maanantai 28. toukokuuta 2012

Kevätretkellä

Nyt on työt alkaneet, ja ensimmäinen viikko takanapäin. Sen kyllä huomaa heti blogin hiljenemisestäkin, vaikka kirjoitettavaa olisi. Sunnuntaina oltiin mukana Tappien kevätretkellä, jossa vierähtikin koko päivä. Muuten ollaan harrasteltu sitä sun tätä ja lenkkeilty rennoissa merkeissä. Ässä onkin sopeutunut hyvin taas mun työssäkäymiseen.


Harrastelut jäivät viimeviikolta vähän vähemmälle. Kerran tein ihmisjälkeä Ässälle, se veti sen läpi kuin höyryveturi. Vaikeus on ollut sama ties kuinka kauan, koska teen jälkeä muutamia kertoja vuodessa, mutta nyt olisi selvästi aika vaikeuttaa hommaa rutkasti. Jälki ei ollut hirveän pitkä, mutta pari mutkaa siinä oli. Ässä oli yllättävänkin tarkka, joten voinen siirtyä lyhyistä askelista lähes normaaleihin. 

Lauantain käytiin hakuilemassa, Ässä oli taas innokas ja toimi hyvin. Saimme treenikaverilta liivit lainaan (omat on hukassa, ehkä olen heittänyt roskiin, kun ovat olleet niin hajalla?), ja heti sekä minä että koira toimimme kuulemma paremmin. Otin varmemmin meidän alkurutiinit, jonka johdosta Ässäkin oli heti skarppina ja tarjosi jo odottamattomasti haukkua ekalla maalimiehellä. Kiva homma, vaikka sitä ei ollutkaan tarkoitus ottaa :D Seuraavissa treeneissä keskitytään sitten sen treenaamiseen. Treenien jälkeen käytiin myös lenkkeilemässä Tytin ja Janan kanssa, ja kaksikko tuli ihan hyvin juttuun. Ässä yritti jopa leikkiä Janan kanssa, mutta tyttö ei vielä oikein lämminnyt yrityksille.


Sunnuntaina tehtiin Tampereen pikkukoirien kanssa kevätreissu Helvetinjärvelle, josta taas räpsin hulluna kuvia. Reissuun meni koko päivä, kilometrejä kertyi ainakin 18 ja aikaa kului seitsemän tuntia. Mukava reissu oli ja Ässä veti haipakkaa loppuun asti, vaikka väsynyt olikin. Hirveästi se ei muiden koirien kanssa puuhaillut mitään, vaan meni omia menojaan. Olenkin iloinen, miten hienosti se nykyään osaa mennä, vaikka muita koiria on mukana. Mukana oli Ässän lisäksi kaksi chihu-tyttöä, kaksi perhoskoira-tyttöä ja sheltti-poika.

Mennään jo!









maanantai 21. toukokuuta 2012

Koirapuistossa




Kannattaa unohtaa ladata kameran akku ennenkuin raahaa sen mukaan lenkille. Lenkkeiltiin tänään taas Ada-cockerin kanssa, mutta kuvat jäivät vaivaiseen neljään ennenkuin kamera simahti. Ässä ja Ada tulevat kyllä hyvin toimeen, Ässä aina innostuu Adan nähdessään. Uskaltauduin tänään heidän kanssaan Näyttelijänpuiston koirapuistoon, kun siellä käy paljon vähemmän porukkaa, kun tässä meidän lähellä. Eivätpä koirat siellä paljoa keskenään leikkineet, nuuskuttelivat vaan ympäriinsä. Puistossa piipahti myös cavalier-poika, joka piiritti Adaa. Ässä ei siitä paremmin perustanut, vaan haukahteli toiselle, joten häädin sen kauemmas nuuskuttelemaan.

Huomenna ajattelin lenkillä ensimmäisen kerran tehdä tuota ylämäkikävelyä, ja miksei myös uittoa, jos on lämmintä. Ylihuomenna alkaa myös työt, joten saattaa taas blogin päivittely jäädä vähäisemmäksi.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Kuukauden pakkoloma

Käytiin taas tänään Ässän kanssa Markus Laioksen osteopaattisessa käsittelyssä, joka palautti minut maanpinnalle tiistain agi-intoilun jälkeen. Viimekerrallahan Ässällä oli vatsaontelossa jumia, joka avattiin. Nyt liike siis pääsi menemään läpi kropan, ja Ässähän vilkastui niin lenkeillä kuin agilityssäkin. Nytkun se käytti kroppaansa kunnolla muodostui lannerankaan ongelmaa, jota sitten availtiin. Tämä johtunee Ässän polvista ja heikohkoista takapään lihaksista, jotka eivät niitä polvia tue. Tämä näin arkikielisesti selitettynä, mitenkä asian ymmärsin. Ässällä kyllä selkeästi oli selän alue taas kipeä, se oikein inisi ja vikisi käsittelyn aikana. Malttoi kuitenkin pysyä rauhallisesti paikoillaan :)

