Erotin nyt vihdoin Veetin tänään. Noiden kolmen yhteiselosta ei tule mitään, sillä Väinö ei enää yksinkertaisesti siedä Veetiä samassa häkissä. Myös Masi oli alkanut näykkiä Veetiä. Veeti karkasi aitauksesta väkisin karkuun seinän läpi tai yli ja kyyhötti yksin suihkuhuoneen nurkassa. Siltä on lohjennut korvasta palanen, ja tänään aukesi huuli, joten nyt se kököttää yksin häkissään. Siellä se aina välillä kolistelee kaltereita yksinäisenä, kun kavereiden luoksi olisi päästävä loukkaantumisen uhallakin. Onneksi häkki on kuitenkin Masin ja Väinön aitauksen kanssa samassa huoneessa, joten kuuloyhteys on ja Veeti pystyy haistamaan muut marsut. Seuraavalla viikolla lähdetään katsomaan Veetille omaa kakara-kaveria, jonka jälkeen mun marsu- ja eläinkiintiö onkin sitten täynnä.
Uuden marsun tulo mietityttää, sillä olenhan juuri muuttamassa ja rahakin tulee olemaan tiukemmassa kuin nyt. Silti ajattelin näin olevan parempi, sillä nyt saan rakennettua huoneeseeni kerroshäkin, joka vie puolet vähemmän tilaa kuin aitaus. Ja onhan se vielä nätimpikin. Veetiä en kuitenkaan raaski pitää yhdessä kerroksessa yksin, joten siksi kaveri. Poikia kun ei saa vierekkäinkään ilman, että kerroshäkistä tulisi tavattoman pitkä. Ja eihän yksikerroksisellä kerroshäkillä ole mitään virkaakaan. Aitaus taas veisi turhan paljon tilaa huoneestani, nyt kun Veeti on pakko pitää eristettynä. Kerroshäkin kerroksesta tulisi kuitenkin sen verran iso, että jos Veetille ja uutukaiselle tulee kränää, mahtuvat kummatkin hyvin omille puolilleen. Silloin niillä kuitenkin olisi jatkuva näkö- haju- ja kosketusetäisyys verkon läpi.
Voisinkin tänne kirjoitella kuvien kera kerroshäkin valmistuksesta ja vaiheista. Tällä hetkellä homma on ihan suunnitteluasteella. Pohjana ajattelin käyttää Ikean Gorm-hyllyköitä, joita myös moni muu marsuihminen on käyttänyt kerroshäkkinsä toteutukseen. Gorm-hyllykköä varten ostetaan vain eri mittaisia ja pituisia palasia oman maun mukaan, ja niistä kootaan omia tarpeita vastaava hyllyn. Siihen pitää tosin rakentaa itse jonkinlaiset seinät, ovet ja pohjat. Onneksi Timo on avustamassa minua tässä projektissa :)
Kille huolettaa minua hiukan. Kesäisin se paastoaa kuumuuden takia, mutta nyt paasto on kestänyt ehkä turhan kauan. Konna ei kuitenkaan oma-alotteisesti suostu piilostaan nousemaan, ja syöminenkään ei oikein innosta kuin silloin tällöin. Toivottavasti se nyt syksyn tullen taas virkistyy, jotta se saa hyvin syötyä ennen talvilepoa.
Kille muuten jääkin sitten Saloon minun muuttaessani. Äitini jostain syystä ikävöikin elukoitani, vaikka hän keksiikin niistä usein sanomisen aihetta. Kille on aina ollut hänelle tärkeä, sillä hänhän sitä hoiti minun ollessani pieni. Niimpä Kille jää ainakin toistaiseksi äitini luokse asumaan.
Kai sitä pitää sitten sanoa muutama sana Nallukastakin, joukkomme pienimmästä, kun nyt on tullut muistakin elukoista paasattua. Nallukka-hamsu oli yhdessä vaiheessa todella ujo, joten siirsin sen pelkkään häkkiin asumaan. Nyt se on jotenkin "paremmin esillä", joten siitä on väkisinkin tullut rohkeampi. Silloin tällöin vien sen illalla (yöllä) jaloittelemaan vessaan, jossa se voi turvallisesti vipeltää vähän isommalla alueella. Nallukka on oikein leppoisa kaveri, ja sen puuhia on hauska seurailla. Sen turkkikin on kasvanut oikeen kauniiksi ja pidentynytkin jonkin verran. Nallukka onkin jo puolivuotias, vaikka se tuntuu olleen minulla vain hetken. Niin hauska elukka kuin se onkin, niin en usko uutta enää hankkivani hänen jälkeensä. Onneksi Nallukalla on vielä paljon elämää edessään. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti