maanantai 30. heinäkuuta 2012

Ässän loma

Multa on tainnut kaikkien näiden marsujuttujen lomassa jäädä kertomatta, että Ässä on ollut kokonaiset kaksi viikkoa lomailemassa Salossa vanhempieni hoivissa. Ja täytyy sanoa, että tämä kaksi viikkoa tuli tarpeeseen itse kullekkin! Vanhempani saivat säpinää marjareissuihinsa ja äiti lenkkiseuraa, minä sain rauhassa tehdä ylitöitä ja viettää rentoa huoletonta arkea ilman jokapäiväisiä pakollisia lenkkejä, ja Ässä sai painaa Salon metsissä parhaimmillaan neljän tunnin marjareissuilla ilman huolen häivää, tokokiemuroita ja pitkiä yksinoloja. Nyt viikonloppuna lähdin kuitenkin Ässää noutamaan, sillä äitini loma oli loppumassa ja olihan sitä itselläkin ikävä kutaletta. Ässäkin tuntui lähtevän ihan mielellään mukaani, vaikka selkeästi myös "mummolassa" oli ollut mukavaa. Ihanaa, kun voi tällaisia järjestelyjä tehdä, saatanpa talvellakin päästää Ässän vaikka viikon lomalle Saloon!

Salossa käytiin sitten Ässän kanssa kaverini mökillä tämän Roope-colliensa kanssa. Muutamia laiskoja räpsyjä tuli taas siinä auringonoton ja uimisen lomassa tehtyä. Roope oli kuumuudesta huolimatta tuomassa innoissaan palloa Ässän retuuttaessa niitä tilaisuuden tullen lähimpään puskaan revittäväksi. On siinäkin meillä kaksikko!






Rambo-mukelo on edelleen yksin, mutta kaverisuunnitelmia ollaan pohdittu ja Rambon kasvattajan kanssa keskusteltu. Saattaapi jopa olla, että Rambo lähtee kosiomatkalle.. Tämä viikonloppu meni kuitenkin Salossa ulkotarhassa lomaillen, toki yöt oli sisällä. Rambo nautti täysillä ulkona olosta, ja muutenkaan ei tunnu olevan ahdistunut yksinolosta. Tavallista enemmän aktiviteettia se kuitenkin vaatii, häkistä pitäisi päästä ulkoilemaan päivittäin ja mielellään koko illaksi. Rambolle seuran saaminen on siis helpotus meille ja riemuvoitto Rambolle.



lauantai 21. heinäkuuta 2012

Lepää rauhassa


Veetin kunto säilyi koko tämän päivän samanlaisena, eli huonona. Tukiruoka valui suusta pyyhkeelle, kun pieni ei jaksanut edes niellä. Lopulta soitin päivystävälle (Tuhatjalkaiseen), ja pyysivät tulemaan paikalle.

Perillä eläinlääkäri tutki Veetin, ja totesi virtsarakon olevan ihan täynnä ja kivikova. Vielä oltaisiin voitu tutkia tähän mahdollisia syitä, jotka olisivat voineet olla joko virtsakivet/kiteet tai joku lihaskramppi tms. Eli antibiootti ei kuitenkaan välttämättä ollut pääsyyllinen, joskin osansa varmaan antoi. Veetillä olisi voinut olla myös muita ongelmia, joita ei voi kuin arvailla. Pissanäytteellä olisi saanut virtsarakon ongelmaan vastauksia, ja mahdolliset kivet olisi voinut leikata. Ell. piti kiviä todennäköisempänä, kun pissasta oli antibioottikuuria antaessa löytynyt verta. Leikkaus olisi kuitenkin ollut aika raskas, kun Veeti on syönyt ja juonut niin huonosti, on vanha ja huonossa kunnossa. Niinpä päädyin lisäkärsimysten välttämiseksi eutanasiaan, sillä en usko, että mitkään toimenpiteet olisivat Veetiä enää pelastaneet. 

