Treenihörinää

Ennenkuin jaksan kirjoitella pääsiäisestä Salossa, höpisen vähän yleisellä tasolla nykyisistä treeneistä. Treenien suhteen puhaltaa hyvät tuulet, Ässän kunto agilityn suhteen on mennyt parempaan suuntaan, tokossa suunnittelen ensimmäisiin möllikokeisiin menoa ja kohta alkaa pari uutta kurssiakin.

Agilityssä olemme selkeästi siirtyneet viikottaisissa treeneissä nyt astetta vaikeampiin ohjauskuvioihin. Ennen teimme helpohkoja kokonaisia ratoja, mutta nyt keskitymme pieniin pätkiin ja hankalempiin ohjauskuvioihin. Itse olen hieman hidas oppimaan ja taipumaan noihin monimutkaisempiin ohauksiin, joten se vaatii Ässältä jaksamista useampaan toistoon. Tämän viikon tiistaina Ässällä alkoi jo motivaatio pudota, mutta voinen vedota ainakin osittain touhuntäytteiseen viikkoon. Reissasimme kuitenkin Mikkelin kautta Saloon ja sunnuntaina kipaisimme luonnetestiin ja maanantaina oli toko-treenit.Ohjaaja oli kuitenkin ihan oikeassa sanoessaan, että mun pitäisi palkata koiraa enemmän myös niistä epäonnistuineista suorituksista - ne kun ovat pääasiassa omaa syytäni.

Koska Ässä on voinut nyt huomattavasti paremmin ja tiistain treeneissä uskaltauduimme menemään radan mini-korkeuksilla puomeineen ilman ongelmia, olen taas alkanut panostaa keppi/kontakti-treeneihin kotona. Kepit alkavat mennä jo ihan kivasti itsenäisesti, mutta ei niitä vielä osana rataa kykene suorittamaan. Kontaktien saama takapakki johtui ilmeisesti osittain myös lihasjumeista, sillä tiistaina ne menivät treeneissä osana rataa taas mahtavasti. Ässä ei kuitenkaan kestä liiallista etenemistäni, vaan mun pitää pysähtyä kontaktin viereen. Tähän lisää koti-treenausta, ja myös namialustaa voisi kokeilla. Kisojen kannalta keinu on nyt ehdottomasti haastavin, sillä sen kanssa Ässän on yhä epävarma.. Treeneissä sitä on vaikea muistaa aina treenata, joten pitänee harkita jotain kotikyhäelmää? Myös kotitekoinen rengas on ehdottomasti saatava.

Tokossa olen tosiaan suunnitellut ensimmäisiin möllikokeisiin osallistumista. Siitä voisi saada parempaa draivia treenaukseen kisoja varten, sillä nyt edistymme aika hitaanlaisesti. Monet hommat jo periaatteessa osataan, mutta kisamaisia suorituksia pitäisi nyt alkaa treenaamaan. Myös seuraaminen on jostain syystä nyt ottanut takapakkia, sillä Ässä on alkanut jätättää?? En tiedä, miten olen onnistunut sitä vahvistamaan, vai onko into taas lopahtanut. Kontakti on kuitenkin muuten ihan ok, mutta jää vain turhan taakse. Jos kiihdytän vauhtia, niin Ässä vain jää taakse ihmettelemään. Nyt olenkin siirtänyt palkan oikeaan käteen ja alkanut treenaamaan ympyrän pyörimistä niin, että Ässä on ulkopuolella. Palkka on keskellä, ja sen saa etukautta kiertämällä. Tänään treenailtiin näissä meiningeissä, ja seuruu tuntui heti parantuvan!

Koiratanssi & Haku alkavat tosiaan kohta. Koiratanssia on kaksi kertaa, joista ensimmäinen sunnuntaina. Haku alkaa vasta ensiviikolla, mutta sitä on sitten kuusi kertaa. En malta odottaa!

Pääsiäinen Mikkelissä

Mikkeli-reissusta on jo vähän aikaa pitänyt tehdä postaus, mutta se on jäänyt.. Siellä otetut kuvat kun eivät laadukkuudellaan päätä huimaa. Ekana iltana oli jo pimeää meidän rellestäessämme jäällä, ja seuraavana päivänä kuvia on räpsinyt yksi jos toinenkin ties millä asetuksilla. Reissu mummolaan oli kuitenkin taas niin mahtavan mukava sekä mulle että Ässälle, että pakko siitä on kuvasin täällä kertoa! Kohteena kun oli mummolan mökki, jossa hihnalla sai jälleen heittää vesilintua ja Ässä pääsi yksinkin ulkoilemaan.

