Spanielit ja Roope

Viikonlopun vieraaksi saatiin Roope-collie, jo kohta 13-vuotias vanhaherra. Iästään huolimatta vielä vaivaton ja jaksoi lenkillä kuin kuka tahansa. Kuulo tosin alkaa jo heiketä ja levon jälkeen takapää näytti vähän jäykähköltä, mutta pallon nähdessään innostui kuin mikäkin nuoripoika. Pennusta saakka Roope on jossain määrin vilahdellut elämässäni kaverin koirana, sitä oli helppo kokemattomien teinienkin ulkoiluttaa. Roope onkin aina ollut äärimmäisen helppo ja terve koira, syy jonka vuoksi voisin harkita itsellenikin joskus nahkacollieta (ja onhan se aika kontaktia ottava ja kova leikkimään). Ja tietysti se oli ensimmäinen koira, jonka kasvua pääsin seuraamaan lähempää. Varmaan osittain tämän takia Roope vastaa mielikuvaani "peruskoirasta".

Ässä ja Femma ottivat vieraan hyvin vastaan. Ässä oli taas aluksi sitä mieltä, että kumma kun tuollaisia tarvii kotiin raijata. Loppuaika meni hienosti toisiaan vältellen. Femma yritti kaikkensa antaen liehitellä vanhaa herraa, mutta Roopelta ei paljon kiinnostusta herunut. Jos se kuitenkin sattui kiinnostumaan nuuskaisun verran, oli pikkulikka aivan täpinöissään. Se tykkää musta!!1! Roopen läsnäoloa kämpässä tuskin huomasi ja uskalsinpa käyttää kaikkia kolmea kerralla samaan aikaan pissalla. Yllättävän hienosti meni, mutta enpä vaan ihan äkkiä ole kolmatta koiraa meille ottamassa..

Muuten mennään ihan perusarkea. Femman autoilu on mennyt eteenpäin pienin askelin, mutta ollaan me päästy jo lähikaupassa ja lähimetsässä käymään. Pääasia, että menee eteenpäin, vaikka vauhti tuntuukin turhauttavan hitaalta. Pohdiskelinkin, josko luopuisin kiinnostuneen löytyessä kesän aksa-paikasta, kun emme treeneihin oikein ikinä pääse. Onneksi olen järkkäämässä Tapeille tokokurssia, jonka sain sijoitettua bussimatkan päähän meistä. Sinne mennään kolmeksi ekaksi kerraksi ennen Helsinkiin muuttoa hillumaan. On se rankkaa, kun itsellä ja koiralla olisi hinku tehdä kaikenlaista ja sitten on tälläisiä tyhmiä rajoituksia.

Ässä potee korvatulehdusta naudanliha-kokeilun seurauksena. Tällä kertaa korvatulehdus oli punainen ja todella kipeän oloinen, joten lähdettiin pikapikaa lääkäriin. Perus hiivatulehdushan se taas oli, vaikkakin sitkeän oloinen ja aluksi kipeä. Tämän seurauksena taidan luopua lihakokeiluista, sillä sian, naudan ja broilerin lihasta jatkuvasti syötettynä näyttää kokeilun perusteella tulevan korvatulehdus. Tällä hetkellä siis lammas, hevonen(?) ja hirvi (oletettavasti myös poro) ovat ok, joten Ässä saa jatkaa Acanan lammasomena-nappulalla. Onneksi kuitenkin jaksaa edelleen lenkkeillä ilman kipulääkettä helposti tunninkin lenkkejä, eli lonkat eivät ole toistaiseksi vaivanneet!

Jossain on jo kevät

Viikonloppu kului Salon huudeilla koirien kanssa. Jotenkin sitä tulee aina vertailtua nykyistä asuinpaikkaansa edelliseen ja on se taas todettava Salon vetävän pidemmän korren ainakin tässä asiassa: siellä oli kevät pidemmällä kuin Tampereella!

Metsät olivat jo varsin lumettomat ja jäättömät, joten hyvin kelpasi Ässänkin lenkkeillä koko viikonloppu aurinkoisessa säässä metsämaastoissa. Kaksi peräkkäistä metsähurjastelua pisti tyypin kropan tosin vähän koville, joten maanantai otettiin rennosti. Kipulääkkeet unohtuivat kotiin, joten Ässä on ollut perjantaista saakka ilman lääkkeitä. Toistaiseksi ollaan pärjätty vallan mainiosti.

Tampereelle palattua katupölyn ja jäisten metsien keskelle on kiva selailla viikonlopun kuvia. Ässä poseerasi ja Femma rymysi urakalla, joten kummastakin tyylilleen uskollisia kuvia. Tällä hetkellä on kuvien kanssa pientä kikkailua, sillä siirryin vihdoin kuvaamaan raw-muodossa kuvia ja nyt on niiden käsittelyssä vähän harjoiteltavaa.

