Juhannus

Saavuimme kaverimme luokse perjantaina päivällä ja Ässä oli heti ihan liekeissä. Vapautta! Uusia paikkoja! Ihania hajuja! JÄRVI! Kun pääsimme rantaan, se hyppäsi ensimmäisenä järveen, ja kävi siellä tuon tuostakin. Tämän takia Ässän sisälläoloa piti hieman rajoittaa, joten aikalailla koko päivän se siis kulutti ulkona touhuten. Mikäs siinä uidessa, touhutessa, ruokaa kytätessä ja ihmisiltä rapsuja kerjätessä. Ässä sulautui hyvin joukkoon, mutta kävi vähän ylikierroksilla uudesta paikasta ja uimisesta. Ihan hyvin se silti osasi käyttäytyä, ruokaa kyllä kerjättiin, mutta mitään ei pöllitty, ihmisiä vasten ei hypitty eikä muutenkaan liiaksi ahdisteltu. Mitään pahempia koiruuksiakaan ei sattunut eikä yhtään kissaa jahdattu. Puskaan villielukoille heitetyt kukkakaalit se kyllä söi parempiin suihinsa (en ehtinyt heittäjää varoittaa), mutta eipä sillä mennyt edes maha sekaisin. Kuvat reissusta kansiossa.

Tottakai juhannukseen kuului uimisen, saunomisen ja grillailun lisäksi myös juhannuskokko, jota lähdimme porukalla katsomaan. Kokon järjesti kaupungin toimikunta ja se oli keskellä peltoa. Pellolla oli myös muuta porukkaa, ja Ässä oli jopa rasittavan riehakas, ei olisi malttanut millään rauhoittua. Ihan nätisti se kuitenkin katseli muita paikalla olleita koiria, vaikka pari kertaa niille piti huudahtaa. Kokosta Ässä ei välittänyt tuon taivaallista.

Kokon jälkeen suuntasimme takaisin mökille ja Ässäkin pääsi taas järveen. Auringonlaskun aikoihin saimme myös ihailla vastarannan kokkoa, joka melkein nuoli jo viereisiä puitakin.. Kauan se paloi suurena, liekö jollain karannut kokko käsistä, mutta onneksi lopulta sammui.

Vaikka reissulla Ässältä jäi totaalisesti kissat näkemättä ja jahtaamatta, pääsi se ihastelemaan kaverini hevosia. Taino, me sen ihastelun lähinnä hoidimme Ässän ravaillessa ympäriinsä välittämättä hevosista pätkääkään. Eipä sillä onneksi ollut mitään intoa niitä mennä katsomaankaan.

Pekka, Poni ja Mira

Lauantaina palasimme Saloon vanhemmilleni, enkä kyllä hetkeen ole Ässää niin rättinä nähnyt. Eipä sekään ilmeisesti ollut mökillä saanut erityisen hyvin nukuttua ja kyllähän sellaisesta touhuamismäärästä väsähtääkin, sillä Ässä ei asettunut mökillä maate ennenkuin me ihmiset mentiin nukkumaan. Viimeiseen asti se veti pihalla omaa menoaan tehden pesää johonkin ruohomättääseen välillä. Vissiin se raukka luuli, ettei pääsisi sisälle ollenkaan nukkumaan.

Sunnuntaina Tampereelle palatessamme sain Villen houkuteltua kanssani Torronsuon lintutornilla käymään. Itsehän olen aiemminkin paikassa käynyt, kun on noin sopivasti Saloon ajoreitin varrella, mutta kovasti teki mieli päästä uudelleen. Hieman olisi tehnyt mieli pidemmänkin kaavan mukaan käpystellä, mutta kiire Tampereen ruokakauppaan pakotti jatkamaan matkaa. Torron maisemat olivat taas aivan vertaansa vailla! Ässäkin kiipesi kanssamme lintutorniin ihan omin jaloin, vaikka alastulo vähän jänskättikin.

Ylhäällä oikealla Ässä menossa lintutorniin. Alempana lintutornista aukeavat maisemat.

Eikä se ohjelma tähän lopu, sillä tämän viikon lopuksi mennään Mikkeliin mummin ja ukin mökille. Siellä Ässälle on taas luvassa viikonloppu vapaana metsän ja järven äärellä. Spanielin riemua katsellessa tulee mieleen, kuinka ihanaa olisikaan omistaa oma mökki..

Hevos-seikkailu

Tänään matkattiin Liisan ja Ässän kanssa taas Kirsille ratsastelemaan. Tällä kertaa Ässä ei pahemmin päässyt juoksentelemaan ympäriinsä, mutta reissu oli kuitenkin sille kivaa vaihtelua arkeen.

