Jälkiä monenmoisia

Kuluneella viikolla Femma pääsi kokeilemaan kahta uutta lajia, verijälkeä ja ihmisjälkeä.  Tarkoitus ei ollut tutustua lajeihin ihan noin lähekkäin pienen koiran sekoittamiseksi, mutta kun nyt sattui hyvät mahikset päästä tutustumaan niin mentiin. Torstaina aloiteltiin ilta ihmisjäljellä ja sunnuntaina oli vuorossa koko päivän kestävä mejäily-kurssi.

Ihmisjälkeä meille opasti pk-puolella bortsullaan kokeissa käynyt kaveri ja meitä oli kolme ensikertalaista. Femmalle hommaa aloiteltiin makkaruudulla (kuten Ässälläkin aikoinaan), eli tallattiin maahan joku metri x metri neliö, johon ripoteltiin osa Femman iltaruoasta. Ideana siis se, että koira yhdistää palkan ihmisenhajuiseen jälkeen, jotta sitä olisi kannattavaa seurata. Femma oli harjoituksesta mielissään ja napsi ruudusta ruokaa. Osa ruoasta jäi kylläkin syömättä ja myös lintuja piti välillä katsella puiden latvoista, mutta muuten homma meni ihan hienosti. Tällä kertaa ei enempää harjoiteltu, joten Femma lepäili autossa minun tehdessä muille harjoitusjälkiä ja seuratessa heidän suorituksiaan. Lopuksi käytiin vielä porukalla lenkki sekalaisella seurakunnalla: 2 aikuista bortsua Kinna ja Danny, Kide-bortsupentu, Hilla ja Naava -chihut ja perhoskoira Wilmeri.

 Lenkin sekalainen seurakunta, isot menivät suurimman osan lenkistä hihnassa kuten myös Wilmeri. Kuva Liisa-Ida

Myöhäisemmällä yhteislenkillä Femma ja Kide poseeravat. Femma ei ole oikeasti noin paljon isompi, kuva hämää. Kuvan otti Liisa-Ida.

Sunnuntaina vuorossa oli westie-yhdistyksen järjestämä mejä-kurssi dreamteam areenalla, jossa muut kurssiosallistujat olivat Femmaa ja yhtä saksanseisojaa lukuunottamatta westieitä. Ässän kanssa verijälkeäkin on jonkin verran tehty, mutta lähinnä netistä luettujen ohjeiden mukaa tai vähän sinne päin. Femman kanssa olisi tarkoitus mennä ihan kokeisiin asti, joten jäljenteon olisi hyvä olla oikeasti hanskassa.

Päivä alkoi lyhyellä teorialla, jonka jälkeen suunnattiinkin heti maastoon. Maastossa tehtiin ensin hyvin lyhyt harjoitusjälki, jossa vähän testattiin koirien suhtautumista vereen. Femmahan jännitti viimeksi verijälkeä, mutta nyt se jäljesti hienosti ja innolla. Kokeilun jälkeen siirryimme porukalla syvemmälle metsään tekemään jokaisen koiralle oman jäljen ja oppimaan sen tärkeimmän eli jäljen teon. Paljon siinä olikin huomioon otettavaa..

Kun jäljet oli tehty, siirryimme takaisin sisätiloihin tihkusadetta karkuun kuuntelemaan tarkemmin jäljestyksen teoriaa sekä ruokailemaan. Femma oli riemuissaan tutusta treenipaikasta, jossa se pääsi pienen riekkumisen jälkeen harjoittelemaan häkissä rauhoittumista. Kun teoria oli käyty päästettiin koirat tutustumaan peuran sorkkaan, ettei se ole sitten jäljen päässä yllätys. Femmasta sorkka oli ihana ja sitä piti kantaa ja tuoda luokse, vaikka muutamalle sorkka oli vähän jänskä.

 Femma ja sorkka. Kuvan otti Outi Tastula.

 Femma ja Lili-westie poseerasivat hallilla. Lili jäljesti myös kovalla innolla ensimmäisen jälkensä, joten treeniseuraa löytyy tulevaisuudessakin.

Kun jäljet olivat vanhentuneet pari tuntia lähdettiin porukalla jäljestämään. Femman vuoro oli aika loppupäässä ja sitä autosta ottaessani se tuntui hieman väsyneeltä. Femman jäljeksi valikoitui minun ja kaverini tekemä mutkitteleva ja osittain sammaleen peittämässä kivikossa kulkeva jälki, jolla pituutta oli ehkä 250 metriä. Hieman siis epäilin tytön jaksamista, mutta jäljelle päästyään väsymyksestä ei ollut merkkiäkään. Alkumakuu tutkittiin tarkasti ja alun kieputtelun jälkeen Femma alkoi vetää tarkasti ja tarmolla jälkeä eteenpäin. Muutamia kertoja se eksyi jäljeltä, mutta osasi hienosti itse etsiä tien takaisin jäljelle. Oli upeaa seurata ipanan menoa, kun se jostain vain tiesi tehtävänsä ja seurasi jälkeä innolla. Kerran se tosin halusi lähteä jäljeltä livohkaan, kun nenään kantautui joku tuoreen riistan jälki, joka olisi ollut mieluisampi. Kun tytteli ohjattiin takaisin jäljelle, se veti sen kuitenkin loppuun löytäen jäljen päästä sorkkansa. Loppupalkka oli unohtunut minulta autoon, mutta sorkka näytti olevan Femmalle kovin mieluinen loppupalkka myöskin.