 

Tästä kuvaparista tuli niin hyvä mieli, Ässä otti ilon irti sulasta maasta ja pellosta!

 

 Välillä ehti Femmakin poseerata

Ässä kävi maanantaina fyssarillakin taas pitkästä aikaa ja oli oikein hyvässä kunnossa, kun otti huomioon viikonloppuiset metsäriekunnat ja kipulääkkeettömyyden. Ihan uusia lihaksia oli juntturassa, kun metsässä tulee käytettyä erilailla lihaksistoa. Fyssarikin näytti vihreää valoa Ässän aktiivisemmalle elämälle, mutta pitää nyt mennä jaksamista seuraillein eikä juosta joka päivä metsässä rymyämässä - varsinkin kun Ässä ottaa Femmasta itseensä uutta vauhtia. Kasvatellaan kuntoa hiljalleen ja sen mukaan sitten liikutaan.

Sulaispa lumet vaan äkkiä täältä meidänkin lenkkimetiköistä!

Kevät, aurinko ja vapaus

Ässällä on ollut meno päällä. Maanantaina aurinko paistoi ja oli Ässän neljäs vapaana suoritettu metsälenkki piiiitkään aikaan. Kaikilla näillä metsäreissuilla Ässä on ollut aivan into piukeana juoksemaan ympäriinsä. Kamera ulkoili mukana, joten kerrankin siis metsäkuvia myös Ässästä.

Ässän meininki on ollut nyt erinäköistä, mitä se oli muistaakseni edes syksyllä sen ollessa kipulääkkeettömällä kaudella, kun tehtiin tunninkin lenkkejä. Se jaksoi silloin ihan hyvin ja reippaasti, mutta oli vähän sellainen vanhan, köntyksen ja väsyneen oloinen. Sitten tulikin kipulääke taas kuvioihin. Nyt Ässä on metsään päästyään melkein joku Femmakopio sinkoillen ympäriinsä jopa ketterähkösti kirkkain silmin ja hymy korvissa. On vissiin vähän kertynyt tylsältä talvelta menohaluja.. Se on myös näköjään saanut Femmasta jotain esimerkkiä metsäkäyttäytymiseen ja juoksee innoissaan jälkihajujensa perässä. Ihan höntti.

Fiksut ja filmaattiset

Tänään auringon paistaessa Ässä ulkoili ekaa kertaa pitkään aikaan tunnin lenkin. Kaikki aiemmat lenkit ovat olleet ihan maksimissaan 40 minuuttia. Hyvin jaksoi ja meno oli hyvän näköistä vielä lenkin lopussakin. Tällä hetkellä Ässällä menee siis aivan superhyvin. Tuntuu ihan siltä, kuin olisin saanut takaisin sen vanhan iloisen, läheisyydenkipeän ja hömpän Ässäni (joka nytkin tökkii märällä turvallaan tuossa ja ehdottelee ruoan jakelua). Ihanaa! Kipulääkettä se saa vielä puolikasta annosta, kohta varmaan uskallan kokeilla jopa sen lopettamista pikkuhiljaa..

Olen niin iloinen Ässän tämänhetkisestä hyvästä voinnista, vaikka takaraivossa kummitteleekin tilanteen huonontumisen mahdollisuus. Mutta ei murehdita turhia, vaan nautitaan nyt kun on hyvä olla! Toivottavasti edessä olisi molempien koirien kannalta paljon uimista ja metsässä riekkumista sisältävä kesä.

Ässän lonkka- ja selkäkuvat

Ässällähän otettiin lonkkakuvat vuoden alussa. Halusin ne myös virallisena, sillä epäilin niiden huonontuneen ja halusin sen tiedon koiranettiin, kun ylimääräisiä kustannuksia siitä ei juuri tullut. Myös selkäkuvat otettiin virallisena ja niistä lausunto onkin tullut jo ajat sitten. Lonkkakuvat jäivät matkan varrelle ja sain niistä viralliset tulokset vasta nyt.

Tuloksien mukaan Ässällä on siis edelleen B/B lonkat (eli siis lähes normaali lonkkanivel) ja selkä on Ok.

Hetken olin vähän äimistynyt. Toinen lonkka kuitenkin on löysähkö, sehän lähti kuvaustilanteessakin pois paikoiltaan. Nivelrikkoakin on. Kuvannut lääkärikin kyllä sanoi, että eivät ne nyt kovin pahan näköiset ole, vaikka esim. reisiluun pää on hieman kulunut. Tietysti lausuntoa myös lieventää ikä, Ässähän on kuitenkin kohta jo seitsemänvuotias. B/B lonkat kuitenkin mielletään yleensä terveiksi ja Ässällä näitä oireita on piisannut.. Tietysti pitää muistaa, että Ässä on kävellyt suurimman osan elämäänsä löysillä polvilla.

