Niin me mentiin ja repäistiin TAMSK:in rallykisoista 18.12 viimeinen hyväksytty tulos eli 85 pistettä, joten Femmasta tuli RTK1 ja saatiin siirto avoimeen luokkaan!
Viimeiset kolme viikkoa koulussa ennen kisoja olivat hyvin uuvuttavia, joten treenit jäivät vähiin. Kisoissa tekeminen ei ollut parasta mahdollista, sillä rutiini puuttui. Tämä näkyi omana sähläyksenä ja epävarmuutena, sekä Femmalla seuraamispaikan pienoisena vaeltamisena, löysinä käännöksinä ja muuna epätarkkuutena. Tällä suorituksella nappasin -10 pistettä omalla kämmäilyllä, -3 pistettä uusimisesta ja pari yksittäistä pistettä hihnasta ja Femman yhdestä poikittamisesta, joten yhteensä saatiin 85 pistettä.
Tästä huolimatta olin Femman tekemiseen erittäin tyytyväinen. Viimeksi se on nähnyt kylttejä lokakuussa ja treenimäärät rallyn suhteen ovat olleet säälittäviä, mutta silti se teki hienon suorituksen eikä ihmetellyt kylttejäkään. Ja kaikkein parasta on se iloisuus ja innokkuus, millä se tekee. Ihana harrastuskaveri.
Tosin nyt taidetaan ainakin hetkisen verran pitää taukoa rallystä ja keskittyä koiratanssiin ja agilityyn. On hyvä olla useampia lajeja, niin pysyy tekeminen monipuolisena ja kiinnostavana.
Joulun kunniaksi Ässän huulipoimut alkoivat oireilemaan jälleen. Kyseessä oli taas varsin resistentti bakteeri, onneksi vielä löytyi tehoava antibiootti. Tämä on jo toinen kerta, joten lääkärin suosituksesta Ässä pääsee huulipoimuleikkaukseen eli kotoisammin faceliftiin vuoden alussa. Myös Ässän selkä on ollut vähän jumissa ikävien liukkaiden kelien takia.
Viimeisen työrupeaman jälkeen on hyvä rauhoittua joululoman viettoon. Tampereen jäisten polkujen ja luistinratana toimivien katujen jälkeen oli ihana tulla Saloon. Täällä ei ole jäästä tietoakaan!
Näin ollen toivotan kaikille täällä vieraileville:
Kaverin kanssa tuli puheeksi, kuinka olin katsellut Femmalle rally-tokokisoja. Hän vinkkasi Jyväskylässä 30.10. järjestettävissä rally-tokon tuplakisoissa olevan vielä hyvin tilaa. Olisi kuulemma itsekin menossa ja heiltä saisi tarvittaessa yösijankin, jos haluaisin tulla. Ylipuhumista, kyselyä ja panikointia myöhemmin huomasin ilmoittaneeni meidät kisaamaan Jyväskylään.
Kenraaliharjoitukset rallykurssilla eivät menneet ihan putkeen. Femmalla riittää intoa ja vauhtia, minkä takia sen kanssa onkin niin ihana treenata. Kun siihen päälle lisätään oma jännitys, on tiedossa herkästi keulimista, kun tyyppi lukee mun eleistä tulevat liikkeet etukäteen ja suorittaa tunteella. Kisoissa käytiin ennen suoritusta kävelemässä ja pyrin ennen kehää väsyttämään Femmaa tekemällä radalla olevia temppuja sen verran, että päästään hyvään vireeseen. Toimi ainakin tällä kertaa erinomaisesti!
Ekaa suoritusta jännitin tietysti kovasti, olin jännittänyt jo edeltävällä viikolla. Radalla olin aivan fiiliksissä, kun Femma oli niin hyvässä vireessä, vaikka pari kertaa hyppäsikin päin (tälläistä ei olekaan treeneissä ollut). Miinuspisteitä tuli -1 p x 2 noista päin hyppimisistä, -3 p x 2 uusimisista ja -10 p askeleen lyhyydestä koiran ollessa edessä ja minun peruuttaessa. Yhteensä siis 82 pistettä eli hyväksytty tulos!
Femman toisesta rataprofiilista ei ole valitettavasti kuvaa. Tätä rataa en enää jaksanut stressata, olin jo jännittänyt riittämiin ja Femma toimi hienosti ensimmäiselläkin radalla. Hieman tosin huoletti, alkaako se olla liian väsynyt, kun lämmittely ennen rataa pääsi venähtämään ja takana oli ensimmäisen radan suoritus. Femmasta virta ei niin hevillä kuitenkaan lopu, enpä olisi voinut olla tyytyväisempi meidän suoritukseen! Radalla oli uskomaton fiilis, kun tyyppi vaan suorittaa täydellisesti kaikki kuten pitääkin. Se on niin hieno pieni.