Tässä nyt pohdin, kumpaa jälkeä tämän kesän teen. Molempien tekeminen yhtäaikaa ja varsinkin näin alussa tuntuu itselleni hankalalta ja sekoittavalta, vaikka kai koira sen oppisi erottamaan. Verijälki on tietysti Femmalle paljon luontaisempi ja ensivuonna olisi jo kiva mennä kokeisiin, joten saatan hyvinkin kallistua sen puoleen. Vaan on ihmisjälkikin kivaa..

"Jipii jälkeä!"

Veripurkki kädessä oot hyttysten ystävä

Olen jo pitkään suunnitellut Ässälle verijälkeä, joten torstaina tein sille sen ensimmäisen kunnollisen verijäljen. Sekosin niin pahasti askeleita laskiessani, että tarkkaa pituutta en tiedä, mutta n. 100m varmaankin. Jäljessä oli yksi kunnon 90 asteen kulma ja lopussa ruokapalkka ja verirätti, jolla jäljen vedin. Jälki sai vanhentua lenkkimme ajan, eli n. tunnin. Maasto oli sammaleista kuusimetikköä, jossa riitti hyttysiä. Kummasti ne hyökkäsivätkin heti kimppuuni, kun kävelin avonainen veripurkki kädessäni siellä. Pitää yrittää katsoa jäljelle paremmat maastot ensikerralla, sillä suojausyrityksistäni huolimatta oli naamani loppupäivän ihan paukamilla..

Ässä oli heti alussa todella kiinnostunut verijäljestä (ylläri), ja alkoikin jäljestämään sitä hitaasti ja tarkasti. Ihmisjälkeä se yleensä viilettäisi hirveää vauhtia, mutta nyt se paneutui hommaan. Kyllä se vauhti sitten loppua kohden kasvoi jonkin verran, mutta hienosti se suoritti myös kulman. Pienen matkaa jatkoi eteenpäin, mutta palasi sitten ja jatkoi oikeaan suuntaan. Kulmia ei ollakkaan pahemmin ennen tehty ihmisjäljessä, joten siihen nähden oikein erinomaisesti! Selvästi luontainen lahjakkuus ;) 

Viimeviinkonloppuna kävimme myös Salossa, jossa mm. teimme äitini ja isäni kanssa kalliokiipeilylenkin. Ei se gps:n mukaan pitkä ollut, mutta sisälsi paljon kunnon nousuja, joten tulihan siinä kuntoiltua. Teki varmaan hyvää Ässän takapäälihaksillekkin. Isä napsi pokkarillaan muutaman kuvankin.

Kevätretkellä

Nyt on työt alkaneet, ja ensimmäinen viikko takanapäin. Sen kyllä huomaa heti blogin hiljenemisestäkin, vaikka kirjoitettavaa olisi. Sunnuntaina oltiin mukana Tappien kevätretkellä, jossa vierähtikin koko päivä. Muuten ollaan harrasteltu sitä sun tätä ja lenkkeilty rennoissa merkeissä. Ässä onkin sopeutunut hyvin taas mun työssäkäymiseen.

Harrastelut jäivät viimeviikolta vähän vähemmälle. Kerran tein ihmisjälkeä Ässälle, se veti sen läpi kuin höyryveturi. Vaikeus on ollut sama ties kuinka kauan, koska teen jälkeä muutamia kertoja vuodessa, mutta nyt olisi selvästi aika vaikeuttaa hommaa rutkasti. Jälki ei ollut hirveän pitkä, mutta pari mutkaa siinä oli. Ässä oli yllättävänkin tarkka, joten voinen siirtyä lyhyistä askelista lähes normaaleihin. 

Lauantain käytiin hakuilemassa, Ässä oli taas innokas ja toimi hyvin. Saimme treenikaverilta liivit lainaan (omat on hukassa, ehkä olen heittänyt roskiin, kun ovat olleet niin hajalla?), ja heti sekä minä että koira toimimme kuulemma paremmin. Otin varmemmin meidän alkurutiinit, jonka johdosta Ässäkin oli heti skarppina ja tarjosi jo odottamattomasti haukkua ekalla maalimiehellä. Kiva homma, vaikka sitä ei ollutkaan tarkoitus ottaa :D Seuraavissa treeneissä keskitytään sitten sen treenaamiseen. Treenien jälkeen käytiin myös lenkkeilemässä Tytin ja Janan kanssa, ja kaksikko tuli ihan hyvin juttuun. Ässä yritti jopa leikkiä Janan kanssa, mutta tyttö ei vielä oikein lämminnyt yrityksille.

Sunnuntaina tehtiin Tampereen pikkukoirien kanssa kevätreissu Helvetinjärvelle, josta taas räpsin hulluna kuvia. Reissuun meni koko päivä, kilometrejä kertyi ainakin 18 ja aikaa kului seitsemän tuntia. Mukava reissu oli ja Ässä veti haipakkaa loppuun asti, vaikka väsynyt olikin. Hirveästi se ei muiden koirien kanssa puuhaillut mitään, vaan meni omia menojaan. Olenkin iloinen, miten hienosti se nykyään osaa mennä, vaikka muita koiria on mukana. Mukana oli Ässän lisäksi kaksi chihu-tyttöä, kaksi perhoskoira-tyttöä ja sheltti-poika.