Nyt meillä on sitten kuukauden tauko agilitystä, jonka aikana kuntoutan Ässää ylämäkikävelyllä ja uinnilla. Toivottavasti tämä parantaa polvien tilannetta lihaksiston kehittyessä ja antaessa tukea, mutta ainakin toinen polvi kuulemma luksoitui selvästi ja aika helposti.. Tämä ei tietenkään ole hyvä asia agia ajatellen, kun se rankkana lajina vaatii kropalta niin paljon. Ykkösten polvien ei kyllä ymmärtääkseni pitäisi niin helposti luksoitua, joten onkohan tilanne voinut pahentua? Tai sitten johtunee puhtaasti tuosta lihaskunnosta. Polvien tutkinta ei muistaakseni kuitenkaan paljoa maksanut, joten sen voisi kokeilla jonkun ell käynnin yhteydessä.

Agilityn tulevaisuus siis näyttää nyt vähän hämärältä. Olen ajatukseen jo totuttautunut, joten nyt toivoisin vain Ässän tulevan kuntoon, agility on sitten toissijaista. Muitakin hauskoja lajeja kuitenkin on, kuten hakuilu. Koiratanssiin haluaisin myös paneutua enemmän, joten se voi hyvinkin nousta meidän uudeksi harrastukseksi, jos agi joskus jää. Myös mejä olisi varmasti omiaan Ässälle, kun nenähommista tykkää. Eli onhan näitä.

Loppuun vielä piristykseksi Salossa otettu kukkaiskuva Ässästä.


tiistai 15. toukokuuta 2012

Onnesta soikeena

Tänään oli agia taas, ja kerrankin olen sen jälkeen onnesta soikeena! Oltiin nyt ekaa kertaa piiitkään aikaan ulkona, ja ekaa kertaa Niihaman kentällä. Ajelin treeneihin vähän sellaisella meiningillä, että "huoh, meneeköhän tänäänkin taas ihan hiippailuksi koko homma", mutta sainkin sitten positiivisen yllätyksen. Tehtiin yksi pitkä rata kahdessa pätkässä, jossa kummassakin oli n. 10 estettä. Rata oli sellaista pyöritystä, missä oli pari itselle vähän haastavampaa ohjausta. Ihan meidän kentän vieressä treenasi kokoajan toinen treeniryhmä agia, ja väliin oli vain isketty verkkoaita, joten Ässän karkaamista sinne jännitin etukäteen.

Eka rata meni vähän miten sattuun, kun yllätyksekseni Ässä ei ollutkaan taas hidasteleva ja haisteleva vaan energinen ja hirrrveän innoissaan uudesta ihanasta ulkoradasta. Ensin se ampaisi kuin tykin suusta väärään putkeen ja sitten rallatteli innoissaan radalla. Tälläistä ei ole pahemmin ennen käynyt, että menisi väärän esteen, kun on sen verran hidastempoista menoa ollut. Alkuintoilu meni uuden paikan piikkiin, mutta en voinut olla iloitsematta Ässän asennemuutoksesta. Se oli sitä mieltä, että ihanaa agia ihanaa treenata, jee jee jee!

Kun sitten keskityttiin taas agiin, meni eka rata minun mokaillessa. Palkkailin kuitenkin, Ässähän menee sinne minne ohjaan. Hyviä pätkiä tuli kuitenkin, ja sain harjoiteltua itselle hankalaa ohjausta. Helpottaa ohjausta, kun koira ei ole kokoajan väistelemässä esteitä! Toinen rata menikin sitten hyvin, oli ihana hommailla innokkaan pinkovan Ässän kanssa. Muutaman kerran sen piti karata aidalle räkyttämään viereisen kentän koirille, mutta tuli kuitenkin aina takaisin.

