torstai 30. syyskuuta 2010

Uudet tuulet puhaltaa

Kesä oli aikamoista myllerrystä ja menoa. Alkukesän oli töissä, kunnes otin loparit. Sen jälkeen palloilin aikalailla Salon ja Tampereen väliä, kummassakaan ei olisi viihtynyt paria päivää kauempaa. Oli tolkuttoman tylsää, ja treenejäkin oli miten sattuun, ja niille harvoillekkaan en aina päässyt. Auton sain lainaan kuukaudeksi, jonka aikana treeneissä käyminen oli oikein herkkua. Syksyn tullen auto piti kuitenkin palauttaa, ja joudun takaisin lähtöpisteeseen: ei autoa, eikä toivoakaan siitä vielä aikoihin. Niinpä yksinkertaisesti tulin siihen tulokseen koulunkin alettua, että mun treenailut jää nyt tähän.

Suunnattomasti ketuttaa treenailun lopetus, varsinkin kun BH-koekkin olisi ollut tänä vuonna todennäköisesti edessä. Mutta jatkuva autottomuus oli lopulta niin stressaavaa, että eihän siitä mitään tullut. Itsellä oli lähinnä helpottunut olo sen rumban loputtua, mutta on kyllä hirveän tylsää olla harrastamatta mitään. Lisäksi Ässä piti hirveästi treenailusta, joten senkin takia surettaa lopettaa hyvä harrastus. Mutta näillä mennään nyt.

Muuten meidän treenittömään arkeen kuuluu hyvää. Ässä on pysynyt aikalailla terveenä yhtä hiivatulehdusta lukuunottamatta. Kesällä se käväisi leikkauksessa, jossa poistettiin piilokives ja normaali kives sekä anaalirauhaset. Nyt syksyllä ollaan varsinkin viikonloppuisin ulkoiltu ahkerasti ja käyty samalla sienessä. Ässä on hyvä sienikaveri, sillä se tunnistaa kanttarellin ja suppilovahveron. Jos siis huomaa koiran jossain jotain mussuttavan, voi olla varma, että sieltä ne parhaimmat sienet löytyy..

Tulipa taas erittäin pitkästä aikaa räpsittyä kuvasia! Oikein säikähdin, kun huomasin viimekuvien olevan talvelta.. Muutama kuvanen lisää kansiossa. Ässällä on tuo turkki muuten nykyisin aika lyhyessä kuosissa (tykkään itse enemmän + on helpompi)






Saapa nähdä, miten tulee tätä blogia päiviteltyä, nytkun arjessa ei kummempia taida tapahtua. Yritän kuitenkin edes silloin tällöin päivitellä tätä blogia, ja lisäillä Ässästä kuvia. Ja eihän sitä ikinä tiedä, mitä jännää vielä tapahtuu..

maanantai 10. toukokuuta 2010

Elossa ollaan

.. vaikka hiljaista onkin ollut. Kaikenlaisen sählingin ja muun takia on nyt jouduttu keskittymään kaikkeen muuhun, kuin koirailuihin. Olipa Ässä tuossa puolitoista viikkoa äitini luona hoidossakin, mutta nyt on jo kotosalla. Nytkun on saatu sählingit pois alta, niin voinkin taas keskittyä koirailuun, vaikka tulevat tentit sitä ikävästi häiritsevätkin.

Tänne ei kuulu ihmeempiä. Olen nyt pari kertaa käynyt Ässän kanssa juoksemassa, ja sehän on mennyt oikein mukavasti. Olen koko juoksulenkin pystynyt pitämään Ässää irti (metsäpolkuja juostaan), niin sekin saa sitten spurttailla oikein kunnolla. Juokseminen on ollut oikein mukavaa, Ässä tykkää hirveästi, ja itsekkin olen yllätyksekseni tykännyt lenkeistä. Toivottavasti into ei nyt vielä lopahtaisi, että päästäisiin kunnolla kiinni tuohon juoksuun, ja saataisiin se vakituiseksi osaksi lenkitystä :)

Punkkeja kyllä riittää noissa metsissä, niitä on saanut lähes joka lenkin jälkeen nyppiä Ässän naamasta. Tänään juuri poistin siltä isohkon punkin, ja kävin hakemassa punkkipannan, kun iholle laitettava neste ei tuntunut toimivan. Ehkäpä niistä kiusankappaleista nyt päästään.

