Kämppäkaveri

Saatiin Femman kanssa kämppis hetkeksi aikaa. Kämppiksen mukana tuli Nika the bostoninterrieri. Tyypit ovat nähneet toisensa pari kertaa aiemmin ja sitten ne jo lätkäistiinkin saman katon alle. Koska Femma on sosiaalinen kaikkien kaveri ja Nika lunkki sopeutuja, ounastelimme niiden tulevan hyvin juttuun. Femma oli aluksi aika järkyttynyt, kun näin joutui jakamaan asuntonsa (ja omistajansa!!) vieraan kanssa, mutta sittemmin yhteinen sävel on löytynyt. Parasta hupia on varastella Nikan leluja ja esitellä niitä ylpeänä kelle tahansa, joka sattuu huomaamaan. Oli kyseessä sitten Nika itse tai joku ihmistyypeistä.

On kyllä hauskaa, kun kämpässä on kaksi koiraa, jotka vielä poikkeavat toisistaan näin kovasti. Nikan pienen töpöhännän heilahduksia ei meinaa huomata, kun Femman pitkä piiska viuhuu puolelta toiselle kylkiin hakaten. Lisäksi se röhisee leikkiessään, huomiota saadakseen tai muuten vain, mikä on aiheuttanut Femmassa kovasti ihmetystä. Joskus voi olla pitkään ihan hiljaista, kunnes yhtäkkiä jostain kuuluu kovaääninen "röh" sen nukkuessa myttynä jossain vaatekasan alla. Sade tai pureva tuuli ovat ehdoton nou nou lenkkisääksi, mutta käypä se silti juoksulenkeillä ja tallilla omistajansa matkassa. Ja onhan se muutenkin rauhallisempi, hötkyilemättömämpi ja itsetietoisempi tyyppi.Varsin hauska tapaus.

Näin meillä hymyillään vieraille (oikeasti ikkunasta kuului titityy)

Ässä on luonnollisesti viettänyt tämän ajan taas vanhemmillani, sillä se tuskin arvostaisi koira-kämppistä. Vaikka Nika onkin sen tyyppinen koira, joista Ässä useimmiten tykkää. Äidilläni Ässä on kasvattanut itselleen megajättikarvapuuhkan partoineen ja viiksineen, sekä käynyt tarkastuttamassa huulipoimunsa terveiksi tulehduksesta, jes! Äidin lähettämiä kuvia katsellessa sormet syyhyävät trimmerin virtanappia, joten talviloman ensimmäinen askare taitaa olla nahkaspanielin esiinkaivaminen.

Ässä Helsingissä

Vanhempieni lomamatka lähestyessä minua jännitti. Miten se Ässä pärjää täällä suur-cityssä, vilinässä ja vilskeessä, ilman päivittäisiä metsälenkkejä ja jälleen kerrostalon asukkaana? Kuinka solmussa hihnat ovat taas kahden väkkärän kanssa ja onko Ässällä jäljellä mitään käytöstapoja kaupungissa asumiseen? Ja ennen kaikkea, stressaisiko raukka muutosta tai kipeytyisikö täällä ollessaan.

Äitini sanoi, ettei ollut nähnyt Ässän hymyilevän hetkeen niin, kuin se olemuksellaan hymyili päästessäni mukaani Helsinkiin. Kai se vaan kuvittelee vieläkin olevansa minun koira, jos koirat nyt osaavat sellaisia ajatella. Salaa olin iloinen, ja onhan meillä kolmella ollut kivaa. Ässä tuo tähän laumaan oman Ässämäisen mausteensa huumorilla höystettynä. 

Mutta koska Ässä on Ässä, eli huonon karman kohde ja altis sattumuksille, se meni repimään kyntensä irti metsälenkillä. Niinpä se kotiuitui Helsinkiin tassu paketissa, mukavasti kipulääkittynä ja pönttö päässä. Ensimmäinen ilta sillä meni sählätessä ja asuntoon kantautuvia ääniä ihmetellessä, mutta sen jälkeen alkoi arjen opettelu kaikille. Ensimmäinen viikko meni itsellä totutellessa kahteen koiraan, sen jälkeen elämä on ollut varsin mukavaa. Nyt tuntuu taas siltä, että täällähän se on ollut aina. 

