Talvikuulumisia

Viimepäivityksestä on jo aikaa, ja kaikenlaista on ehtinyt tapahtua. Ensinnäkin Femmalainen täytti jo kokonaiset 4 vuotta (!!!) Mitä vanhemmaksi se tulee, sitä omintakeisemmaksi muuttuu myös ulkonäkö, kun ei ole enää korvakarvojakaan. Nyt pakkasten myötä se on saanut kasvatella karvojaan rauhassa.

Niin kaunis nelivuotias.

Aksailu on jatkunut entiseen malliin, ja oltiinpa me myös epiksissä mennäviikonloppuna. Olin odottanut kisoissa raketinlailla hallitsemattomasti sinkoavaa koiraa, mutta sen sijaan sainkin ohjaajan kisajännitykseen reagoivan varovaisen pikku-spanielin. Kaksi kisaavien rataa tehtiin (2-luokkatasoisia), ja toisella meno näytti jo enemmän omalta eikä niin varovaiselta. Radalla oli meille hankala keppikulma, joten sitä tovi tuumailtiin, mutta muuten rata oli aika simppeli.

Vaikka epiksissä ei mitään täydellisiä suorituksia saatukaan, rohkaistuin silti ilmottamaan Femman kaverin houkuttelemana vihdoin ensimmäisiin virallisiin aksakisoihin! Kisadebyytti on 10.3 Sipoossa JAU:n järjestämänä, joten plussaa myös lyhyehköstä ajomatkasta. Mitään isompia tulostavoitteita kisoille ei ole, sillä molemmat tarvitaan vielä aikaa kisarutiinin kehittämiseksi. Mutta avoimin mielin kohti koitoksia!

Aksailun lisäksi ollaan kotona treenailtu vähän rally-tokoa ja käyty juoksemassa. Mejä-kauden alkua odotellaan myös innolla.

Ässäkin tuli Vantaalle taas hetkeksi aikaa arkea viettämään. Ässä on pysynyt talven ilahduttavan hyvässä kunnossa ja on lenkkeillyt hyvillä mielin. Hieman ikä alkaa jo verottamaan, sillä Ässän kuulo on heikentynyt ja uni on sitä myöten välillä hyvinkin sikeää. Pari kertaa se on ihan pitänyt hakea syömään, kun se on koisinut jossain nurkassa niin sikiästi, että on meinannut ruoka-aika mennä huhuilusta huolimatta vallan ohitse. Myöskään laiskottelupäiviä se ei tunnu laittavan ollenkaan pahakseen, päinvastoin. Pappamaiseksi Ässä ei ole silti ruvennut, vaan koheltaa edelleen sille päälle sattuessaan entiseen malliin.

Ässä kävi nyt taas hierojalla, joka totesi myös Ässän olevan hyvässä kunnossa. Liukkaat ovat hieman jumittaneet selkää rintarangan alueelta, sekä alaselkää. Ässältä myös löytyi hierottaesta oikean takajalan lihaksesta pieni lihakseen kiinnittynyt patti, jota pitää nyt seurailla. Muitakin patteja Ässällä on ennestään, mutta ne on ohutneulanäyttein todettu harmittomiksi.

Onpa vaan ihanaa, kun pässiläinen on kotona! Koiratkin tuntuvat nauttivan toistensa seurasta.

Kehonhuoltoa

Ässä tuli pitkästä aikaa Vantaalle ainakin jouluun asti hengailemaan. Syksyn aikana Turpavärkillä on ollut yskää, korvaongelmia ja ärtyneet huulipoimut, joten lääkärikäyntejä on kertynyt. Yskään Ässä söi yhden antibioottikuurinkin, mutta korva- ja huulipoimuongelmat hoituivat onneksi(!!) vain puhdisteluilla. Meille tullessaan huomasin selän olevan vuodenajalle tyypillisesti taas jäykempi ja takajalkojen tärisevän tavallista enemmän. Lihakset olivat selvästi jäykät ja vähän aratkin, joten oli aika tilata paikalle koirahieroja. Myös Femma pääsi pitkästä aikaa käsittelyyn.

Pari päivää sitä lunta ehtikin olla, onneksi päästiin silloin kameran kanssa ulos

Ikäviä lumipaakkuja

Ässän takapään ja selän lihakset olivatkin kipeästi hieronnan tarpeessa, ja puolet hieronnasta se ei olisi millään malttanut olla käsiteltävänä. Käsittelyn jälkeen se oli ihan rätti ja nukkui loppuillan. Jumit lähtivät aukeamaan mukavasti, mutta otettiin kuitenkin uusintakäynti parin viikon päähän. Talvet ovat selvästi sellaista aikaa, että Ässä vaatii kehonhuoltoa pysyäkseen kunnossa.