Ensimmäisessä kuvassa on Ässän ns. virallinen lonkkakuva, joka lähetettiin kennelliittoonkin. Muistelen lääkärin sanoneen reisiluun pään asettuvan ihan hyvin lonkkamaljaan, mutta lonkkamaljat ovat hieman "avonaiset" reunoilta, jonka takia se kai alun perinkin on tulkittu B:ksi. Nivelrikkomuutoksia näkyi, mutta ei ihan hirveästi. Lisäsin nuolen kohtaan, josta muistelen lääkärin selittäneen, että reisiluu on kulunut. Kauhean kirkkaita muistikuvia ei enää käynnistä ole, ja kuvatkin älysin pyytää itselleni vasta näin paljon jälkikäteen..

Tässä on kuva Ässän lonkista kuormitettuna ja kuvasta näkee, kun kuvassa oikean puolimmainen reisiluun pää lähtee lonkasta liikkeelle. Taisi aika helpolla lähteä.

Selkäkuvia oli useampia, mutta niistä laitan nyt vain tämän yhden, koska näissä ei ihmeempiä ollut. Jostain kohdasta lääkäri löysi jonkun pienen samentuman, mutta sanoi sen todennäköisimmin olevan täysin vaaraton eikä siitä tullut kennelliitonkaan puolesta mitään mainintaa.

Ei siis löytynyt lonkkakuvistakaan mitään suurta ja mystistä ongelmien aiheuttajaa, vaikka lonkista tämän hetkiset kivut ilmeisesti ovat lähtöisin. Sinänsä ehkä vähän harmittaa Ässän kuvaukseen vieminen, koska se oli näinkin "turhaa" eli mitään ihmeellistä ei löytynyt. Toisaalta hyvä tietää tilanne, vaikka eihän se mitenkään muuta Ässän olotilaa ja hoitokin pysyy samana. Tällä hetkellä fiilis on kyllä sellainen, että lääkärissä on rampattu tarpeeksi.

Ja ettei tämän hetkinen tilanne (ja tämä postaus) vaikuttaisi jotenkin masentavalta, voin vielä loppuun hehkuttaa Ässän tilannetta. Se on päässyt nyt pariin otteeseen metsälenkille mukaan ja tyyppi on ollut ihan riemuissaan. Sinkoilee vain ympäriinsä hyppien tieltä sivuun lumihankeen hirvenjälkien perässä (mikä nyt ei ehkä ole sitä parasta liikuntaa rammalle), mutta se ei ole tullut näistä reissuista kuitenkaan kipeäksi! Sen sijaan se on ollut metsäretkien jälkeen muillakin lenkeillä innokkaampi ja kotonakin leikkisämpi. Eli selvästi nyt menee taas hyvin, toivottavasti jatkuu samanlaisena. Tälläisellä meiningillä tällä kertaa kohti kevättä.

Kevättä odotellessa..

Shoppailua

Ässän vanhan loimen jäätyä lyhyeksi aloin haikailemaan Femmalle uutta, omaa loimea. Niinpä koko talvi on mennyt silmäillessä loimivalikoimia, minkä sitä raaskisi ostaa..

Monella tuntuu nykyisin olevan Pomppa-loimia ja niitä ovat kaikki kovasti kehuneet. Kun lopulta sattui hyvä tarjous eteen raaskin minäkin investoida loimeen. Vaan siitäpä alkoi puljaaminen: mikä on sopiva koko ja ottaakko PerusPomppa vai ToppaPomppa?

Femmalla on Hurtan sadeloimi kokoa 40, joten ajattelin saman olevan passeli koko Pompassakin. Peruspomppaa sovitettaessa koko 41 istuikin sopivasti. Lopulta kuitenkin selvisi ToppaPompan olevan niin paljon reilumpi, että siitä koko 41 oli aivan liian iso, mutta koko 37 sen sijaan oli juuri sopiva.

Aluksi olin aikeissa tilata PerusPompan, koska tuntui hyvin mukautuvalta, mutta silti lämpimältä. No, PerusPompista oli koot loppu, joten "pakko" oli ostaa ToppaPomppa. Tyytyväinen olen ollut tähänkin, tosin ei ehkä istu/laskeudu niin kivasti kuin PerusPomppa ylimääräisen toppauksen takia. Mutta tämä on ainakin sen verran paksu, että pitäisi lämmittää kylmemmässäkin!

Viimepostauksessa onkin kuvia ensimmäisestä käyttökokeilusta. Hyvin pysyi Femman menossa mukana, eikä ylimääräisestä toppauksesta näyttänyt ainakaan haittaa olevan. Tässä pari pihalla näpättyä kuvaa, joista vähän näkee istuvuutta edestä ja sivusta.