Mennään jo!

Juoksee, ei juokse

Eilen oli viimeinen kerta Piskien maanantain agikurssilla, eli nyt treenataan vain kerran viikossa. Totuin jo niin kovin kahteen viikkokertaan, että yksi kerta tuntuu niiin vähältä. Katsotaan nyt mennäänkö näin, vai yritetäänkö päästä jonnekkin treenaamaan lisää. Kyllähän kotonakin voi jotain pikkujuttuja opetella, mutta silti.

Maanantaina tehtiin pitkää rataa ensin osissa, sitten kokonaan. Ei ollut ihan mikään perushelppo rata, mutta ei mikään liian vaikeakaan. Ässä pinkoi niin kovaa radalla, että sain oikeasti tehdä töitä pysyäkseni vauhdissa. Ja mä vielä pysäytin sen kerran välissä, kun halusin mennä renkaan varmasti.. Ehkäpä se lisää vauhtia, kun osaa paremmin? Kuka tietää.

Tänään Tamskin agissa se ei kuitenkaan mennytkään niin nopeasti! Minä porhalsin rataa tehdessä jo vähän liiankin edessä sähläten, joten hukkasin koiran taakseni. Viime tiistainakin mulla oli sellainen olo, että Ässä ei mennyt ihan niin kovaa, kuin maanantain treeneissä tai tiistain treeneissä aiemmin. Missä vika? Onpahan helpompi ohjailla koiraa, mutta ihmetyttää vaan. Piskien treenit oli ulkona hiekkakentällä, Tamskin treenit hallissa matolla. Ehkä se on paikka, tai sitten lihakset ovat jähmeät maanantain treeneistä? Tai ei ole niin paljon intoa, kun tehdään kaksi päivää peräkkäin? Pitänee odottaa ensiviikkoon, ja katsoa mitä tapahtuu.

Musta jotenkin tuntuu tällä hetkellä agissa, että koira kyllä oppii monenmoista, mutta mun ohjailu ei kehity (tarpeeksi). Ohjaan radan ja jälkeenpäin tuntuu siltä, että tuli tehtyä monia virheitä. Tietysti, jos nopeus kasvaa, niin pitäisi reagoidakkin nopeammin, mutta eikai se siitä ainakaan pelkästään johdu. Tuntuu, etten ole tarpeeksi skarppi, vaan liikun liian jähmeästi, veltosti ja en ohjaa tarpeeksi. Är! No, kyllähän se nyt on huomattu, että koira oppii nopeammin kuin ohjaajansa.. Pitänee kaivaa tanssimatto taas sängyn alta ja alkaa harjoitella reaktiokykyä ja nopeutta.

Hirveästi olisi tehnyt mieli mennä jonnekkin MeJä-kurssille, mutten sellaista mistään tästä lähistöltä enää löytänyt. Nyt alkaa syksy ollakkin jo niin pitkältä, että ehkeivät yhdistykset sellaisia enää pahemmin järjestele. MeJä olisi hyvää vastapainoa agille, ja Ässä kyllä tykkäisi siitä touhusta. Ostin veretkin jo pakastimeen, katsotaan saanko aikaiseksi mennä jälkeä omin päin tekemään. Mejässä tosin on kokeet rajattu, koska Ässällä ei näyttelytulosta ole, mikä kyllä vähän ärsyttää. Vaikka ei me välttämättä edes kokeisiin asti ikinä päästäisi, niin silti.

Ässällä on muuten torstaina röntgeni, iiks! Saa nähdä, paljastuuko sieltä jotain jännää. Loppuun muuten vielä pari kuvaa kännykän uumenista. Tänään olisi ollut ihanan nätti ilma kuvailla, mutta kamerasta oli tietysti akku loppu, eikä se sitten ehtinyt latautua. Ehkäpä huomenna kävisi tuuri.

Juuri löytämäni uusi hieno lenkkipolku. Se on talvisin hiihtopolku, ja siellä kyllä törmää erittäin harvoin kehenkään.

Käytiin puistossa heittelemässä Villen kanssa frisbeetä, ja Ässä pääsi mukaan. Fleksinsä rajoissa se juoksi hulluna frisbeen perässä. Tämä on keväällä otettu.

Tämäkin lienee keväältä, oltiin Ässän kanssa vanhemmilla kylässä. Siinä istun isän sylissä, kuten isin pikkutytön kuuluukin, ja tottakai Ässä-kakara sitten on minun sylissä. Ja iskä vain näyttää kärttyisältä, oikeasti sillä on ihan hauskaa.

Ohjaajankin pitäisi osata leikkiä

Nyt olen kunnolla innostunut taas tottiksesta, kun tajusin mitä meidän pitäisi tehdä. Rättilelusta ei ole vielä tullut tarpeeksi hyvä palkka, vaikka se meneekin ylitse muiden lelujen. Nytpä siitä siis tehdään sitä ylitsevoimaisen ihanaa lelua, jonka eteen tehdään mitä vain. Tottistreenimme Ässän kanssa ovatkin siis lähinnä leikkimistä lyhyissä pätkissä. Tätä yritän tehdä lähes päivittäin, ja miksei pariinkin otteeseen.