Meillä on kyllä nyt ollut myös juhlimisen aihetta, sillä Ässä täytti 1.5. kaksi vuotta! :) Silloin se tosin oli äidilläni, mutta varmasti sai siellä herkkuja senkin edestä (niinkuin varmaan joka päivä siellä ollessaan). Mun iso ja mukamas-aikuinen poika (kakara vieläkin). Kuvia ei valitettavasti ole tullut räpsittyä, mutta ehkäpä tässä taas lähiaikoina :)

torstai 1. huhtikuuta 2010

Hiljaiseloa

Huh, mitä hiljaiseloa. Eipä täällä tosin ihmeempiä, ollaan treenailtu ja lenkkeilty normaalisti. Nyt oli tosin kaksi viikkoa äitini auto lainassa, joten pääsi kivasti kauemmas lenkittämään Ässää irti, ja treeneihinkin pääsi näpsästi omalla kyydillä. Kunpa pian saisi sen auton omaksi..





Hirmuinen tappajakoira




Kuulumisia tottiksesta: Onnistuin taas pilaamaan seuraamisessa sen innon liialla jankkauksella, mutta parempaan suuntaan ollaan taas menossa. Lisää vaihtelevuutta! Olen ollut lähipäivinä kyllä hyvin laiska treenaamaan ulkona, nyt pitäisi ottaa itseään taas niskasta kiinni. Ehkäpä repäisen huomenna aamulenkillä, ja teen tottista tuossa parkkiksella. Itsekkin aloin jo vissiin vähän kyllääntyä :D

Kuulumisia hausta: Jäi tuo viime haukkutreeni kaihertamaan (etsiminen meni plörinäksi), joten varautuneena mentiin hakutreeneihin. Meitä oli vain kolme itseni mukaan lukien, mutta tosi hyvät treenit saatiin silti tehtyä. Ässälle otettiin kuusi ukkoa, ja hienosti jaksoi hangesta riippumatta hakea, vaikka lopussa jo selkeästi väsytti. Into oli aivan mahtava, hallintakin meni vähän pyllylleen, mutta pääasia, että teki töitä innoissaan. Haukutkin tuli tosi hyvässä sarjassa, eikä kyttäillyt mun tuloa ollenkaan. Jäi hyvä fiilis näistä treeneistä! Toivottavasti päästään piakkoin kunnolla treenaamaan hakua, että saadaan toi hallintakin kondikseen.

Nyt pääsiäislomaksi lähdetään Saloon hieman pidemmäksi aikaa, to-ma. Kivaa päästä kotiin, kun on vaihteeksi joku muukin lenkittämässä koiraa :D






Jäällä

2.4. meillä on myös juhlinnan aihetta, sillä Kananen täyttää vuoden! Mun ihana pieni ruttukorvani, kaunis neitonen. Ilmoitin sen Pet-expon ulkomuotoluokkaan (mun eka uml!) ja Momon kaveriksi pettiin. Saas nähdä, miten menee!





sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Päätöntä hakua, mutta hyvää haukkua

Nyt on joku kevätväsymys menossa, joten ei tule hirveästi tätä päiviteltyä jokaisen treenin osalta. Torstain treeneissä oli kuitenkin ihmettelemistä, joten niistä lienee syytä kirjoitella tänne.

Torstaina meillä oli raunioradan aukealla ilmaisutreenit, jotka osin meni putkeen ja osin ei. Itse ilmaisut meni tosi hyvin, tuli pitkää ja hyvää sarjaa. Se haku menikin sitten ihan poskelleen. Ässällä oli neljä ukkoa piilossa pienellä alueella, eikä ne ollut mitään vaikeita. Eka oli kontissa, johon johti matalat ristikkorappuset. Tiesin, että ne on sille ollut hankalata, mutta otettiin kuitenkin yksi tälläinen, koska kyllä sitäkin pitäisi treenata. Ässä saikin ekasta hajun, ja juoksi rappusille. Perääntyi kuitenkin rappusilta nopeasti, ja lähtikin pinkomaan ihan muualle! Vaikka sillä selkeästi oli haju! Sitten mä lähdin menemään sinne päin, ja poika kävi siinä välillä, mutta lähti kokoajan jonnekkin muualle vain juoksemaan päättömästi. Avasin sitten sen kontin oven (siinä oli sellainen avoin luukku kyllä, mistä piti palkata, mutta Ässä ei olisi siitä mahtunut), ja poika meni sinne. Siinä otettiin pari haukkua ja palkka. Loput ukot ei ollut umppareissa ja muutenkin oli helppoja, mutta Ässän haku meni ihan pipariksi. Se vain juoksi eestaas päättömänä käyttämättä nenäänsä tippaakaan. Kyllä se ukot sitten löysi silmillään, mutta eipä se tehnyt töitä ollenkaan. Vikan se sitten kuulemman otti kuitenkin vainulla.