Femmalta löytyi rintarangan alkuosasta lapaluiden takaa jumia ja jonkinlainen kuonakertymä, joka suli käsittelyssä. Myös takareidet olivat vähän jumissa, kuten aiemmillakin hierontakerroilla. Nyt voidaan hyvillä mielin jatkaa taas harrasteluja! Käsittelyyn Femma antautui yllättävän rauhallisin mielin alun pyörimisen jälkeen, ja oli selvästi mielissään huomion keskipisteenä olostaan. Femman vuoron aikana Ässä yritti useaan otteeseen ehdotella, pääsisikö hänkin vielä uusintakierrokselle.

Se on niin hupsun näköinen ilman korvakarvoja. 

Nätti mielestäni silti!

Kuten kuvista saattaa huomata, on Femman "tukkamuoti" hieman muuttunut sitten viimekuvien. Femman korvalehden päähän iski bakteeritulehdus, joka johtuu varmasti pitkälti kosteudesta. Hoidon lisäksi Femma siis menetti korvakarvansa, ettei kosteus pääse muhimaan iholle. Koska Suomessa on märkä lähestulkoon jokaisena vuodenaikana (ainakin, jos omistaa vesihakeutuvan spanielin), saa Femma tästä lähin pärjätä ilman korvakarvoja. Femmallahan on aiemminkin ollut korvalehtien päiden kanssa ongelmaa, mutta tämä oli ensimmäinen bakteeritulehdus.

Lihasjumeista huolimatta Ässä on ollut vallan hyväntuulinen ja lenkkeillyt mielellään. Ihana Ässä!<3 nbsp="" p="">

Syksyn keppitreenit

Femma ja Hilppa

Syksy tuli, ja kesälomakuvatkin ovat vielä käsittelemättä. Kesälomakuvia ehtii päivitellä myöhemminkin, mutta nyt tähän väliin syksykuulumis-kuvia. Ollaan siirrytty Femman kanssa takaisin pk-seudulle ja Ässäkin oli täällä hetken menossa mukana. Ässä on ollut kesän jäljiltä aivan superissa kunnossa ja saanut lisää lihasmassaa varsinkin takapäähän. Jumittunut alaselkä hoidettiin fyssarilla, mutta muuta ihmeempää ei Ässästä tällä kertaa löytynyt.

Femman kanssa on palailtu pikkuhiljaa arkeen myös keppien suhteen. Olen tykännyt kovasti verkoilla keppien opettamisesta, sillä se on tuntunut sopivan meille niiin paljon paremmin. Nyt ollaan saatu edettyä verkoista ohjureihin, jotka toivottavasti on helpompi häivyttää pois.

Saatiin meidän keppitreeneistä videota, mutta fb hienosti huononsi laadun. Tällä hetkellä Femmalla on kiva tekemisen meininki keppien kanssa.

Syksy taitaakin mennä pitkälti agilityn parissa, sillä koiratanssiryhmä jää aikatauluongelmien takia pois listalta. Harmi homma, mutta ehkä nyt olisi aika päästä aksailussakin eteenpäin. Tälle vuodelle on tiedossa viikottainen ryhmäpaikka ja omatoimitreenivuoroja.

Käytiin myös pistäytymässa Kiikalassa tapaamassa Hilppaa. On se vaan mainio tyyppi! Femmalla on kuvissa valjaat, Hilpalla ei.

Reipas pieni partiolainen!

Tytöt juoksee kilpaa

Ihana Hilppa!

Ja pakko vielä loppuun lainata pari Seijan ottamaa kuvaa meidän lenkiltä. Kuvissa Femma on niin itsensä näköinen. 

Paras harrastus kesät talvet

Alasvierivät kivet on aikas kivoja

Järkevän eläimen järkevä keppi

Herra Pässinpää jo 9 vuotta!

Maailman paras Ässä täytti vappuna jälleen yhden vuoden lisää, eli on nyt jo yhdeksän vuotta. Sopivasti tuli kesätrimmi viikonloppuna tehtyä, joten ei kun keväiseen maastoon synttärikuvia ottamaan! Pässi on muuten Ässän hellittelynimi, vaikka ei ehkä siltä ihan kuulostakkaan.

