Mejästä siirto voittajaluokkaan!

Käytiin Femman kanssa kokeilemassa onneamme, josko vielä tällä kaudella saataisiin toinen ykköstulos mejän avoimesta luokasta. Pääsimme kokeisiin Hämeenlinnaan 9.9, tuomarina Rauno Koskinen.

a) jäjestämishalukkuus 0-6 = 6 pistettä

b) jäljestämisvarmuus 0-12 = 10 pistettä

c) Työskentelyn etenevyys: 0-10 = 8 pistettä

d) Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen / kaadolla haukkuminen: 0-14 = 12 pistettä

e) käyttäytyminen kaadolla: 0-3 = 3 pistettä

f) yleisvaikutelma: 0-5 = 4 pistettä

Eli yhteensä 43 pistettä ja AVO 1 -tulos!

"Ohjattu lähtö. Ohjausmatkan jälkeen alkaa sekä maa- että ilmavainuinen jälkityö, joka etenee sopivaa vauhtia. Jäljestys on runsaiden tarkisteluiden sävyttämä, koira on enemmän jäljeltä pois kuin jälkiuralla. Koko matka aina sorkalle asti edetään näin. 1. makaus ohitetaan ja kulma pienelle suunnan tarkistuksilla. 2. makaus merkataan ja kulma lähes jäljen mukaisesti. Kaadolle vähän sivusta ja jää viereen."

Femma suoritti kulmat mielestäni nyt viimekertaa varmemmin ja eteni muutenkin välillä hienoja pätkiä suoraan jäljen suuntaisesti. Edelleen se teki todella paljon tarkistuksia jäljen ympärillä, ja nyt myös aika usein koukkasi taakse varmistamaan jäljen kulkua. Alueella oli todella paljon riistahavaintoja ja jäljestyksen puolivälissä Femma saikin äkisti hajun palaten taaempana olleelle hirven makuulle, jonka tutki tosi tarkkaan. Siitä se lähti hyvin varmana jäljestämään hirven jälkien perässä ja olin varma, että nyt tulee hukka ja jäljelle palautus. Tuomarikin oli kuulemma juuri aikeissa julistaa hukan, kun Femma yhtäkkiä veti liinat kiinni ja palasi verijäljelle, kuin muistaen sen varsinaisen työtehtävänsä. Hieno likka!

Tällä toisella ykköstuloksella saatiin siirto voittajaluokkaan, jossa varmaankin starttaillaan ensivuonna. Jännää!

Hieno likka suorituksensa jälkeen. Muut kuvat on ottanut Anni H.

Koulun alun myötä ollaan palattu vihdoin takaisin pk-seudulle. Agilityryhmät ovat taas alkaneet (että voikin ihminen omistaa kaksi vasenta jalkaa 3 kk tauon jälkeen) ja meillä on ollut superhauskaa! Vielä olisi hinku päästä treenailemaan rallytokoa ja koiratanssia. Rallyn suhteen on treenejä helpompi järjestää, mutta tanssiharrastus vaatiikin jo vähän miettimistä. Vinkkejä treenipaikoista ja seurasta otetaan vastaan!

Mejäkokeita ja koiratanssia

Mikähän siihen nenään oikeen tuoksuu, kun osoittaa eri suuntaan kuin loppunaama

Alkukesä kului kuin siivillä töissä ollessa, eikä Femman kanssa tullut tehtyä peruslenkkejä ja uimista lukuunottamatta mitään ihmeellistä. Kesäkuun lopulla iski hirveä into taas tehdä kaikkea, joten ilmottauduin TAMSK:in koiratanssin koreografiaworkshoppiin. Ja minä olin ihan ajatellut, että keskittyisin Femman kanssa seuraavaksi rally-tokoon..