Kuvista voi bongata myös Femman uuden hienon pannan, jonka tilasin täältä. Meillä on ollut aiemmin käytössä Rukan panta, mutta olen himoinnut Femmalle puolikurkkaria. Ne ovat niin näppäriä metsälenkillä ja Ässälläkin on ja mitä näitä syitä nyt löytyykään. Kauhean tyytyväinen olen ollut pantaan, se on jämäkkä, leveä ja heijastimetkin löytyy. Jälkeenpäin jäi tosin kaihertamaan, etten ottanutkaan toisen (Femmalle paremmin sopivamman?) väristä, mutta ehkäpä sitten tilaan joskus toisenkin pannan..

Shoppailujen lisäksi arki rullaa. Ässä on tuntunut hyvävointiselta, joten sen kotona makaamiseen kyllästyneenä olen alkanut raahata sitä mukaan menoihin. Ja hyvin se on jaksanutkin, ilmeisesti siis autossa kökkiminen ja pienet lenkit ovat ok. Rampojen lenkin jälkeen se on päässyt mäyräkoirien  kanssa pikkulenkille ja tänään oli mukana treeneissäkin lämppälenkillä sekä vuoron lopuksi tekemässä viisiminuuttisen toko-hömpöttelyn. Huomenna on luvassa pikkukäynti metsässä chihujen kanssa, ei yhtään hullumpi viikko potilaalle! Olen nyt yrittänyt myös tavoittaa Ässän lääkäriä, jotta voitaisiin yhdessä miettiä tulevaisuuden kuvioita.

Hyvällä säällä huvittaa lenkkeillä

Femma taas elää omaa iloista ja vilkasta arkeaan. Treenaamiset ovat vähän kärsineet muun elämän viedessä aikaa, mutta eiköhän taas kesällä aktivoiduta harrasteiden suhteen enemmänkin. Aina tässä sivussa kuitenkin jotain yritetään ehtiä räpeltämään. Luustokuvauksetkin taitanevat tulla ajankohtaiseksi keväällä tai kesän nurkilla. Onneksi Femma on kekseliäs tyttö, joten tekemisestä ei ole ikinä puutetta:

 

Aina voi pieni lintukoira noutaa sukkia tai tiirata ikkunasta lintuja.

Näillä mennään

Ässän verikokeiden tulokset tulivat vihdoin tällä viikolla. Niistä selvisi, että kilpirauhasarvot ovat normaalit, reumatekijä negatiivinen, tuma-vasta-aineet normaalit ja Borrelia-vasta-ainetaso matala. Ei siis sieltäkään löytynyt mitään selittävää tekijää Ässän jatkuviin kipuiluihin.

 

Tällä hetkellä näyttää siis siltä, että jatketaan vain kuten ennenkin: kipulääkettä nassuun ja hieronnalla, jumpalla ja venyttelyllä yritetään pitää koira kunnossa. Eli tällä hetkellä ajatellaan kipujen johtuvan vain lonkkien nivelrikosta ja näistä inhoista liukkaista keleistä. 

Ässän vointi on ollut vaihtelevaa, mutta ainakin se on nyt iloinen ja kivuttoman oloinen. Lenkkihalut vaihtelevat vähän päivän mukaan, mutta nyt on mennyt ihan hyvin. Toivottavasti olo helpottuu kesää kohden mentäessä, sillä onhan tämä aika turhauttavaa sekä koiralle että itselle.

Paheksuttavan ihana lumiralli

Näin meillä, ensin pilataan toisen koiran turkki ja sitten juoksutetaan rampaa lumihangessa.

Ässällä on ollut nyt monta hyvää päivää ja se on iloisesti tehnyt puolen tunnin lenkin joka päivä (kipulääkettä syö toki edelleen täydellä annoksella). Lenkillä olen antanut sen aina valita suunnan, jolloin Ässä on hakeutunut läheiseen puistoon köpöttelemään. Metsistä ollaan pysytty poissa, koska lumihangessa rämpiminen ei tee puolikuntoiselle kipulonkalle hyvää, vaan kipeyttää paikkoja. Mieluusti Ässä onkin tehnyt hihnalenkkejä omaan tahtiinsa kääntyen aina kotiin saatuaan tarpeekseen. Näin lenkit ovat sujuneet ihan mukavasti ja Ässä on tuntunut olevan tyytyväinen.

Ylempään kuvaan palatakseni Ässään iskee lenkin jälkeen joskus pieni virtapiikki. Silloin sen on päästävä takapihalle vähän juoksuttamaan Femmaa ja näyttämään, että vielä vanhastakin löytyy potkua! Eihän sellainen lumessa ryntäily lonkalle hyvää tee, mutta pääkopalle kylläkin. Onneksi sinkoilut ovat aika satunnaisia ja Ässän suunnalta suht maltillisia. Yleensä Ässä tyytyy pariin räkytyskierrokseen ja palaa sitten tyytyväisenä sisälle: saipas kakara taas kyytiä!

