Karvan verran kauniimpi 10kk

Kuva Tuija Sandkulla

Eilen käytiin Femman kanssa kylässä Lapualla kasvattajaa ja paria siskoa moikkaamassa. Heti ensimmäiseksi Femma pääsi trimmiin ja mitäs kummaa sieltä karvakasan alta paljastuikaan! Kaunis neiti cockerspanieli. Pentukarva sai kyytiä ja alta paljastui kaunis aikuiskarva, josta väritkin näkyvät paremmin epämääräisen harmaan sijaan. Turkki on paljon helpompi, kun enää ei puoli metsää jää hamppuiseen pentuturkkiin jumiin. Tukkakaan ei ole enää kuten Jim Morrisonilla. 

Oikeat 10kk synttärit ovat vasta ensiviikolla, mutta oikaistaan nyt parilla päivällä, kun saatiin kerrankin kuva oikealla näyttelyseisotuksella. Korkeuden pääsin mittaamaan oikealla säkämitalla ja se oli sen 38 cm, johon varmaan jääpi. Painoa oli vain 10,2 kg, liekö turkki vienyt osan mukanaan.

Oli kiva nähdä taas Femman siskoja, tällä kertaa paikalla oli kasvattajan Ilo ja myöskin trimmiin tullut Demi. Ilo ja Femma ovat aika samanoloisia tyyppejä, mutta Demi olikin olemukseltaan isompi ja jotenkin järkevämmän oloinen. Eipä niitä silti aina hetkessä erottanut tyyppien juostessa laumana pihamaalla eli selvästi siskoksia ovat. Kuvia muista siskoista löytyy muuten nyt kasvattajan sivuilta I-pentueen omalta sivulta. 

Ohessa taas kälyinen kännykkäkameralla kuvattu video teinikolmikon touhuista. Videolla vilahtaa myös äitikoira Lissu, jota Femma ahkerasti liehitteli. 

Femman tunnistaa valkoisista pöksyistä!

Koska Lapualle on pitkä matka kuljettiin Femman kanssa junalla. Hyvin sai käytettyä ajan hyödyksi kouluhommia tehden ja pääsi Femmakin taas harjoittelemaan junassa oloa. Menomatka menikin innosta soikeana kanssamatkustajia valppaana tiiraillen, lepäillen ja vieressä matkustaneeseen westie-herraan tutustuen. Helppoa oli taas pienen ja sosiaalisen koiran kanssa matkustaa. Takaisin tullessa Femma koisikin koko matkan lähes tyhjässä vaunussa omalla penkillään paljoa piittaamatta ohi ramppaavista ihmisistä. Vissiin vähän väsytti!

Loppuun vielä hupikuva lintuja tiirailevasta Femmasta. On ne vaan ihania, harmi kun eivät tule lentelemään omalle pihalle! Impulssikurssilla ollaan käyty mm. tänään ja hokasin hallinnassa tapahtuneen edistystä, mikä tuli ihan yllätyksenä. Jotenkin sitä ei ole arjessa huomannutkaan edistyneensä, joten kyllä tuli hyvä mieli. Harjoituksia jatketaan, pitää yrittää kirjoitella niistä ja kurssista joskus myöhemmin lisää.

"Hei tipu, tuu tänne!"

Femma 9kk

Tältä näyttää 9kk Femma, yksi kuukausi tulikin tuossa välissä skipattua. Käytetään eilistä kuvaa, sillä harmaa sateinen sää ei innosta uusien kuvien ottamiseen. Siksi tällainen vapaamuotoinen seisotus Femman bongaillessa metsän eliöitä tai mitä lie. Turkki on edelleen kaamea pentuhöttö, jota tosin selän päältä on nyt vähän nypitty ja alta onkin paljastunut kaunis sileä lyhyt turkki. Femman siskoista pari on nypitty ja niillä ainakin näytti olevan nätti ja sileä aikuiskarva. Eli pitäisi itsekkin nyt saada aikaiseksi tai kuskata kasvattajalle trimmaukseen.

