Näyttelymarsunen

Kävimme sunnuntaina Veeti-marsun kanssa marsunäyttelyissä Ikaalisissa. Reissua oli suunniteltu jo kauan, ja valmistautumiseenkin oli käytetty paljon aikaa. Niimpä sitten aamulla suuntasimme bussilla kohti Ikaalisia.

Tietämättömille tiedoksi: Marsuilla ja muilla jyrsijöillä järjestetään kahdenlaisia näyttelyitä: Uml eli ulkomuotoluokka ja pet-luokka. Uml:ssa verrataan marsua rotumääritelmäänsä, ja annetaan pisteitä sen mukaan. Marsun pitää olla puhdasrotuinen ja rekisteröity. Sileäkarvaisia ja teddyjä/rexejä pitää trimmata ennen näyttelyitä. Pet-luokassa taas arvostellaan sitä, kuinka hyvin marsu on hoidettu. Siellä marsu saa olla risteytys, eikä sen tarvitse olla rekisteröity tai trimmattu. Näyttelyissä marsut viedään tuomarille näyttelylaudan päällä (pet-luokassa ei pakollinen, mutta suotavaa olisi olla), jolloin tuomari tutkii marsun. Kun marsu on tutkittu, kuulutetaan sen saama pistemäärä, jonka jälkeen sen voi hakea pois. Pet-luokkaa voisi verrata koirien mätsäreihin.

Nämä olivat siis ensimmäiset näyttelymme, ja oli kyllä todella mukavaa! Olin ilmoittanut Veetin pet-luokkaan, jossa osallistujia oli 26. Veeti sai muuten todella hyvät pisteet, mutta tuomari verotti parista suoneen leikatusta kynnestä -3 pistettä, jolloin loppusaldo oli 92 pistettä (maksimi 100p). Ruusuketta emme saaneet mukaan kotiin, mutta hyvän kokemuksen kylläkin. Näissä näyttelyissä taisi näyttelykärpänen vähän puraista, joten jatkossakin tulen käymään näyttelyissä. 12.12 on itseasiassa yhdet näyttelyt täällä Tampereella, jonne taidan ottaa mukaani ainakin Masin ja Nallukka-hamsun ja ehkä hiiren tai parikin.

Veetin arvostelukaavake:

Yleiskunto: 23,5/25 hyvä ikäisekseen

Turkki: 13,5/15 puhdas ja pehmeät
Korvat: 4,5/5 hieman likaa
Silmät 5/5 kauniit
Kynnet & tassunpohjat: 7/10 tassunpohjat hyvät, mutta kynsiä leikattu suoneen
Rasvarauhanen: 10/10 puhdas
Hampaat: 5/5 näytti hyvin
Käsiteltävyys: 18,5/20 mukava käsitellä, jännittää hieman
Yleisvaikutelma: 5/5 nätti

Yhteensä: 92/100

Olen kyllä ylpeä Veetistä, että ei mennyt näykkäisemään tuomaria. Veeti kun on marsuistani kipakin, joten se olisi ollut ihan oletettavissa.. Taisi kukkakaalilla lahjonta ennen tuomarille viemistä tepsiä! Veetiä en kyllä varmaan enää vie näyttelyihin, ja olisin sen nytkin jättänyt kotiin, mutta mutta.. Väinö ja Masi ottivat juuri yhteen, joten Masi oli hampaaton ja Väinö rupinen. Onni on vielä niin nuori ja ujo, etten sitä viitsinyt ottaa mukaan. Eli jäljelle jäi vain Veeti. Tampereen näyttelyihin otan kyllä Masin mukaan.

Näyttelytähti Veeti ja jo aika iso Onni-poika

Voisin kai samalla kertoa tässä muitakin kuulumisia marsuista. Väinö ja Masi ottivat siis yhteen, joten ne erotettiin. He muuttavat olohuoneeseen asumaan aitauksiin vierekkäin, jolloin kerroshäkin alakertaan pääsee hamsteri dunansa kera. Onni ja Veeti asuvat ainakin toistaiseksi hyvinkin sopuisasti, mutta nyt monen erotuksen jälkeen mua kyllä pelottaa sen kaveruuden kestävyys. Onni on kyllä aika ujo poika, joten toivottavasti se nyt alistuu Veetin pompoteltavaksi. Saa nähdä miten käy, kun Onni tulee uhitteluikään..

Kuvanen marsulasta, kun kaikki vielä elivät sopuisasti.

Meille muutti myös uusivanha asukas, eli Kille. Kille-kilpparimme jäi asumaan muuttaessani äidilleni, mutta meillä tuli hieman erimielisyyksiä sen hoidosta, joten se muutti nyt sitten kuitenkin tänne. Rakentelin Killelle tilavan aitauksen huoneeseeni, josta se myös pääsee ajoittain jaloittelemaan. Poika on vallan onnessaan näin isosta aitauksesta, ja käyttääkin sitä hyvin hyödykseen. Idean aitaukseen sain Iidalta, jolle myös on tullut kilppari. Sitä ennen en Killeä tänne osannut ottaa, kun en oikein keksinyt paikkaa parimetriselle terraariolle. Aitaus onkin hyvä, koska sen voi laittaa lattialle ja muotoilla sen kokoseksi kuin on tarvis.

Killen asuntola

En muista, olenko jo jutellut noista hiiristä, mutta niitäkin täällä majailee nykyisin pari. Kämppis otti niitä aikomuksenaan kasvattaa niistä ruokaa käärmeelleen, joten pitihän minunkin sitten saada pari.. Nyt niitä asuukin huoneessani dunallinen. Hiiret ovat oikein mukavia lemmikkejä: helppohoitoisia, helposti kesyyntyviä, uteliaita, kivoja katsella ja ne eivät tarvitse isoja tilojakaan. Usein iltaisin otankin niitä pari kiipeilemään hihoihini, ja siitähän ne tykkäävät. Tällä hetkellä dunassa asustaa 5 hiirityttöä, jotka voisinkin tässä esitellä.

Mimsa ja Tiuku

Sipsi ja Muikku

Devika

Tänne loppuun voisinkin laittaa myös kuvasen Nallukasta, kun sitäkin tuli vihdoin valoisuuden salliessa kuvailtua. Nallukasta on kyllä kasvanut komea poika, ja aionkin sen kanssa osallistua heti mahdollisuuden tullen ulkomuotoluokkaan.

Nallukka