Terveyden hinta on loputon

Ässän vointi on ollut aika huonossa jamassa, sillä polvien leikkauksesta on kulunut jo 2 kuukautta eikä se edelleenkään juuri pysty lenkkeilemään. Vanhemmilla ollessa sen vointi tuntui kohenevan pihaulkoilun myötä, sillä se suostui ylipäätään lenkkeilemään vaikkakin vain maksimissaan 15 minuutin lenkkejä. Tiistaina meillä oli onneksi fyssariaika, joten viimein päästiin taas paremmin kärryille Ässän vaivoista. Ohessa ote potilaskertomuksesta:

"Vastaanotolla Ässä liikkuu edelleen takaselkä pyöreänä ja kääntää ajoittain kumpaakin takajalkaa ulkokietoon. Ässä näyttää hammasta molempia etureisiä tunnusteltaessa. Etureisissä on selkeää aristusta, mutta ei kuitenkaan niin voimakasta kuin leikkauksen jälkeen. Vasen etureisi aristaa enemmän yläosastaan, oikea enemmän alaosastaan. -- Oikean takajalan eteenvienti rajoittaa selkeästi. Jalan eteenvienti onnistuu paremmin, kun pää taivutetaan taakse, eli jalassa on hermokiristystä."

Eli siinä löytyi syitä, miksei lenkkeily oikein nappaa, hermohan siellä kiristää ja se saattaa kuulemma vielä pahentua lenkin edetessä. Venytykset sujuivat onneksi ihan hyvin kuten kotonakin, eli lonkankoukistajat ja hauikset ovat ihan ok. Saatiin seuraavat ohjeet hermon venytykseen:

"Hermon mobilisointi: Ässä makaa vasemmalla kyljellä. Tue jalalla alempi takajalka paikalleen. Ote päällimmäisen jalan kintereestä sekä leuasta. Vie jalkaa hieman eteenpäin ja samalla taivuta pää taakse - palauta heti takaisin, ei pitoa. Vie liike edestakaisin 10 kertaa, liike ei saa vaikeutua toistojen myötä. Mikäli näin käy, on liike tehty liian isolla liikeradalla. Tee hermon mobilisoiti 2-4 kert. päivässä"

Vastaanotolla Ässän selkää myös mobilisoitiin ja täytyy sanoa, että hermon ja selän hoidon myötä se on ollut nyt aivan täysin eri koira. Lenkille se lähtee välillä jopa innoissaan kulkien edellä ihan eri ilmeellä kuin ennen. Omakin mieliala on lähtenyt nousuun Ässän hyvän olon myötä, on ihanaa nähdä toisen taas nauttivankin lenkkeilystä!

Fyssari antoi myös luvan Ässän ravaamiselle, koska polvien pitäisi se jo kestää ja se tekee hyvää Ässän selälle. Lisäksi aloitamme takajalkojen harjoitteet eli metsässä kävelyn ja ylämäen siksakkia kävelyn. Eilen Ässä pääsikin chihutyttöjen kanssa pitkästä aikaa metsään polulle, kun tehtiin pieni köpöttelylenkki. Ja voi että, kun se olikin onnellinen! Vielä Ässä ei saisi kulkea vapaana, mutta koska se meni niin rauhallisesti päästin sen hetkeksi vapaaksi. Siinä se ravaili onnellisena tyttöjen kanssa, se on ollut viimeksi vapaana helmikuussa ennen ensimmäistä leikkausta. Jalka kesti hienosti tämän vähän rasittavammankin lenkin, joten tulevaisuus näyttää vaihteeksi valoisalta.

Vihdoin on kolmikko taas kasassa. Pennut eli Femma ja Kide-bortsu odottivat autossa lenkin ajan omaa vuoroaan. Kuvan otti Liisa-Ida.