Nyt kun Ässä pienen tauon jälkeen tuli hetkeksi tänne, rakastuin siihen taas uudelleen. Siinä on jo iän mukana tuomaa rauhallisuutta ja järkeä, vaikka varsin eloisa ja pentumainenkin osaa edelleen olla. Siinä missä Femma on hyvin aktiivinen ja aina valmiina toimiin miettii Ässä kahdesti, missä vaiheessa jaksaa aamulla nousta pedistä. Sekin on kuitenkin aina häntä tötteröllä menossa, kun on jotain kivaa luvassa. Autoilu on parasta, koska silloin pääsee aina jonnekkin uuteen paikkaan!

Vointikin on ollut mainio. Huulet ovat leikkauksen jälkeen olleet oireettomat ja liikkuminen maistuu. Pissavaivat ovat pysyneet kurissa Ässän syödessä nyt osittain urinary-ruokaa ja osittain  vanhaa hyväksi havaittua nappulaa. Käytin Ässän myös fyssarissa, jossa todettiin taas alaselän olevan tosi kireä. Ässän kävelytyylillä kipeytymistä tapahtuu väkisinkin, joten hoitoon on hyvä tasaisin väliajoin hakeutua. Alaselkä saatiin onneksi hyvin auki.

9v. iässä on vihdoin hyvä oppia viilentymään menemällä kuraojaan makaanaan

Ässä kävi Femman kanssa katsastamassa Rajasaaren koirapuiston, kivaa oli!

Femmakin pääsi kesätrimmiin tulevien näyttelyiden takia, joten päätin siitäkin napsaista samalla pari keväistä kuvaa. Siinä missä Ässä leppoisasti käyskenteli, oli Femmalle heti täysi meno päällä. Ilme varmaan kertoo kaiken oleellisen Femman kuvaussessiosta: kivaa oli!

Femma koiratanssin möllikisoissa

Ollaan nyt Femman kanssa kevään ajan käyty joka toisella viikolla olevassa koiratanssin treeniryhmässä Koirakeitaalla. Ohjelma oli suunnilleen jo aiemmin rakennettu, mutta moni asia oli siinä vielä treenaamatta. Kevään aikana saatiin paljon eväitä eri kohtiin ja ohjelmakin rakentui entisestään meille sopivammaksi. Alkoi tulla fiilis, että kisoihinkin voisi joskus lähteä.

Hyvä välitavoite oli viimelauantaina olleet koiratanssin möllikisat Koirakeitaalla. Saatiin Femman kanssa taas uutta puhtia treenaamiseen kisoihin valmistautuessa, vaikka koulussa oli vuoden rankin loppurutistus meneillään. Päästiinpä samalla kokeilemaan miten koiratanssimainen kisatilanne meiltä sujuu!

Osallistuimme siis mölli freestyle -luokkaan, johon osallistui lisäksemme kolme muuta koirakkoa. Olin jännittänyt kisoja jo hyvissä ajoin ja kisapaikalla jännitys tarttui myös Femmaan. Normaalistihan hihkun ja riekun sen kanssa treenatessa, mutta nyt vain kehuin ilmeettömästi jännittyneellä äänensävyllä. Sain onneksi tsempattua itseäni, jolloin Femmakin alkoi rentoutua. Kisasuoritus menikin sitten iloisesti ja meillä oli oikeasti hauskaa kehässä, mahtava fiilis!

Tekniseenkin puoleen olen tyytyväinen. Muutamia epätarkkuuksia oli tietyissä liikkeissä, joissa en ole ollut treenatessa liian tarkka. Kiertojen jälkeen tuli joku ihme sähläys, mutta muuten saatiin tehtyä kaikki suunnitellut liikkeet. Muutaman kerran palkkailin suorituksen aikana.

Videosta jää uupumaan ihan alku, jossa Femma istuu kaiuttimen vieressä ja näppää kaiutinta tassulla ("musat päälle"), ja tulee sitten vasta viereeni.

Tuomareina meillä oli kaksi ihan virallista tuomaria, Susanna Ekblom ja Katja Tamminen. Kolmantena oli kouluttajamme Katri Lehmonen. Heiltä saatiin oikein mukavat arvostelut:

Näillä napsahti luokkavoitto ja kunniamaininta, jee! Tuli todellakin sellainen olo, että kyllä tällä ohjelmalla voisi jo kisoihin mennä kokeilemaan. Vaikka onkin niin mukavaa hioa yksityiskohtia aina paremmaksi tai kehittää mukaan uusia temppuja..

Loppuun vielä Femman poseeraus voittamiensa hienojen palkintojen kanssa! Voittajan on helppo hymyillä ;) Ja kaunis hymy onkin!

