sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Muutoksen tuulia


Hirmuisen pitkä blogitauko tähän väliin, joten kerron heti ekaksi kaksi tärkeintä asiaa: muutto suoritettu onnistuneesti ja Ässän vointi on nykyisin jopa hyvä!

Ensiksi lyhyesti muutosta. Ässä lähti muuttoa pakoon vanhemmille, ettei sen tarvinnut mahdollisesti kipeänä kärsiä lisästressistä ja muusta sählingistä. Lisäksi meidän muuttoapulaisemme (kiitokset heille ja muillekkin suuresti avusta!) toivat mukanaan omat koiransa, joten eihän siitä sopasta olisi tullut yhtään mitään: yksi karkaileva koira, kaksi jatkuvalla syötöllä painivaa kakaraa ja siihen päälle vielä kaikkia vihaava Ässä. Joten Ässä meni äidille ja kaikilla oli parempi mieli.

Femma sen sijaan sai olla muutossa mukana ja oikein pätevänä olikin. Pienenä koirana (vaikka se nyt näyttääkin pentukarvansa kanssa hirveän muhkulta) sen sai tungettua täyteenkin autoon ja osasi se kohtalaisen kiltisti odottaa alun vastaväitteistä huolimatta uudella asunnollakin. Pientä levottomuutta oli muuton jälkeen ilmassa yksinolojen suhteen, joka esiintyi lähinnä minun vahtaamisenani, mutta sekin tuntuu jo jääneen. Oma piskuinen piha on ihan parasta ja naapurin linnunruokintapiste vielä parempaa.

  
Pieni muuttoapulainen pelkäsi jäävänsä kyydistä! Myös uuden kämpän sauna on parasta, sinne pitäisi aina päästä mukaan löylyihin. Kumma koira.

 Jinna tuli muuttoavuksi viihdyttämään Femmaa takapihalle ihmisten puuhaillessa.

No nyt on piha!

Viimeksi tänne kirjoitellessani Ässä oli juuri käynyt ortopedilla ja saanut cartrophen kuurin, eli neljä pistosta viikon välein. Eläinlääkärireissun jälkeen käytiin ihan pohjalla, sillä kaksi viikko Ässä kieltäytyi täydellä kipulääkitykselläkin kaikesta lenkkeilystä ihan totaalisesti. Hetken taas jo ajattelin, että tässäkö tämä nyt oli - pistokset eivät auta, joten selkä lienee ihan totaalisen romu. Kuitenkin kahden viikon eli kolmannen pistoksen jälkeen Ässä eräänä päivänä kuin taikaiskusta oli taas ihan eri koiraa. Lenkille se lähti mielellään ja eräänä päivänä ei olisis suostunut tulemaan sisälle ollenkaan! Kipulääkettäkin uskalsin vähentää puoleen ennenkuin se lähti äidille hoitoon eikä siitä seurannut niin mitään ongelmia. Vielä lenkit eivät mitään kovin pitkiä olleet, mutta puolikin tuntia meni ihan hyvin.


Lenkin loppupuolella poseeratessa jo hieman ilmeestä näki, että alkoi raja tulla vastaan.

Hoidossa ollessaan Ässä pääsikin mökkeilemään ja uimaan itselleen korvatulehduksen. Tällä hetkellä Ässä on ollut ilman kipulääkettä jo pari päivää tehden jopa tunnin metsälenkkejä! Aivan uskomatonta. Toivotaan, että sama meno jatkuu tulevaisuudessakin. Kova ikävä olisi jo saada karvanaama kotiin.

Tälläiset mökkiterveiset tuli puhelimeen: Ässä kuulemma karkaili veljeni perään tämän mennessä kalaan, joten se piti hakea kanootilla takaisin kotiin. Pääsi se onneksi välillä mukaan kalareissuille.

Muutenkin syksy tulee menemään taas aika haipakkaa. Huomenna lähdetään Femman kanssa viikoksi Utsjoelle kaveria moikkaamaan ja seikkailemaan chihutyttöjen ja Kide-bortsun seuraksi. Jännä reissu siis tulossa. Femma myös pääsi treenaamaan TAMSK:in koiratanssin valkkuryhmään, joten tanssintäytteinen vuosi on tulossa. Syksyllä osallistutaan Femman kanssa impulsiivisille koirille tarkoitetulle kurssille, jolta haetaan hallinta-apuja tälle lintubuumille. Minähän heitin jo hanskat tiskiin sen osalta, että pakko tuota on joskus jossain vapaana pitää. Tämän päätöksen myötä tuli arjesta paljon mukavampaa molemmille, vaikka tuo välillä vapaana ollessaan tykkääkin aiheuttaa harmaita hiuksia tehden jonkun pienen lenksan kauemmas pois silmistä..  Eräällä kurssilla juuri käytiin ja saatiin taas hyviä vinkkejä tuon koulimiseksi, joten ehkä se taas tästä. Vähän kyllä jännittää, onko mulla aikuisena hyvin pelittävä koira vai totaalisesti näpeistä karkaava kuuraketti. Ja paljonko vaikuttaa tämänhetkinen (teini?)ikä ja paljonko tuo vielä itsenäistyy iän karttuessa. Ja ehdinkö siihen väliin koulutuskikkailemaan kääntäen homman vielä omaksi voitoksi. No, se jää nähtäväksi. Kristallipallo olis välillä aikas kiva..