Mutta ei jotain hyvää ilman huonoakin. Ässällähän on vahva riski saada välilevynpullistuma, koska se käyttää kroppaan miten käyttää kulkien alaselkä vahvasti pyöreänä. Näin ollen Ässän selkää on venytelty välilevynpullistuman ehkäisemiseksi. Fyssari oli kuitenkin sitä mieltä, että hermokipu jalassa, Ässän vahva reagoiminen selkärangan mobilisoimiseen ja alaselän kipeytyminen antavat viitteitä siitä, että Ässällä voi hyvinkin jo olla välilevyn pullistuma. Nostoihinhan se reagoi vahvasti joskus jopa hampaita heilauttamalla. Surullista, mutta ei se oikeastaan muuta mitään kuin ajatuksen tasolla. Mahdollista vaivaa hoidetaan jo, joten nyt ei auta kuin seurata koiraa tarkkaan ja yrittää parhaansa. Minulla ei ole juurikaan kokemusta välilevyongelmista, joten  

Mielelläni ottaisin vastaan kommentteja kokemuksista välilevyongelmien kanssa, olivat ne sitten ihmisten tai koirien saralta. Miten teillä on ongelma ilmennyt? Miten se on rajoittanut elämistä?

Juhannus

Aika iso tyttö jo, kun vertaa otsikon kuvaan! Femma 5kk ja Ässä 6v.

Juhannus tuli ja meni Salossa lomaillen ja vähän siellä sun täällä käyden. Femmalla oli huisin hauska ja puuhakas juhannus, kun se sai olla vähän joka menossa mukana. Viikonlopun aikana käytiin lenkkeilemässä läheisen kartanon alueella jossa ruokitaan fasaaneja (hyvä maltti- ja hihnaharjoitus), ihailemassa Salon iltatoria ja poliisihevosia sekä grillailemassa kaverin kissa-taloudessa. Käytiin myös mökillä, jossa tytteli tutustui aika laumaan uusia ihmisiä, leikki riehumisleikkiä Jinnan kanssa vajan alla, pölli kivasti poikien mölkkypelin mölkkyjä ja yleisesti hepuloi ja herätti ihastusta. Viikonlopun aikana saatiin myös kivoja koiratuttavuuksia, joista Jinna-valkkaripentu jo esiteltiinkin. Muut olivat appenzeli-Alpo, Roope-collie (jonka on tosin aiemmin kerran nähnyt), Niki-seropi ja Yoda-samojedi. Isokokoista porukkaa siis, mutta Femma oli vaan mielissään kivoista kamuista.

Ässä ihan juhannustunnelmissa

Ässälle lomailu Salossa on tehnyt hyvää, sillä nyt pystytään tekemään vartin tai jopa 20 minuutin lenkkiä! Venyttelyt sujuivat myös tauosta huolimatta erinomaisesti. Liekö oma piha tehnyt Ässälle kutaa, kun saa harjoittaa kevyttä, usein toistuvaa ja omaehtoista liikuntaa. Selkä Ässällä taitaa olla kipeä, mutta onneksi tiistaina on fyssariaika.

Myös pienemmät piipertäjät olivat gerbiilejä lukuunottamatta menossa mukana. Säät eivät suosineet pahemmin tirriäisten ulkoiluja, mutta muutamaan otteeseen nekin pääsivät laiduntamaan. Kille sai reissun ajan asuttaa yksinään kylppäriä, jossa riitti lääniä tallottavana. Liukasliikkeinen konna murtautui kylppäristä ulos pariin kertaan, sillä raollaan olevan oven auki työntäminen ei ole sille temppu eikä mikään. Onneksi Femma suhtautuu konnaan jo kovin kivasti.

 Rambo ja hassut hörökorvat

Mustikki nimelleen uskollisena kesälaitumilla

 Koko trio pääsi syliin herkuttelemaan säiden ollessa surkeat.

Kille vaanii tai ehkä piiloutuu kuvaajaa?

Hiekkakuoppa ja kaksi pentua

Automatkalla. Takapenkille piti kurkkia uusia ihmeellisiä tuttavuuksia.

Aiemmin blogissa esitelty Jinna-valkkari pääsi eilen tapaamaan ensikertaa Femmaa. Itse tapasin Jinnan jo vajaa pari viikkoa sitten ja tytteli olikin kasvanut tästä tapaamisesta kovasti. Nyt päälle 10 viikkoisena se alkaa olla Femman kokoluokkaa, vaikka painossa jääkin vielä pari kolme kiloa taakse. Kroppakin oli jo paremmin hanskassa, joten aika ensimmäisille painimatseille oli varsin otollinen.

 "Sieltä se taas tulee!"

