maanantai 7. toukokuuta 2012

Seurallinen viikonloppu

Joskus valittelin täällä, kun meillä ei ole niin paljon koirakavereita. Tänä viikonloppuna onkin sitten sosialisoitu senkin edestä! Perjantaina treffattiin tokotreeneistä ja Tapeista tutun Ada-cockerin kanssa, lauantaina haun jälkeen treeniryhmän kesken ja tänään oli Tappien ryhmälenkki. Lenkit on sujunut oikein mainiosti ja Ässä on kerta toisensa jälkeen yllättänyt hyvällä käytöksellään. On sekin tainnut nautti muiden koirien seurasta. :)

Ada on hauskanoloinen cockeri, ja sillä on kyllä samoja eleitä ja ilmeitä kuin Ässällä. Ovathan ne aika samannäköisetkin! Adan kanssa Ässä painoi menemään kunnolla haukun säestäessä juoksua, jonka jälkeen ne risteilivät peräkanaa nenä maassa metsässä. Ihanat lurppakorvat!




Tänään oli sitten Tappien yhteislenkki, jonne tuli Ässän lisäksi viisi muuta koiraa. Hilla ja Naava chihu-tytöt, Senna ja Sumi lagotto-tytöt, sekä keeshond?in näköinen uros, jonka nimeä en tähän hätään muista. Heti alussa Ässä yllätti mut olemalla haukkumatta, kun mentiin muiden koirien luo. Koko kahden tunnin reissu meni mukavasti, Ässä osasi hienosti olla muiden kanssa. Tätä ainoaa urosta kyllä alussa kyttäili ja kävi haukkumassa, ja sen jälkeen vetivät rallia Ässän haukkuessa perässä. Tuosta haukkurallista en aina osaa sanoa, kuinka leikkimielessä sen tekee, ja kaikki koirat eivät siitä pidäkkään. Tätä koiraa ei kuitenkaan pahemmin näyttänyt haittaavan, joten annoin niiden painaa. Kuvia tuli taas runsaasti, ja päätin vihdoin avata oman tilin kuvat.fi palveluun. Picasaan ei kuitenkaan loputtomiin asti mahdu kuvia, ja siellä on hyvä olla tilaa blogiin laitettaville kuville. Niinpä tästä lähin kaikki uudet kuvat menevät kuvat.fi:hin.



lauantai 5. toukokuuta 2012

Sukkulointia metsässä

Tappien haku on vihdoin alkanut (meilläkin, johan sitä kurssia on kaksi kertaa mennytkin..)! Yllätyksekseni hakuiltiinkin partiointityylillä, eli koira saa vapaasti etsiä hajua ja sen lähdettä. Ennen olen treenannut niin, että edetään tiettyä linjaa ja koiraa lähetellään vuorotellen "pistolle" kummallekkin puolelle. Partiointityylillähän sitä oikeissa etsinnöissäkin mennään, mutta me emme ole sitä juurikaan treenannut. Uutta siis sekä koiralle että ohjaajalle. Itse joudun enemmän seuraamaan koiraa, jotta tiedän milloin on hajulla. Koira taas joutuu enemmän itsenäisesti etsimään hajua. Kuvat on muuten napannut Tytti Käyhkö, minut tunnistaa hyvinmaastoutuvasta pinkistä takista.

 Ensimmäisellä maalimiehellä

 Ässälle otettiin kolme maalimiestä, ja etenin itse selkeästi suoraan eteenpäin polkua pitkin. Koska Ässä on niin tottunut pistoihin, toteutti se nytkin etsintää pistomaisesti laukaten sukkulana puolelta toiselle. Ensimmäisen ukon hajun taisi napata jo ennen metsään ehtimistä, sen näköisenä alhaalla nuuski ilmaa. Ekalle ukolle se sitten laukkasikin ennenkuin ehdin kissaa sanoa, ja sain sitten itse loikkia perässä. Muiden maalimiesten kohdalla sitten toteutti tuota sukkulointiaan urakalla, mutta hienosti teki töitä, löysi hajut ja maalimiehet. Vielä ei otettu ilmaisua, vaan totuteltiin uuteen tyyliin ja muisteltiin vanhoja juttuja. Ässän hallintaan pitää nyt kiinnittää joka kerralla myös huomiota, sillä ei olisi millään malttanut ukon jälkeen odottaa, että annan luvan jatkaa. No ainakin intoa löytyy ;)

"Joko,joko, joko sais mennä?"

