Kevään kissakohtaamisia

Kiireinen kevät ja blogihiljaisuus. Muut elämän osa-alueet vievät aikaa ja koirat ovat jääneet nyt paljon vähemmälle. Ässä lähti juuri kuukaudeksi(?) hoitoon äidille ja Femmalla alkoi parin kk:n tauko treeneistä. Nyt tuli tämä tylsä flunssakin ja kaatoi minut sänkyyn. No, ehtiipä vähän päivittämään blogia, kun ei oikein muuta jaksa. Femma ottaa ihmeen rennosti kipeilyn, nukkua pötköttää ja tulee välillä antamaan vierihoitoa. Toiveikkaana tuijottelee ikkunasta pihalle, siellä ne linnut hyppii.

Eilen oli kuitenkin vähän erilaista arkea. Vielä ei ollut lämpö noussut, joten flunssasta huolimatta lähdettiin koirien kanssa kahvittelemaan Villen siskon synttäreitä. Koirat olivat tietty riemuissaan mukana, Ässä linnottautui keittiöön ja Femma tutki paikat läpi, koska oli kuullut kylässä olevan kissoja. Se on kerran ennenkin tuolla nähnyt kissoja (silloin niitä oli kaikenkaikkiaan viisi) mikä meni kaikin puolin kivasti. Nyt teki vähän mieli jahdata, jos kissa juoksi poispäin, mutta muuten kiinnostuneena tyytyi seuraamaan vähän kauempaa. On ne sen verta outoja eläimiä.

Kissoja oli tällä kertaa vain kaksi. Martta on upea ragdoll, joka tuli seuraamaan koiria. Ihanan rento tapaus. Helmi on nätti maatiainen(?), joka katsoi turvallisemmaksi pysyä suljetun oven takana ja sängyn alla vierailumme ajan. En ihmettele, sillä spanielikaksikko saa halutessaan aikamoisen hullunmyllyn aikaan! Lisää kivoja kissakuvia voi katsella Anniinan kuvagalleriasta. :)

Martta vähän pienempänä, kuva Anniina Kovalainen.

Helmi, kuva Anniina Kovalainen.

Ässä taas oli kuin vanha tekijä kissojen kanssa, leppoisan välttelevästi puikkelehti ihmiseltä toiselle piittaamatta kissasta liikoja. Katsekontaktia vältellen pääsee pitkälle, mutta kävi se pariin otteeseen haistelemassa paikalla ollutta Marttaa etäältä. Hyvä Ässä! Ennenhän se vähän pelkäsi kissoja ja haukkui kaikki pystyyn, kunnes kaverin Sakari-kissa koulutti Ässän tavoille. Lempeän kärsivällisesti ja rauhoitellen Sakari aina hakeutui Ässän seuraan välittämättä sen hötkyilystä ja antaen Ässälle aikaa ja tilaa. Uskomaton Sakari. Näköjään kissoihin voi siis nykyään luottaa.

Reissun parasta antia oli kuitenkin kokkailujen ja kissojen lisäksi kissojen laserpointteri! Ai että, kun sen perässä oli kiva pinkoa. Loppuillasta nämä menivät täyttä rallia ympäri kämppää laserin perässä. Ville ehdotti, että voisin ohjata Femmaa aksassa tuollaisella. Vähän erilaista agilityä.. 

Videolla koirien ensikohtaaminen laserin kanssa.

Tänään Ässä sitten lähtikin viihdyttämään Saloa kuukaudeksi. Luvassa sulaneita metsälenkkejä Tampereen jäisten polkujen sijaan, sekä mökkeilyä. Ässän vointi meni jo vähän huonommaksi parin jäisen metsälenkin jälkeen, joten laitoin sen nyt pienelle kipulääkekuurille. Toivottavasti menisi sillä ohi. Heti tuli kova ikävä Ässää, mutta saapahan piristää välillä muidenkin arkea. :)

Femmalla olisi huomenna ollut metsästystreenit, mutta nekin nyt todennäköisimmin jäävät väliin typerän flunssan takia. Niinkuin suunnittelemani ihanat pääsiäisen metsälenkitkin. Höh! Toivottavasti kesällä päästäisiin kouluttautumaan metsästyksenkin saralla. Kotona ollaan nyt treenattu pilli-juttuja ja yleistä tottelevaisuutta metsässä. Välissä meni jo hienosti, mutta nyt on joko takaumaviikko. Liekö reagoi minun stressiini ja epäjohdonmukaisuuteeni, tai sitten on juoksut tulossa. Voisivat kyllä tähän väliin tulla, kun ei ole Ässäkään kotona häiriintymässä!