Ässän tulo on tarkoittanut myös auton tuloa Helsinkiin, sillä vietämme viikonloput pääsääntöisesti Tampereella. Femman ja autoilun suhde on kehittynyt johonkin suuntaan, ehkä kirjoittelen siitä myöhemmin lisää. Auton myötä kunnon metsälenkkejä on kuitenkin mahdollista tehdä viikonlopun lisäksi myös viikolla, vaikka ihan hetkessä tästä ei metsään hurautakaan. Metsälenkkien vähentymisestä huolimatta Ässän vointi on ollut erinomainen, ja satunnaisiin kangisteluihin kotikutoinen hieronta tuntuu tehoavan ihan hyvin. Ässä myös on yllättävän nopeasti sopeutunut kaupunkielämään ja hihnalenkitkin sujuvat hienosti. Oi onnea omistaa kaksi täyspäistä eläintä! 

Tosin tassun parannuttua Ässä kehitti itselleen huulipoimutulehduksen, jota nyt parannellaan. Oppiipa arvostamaan Femman (ainakin toistaiseksi) vaivatonta eloa.

Jossain on jo kevät

Viikonloppu kului Salon huudeilla koirien kanssa. Jotenkin sitä tulee aina vertailtua nykyistä asuinpaikkaansa edelliseen ja on se taas todettava Salon vetävän pidemmän korren ainakin tässä asiassa: siellä oli kevät pidemmällä kuin Tampereella!

Metsät olivat jo varsin lumettomat ja jäättömät, joten hyvin kelpasi Ässänkin lenkkeillä koko viikonloppu aurinkoisessa säässä metsämaastoissa. Kaksi peräkkäistä metsähurjastelua pisti tyypin kropan tosin vähän koville, joten maanantai otettiin rennosti. Kipulääkkeet unohtuivat kotiin, joten Ässä on ollut perjantaista saakka ilman lääkkeitä. Toistaiseksi ollaan pärjätty vallan mainiosti.

Tampereelle palattua katupölyn ja jäisten metsien keskelle on kiva selailla viikonlopun kuvia. Ässä poseerasi ja Femma rymysi urakalla, joten kummastakin tyylilleen uskollisia kuvia. Tällä hetkellä on kuvien kanssa pientä kikkailua, sillä siirryin vihdoin kuvaamaan raw-muodossa kuvia ja nyt on niiden käsittelyssä vähän harjoiteltavaa.

 

Tästä kuvaparista tuli niin hyvä mieli, Ässä otti ilon irti sulasta maasta ja pellosta!

 

 Välillä ehti Femmakin poseerata

Ässä kävi maanantaina fyssarillakin taas pitkästä aikaa ja oli oikein hyvässä kunnossa, kun otti huomioon viikonloppuiset metsäriekunnat ja kipulääkkeettömyyden. Ihan uusia lihaksia oli juntturassa, kun metsässä tulee käytettyä erilailla lihaksistoa. Fyssarikin näytti vihreää valoa Ässän aktiivisemmalle elämälle, mutta pitää nyt mennä jaksamista seuraillein eikä juosta joka päivä metsässä rymyämässä - varsinkin kun Ässä ottaa Femmasta itseensä uutta vauhtia. Kasvatellaan kuntoa hiljalleen ja sen mukaan sitten liikutaan.

Sulaispa lumet vaan äkkiä täältä meidänkin lenkkimetiköistä!

Kuin kaksi spanielia

Ässän kanssa on helppo harjoitella paikkamakuuta

Ovat nuo kaksi kahelia vaan hyvä pari. Niiden yhteiselo on nykyisellään hauskaa seurattavaa, teini pikkulikka ja keski-ikäinen kaikkitietävä ukko. Ässä on erityisen iloinen Femmasta, tänään ei edes lähtenyt sohvalta karkuun, vaikka pikkulikka hetken makasi luuleikkiensä keskellä kyljessä kiinni! Vaikka ovatkin ihan erilaisia koiria, niin molemmat kuitenkin selviä spanieleita ja siinä mielessä menee ajatukset hyvin yksiin. Leppoisasti vain heilutellaan häntiä toisille, hössötetään yhdessä ja ruokien ja luidenkin kanssa on selvät pelisäännöt. En olisi ikinä uskonut, että ahmatti-Ässä voisi jonain päivänä pelata namien etsintää sulassa sovussa samanaikaisesti jonkun toisen kanssa, mutta niin vain onnistuu (Ässän lempiaktiviteettejä varsinkin näin kipeänä).