Mitat olivat tänään n. 39 cm ja 10,5 kg. Kovin luiseva se mielestäni on, eli massaa ja painoa tulee varmasti lisää. Korkeuskasvu kuitenkin näyttäisi stopanneen.

9kk neidin naama sekä oikealla valkoinen selän alue, joka on nyt nypitty eli aikuiskarvaa.

Femman luonteessa alkaa nähdä paikoitellen aikuistumisen ja tasaantumisen merkkejä/vilahduksia. Kauhean tyytyväinen olen näihin vilahduksiin, kiva koira siitä varmasti kasvaa. Vielä on toki jotain ihme ikä/pentu pölhöilyjä. Yhtenä työpäivänä se oli silpunnut lattialla lojuneen nettipiuhan ja odotellessaan lenkille pääsyä minun jutellessa Villen kanssa se purki turhaumansa repien koristetyynyn reunan silpuksi. Nykyisin se viettää yksinolot vapaana koko asunnossa ja hyvin on mennyt lukuunottamatta tuota nettipiuhan syöntiä.

Femma myös keksi yhtäkkiä, että hänellä on Oma Piha ja sehän tarkoittaa reviirin vartiointia. Hetken aikaa se pöhisi kaiken maailman äänille (joita me ei edes aina kuultu) ja pari kertaa jopa yöllä rupesi ilmoittamaan omituisista äänistä. Pihallamme myös ilmeisesti juoksenteli jotain pieniä vihreitä miehiä, joita piti vähän vahtia lintujen lisäksi. Nämäkin höpötykset näyttävät nyt jääneen ja oma piha on todettu turvatuksi ilman mölinöintiäkin.

Tänään aloitimme Femman kanssa impulssikurssin, jolla on tarkoitus parantaa hallintaa lähinnä lintujen suhteen. Siinäkin asiassa Femma on jo järkevöitynyt iän myötä, mikä on kovin kivaa. Kurssista varmaan kirjoittelen lisää myöhemmin. Ässän pitäisi myös toivottavasti vihdoin kotiutua ensiviikolla, sitä jo kovin odotellaan.

Femma 7 kk

Hieman on kiire viikko takana, mutta vihdoin pääsin tänään ottamaan ja julkaisemaan Femman 7 kk kuvan näin 4 päivää myöhässä! Tässä siis likka seitsenkuisena turjakkeena. Pentukarva rehottaa minkä kerkiää ja kuukausi sitten leikatut housukarvatkin rehottavat taas puuhkeina. Onneksi pentukarvan pitäisi vihdoin kohta alkaa lähtemään, aikuiskarva ainakin vaikuttaa laadultaan sileämmältä ja vähemmän roskia keräävältä. Korvakarvatkin ovat kasvaneet melkoisesti, saas nähdä koska niitä saa ruveta lyhentelemään. Tosin koristeenahan ne tällä hetkellä pitkälti ulkosalla ovat, joten antaa niiden olla edes nätit. ;) Vaikka itse tosin tykkään lyhyemmästä korvakarvasta. Ehkä ne korvat toimiskin paremmin, jos kuorisi karvat ääntä eristämästä?

Mitat tällä hetkellä ovat tasan 10 kg kotivaa'an mukaan (musti&mirrin ja ell. aseman vaaka väitti 9,5 kg, mutta kotivaakaan on tähänkin asti turvattu) ja säkäkorkeus jotain 39-40 cm kotona sähläten rullamitalla otettuna. Hieman siis olisi kasvanut ja aika passelin kokoinen pikkulikka tällä hetkellä onkin.