Mä vaan ihmettelin siinä, että mites toi nyt tollai. Itsellä oli vielä ihan palikkapäivä (oonkohan aikaisemminkin kirjoittanut näistä? Kun ajatus ei juokse tippaakaan, vaan järki seisoo ja pahasti), joten en osannut oikein reagoida tähän mitenkään. Jälkipuinnissa puhuttiin, että pitää tehä enemmän treenejä, jossa en tiedä ukkojen sijaintia, ja Ässän pöhelöinniksi heitettiin syyksi huonoa päivää. Mutta Ässällä ei ole ikinä ollut huonoa päivää, mitä hakuun tulee. Kotiin päin ajellessa sitten aloin ihmettelemään, että mikä mahtoi kiikastaa. Ihan kuin sitä ei olisi haku kiinnostanut, vaikka ikinä ei ole haussa ollut mitään motivaatio-ongelmia. Alkoi kaihertamaan, että varmaan oon nyt itse tehnyt jotain, jos mun stressi vaikuttaa jo Ässän hakutyöskentelyynkin.

Tuosta stressijutusta voisikin kirjoittaa pari sanasta. Mulla on välillä koulun ja kaiken kanssa hirveä stressi, ja pelkään sen vaikuttavan pahasti Ässään. En oikein voi tälle mitään, koska koulua on pakko käydä. Nyt pitäisi vain keksiä, miten minimoida sen vaikutus koiraan. Olen kyllä huomannut, että se vaikuttaa Ässään. Jos olen vähänkin stressaantunut esim. tottistellessani, niin sen kyllä näkee. Stressatessa kun tulee myös helpommin vaan kiellettyä koiraa kehumisen sijaan. Ainakin olen tämän nyt tiedostanut, niin asialle on helmpompi tehdäkkin jotain. Mielestäni olenkin nyt kohtuullisen hyvin oppinut tunkemaan stressit jonnekkin takanurkkaan, jos aletaan tottistelemaan tai yleensäkkin treenailemaan. Olen yrittänyt tehdä treeneistä sellaisen itsellekkin mukavan vapaahetken, ja se tuntuu auttaneen. Kun vertaa syksyn pakkopullatottista nykyiseen, niin kyllä me jotain ollaan saavutettu. Treeneihin lähteekin paljon innokkaammin, kun tiedossa on vapaahetki stressailun ja kouluhommien lomassa :)

Oltiin muuten Ässän kanssa viikonloppuna Salossa, jossa käytiin vanhan treeniporukan kanssa keräämässä rahaa SPR:n katastrofirahastoon ja koirat oli tietty mukana avustamassa rahan keruussa. Rahan keruu oli yllättävän mukavaa hyvässä seurassa kuulumisia vaihdellessa ja koirista pulistessa, ja menihän se toki hyvään tarkoitukseenkin. Muutenkin oli tosi mukavaa nähdä vanhoja treenikavereita, sillä edellisestä kerrasta oli ihan liikaa aikaa.

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Valjakkohiihtoa



Tulipa tuossa sunnuntaina kokeiltua tuota valjakkohiihtoa, kun vihdoin mulla vihdoin on suksetkin täällä. Ilma oli hyvin aurinkoinen, joten porukkaa oli liikkeellä todella paljon. Ei siis ehkä paras päivä tuon hiihdon aloittelulle, kun Ässä ei oikein tajunnut aina juosta siinä mun edellä. Hyvin homma kuitenkin sujui käyntiin lähdettyään :)