Femma on näistä ralleista ihan liekeissä ja se jääkin pihalle yleensä odottamaan, josko Ässä lähtisi uusintakierrokselle. Joskus pikkulikkaa onnistaa ja Ässä käy ajamassa sitä takaa vielä pari kiekkaa ympäri pihaa.

Ässä kävi myös fyssarilla torstaina ollen yllättävän hyvässä kunnossa. Selässä ei isompia jumeja ollut, mutta lannekalvot, oikea hauis, lonkan koukistajat ja yllättäen etureidet (eivät ole hetkeen oireilleet) olivat kipeät. Oikea puoli oli jälleen pahempi, mutta sen puolimmainen lonkkakin on huonompi. Saatiin nyt napakka käsky tehostaa venyttelyjä (nyt ei olla ihan joka päivä tehty) ja ottaa mukaan myös etureisien venyttelyt.

Ässän kanssa on ollut niin ihanaa viimeaikoina, kun se on selvästi iloisempi ja reippaampi. Lenkit se on mennyt iloisena haluten mennä eteenpäin ja kotonakin se tunkee kainaloon onnessaan. Kipeänähän se vetäytyy vain omaan kuoreensa jonnekkin nurkkaan. Myös Femma on saanut osansa Ässän suosiollisuudesta, sillä ekaa kertaa ikinä(!) Ässä makoili vapaaehtoisesti Femman vierellä pitkän aikaa.

Nyt liukkaampien kelien iskiessä Ässä ei ole ollut yhtä innokas lenkkeilijä. Reippaasti se etenee edelleen, mutta nyt ei halua tehdä niin pitkiä lenkkejä. Tämä on ihan hyvä juttu, sillä mielellään tuolla luistinradalla en sitä lenkittäisikään, sillä liukastelu pistää sen herkästi jumiin. Toivotaan pääkallokelien kohta helpottavan!

Vielä ei mitään uutta

Joulun aikaan Ässä oli aika iloinen itsensä. Se tosin sai täyttä annosta kipulääkettä sekä nautti maksimissaan 20-30 min lenkeistä. Joulun jälkeen kipulääke alkoi vetelemään viimeisiään, joten puolitin annoksen. Tämäkin sujui vielä ihan hyvin, äreyttä ei tullut ainakaan merkittävästi tai äkkinäisesti lisää. Tosin ainahan nuo kivut tuntuvat hiipien tulevan elämään, jolloin niiden vaikutuksia on vaikeampi huomata. Kipulääkkeen loppuessa Ässä meni kuitenkin mahdottomaksi: lenkkeily ei maittanut ei sitten ollenkaan ja ulkona huudeltiin ihan kaikelle. Ihmisille se ei varsinaisesti rähise, mutta alkaa huutelemaan jokaiselle, ihan kuin pelkkä läsnäolokin ketuttaisi ihmisistä niin kovasti pitävää Ässää. Ilman kipulääkettä eläminen ei siis tule kuuloonkaan, onneksi tätä kului vain pari päivää ennen lääkärikäyntiä ja uuden satsin saamista. Ja samalla tutkittiin taas oikein urakalla.

Käytiin taas samalla tutulla Eläinystäväsi lääkärillä ja samalla lääkärillä, joka Ässän polvetkin leikkasi. Tarkoitus oli ottaa selkä- ja lonkkakuvat, josko sieltä saisi jotain uutta Ässän kivut selvittävää tietoa. Kuvat otettiin virallisena, kun hintakin oli lähes sama.

Ensin kuitenkin käpälöitiin taas koko koira läpi. Ihanaa oli kuulla, että polvet ovat edelleen napakat ja hyvin paikoillaan. Hauikset taas tietysti kipeät, kun Ässä kulkee niin etupainoisesti takapäätään varjellen. Myös takaselkä ja lantio todettiin sekä liikkeessä, että paikallaan olevan voimakkaasti koukistuneessa asennossa. Lääkäri kokeili jopa suoristaa Ässän asentoa, mutta se ei onnistunut.

Seuraavaksi röntgenkuviin, mistä ei löytynyt sitten kuitenkaan mitään ihmeempää! Kuvia ei ole nyt laittaa näytille, koska unohdin ne pyytää. Ohessa suoraan lääkäripapereista kopsattuna:

"..selästä ei löydy oireita selittäviä muutoksia. Ristiluun ensimmäisen nikaman keskiharjanne erottuu puuttellisesti, muuten rakenteessa ei ole huomauttamista. Lonkkanivelissä erottuu nivelrikkomuutoksia ja käsin tunnustellessa melko voimakas löysyys. Vaikka nivelen rakenne on periaatteessa kohtalainen, löysyys selittää nivelrikon kehittymistä. Lonkkien löydökset huomioidenkin Ässän takajalkojen/takapään kipu on pitkittynyttä ja voimakasta"

Lääkäri kävi kuvat kanssani huolella läpi selittäen yksityiskohtia, mikä oli tosi mukavaa. Oli hurjaa nähdä, miten paljon reisiluun päät olivat kuluneet joistain kohdista nivelrikon takia. :( Ässästä otettiin myös yksi lonkkakuva rasitettuna, missä näkyy kuinka toinen reisiluun pää on pulpahtanut lonkkamaljasta ulos. Aika inhaa.