Torstain tottiksessa huomasin taas, kuinka suuri hyöty porukassa treenaamisessa on. Sain paljon kommenttia tavastani leikkiä, joten nyt osaan (toivottavasti) paremmin innostaa Ässää leikkiin mukaan. Jahtileikissähän ei ongelmaa ole, mutta vetämissä Ässältä katoaa nopeasti into. Olin mm. nyppinyt lelua enkä ollut antanut koiran voittaa tarpeeksi, mutta nyt yritän kiinnittää huomiota näihin(kin). Eilen Ässä ainakin oli huomattavasti innostuneempi leikistä, ja se ravisti lelua moneen otteeseen. Vieläkään se ei kauheasti vedellyt, mutta ainakin sillä näytti olevan nyt hauskempaa. Ehkäpä se tästä :)

Eilen tein Ässälle pikkuisen jäljenkin metsään, ja että se olikin siitä oikein innoissaan! Kun lätkäisin sille jäljestusvaljaat päälle, se alkoi samantien kulkea nokka maassa häntä heiluen. Jäljen se suoritti nopeasti ja osasi hakeutua hienosti takaisin jäljelle mennessään hieman hakoteille. Loppu oli hieman hankala, koska olin poistuessani kävellyt liian läheltä jälkeä ja Ässä suunnisti niille jäljille. Mutta onhan sekin hieno juttu, että se ylipäätään huomasi poistumisjälkeni. Minun silmääni se näytti käyttelevän nenäänsä tarkemmin kuin ennen taukoa, ja se ei hätiköinyt niin paljon kuin joskus. Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen Ässän suoritukseen :) Vielä en kävellyt jälkeä ihan normaalilla askelpituudella, mutta sitäkin voisi kokeilla piakkoin, kun eilinen jälki meni noin hyvin..

Ruokintakin on sujunut hyvin, ja uskalsin vihdoin ottaa myös kanan mukaan ruokalistalle. Toivoisin kovasti, että sen kanssa ei tulisi mitään ongelmia, koska sen saatavuus on paras muihin luihin verrattaessa. Ja onhan se helpompaakin, kun kaikki liha käy. Nyt siis tarkkailen tuota koiraa, että alkaako silmät vuotamaan tai korvat töhnimään. Ainakaan Ässälle ei ole pienestä määrästä tullut mitään oireita, joten siinä voi mennä hetki, että oireet ilmaantuvat. Pidetään sormet ristissä..

Käytiin muuten Ässän kanssa uusimassa rokotuksetkin, ja tämä herranen huusi kurkku suorana piikkiä annettaessa :D Viimeksi pikkukakarana se ei edes noteeranut piikkiä, vaan rohmusi annettua kissanruokaa turpaansa. Nytkin se veteli ruokaa, mutta alkoi silti huutamaan piikkiä annettaessa. Menikö lienee huonoon kohtaan? Piikin jälkeen se veteli kyllä loputkin nappulat eikä ollut enää millänsäkkään. Pöhkö.

Harmittaa, kun ei ole tullut lisäiltyä pahemmin kunnon kuvia Ässästä vähään aikaan. Kova hinku olisi kuvata, mutta muistikortti on ollut jo kauan Timolla (hän yrittää pelastaa sieltä kadonneita Mikkelikuvia). Pitänee sitten ostaa toinen, kun se tulisi muutenkin tarpeeseen..

Rampa Frida

Viimekerrasta ei ole kuin hetki, mutta kaikenlaista on ehtinyt tapahtua. Frida joutui taas sairaslomalle, olemme Ässän kanssa edistyneet treeneissä, ollaan mökkeilty ja ulkoiltu ja matkan varrelta on kertynyt muutama kuvanenkin.

Riekkumista Salaisissa

Jos aloittaisin tästä Fridalle sattuneesta tapaturmasta. Fridahan oli pari kuukautta juuri sairaslomalla juostuaan aitaa päin. No, tyttönen oli juuri kuntoutunut kokonaan, joten menimme Kian kanssa juoksuttamaan ja uittamaan koiria Salaisiin. Lenkki sujui oikein kivasti, kun koirat painelivat minkä kerkesivät ja me höpöttelimme tulevista opinnoistamme sun muista. Ihan lenkin loppupuolelta Frida yhtäkkiä vedestä tullessaan kulkikin vain kolmella jalalla. Syykin selvisi pian: anturista oli viiltynyt kynnenkokoinen pala lähes irti, ja vertakin sieltä tuli kiitettävästi. Kannoimme koiran autoon ja pyyhälsimme eläinlääkäriin, jossa Frida rauhoitettiin ja hoidettiin. Viiltynyt palanen leikattiin pois, Frida sai tassusiteen ja "tohvelin" ja 2kk liikuntarajoituksen. Että sellainen tapaturmainen lenkki tällä kertaa! Kuvia.

Hieman vielä pöpperössä oleva Frida tohveli jalassaan.