Ensin matkattiin kirsille, jossa Ässä sai juoksennella vapaana meidän viedessä hepoille heiniä. Ässä vähän pelkää heppoja nykyisin, ja se haukkui niille. Hepat eivät kuitenkaan pahemmin Ässän vikinöistä välittäneet, joten Ässä katsoi paremmaksi pysyä kauempana. Kissaa hän kyllä olisi juossut tervehtimään, mutta kissa oli nopeampi ja katosi maisemista.

Tämän jälkeen suunnattiin tallille, jossa Kirsi on töissä (hoitaa ja ratsastaa hevosia). Sielläkin Ässä sai sinkoilla ympäriinsä kunnes mentiin sisälle laittamaan heppoja valmiiksi. Sen aikaa Ässä sai sidottuna seurata meidän puuhiamme, ja kerran se uskaltautuikin nuuhkimaan hevosen ojennettua turpaa. Hienoa Ässä! Se ei myöskään enää haukkunut hevosia, koska oli huomannut sen tehottomaksi. Sitten siirryttiin kentälle minä ratsastaen ponilla nimeltä Sara ja Liisa suokilla nimeltä Jere(?) Kirsi piti meille tuntia Ässä aluksi seuranaan. Ässä tosin piti laittaa autoon, kun hän alkoi haukkumalla kommentoimaan minun ratsastustani (en kai sentään niin huono ole..:) Siinä kentällä sitten tunti pyörittiin ja hyörittiin. Kyllä huomenna on taas paikat kipeänä!

Hevosten hoidon jälkeen Ässä pääsi talliin hyörimään ja tutustumaan uusiin otuksiin! Tallissa kun asusti myös kaksi minipossua, Nasu ja Putte. Niitäkin Ässä vähän jännitti, kun ne röhkivät niin kummasti. Nopeasti kävi kärsää nuuhkaisemassa, mutta sen jälkeen keskittyi pyydystämään possuille tarkoitettuja leivänkannikoita. Yksi possu itsekkin ;) Itseasiassa minulle tuli kyllä possuista mieleen Tessu, joka on yhtä makkara ja röhkiikin lähes samalla tavalla :D Karvakin on samankaltaista.

Loppuaikana kävimme Essolla syömässä, jolloin Ässä sai odotella Kirsillä luukenkänsä ja puruherkkunsa kanssa. Sieltä majoituimme Kirsille joksikin aikaa, jonka jälkeen suuntasimme kotiin. Vaikka sitä liikkumista ei tullut tällä reissulla Ässän kannalta paljoa harrastettua, niin saipa ainakin paljon taas uusia jänniä kokemuksia hevosten ja possujen kanssa.

Sylissä uskalsi vähän tulla hevosta katsomaan. Minä taustalla poseeraan..

Muokkailin vähän profiilin ulkoasua, eli vaihdoin otsikon taustakuvan. Piti saada jotain "talvista". Vähän saisi olla matalampi kuva minun makuuni, mutta menkööt nyt tuon kanssa jonkin aikaa.

Kaunis hirviöhevonen

Rakas Blogi, tänään Ässä kakkasi keskelle autotietä. Onneksi en jäänyt autonalle noukkiessani sitä.

Mutta tärkeämpiin asioihin! Ostin tänään Ässälle Coat King vempeleen, ja hyvin toimii! Heti kotiin päästyäni vetelin Ässän turkin sillä, ja kylläpä lähti karvaa. Turkki tuntui heti paljon sileämmältä ja näyttikin sileämmältä ja terveemmältä. Lisäksi siistin vähän partakarvoja, mutta leikkasin Ässän poskiturkkiin ikävän loven vahingossa. Rumaa. Lisäksi napsaisin Ässän kaulapoimuja vahingossa pari kertaa, koira parka. Onneksi oli ohennussakset, niin ei tullut jälkeä. Kirpaisi kyllä varmaan ikävästi.

Sainpa varattua Ässälle lääkäriajan nyt perjantaiksi! Hyvä vihdoin päästä tutkastamaan tuo korva, kun en enää itsekkään ota siitä yhtään selvää. Kun hiiva ei tullutkaan takaisin, pari kertaa sieltä vain jotain tuli. Vaaleaa vaikkua tuli hieman, nyt ei sitäkään. Korva kylläkin haisee, ja haluaisinki nyt tietää mikä siinä on vai eikö ole mikään, ja miksi haisee. Missään vaiheessa en ole aineita nyt sinne laittanut sen kuukauden lääkityksen jälkeen, olen vain tarkkaillut, että mihin suuntaan tuo etenee.