Iltauinnilla koko poppoolla

Salon uimamaastoja

Workshopissa oli taas tosi kivaa, koiratanssi-ihmiset on niin kivaa porukkaa. Seuraavanahan meillä olisi ohjelmistossa kasata Femmalle avoimen luokan ohjelma, joten valkkailin eri musiikkeja mukaan workshoppiin. Muutamia valmiita kappaleita ja pari itse eri pätkistä koostamaani. Loppujen lopuksi päädyttiin valitsemaan meille kaksi biisiä, joista toinen on iloinen Robinin Boom Kah:in tyylinen ja toinen vähän seikkailullisempi ja erilaisempi mitä aiemmin ollaan tehty. Tähän iloiseen biisiin olen alkanut kasaamaan avoimen luokan ohjelmaa, ja toisen seikkailu-biisin säästän seuraavaa haastavampaa ohjelmaa varten. Nyt ollaan kesä treenailtu erilaisia temppuja ja seuraava workshoppi on 12.8, jossa viedään ohjelmaa vielä pidemmälle. Syksyn treenikuviot ovat Vantaalle paluun koittaessa aivan auki, mutta johonkin olisi päästävä tanssia ainakin omatoimitreenailemaan.

Viimevuoden mejäkärpäsen puraistua oli tänäkin vuonna pakko päästä mejäkokeisiin. Salon Seudun Noutajien Muurlan kokeesta 29.7 lohkesi peruutuspaikka, joten suunnattiin sinne Femman kanssa. Kuumat kelit toivat haasteita, ja lauantaina jälkiä alettiin tehdä jo aamukuuden jälkeen, kun itse koe alkoi sunnuntaina jo klo 5.00. Lämpöä riitti silti ja keli oli koirille raskas. Femmakin kävi kesken jäljestystä viilentelemässä ja juomassa ojassa ja jäljesti selvästi rauhallisemmin kuin yleensä. Sen työskentelyä oli hienoa seurata, töitä tehtiin raivolla kuumuudesta huolimatta. Femma teki vielä kohtalaisen paljon tarkistuksia, mikä tuomarin mukaan vähenee kokemuksen ja itsevarmuuden karttuessa. Itsekin osasin viimekertaa rauhallisemmin kulkea liinan päässä ja jarrutella Femman menoa.

Tälläiset pisteet ja arvostelu saatiin:

a) jäjestämishalukkuus 0-6 = 6 pistettä

b) jäljestämisvarmuus 0-12 = 12 pistettä

c) Työskentelyn etenevyys: 0-10 = 9 pistettä

d) Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen / kaadolla haukkuminen: 0-14 = 12 pistettä

e) käyttäytyminen kaadolla: 0-3 = 3 pistettä

f) yleisvaikutelma: 0-5 = 5 pistettä

Eli yhteensä 47 pistettä ja AVO 1 -tulos!

Koeselostus: "Ohjattu lähtö. Femma aloittaa innokkaan jäljestyksen. Jo heti alusta ryntäillään innokkaasti jäljen molemmin puolin. Kuitenkin edetään sopivaa kävelyvauhtia. Tällä tavoin edetään, maastosta riippumatta, koko jälki. Ennen ensimmäistä kulmaa käydään pikaisesti ojassa uimassa. Kumpikin kulma pienellä suunnantarkistuslenkillä. Molemmat makaukset pysähdytään osoittamaan. Kaadolle tullaan suoraan, sorkan tutkii ja jää viereen. Hyvä, hieman rauhaton, mutta jälkitarkka ja hyvin etenevä suoritus".

Tällä suorituksella tultiin vielä AVO-luokan toisiksi, mikä oli ihan hyvä saavutus näin isoissa kokeissa. Pääsi koko kokeen ainoa cockeri edustamaan noutajien seassa.

Nyt kun olisi ensimmäinen AVO1 plakkarissa polttelisi kovasti päästä tänä vuonna vielä kokeilemaan irtoaisiko se toinenkin jostain kokeesta! Sitten voisi ensivuoden mejäilyt aloittaa mukavasti voittajaluokasta. Katsotaan, josko siis vielä päästäisiin johonkin kokeeseen.

Femman omavalintainen poseeraus voitettujen palkintojen kanssa

Mejä-kokeissa

Aiemmin kesällä Femma teki harkkajäljellä niin hienoa työtä, että päätin vihdoin lähteä sen kanssa kokeilemaan verijäljestystä kokeisiin asti. Niinpä suunnattiin tänä viikonloppuna Espooseen Suur-Helsingin spanielikerhon kokeisiin, jotka olivat meille ihan ensimmäiset laatuaan.