Pisteitä toisesta radasta saatiin 97. Tällä kertaa virhepisteitä tuli -1p x2 hihnasta sekä -1p epätarkasti suoritetusta liikkeestä, kun Femma 5. kyltillä teki jonkun ylimääräisen pienen koukkauksen/pysähdyksen kiertäessään käännöksessä takaani. Myös muilla oli hienoja suorituksia, joten pisteistä huolimatta ei sijoituttu.
Saatiin meidän eka kisakirja!
Kisojen jälkeen jäi niin hyvät fiilikset, että heti piti alkaa katsella uusia tulevia koitoksia. Vielä yksi hyväksytty tulos tarvittaisiin, niin päästäisiin kisailemaan avoimeen luokkaan. Seuraavat sopivat kisat olisivat joulukuussa, jos päästään mukaan. Rally-tokossa on onneksi paljon treenattavaa, joten odotellessa voikin treenailla ylemmän luokan liikkeitä!
Parikin ihmistä tuli kisoissa kyselemään, onko Femma käyttis. Heti perään ihmeteltiin, miten se on niin kovin rauhallinen. Aina meinaa ruveta naurattamaan tuo rauhalliseksi kuvailu, vaikka todellisuudessahan Femma on kaikenlaisissa halleissa usein hyvinkin lunkki ja rento, kuten kotonakin. Toisaalta se onkin pienestä pitäen hengaillut ja odotellut paljon halleissa. Ulkona ollessa sitä termiä en ihan äkkiä käyttäisi tästä pienestä puskaohjuksesta, vaikka ikä onkin kovasti rauhoittanut.
Tänään pieni paras puskaohjus on saanut nauttia ansaitusta lepopäivästä ja pitkästä metsälenkistä. Siellä se pisteli taas menemään puskat ryskyen. Kotona on tyypilliseen tapaan rötvätty rauhassa koko päivä. Ehkä huomenna voisi vähän pohtia avoimen luokan liikkeitä.
Treeneistä ei ole tullut kirjoiteltua blogiin pitkiin aikoihin. Olen paitsi laiska lukemaan seikkaperäisiä selvityksiä treenien kulusta niin myös laiska niitä kirjoittamaan. Tämän takia moiset ovat kokonaan jääneet, kun ei niistä ole itselle mitään iloa. Jotain yhteenvetoja tai vastaavia fiilistelyjä, tavoitteita tai sen hetkisiä onnistumisia ja epäonnistumisia olisi kuitenkin hyvä kirjoitella välillä ylös. Joten täältä pesee..
Kesä on ollut aikamoista sinkoilua harrastusten parissa. Tehty ollaan vähän kaikenlaista, mutta en tiedä ollaanko juuri saatu aikaiseksi mitään järkevää? Tässä syksyn lähestyessä (hyi) on kuitenkin alkanut se tuttu polttelu - mää tahdon joihinkin kokeisiin/kisoihin/minne vaan! Mutta sinne ei ihan summittaisella hupsuttelulla pääsekkään.
"Miksei koirilla ole uimakisoja?"
Varsinkin tanssin saralla treenit ovat olleet varsin yleispäteviä, eivätkä ole vieneet ohjelmaa suuntaan tai toiseen. Lähinnä sellaista höntsäilyä ja aktivointia ja hauskanpitoa. Syyskuun kisat lähestyvät kuitenkin kovaa vauhtia, joten hommaan oli saatava taas joku tolkku. Tämän seurauksena eilisissä treeneissä valittiin ohjaajan avustuksella uusi tanssibiisi, joka on edellistä paljon iloisempi ja letkeämpi. Joku saattaa kyseisen biisin menneiltä vuosilta muistaakkin: Lou mega - mambo nro 5. Vedettiin myös välipalkkauksella vanha ohjelma kokonaan läpi, jotta näin selvät treeniä vaativat kohdat. Viimekerrasta onkin taas hetki, joten muutamassa kohdassa on muistuteltavaa niin itselle kuin koirallekkin.