Jinnan mielestä samankokoinen vikkelä musta lurppakorva oli kovin kiinnostava, mutta jännittävä kovine vauhteineen ja pomppuineen. Femman huidellessa poispäin Jinna lähti innoissaan perään, mutta perääntyi äkkiä Femman tullessa kohti. Kuten eilen Kidenkin kanssa Femma osasi olla kiltisti nuoremman Jinnan kanssa eikä riekkunut liikaa. Jännä oli kuitenkin huomata, kuinka se isomman ja vanhemman Jinnan kanssa painiessaan oli rajumpi kuin eilen Kiden kanssa. Fiksu likka osannee ottaa toisen koon huomioon leikeissään.

Aika samaa kokoluokkaa, toistaiseksi

Äkkiä Jinnakin unohti jännittelyt huomattuaan, kuinka hubaa painimatsit olivat toisen kakaran kanssa. Alun painien jälkeen meno siirtyikin enemmän juoksuleikiksi, kun Femma hokasi olevansa muuten paljon nopeampi kuin pikku-Jinna. Hiekkakuopille päästyämme Femma juoksi rinkiä Jinnan tavoitellessa salamaspanielia ja lopuksi Femman väsyttyä juoksuun se heittäytyi selälleen Jinnan eteen Jinnan jäädessä odottelemaan uutta spurttikiekkaa.

 

 Jiihaa!

Jinna harjoittelee ilmakäännöksiä?

 Tytöt hihittelee

 "Joko hei mentäs taas?" kyselee Jinna

Ja taas mennään

"Hei mihis se nyt hävisi?"

 "SalamaSpanieli hyökkää, tättärää!"

Hiekkaspurttailun jälkeen alettiin siirtyä kotiin päin, ettei pikku-Jinna vallan vedä itseään piippuun. Femmakin oli saanut pahimmat riehut riehuttua ja hetki oltiinkin ilman leikkiä. Sittenpä Femma kekkasi, että kepit on hei tosi siistejä ja Jinna oli heti ihan messissä. Niinpä autoille kävellessä tyypit leikkivät innoissaan keppileikkejä. Femma oli lopuksi varsin itsevarmana keppinsä kanssa luullen päihittävän Jinnan tilanteessa kuin tilanteessa, mutta Jinnapa olikin ovela ja sai napattua kepin itselleen. Siinähän spanielille tuli kova kiire, kun keppi perkule pöllittiin. Vaan Jinna oli edelleen ovela ja tietäessään jäävänsä juoksussa kakkoseksi pyöri vain ympyrää vieden keppiä juuri Femman ulottuvilta pois. Ovela jallitus toimi hetken, ennenkuin Femma sai rohmuttua keppinsä takaisin. Ei pidä aliarvioida pieniä paimenkoiria.

"Katoppa mitä mää löysin.."

 "Hähää!"

"Jee keppi, hei mulle se keppi!"

 

 "Hihii"

 "Nännännää" "Hei miten sää nyt sen kepin sait, tänne se!"

 Lenkin lopuksi otettiin Femmasta 5 kk poseerauskuvat, joten pitihän Jinnastakin napsaista seisotuskuva. Yhteiskuvaakin yritettiin, mutta kumma kyllä ei saatu pentuja pysymään nätisti vierekkäin istumassa kivellä yhtäaikaa.

Jinna 10 vk 3 pv

Ja paras yhteisposeeraus

Hyvää Juhannusta kaikille!

Femma 5 kk

Tänään Femma täyttää jo kokonaiset 5 kuukautta, joten sen kunniaksi otettiin aamulenkillä uudet seisotuskuvat. Tässä näkyy myös Femman pentutrimmi: korvan yläosa ja rinta on ajeltu ja tassut leikelty lyhyeksi. Taisipa tuosta lavastakin hieman ohennussaksilla lähteä, mutta muuten turkki on lienee au naturel. Saa nähdä millaiseksi muodostuu, kun pentuturkki joskus lähtee.

Vaikka Femma onkin siskoihinsa verrattuna mörssäri, on se minusta kiva pakkaus. Ketteryyttä ainakin löytyy jo enemmän kuin Ässältä konsanaan (tosin kukapa niillä sököpolvilla kovin ketteräksi ryhtyisikään). Jotenkin se ei tunnu kasvaneen kuukaudessa mihinkään, mutta kuvia vertaillessa huomaa pennelin taas aikuistuneen entisestään. Myös mitat kertovat totuuden kasvusta: korkeutta 35 senttiä ja painoa 8,4 kiloa.

