaana pitää. Tämän päätöksen myötä tuli arjesta paljon mukavampaa molemmille, vaikka tuo välillä vapaana ollessaan tykkääkin aiheuttaa harmaita hiuksia tehden jonkun pienen lenksan kauemmas pois silmistä..  Eräällä kurssilla juuri käytiin ja saatiin taas hyviä vinkkejä tuon koulimiseksi, joten ehkä se taas tästä. Vähän kyllä jännittää, onko mulla aikuisena hyvin pelittävä koira vai totaalisesti näpeistä karkaava kuuraketti. Ja paljonko vaikuttaa tämänhetkinen (teini?)ikä ja paljonko tuo vielä itsenäistyy iän karttuessa. Ja ehdinkö siihen väliin koulutuskikkailemaan kääntäen homman vielä omaksi voitoksi. No, se jää nähtäväksi. Kristallipallo olis välillä aikas kiva..

Femma 7 kk

Hieman on kiire viikko takana, mutta vihdoin pääsin tänään ottamaan ja julkaisemaan Femman 7 kk kuvan näin 4 päivää myöhässä! Tässä siis likka seitsenkuisena turjakkeena. Pentukarva rehottaa minkä kerkiää ja kuukausi sitten leikatut housukarvatkin rehottavat taas puuhkeina. Onneksi pentukarvan pitäisi vihdoin kohta alkaa lähtemään, aikuiskarva ainakin vaikuttaa laadultaan sileämmältä ja vähemmän roskia keräävältä. Korvakarvatkin ovat kasvaneet melkoisesti, saas nähdä koska niitä saa ruveta lyhentelemään. Tosin koristeenahan ne tällä hetkellä pitkälti ulkosalla ovat, joten antaa niiden olla edes nätit. ;) Vaikka itse tosin tykkään lyhyemmästä korvakarvasta. Ehkä ne korvat toimiskin paremmin, jos kuorisi karvat ääntä eristämästä?

Mitat tällä hetkellä ovat tasan 10 kg kotivaa'an mukaan (musti&mirrin ja ell. aseman vaaka väitti 9,5 kg, mutta kotivaakaan on tähänkin asti turvattu) ja säkäkorkeus jotain 39-40 cm kotona sähläten rullamitalla otettuna. Hieman siis olisi kasvanut ja aika passelin kokoinen pikkulikka tällä hetkellä onkin.

Vaikka äsken vitsailin korvien toimimattomuudesta on pikkulikka loistanut kaikissa harrasteissa, mitä sen kanssa keksin kokeilla (vaikka tietystihän se oma on paras). Aloitimme agilityn alkeiskurssin, jossa harjoitellaan kaikkea aksakoiralle hyödyllistä (ei siis varsinaisesti esteitä tai fyysisesti mitään liian kuormittavaa!) ja sielläkin pikkulikka on ollut aivan super. Kaikkeen suhtaudutaan meiningillä jeejeejee ja leikkiminenkin on aivan huippua. Ihan outoa omistaa leikkivä koira, mutta onhan se aika kivaa. Femma on käynyt myös tanssitreeneissä ja sille on valittu oma tanssibiisi: Robinin Boom Kah. Biisin meininki vain sopii Femmalle kuin nenä päähän eikä askelluskaan yhtään hullummalta näyttänyt biisin tahtiin. Tänään käytiin myös mätsäreissä ekaa kertaa pyörähtämässä ja huomenna käydään ajamassa verijälkeä. Ei käy elämä tylsäksi ainakaan viikonloppuisin.

Neiti Nättinaama Saukkonen

Korvattomuuteen liittyen metsässä käyntiä on nyt hieman aikaa vältetty, sillä Femma on ruvennut keräämään siellä ennätysmäärin kierroksia. Myös ulkoilu hihnassa aiheuttaa helposti ylikierroksia (ne linnut..), joten rauhoittumisharjoitukset ovat tulleet osaksi arkea kotonakin. Energiaa yritetään purkaa sitten muuten kuin metsässä, kuten koirapuistossa rallattelemalla (ja minä kun aiemmin välttelin koirapuistoja minkä kerkesin) sekä aivo- ja nenätyöskentelyllä. Ehkäpä se tästä vielä voitoksi kääntyy.

Muuten meillä menee ihan hyvin. Ässä on ollut vaihteeksi aika hyvälläkin voinnilla ja saanut lenkkeillä metsässä vapaanakin. Se on päässyt myös pariin kertaan tanssimaan ja huomenna kokeillaan pieni pätkä verijälkeä. Meillä on myös muutto piakkoin edessä, päästään vihdoin vaihtamaan kerrostalokämppä rivariin pikkupikkupihalla!

Käsin kursittu

Satoihan se lumi tännekkin vihdoin

Ässän joululahjaksi saama Hurtan fleecehaalari koki kovan kohtalon minun tarttuessani saksiin ja pistäessäni lahkeita vähän uusiksi. Etulahkeiden liian pienet resorit leikattiin pois ja vaihdettiin vanhoista sukista väsäiltyihin resoreihin ja takalahkeiden liian pitkät lahkeet vedettiin raalla kädellä lyhyemmiksi. Kaikki tietysti käsin, sillä eihän opiskelijalla ole varaa ompelukoneeseen (kun ne rahat menee siihen koiraan). Muutamat kirosanat lenteli lahkeita kursiessa, katsotaan montako kertaa saan paikkailla työni tuloksia. Mutta nyt se on valmis, ellen päätä vielä takalahkeisiinkin taikoa jonkin sorttisia resoreita. Pitää viedä haalari kunnon metsälenkille ja päättää sitten, tarviiko se vielä fiksailua.