Vieressämme oleva suolijärvi on kuin tehty koirahiihtoa ajatellen. Järven jäällä menee ihmisten omatekemiä latuja, joita on hyvä hiihdellä. Siellä ei kukaan katsonut pahasti, vaikka Ässä juoksi ladulla, kun kävelijät menee siinä kuitenkin vieressä, joista monella koirat irti (ja ei hallinnassa tietenkään). Alku meni hyvin, kun Ässä höyryjä päästellen juoksi tuhatta ja sataa edessäni. Ohitus tuotti kyllä hieman vaikeuksia ja joku pöljä päästi taas irti olevan koiransa meidän luokse (tai siis ei saanut komennettua poiskaan). Sotki taas kuviot hetkeksi. Sitten alkoi nuuskuttelu ja haahuilu, jolloin Ässä ei oikein tajunnut mennä edellä, vaan olisi jäänyt nuuskuttelemaan sun muuta. Lopulta se kuitenkin tajusi homman jujun, ja hienosti noudatti käskyä "vedä" (=juokse edessä). Silloin sujui muiden hiihtäjien ohituksetkin hyvin. Lopuksi vielä keskellä jäätä uskalsin pitää hetken irti riehutusta varten (näki hyvin joka suuntaan, ettei irtokoira päässyt yllättämään). Tuli siinä kunnon kuntoilut molemmille :)

Riekkumista

Sitten voisinkin valitella mua suuresti ärsyttävästä asiasta. Talven tullen tuolla metsäpoluilla liikkuu hirveästi koiriaan vapaana pitäviä ihmisiä. Ei siinä mitään, mutta ne koirat harvemmin on hallinnassa, jolloin ne juoksee aina ekana riehumaan vastaantulevan koiran luokse. Osa ihmisistä ei edes yritä komentaa niitä, pitävät metsää vissiin koirapuistona? Ässä on nyt sen takia alkanut kyttäämään, rynniikö koira jostain sen luokse. Se myös on alkanut räkyttämään niille paljon enemmän, varsinkin metsässä (on ennen välillä sanonut pari sanaa joillekkin). Ennen se luotti enemmän siihen, että mun luokse tullessaan ei tarvitse välittää muista. Itse en sitä viitsi enää pahemmin pitää metsässä irti noiden irtokoirien takia. Olen parille asiasta sanonut, mutta reaktiot vaihtelee hilpeästä vähättelystä ihmettelyyn (teen väärin kun pidän koiraa hihnassa räkyttämässä enkä päästä leikkimään jokaisen vastaantulijan kanssa). Olen huono sanomaan tälläisestä, yleensä vain luon murhaavia katseita ja lähden mutisten tieheni, kun pitäisi polkasta jalkaa ja sanoa, että vie koira muualle!

Innolla oottelen siis lumien sulamista, niin pääsee taas oikein kunnon metsään pöljiä ihmisiä karkuun!

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Pikakuulumiset


Huhhuh, pitkästä aikaa taas kuulumisia! Välissä on ollut hiihtolomaa ja rankka kouluviikko, niin ei ole oikein kerennyt päivitellä.

Perjantai 19 pv. käytiin Ässän kanssa lääkärissä pissaongelmien takia, ja lyhyesti homma meni näin. Lääkäri sanoi Ässällä todennäköisesti olevan synnynnäinen ongelma pidätyskyvyn kanssa, jonka takia mm. sisäsiistiksi oppiminen on kestänyt kauan. Nyt sisällepissaus-ongelman on aiheuttanut se, että koira alkaa kitisemään ulos hädän yllättäessä (niinkuin aina Salossa tehnyt), ja hermostuu tästä hädästä kun ulosmeno kestää ja silloin pääsee tippa ja hermostuu enemmän ja tulee pissa. Hoitona vahvistetaan ulos pissaamista hirveästi ja mennään kiireettömästi ulos vaikka namilla vieden. Ennen aina juoksin ulos tiettyyn paikkaan kiireellä, ettei Ässä pissaa kulkutielle tai talon käytäville. Lisäksi vahvistan Ässän merkkailua, kun se ei sitä oikein tee, mutta se vahvistaisi pissanpidätystä ja rakkokin tyhjenisi paremmin. Että tällästä. Nyt ollaan kaksi viikkoa oltu, eikä ainakaan vielä ole tullut pissaa sisälle. Ässä myös merkkailee enemmän ulos ja ulosmeno ei ole enää sellaista hätäilyä ja voidaan jopa kävellä pissapaikalle ilman, että pissaa minne sattuu. Ehkä se tästä :)

Ässän ruokajututkin edistyy. Ässä saa uutta lihaa, eli nautaa, ja katsotaan tuleeko oireita. Ell. kyllä sanoi, että allergiaoireet olisi voineet johtua myös stressistä muuton yhteydestä, mutta kokeillaan nyt silti kaikki aineet erikseen kaiken varalta. Ässällä on kyllä ollut maha satunnaisesti vähän löysällä, jota oli ennenkin, kun Orijenia söi. Muistui näin jälkeenpäin mieleen, kun sitä silloin ennen raakaruokintaan vaihtamista taisin miettiä, mutta ajattelin sen johtuvan vanhempieni salaa antamista makupaloista. Ruokaakin siis pitänee vaihtaa jossain vaiheessa.