Kuten lääkärin kirjoittaman tekstin lopusta voi lukea, Ässän kivun määrä on löydöksistä huolimatta ihmeellisen kova. Siksi nyt alettiin epäillä muita mahdollisia kivun selittäviä tekijöitä. Tässä kohtaa mieleen juolahti Ässää pari vuotta sitten vaivanneet virtsakiteet (struviittikiteet). Lääkäri komppasi, että se voisi selittää hyvin takapään kipua ja kylmän sään aiheuttamaa oiretta. Ässähän on nyt syksyn syönyt ruuaksi vähän sitä sun tätä nappulaa, koska Femmalle on tullut ostettua milloin mitäkin. Viimeksikin kiteet tulivat nappulan vaihdoksen yhteydessä..

Vein perjantaina pissanäytteen, joten alkuviikosta pitäisi kuulua jotain uutisia. Toivon kovasti, että Ässän kivuille olisi näinkin helposti hoidettavissa oleva syy, jonka pitäisi sopivalla nappulalla tai raakaruokinnalla pysyä kurissa. Jos pissanäytteestä ei löydy mitään, tutkitaan seuraavaksi verinäytteestä moniniveltulehdusvasta-aineet (reuma, Borrelia, tuma-vasta-aineet). Niitäkin voi ilmeisesti hoitaa, mutta ei taideta yhtä helpolla päästä kuitenkaan.

Nyt kipulääkkeen saatuaan Ässän elämä taas hymyilee. Tänään käytiin aamulenkillä metsässä, jossa Ässä pienen vapaana-olonsa aikana hepuloi onnessaan. Kovasti toivon ongelmaksi "vaan" virtsakiteitä ja että kivuista päästäisiin vihdoin eroon! Ässä olisi niin ansainnut kivuttoman arjen pitkine metsälenkkeineen ja hömpötyksineen.

Ässä pari vuotta sitten Salon jäillä hömpöttelemässä

Kipeä ranka

Kun pimeä syksy masentaa eikä kuviakaan saa, voi onneksi palata viimetalven valoisiin lumikuviin.

Ässä kävi taas fysioterapiassa esittelemässä kankeaa olemustaan. Sehän ei mitenkään erityisen hyvässä kunnossa ole ollut ja sen kyllä huomasi fyssarikäynnilläkin. Tällä kertaa ongelmat paikallistuivat lanne- ja rintarankaan sekä etureisiin. Etureidet olivat aristavat, vaikka venyivätkin ihan hyvin. Lannerankaa käsitellessä Ässää sattui ja oikeastaan koko rintaranka lapaluiden takaa rintarangan takaosaan asti aristi käsittelyssä. Lannekalvot (eli kupeet) sillä olivat tosi kipeät varsinkin vasemmalta puolelta ja niiden käsittelystä se ei pitänyt sitten yhtään. En muista, milloin Ässä viimeksi olisi ollut noin kipeänä käsittelyssä.. 

Kehuja tuli Ässän venyttelystä, sillä hauikset olivat viimekertaista paremmat. Olin kuitenkin tehnyt sen virheen, että jätin syvien lihasten harjoitukset pois Ässän kipeytyessä, kun ne juuri auttaisivat lihaksia aktivoitumaan ja toimimaan normaalisti. Jatkossa taas viisaampana.

Tällä hetkellä lenkit ihan maksimissaan 20 minuutissa ja kipulääkettä jatketaan täydellä teholla, ellei ala nyt käsittelyn jälkeen näyttämään erikoisen hyvältä. Seuraava käynti menee väkisinkin joulun jälkeen tammikuulle, mutta sinne mahdollisimman pian pitäisi sitten saada uusi aika.

Ässän tilanne oli taas sen verran kurja, että varasin sille nyt vihdoinkin röntgenin lonkkakuviin ja selkäkuviin tammikuun alkuun. Katsotaan mikä tilanne on, sillä ongelmat voivat johtua kylmyydestä tai sitten jostain muusta. Henkisesti varaudun siihen, että lonkat nyt varmasti ovat viimekertaista huonommat sekä selästä saattaa hyvinkin jotain löytyä. Mutta ehkä niistä saisi jotain osviittaa tulevasta. En voi itselleni mitään, mutta aika ankarasti tulee maalailtua piruja seinille tällä hetkellä.