Kuten kuvista näkee, vetelin Ässältä taas rankalla kädellä turkin menemään. Olemus muuttui taas astetta sporttisemmaksi ja enää ei jää risujakaan turkkiin. Ässän leikkauksesta huonoksi menneessä turkissa oli myös jo muutamia takkuja, vaikka se oli vain muutaman sentin pituinen!

Sukkulointia kesäturkissa


Ässästä kyllä niin näki, että se tykkää tuosta hommasta. Eipä se mistään muusta hommasta ole ihan noin innoissaan. Agility ehkä parhaina päivinä vetää vertoja, ja jälki on myös aivan ihanaa, siellä ei vaan ole ukkoa odottamassa. Jos vain suinkin saadaan mahdollisuus, niin haluaisin ottaa tämän lajin osaksi ainakin kesäistä treeniohjelmaa. Sehän kyllä tietää kolmea treenikertaa viikossa näillä näkymin, mutta lajeissa on kuitenkin mukavasti vaihtelua. On tuo homma kuitenkin sen verran kivaa, varsinkin kun meillä oli niin mahtava treeniporukkakin! Ässäkään ei olisi malttanut treenejä lopettaa, vaan olisi lähtenyt jatkamaan ukkojen etsimistä. Sain sitä pari kertaa huudella, ennenkuin tuli autolle :) Seuraavalla kerralla vielä liivit mukaan, jotta sitten erottaa selkeästi treenit vapaana juoksentelusta, nyt ne jäivät ikävä kyllä kotiin.

Kunniakierrokset autoilla
 

Treenien jälkeen käytiin vielä porukalla lenkillä, mukana oli Ässän lisäksi kolme koiraa. Kaikki muut olivat tyttöjä, Sumi-lagotto, Kerttu-perro ja Devi-heeleri. Vähän mietin, miten Ässän meno sujuu mullekkin ennestään tuntemattomien koirien kanssa, jotka eivät edes olleet sieltä säyseimmästä päästä. Homma pelitti kuitenkin paremmin kuin hyvin, muut siinä vaihtoivat muutaman ärähdyksen alussa joten Ässä otti moodin "väistän ja otan iisisti", joka toimi erinomaisesti. Lenkki meni mukavasti koirien painellessa metsässä, ja juoksipa Ässä haukkumatta muiden mukana. Jes! Ei myöskään ollut rähähtämässä jokaisesta pyllyn haistelusta, vaikka se jänskää olikin. Muutaman kerran jotain haukkui, mutta pääsääntöisesti meni haistellen muiden mukana tai itsekseen. Olen niin ylpeä! Nyt on vähän enemmänkin luvassa koiratreffejä, niistäpä myöhemmin lisää kun ehtisi päivitellä.

perjantai 4. toukokuuta 2012

Saloilua ja löysää liitoa

Kävin tuossa ennen vappua extempore pikavisiitillä Salossa, ja Ässä pääsi tietysti mukaan. Salossa tuntui olevan jo paljon keväisempää kuin Tampereella, ruoho kasvoi kunnolla ja vanhempieni pihalla kukki kukkia ja kasvoi kunnon voikukkaa. Kateellisena palasin Tampereelle, mutta pienen irtiottoni jälkeen tuntui täälläkin lumet sulaneen oikein kohinalla ja voikukkaa pilkisteli sieltä täältä. Marsut ja Kille ovat alkaneet jo totuttelemaan ulkotuoreisiin ja meidän lenkkimaastomme ovat lähes lumettomat, vaikkakin sulamisvesien takia tulvivat. Yksi päivä jouduin kahlaamaan nilkkoja myöten vedessä, kun kiertäminenkään ei onnistunuta, ja tänään suunniteltu lenkki meni ihan uusiksi lenkkipolun ollessa veden alla. Kuivumista odotellessa..