Rukareissu sujui hyvin, vaikka aina en mäenlaskun jälkeen jaksanut koiraa lenkittää. Onneksi isänikin sitten vähän kävi koiraa juoksuttamassa, joten ei Ässällä ihan tylsää ollut. Ekana päivänä en kuitenkaan laskenut, joten tehtiin tunnin lenkki, joka oli kyllä ihan liikaa siinä pakkasessa. Kolme päivää sitten laskin, jolloin lähinnä vaan tottistelin koiran kanssa sisällä ja tein ehkä puolentunnin lenkit. Ulkona oli kyllä niin hirveä pakkanen, ettei pitkiä lenkkejä olisi muutenkaan voinut tehdä. Perjantaina oli kuitenkin selkeästi lauhempi sää, enkä mennyt laskettelemaan, joten vetästiin sellainen 13km hiihtolenkki, jossa Ässä suurimman osan meni irti, ja osan matkasta sitten veti mua mun hiihtäessä (valjakkohiihtoa, jee!). Sen jälkeen poika oli kyllä väskä. Kotimatkalla yövyttiin vielä yö mummolassa, jossa Ässä meinasi tunkea ahneuksissaan nokkansa jääkaapin alla olevaan hiirenloukkuun..

Kuuraparta. Tuo mulle mieleen snautserin :)


Tiistaina 2.3 päästiin sittenkin tottistelemaan, vaikka meinasi mennä kyydin puutteen vuoksi sivusuun. Onneksi ryhmävetäjältämme Hannalta sain sitten kyydin, niin päästiin taas tottistelemaan. Ja hyvä kun päästiin, sillä nyt seuraava kerta jääkin väliin tentin takia :( Treenattiin lähinnä seuraamista ja paikallaanmakua muiden koirien treenatessa. Seuraus on kuulemma ihan hyvässä mallissa (hyvä kuulla, luulin sen olevan surkeaa), ja sain vinkkejä sen parantamiseksi. Olen mm. huomaamattani aina hiipinyt koiraan päin kumartuneena, jotta saan tarkkailtua sen virheitä. Meille tulikin ongelmaksi tuo katseen tipahtelu, mutta heti kun Hannan käskystä kiihdytettiin vauhtia, niin meni paremmin. Ei ollut Ässällä niin paljon aikaa vilkuilla kaikkea muuta.

Ässä myös kyttää hirveästi mun namien antoa, ja tuntuu välillä seuraavan vaan namia. Sitten kokeiltiin namin laittamista purkkiin ja purkki keskelle kenttää. Jo parantuikin homma heti! Tätä purkkinamitusta ollaan nyt kotonakin tehty, ja hyvin on pelittänyt. Mm. sivulletulo parani heti, kun Ässä ei vain kyttää namikättä.

Sitten treenattiin vielä paikallamakua muiden treenatessa. Ensin laitoin Ässän sellaisen esteen taakse maate, jottei näköyhteyttä toiseen koiraan ollut. En uskaltanut kauas lähteä, mutta hyvin Ässä näytti pysyvän, eikä paljon vilkuillut muualle. Siinä kävelin sen ympärillä ja palkkasin välillä. En maattanut kauan, kun oli eka kerta muiden treenatessa. Tehtiin tätä makoilua toisenkin kerran muiden treenatessa, ja otin sitä jo vähän kauemmin, ja menin jo puoliksi esteen taakse käymään. Sitten otin Ässän makaamaan niin, että sillä oli näköyhteys treenaavaan koirakkoon, ja pysyin sen lähellä. Hyvin se silti pysyi, eikä meinannutkaan nousta. Tämä siis ainakin meni nappiin! :)