Veeti meni jo rauhottavat saatuaan ihan tiedottomaksi, ja pidin sitä vielä viimeisen kerran sylissäni. Jotenkin tuntui lohduttavalta nähdä se niin rauhallisena, ilman kärsimystä. Viimeisen piikin ell. laittoi suoraan Veetin sydämeen takahuoneessa, joten ihan loppuun asti en saanut olla sen kanssa. Oli kuitenkin mennyt hetkessä. Otettiin Veetin ruumis toimenpiteen jälkeen mukaan, sillä haluan haudata sen Saloon meidän pihaamme Väinön viereen. Sen puskan juureen, jonka ympäri ne kaikki kesät juoksivat Salossa asuessamme.

Mulla on hirveä ikävä Veetiä. Se oli niin ihana luottavaisen rauhallinen sylipappa, hurjan tärkeä. Toinen ensimmäisistä marsuista, ensimmäisenä valittu. Ihana persoona. Nyt on vain muistot ja kuvat jäljellä.


Veeti

 12.10.06 - 21.7.12

 


 

Veeti ja Väinö pentuina meille tultuaan

Kuvat viimeiseltä ulkoilureissulta, kun viimeksi Salossa käytiin. Ihanaa, että Veeti ehti edes kerran tänä kesänä käymään ulkona ennen kuolemaansa.

En tiedä, miten tästä eteenpäin jatkan. Tuntuu jotenkin tyhjältä, kun Veetiä ei lähes kuuden vuoden jälkeen enää olekkaan. Rambo on hurjan ihana marsu, mutta eihän se millään Veetille (ainakaan vielä) vedä vertoja, siinä ensimmäisessä kun on aina sitä jotain. Rambo kuitenkin on selkeästi hukassa ilman vanhaa viisasta Veetiä, ja yhdessä vaiheessa tuntuikin etsivän sitä. Nyt kovaäänisen rämäpään tilalle on kuitenkin vaihtunut hieman eksyksissä oleva hiljaisempi (ei se vieläkään sentään äänetön ole) poika. Rambo selkeästi kaipaa Veetiä, tai ainakin jotain marsuseuraa. Niinpä päätöksiä tulevasta on piakkoin tehtävä, vaikka mieli tekisi vain surra Veetiä. Todennäköisesti hankimme Rambolle uuden kaverin, on se kuitenkin sellainen tapaus, ja Villen lellikki. Yksin se ei ainakaan tule olemaan.

Veetin taistelu elämästä

Veeti-marsun sairastelut alkoivat, kun viimeviikolla huomasin sillä olevan ongelmia pissatessa. Päästiinkin heti lääkäriin, ja diagnoosina pissatien tulehdus. Lääkkeeksi määrättiin 10 päivän antibioottikuuri, ditrim antibiootti. Vähän pelotti tuo antibioottikuuri, kun tiedän monen marsun siihen menehtyneen (suolisto menee sekaisin). Veeti on kuitenkin ennenkin antibiootteja saanut, ja selvisi niistä hyvin. Toki sillä on jo ikää lähes kuusi vuotta, joten vanhuuskin saattanee tuoda omat ongelmansa..

Viimeviikko meni antibioottien kanssa ihan hyvin, hieman sillä papana kyllä löystyi. Oli kuitenkin oma itsensä ja söi hyvällä ruokahalulla, joten en ajatellut tässä olevan ongelmaa. Lisäksi punnitsin sitä joka päivä, ja pikkuhiljaa se kyllä pudotti painoa, mutta vain n. 30g. En siis suuremmin huolestunut, mikä oli virhe.

Viikonloppu oli hyvin kiireinen, enkä oikein ehtinyt kuin lääkitä Veetiä. Pissaoireet tuntuivat kuitenkin jo kadonneet, joten olin iloinen. Maanantaina sitten huomasin Rambon astuvan Veetiä hulluna, mitä ei ole koskaan tehnyt. Tässä vaiheessa hälytyskellot soivat jo päässä, ja erotin pojat toisistaan. Veeti kuitenkin söi yhä itse, vaikka oli hieman vaisumpi. Antibiootin viimeinen päivä oli torstaina, joten enää ei ollut paljon kuuria jäljellä.

Tiistai-iltana huomasin Veetin olevan entistä vaisumpi, mutta söi vielä itse ainakin tuoreita. Huolestuin, ja niinpä soitin keskiviikko aamuna eläinlääkärille, josko antibiootin voisi lopettaa. Hetken keskusteltuamme sain luvan, koska pissaoireet olivat kadonneet (olisin muutenkin kyllä lopettanut, kun Veeti oli niin vaisu). Tässä vaiheessa aloin pelkäämään Veetin menettämistä, ja tukiruokin sitä illalla. Netti oli poikki, joten en päässyt kunnon ohjeisiin käsiksi, mutta sain syötettyä sille lusikankärjellä oxbowin kasvatuspellettiä liotettuna, jota ei kuitenkaan paljoa suostunut syömään. Yöksi jätin vielä mössöä tarjolle.

Torstaina Veeti tuntui pirteämmältä, joten kuvittelin sen tokenevan antibioottien lopettamisen jälkeen. Vieläkin oli vaisu, mutta antaessani tuoreita söi kuitenkin.  

Perjantaina koin sitten järkyttävän shokin saapuessani kotiin töistä. Veeti makasi häkissä silmät rähmässä ruoat koskemattomana. Menin ihan paniikkiin ja soittelin eläinlääkäreitä läpi, puolet tietysti kesälomilla ja ajat jo varattuna. Sain onneksi seitsemäksi ajan eläinlääkäri Tuhatjalkaiseen, tosin he totesivat heti kättelyssä, etteivät tiedä jyrsiöistä mitään ja eivät yleensä niitä edes hoida. Sain kuitenkin ajan, ja pääsin lääkäriin. Eläinlääkäri oli tosi mukava, ja tuntui sentään jotain tietävän marsuista (edellinen lääkäri päivystyksessä käydessäni ihmetteli marsun "korkeaa ikää", kun oli nelivuotias ja "suurta kokoa". Liekö sekoitti hamsteriin..?). Ell. antoi Veetille kipulääkettä, nesteytystä ja mukaan silmätipat ja oxbow critical care tukiruokaa. Toivo heräsi, vaikka vielä  kotona olin ihan varma sen kuolevan. Olin haistavinani hengityksestä imelän hajun, joten pelkäsin ketoosia. Ell. ei siihen sanonut mitään.

Illan tukiruokin Veetiä parin tunnin välein ja yöllä heräsin kerran ruokkimaan. Olin varma, että menehtyy yön aikana, mutta selvisi aamuun. Tällä hetkellä on edelleen täysin apaattinen ja makaa vain, jatkan tukiruokintaa ja toivon parasta. Hengitys haisee edelleen mielestäni imelältä, eikä Veeti syö itse mitään. Makaa vain. Puolet ruiskulla antamasta tukiruoastakin tuntuu valuvan suusta ulos, mutta kyllä sitä alaskin menee. Yöllä ja aamulla pieni ilon pilkahdus oli Veetin äännähdys, kun nostin sen, ja aamulla pisti hyvin heikosti vastaan kun syötin. En osaa sanoa, onko hyvä vai huono. Pelkään pahinta ja toivon että jäisi henkiin.

Tällä hetkellä on selvää, että reagoin Veetin huonokuntoisuuteen aivan liian myöhään. Jos olisin aloittanut tukiruokinnan vaikka jo maanantaina ja lopettanut antibiootitkin aikaisemmin, olisi tilanne varmasiti parempi. Jotenkin vain hämäsi tuo pieni painonpudotus, sillä Veetin paino ei ole pudonnut edes 100g siitä, kun antibiootit aloitettiin. Myös korvaamaton tietolähde netti oli tietysti poikki koko viikon. Näin jälkikäteen oli mukava lukea, että "antibiootit olisi hyvä lopettaa heti papanan muuttuessa löysemmäksi". Eivät ne toki missään vaiheessa varsinaista ripulia olleet, juurikin hieman löysähköjä vain. Olisi pitänyt aikaisemmin tajuta/ottaa selvää. Ja nyt sitten maksan siitä rakkaimman marsuni hyvin todennäköisellä kuolemalla.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Kesän viettoa

Nyt on päivitysten kirjoittelu selvästi jäänyt vähemmälle töiden ohessa, niinkuin ennalta vähän ennustinkin. Yleensä vaan töiden jälkeen on niin paljon muuta tekemistä, ettei oikein jaksa ruveta kirjoittelemaan tekemisistään. Tälleen viikonloppusin on onneksi enemmän aikaa, niin ehtii kirjoittelemaankin.