Kesä tekee tuloaan, ja sen kunniaksi Ässä on heittänytkin jo talviturkkinsa. Ensimmäinen pulahdus tapahtui Salossa lenkillä, josta nämä kuvatkin ovat. Oli tosi lämmin päivä, joten Ässä alkoi tuttuun tapaansa etsimään sopivaa ojaa lutraamiseensa. Tuuri kävi ja lammikko oli sen verran syvä, että Ässä saattoi pulahtaa sinne. Myös loppulenkillä se kävi lutraamassa mitä mutaisemmissa lammikoissa.. Tänäänkin mokoma pulahti kyttäyksestäni huolimatta järveen tyytyväisenä uimaan, vaikka keli oli pilvinen ja viileämpi kuin aiemmin. Sen jälkeen piti tietysti singota taas kui riivattu.



Salossa oli mukavaa, ja varmaan sinne taas ensiviikolla lähdetään.Lenkkiseuraa on ainakin tarjolla, kun kaveri on Roope-colliensa kanssa muuttanut kesäksi Saloon. Jatkossakin siis luvassa kesäisiä nahkocollie-cockeri-kuvia. Tähän samaiseen paikkaan ei tuskin enää lähdetä, ainakaan samaa reittiä. Tavattiin meinaan matkan varrella maa-ampiaisia ja käärme. Käärme osoittautui onneksi myrkyttömäksi rantakäärmeeksi ja maa-ampiaisetkin jättivät meidät rauhaan, vaikka Ässä juoksenteli huomaamattaan niiden sekaan. Niitä kun jostain syystä pörräsi paljon maassa keskellä hiekkaista lenkkitietä. Eikai ne nyt siihen sitä pesäänsä tee?

   


  

 


Loppuun voisin vielä kertoilla meidän agikuulumisia, ovat meinaan sen verran mielenkiintoisia. Tiistaina käytiin agissa, ja pistin kaiken peliin Ässän motivoinniksi. Treenit oli poikkeuksellisesti SDP:n hallissa, kun ulkokentällä on vielä lunta. Treeneissä oli kauhea osallistujakato, vaikka kaksi ryhmää yhdistettiin, meidän lisäksi oli siis yksi ainoa koirakko. Hain Ässän hyvissä ajoin halliin, jossa ei ollut enää ketään muita. Vähän aikaa annoin Ässän katsella, mutta eipä sitä tuntunut halli ihmetyttävän. Ennen vuoroamme leikitin sitä lelulla ja nakilla, ja vuoromme tullessa otin extra-herkkuja (kuivattuja possunkorvan palasia) taskuun, jolla innostin sitä. Radalla myös kannustin ja kehuin sitä aina suorituksesta ja välipalkkasin. Mentiin radalle, ja meillä oli matalat medikorkeudet. Heti radan alussa Ässä taas väisti ekan hypyn, jonka sain sen kyllä hyppäämään houkuttelulla. Sitten väisti kohta toisen esteen. Ässä oli kyllä innoissaan, kun radalla mentiin, mutta siellä oli jotenkin ehkä välttelevä, löysä ja eikä täysillä mukana. Pistettiin minikorkeudet, ja sen jälkeen kyllä hyppi esteet, mutta meno oli edelleen tuollaista löysää, ja lähti kerran haahuilemaan ja juoksi minne sattuun, vaikka ohjasin kunnolla (ei keskittynyt). Kyllä mäkin siellä kämmäilin, ei siinä mitään. Ohjaajan kanssa pohdittiin, onko motivaatiossa ongelmaa, kun ollaan edetty niin nopeasti. Se tuntui kuitenkin kummastakin epätodennäköiseltä tällä kerralla, kun ratakaan ei ollut koiralle erityisen vaikea. Mielessä kävi myös liika harrastaminen, kun on tässä nyt ollut kolmekin kertaa viikossa välillä reenit. Tämä kuitenkin tuntuu epätodennäköiseltä, kun tokossa (Ässän vähiten mukava harrastus) Ässä kuitenkin tekee paremmin kuin koskaan. Niinpä varasin taas hierojan ensiviikolle, ja jätän tiistain agin jälkeen, myös osteopaatille todennäköisesti mennään, riippuu vähän mitä hieroja sanoo. Jossain nyt mättää, ja haluan selvittää asiat kunnolla ennen agin jatkamista.

