Potkua persauksille

Tänään oli sitten eka kerta ohjattua tottista Meirän hallissa (vierailevina ouluttajina Johanna ja Reima Nuutinen). Me ei olla Ässän kanssa ennen hallissa koskaan oltu, joten kaikki oli ihan uutta. Luulin hallin olevan rauhallisempi, mutta sielläpä kävi aikamoinen vilinä ja vilske.

Meille varattu treeniaika oli vain tunti, joten kiirettä piti. Ajatuksena oli leikittää Ässää uudessa ympäristössä, mutta aloin epäröimään sen leikki-intoa halliin tullessamme. Yleensä Ässän on aina pakko sanoa pari sanaa toisille koirille, mutta nyt se oli odotellessa hipihiljaa ja kovin varovainen ja ihmeissään. Niinpä leikityksestä ei tullut yhtään mitään, kun Ässä vaan haahuili, eikä oikein kiinnostunut lelulla. Onneksi mulla oli namit mukana, ja niillähän sen Ässän huomion saikin sitten herätettyä. Vedätin sitä namilla eestaas ja tein pari pikkujuttua (sivu, istu, katsekontkti). Lopuksi tehtiin luoksetulo, jonka Ässä teki hienosti ja pysäytti eteeni kauniisti istumaan. Että ainakin jotain mennyt perille ;)

Meitä oli sen verran vähän, että kerettiin ottaa toinenkin kierros. Ässä oli jo järkeistynyt siihen mennessä, joten se aukoi pikkaisen päätään muille koirille odotellessa (mutta otti myös hienosti kontaktin pyydettäessä, joten sain sen pidettyä suhtkoht kauniisti ja hiljaa. Jes!). Ässä ei ollut enää tottistellessa varovainen, vaan syöksyi ahnehtien namien kimppuun. Vedättelin sitä taas pitkinpoikin ja tein pidempiä aikoja maahanmenoa, istumista ja sivulla oloa. Lopuksi taas luoksetulo, jonka se teki innokkaasti jarruttaen maton rullalle, ja istahti siihen nätisti. Ihana poika :)

Treeneistä jäi hyvä mieli, ja nyt ainakin tiedän tasan, missä mennään ja mitä alan tuon kanssa tekemään. Johanna suositteli makupalojen käyttöä, kun Ässä niillä helposti ja innokkaasti toimi, ja lelua sitten myöhemmin ja vaikka loppuun riekutukseksi tms. Neuvoi myös tekemään yhdessä treenissä useampaa asiaa, mutten nyt kyllä muista miksi.. Että mielenkiinto pysyy yllä ja saa maksimoitua oppimisen? Noh, nyt ainakin pursuan treeni-intoa ja ideoita, kun vihdoin tiedän mitä tehdä ja miten. Nyt alan hinkkaamaan tuota seuraamista ja pidentämään kaiken kestoa pikkuhiljaa, kuitenkin aikaa vaihdellen.

Loppuun mulla onkin sitten pari marsumaista kuvaa, jotka eivät mitenkään liity aikaisempaan juttuuni, mutta eipä se mitään!

Meijän marsujen lemppareita on tyynyt. Onni ottaa lepiä omalla lempparillaan :)

Väinö-herra

Momon kasvaneet pyllykarvat (ikää 2kk)

Momo huusi koko kuvaussession ajan, joten Ässä tuli ihmettelemään toisen mekkalointia :D