Mejä-kokeissa jäljet tehdään valmiiksi edeltävänä päivänä, joten pääsin jo lauantaina tutustumaan alueeseen omaa jälkeä tehdessä (jonka sitten opastin toiselle koirakolle). Kyseessä oli Oittaan retkeilyalue, joten polkuja, maastopyöräilijöitä ja sienestäjiä riitti sateesta huolimatta. Tekemälläni jäljellä kulki myös ratsastuspolku, mutta siinä ei sillä hetkellä kulkenut yhtään hevosta. Ei siis tullut valittua sitä helpointa mahdollista maastoa ensimmäisiksi kokeiksi, sillä polut saattavat hämätä koiraa, kävelijät talloa jälkeä ja itse jäjestäessä vastaan voi tulla ketä vaan.

Sunnuntaina satoi onneksi koko päivän, mikä vähensi ihmisvilinää. Olimme Femman kanssa vuorossa viimeisenä, eikä meidän jälkialue tainnut olla niin liikennöity, kuin mihin itse tein opastamani jäljen. Femma lähti jäljelle tyypillisesti aivan täysiä, joten yritin lähinnä jarrutella menoa jotta tuomari ja jäljen tehnyt opaskin pysyisivät perässä. Alun kovan painatuksen jälkeen tuli kohta, jossa Femma pyöri niin kauan, että siitä tuli ensimmäinen hukka. Tämänkin jälkeen pyörimistä tuli, mutta Femma löysi aina takaisin jäljelle.

Jälki päästiin loppuun asti ja Femma oli aivan liekeissä kaadosta - edes tarjoamani palkka ei kelvannut, kun kaato oli vaan ihan parasta. Palkinnoksi Femma sai kantaa kaadon (eli peuran sorkan) autolle, jossa vaihdoin sorkan herkkupalkkaan. Tyypillä oli vähän kivaa jäljellä rallatellessa.

Rallattelu on aina parasta

Arvostelu:

Jäljestämishalukkuus (0-6) 6 p.
Jäljestämisvarmuus (0-12) 8 p.
Työskentelyn etenevyys (0-10) 7p.
Lähdön, kulmauksien, makauksen ja kaadon selvittämiskyky (0-14) 10p.
Käyttäytyminen kaadolla (0-3) 3p.
Yleisvaikutelma (0-5) 4 p.

Tuloksena AVO2

"Erittäin hosuva lähtö. Koira jäljestää todella innokkaasti ja välillä unohtaa tehtävänsä ja etsii vain etsimisen ilosta, vaikkei tiedä mitä.
Jäljen matkalla koira juoksi varmaan 10 km (ja minä juoksin siellä perässä, kaikki ojat, puskat, kalliot ylös ja alas), mutta jälki eteni reipasta vauhtia, koska haku oli jäljen tuntumassa tapahtuvaa. Kulmista 1. osoittaa takakautta, toisen kiertää. Kaadolle tuli mutkan kautta ja se kiinnosti.
Lupaava jäljestäjä, jonka into tulee kohdistaa jälkeen eikä kaikkeen muuhun."

Tuomari tuntui ihan tykkäävän Femmasta, ainakin sitä oli viihdyttävää seurata. Sain hyviä neuvoja jarruttaa Femman menoa vielä enemmän, jolloin se ei pääse hösäämään niin paljon kaikkea muuta. Lisäksi hihna kannattaisi pitää Femman kanssa kokoajan kireänä, mikä myös vähentää ylimääräistä kiertelyä ja kaartelua. Samanlaisia vinkkejä sain myös kokeen voittajaluokassa olleelta cockerin ohjaajalta, joten näitä ohjeita kokeillaan ensikerralla.

Femma tuli näillä pisteillä luokkansa ykköseksi (neljä osallistujaa)

Kyllähän se mejä-kärpänen taisi päästä puraisemaan. Ensikevään kokeita odotellessa!

Kesäkausi korkattu

Tällaisella porukalla aloitettiin tämän vuoden mejäilyt eli verijäljestys, mukana menossa siis spanielikaksikon lisäksi kolme mäyrää, Mila, Uno ja Niilo. Lauantai-ilta siis tuli vietettyä hyvästä kelistä huolimatta metsässä veristä sientä raahaten, kun joku järkevämpi olisi voinut löytää itsensä terassilta. No, kivaa oli kaikilla räpellyksestä huolimatta.

Spaat odottelee nätisti vuoroaan. 

 Mäyrätkin odottaa, tosin Niilo oli aivan varma omistajan hyljänneen kolmikon metsään.