Uintia ollaan edelleen harrastettu mukavasti, olenpa jopa kahtena kertana mennyt Ässän seuraksi pulikoimaan. Kyllä tässä Hervannassa on ihana lenkkeillä ,kun järviä on joka puolella. Pääsee Ässäkin uimaan useasti ja pitkään, niin on sitten mukavampi lenkkeilläkkin. Ässällä muuten todettiinkin taas korvassa hiivatulehdus, liekö liiallisesta uimisesta johtuvaa.. Toivottavasti lähtisi nyt lääkkeillä, vaikka onkin edelleen pulikoinut ahkerasti.

Ollaan myös käyty kaverin ja tämän chihujen mukana treenaamassa koiratanssia oikein hallissa! Saatiinkin siinä hyviä vinkkejä ja kommentteja nykyisestä osaamisesta ja miten tästä kannattaisi edetä. Tällä hetkellä Ässän meno näyttää aika hyvältä, kun sillä on selvästi kivaa. Nyt pitäisi vain opetella lisää temppuja ja myös oikealla puolella seuraamista, sekä sitten musiikin tahtiin useamman liikkeen suorittamista peräjälkeen. 

 Ässän taidonnäyte kuolleena leikkimisestä. Ässä laittaa aina etutassut kohti kattoa.. :D

Tokoakin käytiin tekemässä, ja sujuikin aika kivasti. Etäpalkka näyttää toimivan Ässällä ihan hyvin, ja siitä on apua pidempiin suorituksiin. Nyt on Tappien ryhmästä toko-taukoa, mutta heinäkuun lopussa tehdään sitten mölli-koemaiset treenit! Jos menee hyvin, niin voisi ehkä niitä kokeitakin joskus harkita..

Piti myös taippareita katsella, sillä olen päättänyt nyt niitä kokeilla Ässän kanssa! Kyllä tällä hetkellä luulisi, että niistä läpi päästäisiin, joten haluaisin mennä kokeilemaan. Pitääkin illalla ottaa tavoitteeksi löytää jotkut sopivan lähellä olevat. 

Kamera ei ole hirveästi lenkeillä mukana pyörinyt, vaikka ilmat ovatkin suosineet. Olen vain nauttinut auringosta ja lenkkeilystä ilman kameraa, joten tämän postauksen kuvat ovat juhannuksen Salo visiitiltä, kun en niille omaa albumiakaan tehnyt..


sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Vaihtoehtoista hupailua

Agilityn nyt virallisesti loputtua ei olla jääty ihan toimettomiksi. Tähän mennessä harrastelu on kuitenkin ollut "vähän sitä sun tätä" ilman tavoitteita, mutta ollaanpa kokonaan uutta lajiakin käyty kokeilemassa. Näin kesällä on kiva nauttia ihan lenkkeilystä ja uimisestakin, joten ehtiihän sitä sitten syksymmälläkin treenaamaan tavoitteellisemmin. Vähän saamattomaksi sitä tosin itsensä tuntee, kun kaikilla tuntuu olevan hurjasti erilaisia kisa/koe tavoitteita ja me vain hupaillaan päättömästi. Hauskuushan se kai kuitenkin pääasia oli, ja Ässä tuskin kaipaa kisoja tai kokeita (väittäisin, että pikemminkin päinvastoin). Päätän siis olla ottamatta paineita, ja edetä rauhassa katsellen ja fiiliksen mukaan kokeillen, mistä muodostuu meidän juttu. Tavoitteita ehtii asettaa sitten myöhemminkin, nyt vaan hupaillaan.