Vaikka äsken vitsailin korvien toimimattomuudesta on pikkulikka loistanut kaikissa harrasteissa, mitä sen kanssa keksin kokeilla (vaikka tietystihän se oma on paras). Aloitimme agilityn alkeiskurssin, jossa harjoitellaan kaikkea aksakoiralle hyödyllistä (ei siis varsinaisesti esteitä tai fyysisesti mitään liian kuormittavaa!) ja sielläkin pikkulikka on ollut aivan super. Kaikkeen suhtaudutaan meiningillä jeejeejee ja leikkiminenkin on aivan huippua. Ihan outoa omistaa leikkivä koira, mutta onhan se aika kivaa. Femma on käynyt myös tanssitreeneissä ja sille on valittu oma tanssibiisi: Robinin Boom Kah. Biisin meininki vain sopii Femmalle kuin nenä päähän eikä askelluskaan yhtään hullummalta näyttänyt biisin tahtiin. Tänään käytiin myös mätsäreissä ekaa kertaa pyörähtämässä ja huomenna käydään ajamassa verijälkeä. Ei käy elämä tylsäksi ainakaan viikonloppuisin.

Neiti Nättinaama Saukkonen

Korvattomuuteen liittyen metsässä käyntiä on nyt hieman aikaa vältetty, sillä Femma on ruvennut keräämään siellä ennätysmäärin kierroksia. Myös ulkoilu hihnassa aiheuttaa helposti ylikierroksia (ne linnut..), joten rauhoittumisharjoitukset ovat tulleet osaksi arkea kotonakin. Energiaa yritetään purkaa sitten muuten kuin metsässä, kuten koirapuistossa rallattelemalla (ja minä kun aiemmin välttelin koirapuistoja minkä kerkesin) sekä aivo- ja nenätyöskentelyllä. Ehkäpä se tästä vielä voitoksi kääntyy.

Muuten meillä menee ihan hyvin. Ässä on ollut vaihteeksi aika hyvälläkin voinnilla ja saanut lenkkeillä metsässä vapaanakin. Se on päässyt myös pariin kertaan tanssimaan ja huomenna kokeillaan pieni pätkä verijälkeä. Meillä on myös muutto piakkoin edessä, päästään vihdoin vaihtamaan kerrostalokämppä rivariin pikkupikkupihalla!

Puolivuotias pikkulikka

Niin se vaan meidän pikkulikka Femma on jo puolivuotias, lauantaina tuli 6 kk täyteen. En voi uskoa, että siitä on jo puoli vuotta, kun pikkuneidit syntyivät maailmaan.. Sitä ihmetystä, kun yhtään poikaa ei syntynytkään. Vaan ihana pikkutytteli saatiin kotiin. Nyt puolen vuoden jälkeen jonkin sorttinen mörköikä painaa päälle ja korkeutta on kertynyt jo 37 cm ja painoa 9,5 kiloa. Enää ei Ässän mittoihin ole pitkää matkaa, saa nähdä kasvaako kuitenkaan ihan niin isoksi. Kuvassa alkavat jo näyttää aika saman kokoisilta.

Femman turkki on alkanut rehevöityä pentukarvan hapsottaessa kaikkiin ilmansuuntiin. Seasta pilkistää kuitenkin jo aikuiskarvaa ainakin niskassa ja mahassa, häntä taitaakin kokonaan olla jo aikuiskarvasta. Jännästi uusi kasvava karva tuntuu olevan valkoista, saa nähdä vaalentuuko Femma aikuiskarvan myötä hieman. Tein myös itse ensimmäistä kertaa Femmalle isomman trimmauksen ja napsin siltä jalkakarvoja lyhyemmäksi. Kummasti sitä olemus muuttui karvan lähdön myötä.

6 kk kunniaksi päätin kertoa 6 faktaa Femmasta ja meidän yhteiselosta:

-  Femma todella tykkää omasta ihmisestään. Kehut ovat arvokkaita ja hyväksyntä on tärkeää. Vieraat ihmiset ovat myös kivoja ja niitä tervehditään iloisesti, mutta samanlainen kaikkia aivan pähkähulluna rakastava se ei ole, kuten Ässä.

- Saukko rrrrakastaa olla lähellä. Jos mahdollista, se pyrkii asettamaan kaulansa minun kaulalleni. Se myös usein nojaa päätään rintaani, hipihiljaa paikoillaan läheisyydestä nauttien. Tätä se ei monelle tee, mutta esimerkiksi äitini pääsi loman aikana kaulailun kohteeksi.

