keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

On siis kevät

Tämän päättelin ihan itse alhaalla olevan kuvan kertomasta tilanteesta. Mutauintikausi avattu, terveisin Femma!


Kevät tulee ja tuo mukanaan uusia tuuli. Ihanan kouluttajan vetämät aksailut loppuivat ja kesän agility-hommat ovat täysin auki. Paikkakunnan vaihdos kesken kesäkauden hankaloittaa kovasti vakituiseen ryhmään menemistä, joten kesän harrastelut saattaa koostua vallan muista lajeista. Ennen kesämuuttoa ehditään onneksi vielä käydä täällä pk-seudulla yksi viiden kerran rally-kurssi ja osallistumaan koiratanssin möllikisoihin. Josko kesällä ehtisi taas harrastella sitä mejääkin?





Viimeisin agilitykerta suijui kuitenkin hieman huolestuttavissa merkeissä. Femma muuttui radalla parin ekan vedon jälkeen innottomaksi ja alkoi väistellä esteitä. Olimme olleet edeltävänä päivänä aksaamassa ja silloin homma rullasi vallan mainiosti. Varasin sille välittömästi fyssariajan vapun jälkeiselle viikolle Jenni Laaksoselle eläinklinikka Askeleeseen, jossa ei ollakaan ennen käyty. Femmalle radalla himmailu ei ole mitenkään tyypillistä, joten haluan heti tsekata tilanteen.

Aksailun jälkeisenä päivänä juoksentelu metsässä oli ehkä hieman tavallista maltillisempaa, mutta sen jälkeen liikkuminen on ollut aivan entisenlaista. En ole myöskään huomannut mitään selviä poikkeamia liikkeessä.



Pääsiäislomalla käytiin nopeasti Mikkelissä, jossa oli vielä järvessä jäät. Kauheasti niillä ei kuitenkaan uskaltanut seikkailla, kun kevätaurinko porotti taivaalta.

Kohta 9 v. ja silti pitäisi vaan riekkua



Pääsiäisenä hengattiin porukalla Salossa, jossa käytiin katsastamassa Paimion luontopolku. Luontopolku oli kivan vaihteleva, oli suota ja kivikkoa ja lintutornikin.

Retkellä piti myös ottaa koirista muutamat poseerauskuvat. Yritin ensin laittaa molemmat puun taakse ja etutassut puun rungolle nätisti. Ässä halusi kuitenkin mielummin istua ja Femma ei malttanut olla kiipeämättä puuhun tähystämään. On ainakin koirien näköinen poseerauskuva, heh.



Väsyneet retkeilijät

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Hiihtoloma



Kiireiseen kevääseen mahtui myös viikon hiihtoloma pohjoisessa. Vetiseen Vantaaseen verrattuna lunta riitti, eivätkä pakkasetkaan onneksi olleet kovin kovia. Fiksusti meinaan Vantaan ensimmäisinä kurakeleinä trimmailin Ässän takkuuntumaankin päässeen villan aivan alas, joten siitä olikin kiva lähteä pohjoiseen lomailemaan. Onneksi talviloimet on keksitty. Femma ei niitä näin matalilla pakkasilla touhutessaan tarvinnut, joten Ässälle riitti värivalikoimaa.


Pari kertaa Ässä kävi nakunakin ulkoilemassa. 


Lähinnä aika meni omien ulkoiluiden kuten hiihdon ja laskettelun harrastamiseen, mutta kyllä koirienkin kanssa tuli riittämiin tarvottua. Ässä jätti mielellään varsinaiset lumirämpimislenkit väliin, sillä se olisi vain jumittanut itsensä siellä. Femma sen sijaan paineli ihan onnessaan pääasiassa kroolaten ja hyppien puolireiteen ulottuvassa hangessa menemään. Sen lisäksi käytiin jäällä ja teillä lenkkeilemässä Ässälle sopivammassa maastossa.



Mitä lie hajuja..

Automatkat olivat taas Femmalle raskaita. Lyhyet automatkat sujuvat lähinnä hetkellisellä jännityksellä ja stressillä, mutta pitkät ajomatkat ovat eri asia. Onneksi toipuminen on nopeaa, ja Femma nautti hiihtolomaviikosta täysillä. Muuten ei olekaan juuri tarvinnut pitkiä ajomatkoja keväällä tehdä, mikä on ollut kaikkien kannalta mukavaa. Junassa ollaan hieman matkusteltu, ja se on sujunut ihan leppoisasti. Ässähän tietysti nukkui kaikki automatkat, sille matkustaminen on aina ollut parasta.



Muuten kevät on mennyt taas hirmuista vauhtia. Femman kanssa on tehty aksailua ja koiratanssia, ja harkinnassa on koiratanssin möllikisoihin osallistuminen. Koulu tuntuu vievän niin paljon aikaa ja energiaa tällä hetkellä, että väkisinkin harrastelut jäävät hieman taka-alalle. 

Koulun puolesta kävin koirahierontakurssin, jonka avulla toivottavasti osaisin hoitaa Ässän jumituksia entistä paremmin. Ässä on ollut jumitusten suhteen ihan hyvällä mallilla, mutta virtsakidevaivat (struviittikiteet) uusivat pitkästä aikaa. Epäilen syynä olleen ruoan vaihdoksen, mutta seuraillaan tilannetta. Ässä muutti nyt taas Saloon äitiäni viihdyttämään ja joutuu viettämään siellä kesänkin meidän Tampereella ollessamme. Elo yhden koiran kanssa on kyllä helpompaa, mutta ikävöin silti jatkuvasti Ässää.