tiistai 14. helmikuuta 2012

Selkäjumi

Hieroja kävi aamulla, ja syy Ässän jäykistelyyn selvisi. Selkä oli jumissa, varsinkin toinen puoli. Siinä selitys revittelyn vähenemiselle (kulki vain lyhyttä laukkaa ja ravia) ja agility-haluttomuuteen. Pohdittiin syytä jumittumiselle, kun hieroja sitten kysyi, miten Ässä reagoi muuttoon. Kerroin sen stressaamisesta, jolloin hieroja sanoi sen todennäköisesti johtuvan siitä (tuli minulle ihan yllätyksenä). Ässä kun on ollut jännittyneessä mielentilassa, niin se on todennäköisesti jännittänyt kroppaansa saaden selkälihaksensa kovaan jumiin. Selkäjumi siis tuskin enää uusiutuu, ja hieroja sai avattua Ässän lihaksia. Katselen Ässän toimimista seuraavissa treeneissä, ja sen mukaan otetaan sitten kontrollikäyntiä.

Ässä kun on vilkasluonteinen koira, niin hieromiseen rauhoittuminen oli taas aluksi hankalaa. Kyllä se tiesi mitä on luvassa, ja kun hieroja pääsi vauhtiin niin Ässä rentoutui eikä pyörinyt niin paljon kuin ennen. Hieronnan jälkeen sai ruoan ja back on trackin niskaan, jolloin painui tyytyväisenä petiin pötköttämään. Illalla sitten luvassa vähän venyttelyjä ja lämmintä kauratyynyä!


ps. Suosittelen meidän hierojaa!

maanantai 13. helmikuuta 2012

Pakkasen ilot






Tassuja paleltaa

Koska viimeteksti keskittyi pakkasen haittoihin, oli pakko tehdä vastapainoksi tämä postaus. Kuvat ovat viimeviikon perjantailta, jolloin oli pakko taas lähteä jäälle auringon paistaessa. Ilma oli niin nätti, että olisin voinut pidempäänkin ulkoilla, mutta Ässä ei ollut yhtä innokas.

Viimepostauksessa kertomani jäällä juoksentelun jälkeen Ässä oli taas seuraavana päivänä (jolta nämä kuvat siis ovat) haluton lenkkeilijä. Heti kun tultiin pihalle, Ässä oli kääntymässä kotiin. Siksi jäälle mentiinkin, kun ajattelin Ässän pysyttelevän tallatuilla poluilla. Alkulenkin Ässä oli hiukan ilottoman oloinen, mutta jään nähdessään selkeästi innostui. Yhden spurtin jälkeen kuitenkin rauhoittui taas köpöttelemään ravia tai lyhyttä laukkaa lähinnä poluilla. Muutenkin pysyi koko lenkin suht lähellä mua.

Lauantaina tein vielä lenkin Ässän ollessa irti, mutta pysyimme visusti poluilla. Sunnuntai ja tämä päivä sitten ollaan tehty pelkkiä hihnalenkkejä, tänään tosin päästin Ässän vähän koirapuistoon nuuskuttelemaan, ja siellä se kyllä sinkoili. Muutenkin se on ollut ainakin tänään ja eilen ihan innostunut lenkkeilemisestä. Back on Track on yöt ollut päällä, ja se on varmaankin auttanut. Huomen aamulla tulee hieroja, katsotaan mitä löytyy. Voihan se olla, että Ässän jumi/vaiva on mennyt itsestään leppoisammalla lenkityksellä ja back on tracilla ohitse.

Pitää vielä loppuun hehkuttaa, että on se raakaruokinta nyt helpompaa kuin ennen! Mustin ja Mirrinkin valikoimissa on nykyisin ihan mukavasti erilaisia raakaluita ja -lihoja, joten niitä ei tarvitse autolla lähteä hakemaan mistään kauempaa. M&M on Hervannan ainoa eläinkauppa, ja usein käydäänkin jonkun lenkin yhteydessä siellä.