- Femman riistainto on todella nostanut päätään ja sitähän löytyy. Tällä hetkellä tytteliä ei voi pitää ollenkaan vapaana, jos ei halua ottaa riskejä lintujen perään lähtemiseen. Femman mielestä parasta maailmassa on juosta pusikossa häntä hurjana vispaten ja lintuja etsien. Hallintaa treenataan sekä rauhoittumista..

- Kaksi kertaa tytteli on karannut parkkipaikalla linnun perään, kerran takakontista ja kerran tempaistuaan hihnan kädestäni. Silloin pelkäsin kuollakseni sen jäävän auton alle, onneksi linnun kadottua näköpiiristä likka juoksi heti hymy korvissa takaisin. Kerran myös pääsi hihnasta irti minun selvitellessä solmuja ja juoksi pusikkoon löytäen västäräkin poikasen.. Se ei päättynyt hyvin se jupakka, joten jatkossa entistä tarkempana liikenteessä.

- Femma ei ole cockerityyliin superahne. Se ei itseasiassa läheskään aina syö edes kuppiaan tyhjäksi eikä sille kelpaa kaikki lattialle tippuvat ruoan muruset, joskus jättää ruokakupin vallan koskematta. Näin ollen namienkin kohdalla on saanut olla tarkempi, mutta kaikki liha toimii yleensä hyvin. Tämä on tosin ollut vähän kausittaista ilmeisesti kasvustakin riippuen.

- Kuitenkin jotain temppuja treenatessa kupista kelpaamattomat namit menee kädestä innolla ja kuin vettä vain. Temppujen opettelu ja yhdessä touhuaminen on vain niin kivaa!

Femma 5 kk

Tänään Femma täyttää jo kokonaiset 5 kuukautta, joten sen kunniaksi otettiin aamulenkillä uudet seisotuskuvat. Tässä näkyy myös Femman pentutrimmi: korvan yläosa ja rinta on ajeltu ja tassut leikelty lyhyeksi. Taisipa tuosta lavastakin hieman ohennussaksilla lähteä, mutta muuten turkki on lienee au naturel. Saa nähdä millaiseksi muodostuu, kun pentuturkki joskus lähtee.

Vaikka Femma onkin siskoihinsa verrattuna mörssäri, on se minusta kiva pakkaus. Ketteryyttä ainakin löytyy jo enemmän kuin Ässältä konsanaan (tosin kukapa niillä sököpolvilla kovin ketteräksi ryhtyisikään). Jotenkin se ei tunnu kasvaneen kuukaudessa mihinkään, mutta kuvia vertaillessa huomaa pennelin taas aikuistuneen entisestään. Myös mitat kertovat totuuden kasvusta: korkeutta 35 senttiä ja painoa 8,4 kiloa.

Into kaikkia lintuja kohtaan on nykyisin kova. Hajut pitää tutkia tarkkaan ja pienikin linnun vilahdus aiheuttaa halun jahdata. Pusikkoisemmalla alueella edetään mielellään puskalta toiselle pyörien, josko sieltä jonkun linnun saisi lentoon. Parhaani yritän tehdä kouliakseni pennelin sellaiseksi, ettei vapaana tarvitsisi juosta jokaikisen linnun perässä tai lähteä etsimään niitä liian kaukaa. Tämä jo ihan siksikin, ettei mulla olisi tulevaisuudessa koiraa, joka vapaaksi päästettäessä karkaa horisonttiin. Ei ehkä mikään helpoin homma, mutta onneksi Femmalla on motivaatio ihmistä kohtaan ja kontakti kivalla mallilla. Paljon on tullut onnistumisia, mutta myös muutama linnun jahtaus on päässyt käymään. Jatkossa siis lisää huolellisuutta, varmistelua ja ennakointia. Katsotaan, mitä saadaan aikaan.