Into kaikkia lintuja kohtaan on nykyisin kova. Hajut pitää tutkia tarkkaan ja pienikin linnun vilahdus aiheuttaa halun jahdata. Pusikkoisemmalla alueella edetään mielellään puskalta toiselle pyörien, josko sieltä jonkun linnun saisi lentoon. Parhaani yritän tehdä kouliakseni pennelin sellaiseksi, ettei vapaana tarvitsisi juosta jokaikisen linnun perässä tai lähteä etsimään niitä liian kaukaa. Tämä jo ihan siksikin, ettei mulla olisi tulevaisuudessa koiraa, joka vapaaksi päästettäessä karkaa horisonttiin. Ei ehkä mikään helpoin homma, mutta onneksi Femmalla on motivaatio ihmistä kohtaan ja kontakti kivalla mallilla. Paljon on tullut onnistumisia, mutta myös muutama linnun jahtaus on päässyt käymään. Jatkossa siis lisää huolellisuutta, varmistelua ja ennakointia. Katsotaan, mitä saadaan aikaan.

Hiilenmusta ystävä Kide

Tänään Femma kävi leikittämässä uutta ystävää, hiilenmustaa 9 viikkoista bordercolliepentua Kidettä eli virallisemmin Muttaburra Microsaurusta. Tyypit ovat nähneet kerran lyhyesti aiemminkin, mutta silloin Kide oli väsynyt aiemmista riennoista ja vielä pienen pieni. Sopivasti nukutut päikkärit ja parin viikon kasvaminen varmistivat sen, että tyypeillä oli hauskat painit tänään tiedossa.

Kide on kovin kivan oloinen pikku booderkollie ja varmasti tulee jatkossakin vilahtelemaan blogissa. Kide on siis Naava ja Hilla -chihujen pikkusisko. Kovat leikit pennut saivat jo nyt aikaan, vaikka Femmalla oli vielä ikänsä puolesta enemmän kokoa ja vauhtia. Hauskasti Kide seuraili Femmaa ja sen tekemisiä, vielä ei sentään hypännyt jokeen perässä. Vaan ehkä sekin aika koittaa vielä, saadaan turhan valkoiset kohdat peitettyä ;) Nytkin tyypit painivat innolla turpeessa, tietenkin. Kaikki postauksen kuvat ovat Liisa-Idan ottamia, itse keskityin lintujen bongaamiseen ennen Femmaa ja koirien seuraamiseen.

 

 Femma harjoittelee lentämistä(?) ja Kide kommentoi suoritusta

Rypemisharjoituksia ja vesihepuli

Tänään reissattiinkin sitten Femman kanssa Saloon Juhannuksen viettoon. Ässän olin jättänyt Saloon hoitoon lähdettyäni käymään Tampereella, jotta tyyppi saisi muutaman lisäpäivän rauhaisaa eloa ilman pentua. Femman ja Ässän tapaaminen oli odotettua riemukkaampi Ässän vedellessä vähän turhan kovia hepuloita paranemassa olevalla koivellaan. Tarkkaan piti Femma nuuskia lävitse, ettei meidän laumaan vaan pääse soluttautumaan mitään ulkopuolisia. Illalla nähtiin hieman mustasukkaisuuspörinää ja murjottavaa naamaa pennun riekkuessa ja viedessä huomiota, mutta nyt tilanne on jo aika entisenlainen.

Huomenna Femmalla on luvassa iltatorilla käymistä ja Jinna-valkkaripennun treffaamista ensikertaa! Katsotaan, miten pentujen käy.

Pentuetapaaminen ja saukon paluu

 

Vasemmalta lähtien Lilli (ent. Liisa), Demi (ent. Vieno), Iisa (ent. Möhkis-Tyyne), Lissu-äippä, Femma ja Ilo (ent. Saara). Törkeästi leikattu ihmiset pois kuvasta.

Sunnuntai-aamuna hyppäsin junaan kohti pentuetapaamista ja Femman kotiin noutamista. Hieman jopa jännitti hakea pentu sen oltua viikon hoidossa, onkohan se kasvanut ja kehittynyt jo aivan hirveästi. Kasvamisesta en tiedä, mutta kyllä se iso oli. Ekaa kertaa tajusin, että Femma ei ole mikään ihan pikkupentu enää. Jälleennäkeminen oli sitäkin riemukkaampi.