Mulla on himo harrastaa, ja viikottainen agility ei siihen riitä. Tokoon ollaan taas jonossa, saa nähdä kauanko jaksan sen parissa touhuta (kunhan nyt ensin ryhmään päästään). Ässä ei niin tokosta välitä, mutta itse haluaisin kokeisiin päästä. Onneksi kevään ja kesän tullessa tulee agi-kisoja ja mejä-kurssillekkin ajattelin Ässän kanssa suunnata. Tässä hetkellisen tekemisenpuutteen vaivatessa opetan Ässälle turhia temppuja, mm. selälleen meno, jalkojen välistä pujottelu, minun ja Villen luota toiselle juokseminen käskyllä "missä *toisen nimi*". Lopulla energiallani olen silmittömän hurmoksen vallassa selaillut netissä erilaisia koira-aiheisia foorumeita ja sivuja haaveillen toisesta koirasta..

torstai 9. helmikuuta 2012

Pakkasen haitat

Ässä on tänä vuonna palellut pakkasessa enemmän kuin aikaisemmin. Viimevuonna se on ulkoillut -30 asteenkin pakkasessa ilman loimea, ja on pitänyt itsensä lämpimällä juosten. Tänä vuonna olen loimittanut sitä enemmän lähinnä pissaongelmien takia, ja kovat pakkaset ovatkin iskeneet nyt kovemmin.

Ässä ei kovien pakkasten tultua halunnut oikein lenkkeillä. Ulos lähti haluttomasti, ja takaisin päin mennessä halusi vauhdilla kotiin. Nyt tiistaina treeneissä oli haluton varsinkin A:n ja hyppyjen kohdalla (mm. alitti yhden esteen). Myös ohjaaja huomautti heti asiasta, ja niimpä tilasin Ässälle hieroja-ajan ensiviikolle. Liekö siis ulkoiluhaluttomuus ja treeni-into johtunut jostain lihasjumista, se jää nähtäväksi. Ulkoiluhaluttomuuden ymmärrän kovilla pakkasilla, mutta treeni-innon lopahtaminen kuulostaa hassulta, varsinkin kun hallissa oli lämpimämpää kuin ulkona.

Pakkaset ovat nipistelleet myös poikkeuksellisen paljon Ässän tassuja. Ulkona olo aiheuttaa vikinää, tassujen nostelua ja jopa kolmella jalalla koikkarointia. Niimpä ostin Ässälle tossut! Ne kuulostavat ihan steppikengiltä lattialla, mutta hangella ovat onneksi hiljaiset. Näitä Ässä tosin ei (onneksi) tarvitse kuin yli -20 asteen pakkasilla.

Kärsivä koira

Hieroja antoi Ässälle hoito-ohjeeksi hierontaan asti Back on Trackin käytön yöksi, ja se onkin tuntunut jo nyt auttavan. Tänään menimme lenkille jäälle Ässän ollessa irti, ja sehän antoi palaa.. Vähän kauhistutti, kun hieroja suositteli hangessa juoksun ja riehumisen välttelemistä, mutta en osannut odottaa sellaista juoksemista edellisten lenkkien laahustuksen jälkeen. Onneksi hanki oli matala. Tämä kyllä nyt viittaisi siihen lihasjumiin tai vastaavaan, kun Ässä loimituksen jälkeen noin sutjakasti vipelsi. Jatkossa mennään kuitenkin hierontaan asti hillitymmin, katsotaan sitten tiistaina tilanne!

Yhden kuvan sain, ennenkuin akku simahti.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Takaisin raakaan

Ja raakaan siirryttiin vihdoin takaisin. Mukavasti juuri tuossa muuton keskellä, kun pakastinkin meni rikki :) Nappulat loppuivat kesken, niin tuli pakkotilanne eteen. Lihaan oltiin kyllä totuteltu etukäteen, ja hyvin Ässän maha muutoksen kestikin.