Osteopaatista taisi todella olla hyötyä, kun homma alkoi heti sen jälkeen pelittämään. Ässä on myös vapaana juossut enemmän (ja kauemmas..) hoidon jälkeen, mutta laitoin sen Salossa olemisen ihanuuden piikkiin. Vaikka jo innolla aloin katsella seuraavia epiksiä, niin silti en voi olla ajattelematta, että mahtaako tämä Ässän toiminta olla pysyvää. Jos se kohta taas alkaa hiiviskelemään radalla.. Tai jos se ahneuksissaan ahmii vaikka leivän metsästä, niin meneekö sillä taas vatsaontelo heti jumiin ja homma tyssää? Kuinka paljon mulla mahtaakaan vielä olla edessä ongelmia tän asian kanssa?

maanantai 14. toukokuuta 2012

Taivallus Puolakkajärvellä

Taas on pidennetty viikonloppu Salossa takana, ja ulkoilulta ei kyllä tällä reissulla vältytty. Joka päivä tuli lenkkeiltyä vähintään kaksi tuntia, ja tehtiinpä myös kolmen tunnin reippailu Teijollakin. Ässä siis sai lähes joka päivä 3 tuntia rymytä metsissä, ellei jopa enemmän.

Suuntasimme siis kaverini ja hänen koiransa Roope-collien kanssa Teijolle reippailemaan. Reissu ei ihan suunnitellusti mennyt, vaikka kolmen tunnin reippailuun oltiinkin varauduttu. Karttojen kanssa oli kuitenkin epäselvyyttä, eikä löydetty reittiä sieltä, mistä piti. Pääsimme kuitenkin toiselle reitille sattumalta, joka oli suunnilleen saman mittainen. Lenkki siis alkoi Matildanjärven vierestä, josta lähdimme kiertämään Puolakkajärveä tullen Matildanjärven viertä takaisin. Matkalla oli niin pitkospuita kuin autotietä, metsäpolkuja ja metsäautotietäkin. Koirat saivat rellestää lähes koko matkan vapaana, sillä emme törmänneet reissulle kehenkään muuhun. Johtui varmaan osittain säästä, sillä aurinkoa emme nähneet kertaakaan ja välillä kylmä tuuli piiskasi. Onneksi ei kuitenkaan satanut. Kuvia lisää albumissa.



 Roope nauttii suosta

 Peräkanaa kuljetaan..


Teijoreissun lisäksi lenkkeiltiin paljon, mutten kameraa jaksanut pahemmin raahata mukana. Yhdelle reissulle se kuitenkin sattui, ja otettiin muutamia poseerauskuviakin koirista. Nyt tuntuu, että olen taas ottanut aimo harppauksen eteenpäin, mitä tulee kameran käyttöön. Tuntuu kivalta, kun osaa kokoajan paremmin käyttää tuota vehjettä, eikä enää tule niin usein pilattua kuvia väärillä asetusvalinnoilla. Vielä on toki paljon opeteltavaa monessakin asiassa, eihän tuo kamera mulle ole ollutkaan kuin kolme vuotta..




Kotona myös räpsin Ässästä kuvia Äitin hienoa kukkapenkkiä vasten. Nyt taitojen karttuessa olen alkanut harkita tuon teleputken vaihtamista parempaan. Tällä hetkellähän mulla on ihan käypä halvahko kaupanpäälle saatu putki, mutta se ei ehkä ole paras juoksevien koirien kuvailuun. Tarkennus on hidas ja muutenkin varsinkin zoomatessa kuvista tulee helposti epätarkkoja, vaikka kuinka huolella tarkentelisi oikeaan kohteeseen. Olen myös harkinnut rungon päivittämistä vähän uudempaan, varsinkin kun esim. canonin 550d:ssä olisi myös videokuvaustoiminto.. Monethan ovat sitä mieltä, etteivät moiset järkkäriin kuulu, mutta mulla olisi sille käyttöä. Rahat ei kuitenkaan riitä kaikkeen, joten keskityn nyt vain putkien silmäilyyn.


ps. vihdoin muuttui meidänkin blogin ulkoasu kesäisemmäksi!

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Odottamattomia uutisia osteopaatilla

Tänään oli sitten se kauan odotettu päivä, kun Ässä pääsi osteopaatille. Matkasimme siis Hyvinkäälle Markus Laioksen käsittelyyn, ja hyvä että mentiin. Yritän nyt raportoida mahdollisimman hyvin, mitä saimme tietää, joskaan en välttämättä kaikke enää niin hyvin muista.