Kauaa en ehtinyt paikalla olla, kun muutkin pennelit omistajineen alkoivat saapua paikalle. Niinpä aloitettiin trimmi, jossa kaikilta siistittiin tassut, kaula, korvan yläosa (nyt näyttää pää kovin kovin pieneltä!) ja jalkoja yleensä. Lillillä turkki oli kaikista vaalein (nätti!) ja sillä oli tällä hetkellä sitä myös eniten, muilla oli aika samanlainen turkki kuin Femmalla. Femma oli pieni mörssäri verrattuna Iloon ja Iisaan, Lilli sentään oli myös vähän jytkympi. Luovutusiässähän Femma oli pienimmästä ja siroimmasta päästä, joten jännää miten se on nyt jykevöitynyt ja kirinyt siskojen ohi. Demi taas oli nyt korkeudeltaan muita isompi, vaikka olikin kevyt ja sippanen tyttö. Oli hauskaa nähdä, millaisia siskoista oli kehittynyt ja vertailla niitä Femmaan. Samalla oli kiva kuulla muiden pentusten kuulumisia, pari oli ollut jo metsästyskoulutuksessakin ja he kertoilivat sieltä mielenkiintoisia juttuja.

Trimmien jälkeen alkoi pentujen mielestä paljon hauskempi osuus, kun lähdettiin porukalla hiekkakuopalle uittamaan penikoita. Lissu-äippä tuli mukaan pitämään jöötä  laumalle. Meno oli aikamoista porukan rallaillessa vuoroin vedessä ja vuoroin maalla. Kuvia lisää galleriassa.

 Uimaan!

  

"Kolme pientä Femmaa marssi näin.." Ei mitään hajua kuka on ketä.

Uittamisen jälkeen suunnattiin verijäljille, jotka kasvattaja oli edeltävänä päivänä meille jokaiselle + Lissu-äipälle tehnyt, taisivat olla 100 metriä yhdellä kulmalla varustettuna. Femma oli jäljellä jännä: ensin se oli kovin kiinnostunut ja alkoikin kivasti edetä jälkeä pitkin. Veri kuitenkin taisi vähän jänskättää ensikertalaista, joten alun jälkeen tyyppi ei oikein innostunut hommasta kuin välillä pienen haistelun verran. Lopun sorkka oli kuitenkin ihana.

Jäljestyshommien jälkeen suunnattiin junalle. Femma oli taas ihanan lunkki junassa ja nukkua posotti sylissäni täpötäydessä vaunussa. Loppumatkasta lähentyi ihanan rauhallisesti vieressä istuvaa nuorta poikaa ja nukkui pää tämän polvella, aww. 

Siskon kanssa on kiva hakea keppiä

 Kuin myös Äipän

 "Piä kiinni sisko, ettei se heitä sitä vaan takas järveen!"

Lissu-äippä valvoo pentujen puuhia

Ranttalikshan se meni koko homma

Päivä oli likalle raskas, joten ehkäpä tästä syystä se nukkui yön paremmin kuin ehkä ikinä! Alkuyö meni turhia pyörimättä sängyn jalkopäässä ja aamulla nostettuani rapsuttelevan pennun lattialle se meni kiltisti koppaansa tuhisemaan. Jotenkin se on myös ollut minussa enemmän kiinni, jolloin esim. vessareissu aiheuttaa ulinaa. Työpäivän yksinolo taisi kuitenkin mennä ihan hyvin, tai ainakin kotona minua vastassa oli umpiuninen koira (ellei sitten väsyttänyt itseään huutamalla ensin 6 h, huomenna taidan laittaa kameran varuiksi kuvaamaan). Tänään olikin iltaohjelmassa ensimmäinen pentukoulu-kerta, joka myös väsytti Femmaa tehokkaasti. Vaan eipä se ihme ollut, kun pennelin oli niin mahdottoman taitava pitämään kontaktia ja innolla mukana oppimassa eri juttuja. Ylpeä sai olla pienestä.

Hieno pieni vesieläin, joka Saukkonakin tunnetaan