Tavattiin eilen valtaisa hevonen! Mentiin reittiä, jota ei olla ennen menty, ja reitti sivuutti hevoslaitumen. Ässähän on ennenkin nähnyt hevosia kirsillä, mutta siitä on jo aikaa ja tämä hevonen oli paljon isompi kuin ne! Ässä vain jäi seistä tapittamaan ja tuli minun perässäni vain pieniä pätkiä. Lähellä ollessamme alkoi haukkua hevosta, joka vähänaikaa rauhallisena katseli koiraa ja laukkasi laiskasti tiehensä. Siitäkös Ässän rinta meni rottingille, raukka luuli karkottaneensa itse ison hirviön! Jatkoimme matkaa, mutta hevonenpa tuli takaisin kyttäilemään. Ässä alkoi taas tapittamaan hevosta, mutta ei enää niin arasti kuin äsken. Minun jalkaani liimautuen alkoi taas haukkua, mutta tällä kertaa lopetti kun kielsin. Siinä sitten katseltiin isoa (ja nättiä!) hevosta yhdessä, kun se lopulta lähti lampsimaan tiehensä todettuaan, ettei meiltä heru mitään. Ässä yritti jo innokkaana painella laitumelle, mutta vedin sen mukaani. Toivottavasti seuraava hevoskohtaaminen ei ole yhtä pelottava/haukuttava :)

Ah, ja lopuksi jälleen marsu-uutisia :) Meidän pojat olivat päässeet hieman lihomaan pellettejä niin tajuttomasti hotkittuaan. Nyt sitten olen laittanut pojat vähäpellettiselle ruokavaliolle, ja painoa on kyllä tippunut! Näin kevyitä herrat eivät ole olleet edes vuosi sitten! Tarkkoja painoja en nyt muista, mutta Väinö on n. 1000g ja Veeti 1100g, kummatkin vähän päälle. Ja viikonloppuna lähden hakemaan meille kolmatta marsua! Kyllä jännittää jo aivan kauheasti :) En malttaisi odottaa pikkuisen saapumista meille..

A flexible walk

Kipasin kaupassa ostamassa flexin, ja nyt oon parit lenkit tehnyt sen kanssa. Mahtava kapistus! Muuten meen normaalin hihnan kanssa, mutta mettässä isken flexin kaulaan. Pidän sitä lähinnä "varmistusnaruna", enkä kontrolloi sillä Ässän menoa ollenkaa. Vaikka kyllähän siinä se narun mitta, eli 8 metriä, tulee väkisinkin vastaan. Mutta ihan hyvä kapine! Ja nyt äitikin saa lenkkeillä Ässän kanssa (en ole antanut mennä hihnan kanssa, koska äiti ei jaksa opettaa sitä ja Ässä menee miten huvittaa). Hyvä homma :)

Tänään on Ässällä ollut toiminnantäytteinen päivä, mutta ihmeen hyvin tuo on jaksanut! Alan ensimmäisiä kertoja oikeen huomata, että ei tuo ihan mikään kakara enää ole, kyllä se jo jaksaa. Itse käyn aina Ässän kanssa aamuisin sen puolentunnin käppäilyn, eli jonkun 1.5 km lenkin arviolta. Nyt tänään äiti oli käynyt sen kanssa pitkän lenkin (mulla ei ole hajuakaan mikä on äitin pitkä lenkki Ässän kanssa, 1 vai 3 km). Halusin silti mennä koirapuistoon sen kanssa tänään, koska oli hyvä ilma eikä läksyjä paljoa. Timo tuli mukaan, lähdettiin viideltä ja oltiin puoli kahdeksalta kotona. Että reissua on tullut! Itse koirapuistossa oltiin kuudesta seittemään. Muu aika meni bussilla, kävellen ja autolla mennessä. Koirapuistossa ei (harmi kyllä) taida juurikaan käydä pieniä koiria, eikä Ässä oikeen uskalla leikkiä isojen kanssa. Välillä se vähän juoksenteli niiden kanssa, varsinkin yhden kultaisennoutajan, mutta sai se vähän rökitystäkin kahdelta koiralta (seurauksena huutoa ja jalkojen taakse/syliin pinkomista). Vähän ujo isojen kanssa. No, toivottavasti Ässä tosta rohkaistuu kun kasvaa.

Olen jo kauan kaipaillut ratsastusta, ja nyt olen saanut houkuteltua Liisan mukaani. Nuorempana ratsastin joku 5 vuotta, mutta siitä on jo aikaa ja olin silloin ehkä ala-asteella. Ratsastuksen lopetin, kun en tykännyt ratsastuskoulusta, mutta kova hinku olisi aloittaa uudestaan. En vain tiedä missä. Jonkinaikaa käytiin Liisan kanssa ratsastamassa yhden tutun hevosia, mutta sekin sitten jäi. Pari kertaa vuodessa käydään Kirsillä ratsastamassa (kts. aiempi postaus Kirsin ranchi).Nyt ajateltiin etsiskellä, jos joku kaipailisi helpohkon hevosen ulkoiluttajaa/hoitajaa kerran pari viikossa täältä Salon lähettyviltä. Olisi ihanaa taas aloittaa ratsastus!