Nykyisin niillä on oma pöhkö leikkinsä sängyllä "ärsytä kärttypappaa". Siinä Ässä hyökkää piehtaroimaan sängyllä välillä ihan Femman viereen ja Femma sitten on ärsyttävä teini, joka härkkii ja lätkii nautiskelevaa kärttyä. Ässän ärinä on välillä melkoista, mutta aina se vaan heittäytyy uudestaan piehtaroimaan toisen kylkeen. Kummallisia leikkejä.

Tehtiinpä muuten eräänä päivänä metsässä ihan omasta päästä keksittyä hakuharjoittelua. Alku meni Femman ihmetellessä "mitä haluut mun tekevän, siis meenkö seisoo tänne vai", mutta hetken päästä se tajusi. Kykenin lähettelemään sitä polun molemmille puolin ja se meni hakemaan minne halusin.  Kun huikkasin sille ja käännähdin toiseen suuntaan oli likka näppärästi kuulolla sujahtamassa osoittamaani suuntaan puskat ryskyen, pysyen kuitenkin kivan lähellä. Aikamoista. Fiilis oli hieno siinä yhteistyötä tehdessä, tällaista lisää.

Myös hihnassa Femma on nykyisin kuulolla paremmin, vaikka pimeä rajoittaakin lintu-harjoittelua. Yhtenä iltana vastaan saapui karkuun ampaiseva rusakko ja yllättävän hienosti sain neidin käännettyä siitä kontaktiin, vaikka hinku rusakon perään oli varmasti kova. Käveltiin myös rusakon pinkomaa tietä namien vedellessä viimeistään, mutta niin vain pikkulikka pystyi ottamaan kontaktia ja kävelemään nätisti, vaikka vähän kuikuilikin rusakon perään. Ässä vaan köpötteli perässä silmäillen nameja ja ihmetellen ylimääräistä touhotusta.

Ässällä onkin mennyt fyssarin jälkeiset päivät varsin leppoisasti. Lenkit maistuu ja jopa 20 minuuttia on nyt mennyt hienosti enempiä ihmettelemättä. Enempää ei sitten uskalletakkaan, sillä tuokin alkaa olla jo rajoilla jumittamisen kanssa. Nykyisin Ässä asettuu iltaisin itse hierottavaksi ja venytettäväksi, kun paikat eivät ole enää niin kipeät eli selvästi vointi on nyt mukavampi.

Leikin huumaa

Ässähän ei ole kovin innokas muoden koirien kanssa leikkijä. Itseasiassa se ei ole laisinkaan innokas, mitä muihin koiriin tulee. Kivut ja epävarmuudet ovat aiheuttaneet sen, että muut koirat ovat pääsääntöisesti tyhmiä. Tähän sitten tekevät poikkeuksen ihanaksi todetut ja hyväksytyt yleensä rauhalliset ja leppoisat kaverit kuten Hilla ja Naava chihut, joista Ässä jopa tykkää. Monet muutkin se on hyväksynyt, mutta lenkeillä mennään mieluiten meiningillä "mä en nää sua sä et nää mua". Nykyisin Ässä hyväksyy hyvin muut koirat JOS saa olla rauhassa JOS toinen koira ei ole uhkaava ja JOS toinen ei liiaksi riehu ja pööpöile. Jos teidän naapurustossa on se kihdin vaivaama kärttyinen pappa, joka huutelee lapsille heidän metelöidessä tai leikkiessä liian kovaäänisesti, olet törmännyt ihmis-Ässään.

Tätä taustaa vasten oli Femman tulo varsinainen kauhistus. Mutta niin vaan vanhan kärtynkin sydän on sulanut pikkulikan kanssa. Nyt siitä on jopa todistusaineistoa, kun tyypit pistivät kunnon rallin käyntiin Salo-visiitillä takapihalla. Femma ei vaan ole ihan varma tuosta Ässän mekastuksesta ja yleensä leikit eivät yhtäsoittoa kauaa kestäkään. 