P.S. Hiukan ärsyttää tämä Bloggerin uudistuminen! Tämä kirjoitusmoodi kenkkuilee entistä enemmän, ja tässäkin päivityksessä kuvat on miten sattuun. Huoh!

Ässä 4v. !

1.5. Eli vappupäivänä Ässä täytti neljä vuotta, aika menee ihan liian siivillä. Onhan se vieläkin iloinen jaloissa pyörivä sähläsätkymakkara, mutta on se myös rauhoittunut ja järkeistynytkin.

Synttäripäivää vietettiin lokoisasti kotona, mutta käytiin myös keskustassa piipahtamassa vappua ja tuttuja katsomassa. Ässä osasi käyttäytyä oikein mainiosti, viisveisasi muista koirista ja muutenkin osasi rauhoittua kanssamme katsomaan porukan menoa. Meno oli kyllä sen verran jännää, että hihnassa piti kiskoa oikein urakalla. Kotona kellahti nukkumaan järsittyään synttäreiden kunniaksi saamansa siankorvan.

 Teekkariwappua Ässän kanssa

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Kevät se hiipii tännekkin

Viikonlopun sängyssä maattua tuntuu, kuin lumi olisi yhtäkkiä sulanut pois ja kevät kunnolla alkanut. Tänäänkin aurinko paistoi kunnolla, ja oli tosi lämmintä. Lähdettiin käymään Ässän ja Liisan kanssa kävelyllä, ja ulkoilutin jopa kameraa hieman. Käytiin järven rannalla, ja metsässä oli kyllä vielä lunta. Myös järvi oli jäässä, joskin ranta oli auki. Ässä viihdytti itseään kahlailemalla jään päällä olevassa hötössä ja noukkimalla jääkokkareita, kun me Liisan kanssa hetki paistateltiin päivää.





Ässällä oli myös hieroja tänä aamuna, ja löytyihän sieltä jumeja, taas. Jumit olivat ylläri ylläri selässä, kuten aina ennenkin. Treeneissä kuitenkin hyppi ihan kivasti, vaikka motivaatio olikin vähän hukassa. Ei siitä nyt sen enempää kuin huokaus "taas!", ja toteamus ettei tuskin jumeista johtunut. Välillä vaan unohdan, että se koira tarvitsee enemmän kehua ja palkkaa, kun itse haluaisin vaan paahtaa eteenpäin. Muttajuu, jumeista. Saattanevat johtua vaan taas tottumattomuudesta medihyppyihin, niitähän ei olla aikoihin tehty. Jatketaan niillä, ja katsotaan alkaako jumittaa uudelleen. Jos, niin hierontaa ja pienemmät hypyt. Voi olla, että hypyt ovat vain Ässälle liikaa. Ärsyttävintä tässä hommassa on vain se, että sen selvittäminen vaatii aikaa, hoitoa, tarkastelua ja pohdintaa. Mutta mihinkäs meillä kiire olisikaan.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Ihana Influenssa

Täällä on vietetty viikonloppua sairastelun merkeissä, joten Ässä-rukka on joutunut olemaan vähällä tekemisellä. Torstaina tauti iski, ja maanantai oli eka päivä ilman lämpöä. Vielä vähän yskityttää enkä juoksulenkille lähtisi, mutta normi treenailu ja lenkkeily onneksi jo onnistuu!