Jälkien teko ei mennyt meillä suunnistustaidottomilla ihan putkeen ja koirillakin oli vähän hakemista jäljillä. Femma oli aluksi liekeissä verestä ja lähti jäljelle kovalla innolla hienosti suoraa pätkää jäljestäen. Onnistuttiin kuitenkin hukkaamaan jälki, jolloin tajusin jäljen merkkauksen olevan aivan liian puutteellista, joten sähläykseksihän se sitten meni. Mutta ai että, kun oli pieni spanieli riemuissaan sorkkansa löytymisestä! Jopa niinkin riemuissaan, että onnistui karkaamaan seuraavan koirakon suoritusvuorolla hihnastaan ja juoksemaan meidän perään jäljelle.. Onneksi mäyrällä oli homma hanskassa, joten ylimääräiset spanielit ei paljoa menoa hetkauttaneet. 

Ässäkin pääsi huvin vuoksi jäljestämään yhden kämmäämämme jäljen ja tyyppi olikin aika innoissaan aktivoinnista. Maasto tosin kivikkoisena oli vähän rankka, onneksi jälki oli lyhyt.

Onnelliset sorkkaeläimen jäljittäjät

Ässän vointi on ollut onneksi hyvällä mallilla ja se on jaksanut kivasti metsälenkeilläkin mukana. Hihnalenkeillä peitsaus tulee turhan helposti mukaan kuvioihin ja sehän jumittaa nopsaan. Niinpä yritän liikuttaa Ässää mahdollisimman paljon fleksissä ja vapaana, mikä tuntuu tekevän sille hyvää. Ehdoton eläkeläinen se silti on, sillä pari kertaa olen kokeillut jotain tokomaista hömpöttelymielessä  ja sellaiset sillä ottaa aika äkkiä kropan päälle. Niinpä Ässä saa jatkaa eloa iloisena mukana seilaavana eläkeläisseuralaisena, mistä se tuntuukin kovasti nauttivan. Tärkeintä on päästä mukaan, ei sillä niin väliä minne ja mitä tekemään :)

Jälkiä monenmoisia

Kuluneella viikolla Femma pääsi kokeilemaan kahta uutta lajia, verijälkeä ja ihmisjälkeä.  Tarkoitus ei ollut tutustua lajeihin ihan noin lähekkäin pienen koiran sekoittamiseksi, mutta kun nyt sattui hyvät mahikset päästä tutustumaan niin mentiin. Torstaina aloiteltiin ilta ihmisjäljellä ja sunnuntaina oli vuorossa koko päivän kestävä mejäily-kurssi.

Ihmisjälkeä meille opasti pk-puolella bortsullaan kokeissa käynyt kaveri ja meitä oli kolme ensikertalaista. Femmalle hommaa aloiteltiin makkaruudulla (kuten Ässälläkin aikoinaan), eli tallattiin maahan joku metri x metri neliö, johon ripoteltiin osa Femman iltaruoasta. Ideana siis se, että koira yhdistää palkan ihmisenhajuiseen jälkeen, jotta sitä olisi kannattavaa seurata. Femma oli harjoituksesta mielissään ja napsi ruudusta ruokaa. Osa ruoasta jäi kylläkin syömättä ja myös lintuja piti välillä katsella puiden latvoista, mutta muuten homma meni ihan hienosti. Tällä kertaa ei enempää harjoiteltu, joten Femma lepäili autossa minun tehdessä muille harjoitusjälkiä ja seuratessa heidän suorituksiaan. Lopuksi käytiin vielä porukalla lenkki sekalaisella seurakunnalla: 2 aikuista bortsua Kinna ja Danny, Kide-bortsupentu, Hilla ja Naava -chihut ja perhoskoira Wilmeri.

 Lenkin sekalainen seurakunta, isot menivät suurimman osan lenkistä hihnassa kuten myös Wilmeri. Kuva Liisa-Ida

Myöhäisemmällä yhteislenkillä Femma ja Kide poseeravat. Femma ei ole oikeasti noin paljon isompi, kuva hämää. Kuvan otti Liisa-Ida.