Edellisessä postauksessa kirjoittelin Femman agilityhimmailuista. Käytiinkin asian tiimoilta fyssarilla ja hyvä olikin että mentiin. Löydöksenä oli lapojen takaa epaksiaalisten lihasten kiristys (selkänikamien sivuhaarakkeiden yläpuoliset lihakset) sekä lanneselän fascian kiristys thoracolumbaliksen (alaselän) alueelta (tämä oli pahempi). Ranka jousti lapojen välistä ja lavan takaa aluksi huonosti, mutta parani mobilisaatiolla. Alaselkään käytettiin sähköä eli TNS-simulaattoreita pehmittämään ja muuten tehtiin manuaalinen hoito. Femma vastasi hoitoon hyvin ja etuosan liikkuvuus parani. Lisäksi saatiin kotiin kehonhallintaa kehittäviä harjoitteita agilityä tukemaan, vaikka Femmalla kohtalaisen hyvä kehonhallinta onkin.

Aloin heti pohtimaan jumien syytä. Keväällä ollaan tehty aksaa enemmän, sekä aloitettu canicross. Lapojen jumit saattavat hyvinkin johtua sopimattomista valjaista (uudet valjaat on jo onneksi hommattu). Muutenkin innostuttiin rykäisemään heti alkuun ihan liikaa, joten Femmalla saattaa olla ihan tämän takia alaselkä jumissa. Oireilu tosin alkoi aksakerran jälkeen, joten sekin saattaa olla syynä. Pitää jatkossa kiinnittää vielä parempaa huomiota lämmittelyihin ja jäähdyttelyihin, sekä muistaa pitää kevyempiä palauttelupäiviäkin riittävästi.

Femma 3v ja talven kuulumisia

Niin täytti rakas pieni Femma tammikuussa jo kokonaiset 3 vuotta. Iloa ja virtaa riittää ja metsässä painetaan täysiä, mutta malttia on tullut taas iän myötä hieman lisää. Autoilu on edelleen ikävää, mutta ei niin ikävää kuin joskus ja siitä toivutaan nopeasti. Femman kanssa harrastaminen on parasta, se on niin iloinen, yritteliäs ja vauhdikas. Ja jos jotain ei ihan ymmärrä, niin aina voi tarjota tassun antoa, sukkien vetämistä jaloista tai putkeen juoksua. Kunhan vauhti pysyy päällä! Ja onhan Femma edelleen myös maailman paras sylikoira. Tenttiinlukiessa se tulee mielellään istuksimaan syliin tai käy esittelemässä Varastettuja Aarteita eli sukkia, hanskoja tai yllätäviä löytöjä sohvan alta. Joskus voi saada kovasti kehuja, kun löytää kauan kadoksissa olleen (Femman jonnekkin piilottaman) villasukan!

Virallinen 3v kuva

Joulu oli raskasta aikaa.

Tammikuussa alkoi Femman koiratanssikurssi, joka kestää koko kevään. Olen tykännyt kurssista hirveästi ja ollaankin saatu jo paljon uusia eväitä ja intoa kotona treenailuun. Joitain uusia temppuja pitäisi ohjelmaa varten opettaa, mutta muuten mennään entisillä. Kun itse ohjelman sisällössä ja kokonaisuudessakin on vielä paaljon hiottavaa. Jos ohjelma saadaan hyvälle mallille, voisi harkita joskus kisoissa käymistäkin. Hui!

Agilitykin jatkuu vielä kevään kivassa ryhmässä. Kontaktit menee jo osana rataa ja keinu näyttää hyvältä. Kepit ovat edelleen vaiheessa, maan sulettua niitä pääsee onneksi taas pihalle treenaamaan. En ole nyt talven aikana (tai oikeastaan piiitkään aikaan muutenkaan) jaksanut tehdä niille oikein mitään. Sen sijaan pitkälti kotitreenillä koostetyt pysäytyskontaktit ovat siirtyneet ihanan vaivattomasti esteille ja osaksi rataa.

Välillä on nähty kavereitakin. Pikkuinen Kira on jo puolivuotias! 

Tammikuussa oli myös Ässän huulipoimuleikkaus. Leikkaus sujui hyvin ja paraneminen lähti hyvin käyntiin. Kaulurista huolimatta Ässä sai kuitenkin repäistyä toisen puolen huulen tikkien viereen vekin. Käytiin hakemassa uudet tikit ja paraneminen pääsi jatkumaan. Nyt kaikki tikit on poistettu ja tilanne näyttää hyvältä. Huulet eivät selvästi enää ole jatkuvasti kosteat, mikä aiemmin lietsoi jatkuvia tulehduksia. Toivottavasti näistä nyt päästiin!