Femma 4kk

Hip hip hurraa, meidän saukko on jo neljä kuukautta vanha ja saanut ensimmäiset pysyvät hampaansa! Tältä se nykyään näyttää, häntä on näemmä typistynyt kaiken liehutuksen myötä, vaan minkäs cockeri hännälleen mahtaa. Tällä hetkellä Femma taitaa olla sisarusparvensa painavimmasta päästä, vaikka luovutushetkellä olikin pienimpiä. Mitat siis huippuvempaimilla 7,3 kiloa ja 34 senttiä ellei jopa 35. Pentupantakaan ei mene enää kuin viimeisimmillään kiinni! Chihuvaljaat ovat onneksi edelleen ihan hyvät.

Valkoinen läntti silmäkulmassa on punkinpurema, siitä ovat karvat tippuneet pois.

Ja koska saukko on vesieläin on meidän Femmakin varsin riemastunut vedestä. Vieläkään ei ole varsinaista ensimmäistä uimista tapahtunut, mutta se lienee vain ajan kysymys. Tässä vähän videoantia tyypin vesileikeistä. Melkein siinä tohinassa heitti jo uimasillekkin, kun sorsan-pöljäkkeet tulivat houkuttimiksi.

Ainiin, pentupenneli pääsi sisaruksineen viimein virallisesti koiranettiin ja paperitkin tuli linnun siipien kera postissa.

Femma 16 vk ja nenäpunkki

Penneli kasvaa vaan, mutta tällä kertaa säkäkorkeutta ei ole tullut yhtään lisää. Vissiin takajalat ovat kasvaneet senkin edestä, sillä joissain kuvissa tyyppi näytti aika takakorkealta. Painoakin on kroppa saanut huimasti ja ompa se kasvattanut itselleen villahousutkin. Tällä hetkellä mitat siis edelleen 32 cm, mutta jo 6,9 kiloa!

Eilen käytiin eläinlääkärissä hakemassa rokotuksia, mutta saatiinkin sen sijaan nenäpunkkilääkitys. Femma on jo muutaman päivän niiskuttanut, aivastellut ja saanut nenäpunkkitartunnalle tyypillistä "reverse sneezing" niiskutuskohtauksia. Niiden aikana pikkuisen pitää oikein mennä istumaan, kun niistämiseltä kuulostava ilman veto nenään alkaa sarjana. Varmuutta nenäpunkista ei kuitenkaan saatu, sillä siitä on vaikeaa saada näytettä. Niinpä on pieni mahdollisuus, että Femmalla olisi alkava kennelyskä, jonka takia vietetään nyt pari päivää hiljaiseloa. Penneli on kuitenkin ollut reipas iloinen itsensä ja niiskutukset ovat jo eilisen lääkkeen myötä vähentyneet, joten kauheaa huolta tässä ei ole. Rokotukset mennään hakemaan oireiden poistuttua, varmaan yritän varailla ne samalle päivälle Ässän fyssariajan kanssa.

Lopussa vielä kännykkäräpsyjä Femmasta ihmettelemässä heppaa ja meidän läheisen ankkalammen ihanat sorsat. Tirpat ovat alkaneet vetää kovin puoleensa.. Myös into kantaa kaikkea näkyy esimerkiksi Femman valloittamassa säkkituolissa, minne roudataan muun muassa harjoja, ruokakippo, kenkiä, vaatteita ja leluja.

 Ylpeä aarteiden keräilijä

14 viikkoinen

Likka on taas kasvanut ja karvat siinä mukana. Tassukarvoja trimmattiin eilen, mutta muuten en ole turkkiin koskenut. Jännästi Femmalla tällä hetkellä näyttää jäävän tassujen päällikarva ja siitä vähän ylöspäin jalan etupuoli lyhytkarvaiseksi, Ässällä taas jalat kauttaaltaan kasvavat pitkää karvaa (tietysti kastroiminen on silläkin lisännyt karvan kasvua). Myöskään naaman karva ei näytä kasvavan (jes!). Saa nähdä minkälaiseksi karva lopulta kasvaa. Tällä hetkellä strategiset mitat ovat 5,5 kiloa ja noin 32 cm.