Sunnuntaina vuorossa oli westie-yhdistyksen järjestämä mejä-kurssi dreamteam areenalla, jossa muut kurssiosallistujat olivat Femmaa ja yhtä saksanseisojaa lukuunottamatta westieitä. Ässän kanssa verijälkeäkin on jonkin verran tehty, mutta lähinnä netistä luettujen ohjeiden mukaa tai vähän sinne päin. Femman kanssa olisi tarkoitus mennä ihan kokeisiin asti, joten jäljenteon olisi hyvä olla oikeasti hanskassa.

Päivä alkoi lyhyellä teorialla, jonka jälkeen suunnattiinkin heti maastoon. Maastossa tehtiin ensin hyvin lyhyt harjoitusjälki, jossa vähän testattiin koirien suhtautumista vereen. Femmahan jännitti viimeksi verijälkeä, mutta nyt se jäljesti hienosti ja innolla. Kokeilun jälkeen siirryimme porukalla syvemmälle metsään tekemään jokaisen koiralle oman jäljen ja oppimaan sen tärkeimmän eli jäljen teon. Paljon siinä olikin huomioon otettavaa..

Kun jäljet oli tehty, siirryimme takaisin sisätiloihin tihkusadetta karkuun kuuntelemaan tarkemmin jäljestyksen teoriaa sekä ruokailemaan. Femma oli riemuissaan tutusta treenipaikasta, jossa se pääsi pienen riekkumisen jälkeen harjoittelemaan häkissä rauhoittumista. Kun teoria oli käyty päästettiin koirat tutustumaan peuran sorkkaan, ettei se ole sitten jäljen päässä yllätys. Femmasta sorkka oli ihana ja sitä piti kantaa ja tuoda luokse, vaikka muutamalle sorkka oli vähän jänskä.

 Femma ja sorkka. Kuvan otti Outi Tastula.

 Femma ja Lili-westie poseerasivat hallilla. Lili jäljesti myös kovalla innolla ensimmäisen jälkensä, joten treeniseuraa löytyy tulevaisuudessakin.

Kun jäljet olivat vanhentuneet pari tuntia lähdettiin porukalla jäljestämään. Femman vuoro oli aika loppupäässä ja sitä autosta ottaessani se tuntui hieman väsyneeltä. Femman jäljeksi valikoitui minun ja kaverini tekemä mutkitteleva ja osittain sammaleen peittämässä kivikossa kulkeva jälki, jolla pituutta oli ehkä 250 metriä. Hieman siis epäilin tytön jaksamista, mutta jäljelle päästyään väsymyksestä ei ollut merkkiäkään. Alkumakuu tutkittiin tarkasti ja alun kieputtelun jälkeen Femma alkoi vetää tarkasti ja tarmolla jälkeä eteenpäin. Muutamia kertoja se eksyi jäljeltä, mutta osasi hienosti itse etsiä tien takaisin jäljelle. Oli upeaa seurata ipanan menoa, kun se jostain vain tiesi tehtävänsä ja seurasi jälkeä innolla. Kerran se tosin halusi lähteä jäljeltä livohkaan, kun nenään kantautui joku tuoreen riistan jälki, joka olisi ollut mieluisampi. Kun tytteli ohjattiin takaisin jäljelle, se veti sen kuitenkin loppuun löytäen jäljen päästä sorkkansa. Loppupalkka oli unohtunut minulta autoon, mutta sorkka näytti olevan Femmalle kovin mieluinen loppupalkka myöskin.

Tässä nyt pohdin, kumpaa jälkeä tämän kesän teen. Molempien tekeminen yhtäaikaa ja varsinkin näin alussa tuntuu itselleni hankalalta ja sekoittavalta, vaikka kai koira sen oppisi erottamaan. Verijälki on tietysti Femmalle paljon luontaisempi ja ensivuonna olisi jo kiva mennä kokeisiin, joten saatan hyvinkin kallistua sen puoleen. Vaan on ihmisjälkikin kivaa..

"Jipii jälkeä!"

Pentuetapaaminen ja saukon paluu

 

Vasemmalta lähtien Lilli (ent. Liisa), Demi (ent. Vieno), Iisa (ent. Möhkis-Tyyne), Lissu-äippä, Femma ja Ilo (ent. Saara). Törkeästi leikattu ihmiset pois kuvasta.