Kelit vaihteli joululoman aikana märästä lumiseen

Salossa ei lunta ollut

Ässä ja Femma kävivät myös fyssarilla tammikuussa. Femma oli hyvässä kunnossa, haukkareissa oli vähän kiristelyä ja sille neuvottiin hauiksen venytykset. Ässän selkä taas oli joulukuun liukkaiden jäljiltä aivan jökissä, joten sitä availtiin urakalla fasciamanipulaation avulla. Nyt ei ole onneksi ollut kovin liukasta ja lenkkeilykin on maistunut hyvin.

Muutenkin olen keskittynyt nautiskelemaan koirien kanssa olemisesta. Arki rullaa, harrastukset sujuvat ja Femma ja Ässä toimivat hyvin yhteen. Femma mielellään hoitaa Ässän silmiä ja Ässä juoksee innoissaan metsässä Femman perässä. Molemmat tuntuvat ihan tyytyväisiltä toistensa seuraan.

Olen tässä pohtinut Ässälle mahdolliseksi "eläkeläis"-harrastukseksi Nose Workkia, kun Femmallakin on omat juttunsa. Se ei juurikaan kuormita fyysisesti, voi treenata kotona ja nenätyö on Ässän lempparihommaa. Hajuerottelukurssilla joskus ollaankin käyty, mutta pitäisi nyt tutustua tähän Nose Workkiin tarkemmin.. Jos jollakin on hyviä vinkkejä nettisivuista tai kursseista pk-seudulla, niin saa vinkkailla!

Kipeä ranka

Kun pimeä syksy masentaa eikä kuviakaan saa, voi onneksi palata viimetalven valoisiin lumikuviin.

Ässä kävi taas fysioterapiassa esittelemässä kankeaa olemustaan. Sehän ei mitenkään erityisen hyvässä kunnossa ole ollut ja sen kyllä huomasi fyssarikäynnilläkin. Tällä kertaa ongelmat paikallistuivat lanne- ja rintarankaan sekä etureisiin. Etureidet olivat aristavat, vaikka venyivätkin ihan hyvin. Lannerankaa käsitellessä Ässää sattui ja oikeastaan koko rintaranka lapaluiden takaa rintarangan takaosaan asti aristi käsittelyssä. Lannekalvot (eli kupeet) sillä olivat tosi kipeät varsinkin vasemmalta puolelta ja niiden käsittelystä se ei pitänyt sitten yhtään. En muista, milloin Ässä viimeksi olisi ollut noin kipeänä käsittelyssä.. 

Kehuja tuli Ässän venyttelystä, sillä hauikset olivat viimekertaista paremmat. Olin kuitenkin tehnyt sen virheen, että jätin syvien lihasten harjoitukset pois Ässän kipeytyessä, kun ne juuri auttaisivat lihaksia aktivoitumaan ja toimimaan normaalisti. Jatkossa taas viisaampana.

Tällä hetkellä lenkit ihan maksimissaan 20 minuutissa ja kipulääkettä jatketaan täydellä teholla, ellei ala nyt käsittelyn jälkeen näyttämään erikoisen hyvältä. Seuraava käynti menee väkisinkin joulun jälkeen tammikuulle, mutta sinne mahdollisimman pian pitäisi sitten saada uusi aika.

Ässän tilanne oli taas sen verran kurja, että varasin sille nyt vihdoinkin röntgenin lonkkakuviin ja selkäkuviin tammikuun alkuun. Katsotaan mikä tilanne on, sillä ongelmat voivat johtua kylmyydestä tai sitten jostain muusta. Henkisesti varaudun siihen, että lonkat nyt varmasti ovat viimekertaista huonommat sekä selästä saattaa hyvinkin jotain löytyä. Mutta ehkä niistä saisi jotain osviittaa tulevasta. En voi itselleni mitään, mutta aika ankarasti tulee maalailtua piruja seinille tällä hetkellä.

Niin kamalaa kuin takapakki aina onkin, niin Ässä on ollut käynnin jälkeen taas iloisempi ja liikkunut meidän "lenkeillä" (nyt menty vain 10 minuuttia) iloisesti ja rennosti ravaten, kun aiemmin oli perässä vedettävä. Muutenkin olemus on iloisempi ja reippaampi, toivottavasti myös pysyy sellaisena.