Marsun hankinnan kanssa on käynyt ikävästi. Se poika, jonka olin varannut, jouduttiin lopettamaan. Samalla kasvattajalla oli kuitenkin juuri syntynyt toinen poikue, josta tarjosi mulle yhtä silver agouti/white poikasta. Siinä on vain se ongelma, että vasta pojan ollessa 4vk tietää kasvaako sille lyhyt vai pitkä karva. Ja minä haluan lyhytkarvaisen :/ Poika on aivan valloittavan söpö. Pidän peukkuja, että se on lyhytkarvainen..

Syntynyt 15.10

Ässä vähän kieri pihalla.

Lomailu Kirsin ranchilla

Huh, en päässyt aikaisemmin päivittelemään tapahtumia, kun sinne Kirsille lähdettiin. Eli ei Ässällä sitten hätää ollut, oli päässyt kuulemman herneenpalkoja syömään, kun iskä niitä tyhmyyksissään oli pihalle jättänyt. Perjantai aamuna Ässä olikin ihan kunnossa, joten uskallettiin reissuun lähteä!

Perjantaina kun saavuttiin n. tunnin matkan jälkeen perille, sai Ässä heti selkäänsä Juulia-kissalta. Päästin pölhöyksissäni liian lähelle Juuliaa (jolla vielä jossain puskassa oli poikasia), joka sitten alkoi sähistä. Siinä sitten kiskoin Ässää äkkiä takaisin, mutta Juulia nopeampana läppäsi turpaan toista. Sieltä se Ässä sitten vikisten juoksi selkäni taakse piiloon. Loppuaika pidettiinkin Ässä-poikaa hihnassa, kun tämä yritti innoissaan mennä uudestaan hieromaan Juulian kanssa tuttavuutta. Ei poika sitten oppinut kerrasta.

Sai Ässä sitten vähän koiraseuraakin, kun Kirsin yksi kaveri tuli ratsastamaan toista Kirsin hepoista. Ässä pääsi tutustumaan mäyräkoiran ja australianpaimenkoiran sekoitukseen Liliin. Lilli on vähän alle puolivuotinen tehopakkaus. Liisa otti Lilin ja minä Ässän ja mentiin niiden kanssa kävelylle. Ässä ei oikein uskaltautunut leikkimään Lilin kanssa, kun toinen oli niin ronski. Lenkkikin venyi vähän liian pitkäksi, ja kun sitten yritin kantaa Ässä-kakaraa kotiin, alkoi sellainen urina ja riehuna, ettei ennen oltu nähty. Ässä siis käveli koko matkan sitten itse, ja pelkäsin ylilenkittäneeni sitä. Aika pian tuo simahtikin lenkin jälkeen.

Ässä tutustuu varovaisesti Lillin

Poika löysi uuden lempiruokansa: Metsämansikat! Valitettavasti niitä oli kovin hankala hänen itse kalastella, joten jouduin poimijaksi :)

Reporankana rankan lenkin jälkeen. Loppupäivä vietettiinkin lunkisti, vaikka illalla olis taas ollut virtaa vaikka mihin.

Loppupäiväksi jättettiin poika sitten Kirsin äitin huostaan, kun me lähdettiin nostelemaan heinäpaaleja (oli muuten kovaa hommaa!). Ässä oli tosi kiltisti ollut, nukkunutkin Kirsin äidin vieressä, kun hän oli katsonut telvisiota. Meidän hienopoika Ässä! ^^

Lauantai vietettiin rauhaisasti kalastellen ja ratsastellen. Ässä tutustui Kirsin Gimppe ja Mira hevosiin. Kokoajan pelkäsin, että menee jalkoihin (hihnassa oli, ettei olisi kyllä päässyt), mutta osasi kyllä itsekkin vähän varoa. Ja kyllähän sen kokoiset eläimet kunnioitusta herättivät, mutta silti haistelemaan vähän uskallettiin mennä. Kun minä ja Kirsi sitten lähdettiin lenkille, teki Liisa Ässän kanssa pienen lenkin. Sen jälkeen lähdettiin kalaan ja yritettiin saada Ässää uimaan, mutta aallot taisivat pelottaa, kun tälläkertaa ei tullut kuin kahlaamaan. Hölmö poika :)

Ässä-kakara ottaa aurinkoa Kirsin kassi suussa

Söpö naama-kuva

Ässä "auttaa" Liisaa matojen keruussa

Minä siellä esittelen Ässälle Gimppeä. Ja housut olivat laiskan miehen valinta, siksi olen niin pöhkön näköinen. Koita itse vetää löysien housujen päälle chapsit ja näyttää tyylikkäältä:D

Nätti sivuprofiili pojalla

Hölmö yhteiskuva vielä. Parempaakaan saatu (toistaiseksi) Ei sillä, että Ässä niissä kuvissa epäonnistuisi..