Ensimmäinen ilta aloitettiin heittelemällä Ässän haettavaksi keppejä, kun toinen oli istunut pitkän matkan autossa.

Sitten kuvioihin tuli mukaan tiskiharja..

Frisbee..

ja pallo!

ja Ässä odotti innolla heittoa.

Sukulaisilla oli myös edelleen vanha kissa-herra Japrin, joka oli jo muistaakseni 8 vuoden ikään ehtinyt. Vanhuuden huomasi jo kissa-herrasta, kun kävin häntä katsomassa. Japrin vietti reissumme ajan aikansa arvokkaasti alakerrassa, jonne Ässällä ei ollut asiaa.

Seuraavanakin päivänä vietimme aikaamme ulkona lenkkeillen ja touhuten. Ässä oli tietysti puuhassa kuin puuhassa mukana ojentamassa auttavaa tassuaan ja turpaansa. Myös lenkille lähdimme koko suvun voimin, ja Ässästähän oli ihanaa lenkkeillä isona laumana! Vähän vain kummastutti, kun joku joskus katosi suksineen horisonttiin..

Ukki 80v. vieläkin jaksaa suksilla painaa

Jäällä taittui pyöräilykin

Avannon aukaisuun auttava tassu

Lenkin lopuksi vielä frisbeen heittoa

Tämä postaus on kyllä pahimmanlaatuinen kuvahässäkkä, mutta antaa mennä! Isovanhempani ja enoni olivat taasen aivan rakastuneita Ässä-hässäkkään. Ja ihmekkös tuo, kun on niin elegantti koira!

Ässän luonnetesti

Ässä oli tänään Huittisten seudun koirayhdistyksen järjestämässä luonnetestissaä ja yllätti minut positiivisesti saamillaan pistemäärillä:

Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 Pieni
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Tempperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Eli yhteensä 142 pistettä.

Ohessa Ässän luonnetesti videoina. Pois jäivät räminätynnyri (kameran paristot loppuivat) ja pimeä huone, jota ei voinut kuvata. Kamera vähän ylivalotti osan videoista, mutta eiköhän niistä selvää saa.

Ässän pisteet yllättivät positiivisesti, enkä ollut uskonut niitä kertyvän niin paljon. Muuten se käyttäytyi jotakuinkin niinkuin kuvittelinkin, vaikka parista kohdasta yllätyinkin.

Ensimmäisenä testattiin luoksepäästävyys, jossa Ässä toimi ihan oletetulla asenteella, ja hyppäsi tuomaria vasten iloisena. Yllätyksekseni tuomari kuitenkin sanoi Ässän ensin vilkaisevan häntä kulmiensa alta paikalle tullessamme, ja hän odotti hieman toisenlaista suhtautumista. Hervannassa valtoimenaan olevat juopot/putsarit/narkkarit/muut ihmeelliset hyypiöt ovat ilmeisesti saaneet Ässän hieman varpailleen, sillä muutama juoppo on tullut yllättäen ahdistelemaan minua ja Ässää keskellä kirkasta päivää, ja kummallekkaan se ei ole ollut mukava tilanne.. Tiedä häntä.

Leikkimisestä tuomari kyselin ja kerroin, ettei se Ässää niin kiinnosta.. Joopa joo. Kyllähän se kanssamme leikkii iloisesti ja lenkillä leikki toimii hyvin palkkanakin, mutta en odottanut sen yhtään siinä tilanteessa lähtevän leikkimään tuomarin kanssa. Ässä kuitenkin puri keppiin kunnolla taistellen hyvin ja tuomari vain naureskeli: "Vai ei muka leiki!" Treeneissä nakki vaan vie aina voiton ja tuomari sanoikin sen olevan mahdollisesti parempi palkka tuolla vilkkauden määrällä.. :D Tosin tokoon leikki voisi tuoda eloa lisää. Taistelutahto itsessään ei niin suurena yllärinä tullut, kyllähän siinä tiettyä sitkeyttä on ainakin nenähommien äärellä.

Kelkka meni myös yllättävästi, sillä Ässä ei uskaltautunut ollenkaan kunnolla sen luokse, vaikka kuinka houkuttelin. Tuomari taisi ainakin osittain laittaa sen mun jännittämisen piikkiin ja ehkäpä siinä oli ihan perää. Kyllähän se yleensä melkein mitä vain tulee katsomaan, kun tarpeeksi houkuttelee.. Kelkan reagoinnin jälkeen myöhemmin tullut haalariin reagointi oli yllättävä, sillä toista kertaa sitä ohittaessamme Ässä käveli sen päältä sitä huomioimatta. Olin varma, että olisi väistänyt..