Aloiteltiin kalkkunan lihalla ja luilla, mutta nyt ollaan saatu ruokavalioon jo mukaan sisäelimet, sika, nauta ja lohi, huomenna mukaan tulee hevonen. Jaottelen ruoat valmiiksi ruoka-annoksiksi pakastimeen, kun tuo kuitenkin syö niin vähäisen lihamäärän päivässä. Luiden erottelu oli yhtä vaivatonta kuin ennenkin, lihojenkin jaottelu suht meneväistä, mutta kasvissoseen tekeminen ärsyttää. Nyt en ole edes tehnyt siitä kuin puolet, ja puolet ostanut valmispötkönä, joten homma on helpompaa kuin aikaisemmin. Olen myös ajatellut kokeilla, mitä Ässän maha tuumailee puurosta.

Ruokavalion myötä Ässän nälkä on kasvanut (jos se on mahdollista) ja kakka pienentynyt. Nämä nyt olivatkin odotettavissa, mutta huomasinpa yhden jännän oireen! Ässällä pissasuihku on aina ollut sellainen liritys, jos nostaa joskus harvoin koipea niin lorottaa melkein kintulleen. Nyt suihku on välillä hirveän voimakas, ja eräänä päivänä kyykky-pissatessaan Ässä lurautti itseään etukintuille! Kummallista, mutta tämä ei voi olla kuin hyvä asita. Ehkäpä virtsateistä on poistunut sakkaa tai jotain? Syytä en tiedä, mutta perin kummallista tämä on.

perjantai 3. helmikuuta 2012

Muutto

Nyt on operaatio muutto suoritettu, ja siitä onkin jo pidemmän aikaa pitänyt tänne kirjoitella. Kaikenlaista häslinkiä siihen sisältyi, mutta nyt ollaan jo kivasti kotiuduttu tänne. Ja ai että täällä onkin mukavempi asua!

Muuttosuunnitelmamme oli seuraavanlainen. Pe uuden kämpän siivous ja autolla kaikki mitä saadaan, lauantaina pakulla loput ja sunnuntaina vanhan kämpän siivousta. Perjantai venyi tosi pitkäksi, vaikka meitä oli auttamassa ystäväni/ex-kämppikseni sekä Villen sisko, joka siivosi uutta kämppää Villen kanssa, kun me kaverini Liisan kanssa vietiin muutama tavara jätteidenkäsittelylaitokselle. Herätys oli aikaisin, ja hommia tehtiin myöhään, joten Ässä-raukka jäi varsin vähäiselle lenkitykselle. Lisäksi se stressasi muuttoa, kun me rampattiin kämpästä toiseen.

Lauantaina tuli heti aamusta ongelma: me ei saatukkaan pakua silloin kun piti. Onneksi muutettiin viereisestä talosta toiseen, niin Villen kaverit kantoivat lähes kaikki tavarat käsin tai farkkuun ahdettuna. Mun pienestä rellustahan ei ollut paljon iloa. Voitte kuvitella kuinka mukavaa pojilla oli kantaa tuota 100kg Killen jättiläisterraariota.. Ässä sai aamulla kunnon lenkin, ja vaikuttikin loppupäivän rauhallisemmalta, vaikka ramppailtiin taas edestakaisin. Huusi tosin uudessa kämpässä, kun jätettiin se yksin roskienviennin ajaksi.

Sunnuntai menikin sitten leppoisammin tavaroita järjestellen ja vanhaa kämppää siivoten. Ässä vaikutti vähän stressaantuneena, jonka huomasi muunmuassa siitä, että ulosmennessä saattoi räkyttää, vaikkei missään ollut ketään tai lenkillä räkytti kaukanakin oleville koirille, jotka eivät edes katsoneet meihin päin. Kyllä se muutamien päivien päästä rauhoittui, kun rutiinit pysyivät samoina ja lenkkimaastokaan ei muuttunut miksikään. Ja yksinolokin sujui hienosti jo muuton jälkeen.