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Väliaikatietoja ortopedilta

Käytiin eilen Ässän ja Femman kanssa ortopedillä, aika jota jo kuukausi on odotettu.

Ensin tutkittiin Femma. Koska olen vainoharhainen sairaan koiran omistaja, teetätin samalla kerralla sillekin ontumatutkimuksen (eli onko mikään paikka kipeä). Lisähintaa ei tullut kuin 20e ja tulos oli mitä lohduttavin: raajat ovat kuulemma hyväasentoiset, polvet normaalit ja lonkat käsin tunnustellen tiiviit. Jee! Nyt vain toivotaan, että ne myös pysyy sellaisina :) Likka sai kovasti kehua luonteestaan, sillä vaikka virtaa ja touhua riittää pienen kylän tarpeisiin, osasi se hienosti keskittyä lääkärin pöydällä ja katsoa vuoroin vakavana minua tai lääkäriä silmiin "joo hei tiedän, nyt tutkitaan, pitää olla nätisti". Lääkäri-setä oli ihan myyty. Esittäessäni huoleni Femman lihaksiston kehittymisestä metsälenkkeilyn ollessa paussilla lääkäri totesi tällaisen koiran kyllä liikuttavan itse itsensä. Lihaksetkin oli kuulemma kuin vuotiaalla, huhhuh. Ei ihmekkään, että meidän muskelimimmi ei ikinä ole kauhean pentumaisen ruipelo ollut.. Se kun taitaa käydä salaa salilla. 
 
 Pöydällä oli niin kivaa, ettei pois malttanut lähteä

Ässän vuoron koittaessa se ei ollut mitenkään mielissään lääkärin käsittelystä ja alaselkää kokeillessa pisti ärinät pystyyn. Lonkkaa manipuloidessa taisi sattua tosi kovasti, koska silloin reagoi oikein kunnolla eikä lopettanut ärinää heti käsittelyn loputtua. Pöydältä alas päästyään se meni kuitenkin heiluttelemaan lääkärille häntää ja hakemaan rapsutuksia. Minkäs se spanieli luonteelleen voi :) Kuvaamaan ei tällä kertaa ryhdytty.

Lääkäri kertoi seuraavaa:

"Ässä liikkuu takapäätään varoen takaselkä hieman koukussa ja lantio pystyssä asennossa. Etujaloissa ei tällä hetkellä ole normaalista poikkeavaa. Takaselän alue on arka erityisesti lanne-ristiluu-liitosalueelta. Syvät vatsalihakset ovat hyvin kipeät, mikä liittyy pitkään jatkuneeseen selän köyristelyyn. Lonkkaa koukistavat lihakset ovat kipeät ja jännittyneet molemmin puolin, oikea lonkka hieman rutisee taivutellessa ja molemmissa lonkissa taaksetaivutus sattuu. Lonkkien manipulointi niin, että nivelkapselia hiukan venyttää, sattuu voimakkaasti. Vasemman polvilumpion sivussa tuntuu edelleen tikkirivi, koska paraneminen on vielä kesken. Kummassakaan polvessa ei tunnu aristusta tai täyttymistä, polvilumpiot pysyvät hyvin paikoillaan. Oikeassa polvessa olevien teräsimplanttien ympärillä ei ole turvotusta tai aristusta.

Oireiden perusteella kyseessä on lonkkanivelten akutisoituminen. Tämä sopisi kuvaan, koska lonkissa oli alkavaa nivelrikkoa jo ennen polvien operointia ja lonkat ovat vuorotellen kuormittuneet enemmän toipumisaikana. Myös takaselän kipua aiheuttavat muutokset ovat mahdollisia (esim. spondyloosi tai välilevyvaivat).

Hoitoon aloitetaan Cartrophen-lääkitys tulehduskipulääkityksen rinnalla. Tulehduskipulääkettä kannattaa käyttää vielä viikon verran täydellä annoksella, sen jälkeen vähintään viikon ajan puolella annoksella. Lonkkanivelrikko yleensä vastaa hoitoon hyvin, sen jälkeen fysioterapiaa suunnitellaan lonkkavaiva huomioiden. Jos kipuoireita jatkuu, lonkat ja takaselkä kannattaa röntgenkuvata rauhoituksessa noin kuukauden kuluttua."

Kuinka ihanaa olisikaan, jos Ässän oireet johtuisivat nyt "vain" lonkkavaivasta ja nivelrikosta! Siinä tapauksessa cartrophen voisi hyvinkin auttaa ja pahimman alkuvaiheen ohi mentyä Ässä voisi mahdollisesti elää pitkiäkin jaksoja ilman kipulääkettä. Tämä olisi ihan parhautta, mutta vielä ei uskalla juhlia. Jos lääkitys ei auta ja kivut vain jatkuvat, saattaa selässä hyvinkin olla ongelmaa. Sitten taas tutkitaan ja mietitään mitä tehdään.


Sisko älä luovuta vielä
Me ollaan vihdoin oikeella tiellä
Matka on pitkä ja kivinen
Mutta älä pelkää
Mä otan sut vaikka reppuselkään
Ja puolet sun huolistasi kannan
Säkin tekisit mulle niin
Älä luovuta vielä