Haalarista huolimatta meidän tanssitreenit on edelleen ollut selkäjumien takia pannassa. Kylmä halli kun selkeästi pistää Ässän entistä juntturampaan, joten vaakakupissa painanut koiran hyvinvointi on voittanut treenihimot mennen tullen. Onneksi tähänkin saatiin eilen lääkettä lämpimällä dt-areenalla järkätyillä koreografia workshopilla, jossa Ässälle saatiin kouluttajan ohjauksella kasattua loppuohjelman koreografia valmiiksi! Ohjelmahan on siis käytännössä treeniä vailla valmis ;) Onneksi syksyllä muodostuneella porukalla saadaan jatkettua näitä lämpimän hallin viikkotreenejä maaliskuuhun asti, joten ainakin yksille viikkotreeneille päästään kylmyydestä huolimatta!

Aamulenkki tehtiin tänään sorsalammen ympäri lunta ihastellen. Ässäkin sai uutta intoa hihnalenkkeilyyn lumesta, sillä kipeäselkäisenä sitä ei aina hihnalenkit kiinnosta. Kohta lähdetään vielä Tupu-kelpien kanssa koirauimalaan, joten Ässä pääsee uinnilla virvoittelemaan selkäänsä. Harmiksi siellä ei ole sorsia uimakavereina, pitää olla lelut kuulemma omasta takaa..

 

Koiraksi leimattu

Olen jonkin aikaa pohtinut tuota vesileiman käyttöä. Aiemmin en edes harkinnut vesileimamista, enhän kuvaile kuin lähinnä omaa koiraa lenkeillä eivätkä kuvat ole mitään taiteellisuuden huipentumia. Lähiaikoina olen kuitenkin kuullut sen verran ikäviä tarinoita kuvien pöllimiseen ja levittämiseen suhteen ties missä yhteyksissä, ettei se vesileima tuntunut enää yhtään hullummalta vaihtoehdolta. Ja nyt vihdoin sain aikaiseksi lisätä kuvat.fi:n asetuksiin itselleni vesileiman, josta se meni näppärästi kerralla kaikkiin kuviin. Fontin valkkasin vähän summamutikassa, mutta koon kanssa vekslailuun menikin hetki, ettei osoite hyppää kuvasta osittain pois pystykuvien kohdalla. No, siinä se nyt enempiä miettimättä on. Ehkä tunnen tulevaisuudessa tarvetta sen muokkaukseen ja kaunisteluun, mutta nyt mennään näillä. Ai miten niin suurpiirteinen?

 

Kaikenlaista ollaan taas touhuttu, vaikka tänne ei ehdikkään kaikkea raapustella. Innostuin taas juoksemaan, ja ollaankin Ässän kanssa käyty jo huikeat neljä kertaa juoksulenkillä. Erinomaista liikuntaa itselle ja koiran takalihaksille. Kunhan vielä maltettaisiin tulevaisuudessakin jatkaa tätä "harrastusta" enempi tai edes vähempi. Monesti tuo metsissä köpöttely vaan on vienyt voiton pururadan kierrosta.

Lauantaina oltiin Ässän kanssa Dream Team-Areenalla koiratanssin koreografiaworkshopissa, joka tuli todella tarpeeseen. Olen yrittänyt kehitellä meille ohjelmaan uuteen biisiimme yksin ja ryhmässäkin, mutta en ole jotenkin saanut tästä biisistä otetta, vaikka tuttu onkin. Nyt saatiin tehtyä ohjelmaa ekat 45 sekkaa kertosäkeeseen asti, mistä mulla olikin jo jonkinlainen visio. Myös loppuliikkeeseen saatiin niin hyvä idea, että varmana käytän. Tästäpä tämä ohjelma lähtee kehittymään ja muokkaantumaan, nyt on helpompi jatkaa alun selkiinnyttyä. Tämän päivän treeneissä testaillaan ohjelman alkua yksin ja koiran kanssa, ja katsotaan miltä näyttää. Ollaan niin paljon keskitytty uusien liikkeiden opetteluun, että mukava vaihteeksi tehdä ihan musiikin kanssa ;)

Tokossa saatiin ahdettua itsemme itsenäisyyspäiväksi kisamaisiin treeneihin. Kokoajan siis mennään lähemmäs ihan oikeita kokeita.. Vielä en tiedä, miten kisamaiset treenit käytännössä vedetään läpi, sen näkee paikan päällä. Hyvään saumaan kuitenkin tulivat, sillä keskiviikon tokotreenit alkavat olla tältä vuodelta loppusuoralla, viimeinen kerta on ensiviikolla. Ainakin tämän vuoden loppuun treenaillaan siis ihan kotosalla mahdollisuuksien mukaan kisamaisiin treeneihin ja möllikokeisiin änkien. Josko ensivuonna uskaltautuisi ihan oikeisiin kokeisiin?

ps. Kylläpäs kuvat nyt näyttää heti paljon "ammattimaisemmilta", kun niissä on vesileimat ja kaikkee!

pps. Tää pentujännitys tekee mun ihan hulluksi..