Uusimman kokeilun toteutin keskiviikkona Tappi-porukalla, jolloin mentiin Tampereen vinttikoiraradalle kokeilemaan viehejuoksua! Juoksu alkoi kuudelta ja järjestäjä oli Tampereen Greyhound, mutta myös muunrotuiset olivat tervetulleita. Muut kuin vinttarit juoksivat viimeisenä, joten meillä oli hyvin aikaa seurailla vinttikoiramaista menoa. Ässä oli ihan ylikierroksilla kokoajan ja huusi muille koirille, erityisesti isoille vinttareille. Viehejuoksua se seurasi mielenkiinnolla keskittyen välillä juokseviin koiriin, mutta myös vieheeseen. Meidän viehejuoksua ei toteutettu rataa kiertävällä koneella, vaan kelattavalla narussa roikkuvalla muovi-rätti-vieheellä. Ennen vetoa leikitin Ässää hieman rätillä, ja se oli ihan täpinässä riehumassa sillä. Kun rätti sitten lähti liikkeelle, ampaisi Ässä kuin tykinsuusta perään ja juoksi täysiä. Lopussa hyppäsi päälle, veti tapporavistelut ja kantoi ylpeänä. Hieno mies, ainakin on vietit kohillaan! Kummasti jahdin jälkeen Ässä osasi käyttäytyä taas oikein rauhallisesti ja mukavasti ilman turhaa reagointia jokaiseen asiaan.. Juoksun jälkeen käytiin vielä porukalla lenkillä, jossa Ässä sai vapaana juosta muiden koirien kanssa, jolloin se saikin yllytettyä koikkeri-Ollin mukaansa räkytys-takaa-ajoon. Harvinaista herkkua Ässälle, sillä mut yleensä jättävät leikin kesken, kun räkky-jahti alkaa.

Torstaina käytiin Tappien tokossa, mutta siitä ei ole pahemmin kerrottavaa. Tein vähän sitä sun tätä, seurausta, liikkeestä seisomista, luoksetuloa ja paikallamakuuta. Liikkeet menivät oikein mallikkaasti, ja seurauskin oli Ässältä parasta mahdollista. Paikallamakuusta sitten nousi, kun makuutin liian kauan ja menin liian kauas.. Ennen niin varmasta paikallamakuusta on tullut hyvinkin epävarma, sillä nykyisin Ässä nousee todella usein. Ehkä ollaan tehty liikaa liian pitkää aikaa, en tiedä. Pitänee helpottaa hommaa rutkasti ja katsoa, jos sillä paranisi. Kaverin vinkkauksesta olen myös alkanut opettaa Ässää etäpalkkaan kokeita ja kisoja silmällä pitäen. Jos sillä saisi treenattua kestävyyttä tokoon ja myöhemmin myös tanssiin..

Muuten ollaan kotona välillä treenailtu tanssia. Vähän olen hommasta pihalla, että mitä kannattaisi opettaa ja miten. Nyt ollaankin keskitytty pelkkiin temppuihin ja muutaman simppelin tempun yhdistämiseen ja suorittamiseen musiikin tahtiin. Tiistaina mennään kaverin kanssa treenaamaan, josko sieltä sitten saisi jotain vinkkejä. Syksyllä myös alkaa tanssin alkeiskurssi, jonne aion Ässän kanssa mennä.

Muita lajeja ei olla nyt tehty, tämänviikkoiset hakutreenitkin peruttiin. Verijälkeä voisi tehdä taas joskus, kun jaksaa. Edelleen meinaan haluan mennä yrittämään niitä taippareita. Pitää varmaan nyt vain katsoa jotkut sopivat, ja laittaa ilmo menemään.. Tänään kävin myös uittamassa Ässää ja saatiin seuraksi myös Ada-cockeri omistajansa kera. Ihan ei Ada uskaltautunut vielä uimaan, mutta kahlaili kyllä mahaa myöten menemään! Olisi muuten ihana saada koirista joku yhteinen poseerauskuva, harmi kun en tajunnut sellaista tänään ottaa.

 


 

Jostain syystä kamera tuntui hukkaavan muutamia ottamiani kuvia. Ihan varma en ole, mutta mielestäni otin Adastakin useampia kuvia? Se on varmaa, että tätä on tapahtunut vanhalla muistikortilla ennenkin, mutta nyt käytössä oli uusi kortti. Mielestäni se loppui vanhassakin, mutten muista miksi. Formatoin nyt kortin, ja toivon parasta..