Kolmijalan aktivointi ja 23 vrk leikkauksesta

Ässän päivät kuluvat edelleenkin pitkälti makoillen ja nukkuen jalkaa parannellessa. Lässykkä on ollut kiltti potilas ja jaksaa ihmeen hyvin vain nukkua. Aina ajoittain se kuitenkin saa hepuleita ja pienten koulutustuokioiden lomassa keulii usein huolella. Tylsä elämä tekee tehtävänsä. Mitenpä siis aktivoida koiraa, joka tällä hetkellä saa kävellä vain viiden minuutin kävelylenkkejä? (Maanantaista alkaen jo 10 min, wuhuu!)

Aktivoinnit ja temput ovat erittäin hyvä tapa aktivoida kolmijalkaa. Ruokaa tungetaan mahdollisimman usein kongeihin ja tarjotaan myös jyrsintää vaativia luita. Lisäksi Ässä on harjoitellut temppuja kuten esineiden suussaan pitoa, joka onkin nykyään erittäin hyvällä mallilla. Esineetkin ovat olleet vaihtelevia, on leluja, noutokapulaa ja metallisia ruokavälineitä. Seuraavaksi voisi pidentää kestoa ja välimatkaa. Ajattelin myös opettaa Ässän kiskomaan sukat jalastani. Myös hajuerottelun harjoittelu on listalla, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi.

 Haava nykyisellään

Minua surettaa Ässän liikuntarajoitteisuus ja näin ollen jatkuva kotona kökkiminen. Niinpä viimeviikolla vierailtiin maanantaina treeneissä ihan vain makoilemassa, katselemassa ja tekemässä noutokapulan pitoa. Ässä meni helpolla ylikierroksille, mutta eipä tarvinnut kökkiä kotona. Lähdimme myös Saloon vanhemmille kyläilemään, missä Ässä pääsi pitkästä aikaa metsään kävelymatkan ollessa vain 30 m. Oli aika innoissaan. Lisäksi vierailtiin parillakin kaverilla, joista toisella oli kissoja..

Kissoja Ässä ei ole nähnyt hetkeen, joten ensireaktio jännitytti. Räyhähenki kuitenkin yllätti positiivisesti olematta millänsäkkään ja pyrki vain varovasti kissoja haistelemaan. Rinnakkaiselo sujui alun ihmettelyn jälkeen mukavasti ja Ässä pääsi parinakin iltana kissaseuraan. Sakari-kisuli toimi taas mahtavana kaverina, jonka kylkeen Ässä viimeisellä reissulla varovasti käpertyi makoilemaan. Sakari tosin totesi pian kylkeen painautuvan (litistävän) kutaleen seuran olevan jo tarpeeksi koettua, että vaihtoi painostavan seuralaisen kiipeilypuun rauhaan. Niin jäi Ässä taas ilman seuralaista ja joutui tyytymään sohvalta kissojen kiipeilyn katseluun.

Saattaa se pentu olla ihan piristävää vaihtelua (ainakin aluksi), kun seurankipeys kohdistuu jo kissoihinkin.. Enää viikko!

 Kissa-kuvista kiitos Liisalle!

Mahti-Sakari

Viimeksi kirjoittamani kertomuksen "Kissan kaveri" jälkeen ystävyys kissojen kanssa on edistynyt edelleen parin käynnin myötä. Tällainen oli tilanne eilen pienen (Ässän) houkuttelun jälkeen:

Sakaria kuvaaminen potuttaa

Sakari on ollut mitä oivallisin harjoittelukappale "Kissasta kaveri" -projektillemme. Se on hyvin rauhallinen, sopivasti rohkea ja kuitenkin omaa tilaa antava, luotettava ja keskustelee yllättävän hyvin eleillään Ässän kanssa. Kun molempia jänskättää Sakari monesti esimerkiksi siristelee silmiään ja voi kellahtaa kyljelleen. Jos Ässää jännittää liikaa ja se lähtee pois tilanteesta, Sakari antaa sen mennä. Se ei myöskään säpsy tai tee äkkinäisiä liikkeitä ja antaa Ässän monesti rauhallisesti haistella itseään.

Ässää vähän jänskättää olla näin lähellä kissaa, ja Sakari seuraa kiinnostuneena Ässää

Käyntien myötä Ässän luotto Sakariin on lisääntynyt jatkuvasti. Se mm. antoi Sakarin haistella naamaansa pitkän aikaa, vaikka selvästi jännää olikin. Se myös menee itse rohkeammin haistelemaan Sakaria ja ei jännitä sen kohtaamista ja lähelläoloa enää niin paljon. Pipa taas on pysynyt porukoista ulkona, se viettää mieluusti aikaansa sohvan alla ja sieltä tullessaan ei ole kiinnostunut tulemaan Ässän lähelle vaan katselee mielummin kauempaa Ässän ja Sakarin puuhia. Eilen koko porukka pötköttikin loppuillasta reporankoina ympäri huonetta, kissat korkealla ja Ässä pitkin pituuttaan sohvalla. Välillä on rankkaa olla kissan kaveri.