Niin kamalaa kuin takapakki aina onkin, niin Ässä on ollut käynnin jälkeen taas iloisempi ja liikkunut meidän "lenkeillä" (nyt menty vain 10 minuuttia) iloisesti ja rennosti ravaten, kun aiemmin oli perässä vedettävä. Muutenkin olemus on iloisempi ja reippaampi, toivottavasti myös pysyy sellaisena.

Kummallista valoa

Lauantaina tehtiin metsälenkki mäykkytrion ja kummallisen valoilmiön säestämänä. Kamerakin pääsi ulkoilemaan, mutta kuvia ehdin ottamaan vain sen parikymmentä ennen akun sammumista. Tyypillistä tuuria, eihän tämä tainnutkaan olla kuin ensimmäinen aurinkoinen lenkki marraskuussa. Ässä joutui jäämään lenkiltä pois, sillä se on edelleen ollut kipeän ja lenkkeilyhaluttoman oloinen. Nyt se on pari kertaa rähähtänytkin Femmalle, mutta lenkittömyys on saanut sen taas hyväntuulisemmaksi. Ja minä kun ajattelin kevyen liikunnan tekevän hyvää, mutta ilmeisesti meidän köpöttely ei ollutkaan tarpeeksi kevyttä..

Kohti aurinkoa!

Femman lenkkeilyä voi kyllä harvoin kutsua kevyeksi

Femmakin pääsi nauttimaan vapauden riemusta. Ainakin parin vapaanaolo-kokeilun jälkeen se on nyt kuitenkin pysynyt hihnalenkeilläkin ihan järkevänä, eli vapaanalenkkeily ei ole saanut unohtamaan hihnalenkkeilyssä opittuja taitoja. Ilmeisesti sitä järkeä siis on hieman tullut päähän ja harjoutuksistakin on ollut apua. Edelleen tempo ja into hihnalenkeillä on kova, mutta järki pysyy pääsääntöisesti päässä (paitsi jos näkee liian läheltä rusakon!) ja kontaktin ottaminen ja namien syönti onnistuu. Aika ihanaa! Myös vapaana ollessa kuulo on parantunut ja luoksetulo toimii. Tietystikkään en vielä uskalla kovinkaan vaikeissa tilanteissa luoksetuloa käyttää (hyvä haju, pitkä välimatka) ilman syytä, mutta esimerkiksi tänään erästä metsässä kulkenutta ihmistä ei ollut mikään tarve mennä katsomaan luoksetulon huudettuani. Femmalla metsäreissuilla homma menee myös selkeästi niin, että eka puolikas painetaan täysillä ties missä ja kutsujen kuuleminen on vaikeampaa, mutta pahimpien höyryjen laannuttua tullaan itse tarjoamaan kontaktia, pysytään lähempänä ja reagoidaan herkemmin ihmisen toimiin ja liikkeisiin.

Fiksu neiti kuolat pitkin naamaa ja valmiina lähtöön

 Mila ihmettelee risujen hajuja

Vielä saa metsälenkkeily kuitenkin pysyä harvinaisempana herkkuna ja keskitytään hihnalenkkeilyyn. Tämä hallintahomma tuntuu menevän kausittain - välillä helpompaa ja sitten voikin tulla joku hetkellinen takapakki. Paino sanalla hetkellinen, sillä suunta kuitenkin (toivottavasti) kohti parempaa hallintaa. Nyt ainakin näyttää taas hyvältä.

Lonkkia kolottaa

Kauan Ässä pärjäsikin ilman kipulääkettä, mutta nyt on taas tarvinnut turvautua kivunlievitykseen. Aluksi huomasin siinä lenkeillä haluttomuutta ja köpöttävää liikkumista, mutta silloin venytykset vielä sujuivat hyvin ja selkäkin oli ihan ok. Lonkkien suunnalta löytyi kipeitä kohtia, joita hieroskelin. Tässä vaiheessa olisi varmaan pitänyt jo heittää kipulääke kehiin ja lyhentää lenkit, mutta kokeilemallahan sitä vasta oppii. Jatkettiin siis lenkkejä normaalisti ja Ässän kulkeminen meni entistä huonommaksi ja haluttomaksi. Siinä vaiheessa, kun se alkoi lenkillä huudella ihmisille (tämä kaikki siis tapahtui muutamien päivien sisällä, en sentään viikkoa odotellut ja ihmetellyt) laitoin sen kipulääkekuurille. Normaalisti Ässän kipeytymisen on nähnyt ärtyneisyytenä Femmaa kohtaan, mutta nyt sellaista ei näkynyt, minkä takia varmaan en heti kipulääkettä aloittanutkaan. On tainnut pikkulikan arvo nousta Ässän silmissä..