Muutto aiheutti myös jotain ongelmia mukavien asioiden lisäksi. Aloitin Ässän kanssa taas raakaruokinnan (josta myöhemmin sitten lisää), mutta pakastin ilmeisesti rikkoontui muutossa, ja sulatti osan lihoista ja marjoista! Onneksi saatiin ruoat parvekkeelle, ja Villen äidiltä heidän vanha ja pienempi pakastin. Jotain marjoja jouduin kyllä heittämään roskiin, kun menivät ihan mössöksi, jotain sitten laitoin Ässän sapuskoihin. Myös netti ei tullut silloin kun piti, joten olimme melkein kaksi viikkoa ilman nettiä.

Mutta mukavempiin asioihin! Kämppä on pienempi, mutta tilava ja sopiva meille (ja halvempi!). Lisäksi se on paremmassa kunnossa. Nyt sain myös rakenneltua marsuille kunnon aitauksen ja Killekin pääsi paraatipaikalle olohuoneeseen. Itselleni sain kivan tietokonenurkkauksen eläinten keskelle :) Loppuun vielä kuvasia elukoiden ja mun oloista.

Datisnurkkaus. Tässä kulutankin sitten suurimman osan ajastani.


Killen terra lähempää. Nyt siinä on kaappikin alla ja uusi isompi uv-lamppu.


Marsusten aitaus. Marsut eivät olleet oikein kuvaustuulella.. :D


Ja Ässän oma paikka heti tietokonepöytäni vieressä, tietysti.

Tulipa nyt pitkä postaus, eikä ehkä ihan suoranaisesti Ässään liittyvä.. Mutta seuraavassa sitten asiaa enemmän Ässästä ja muista.

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Vuoden ekat treenit

Taukoa kerkesi tulemaan ihan kiitettävästi, ja sen kyllä huomasi. Jotkut asiat olivat selkeästi hautuneet Ässän pienessä päässä, ja jotkut unohtuneet. Itsekkin kyllä juoksin rataa vähän miten sattuun viljellen taas Ässän suureksi riemuksi nakkia pitkin maita.. Köh.

Treenin aluksi harjoiteltiin Ässän kanssa omatoimisesti keppejä, jotka menivät loistavan hyvin! Tauko oli selkeästi tehnyt terää. Itsehän olen opettanut Ässälle keppejä hihnan avustuksella, ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että kuusi keppiä menee hyvin narun roikkussa perässä. En siis enää pidä narusta kiinni ja ohjaile, mutta siellä se on perässä vielä varmistimena. Kokeilin myös lähettää Ässää kauempaa pitämättä hihnasta kiinni, mutta silloin siltä meni pasmat sekaisin. Eipä tuota olla juurikaan kyllä harjoiteltu.

Keinua kokeiltiin, ja Ässä on sen kanssa vieläkin hyvin epävarma. Keskelle kiipeää reippaasti, mutta siitä ryömii tutisevin polvin eteenpäin. Toistojen myötä epävarmuus tuntui kasvavan, joten taisin päästää keinun putoamaan liian nopeasti. Pamahdus ei tunnu Ässää niin kauhistuttavan, mutta se jalkojen alta katoava maa.. Noh, reeniä reeniä.

Sitten mentiin radalle, joka oli hyvin kiemurainen. Valssia sai siis käyttää pariinkin otteeseen, ja yhdessä kohtaa oli pakko tehdä takaakääntö (? liekö oikea termi. koira siis ohjataan toiselle puolelle selän takaa). Tämähän oli meille ihan uusi juttu, mutta yllättäen se meni heti ensimmäisellä ihan putkeen. Ohjaaja ihan ihmetteli, mutta niin se vain toistettaessakin onnistui. Esteen takaakierto ja ylitys ei sen sijaan oikein Ässältä luistanut, vaikka niin sitä jossain vaiheessa harjoiteltiinkin. Siitä taisi olla niin pitkä aika, ettei mokoma edes muistanut.. Ihmetteli vain, mitä oikein sohin ja huutelen. Tosin itselläkään se ei ollut enää oikein hallussa :D Sitä sitten treenailtiin jälkikäteen, ja menihän se sitten.