Harjoiteltiin tassukarvojen trimmausta pötköllään, hyvin meni!

Femman kanssa kaikenlaista harjoitellessa olen pistänyt yhden asian merkille. Se on jotenkin keskittyneempi, rauhallisempi ja sen myötä helpompi opettaa kuin Ässä. Ässä aika vilkkaana ja reagoivana koirana ehtii tehdä ja nähdä monta asiaa hetkessä eikä malttaisi olla paikoillaan. Odotin tassutrimmauksessa kyljellään olonkin muodostuvan pieneksi showksi, mutta hienosti penneli malttoi kuvan ottamisen aikanakin pötköttää namin toivossa. En enää täysin muista Ässän pentuaikoja, mutta kyllä ne meidän trimmisessiot taisi olla vähän sellaista hulabaloota. Nyt on tietysti itsekkin erilainen ja varmempi. 

Vielä pari nassukuvaa meidän Hemulista. Se on saanut myös lempinimen Saukko, koska sänkyyn tai sohvalle päästyään syöksyy ihmisten naamojen kimppuun kuin saukko vedessä. Kovaa, matalalta ja päin pläsiä.

12 vk ja rokotukset

 Sillä on jo jalkahapsut!

Huikaisevan tarkalla mittaus- ja punnitustekniikalla sain taas selville, että kyllä se meidän pentu näköjään vaan kasvaa! Tänään painoa oli 4,3 kg ja korkeutta jo 30 cm. Nyt kun ensimmäinen etappi eli 12 viikkoa on saavutettu, taidan jatkossa laittaa näitä varsinaisia kasvukuvia hieman harvemmin.

Eilen käytiin Eläinystäväsi lääkäri -eläinasemalla pentupainin yhteydessä myös ensimmäisillä rokotuksilla. Femma sai kehuja hienosta käytöksestä lääkärin pöydällä, vaikka hampaiden katsominen olikin ihan tyhmää. Piikkiäkään ei huomannut nameja mussuttaessaan. Muiden pentujen kanssa oli taas kiva riekkua ja ihanan nätisti Femma osasi olla myös vähän rauhallisemman pennun kanssa. Olen kyllä tähän asti ollut varsin tyytyväinen siihen, miten hienosti se on osannut olla erilaisten koirien kanssa ja jättää ne myös rauhaan, jos toinen ei halua tehdä tuttavuutta. Ei mikään kamala muiden jyrääjä ja korvissa roikkuja, mutta ei kuitenkaan hätkähdä painia.

 

Pätevänä lääkärissä

Tänään käytiin myös agilitykisoissa hengaamassa samalla, kun toimitin sinne kaksi säkkiä sämpylöitä ja ruisleipiä talkoolaisten syötäväksi. Hienosti pieni likka katseli ja seuraili tapahtumia kuulutuksista ja hälinästä häiriintymättä. Femma usein vähän jännittää koirien haukkumista (onko ihmekkään, kun sai kotiuduttuaan kuunnella kaksi päivää pelkkää räyhäämistä Ässältä), mutta tuolla ei niihin mitenkään liiaksi regoinut, sekoittuivat kai niin hyvin muuhun hälinään. Aluksi tietty oli vähän jännempää, mutta nameja syötyään ja tapahtumia seurailtuaan oli vain uteliaan oloinen kaikkea uutta kohtaan. Kokeilin vähän leikittääkkin Femmaa ja tyttö oli ihan innoissaan, eli eipä tuo halli kauheasti näyttänyt sitä stressaavan. 

Metsässä. Hanskat on ihan superkivoja leikkikaluja..