Aloitimme myös heinäkuun alussa aivan uuden harrastuksen, eli rally-tokon! Halusin päästä kokeilemaan, josko rally-toko soveltuisi Ässälle paremmin kuin motivaatio-ongelmien kuningas toko. Ässä olikin tässä hommassa aivan omiaan, innokas ja pätevä. Lähes kaikki liikkeet ovat entuudestaan tuttuja, joten kisoihin voisi mennä heti, kun opin lukemaan kylttejä. Tosin tässäkin lajissa on alkanut nostaa päätään vanha tokosta tuttu ongelma: seuraaminen sucs. Eli Ässän motivaatio on parilla viimekerralla seuraamisen osalta alkanut muistuttaa matkalaukku-meininkiä, jolloin seuraaminen on sivulla löntystelyä kontaktin ollessa vain kaunis sana. Mitä tapahtui? Missä meni vikaan? Miksei tanssissa ole tällaisia ongelmia?
Seuraaminen sujuu oikein mallikkaasti, jos Ässä siitä innostuu. Silloin seuraaminen on iloista ja ja tekniikkakin ihan riittävä. Mutta tämä liike todellakin on sellainen, mikä kärsii treenikertojen määrästä muuttuen pakkopullaksi. Rally-tokossa teemme aina radan, koska ohjaaja yrittää opetella suorittamaan rataa ja lukemaan kylttejä. Tällöin siinä on valitettavasti paljon seuraamistakin, vaikkakaan ei tokomaisen pitkää tylsää pätkää ja välissä on temppujakin.
Missä siis on ongelma? Todennäköisesti ainakin liiallisessa seuraamisen treenaamisessa, mutta kun se pirhana vie on vaan aika olennainen osa näitä lajeja. Myös palkkaukseen on kiinnitettävä huomiota, sillä vaikka koiratanssissa Ässä on ihan liekeissä nakeista, niin tässä ne eivät enää riitä. Seuraaminen on liian tylsää. Koiratanssissa se aina kuitenkin onnistuu pidempiäkin matkoja, eikä Ässää potuta. Tosin tanssissa pääsääntöisesti keskitynkin harjoittelemaan joko kokonaisuutta tai tiettyjä kohtia (temppuja), koska seuraamisenhan Ässä jo osaa. Eli missä mennään vikaan?
Ässä toko-treeneissä paikkamakuussa. Kuvan otti Liisa-Ida Sorsa.
Olen jo kauan ollut sitä mieltä, että mulla on asennevamma tokoa kohtaan. Tai siis varmasti nauttisin siitä ja hinkkaisin mielelläni kaikenlaista, mutta koiran kiinnostuksen ollessa nolla ei itseäkään innosta. Eli ehkä kyse on kuitenkin muunlaisista(kin) asioista. Helpoimmin osaan poimia kaksi asiaa: palkka ei ole tarpeeksi hyvä (ja vaihteleva) ja seuraamista jankutetaan liikaa (tämä on ollut jo kauan tiedossa). Olen kuitenkin alkanut pohtimaan, josko Ässän hyvin vilkkaalla luonteenlaadulla olisi osuutensa asiaan. Ässähän on luonnetestattukkin erittäin vilkkaaksi koiraksi, jonka määritys on seuraavanlainen:
"Reaktio on hyvin nopea, väistämisliike on melko pitkä. Koira ei pysty välittömästi kohdentamaan häiriötä ja siinä esiintyy lievää keskittymiskyvyn puutetta. Koirassa ei ole havaittavissa tasapainottomuutta." Lähde cockerspanieleiden JTO
Pointtini tekstissä oli se, että Ässän kanssa on helpompi harrastaa nopeatempoisempaa ja vaihtelevaa lajia, kuin vaikkapa tokoa. Pitkä tasainen seuraamispätkä asettaa tietyllä tavalla haastetta, kun koira mielummin tekisi kymmenen asiaa sekunnissa yhden sijaan. Tässä kohtaa olen tosin itsekkin voinut mennä metsään sillä, että olen yrittänyt välillä nostattaa Ässän kierroksia innokkaamman suorituksen saamiseksi, jolloin ainakin paikkamakuu on tuskaa (tämän opin viimekerralla tokotreeneissä).
Olenkin yrittänyt monipuolistaa treenejä, mutta aina se himputin seuraaminen siellä kuitenkin on. Ellen tee puhtaasti maahanmenoa tai seisomista. Mutta niillä ei ehkä vielä kisoihin mennä.
Miten siis parantaisin meidän toko ja rally-toko harrastustamme? Itse keksin seuraavat asiat:
- superpalkkaa! (oma ruoka, luu, erikoisherkku)
- vaihtelevat treenit (tätä yritän aina muutenkin)
- Vältä seuraamisen treenausta viimeiseen asti (se osaa kyllä) ja treenaa mielummin temppuja!
Ja tähän postaukseen saa erittäin mielellään jakaa vinkkejä ja neuvoja aiheesta. Me lähdemme nyt rally-toko treeneihin.