Ässä sieti yllättävänkin leppoisasti pakkolevon, sillä Villekään ei voinut flunssansa takia tehdä pitkiä lenkkejä. Mulla nousi kuume jopa yli 39 asteen ja olin vähän pihalla. Ässä oli kuitenkin mitä huomaavaisin, ja lepäili rauhallisesti kerjäämättä huomiota. Välillä se hyppäsi sohvalle mua tervehtimään, nuuski naaman kohteliaan etäisyyden päästä ja kävi kerälle kylkeen. Kyllä siinä tulikin parempi mieli, kun toinen tuhisi kainalossa.

Kuumeilusta huolimatta yritin oman jaksamisen mukaan järjestää Ässälle vähän puuhaa. Kerran jaksoin jopa temppuilla, muuten annoin aktivointilelua, ydinluuta tai Ville piilotteli nakinpalasia. Ässä myös järjesti itselleen puuhaa murtautumalla marsujen pellettisäkkiin ja napsimalla sieltä.. Kuten arvata saattaa, tuollainen vilja/heinä/kasvis-pelletti ei pahemmin koiran mahassa sula, ja seurauksena saatiinkin seuraavana yönä rampata kolmeen otteeseen pihalla, tuloksena hevosen lantakasaa muistuttavia jättiläiskekoja :D 

Yhdellä kakatusreissulla saimme sitten Ässän kanssa kimppuumme ties minkä rapun ovella roikkuneen känniläisen. Juoksi mölyten kohti riehumaan, ja nappasi Ässän hihnasta kiinni ja alkoi kiskoa kaikin voimin. Itse tietysti kiskoin ja huusin hulluna, Ässä pyöri siinä välissä. Onneksi joku tämän känniläisen kaveri tuli kiskomaan kaverinsa irti, että päästiin pois siitä. Että niin, Hervannassa on varmasti hyvä sosiaalistaa koiraansa, kun kerran ollaan saatu myös narkkari kimppuumme (keskellä kirkasta päivää), ja sitten kaikenmaailman juopot tulee välillä selittelemään mitä sattuu ja yrittää lääppiä Ässää. Tämä oli kuitenkin tähän mennessä pahin, koska ensimmäistä kertaa pelästyin oikeasti..

Harmikseni sairastelun takia meiltä jäi Ässän kanssa välistä haku-kurssin ensimmäinen kerta ja kaksi kertaa kestäneen tanssikurssin viimeinen kerta, höh! Onneksi päästii maanantaina tokoon ja kohta painutaan agiin. Tokosta Ässä saikin itselleen uuden ihanan tuttavuuden samanvärisestä tyttöcockeri-Adasta! Ada oli niiin ihana tyttö, ja ei edes välittänyt Ässän turhanpäiväisestä rähähtelystä. Ässäkin näytti tykkäävän Adasta, ja olivathan ne suloinen parivaljakko. Ehkäpä joskus päästään juoksuttamaan näitä yhdessä.

Ässän kanssa on muutenkin mukava lökötellä sohvalla 

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Pääsiäinen Salossa

Nyt taas väliin vähän kevyempää ja kuvatäytteisempää päivitystä. Osan pääsiäislomasta vietimme tosiaan Salossa, ja Ässällä oli taas mukavaa. Parhaimmillaan sai tuplalenkit, kun äitikin kävi, ja pääsi koirakavereiden Roopen ja Viken kanssa lenkkeilemään. Viimeisenä päivänä Ässä oikein ryntäsi pihalle sen oloisena "josko siellä olisi taas koirakaveri odottamassa", mutta mentiinkin lenkille vain keskenämme. Hienosti Ässä käyttäytyi taas Vikenkin kanssa, joka on vähän uudempi tuttavuus. Pihalla hieman rähähti, mutta sen jälkeen otti taas kohteliaan roolinsa Viken kanssa ja pariin otteeseen yritti hieman leikkiä. Hienoa Ässä!

Kaunis Vikke




Elegantti kielimestari




Roopen kanssa kotia kohti