Tottiskin on alkanut sujua paremmin nyt lelupalkan myötä, kun koira on oikeasti innoissaan touhusta. Vielä kun itse jaksaisi piiskata itseään useammin tottistelu pariin, mutta kun se jälkikin on niin kivaa ja sitäkin pitää treenata.. Torstaina tottisteltiin lyhyesti. Häiriönä oli pari muuta koiraa ja ampumista, joten pelkästään leikin Ässän kanssa. Muut koirat ja ampuminen eivät häirinneet leikkiä yhtään! Kerran kyllä yritin ottaa katsekontaktin leikin välissä, jolloin Ässän kiinnostus iskostui samantien muihin tottisteleviin koirakoihin, mutta muuten homma sujui hyvin! Innostuin myös perjantaina tottistelemaan, mutta se sujui hieman huonommin ja innottomimmin ohjaajan tumpeloidessa, venyttäessä treeniä pikkuisen liikaa ja vaatiessa koiralta pikkaisen liikaa.

Jälkeä treenattiin maanantaina porukalla. Teimme Ässälle pienen jäljen, jonka se meni innolla läpi. Tein Ässälle jälkeä myös itse perjantaina ja nyt tiistaina. Perjantainen meni huonommin, mutta pääsimme kuitenkin koiran johdattamana loppuun. Tämänpäiväinen meni jo paljon paremmin, kun itsekkin osasin taas vähän enemmän maanantaina saatujen vinkkien ansiosta. Tämänpäiväinen jälki oli vähän päälle 50 m ja Ässä meni sen innostuneesti läpi. Vielä en tee jälkeä normaalisti kävellen, vaan hyvin lyhyitä askelia ottaen. Pari kertaa Ässä lipsahti jäljeltä, mutta osasi itse takaisin.

Myös mökkeilyä on tultu harrastettua muun puuhailun lisäksi. Menimme sunnuntaina Katin mökille koirinemme, ja vietimme päivän koirille palloa potkien ja lekotellen. Roope on ihan hulluna palloon, ja se jaksaisi noutaa sitä tuntikaupalla. Ässä ei ensin piitannut mokomasta potkiskelusta pahemmin, mutta lopulta sekin innostui juoksemaan Roopen kanssa kilpaa pallolle. Useimmiten Roope sai pallon, jolloin se palautti sen uudelleen potkaistavaksi, mutta joskus myös Ässällä kävi tuuri! Silloin pallo joutuikin kulman taakse nällytettäväksi, kunnes joku sai sen pihistettyä mokoman varkaan hampaista. Roope ei ihme kyllä yrittänyt viedä palloa Ässältä, vaikka selkeästi pomo onkin. Se odotti kauniisti vieressä, ja tempaisi pallon mukaansa, kun Ässän mielenkiinto siirtyi taas johonkin muuhun. Mökkeily oli kivaa, ja kuvasiakin kertyi muutama!

Pinkaisu pallon perään.

Myös kuvailua olen yrittänyt harjoitella koirien lisäksi marsujen ollessa mallina. Toisten rauhallisina laiduntaessa sain harjoiteltua eri ohjelmien ja asetusten kanssa pelailua, sekä manuaalisen tarkennuksen hienouksia. Hyviä kuvasia kertyi vain muutama, joten ne saavat jäädä koneeni uumeniin. Yhden hienon otoksen voisin kuitenkin Masista laittaa:


Ainiin! Keskiviikkona suuntaamme nokkamme kohti Mikkeliä ja mökkiä. Takaisin tulemme perjantaina, joten Ässä saa nyt viettää täysin hihnatonta elämää pari päivää. Luvassa siis paljon juoksentelua, metsien tutkiskelua ja uimista!

Teijolla

Lauantain tottistelu sujui hyvin, sillä sain Suskilta paljon hyviä vinkkejä, mitä Ässän kanssa kannattaa tehdä. Lähinnä neuvot koskivat seisomista, maahanmenoa ja istumista ja kuinka niistä saa hyvät. Sain hyvät ohjeet niiden harjoitteluun ja harjoittelussa etenemiseen. Lauantai oli muutenkin miellyttävän aurinkoinen päivä, joka sujui mukavasti oppiessa ja muiden kanssa seurustellessa. Nyt vain pitäisi muistaa treenata tottista säännöllisesti, eikä vain silloin tällöin kotona ennen ruoan anto.

Jäljestyksessäkin olemme edenneet jonkin verran. Eilen jäljestin Ässän kanssa ensimmäistä kertaa metsässä, ja tänään tein pellolla pisimmän jäljen, mitä sille ollaan tehty. Peltojäljen tein myös harvoilla makkaroilla, sekä harvemmilla askelilla. Hommat sujuivat hyvin, ja Ässällä näyttää olevan oikein kova into jäljestykseen :)

Sunnuntaina teimme reissun koko perheen voimin Teijolle, jossa tutkimme paikkoja soutaen ja jalan sekä paistoimme makkaraa. Ässälle soutuveneessä istuskeleminen ei tuottanut ongelmia, mitä nyt vähän piti haukkua lokkeja ja hypätä järveen kesken soudun. Ulkona tuli vietettyä mukavat viisi tuntia, joten kyllä uni maittoi päivän päätteeksi! Kuviakin tuli Timon kameralla räpsittyä jokunen, kuvaajana vuoroin minä ja Timppa. Kuvia albumissa.

Veneilyä

Potkua tottistelulle?

Hui, jänniä uutisia! Me päästään Ässän kanssa tänä lauantaina pidettävään Suski Mölsän tottiskoulutukseen! Kauheasti jännittää mennä, mutta on kyllä ihanaa saada ulkopuolisen ja kokeneen ihmisen kommentteja omasta tekemisestä. Me ollaankin junnattu Ässän kanssa tottiksessa jo kauan samoja juttuja ja niitäkin harvakseltaan, joten ehkäpä tämä antaa nyt sitä kaivattua uutta potkua tottistelullekkin!