Hyökkäys meni odotetusti, eli Ässä riehuu sivulla, mutta menee lopulta taakse. Tuomarin mukaan halua puolustaa on jonkun verran, mutta Ässä ei osaa viedä sitä haukkumista pidemmälle. Seinällä ollessaan alkoi seurata tuomaria aikaisessa vaiheessa, ja oli kuulemman antanut murinatkin tuomarin ollessa lähellä. Vakuuttavuutta tosin söi heiluva häntä.. Olin ihan varma, että Ässä olisi saanut terävyydestä +1 pieni ja muutenkin sen käytös yksin ollessa yllätti hieman.

Laukauksia Ässä on kuullut ennenkin, ja eivätpä ne nytkään sitä hetkauttaneet. Hermorakenteen pelkäsin menevän -1 vähän hermostuneen puolelle, toimintakyvyn -1 pieni tai tempperamentin -1a häiritsevän vilkas (ei ollut niin käsitystä arvosteluasteikosta). Ässä ei kuitenkaan vaikuttanut hermostuneelta, ja leikkikin testin jälkeen ihan innolla villen kanssa. Vilkkaudesta tuomari sanoi, että pystyy siitä huolimatta keskittymään tehtäviin, jolloin jää erittäin vilkkaaksi.

Kaikenkaikkiaan testistä jäi tosi hyvä fiilis. Tuomari kehaisi Ässää, että varmasti innokas harrastuskoira, joskin suojelu pitää jättää muille. Täytyykin myöntää, että Ässässä taitaakin olla enemmän potenttiaalia, kuin olen uskonutkaan. Ehkäpä olen välillä jopa aliarvioinut sitä? No, nyt ei ainakaan helpolla voida syyttää virheistä koiraa, vaan pitänee jopa katsoa peiliin ;) Kaikenkaikkiaan olen hyvin ylpeä Ässän suorituksesta!

Ta-ta-ta-takatalvi

Kunnon takatalvi iski tänään tänne Tampereelle. Lunta tulee, katuja ei ole keritty raivaamaan, ihmiset kolaroi ja kapungissa on hirveät ruuhkat. Siitä huolimatta lähdettiin Ässän kanssa metsään lenkkeilemään, mutta lenkki jäi lyhyehköksi jo etenemisvauhdinkin takia. Lunta oli kokoajan vähintään puoleen sääreen, mutta onneksi joku oli meitä ennen kulkenut melkein joka kohdassa. Ei tarvinnut ihan umpihangessa tuhottoman kauan kulkea, se olisi voinut ottaa jo Ässän polvienkin päälle. Kauhulla odottelen, millaiset jääkelit tästä seuraakaan..

Perään nyt pari surkeeakin surkeampaa kännykkäräpsyä ulkoiluolosuhteista. Jos näitä vertaa edellisen postauksen kuviin niin aika kivasti on lunta tullut lisää!



Tänään sain varmistuksen kahdesta kivasta aktiviteetistä! Ensinnäkin, pääsemme Ässän kanssa taas pitkästä aikaa harjoittelemaan hakuilua, sillä sain meidän ilmoitettua Tappien hakukurssille. Kurssiin kuuluu kuusi kertaa, ja odotan jo innolla hakumetsään pääsyä. Hakuilu taitaa kuitenkin olla Ässälle se ihanin laji.. Siinä kun yhdistyy kaksi vallan ihanaa asiaa: ihmiset ja nenätyöskentely ;) Ilmoitin meidät myös kahden kerran koiratanssin esittelykurssille, katsotaa josko vielä pääsemme mukaan. Pääsimme myös peruutuspaikalta sunnuntaina Vammalassa pidettävään luonnetestiin! Olen jo kauan odottanut, päästäänkö kyseiseen testiin mukaan. Onneksi lykästi. Sittenpä nähdään, tajuanko tuon koiran päälle ollenkaan.