Kipulääkkeen saatuaan muuttui Ässän kulku taas iloisemmaksi ja ne pistivät Femman kanssa lenkin jälkeen leikitkin takapihalla pystyyn (nyt juoksu kesti jo useita minuutteja eikä Femma häiriintynyt Ässän mölinöistä). Kerran yritin kipulääkettä lopettaa, mutta se ei oikein ottanut tuulta alleen. Vielä siis mennään lääkkeen, lyhyempien ja rauhallisten lenkkien ja ahkeran hieronnan ja venyttelyn voimin. Lonkan alueelta löytyy ne kipeimmät alueet. Kovasti epäilen taas kurjalla säällä olevan osuutta asiaan, kylmä ja märkä tuuli kun menee suoraan luihin ja ytimiin.

Femma sen sijaan on ollut perus onnellinen ja iloinen itsensä. Onni on, että sillä ei ainakaan vielä ole mitään terveysongelmia! Nyt se on ollut pari päivää kivan kuulolla lenkeillä, oikein itse hakee kontaktia. Sunnuntaina käytiin aksailemassa ja torstaina koiratanssimassa ja on se kyllä niin pätevä pieni pentu. Halliin mennessä se kuuntelee välillä puolikasta sanaakin, hakee aktiivisesti kontaktia ja keskittyy hyvin vain meidän tekemiseen leikkien innolla ja suorittaen tunteella. Tätä kun saisi hallin ulkopuolellekin arjen hallintaan, niin ei voisi enempää enää toivoa. Harrastukset tuokin meillä kivaa vastapainoa arkeen, silloin aina muistaa miten taitava tyyppi se onkaan.

Viikonlopun teinit

 Kohta jo 8 kk blondi teinilikka

Kuten kuvasta voi päätellä, tämä viikonloppu on kulunut Salossa teinikoirien kanssa. Femma ja Jinna pääsivät treffaamaan taas pitkästä aikaa ja kokoero olikin kasvanut jo aika isoksi. Jinnalla oli myös vauhtia ja voimaa aivan eri tavalla kuin ennen, mutta hyvin tuolla pöljäkaksikolla näytti silti leikit sujuvan. Jinna vetää pitkällä suoralla kovempaa, mutta Femman pelastus on sen vikkelät käännökset, joilla isompien lomasta on hyvä pujotella. Mukana kakaroita paimentamassa oli myös Roope-pappacollie, kun taas Ässä sai säästellä hermojaan ja käydä omalla yksityisellä lenkillään ilman kakaroita.

 "Minun vahtivuorollani ei kakarat pönttöile!"

 

"Ai siis täh?"

 "Spanielia turpiin!"

"Jihaa!"

 Iso rotjake jo

Ässän tulon jälkeen Femma onkin näytellyt taas teini-ikänsä parhaita puolia ollen välillä aivan täysin korvaton ulkoillessa. Nyt näyttää jo palautuneen entiselleen, eli luoksetulokin toimii taas. Hetken olin jo helisemässä, mutta onneksi kyseessä näytti olevan ohimenevää pönttöilyä. Vaikka toki edelleen on välillä hetkiä ja päiviä, jolloin aivot on jääneet vähän narikkaan. Onneksi muillakin on teinikoiria, joten vertaistukea hönttien kanssa elämiseen löytyy.

Teinin tukkamuotia

Nyt ollaan taas vähän aktiivisemmin aksattu ja ai että kun tuo onkin mahtava harrastuskaveri! Siinä unohtuu tuhotut koulukirjat ja muut pönttöilyt, kun päästään yhdessä kentälle tuulettumaan. Kertaakaan ei ole tarvinnut kysellä kiinnostaisiko ja mentäiskö, vaan likka on heti kärppänä (vaiko sittenkin saukkona) paikalla kyselemässä mitä nyt pääsisin sun kanssa tekemään. Vauhtia ja ketteryyttäkin tuntuu riittävän ja lelu on aivan parasta. Hieman itselläni on opettelua palkan ajoituksen kanssa, kun tuo on Ässää asteen verran nopeampi.

Perinteinen Salo-poseeraus. Iso tyttö jo.

Ässäkin voi edelleen maan mainiosti. Kerran se kipeytyi, kun lenkki vahingossa venyi kohtuuttomaksi ja maastokin oli taas Ässälle vähän ikävämmän puoleista (vaikka itse lenkillä sillä olikin superhauskaa). Pari päivää syöttelin kipulääkettä kävellen vähän lyhyempiä lenkkejä ja äkkiä se normalisoituikin. Nyt mennään taas kivuttomasti eteenpäin elämästä nauttien. Venytyksen sujuvat aika hyvin, välillä hauista kiristelee rankempien päivien jälkeen. Ässä tuntuu nykyisin jopa nauttivan Femman seurasta ja likka pistääkin siihen lenkeillä ja arjessa ihan uudenlaista vauhtia ja intoa, jota saa välillä olla toppuuttelemassa.