Takapiharallia

Fiksu ja filmaattinen sydämensulattaja 

Tänään Ässä sitten pääsi yhteislenkille Femmalle jo tutuksi tulleen Jinna-valkkariteinin ja Nik-herrasmiehen kanssa. Hihnassa kaikki meni ok, kun turvavälit olivat riittävät ja kaikki menivät rauhassa. Femman ja Jinnan päästessä kirmailemaan vapaana meni Ässällä totaalisesti kuppi nuri: siis noi kakarathan riehuu vaan, en kestä! Nopsaan se siitä rauhoittui hihnassa kulkiessaan, mutta ei mitenkään voinut olla huutelematta välillä riehuvalle Jinnalle (leikkivä Femmahan ei mitään haitannut). Nik-herrasmiehen Ässä hyväksyi viidessä minuutissa ja paria haistelua lukuunottamatta tyypit kulkivat rauhassa hihnassa vierekkäin. Ehkäpä Ässä Jinnankin lopulta hyväksyy.. joskus parin vuoden päästä.

Femmalla ja Jinnalla oli taas hyvät leikit. Metsässä Femmalla meinaa vähän palaa käpy, kun isompi jyrää ja lintujakin pitäisi tarkkailla. Sisällä niillä kuitenkin oli aivan erinomaiset painimatsit ja lelun retuutustalkoot. Kakaroiden painikin pääsi videolle, siinä ei paljon kokoero haitannut. Meno on tosin jo aika leppoisaa, kun pahimmat energiat oli purettu aiemmin päivällä.

Viikonlopun teinit

 Kohta jo 8 kk blondi teinilikka

Kuten kuvasta voi päätellä, tämä viikonloppu on kulunut Salossa teinikoirien kanssa. Femma ja Jinna pääsivät treffaamaan taas pitkästä aikaa ja kokoero olikin kasvanut jo aika isoksi. Jinnalla oli myös vauhtia ja voimaa aivan eri tavalla kuin ennen, mutta hyvin tuolla pöljäkaksikolla näytti silti leikit sujuvan. Jinna vetää pitkällä suoralla kovempaa, mutta Femman pelastus on sen vikkelät käännökset, joilla isompien lomasta on hyvä pujotella. Mukana kakaroita paimentamassa oli myös Roope-pappacollie, kun taas Ässä sai säästellä hermojaan ja käydä omalla yksityisellä lenkillään ilman kakaroita.

 "Minun vahtivuorollani ei kakarat pönttöile!"

 

"Ai siis täh?"

 "Spanielia turpiin!"

"Jihaa!"

 Iso rotjake jo

Ässän tulon jälkeen Femma onkin näytellyt taas teini-ikänsä parhaita puolia ollen välillä aivan täysin korvaton ulkoillessa. Nyt näyttää jo palautuneen entiselleen, eli luoksetulokin toimii taas. Hetken olin jo helisemässä, mutta onneksi kyseessä näytti olevan ohimenevää pönttöilyä. Vaikka toki edelleen on välillä hetkiä ja päiviä, jolloin aivot on jääneet vähän narikkaan. Onneksi muillakin on teinikoiria, joten vertaistukea hönttien kanssa elämiseen löytyy.

Teinin tukkamuotia

Nyt ollaan taas vähän aktiivisemmin aksattu ja ai että kun tuo onkin mahtava harrastuskaveri! Siinä unohtuu tuhotut koulukirjat ja muut pönttöilyt, kun päästään yhdessä kentälle tuulettumaan. Kertaakaan ei ole tarvinnut kysellä kiinnostaisiko ja mentäiskö, vaan likka on heti kärppänä (vaiko sittenkin saukkona) paikalla kyselemässä mitä nyt pääsisin sun kanssa tekemään. Vauhtia ja ketteryyttäkin tuntuu riittävän ja lelu on aivan parasta. Hieman itselläni on opettelua palkan ajoituksen kanssa, kun tuo on Ässää asteen verran nopeampi.

Perinteinen Salo-poseeraus. Iso tyttö jo.

Ässäkin voi edelleen maan mainiosti. Kerran se kipeytyi, kun lenkki vahingossa venyi kohtuuttomaksi ja maastokin oli taas Ässälle vähän ikävämmän puoleista (vaikka itse lenkillä sillä olikin superhauskaa). Pari päivää syöttelin kipulääkettä kävellen vähän lyhyempiä lenkkejä ja äkkiä se normalisoituikin. Nyt mennään taas kivuttomasti eteenpäin elämästä nauttien. Venytyksen sujuvat aika hyvin, välillä hauista kiristelee rankempien päivien jälkeen. Ässä tuntuu nykyisin jopa nauttivan Femman seurasta ja likka pistääkin siihen lenkeillä ja arjessa ihan uudenlaista vauhtia ja intoa, jota saa välillä olla toppuuttelemassa.

