Uusia makuja ja huippu-treenejä

Ruokinta on lähtenyt nyt hyvin käyntiin, ja kiitos Mian antaman vinkin ovat Ässän buklailutkin nyt historiaa! Kuusi päivää mentiin ihan totutellen noilla samoilla ruoilla, mutta eilen Ässä sai ensimmäisen kala-ateriansa. Kalaa se on saanut ennenkin, joten uskalsin antaa sitä ilman totuttelua ja hyvinhän se maha kesti. Nyt alan sitä totuttamaan kalkkunaan, ja monipuolistin kasvissosettakin parilla uudella rehulla. Viikon sisällä ajattelin antaa myös pienen satsin maksaa. Onneksi Ässän maha ei ole herkimmästä päästä, joten uskoisin sen kestävän uudet ruoat ihan mainiosti.

Kohtasin muuten ensimmäiset vaikeudetkin jo kasvissoseen tekemisessä. Ensimmäinen tehosekoitin, jolla niitä tein meni rikki. Toinen ei kunnolla oikein soseuttanut. Eilen pelailin tämän mun uuden yo-lahjaksi saadun hemputin ison tehosekoittimen kanssa kiireessä jotain pikkuannosta täksi päiväksi, ja sekään ei oikein tahtonut soseuttaa niitä, vaan jätti ne enemmänkin pieneksi paloitelluksi. Tänään sitten teen sillä pakkaseen kunnon satsit, joten toivottavasti saisin sen tänään soseuttamaan tavaran kunnolla! Oman vaikeutensa hommaan tuo myös se, että äiti yövuorosta tultuaan nukkuu päivän, joten se rajoittaa hieman soseutusaikaani. Lisäksi isäni on alkanut kitisemään ruokieni viemästä tilasta, jonka hän tahtoisi mansikoilleen ja muille marjoilleen. Meillä on kuitenkin iso arkkupakastin, joten on se jännä jos emme mahdu sinne kuukauden verran vielä kumpikin pakasteinemme. :)

Treenit ovat sujuneet Ässän kanssa oikein mainiosti. Alkaa ihan tuntua siltä, että tuo koirahan osaa jo jotain! Keskiviikkona yhteistreenit peruuntuivat Turkulaisten hälytyksen takia, joten mentiin sitten vain omalla porukalla treenaamaan Varisjoen sahalle Kiikalaan. Ässä teki mielestäni oikein mallikkaasti töitä ja ristelikin todella hienosti. Itse lähinnä käppäilin ja seurailin koiraa, ja tietty palkkasin ukon löytyessä. Toiseksi viimeinen ukko olikin hankalassa paikassa, sillä hän oli piilossa muoviputkikasan ja lautakasan välissä. Putkia pitkin ei oikein uskallettu mennä, joten hypättiin lautakasalle. Ässällehän tämä alashyppääminen on hankalaa, eikä se suostunut tulemaan sieltä, vaikka minä ja maalimies houkuttelimme. Sitten pistimme jonkun vanerin palan sillaksi alas, mutta se oli liian jyrkkä ja huojuva. Niimpä Ässä lopulta tuli sitten pelottavaa putkikasaa kiiveten ja liukastellen meidän luoksemme, jossa tietysti pistettiin pienet partyt pystyyn hienosta suorituksesta. Suostuttelimme pojan sitten kiipeämään heiluvaa vaneria ylös, ja kyllähän se sen sitten hetken houkuttelun jälkeen teki. Hieno pässi! :)

Eilen meillä oli sitten hälytreenit Lohjalla, jossa Ässälle otettiin ihan helppoja maalimiehiä näkyvissä paikoissa eri alustoihin ja paikkoihin totuttamisen takia. Ensimmäinen ukko oli puukasan päällä, ja hienostihan se Ässä sinne kiipusti. Toinen oli jonkun kiven päällä, ja sinnekkin Ässä hyppäsi hienosti. Kolmas oli pressulla peitetyn lankkukasan päällä, eikä sekään tuottanut ongelmaa. Ässä on siis alkanut aika hienosti jo mennä erilaisilla alustoilla, kun muistelee ensimmäistä rauniotreeniä, jolloin heiluvan tiilikasan päälle kiipustaminenkin oli aika jännää :)

Olen nyt huomannut Ässässä hieman teinimäisyyttä, joka esiintyy lähinnä kuulon äkillisenä katoamisena. Ihan hienosti se yleensä tottelee, mutta saattaapi lenkillä luokse kutsuttaessa viivytellä tai hoitaa tekemisensä ensin loppuun. Liki-käskystä se voi yrittää pikkuhiljaa välillä luistaa ja jäädä kauemmas yms. Onneksi se kuitenkin haku-treeneissä yleensä tottelee aika hyvin, mitä nyt hajun saatuaan voi rynniä ukolle kutsuista huolimatta. Tätä taas vahvistettiin hienosti varisjoella, kun luulin ukon olevan valkoisessa mökissä piilossa, vaikka tämä oikeasti oli punaisessa. Ihmettelin, miksei Ässää kiinnostanut valkoinen mökki ollenkaan, ja miksi se kokoajan lähti vetämään punaisen mökin suuntaan. Kaksi kertaa sain kutsuttua sen pois, mutta kolmannella kerralla se sitten painelikin jo mökin sisälle. Oli yllätys kyllä suuri, kun ukko löytyikin punaisesta mökistä. :D Näin tässä taas kävi, kun ohjaaja luuli tietävänsä paremmin kuin koiransa..