Sunnuntai-aamuna hyppäsin junaan kohti pentuetapaamista ja Femman kotiin noutamista. Hieman jopa jännitti hakea pentu sen oltua viikon hoidossa, onkohan se kasvanut ja kehittynyt jo aivan hirveästi. Kasvamisesta en tiedä, mutta kyllä se iso oli. Ekaa kertaa tajusin, että Femma ei ole mikään ihan pikkupentu enää. Jälleennäkeminen oli sitäkin riemukkaampi.

Kauaa en ehtinyt paikalla olla, kun muutkin pennelit omistajineen alkoivat saapua paikalle. Niinpä aloitettiin trimmi, jossa kaikilta siistittiin tassut, kaula, korvan yläosa (nyt näyttää pää kovin kovin pieneltä!) ja jalkoja yleensä. Lillillä turkki oli kaikista vaalein (nätti!) ja sillä oli tällä hetkellä sitä myös eniten, muilla oli aika samanlainen turkki kuin Femmalla. Femma oli pieni mörssäri verrattuna Iloon ja Iisaan, Lilli sentään oli myös vähän jytkympi. Luovutusiässähän Femma oli pienimmästä ja siroimmasta päästä, joten jännää miten se on nyt jykevöitynyt ja kirinyt siskojen ohi. Demi taas oli nyt korkeudeltaan muita isompi, vaikka olikin kevyt ja sippanen tyttö. Oli hauskaa nähdä, millaisia siskoista oli kehittynyt ja vertailla niitä Femmaan. Samalla oli kiva kuulla muiden pentusten kuulumisia, pari oli ollut jo metsästyskoulutuksessakin ja he kertoilivat sieltä mielenkiintoisia juttuja.

Trimmien jälkeen alkoi pentujen mielestä paljon hauskempi osuus, kun lähdettiin porukalla hiekkakuopalle uittamaan penikoita. Lissu-äippä tuli mukaan pitämään jöötä  laumalle. Meno oli aikamoista porukan rallaillessa vuoroin vedessä ja vuoroin maalla. Kuvia lisää galleriassa.

 Uimaan!

  

"Kolme pientä Femmaa marssi näin.." Ei mitään hajua kuka on ketä.

Uittamisen jälkeen suunnattiin verijäljille, jotka kasvattaja oli edeltävänä päivänä meille jokaiselle + Lissu-äipälle tehnyt, taisivat olla 100 metriä yhdellä kulmalla varustettuna. Femma oli jäljellä jännä: ensin se oli kovin kiinnostunut ja alkoikin kivasti edetä jälkeä pitkin. Veri kuitenkin taisi vähän jänskättää ensikertalaista, joten alun jälkeen tyyppi ei oikein innostunut hommasta kuin välillä pienen haistelun verran. Lopun sorkka oli kuitenkin ihana.

Jäljestyshommien jälkeen suunnattiin junalle. Femma oli taas ihanan lunkki junassa ja nukkua posotti sylissäni täpötäydessä vaunussa. Loppumatkasta lähentyi ihanan rauhallisesti vieressä istuvaa nuorta poikaa ja nukkui pää tämän polvella, aww. 

Siskon kanssa on kiva hakea keppiä

 Kuin myös Äipän

 "Piä kiinni sisko, ettei se heitä sitä vaan takas järveen!"

Lissu-äippä valvoo pentujen puuhia

Ranttalikshan se meni koko homma

Päivä oli likalle raskas, joten ehkäpä tästä syystä se nukkui yön paremmin kuin ehkä ikinä! Alkuyö meni turhia pyörimättä sängyn jalkopäässä ja aamulla nostettuani rapsuttelevan pennun lattialle se meni kiltisti koppaansa tuhisemaan. Jotenkin se on myös ollut minussa enemmän kiinni, jolloin esim. vessareissu aiheuttaa ulinaa. Työpäivän yksinolo taisi kuitenkin mennä ihan hyvin, tai ainakin kotona minua vastassa oli umpiuninen koira (ellei sitten väsyttänyt itseään huutamalla ensin 6 h, huomenna taidan laittaa kameran varuiksi kuvaamaan). Tänään olikin iltaohjelmassa ensimmäinen pentukoulu-kerta, joka myös väsytti Femmaa tehokkaasti. Vaan eipä se ihme ollut, kun pennelin oli niin mahdottoman taitava pitämään kontaktia ja innolla mukana oppimassa eri juttuja. Ylpeä sai olla pienestä.

Hieno pieni vesieläin, joka Saukkonakin tunnetaan