Kaksin aina kauniimpi

Ässä on vihdoin palannut kotiin. Etukäteen jopa hieman jännitti, että mites se arki taas sujuukaan kahden koiran kanssa ja millaisessa terveyden tilassa Ässä oikein on. Ainakin se oli hyvin karvainen, joten heti seuraavana päivänä pääsi nopeaan trimmeri-käsittelyyn (siksi jälki on taas hyvin kaunista). Ekana päivänä piti myös stressata, kun ihmisenmokomat olivat kehdanneet muuttaa asuntoa Ässän poissaolon aikana! Illalla kuitenkin totesi uuden kämpän kodiksi ja rauhoittui hyvin nukkumaan yöksi. Koirien kohtaaminen ja yhteiselokin lähti taas sutjakasti käyntiin ilman kommervenkkejä.

Karvaturri

 "Päästä nyt jo sisään, täällä sataa! Eikö niitä kuvia jo otettu tarpeeksi!"

Ässän terveydentila olikin jopa odotettua parempi, jossei edelleen jylläävää korvatulehdusta lasketa. Tänään käytiin fyssarilla, joka totesi oikean lonkan hieman kipeäksi ilmeisesti säästä johtuen (oireilee matalapainetta). Jumppia ei olla hetkeen tehty, joten hauiksen ja lonkankoukistajan venytyksissä oli sanomista, muuten kaikki oli aika hienosti. Selkä oli varsinkin alaselästä hieman kankea, mutta ei mitään mahdotonta. Kotiin saatiin käsky jumpata ja venytellä sekä pitää huolta tasaisesta päivittäisesti samanlaisena toistuvasta liikunnasta (kunhan ei kipeydy) lämmittelyineen. 

Nyt olenkin vienyt koiria yhdessä pitkille lenkeille ja Ässä on ihan hyvin jaksanut tunninkin lenkin, vaikka jatkossa taitaa tarvita pienen paussin keskivaiheille. Edelleen se porskuttaa menemään ilman kipulääkettä ja on jopa leikkinyt Femman kanssa metsässä! Tai lähinnä Femma juoksee omia lintujuttujaan ja Ässä sitten hömpöttelee iloissaan perässä. Muutenkin koirat tuntuvat tulevan ihanan hyvin toimeen ja sisälläkin on välillä pieniä leikinpoikasia näkyvissä. Ruoista ja luista säilyy yhteisymmärrys ja Femma osaa antaa Ässän olla rauhassa Ässän niin tahtoessa.

 Kaverikuvia

Itsellä on taas vähän enemmän tekemistä kahden kanssa, mutta aika helpolta elämä tuntuu nyt, kun Ässä ei enää tarvitse omia lenkkejä. Femma sen sijaan kyllä tarvitsisi, sillä treenaaminen ei aina onnistu huippuhyvin Ässänkin ollessa mukana. Mutta on se vaan ihanaa, kun on molemmat koirat kotona!

Se on kyllä sanottava, että kaiken tämän leikkausrumban jäljiltä Ässä tuntuu vanhenneen monta vuotta. Jatkuvasti pitää miettiä mitkä ovat sen jaksamisen rajat ja seurata kipeytymisen merkkejä. Se myös itse ottaa metsässä ja muutenkin paljon rauhallisemmin, mikä ei välttämättä ole huonokaan asia. Silti välillä mietin onko se oikeasti iloinen vai onko sillä jotain ikäviä tuntemuksia ja pakotuksia jatkuvasti kropassa, mitä en huomaa. Vai onko se vain rauhoittunut, koska kroppa ei enää jaksa ja pysty, vaikkei varsinaisesti olisikaan kipuja. Toistaiseksi mennä porskutetaan kuitenkin eteenpäin, sillä tällä hetkellä se ihan mielellään osallistuu päivän askareihin ja lenkkeihin, vaikka onkin entistä maltillisepi.

Loppuun pieni PostiPate Femma haluaa sanoa terveisiä kaikille. Joskus jos on tylsää yksin kotona, voi vaikka lajitella mainoksia!