Heti Ässän kävelyä katsottuaan osteopaatti totesi Ässällä olevan selkeästi jotain. Ässä siis käveli ymmärtääkseni polvet hieman ulospäin sojottaen ja alaselkä kumarassa. Sitten kertoilin ongelmistamme heti tammikuusta alkaen ja myös eläinlääkärikäynneistä, joita meillä vuosien varrella on ollut. Tunnustelussa Ässältä sitten löytyi ilmeisesti mahan alueelta jonkinlainen jumi, joka ymmärtääkseni jotenkin estää liikkeen menemisen läpi koko kropan. Jumi taas ilmeisesti johtunee ruokavaliosta, eli viljoista (kuulemma 95% koirista ei siedä viljoja ruokavaliossa, kuka enemmän kuka vähemmän), joka taas ainakin kuormittanee munuaisia?  Myös pissaongelmat ja satunnaiset korvatulehdukset viittaavat tähän.  Kuitenkin myös polvilla oli osuutta asiaan, nytkun kuulemma lonksuivat selkeästi. Eli ne entisestään aiheuttavat sitten jumia selkään. Kuitenkin tämän ruokavalion muuttamisen jälkeen jumi mahasta voitaisiin saada pois ja liike saataisiin menemään läpi kropan, jolloin takapää voisi vahvistua ja käyttö parantua, jolloin polvien tila voisi olla hyvä. Näin asian ainakin asian ymmärsin. Uusintakäynti on sitten ensiviikon perjantaina, jonka jälkeen ollaan taas vähän fiksumpia!

Ruokinnan tilahan meillä on siinä mielessä hyvä, että Ässä on raakaruokinnalla ilman puuroja tms. Se saa kuitenkin lenkillä nappuloita palkaksi (Taste of Wildin kalanappulat), jotka tuoteselosteen mukaan ovat viljattomia, mutta netin mukaan eivät välttämättä kuitenkaan. Viljojen suhteen on siis nyt ehdoton nollatoleranssi, kuten keliaatikolla, paitsi että myös kaura on pannassa. Nyt pitää sitten seuloa, mitä sille voi antaa, eli käyvätkö esim puruluut (veikkaan ettei) ja mitä käyttää makupaloina treeneissä. Nappulana voidaan käyttää kuitenkin Orijenia, jota Ässä on ennenkin syönyt ja osteopaatti varta vasten suositteli. Mutta treeniherkuiksi pitää etsiä joku nakki (jos sellaista on) tai paistella sitten kenties lihoja..

Kaikenkaikkiaan reissun tulos oli minulle todellinen yllätys. Oletin vikana olevan kenties "vino selkä" tai muuta vastaavaa. Mutta että ruokinta voisi vaikuttaa meidän agilityyn! Uskomatonta. Vaikka tietysti noilla löysillä polvilla on vahva osuus asiaan, mutta silti. Ei se ole ihan sama, mitä sen koiran kurkusta alas kippaa..


tiistai 8. toukokuuta 2012

Marsujen kevät

Mulla on ollut pitkän aikaa aikomuksena ottaa marsusista kuvia tänne, kun Rambokin on kasvanut jo niin hirveästi. Vihdoin sain kuvia otettua, vaikka eivät nyt kummoisia olekkaan. Rambo on vieläkin hyvin sporttinen ruumiinrakeenteeltaa, mutta eipä se tuolta menijältä mikään ihme ole. Rambo kun tykkää hirveästi spurttailla häkin ulkopuolella ja tutkia maailmaa, ja myös muistuttaa siitä kaltereita narskuttelemalla. Muutaman kerran se on häkistään myös vahingossa karannut siivouksen yhteydessä. Muutenkin se on sellainen pieni riiviö, keksii kaikkea pientä jäynää. Hyvä vaan, niin saa Veeti-pappaankin liikettä.

Kesän pikkuhiljaa tullessa on marsujenkin eloon tulossa muutoksia. Pelletti vaihtui kasvatuspelletistä aikuisille marsuille tarkoitettuun, joten nyt saisi Veetikin alkaa karistaa kilojaan. Myös ulkotuoreita ovat saaneet jo pikkuhiljaa jonkin aikaa, kuten myös Kille. Rambo oli aluksi kovin epäluuloinen tätä uutta outoa ruokaa kohtaan (muutenkin on marsuksi yllättävän vähän ahne), mutta Veeti on opettanut sen syömään sitäkin. Myös parvekkeen ovet ovat auenneet marsuille, joten saavat jaloitellessaan käydä lämpiminä päivinä siellä pyörimässä. Nytkin ovat parvekkeella juoksemalla, ja äänistä päätellen kivaa taitaa olla.. Kahden marsun omistamisen etuna on se, että ne on helppo ottaa mukaan. Niinpä olenkin suunnitellut ottavani niitä kesällä Saloon mukaan, jolloin pääsevät siellä oikein pihalle nauttimaan ulkoilma-elämästä. Harmi vain, että mulla tuskin on lomaa viikonloppuja enempää kesällä.

Mutta sitten kuvasiin! Veeti on tosiaan nyt 5,5 vuotta, Rambo 6kk. Punnitsin pojat ja Rambo painoi vaivaiset 800g Veetin ollessa 1285 g !