Tänään oli taas treenit raunioilla Veitakkalassa, ja sujui kyllä tosi hyvin! Ässä teki mielestäni hyvin töitä, ja etsi sitkeästi hajun lähteen, vaikka se välillä olikin vähän hankalaa. Haukkuja ei otettu tällä kertaa, koska viimeksi Ässä oli vielä hieman epävarma raunioilla. Nyt homma kuitenkin luisti hyvin, eikä raunio maastona tuottanut Ässälle ongelmia. Seuraavalla kerralla voisikin jo vaatia haukkuakin.

Raunioiden jälkeen kävin vielä tekemässä Ässälle jäljen, joka sekin sujui odotettua paremmin! Ässä ei harhautunut kertaakaan jäljeltä, ja pari makkaraa jäi syömättäkin. Seuraavaksi voisin vaikeuttaa jälkeä kävelemällä hieman harvemmin. Myös pituuttakin voisi olla enemmän, nyt oli vain n. 20-30 m (olen huono arvioimaan).

Viikonloppuna käytiin Teijolla hieman ulkoilemassa, ja Ässä innostui jälleen pulikoinnista. Tälläkin kertaa sain räpellettyä Timon kameralla kuvasia, alan jopa pikkuhiljaa oppia sen käyttöä! Timo vähän puheli uuden kameran ostosta, joten ties vaikka ostaisin tuon itselleni.. Tässä nyt pari kuvasta. Yhdestä tuli myös blogin uusi otsikon taustakuva!

Potrana poikana Ässä kävi noutamassa lähes parimetrisen kepukan järvestä :)

Jänis

Keksin muuten, mikä on mun ongelmani kouluttamisessa. Se on se koulutuksessa eteneminen. Tottiksessakin olen treenannut niitä samoja juttuja, enkä osaa siirtyä eteenpäin. Haussa taas pelkään eteenpäin siirtymistä, koska aina toitotetaan siitä liian nopeasta etenemisestä ja sen aiheuttamista ongelmista. Pitänee vain seurata koiraa, ja koittaa tehdä oikeita päätöksiä. Eipä niitä virheitä kai voi välttää, vaikka kuinka yrittäisi.

Ruokinnasta vielä sen verran, että jätin nutra nuggetsin syöttämisen nyt pois. Ässän p*skamäärä kasvoi huomattavasti, kun syötin sitä orijenin lisäksi. Ehkäpä nutrassa on jotain, mitä Ässä ei sulata, esim. kana. Kutina ei mielestäni lisääntynyt tänä lyhyenä aikana, mutta tuo nyt rapsuttelee itseään (lähinnä korviaan) muutenkin normaalia enemmän. Orijenia on vielä jäljellä n. 8 kg, joten jos en ihan pieleen laskenut, niin pääsemme siirtymään raakaruokintaan joskus kesäkuun lopussa.

Treeniä treenin perään

Taas on parit treenit takana, ja kirjoiteltavaa piisaa. Hakumetsässä harjoiteltiin nyt jo peräti kahden ukon verran sitä, että Ässä saisi itse hajun tuulesta ja lähtisi ukon luo. No, ensimmäinen meni vähän plörinäksi oman kämmäilyni takia, sillä luin koiraa väärin. Ässällä oli taas vaihteeksi hirveä energiapiikki menossa, ja sen singottua hieman innokkaammin ukon suuntaan tulkitsin sen hajun saamiseksi. Näin ei kuitenkaan ollut, ja koiran lähetettyäni se alkoi jäljestää ja sinkoili risteileviä jälkiä sinne ja tänne. Hetki siinä sitten meni, että Ässän kuulo palasi päälle ja se tuli kutsusta luokse. Ainakin se pahin alkuenergia oli sitten purettu :) Otettiin sitten uusi yritys, ja se menikin jo paremmin. Tälläkertaa huomasin selkeästi, kun Ässä oikeasti sai hajun, ja lähetettyäni sen se pinkaisi suoraan ukolle. Tähän väliin otettiin toiseen suuntaan (myötätuuli) taputuksilla yksi ukko, ja sitten taas tuuliharjoitus samaan suuntaan kuin ensimmäinen. Tällä kertaa harjoitus menikin nappiin, sillä osasin lähettää Ässän oikeaan aikaan ja se pinkoi suoraan ukolle. Eiköhän tämä tästä :) Treeniä vaikeutti myös kuumuus, joka imi Ässästäkin tehokkaasti mehut.

Eilen sitten oltiin raunioilla treenaamassa, ja ne treenit menikin aika hyvin! Viimeksi Ässää jännitti raunioilla käppäily, mutta nyt se sujui jo paljon paremmin. Käveltiin raunioita vain läpi Ässän bongaillessa samalla ukkoja sieltä seasta. Jokainen ukko haukutti Ässää hieman ennen palkkaa. Ukkojen etsintä sujui aika hyvin, sillä Ässä osasi hienosti hajustella ukot esiin raunioista. Haukutkin menivät yllättävän hyvin, sillä pelkäsin siinä olevan kerralla hieman liikaa, kun samalla kertaa vaadittiin epävarmalla alustalla käppäilyä ja haukkumistakin. Tiileillä ja muualla tallustelu meni hyvin, mutta epävarmuutta tuottivat alaspäin hyppääminen, hieman liian ahdas kolo ja heiluva/koliseva alusta. Eiköhän näistäkin selvitä harjoittelulla. Ässän oli kuitenkin helppo pienenä ja ketteränä liikkua raunioilla, joten eiköhän homma ala sujumaan jossain vaiheessa.