 Piti päästä poseeramaan

 Iloinen PostiPate

Viikonloppu

Jinna, Nik ja Femma

Viimeisen fyssarikäynnin jälkeen olen kytännyt Ässän käytöstä silmä kovana. Keskiviikko sujui ilman ihmeempiä ja torstaina lähdettiinkin aikaiseen viikonlopun viettoon. Ajomatka Saloon kulki Torronsuon ohitse, joten päätin tehdä koirien kanssa siellä pienen lenkin testatakseni samalla Ässän kuntoa. Tarkoituksena oli tehdä pieni max 30 min lenkki, jossa Ässä kulkee pitkospuita saaden mennä vapaana ja Femma rymistelisi liinassaan. Ilman mitään ajantajua rymisteltiinkin suolla kokonainen tunti ja eihän se Ässä missään pitkospuilla suinkaan suostunut kokoaikaa kuljeksimaan. Loppulenkistä iskinkin sen hihnaan ja totesin sen liikkeen huonontuneen. Loppuviikko kuluikin sitten retkestä toipuen, mutta tänään Ässä kykeni taas iloiseen ulkoiluun. Tarkoituksena ei todellakaan ollut rasittaa Ässää tuolla tavalla, mutta yksi asia oli varmaa: meillä oli huisin hauskaa! Koirat menivät hienosti yhdessä ja Ässä meni iloisesti välillä suon puolelle milloin minkäkin hajun perässä ja molemmat pääsivät suosilmään rypemään. Lenkki olisi vain saanut olla puolet lyhyempi.

Paha siis sanoa fyssarin hoidon vaikutuksista, mutta ollaan edelleen menossa parin viikon päästä uusintahoitoon. Nyt olen ollut huomaavinani Ässässä toispuoleisuutta, eli ehkä oikea(?) puoli olisi jostain syystä huonompi.

Fiksu video suopöntöistä. Femma kyttää Ässän maltillista pulikointia, aikaisemmin se veti rallia pitkin suota. Ässä pääsi vain kerran viilentymään suohon, oli meinaan sen verran rankan näköistä sen takapäälle. Mielellään olisi kyllä rämpinyt kauemminkin..

 Ässä valmistautuu hierontaan ja venyttelyyn, välillä oikein itse tarjoutuu hoidettavaksi.

Muuten Saloviikonloppu kului perinteisesti. Femma sai taas Jinna-valkkarin painikaveriksi, tällä kertaa myös Jinnan osa-aikainen laumakaveri Nik tuli mukaan pikkulikkojen ahdisteltavaksi. Nik on venäläinen rescue, kiltti, rauhallinen ja herkkä herrasmies, johon Femma oli aivan ihastuksissaan. Myös Ässä pääsi pienelle hihnalenkille Jinnan ja Nikin kanssa käyttäytyen mallikelpoisesti. Se jopa haisteli Nikin naamaa sanomatta sanaakaan.

Jinna on nyt 18 viikkoa ja jo paljon Femmaa suurempi. Harmiksi kone tilttasi ja onnistuin poistamaan naama- ja kroppakuvat Jinnasta, niin ei oikein pääse näkemään tyypin kasvua.

Iloinen Nik

Femma aloitti painit heti meiningillä "täysillä päälle"

 

Vaan osasi Jinnakin pistää kampoihin

  "Et hei viittis purra poskesta.."

 "No tästä saakin paremmin kiinni!"

"psst.. Arvaa mistä mää puren sua seuraavaks, lappukorva!"

Välillä piti pussailla Nikiä. Nik arvosti.

Painien lisäksi viikonloppuun kuului peruslenkkeily ja yksi uimareissu. Ässästä ei tosiaan ollut pahemmin lenkkikaveriksi, mutta käytiin me eilen pikkupikkukävelyllä lähimetsässä kolmestaan. Femma sai lenkkiseuraa pariin otteeseen myös kaverin nahkacollie Roopesta. Aluksi pikkulikka fanitti pappaRoopea kympillä, mutta sitten piti keskittyä paikallistamaan mahdollisia lintuja. Yksi hieno ylösajo tapahtuikin pellon reunasta, onneksi fleksi esti peräänlähdön. Voishan tuosta ihan pätevä lintukoira tullakkin, kun nyt koulutus osuisi kohdalleen.

 Puskajussi lintujahdissa vasemmalla ja Roope kunnon paimenkoirana tietä jolkottelemassa. Sitä ei paljon ylimääräinen puskissa suhaaminen kiinnosta.