Kissan kaveri

Ässä ei tykkää kissoista. Ensimmäinen kontakti kissaan oli pentuna, kun Ässä iloisen touhukkaana juoksi tutustumaan maalla ollessa kulkukissaan. Harmiksi kisulla oli pennut lähellä piilossa, jolloin kissa ei lähtenyt karkuun vaan sähisi ja läpsäyttä naamaan. Ässä oppi, että kissat ei ole kivoja. Myöhemmin Ässä tutustui kaverin kissaan Veijoon, joka ei ollut ilkeä, mutta tykkäsi vähän liikaa leikkiä Ässän "kanssa" (tai Ässän hännällä). Ässä oppi, että kissat saattaa kiusata. Lopuksi Ässä törmäsi naapurin kissaan pihalla. Aikaisempien ikävien kokemuksien saattelemana Ässä päätti kokeilla antaa takaisin samalla mitalla. Kissahan lähti, ja Ässä oli tyytyväinen. Keino kissojen kanssa selviytymiseen oli keksitty. (Tämä tosin ei toiminut Veijoon, sitä ei olisi vähempää voinut kiinnostaa joku räkyttävä koira).

Sitten tuli päivä, jolloin omistajan kaveri hankki kissoja. Omistaja tykkää hengailla kaverin luona, mutta Ässä oli aina ikävä jättää kotiin. Niinpä ilkeä omistaja päätti tehdä Ässästä kissojen kaverin. Tilanne oli tasaväkinen, sillä molemmat pelkäsivät toisiaan yhtä paljon. Yleensä kissat olivatkin koko visiitin ajan sohvan alla piilossa, mutta saivatpa tottua toistensa hajuihin. Ässää namiteltiin aina kissan näkemisestä ahkerasti, ja vähitellen räkytys alkoi vaihtua välttelyyn ja omistajan kyttäykseen. Eräänä päivänä toinen kissoista, Pipa, tuli sohvan alta hengailemaan kämppään. Ässällä oli vaikeaa, sillä kissaa tuli niin kovasti vältellä, että ohittaminen oli välillä vaikeaa. Silloin omistajan turvin mentiin ohi kehujen ja namien saattelemana. Muutenkin pelkästä olostakin sai palkkaan. Piti olla tarkkana, ettei Ässä ahdistuisi liikaa ja turvautuisi näin ollen vanhaan konstiinsa räkyttää. Kaveri onneksi tuntee kissansa hyvin, joten hän osaa puolestaan seurata kissojaan ja niiden mielenliikkeitä.

Tänään lähdin taas kaverin luokse ja Ässä "pääsi" mukaan. Kaverin kämpillä on yleensä aika jännä olla, mutta Ässä on jo vähän tottunut. Myös toinen kissoista, Sakari, oli vihdoin tarpeekseen haistellut Ässän hajua ja kurkkimisen sijaan uskaltautui sohvan alta pois. Kauan se hengasi sohvan kyljessä Ässää tuijottaen, ja Ässän kitaan sateli nameja ja se sai kehuja ja rapsuja. Ässä oli ihan jännittynyt. Lopulta aikansa katseltuaan ja vähän kämpässä kierreltyään Sakari olisi halunnut päästä haistelemaan Ässää. Ässää jännitti liikaa, joten pyysin sen pois. Lopulta Sakari kiipesi sohvalle toiselle puolelle minua Ässän ollessa toisella puolella. Sakari oli suhteellisen rennosti ja seuraili rauhallisesti Ässää. Ässä vältteli kaikin tavoin Sakarin katsomista, eikä halunnut viedä naamaansa lähellekkään (kissathan raapii). Lopulta hetken siinä oltuamme ja elukoiden rentouduttua edes hieman sain Ässän kannustuksen ja kehun avulla haistelemaan Sakaria ja Sakarikin haisteli Ässää. Mikä huikea virstanpylväs tässä ollaankaan saavutettu! Kehujen sadellessa Ässä oli itsestään niin ylpeä, että luikautti jopa pienet haukut. Sakaria ei mokoma haitannut. Onko tässä otettu ensimmäinen askel kohti kissojen ja koiran ystävyyttä?

Hetken päästä Sakari hyppäsi lattialle, ja Ässä uskalsi jopa ilman kannustusta haistaa vähän Sakarin pyllyä. Sakari totesi, että jo tämä on nähty ja kiipesi raapimispuuhunsa nukkumaan. Ässäkin kanssakäymisestä väsähtäneenä heitti pitkäkseen ja torkahti. Pipa ei karkeloihin liittynyt missään vaiheessa, vaan nukkui mielummin yksinään sohvan alla.

Olisiko tässä ainekset lajivälit ylittävään ystävyyteen? Kisut käyttäytyvät sopivan rauhaisasti Ässän seurassa kuten Ässäkin nyt niiden, joten tässä on aikaa kasvatella molemminpuolista luottamusta. Sieluni silmin näen Ässän nuolemassa iloisena Sakarin naamaa, mutta mahtaneeko olla vähän kaukaa haettua. Sen silti hyvin uskon, että rauhaisaan yhteiseloon ainekset ovat olemassa.