Jäjestyksestäkin on muutama juttu kerrottavana. Nyt olen yrittänyt jäljestää niin usein kuin on mahdollista. Ässälle on nyt tehty kolmet treenit. Jäljen pituus on ollut jo huimat 20 m makkararuudun ollessa alussa. Makkaroita en ole laittanut jäljelle enää niin tiuhaan kuin ennen, mutta silti pari niistä on jäänyt matkanvarrelta syömättä. Makkararuutu oli myös viimekerralla varsin turha, sillä Ässä lähti heti etenemään jälkeä pitkin jättäen makkararuudun makkarat lähes koskemattomaksi. Ässä selkeästi tykkää hommasta ( kun kerran jättää makkaroitakin matkan varrelle :D), ja kulkee vielä jäljestyksen jälkeenkin nenä maassa innoissaan. Tänään suunnittelin tekeväni vielä aikasempaa pidemmän jäljen pellolle hieman suuremmilla makkaraväleillä ja ilman alun makkararuutua. Saa nähdä, miten homma sujuu!

Sisäsiisteydestäkin voisin hieman turista. Ässähän on meillä sisäsiisti, eikä kuseskele nurkkiin kuin pakon edestä (esim. tänä yönä sille tuli hätä, eikä se päässyt pihalle, koska en kuullut sen ininöitä. Ässällä on kuitenkin tosi harvoin yöllä hätä.). En kuitenkaan vieläkään luota siihen täysin, jos olen sen kanssa jossain muualla kuin kotona. Jos Ässällä on kovahko pissahätä, se pissii aika herkästi vieraissa paikoissa lattialle eikä malta odottaa ulos pääsyä. Muunmuuassa leirillä se pissasi lattialle, kun otin sen häkistä ja purin ensin häkin ennen uloslähtöä. Siinäpä oli liian pitkä odotus Ässälle, joka päästeli sitten lattialle, mutta lopetti sitten tiukasta kiellosta. Meillähän systeemi toimii niin, että Ässä päästetään takapihalle silloin kun se sinne pyytää (istuu säälittävän näköisenä oven edessä). Ei se kuitenkaan täällä pissi lattioille, jossei joku huomaa heti tai ollenkaan päästää sitä ulos sillä hetkellä. Kumpikohan siihen vieraassa paikassa sisälle pissimiseen sitten vaikuttaa, se vieras paikka vai tottumus päästä pihalle yleensä heti=pieni rakko? Ärsyttävä tapa, joka pitää ikävästi varpaillaan vieraassa paikassa.

Lopuksi voisin laittaa tähän kuvasia marsusten ulkoilusta. :) Pelottavaa, ettei nyt ole tullut pitkään aikaan napsittua kuvia Ässästä. Pitänee korjata asia ensi tilassa..

Kolmen kopla

Ruokailua..

Auringon ottoa ja pötköttelyä..

Ässän tervehtimistä..

Ja karkumatka!

Possujuna. Äidin kukkapenkissä oli paljon kivempi touhuta :)

Ässä 1 vee!

Niin se aika vaan rientää, ja Ässäkin on jo 1 vuotias! Täysi kakarahan se silti on vielä, mutta varsin ihana ja vekkuli sellainen. Synttäreitten kunniaksi ei nyt tehty mitään erityisempää eikä lahjuksiakaan tullut ostettua, vaikka kyllä se Ässä sai tänään hieman normaalia enemmän ruokalahjuksia iskältä ja paijauksia äitiltä. Synttäreitten kunniaksi ajattelin iskeä pari kuvasta Ässästä vauvelina :)

Ässä on se tyytyväinen pinkkiturpa etualalla. Ikää pari päivää. (kuvannut Maaret Tapio)

Ässä parin viikon ikäisenä (kuvannut Maaret)

Tänään olikin pitkä päivä. Ensin oli veitakkalan raunioradan kunnossapitotalkoot, treenit ja päälle vielä metsälenkki. Tällä kertaa treenattiinkin jälkeä, ja nämä olivatkin Ässän ekat jälkitreenit. Ässälle tehtiin makkararuutu, ja minä sain roppakaupalla vinkkejä ja ohjeita tuon nulikan jäljelle koulutukseen. Jäljestys onkin siitä hauskaa, että sitä voi treenata itse milloin vain. Alankin nyt Ässän kanssa pikkuhiljaa opettelemaan tätä, kun koirakin selkeästi tykkää nenäilyhommista.