Kivaa oli taas päästä treeneihin! Agility on kyllä niin mukava laji, ettei edes oma tohelointi radalla niin haittaa, kun itsellä ja koiralla on kivaa. Tulee hyvä mieli, kun näkee koirankin nauttivan :) Muutenkin huomasin Ässässä nyt eron, kun se pääsi taas pitkästä aikaa treenaamaan. Oli tänään paljon virkeämpi, eloisampi ja mukana touhuissa. Tainnut raukka tylsistyä joululomalla.

Nyt perjantaina meillä alkaakin muutto, joka kestää koko viikonlopun. Viimeksi muutto aiheutti Ässässä stressireaktion, jolloin karvat punertuivat paikoitellen ja Ässä kutisi. Katsotaan miten nyt käy, Ässä kun on muutenkin kutissut ja punertanut. Se tosin saattaa olla vieläkin peräisin Cleosta, ellei se sitten ole kehittämässä jotain ruoka-allergiaa..

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Joululoma Salossa

Nyt on lomalta vihdoin kotiuduttu, ja arki alkaa huomenna. Lomalla tapahtui kaikenlaista, vaikka treenaamisen osalta oltiin ihan täydellisellä tauolla. Kepit oli kyllä mukana, mutta ne pysyivät koko ajan auton takakontissa. Myös Ville tuli loman lopussa muutamaksi päiväksi Saloon, onneksi mahduttiin lähdön hetkellä autoon. Ässän häkki kun vie pikkuautoni takaluukusta puolet, marsujen boksi ja killen loota veivät takapenkistä puolet, ja Ville tietysti etupenkin. Ja mulla oli aika paljon kamaa mukana muutenkin..

Joululoman alussa iski Tapani-myrsky, joka vei myös meidän talosta sähköt. Onneksi ei kauhean pitkäksi aikaa, ehdittiin olla vain aamusta iltaan ilman sähköjä. Netti ja telkkari tosin pysyivät pimennossa pidempään. Tuulen vielä ollessa kova lähdimme isän ja Ässän kanssa piipahtamaan Ouluun mummon luokse. Matkalla veimme myös Kanan uuteen kotiinsa. Oli hilkulla, ettei jääty tienpäälle bensan loppuessa, sillä sähkö vei bensa-asemalta sähköt juuri, kun olimme tankanneet! Olisi ollut hienoa jäädä jonnekkin Huittisten tienoille tienlaitaan ihmettelemään.

Mummolassa oli peltoa, missä juosta.



Joululomalla myös lenkkeiltiin ahkerasti. Uudenvuoden jälkeen sää muuttui mukavammaksi, ja aurinkokin pilkotti jonkin verran. Tapasimme Ässän kanssa myös vihdoin kaverini bichon havanesen Viken, 9kk. Ässä oli oikein yllättävän mallikelpoinen, vaikka ennenkuin päästiin meidän pihalta pois räyhäsi vähän mokomalle tunkeilijalle. Kun Ässä sitten hiljeni, saivat haistella toisiaan, ja sen jälkeen Ässä oli ihan ok. Vikke aluksi jännitti Ässää, ja Ässä jätti sen pian ihan rauhaan. Siinä lenkin edetessä Vikke sitten tottuikin jo Ässään, ja kovin yrittivät hihnoista huolimatta leikkiäkkin lenkin puolivälissä. Tuli hieman pentukuumeen poikasta siinä Vikkeä katsellessa, se oli niin hauskan touhukas ja iloinen, tuli ihan Ässän pentuaika mieleen! Voi niitä muistoja. Harmiksi siitä lenkistä ei tullut kuvia, mutta toisesta lenkistä kyllä. Lisää kuvia albumissa.


Aluksi ei lunta juuri näkynyt..


Sitten saatiin sitäkin.




Tapani-myrskyn tuhoja