Ässälläkin on ilmeisesti kipulääke nyt kohdillaan, sain vähennettyä sitä ja se on edelleen Femmalle ystävällinen (eli ei ärjy mitättömyyksiä). Hyvin pikkuhiljaa sen sietokyky Femmaa kohtaan paranee, vaikka pitkälti tämä riippuu myös päivästä, tilanteesta ja kivuista. Alhaalla olevassa kuvassa orastavan kaveruuden huipentumia, koirat samassa säkkituolissa. Ehkä minuutin ne siinä olivat, ennenkuin Ässä räyhäsi Femman tiehensä. Tuossa Femma jo teki lähtöä, varmaan aavisteli tulevaa läksytystä..

Ässä: "siis voitko uskoo, et eksyttiin samaan aikaan MUN säkkituoliin??"

Sinivuokkoja

Pikku-Duracell 11 vk.

Näistä kuvista aina huomaa, kuinka paljon penneli onkaan taas kasvanut. Ja jossei muuten, niin ainakin karva on alkanut kasvamaan (apua), johan aiemmin viikolla ihmettelin sen hapsuja. Pitää vissiin tosissaan nyt muistaa harjoitella sitä turkin harjaamista ja trimmausta. Painoa ja korkeuttakin oli taas kertynyt painon ollessa 4,0 kg ja korkeuden siinä 27 cm paikkeilla.

Tällä(kin) viikolla on puuhasteltu kaikenlaista. Käytiin parit treenit häkkiharjoitteluineen, leikkimisineen, kontaktiharjotuksineen ja syömisineen. Tiistaina käytiin lapsiperheessä leikitettävänä, Femma oli ihanan lunkki ja kuin kotonaan lasten kanssa, jopa pienimmän kanssa. Samalla reissulla nähtiin ja kovasti mielisteltiin aikuista cockeria ja hieman yritettiin leikkiä nuoremman cockerin kanssa. Muuten ollaan käyty ihmettelemässä metsää ja kaupunkia.

Hieman on ihmetystä herättänyt pienen pennun unentarve, sillä se ekana viikkona kovastikkin nukkunut pallero painaa nyt päivät pääksytysten kevyillä nokkaunilla ja yöunilla. Esimerkiksi keskiviikon treeneissä oltiin reissussa yhteensä kolme tuntia, mutta kotimatkalla nukuttujen päikkäreiden ansiosta jaksoi illalla ennen nukkumaanmenoa vielä retuuttaa lelua ja treenata naskaleiden käyttöä. Onhan se hyvä osata käyttää rauhalliset hetket nukkumiseen, niin on sitten virtaa touhuta, kun äksöni alkaa. Fiksua.

Vasemmalla Femma treenaa häkissä oloa ja oikealla poseeraa ihanan Uni-cockerin kanssa.

Viikon vanhentumisen kunniaksi Femma pääsi treffaamaan tänään kasvattajalle jäänyttä Ilo-siskoa (ent. Saara), kun he olivat Tampereella reissussa. Oli ihana nähdä Femman siskoa, ne ovat niin samannäköisiä ja oloisiakin! Femma oli turkin pituudessa kirinyt siskon ohi, mutta värityksen tummuudessa Saara oli saanut Femman kiinni ja mennyt hieman ohikin, se oli kovasti tummentunut. Siskoksilla oli keskustorilla kovat painit eikä kumpaakaan ensikäynnistä huolimatta hirmuisesti hetkauttanut keskustan ja rautatieaseman hälinä, vaan siellä mentiin hännät pystyssä ihmetellen maailman menoa. Harmi, ettei tullut kuvaa napattua siskoksista. Illemmalla mennään vielä Ässän ja Femman kanssa yhteislenkille chihu-tyttöjen kanssa.