Muistakin eläimistä voisin hieman kertoa kuulumisia nopsaan. Onni ja Veeti rupesivat sitten tappelemaan, joten heidät jouduin erottamaan. Erotettuina tarvitsevat kuitenkin taas enemmän tilaa, jota mulla ei ole nyt järjestää. Niinpä Onni etsii nyt kotia :( Surullista, mutta ehkä kaikki järjestyy. Mimosa-hiirellä taas on turvannut maha (ollut jo jonkin aikaa, en muista oonko täällä vielä kirjotellut siitä), ja syy ei ole monista selvityksistä huolimatta vielä selvinnyt. Hiiru on saanut nyt monta matokuuria ja ruokaa on vaihdettu useaan otteeseen, tuloksetta. Pelkään jatkuvasti löytäväni sen vain joku päivä kuolleena, vaikka se ei kyllä vaikuta mahastaan mitenkään kärsivän.

Huh, onpa pökkelöä tekstiä. Kello on kaksi yöllä, mutta aattelin nyt kerralla päivittää blogini kaikista tapahtumista. Ajatus ei kuitenkaan oikein kulje, joten juttukin on sen mukaista.

tiistai 16. helmikuuta 2010

Viikon tottis

Tänään oli taas tottista Meirän hallilla Nokialla. Tällä kertaa meitä oli paikalla vain kolme; Minä, Ida ja Tuula. Päivän aiheena oli käännökset ja täyskäännös, joten niitä opettelin opettamaan Ässälle. Ja siinä olikin sitten oppimista! (vaikka itse asia olikin helppo). Tänään mulla on muutenkin tökkinyt ja pätkinyt kivasti, joten tuo opetus ei oikein meinannut mennä mulle jakeluun (hyvä, että tentistä päivällä selviydyin). Onneksi Tuula oli pitkäpinnainen ja jaksoi ottaa huumorilla mun kömmähtelyt, joten mäkin sen sitten vihdoin ja viimein hokasin. Siinä se mun aika sitten suurimmilta osilta menikin.. :D

Nyt voisin tehdä jonkun lyhyen ja ytimekkään plusmiinus-jutun, sillä mun ajatuksen juoksu ei nyt kykene mihinkään vaativaan analyysiin (ainakaan tuon näytsipäivityksen jälkeen).

Osattiin&Opittiin

+
Hirveästi taas mahtavaa fiilistä ja tekemisen halua! Jes!
+ opin opettamaan täyskäännöksen
+ Ässä odotteli hallissa häkissä vuoroaan, ja osasi olla hiljaa ja nätisti.
+ oli paremmin kuulolla, joskin vieläkin vähän pöllämystyneen oloinen, mutta ei ainakaan haahuillut hajujen perässä niinkuin joskus
+Sain paljon vinkkejä:
- Aina ei tartte seurauttaa opetusvaiheessa, voi käyttää liki-käskyä (tämä hyvä, sillä olen onnistunut hiukka pilaamaan seuraamista liikakäytöllä)
- Miten aletaan treenaamaan paikallaoloa häiriössä, kun se muuten jo luonnistuu mielestäni hyvin
- Miten korjata seurausta (mennään takaisinpäin, varotaan motivaation romahduttamista (palkan vaihtelu/parannus, tehdään harvemmin, voi käyttää likiä ei tartte aina seurauttaa)
- Miten ruveta pidentämään seurausta (ja varotaan romahduttamasta sitä motivaatiota)
- Mitä vaihtelevuutta voisi lisätä treenailuun (peruutus, käännökset, ryömiminen, luoksetulo..)

Kehitettävää

- Järjen juoksu myös ohjaajalla sallittu
- Kontakti olisi voinut olla paljonpaljon parempi, mutta paikka oli vielä toki uudehko ja erittäin häiriöinen
- Olisi voinut tehdä paikalla oloa muiden treenatessa, mutta enpä tajunnut
- Hidas palkkaus, unohdin välillä "Hop"-sanan
- Huononsin taas seuraamista käyttämällä sitä "turhaan" (mutta ainakin nyt älysin sen kunnolla)

Hm, olen vähän huono tekemään tälläisiä listoja, mutta tässäpä tämä. Sain ainakin kätevästi asiat nippuun. Ensviikon tottis meiltä jääkin sitten välistä, kun ollaan Kuusamossa. Harmittaa ihan vietävästi, sillä tuo tottis olisi mulle tosi tärkeää nyt BH-kokeita ajatellen, kun ne kuitenkin merkittävästi parantaa/auttaa mun treenausta.