Kurakenttien kauhu

Hieronnan jälkeen Ässä on ollut kuin uudestisyntynyt, ja siitä huomaa paikkojen olevan nyt kunnossa. Lenkillä se juoksentelee enemmän ja tulee kyttäämään leikkiä. Niimpä lähdettiin sen kunniaksi eilen ja tänään autolla kauemmas lenkille ja Ässä on tykännyt. Tänään mentiin Ässälle ihan uuteen paikkaan, golfkentälle. Siellä se oli innoissaan, mutta eipä se itsekseen ihan hirveästi juoksentele. Intoa olisi selkeästi piisannut riekkumiseen, joten viihdytin sitä perinteisellä leikillä, lumen potkinnalla. Ässä kyllä tykkäisi varmasti hirveästi riehua koirakaverin kanssa, mutta epävarmana sillä on aina omat ongelmansa, ja tutustumiseen menee aikaa. Ehkäpä meilläkin jonain päivänä on se toinen koira, joskopa Ässä siitä saisi riehuntaseuraa..

Muutaman kuvankin räpsäisin päivältä, tässä nyt muutama. Loput taas albumissa. Ässällä on nyt taas uusi trimmi, siksi sillä on rimpulakoivet. Vielä kun kerkeisin joku päivä ajelemaan sen partajouhet ja mahanalusen..

"Näitä lisää!" sanoo Ässä.

Into on tullut takaisin

Tiistaina oli taas agia, jonne menoa jännitin. Onko Ässä taas haluton, mitä jos se ei suostu tekemään enää mitään? Tavoitteena oli aluksi vain leikkiä ja mennä ehkäpä putki tai pari rimatonta estettä, kunhan Ässällä vain olisi hauskaa. Ohjelmassa oli tehdä pari muutaman esteen radanpätkää, joten päätin kokeilla niitä Ässän kanssa rimattomina. Ensimmäinen radanpätkän yritys menikin sitten ihan metsään, sillä Ässähän ampaisikin yllättävän vauhdikkaasti radalle! Haluttomasta koirasta ei ollut enää tietoakaan, kun Ässä painoi menemään. Niinpä tehtiin kaikki radanpätkät rimattomina ja ilman puomia yms. ilman mitään ongelmia.

Torstaina kävi hieroja, joka totesi Ässän olevan paljon paremmassa kunnossa. Jumia ei juurikaan ollut, jotain pientä vain. Nyt sitten aletaan kokeilemaan agilityssä pikkuhiljaa, mitä Ässän polvet kestävät. Voi olla, että tulevaisuudessa päästään muutamiin kisoihinkin, tai sitten Ässä alkaa oireilemaan jo pienillä hypyillä. Onneksi on olemassa muitakin harrastuksia, joihin voimme Ässän kanssa suunnata, jos agi ei enää passaa.

Ensiviikolla lähdenkin sitten Mikkelin kautta Saloon, joten seuraavat agitreenit jäävät harmiksi välistä.

Viikonloppu Kouvolassa

Torstaina lähdimme Ässän kanssa viikonloppua viettämään Kouvolaan ystäväni ja tämän colliensa Roopen luokse. Matka taittui mukavasti bussilla, sillä yksin ajelu ei houkuttanut. Ässä matkusti bussissa oikein lokoisasti viltillä, ja itse sain käyttää ajan hyvän kirjan lueskeluun. Viikonloppu sujui pitkien hihnalenkkien ja loikoilun merkeissä, mikä näytti passaavan Ässälle juuri hyvin. Pienen jännityselementin reissuun loi Roopen hirveä ripuli, joka onneksi oli sunnuntaihin mennessä lieventynyt. Toivottavasti ei ollut mitään tarttuvaa, ainakaan vielä ei Ässällä ole ollut oireita.

Roopen kanssa oleilu oli Ässästä aluksi taas jännittävää, ja esim. sohvalla ollessa murisi Roopen tullessa lähelle. Ässä myös tunki itsensä välillä sohvan alle, kaipa siellä oli rauhallista olla. Kuitenkin viikonlopun kuluessa se alkoi rentoutua Roopen seurassa. Kokeilin myös pariin otteeseen kahden koiran lenkittämistä, ja sehän sujui aika mukavasti. Kouvolassa ei tosin ollut paljoakaan kävelijöitä koirineen, joten koirien voi antaa mennä aika huolettomasti. Toisinkuin täällä Hervannassa, jossa hihnat kannattaa pitää lyhyenä jatkuvan vastaantuloliikenteen takia.

Sunnuntaina paistoi aurinko, joten nappasin kameran mukaan ulos. Lenkin jälkeen leikitettiin hieman koiria pihalla, josta sain pari räpsyä. Kouvolassa on myös täysi kurakausi jo päällä, jonka voi nähdä Ässän tukista. Tampereella on vielä lumisempaa, vaikka kovin täälläkin lumet sulavat.

Ennen lenkkiä oltiin vielä pääosin valkoisia.


Mutta kura tarttui tehokkaasti mukaan.



Pupujussin saalis.