Pikkurakki 10 vk

Hurjan nopeasti kaksi viikkoa on kulunut ja Femmakin täytti eilen jo 10 viikkoa. Kun vertaa tätä kuvaa viikon takaiseen, ei kasvua näytä merkittävästi tapahtuneen. Viimeviikon kuvan on otettu eri putkella, joten se saattaa luoda hieman vääristymää mittasuhteisiin. Painoa ja korkeuttakin on kuitenkin tullut ja Pikkurakin lempinimen saaneen (on meilläkin hienot lempinimet) neitokaisen mitat ovat tällä hetkellä 3,7 kg ja 25cm. Moni on sanonut pennelin näyttävän kuvissa todellisuutta isommalta, joten tässä vertailun vuoksi ensimmäinen yhteiskuva Ässästä ja Femmasta:

 

Pikku rääpyskä ja iso turilas

Kuluneeseen viikkoon on taas mahtunut paljon kaikenlaista häppeninkiä ja puuhaa. Femma (ja Ässäkin) ovat päässeet jo kahteen kertaan treeneihin, missä pikkutirriäinen on leikiskellyt, syönyt nameja, ollut häkissä ja harjoitellut vähän katsekontaktia. Kävipä se vähän tutustumassa pikkuiseen rapisevaan putkeenkin. Myös koiria on tullut nähtyä monenlaisia: treenikaverin bortsu, kolme mäykkyä, vanha herra collie ja 13 viikkoinen tanskalaisruotsalainen pihakoira Tähti. Bortsu oli aluksi hirmuisen jännä, mutta kohta pahin jännitys unohtui vaikkei tutustumaan uskaltauduttukaan. Vanha herra collie ja mäykyt olivat myös jänniä, mutta eivät aiheuttaneet enää niin kovia jännityksiä. Pentuseura taas oli vallan ihanaa, vaikka tarupilla oli aikamoiset terrierin elkeet. Pienillä oli siitä huolimatta kunnon pentupainit ja molemmilla näytti olevan hauskaa.

Myös perusarjen asioita kuten yksinoloa, sisäsiisteyttä ja lenkkeilyä niin hihnassa kuin vapaanakin on harrastettu. Yksinolo on alkanut sujumaan jo aika hienosti ja pentu onkin ollut ilmeisen onnistuneesti yksin 8 tuntia Ässä seuranaan sekä 4,5 tuntia aivan yksin. Sisäsiisteys on vähän mitä sattuun, mutta syytän siitä kyllä ihan itseäni, sillä usein olen tavattoman myöhässä ulosviemisieni kanssa. Muutama pissaton yö on kuitenkin jo takana. Lenkkeilyt sujuvat hienosti, tavoitteenani on vastaehdollistamista apuna käyttäen saada aikaiseksi hienot luoksetulot vapaana ja ohitukset hihnassa. Femma tarjoaa katsekontaktia mielellään ja tulee niin kovin iloiseksi nameista, kehuista tai vaikka kävyllä leikittelystä. Hauska penneli!

"8 h on pitkä aika, mitäs jätitte sen talouspaperin mun ulottuville!"

Viikonlopuksi lähdimme Saloon esittelemään pennelin vanhemmilleni ja muille siellä päässä asuville tyypeille. Ensimmäinen yö oli vähän levoton, mutta muuten mainittavia ihmetyksiä ei ollut. Takapiha oli aika ihanaa sisäsiistiksi opettelevan pennun kanssa, eikä Femma tainnut koko viikonlopun aikana pissata lattialle kuin kahdesti. Viikonloppuun kuului paljon erilaisia ihmisiä, takapihalla ja metsässä riekkumista, Ässän kanssa bondaamista, autossa reissaamista, kissataloudessa vierailua sekä collie-herraan tutustuminen.

"En oo vielä ihan varma mikä tää on, mutta varmasti mun on tärkeetä olla siellä etten jää mistään paitsi!"

"Takapiha on aikas kiva!"

 "Tää puska on aikas kiva!"

"Ihan kummaa touhuu tolla Ässällä, mitä se duunaa.."

Ässällä ja pennelillä tuntui tosiaan olevan hauskaa vanhempiemme takapihalla, kun menivät siellä peräkanaa nenät maassa ja hännät heiluen. Molemmat nautiskelivat aurinkoisista kevätpäivistä omaan tyyliinsä, Femma riekkuen ja järsien Ässän ottaessa rennosti.

 

"Perrkule pentu, nyt otit yhden askeleen liikaa mun personal speissiin!" 

On se vaan kuvauksellinen.