Style-Ässä (ja oma tahto)

Kuten eilen lupasin, laitan nyt kuvia Ässän uudesta sadeloimesta! Loimi ostettiin Musti & Mirri -liikkeestä ja se maksoi 44e (en tiennytkään, että koirien puvut on niinkin kalliita). Sadepuku oli ensimmäistä kertaa testikäytössä sunnuntaina, jolloin oli kauhea kaatosade. Hyvinhän se toimi! Ja onhan tuo ihan tyylikäskin. Ei kyllä suojannut paljoa siinä vaiheessa, kun Ässä loikkasi puroon, mutta eikai sitä ihan uimapuvuksi ole suunniteltukaan.. :))


Vedin muuten Ässälle taas tänään verijäljen! Vein pojan taas jäljelle, tällä kertaa osoitin samantien alun. Ässä nuuski sitä innoissaan, muttei osannut jatkaa. Lähti eri suuntiin loikkimaan, mutta tuli takaisin siihen taas nuuhkimaan, kun jäin itse siihen seisoskelemaan. Kun näytin, mihin se jatkui, meni Ässä sen nopeasti loppuun, jossa taas nuuhki innoissaan rättiä. Kehuin tietysti valtavasti. Jätin jälkirätin ja veripullon muovikassiin siihen lähelle lenkin ajaksi. Kun tulin hakemaan niitä, meni Ässä heti siihen, mistä jälki alkoi ja juoksi nenä maassa jäljen päähän. Taas kehuin poikaa (vaikken nyt ollutkaan pyytänyt jäljelle, hän vähän itsekseen sinne meni), mutta onhan se innostus hyväksi :)

Ässä on ollut vähän pöhkö tänään. Kun kielsin jostain niin haukkui ihan sen oloisena "oot tyhmä etkä tiedä mistään hauskasta mitään!". Myös istumaan meno ilman makupalaa kirvoitti haukut (ennen ovesta menoa, käytäntö joka tehdään aina) ihankuin poika olisi huutanut "enkä enkä enkä varmasti mene istumaan! Istu itse!". Uskoi kyllä sitten, kun vähän tuimemmin kielsi. Myös virtaa riitti normaalia enemmän, vaikka se oli ollut lenkeillä. Että se kasvaa nopiaan..

Metsästyskoira Ässä

Käytiin Ässän kanssa tapaamassa kaverini Kian koiranpentua! Pennun nimi on Frida ja se on metsästyslinjainen labradorinnoutaja, nyt 9 viikkoa vanha. Ässä oli ihan innoissaan samankokoisesta ja pentumaisesta leikkikaverista! Kakarat painivat ihan innoissaan, kummatkin ollen vuorotellen selällään. Menoa oli hauska katsella. Kialla oli sorsan ja muiden lintujen siipiä, joilla leikittää pentuaan tulevaa metsästyskoiranuraa silmällä pitäen. Kokeiltiin olisiko Ässällä kiinnostusta. Annettiin Ässän ensin haistella, jonka jälkeen Ässä yritti ottaa siipeä suuhunsa. Kia heilutteli siipeä, ja Ässä seurasi innoissaan ja yritti hamuta sitä suuhunsa. Meidän pikku metsästyskoira :)

Kävin tosiaan sen jäljenkin vetämässä. Mun piti vetää 10 m jälki, mutta arvioin pahasti pieleen ja vedin 5 m jäljen. Annoin jäljen olla n. 10 minuuttia, ennenkuin vein Ässän sen luo. Jäljen päähän jätin verisen rätin, jolla sen jäljen tein, sekä pari nappulaa. Ensin Ässä ei tajunnut jälkeä ollenkaan, ja viipotti menemään. Pyysin sen takaisin ja näytin jäljen alkua. Ässä innostui niin kovasti hajusta, että juoksi sen läpi ja missasi verirätin kokonaan. Sitten haahuili muualla, mutta tuli takaisin jäljelle kun jäin itse siihen seisomaan. Silloin otti kunnolla hajun jäljen keskeltä, mutta lähti väärään suuntaan. Osasi kuitenkin päässä kääntyä takaisin, ja rauhallisesti pääsi jäljen loppuun. Siellä kiinnostuneena ja hyvin keskittyneesti nuuski rättiä. Ei edes huomannut nappuloitakaan, kun keskittyi niin kovin jälkeen. Ainakin Ässä oli hyvin kiinnostunut, vaikka ei aluksi tajunnutkaan koko jälkeä. Minusta koko homma meni hyvin, ja jälleen olin ylpeä Ässästä :)

Trimmasin myös Ässän koivet tänään. Kylläpä ne nyt taas näyttää ohkasilta! Muuten en Ässää pahemmin trimmaillut, mitä nyt poskikarvoja vähän napsin. Jalkakarvojen vähäisyys helpotti kummasti jalkojen pesua ulkoilun jälkeen. Tänäänkin oli kauhea kaatosade ja Ässä juoksi kaikki maailman kuralätäköt läpi lenkillä (ja minä iloisena perässä uusilla kumisaappaillani ^^). Oli muuten uudesta sadeloimesta tänään kaatosateessa hyötyä, mutta jos siitä vaikka lisää seuraavalla kerralla kuvien kera.. (Ässä on söpö se päällä :))

Hyökkäys
(huom huom uudet valjaat! Pikkasen liian isot, mutta eiköhän tuo vielä massaa saa lisää)

Tällä kertaa Frida selällään, mutta oli se Ässäkin monta kertaa. (Ässää selkeesti ärsytti se, että sitä pienempi kakara sai selätettyä sen :D)

Nätti neiti :)

Ässän kynityt koivet. Huonosta kuvasta saa syyttää mikkoa.